KIRKKO ( TUOMIOKAPITULI ) - KYLMÄN KOVA VALTION USKONTOFIRMA ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja täydennetty ). Kirkkoinstituution rakenteet, perinteet ja virallisuus menevät aidon ja lämpimän kohtaamisen edelle. Sitä on vaikea ulkopuolisten nähdä ja papille tulee vaikeuksia, jos hän lavertelee työoloista kollegoille ja seurakuntalaisille. • Virkamiesmäisyys vs. kutsumus: Pappi saattaa kokea, että hallintotehtävät, kokoukset ja liturgiset säännöt vievät tilaa hengelliseltä työstä ja ihmisten kohtaamisesta. • Hierarkia ja odotukset: Kirkko-organisaation odotukset tietystä käytöksestä ja perinteen säilyttämisestä luovat tunnetta etäisyydestä papin ja seurakuntalaisten välille, riippuen siitä, mitä odotuksia papilla itsellään on. Jos kaipaa rennon vapaata inhimillisyyttä, tulee pettymään. • Yksinäisyys työssä: Vaikka pappi on ihmisten keskellä, rooli "kirkon kasvona" on eristävä, kun työyhteisö ja instituutio ei tue työntekijää. Olin 30 v pappina oman voiman ja uskon varassa. • Muutosvastarinta: Kun kirkko pitäytyy vanhoissa kujeissa eikä salli avoimuutta, se tuntuu kylmältä niille, jotka haluavat elävästi ja persoonallisesti toteuttaa uskoa. Tein 25 v aikana 16000 kotikäyntiä viran päälle Outokummussa ja koin tekeväni jotain arvokasta. Khra ja neuvosto estivät työtä eikä Kuopion tuomiokapituli tukenut. Nauhurit pyörivät vuosikausia tallentamassa saarnojani piispaviralle, jotta saatiin kiinni ja ulos pappisvirasta ”tunnustuksen vastaisuudesta”. Ajatus kirkosta "kylmän muodollisena" papille liittyy perinteisten roolien ja liturgisten tarkkojen vaatimusten paineeseen. Uskovaiset kantelivat tuomiokapituliin parrasta, tukasta, kielimurteesta ja kielsivät nauramisen saarnatessani. Kirkkoneuvosto antoi kullekin mitalin hyvästä työstä. • Roolin muotoilu: Pappisvihkimyksessä papille annetaan stola, joka symboloi Kristuksen iestä. Se luo tarkat raamit toiminnalle. Uskovaiset saavat kiusata ja herjata pappia avoimesti ja Riekkisen pulju Kuopiossa sulki siltä silmänsä: Kirkossa ei tapahdu sellaista! • Historiallinen konteksti: Kirkon toiminta on historiallisesti "koti, uskonto ja isänmaa" -henkeä, mikä korostaa papintyön virallisuutta ja yhteiskunnallisuutta. Sotaveteraanit ja rintamamiehet tekivät ahkerasti kanteluita, kun eivät saaneet vainajan matkaan Naarvan marssia ja muita kirkkokäsikirjan vastaisia lisukkeita. Heille mitali, minulle nootti. • Muuttuva kirkko: Nykypäivän kirkko ja papisto unelmoi uusista tavoista kohdata ihmisiä, sillä perinteinen "kansankirkko"-malli ei vastaa Suomen uskonnollisuutta. Riekkinen vahvistaa firmaansa kauniilla sanataiteella ja ulostii minut kylmästi piispa-attasea-ulosheittäjänä. • Käytännön papintyö: Esim. sairaalapapit ja vankilapapit kohtaavat ihmisiä henkilökohtaisissa erityistilanteissa. Niistä puuttuu kyttäys ja päästään aidon inhimilliseen kohtaamiseen. Okussa 31.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1661 blogia

KUOPION TUOMIOKAPITULI OTTAA VASTAAN KAIKKI ROLLIT PAPPIA VASTAAN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Kuopion tuomiokapituli on Evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnan hallintoelin, jonka tehtävät on määritelty kirkkolaissa. Sen yhtenä juridisena työnä on ottaa vastaan ja käsitellä päätöksineen papeista tehdyt kantelut, hoitaa kirkollista hallintoa, ohjata seurakuntien toimintaa ja taloutta sekä valvoa papistoa hiippakunnan alueella. Se huolehtii piispan johdolla uusien pappien ordinaatiokoulutuksesta, papiksi vihkimisestä ja virkaan asettamisesta. Tuomiokapituli valvoo pappeja työssä ja vapaa-ajalla ja ottaa vastaan seurakunnan tekemät "rollit". Ne suhteutetaan kirkon julkis-oikeudelliseen asemaan, papin valaan ja virka-asemaan kirkkolaitoksessa. Virkamiehenä papilla on oikeudet ja velvollisuudet papin statuksessa. Kapituli-virasto voi erottaa hänet virasta määräajaksi tai lopullisesti, tai viedä häneltä viranhoitoon tarvittavat pappisoikeudet, jolloin hänestä tulee entinen pappi ja maallikko. Keskeiset tavat valvoa ja hallinnoida: • Pappisoikeuksien hallinta: Tuomiokapituli voi antaa papille suullisen huomautuksen, kirjallisen varoituksen tai irtisanoa hänet sopimattoman käytöksen kuten esim.päihtymyksen vuoksi. • Viranhoito ja nimitykset: Kapituli päättää pappien viranhoitomääräyksistä, sijaisuuksista ja myöntää virkavapauksia. • Kurinpidolliset toimet: Jos papin toiminnasta tehdään kantelu esim. sopimattomasta käytöksestä jumalanpalveluksessa, tuomiokapituli tutkii asian ja päättää kollegiaalisesti seuraamuksista. • Pappisvihkimys: Kapituli valmistelee teol. maisterin ordinaatio--koulutuksessa vihkimystä varten ja perehdyttää viran oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja hyväksyy sen jälkeen hakijat pappisvirkaan. Kokelas antaa ennen vihkimystä jossakin hiippakunnan kirkossa saarnanäytteen ja pitää kapitulin määräämälle ryhmälle rippikoulutunnin opetusnäytteenä. Tuomiokapitulitalossa on keskusteluja piispan ja asessorien eli kapitulin kokousjäsenten kanssa. ------------------------------------- -----Tein 2. gradun töissä ollessani ”papiksi vihkimisestä Suomen luterilaisessa kirkossa” -----Minusta oli jo silloin tehty useita kanteluita, joita tajusin vasta tutkimukseni aikana -----Vaikka olin ollut vuosia töissä, en käsittänyt realistisesti asemaani laitosisännän renkinä -----Lapsuuden esikuvista olin luonut ihanan unelman pappina olemisesta Jumalan palvelijana -----Kantelut, arvostelut, pilkkaamiset, opiskelu työn ohella palauttivat maan pinnalle yhä uudelleen -----30 v aikana koin 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä viran lisäksi ja Riekkisen potkut pappisvirasta -----Outokummussa valitusherkkyys oli alhaalla ja olin hyvien uskovaisten kovuuden armoilla -----Rikokseni oli aluksi parta, tukka, Savon kielimurre ja suutari Rannelan tekemät nahkasaappaat -----Syytteet kelpasivat väärennetyillä nimillä piispavirka Malmivaaralle ja siitä eteenpäin. -----Lopullinen ulostaminen tuli ”kirkon tunnustuksen vastaisista saarnoista”. Okussa 31.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1660 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA SUOMEN VALTIOKIRKON USKONTOLAITOS 2. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Tämä on mielenkiintoinen kerroksellinen rinnastus. Siinä kohtaavat historiallinen henkilö, hengellinen juuri ja moderni instituutio. 1. Historian JUUTALAINEN Jeshua vs. kirkon Kristus • Jeshua: Jeesuksen alkuperäinen hepreankielinen nimi on Jeshua. Hän eli ja opetti juutalaisena juutalaisille, noudatti Tooraa ja osallistui synagogajumalanpalveluksiin. • Luterilainen kirkko: Suomen valtiokirkko perustuu teologisesti oppeihin, jotka muotoutuivat jatkuvan historiallisen muuttamisprosessin aikana satoja vuosia Jeshuan kuoleman jälkeen v 30 Kreikan ja Rooman kulttuuripiireissä keisarillisessa Rooman imperiumissa ja siitä eteenpäin läpi vanhan ajan ja keskiajan aina nykypäiviin asti. Tässä prosessissa juutalainen Galilean Mies länsimaistui ja hänen juutalaiset juurensa jätettiin kirkon teologiassa, liturgiassa, hallinnossa, eetoksessa, jne. antiseemiläisesti pois ja seurattiin UT:n Paavalia, kirkkoisä Augustinusta ja uskon putsaaja Martti Lutheria. 2. Valtionkirkko instituutiona • Suomen kirkolla on erityisasema lainsäädännössä esim. verotusoikeus, mikä tekee siitä osan valtiollista rakennelmaa. • Tämä on jyrkkä kontrasti alkuperäiseen Jeshuaan, joka oli usein napit vastakkain oman aikansa uskonnollisten ja poliittisten valtarakenteiden kuten temppeli-instituution ja Rooman miehitysvallan kanssa. Juutalainen sanhedrin=neuvosto=maan hallitus=yliopisto=korkein oikeus hinkui hänet Golgatan hirteen narrikuninkaana kevätkauden rituaalinäytelmässä purim-juhlan ja saturnalian meiningillä. Jeshua edusti marginaalista am ha ares -köyhää kansaa, kun taas Suomen valtiokirkko edustaa niitä, jotka määräävät rahan arvon valtiossa. • Teologinen jännite • Laki ja armo: Luterilaisuus korostaa eroa "juutalaisen lain" ja "kristillisen armon" välillä. Jeshualle itselleen laki (Toora) oli elämän perusta, jota hän ei tullut kumoamaan vaan täyttämään. Sitä eikä muutakaan Raamatusta halua Kuopion tuomiokapituli nähdä. • Rituaalit: Kirkon sakramentit kaste, ehtoollinen pohjautuvat juutalaiseen perinteeseen ( mikve-pesu, pesah-ateria ) mutta ne on puettu suomalaiseen kansankirkolliseen muotoon, joka tuntuu kaukaiselta 1. vuosisadan Palestiinaan verrattuna. 4. Moderni keskustelu Nykyään kirkon sisällä on herännyt enemmän kiinnostusta Jeesuksen juutalaisuutta kohtaan. On ymmärretty, että ilman "juutalaista Jeshuaa" kristinuskon oppi jää irti juurista. Kriitikot kysyvät, mahtuuko radikaali, vaeltava juutalainen Opettaja enää jäykkään pohjoismaiseen byrokratiaan. Okussa 30.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1659 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA SUOMEN VALTIOKIRKON USKONTOLAITOS 1. ( Tekoälystä muokattu ja kirjoitettu sisään ). Juutalainen Jeshua (Jeesus) ja Suomen valtiokirkko kohtaavat kompleksisuhteessa, jossa yhdistyvät historialliset juuret, teologiset erot ja uskonnonvapaus. 1. Juutalainen Jeshua (Jeesus Nasaretilainen) • Juuret juutalaisuudessa: Kirkon Jeesus oli juutalainen, joka syntyi juutalaiseen perheeseen, noudatti Tooraa ja toimi juutalaisessa kontekstissa. • Jeshua-nimi: Hepreankielinen nimi Jeshua (יֵשׁוּעַ) tarkoittaa Jahve pelastaa, Jahve on pelastus. • Juutalainen käsitys: Juutalaisuudessa Jeesusta ei pidetä Jumalan Poikana, Messiaana eikä hänellä ole asemaa uskonnossa. Juutalaiset uskonoppineet pitävät häntä historiallisena henkilönä mutta eivät uskonnollisena auktoriteettina. 2. Suomen valtiokirkko-uskontolaitos • Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole enää valtiokirkko sanan varsinaisessa merkityksessä. Se asema poistui v 1923. • Erityisasema: Kirkolla on lailla säädetty oikeus kantaa yhteisöveroa ja hoitaa hautaustoimea. • Kristillinen teologia: Luterilainen kirkko opettaa, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika, mikä on ristiriidassa juutalaisen uskon kanssa. • Juuret juutalaisuudessa: Kirkko tunnustaa juutalaisen uskonnon heprealaisen Tanakhin eli Vanhan testamentin kristinuskon juureksi. 3. Suhteiden kehitys • Korvausteologia: Historiallisesti kirkko on opettanut antisemitististä korvausteologiaa UT:n Paavalista alkaen. Sen mukaan kirkko korvaa Israelin Jumalan valittuna kansana. Nykyaikana monet kirkot, myös luterilainen, ovat luopuneet siitä dialogin sijaan. Martti Luther oli innokas antisemitisti 1500-luvun Saksassa, luterilaisuuden äitimaassa. • Juutalais-kristillinen dialogi: Suomen luterilainen kirkko käy vuoropuhelua juutalaisten seurakuntien kanssa pyrkien ymmärtämään yhteisiä juuria. Vaikka Suomen Evankelis-luterilainen kirkko perustaa oppinsa Jeshuaan Jeesuksen nimellä, joka oli juutalainen, sen ja juutalaisten käsitykset Jeshuasta eroavat toisistaan. Valtiokirkon instituutio on muuttunut uskonnonvapauden myötä mutta säilyttää yhä erityisen luterilaisen profiilin suomalaisessa yhteiskunnassa. Okussa 30.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1658 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 2. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, että kirkko ei jatka juutalaisen Jeshuan (Jeesuksen) pyrkimyksiä, on teologinen ja historiallinen näkökulma, joka nousee esiin keskusteltaessa kristinuskon ja sen juutalaisten juurien välisestä jännitteestä. Tämä näkemys perustuu seuraaviin huomioihin: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Monet tutkijat korostavat, että historiallinen Jeshua eli ja opetti juutalaisena. Hänen pyrkimykset liittyivät juutalaisuuden sisäiseen uudistamiseen, Tooran tulkintaan ja Jumalan valtakunnan julistamiseen Israelille. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Varhaisen kirkon kehittyessä alkaen Jerusalemin alkuseurakunnasta heti Jeshuan kuoleman jälkeen v 30 kristinusko irtautui juutalaisista tavoista kuten ruokasäädöksistä ja ympärileikkauksesta erityisesti Paavalin vaikutuksesta, jotta uskonto voisi levitä pakanakansojen keskuuteen. Tämä loi lopullisen kuilun Jeshuan juutalaisen perinteen elämäntavan ja kirkon hellenistis-roomalaisen muunnos-kristinuskon välille. • Dogmien kehitys: Kirkon myöhemmin määrittelemät opit kuten kolminaisuusoppi ja Jeesuksen jumaluus 2-luonto-opissa ovat asioita, joita juutalaisuus ei perinteisesti hyväksy. Tästä näkökulmasta katsottuna kirkko muutti Jeshuan juutalaisen sanoman kreikkalais-roomalaisille sopivaksi pakanoiden eli ei-juutalaisten uskonnoksi, joka poikkeaa täysin hänen juutalaisista-juutalaislle tavoitteistaan. Jeshuan historiallisena aikana juutalaisilla oli joillakin tahoilla oikeuksia ja vapauksia Rooman valtakunnassa harjoittaa rauhassa uskontoa mutta kristinuskon levittyä keisarien suhde heihin kiristyi ja 300-luvun Konstantinuksen ajasta alkaen vain hänen yksi ainut valtiokirkkonsa, kristinusko ja kristityt saivat keisari-imperaattori-ylipastorin siunauksen ja edut. • Messiaaniset juutalaiset: On olemassa ryhmiä, kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään uskon Jeesukseen ja juutalaisen elämäntavan. Heidän olemassaolonsa korostaa sitä, että kirkon valtavirta on hylännyt ja vääristänyt sen mistä se lähti liikkeelle. Kristillinen teologia opettaa joillakin tahoilla, että kirkko nimenomaan toteuttaa Jeshuan pyrkimyksiä viemällä hänen sanomaansa "kaikkiin maailman ääriin" ja että hän itse "täytti" lain ja profeettojen odotukset. Kysymys on siis pitkälti siitä käden väännöstä, katsotaanko Jeshuan pyrkimysten olleen sidottuja vain juutalaiseen kontekstiin vai tarkoitettu muuttumaan maailmanlaajuiseksi liikkeeksi kirkon kautta. Tähän mennessä kukaan ei ole päässyt Jeshuan omiin sanoihin, ipsissama vox, tarkistamaan asiaa. ------------------------------------------ ----Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos armolla armotta Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1657 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 1. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, ettei kirkko jatka juutalaisen Jeshuan ( Jeesuksen ) pyrkimyksiä, on teologisesti monimutkainen ja riippuu siitä, miten Jeshuan pyrkimykset ja kirkon tehtävä määritellään. Historiallisesti ja teologisesti aiheesta on erilaisia näkemyksiä. Huomioita: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Tutkimuksessa erotetaan usein historian juutalaisessa kontekstissa toiminut Jeshua ja kirkon myöhemmin määrittelemä Jeesus-Kristus -kuva. Jeshua oli juutalainen, joka toimi juutalaisuuden sisällä, kun taas kristillinen kirkko muotoutui myöhemmin roomalais-kreikkalaisessa kulttuuripiirissä. • Teologiset erot: Kirkko painottaa Jeesusta Jumalan Poikana ja Pelastajana, kun taas juutalainen käsitys Jeshuasta ei tunnusta häntä Messiaaksi ja Jumalaksi. Tässä mielessä kirkon teologia eroaa niistä odotuksista, joita muinaisen Israelin kansan historiassa on kuningas-messiaalle asetettu. Esim. Talmudissa ja Todedoth Jeshuassa mainitaan, että hän oli Israelin eksyttäjä, taikuri ja huoran pentu, jonka äiti harjoitti seksiä puuseppien kanssa. • Jatkuvuus ja katkos: Historian tutkimuksesta nähdään, että kirkko on muuttanut instituutioissaan Jeshuan sanoman universaaliksi Jeesus-Kristus-sanomaksi, mikä on vieraannuttanut sen alkuperäisestä juutalaisesta kontekstista. Perinteellisen kirkkolaitoksen puolustajat korostavat, että kirkko jatkaa kristillisellä Jeesuksella juutalaisen Jeshuan opetuksia Jumalan valtakunnasta ja rakkaudesta, vaikka muodot ovat muuttuneet. • Juutalais-kristilliset suhteet: Kirkon historiassa on ollut ja on kirkon teologiassa antisemitistisiä piirteitä, mikä on ristiriidassa Jeshuan pääroolin kanssa UT:ssa. Nykyään globaali kirkko pyrkii joissakin maissa joillakin tahoilla dialogiin juutalaisten delegaatioiden kanssa ja yrittää rakentaa rauhaa, sovintoa ja yhteyttä yhteisiä juuria kunnioittaen. • On olemassa suuntauksia kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään Jeshuaan uskomisen ja juutalaisen lain (Tooran) noudattamisen. He katsovat jatkavansa juutalaisen Jeshuan pyrkimyksiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että kysymys on tulkinnanvarainen: Instituutiona kirkko on muotoutunut täysin eri asiaksi ja erilaiseksi kuin UT:n Jeshuan alkuperäinen toimintaympäristö ajanlaskun alussa juutalaisella maaperällä Rooman imperiumin maakunta Palestiinassa. Suomen luterilaisessa kirkossa saatetaan pyrkiä joillakin ekumenian alueilla teologisesti keskustelemaan UT:n ajoista ja laitoskirkon omista harhateistä. --------------------------------------- ----–Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos kirkon armolla armotta. Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1656 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 2. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite heijastaa jännitettä akateemisen raamatuntutkimuksen (eksegetiikka), kirkon perinteen ja opinkäytön välillä. Kriittinen tutkimus asettaa haasteita kirkon vakiintuneille tulkinnoille. 1. Historiallinen totuus vs. laitoksen ja seurakuntien uskonnollinen perinne Eksegetiikka pyrkii selvittämään, mitä kirjoittaja tarkoitti tekstillä omana aikanaan. Tutkijat kyseenalaistavat useiden UT:n kirjeiden perinteiset kirjoittajat kuten Paavalin osittain ja Pietarin, mikä tuntuu kirkollisesta näkökulmasta auktoriteetin horjuttamiselta. 2. Jeesus-kuvan eroavaisuudet • Historiallinen Jeshua: Tutkimus riisuu Jeesuksesta myöhemmät opilliset kerrostumat ja auttaa näkemään hänet juutalaisena toimijana. Jeshua-nimi osoittautuu UT:n Päähenkilön alkuperäiseksi identiteetiksi kuten MT:ssa sanotaankin suoraan. • Kirkon Kristus: Kirkko julistaa Jeesusta UT:n kirjoitusten Jumalan poikana, Messiaana ja alkukirkon kehityttyä valtiokirkoksi yhä enemmän jumalallisuuden suuntaan ja lopulta pysyvästi osana pyhää Kolminaisuutta. Kun eksegetiikka nostaa esiin Jeshuan inhimillisyyden ja historiallisen yhteyden, se on ristiriidassa kirkon perinteeseen rakennettujen oppien kanssa esim. 2-luonto-opissa ja kolminaisuus-opissa ja Mariologiassa. 3. Raamatun virheettömyys ja ristiriidat Eksegeettinen analyysi paljastaa UT:n tekstien välisiä ristiriitoja, korjauksia, muutoksia, pois jättöjä ja lisäyksiä jo niiden kirjoittamisaikana. Samoin tulee esiin historiallisia epätarkkuuksia, nimet ja asiat eivät täsmää, jne... Konservatiivis-kirkollisissa piireissä sellaisesta puhuminen nähdään vakavana uhkana Raamatun pyhyydelle, vaikka liberaaliteologia toisaalta hyödyntää pääsyä tekstien syvempään ymmärtämiseen. 4. Eksegetiikka osana kirkon arkea Suomen luterilaisessa kirkossa: • Pappien koulutus perustuu nimenomaan yliopistolliseen eksegetiikkaan. • Virallisissa raamatun suomennoksissa käytetään uusinta eksegeettistä tietoa. • Jännite syntyy "oppineiden" tutkijoiden ja herätyskristillisten perinne-seurakuntalaisten välillä. Okussa 29.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1655 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 1. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite ”kirkko vihaa” UT:n eksegeettistä tietoa kumpuaa akateemisen tutkimuksen ja perinteisen uskonnollisen tulkinnan jännitteestä. Vaikka kirkko moni-ilmiöisenä valtion uskonto-instituutiona hyödyntää eksegetiikkaa, sen tulokset haastavat ihmisiä reagoimaan opillisiin rakenteisiin. 1. Historiallis-kriittinen metodi vs. kirkon dogmatiikka ja tunnustus Eksegetiikka eli raamatunselitysoppi pyrkii ymmärtämään tekstejä niiden alkuperäisen itämais-juutalais-hellenistisen historian yhteydessä. Se tuottaa tietoa, joka on osittain ristiriidassa kirkon vakiintuneiden tulkintojen kanssa: • Kirjoittaja-kirjurit: Tutkimus osoittaa, etteivät kaikki UT:n kirjat ole niiden henkilöiden kirjoittamia, joiden nimiä ne kantavat. • Historiallisuus: Eksegeettinen tutkimus kyseenalaistaa joidenkin Raamatun tapahtumien kuten tiettyjen ihmetekojen ja puheiden historiallisen kirjaimellisuuden. 2. Miksi voidaan perustellusti väittää, että kirkko ”vihaa” kriittistä tietoa? • Uskon horjuminen: Kriittinen tutkimus tuntuu hyökkäykseltä tavallisen seurakuntalaisen uskoa vastaan, jos Raamattua on opetettu erehtymättömänä Jumalan sanana. • Konservatiiviset ryhmät: Kirkon sisällä on ryhmittymiä, jotka korostavat Raamatun arvovaltaa sinänsä tavalla, joka sulkee pois kaiken kriittisen tutkimuksen. Näissä piireissä eksegetiikka nähdään ”uskosta luopumisena”, harhaoppina, eksytyksenä, pirun vehkeilynä, jne.. • Käytännön ristiriita: Pappien koulutukseen kuuluu peruseksegeettinen osaaminen mutta saarnatuolissa heidän odotetaan puhuvan tuttua hengellistä kieltä ilman eksegetiikalla ja vastaavalla sotkemista. Esim. Kuopion tuomiokapituli on herkkä ottamaan vastaan ilkeimpiäkin kanteluja, alkaen papin parrasta, tukasta ja kielimurteesta. 3. Kirkon virallinen suhde tutkimukseen Suomen luterilainen kirkko ei hallintotasoillaan virallisesti vastusta eksegetiikkaa vaan arvostaa sitä pappis-koulutuksen osana, kunhan eksegetiikka pysyy poissa saarnapöntöstä ja papin kirjoituksista. • Teologian ylioppilaat opiskelevat kreikkaa, hepreaa ja latinaa eli tekstien alkukieliä. • Tutkimustieto auttaa pappiskokelaita ymmärtämään esim. UT:n ajan sosiokulttuurista taustaa kuten naisen asemaa mutta seurakuntatyössä papln viisautta on jättää tietämyksen esittely pois kanteluherkkyyden vuoksi. Eksegetiikka saattaa rakentaa pappia mutta Kuopion tuomiokapituli ottaa huomioon vain kanteluiden tekijöiden oikeusturvan ja pappi saa lähteä lätkimään piispa-virka Sihvonen-Riekkisen puolesta. Yhteenvetona: Kyse ei ole ”vihasta” vaan syvästä ristiriidasta, jossa akateeminen rehellisyys kohtaa paikallaan pysyvän uskonnollisen tradition ja identiteetin tarpeet. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1654. blogia

KIRJURIT MUOKKASIVAT RAAMATUN TEKSTIT ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). On historiallinen ja tekstikriittinen tosiasia, että Raamatun tekstejä on muokattu niiden vuosituhansia kestäneen kopiointiprosessin aikana. Muokkaukset eivät olleet vain vahinkoja vaan kirjurit tarkoituksellisesti sensuroivat, poistivat ja lisäsivät asioita vastaamaan aikansa maailmankuvaa, kansan ja ihmisten uskonnollisia tarpeita. Vanhat tekstit muokattiin uusiksi ja käyttökelpoisiksi, jolloin alkuperäinen ja vanhempi teksti merkityksineen muuttui. Keskeiset muokkaustavat Kirjailija-kirjurit käyttivät useita menetelmiä: • Päivittäminen ja selittäminen: Vanhentuneita paikannimiä tai vaikeita ilmauksia päivitettiin, jotta lukijat ymmärtäisivät tekstin. • Teologiset korjaukset: Tekstiä muutettiin jotta se sopisi vallitsevaan oppiin ja välttäisi esim. Jumalan kuvaamista liian ihmismäisenä. • Yhdenmukaistaminen: Jos kaksi eri kohtaa kertoivat samasta asiasta eri tavoin, kirjurit tekivät niistä yhden tarinan tai ristiriidattoman keskenään. • Liitokset ja poistot: Tarinoihin lisättiin uusia yksityiskohtia kuten Goljatin pituuden kasvattaminen metrillä ja niistä poistettiin hankalia kohtia. Esimerkkejä: • Joosuan kirja: Tutkimus on osoittanut, että Joosuan kirjan eri käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan merkittävästi, mikä paljastaa kirjurien tekemät tietoiset muutokset. • Ville Mäkipelto: Suomalainen tutkija on käsitellyt tätä aihetta laajasti väitöskirjassaan ja tietokirjassaan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Hän osoittaa, ettei Raamattu ole yksi muuttumaton teksti vaan dynaaminen kokoelma, joka on kehitetty ehkä satojen kirjoittajien työnä vuosisatojen saatossa. • Käsikirjoitusten puute: Alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei ole säilynyt vaan vanhimmat tunnetut kopiot kuten Kuolleenmeren kääröt ovat jo itsessään pitkän kehityksen tulosta. Raamatun tutkimus eli eksegetiikka pyrkii selvittämään näitä muutoksia vertailemalla eri käsikirjoituksia ja ymmärtämään, miksi tiettyjä valintoja on tehty. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1653 blogia

KIRJURIT LOIVAT JUUTALAISEN JESHUAN JA JEESUKSEN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite "kirjurit loivat juutalaisen Jeshuan ja Jeesuksen" liittyy historialliseen Jeesus-tutkimukseen ja kriittiseen raamatuntutkimukseen, jossa erotetaan toisistaan historiallinen Jeesus (Jeshua) ja uskon Kristus (Jeesus). 1. Historiallinen Jeshua vs. Raamatun Jeesus Tutkijat tekevät eron historiallisen henkilön ja hänestä kirjoitettujen tarinoiden välille: • Jeshua (Yeshua): Galilealainen juutalainen opettaja, joka eli 1. vuosisadalla. Hän puhui arameaa ja noudatti juutalaisia tapoja. • Jeesus: Hahmo, joka muotoutui, kun varhaiset kristilliset kirjoittaja-kirjurit tulkitsivat Jeshuan elämää ja kuolemaa uskonnollisten merkitysten kautta. Siinä prosessissa häneen liitettiin messiaanisia ja jumalallisia piirteitä, jotka eivät olleet osa historiallisen henkilön omaa minäkuvaa. 2. Kirjurien ja tekstien rooli Väite "luomisesta" viittaa siihen, että nykyinen käsitys Jeesuksesta on kirjallinen rakennelma: • Evankeliumien kirjoittajat sekä myöhemmät kopioijat muokkasivat suullista perinnettä palvelemaan omien yhteisöjensä tarpeita. • Teologinen tulkinta: Kirjoittajat käyttivät VT:n ennustuksia osoittamaan Jeesuksen messiaaksi, mikä muutti historiallisen juutalaismiehen yleismaailmalliseksi Pelastajaksi. • Käännösprosessi: Heprealaisesta/aramealaisesta Jeshuasta tehtiin kreikkalainen Iesous ja edelleen latinan kautta Jeesus, joka symboloi siirtymää juutalaiselta maaperältä kreikkalais-roomalaiseen maailmaan. Juutalainen näkökulma Korostetaan kristinuskon Jeesusta nimenomaan kirjoitusten ja teologian luomana hahmona, joka eroaa alkuperäisestä juutalaisesta käyttöyhteydestä: • Juutalaiset oppineet pitävät Jeesusta vääränä messiaana ja korostavat, että kristillinen oppi Jeesuksen jumaluudesta on ristiriidassa juutalaisen monoteismin kanssa. • Tässä katsannossa "kirjurit" (alkuseurakunta) loivat uuden uskonnon irtautumalla Jeesuksen omasta juutalaisesta uskosta. ---------------------------------------------------- -----Yllä oleva on vahvaa tekstiä aiheesta juutalaisesta Jeshuasta pakanakirkon Jeesus-Kristus -----Pappina näin 30 v aikana, että Kuopion tuomiokapitulille ongelma on tabu -----Siellä istui inkvisiittori Riekkinen heittämässä minut ulos UT:n asioiden tietämisestä -----Suomen luterilainen kirkko tekee kaikkensa pimittääkseen tutkimustiedon veronmaksajilta Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1652 blogia

MUINAISISRAELIN USKONTO YHTENÄ LÄHI-IDÄN USKONNOISTA. ( Valmiista muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Israelin ja Juudan kuningaskuntien uskonnollinen perinne kehittyi monimutkaisessa vuorovaikutuksessa ympäröiviin kanaanilaisiin, egyptiläisiin ja mesopotamialaisiin. Kyseessä ei ollut alusta asti puhdas monoteismi vaan pitkällinen kehityskulku, jossa aluksi oli polyteistinen vaihe kuten jo VT:n 1. lehdellä näkyy Elohiim-Luoja-Jumalissa. Jahve-jumalan palvonta eriytyi vähitellen polyteistisestä ympäristöstä n. 700-luvulla eKr. ja vahvistui lopullisesti Baabelin vankeuden aikana ja jälkeen 500-luvulta alkaen eKr.. • Monolatria ja kehitys monoteismiin: Varhaisessa vaiheessa israelilaiset palvoivat Jahvea mutta tunnustivat muiden kansojen jumalien olemassaolon (monolatria). Vasta myöhemmässä vaiheessa, erityisesti pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen, kehittyi tiukka monoteismi, jossa vain Jahve nähtiin ainoana todellisena Jumalana verrattuna pakanoiden eli ei-juutalaisten epäjumaliin. Jahvella oli monta roolia: sään, ilman, myrskyn ja auringon Jumala. • Jahve ja Asherah: Arkeologisten löytöjen perusteella muinaisten israelilaisten uskonnolliseen käytäntöön kuului Jahven ohella myös jumalatar Asherahin palvonta, jota pidettiin Jahven puolisona, vaikka perinteellinen raamatullinen tulkinta kieltää sen. Jahvella oli poika. Siis perhejumaluus. Vrt. kristittyjen Kolmiyhteinen Jumala. • Kanaanilainen tausta: Israelin uskonto jakoi monia piirteitä kanaanilaisen uskonnon kanssa kuten uhrikultit, pyhät paikat (korkeat paikat) ja jumalkäsitykset, jotka muokattiin omaan käyttöön sopiviksi aikakausi toisen jälkeen poistettuna, sensuroituna, lisättynä ja päivitettynä. • Liittoteologia: Keskeistä oli käsitys ainutlaatuisesta liitosta Jahven ja Israelin kansan välillä. Se sitoi kansan noudattamaan tiettyjä uskonnollisia ja moraalisia lakeja. Liittoteologia velvollisuuksineen ja etuineen luotiin vasallisopimuksista valloittaja-suurkuninkaan ja Israelin välillä (Assyria, Babylonia ja Persia ). • Kulttipaikat ja temppelit: Jerusalemin temppeli oli tuhoonsa asti v. 586 eKr. keskeisin kulttipaikka ja uhreja suorittavan papiston vallan symboli mutta sitä ennen Jahvea palvottiin useilla paikoilla kuten Betelissä, Silossa ja Beersebassa. Nykyiset Helsingin yliopiston muinaisen Lähi-idän tutkijat ja Raamatun kriittiset teologit korostavat Israelin uskonnon "pehmeää" alkua, jossa rajanveto ympäristöön oli liukuva mutta paikalliset muunnokset yleisiä. Israelin uskonto kytkeytyi tiiviisti maahanmuuttoon, lakitekstien uusimiseen, vasallisopimuksiin, kuningasajan kronikoihin, kansallisen identiteetin rakentamiseen ja Israelin kansan poliittisen historian päivittämiseen kuningas Daavidista alkaen n. v. 1000 eKr.. Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1651 blogia

KIRKKO KEKSI VT:N TARINOISTA OMAN TARINAN UT:N TEKSTEISTÄ ETEENPÄIN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu, korjattu ja kirjoitettu uutta sisään ). Väite viittaa siihen, että varhaiskristillinen kirkko käytti VT:n muinais-israelilaisen perinteen kirjoituksia manipulatiivisesti ja muutti niiden tarkoituksia luodakseen kristinuskon oman pelastushistorian aluksi juutalaisille, sitten koko ekumeeniselle maailmalle. Kristus-keskeinen tulkinta: Kirkko ei hylännyt VT:n tarinoita vaan alkoi lukea niitä ennustuksina Jeesuksesta. Esim. VT:n lupaukset Messiaasta ja Herran kärsivästä palvelijasta tulkittiin 700 v myöhäisempään Jeshua-Jeesukseen viittaaviksi. Kriittisen eksegeesin valossa VT:n teksteissä ei viitata Jeshuaan eikä historian tulevaisuuteen vaan kirjoitusajan johonkin kuninkaaseen tai Israelin kansaan kärsijänä suurvaltojen miehittämänä ja alistamana. Arkeologisten löytöjen ja tekstikritiikin valossa viittaus Jeshuaan on vain keinotekoinen ja kaukainen jälkikäteis-pakotus-tulkinta. • Typologia: Monet VT:n hahmot ja tapahtumat nähtiin "esikuvina" (tyyppeinä) UT:n tapahtumille. Esim. Mooses nähtiin Jeshuan esikuvallisena lain säätäjänä ja Israelin kansa kirkon esikuvana. Paavali kehitteli siitä antisemitistisen korvausteologian, jonka mukaan Jumala hylkäsi valitsemansa kansan ja siirsi rakkautensa Jeshuassa kristilliseen kirkkoon. • Uusi liitto: Kirkko määritteli itsensä "uudeksi Israeliksi", jolloin VT:n lupaukset siirtyivät juutalaiselta kansalta kristilliselle kirkolle. Kristinusko näyttäytyi VT:n tarinan välttämättömänä huipentumana. Paavalin antisemitismiä jatkoivat myöhemmin ortodoksiset teologit, Augustinus, Martti Luther ja hänen kirjoituksiin perustuen Adolf Hitler omassa evankeliumissaan. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Vaikka kristinusko sai alkunsa juutalaisen lahkon Jeesus-liikkeenä, perinne muovasi alusta alkaen, jo evankeliumeissa ja Paavalin kirjeissä, VT:n pohjalta oman identiteettinsä, joka Rooman imperiumin monien ismien joukossa lopulta erosi täysin perinteisestä juutalaisuudesta. Aluksi oli keisareita, jotka, esim. Nero 60-luvulla, estivät kristinuskon leviämistä, mutta vähitellen uusi usko uusine aatteineen, eettisine hyveineen ja kristittyjen ollessa yleisesti ottaen kuuliaisia esivallalle, sai sijaa keisarin politiikassa. Hän käytti kirkkolaitosta ja sen kuulijaisia jäseniä valtakunnan rakentamiseen ja yhtenäistämiseen. Okussa 238.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1650 blogia

UUSI TESTAMENTTI JA JESHUA-JEESUS VÄÄRISTYY KIRKON KÄYTÖSSÄ ( Valmiista muokattu ja kirjoitettu sisään ). Keskustelu UT:n ja Jeesuksen vääristymisestä kirkon käytännöissä on monimutkainen ja sisältää erilaisia näkökulmia. Aiheeseen liittyvissä keskusteluissa nousee esiin teemoja: • Maallistuminen ja opin muutos: Maallistuneen kirkon on sanottu kaipaavan uutta uskonpuhdistusta, kun uskonasiat – kuten Jumala, Jeesus, ylösnousemus ja syntien anteeksianto – jäävät vähemmälle huomiolle. • Usko ylösnousemukseen: Kristillisen ylösnousemus-aatteen mukaan Jeesus nousi kuolleista eli oli olemassa livenä pappien ja sanhedrinin ( =neuvosto=maan hallitus=yliopisto=korkein oikeus ) Golgothan sadistisen hirtto-kidutus-murhan jälkeen. Sen sensuroidun kaunisteltua feikkiä pidetään juutalaisuudesta tehdystä lahko-kristinuskossa kirkon alkuräjähdyksenä. On esitetty huomioita, joiden mukaan vain kolmannes suomalaisista uskoo nykyisin vakaasti jonkinlaiseen käsittämättömään ylösnousemukseen, mikä heijastaa löystymistä perinteisen ahtaasta raamatuntulkinnasta. • Tulkinnanvaraisuus: Kirkon sisällä on ollut jo UT:n Paavalin ajoilta 50-luvulta alkaen erilaisia näkemys-koulukuntia siitä, miten Raamattua ja Jeesuksen opetuksia tulisi soveltaa kussakin myöhemmässä historian vaiheessa. Se voi johtaa päätelmiin, havaintoihin ja kokemukseen alkuperäisen sanoman ja tavoitteen muuttumisesta kokonaan toisenlaiseksi ja vääristymäksi. Jotkut kokevat, että Jeesus-kuvan jatkuva muutos kirkon aseman muututtua yhteiskunnissa ja historiassa paljastaa kirkon virheet ja oppien uudet kehittelyt verrattaessa entisaikoihin. Jo UT:a lukiessa nähdään, että juutalaisen Jeshuan räväkkä esiintyminen oikeuden puolesta ja puhe köyhille ei näy kirkon työssä yhteiskunnassa. • Perinteinen vs. uudistuva tulkinta: Keskustelua käydään siitä, pitäytyykö kirkko apostoliseen ja raamatulliseen opetukseen vai mukautuuko se liikaa ajan henkeen. Asiasta on taisteltu ja väitelty jo Jerusalemin alkuseurakunnassa heti Jeshuan kuoleman ( v 30 ) jälkeen ja siitä eteenpäin kristinuskon levitessä keisarilliseen Rooman valtakuntaan. Teologeja motiiveineen ja pyrkimyksineen oli joka lähtöön eri koulukunnissa eri valtakunnan alueilla. Kirkollis-teologisen päälinjan määräsivät keisarin sotilaat keisari valtiouskonnon ylipappina ja kirkolliskokousten kutsujana. Hän suosikkipiispoineen määritteli kompromissituloksena teologis-poliittisesta moneudesta yhden ainoan oikean kirkon, yhden opin, yhden kasteen ja yhden komennon kristityille. Keskeinen pyrkimys oli tunkea antisemitistisesti juutalaiset pois kirkosta, josta kertoo jo se, että kirkkoon pesiytynyt Jeesus-nimi on halveeraava nimitys juutalaiselle Juuttaanmaan Jeshualle ajanlaskun alussa. Koska kristinuskon Päähenkilön nimi on antiseemiläinen väärennös, on myös koko antiseemiläinen kristinusko-aate väärennös, myös Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapitulin tunnustuksessa. Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1649 blogia

RAAMATUN JUMALIEN/ JUMALAN KEHITYSVAIHEET ( Valmiista tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään. Raamatun Jumalan kehitystä voidaan tarkastella sekä historiallis-kriittisestä näkökulmasta ( tekstimuutokset) että teologisesta näkökulmasta VT:n ja UT:n kirjoittamisen eri vaiheissa vuosisatojen aikana. 1. Historialliset kehitysvaiheet tutkimuksen mukaan Israelin uskonto kehitettiin useiden vuosisatojen aikana monijumalaisesta ympäristöstä puhtaaseen monoteismiin. • Polyteistisessä vaiheessa israelilaisten uskonto muistutti ympäröiviä kanaanilaisia uskontoja. Jumalasta käytettiin nimeä El ja Elohiim. • Monolatrinen yhden jumalan palvonta: Israelilaiset alkoivat palvoa Jahvea (JHWH) omana kansallisjumalana mutta muiden kansojen jumalien olemassaoloa ei kielletty. Tämä kehitys korostui tuomarien ajalla ja varhaisen kuningaskunnan ajalla. • Konvergenssi: Eri jumaluuksien piirteet kuten El-jumalan isähahmo ja Jahven sotaisuus sulautuivat yhdeksi hahmoksi. • Eksklusiivinen monoteismi: Noin 2 600 vuotta sitten erityisesti Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana alkaen v. 586 eKr. vakiintui käsitys yhdestä Jumalasta muiden ollessa epäjumalia. 2. Teologiset ilmoitusvaiheet eli Raamatun kerronnan näkökulma Raamatun tekstien sisällä Jumalan suhde ihmiseen ja hänen luonteensa syvenee pelastushistorian edetessä. • Luoja ja patriarkkojen Jumala: VT:n alussa Jumala esiintyy maailman Luojana ja tekee liittoja yksittäisten henkilöiden kuten Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin kanssa. • Lainantaja ja liiton Jumala: Mooseksen kautta Jumala ilmoittaa nimensä ehjee asher ehjee eli minä olen ja antaa 10 käskyä. Siinä vaiheessa korostuu pyhyys, laki ja oikeudenmukaisuus. • Profeetat painottavat Jumalan moraalista vaatimusta ja ihmisen sisäistä uskoa pelkkien rituaalisten uhritoimitusten sijaan. • UT ja Kristus: Jumalan suurin murros on hänen tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala ei ole enää vain kaukainen hallitsija vaan rakastava "Taivaan Isä". • Kolminaisuusoppi luotiin UT:n tekstien työstämisen myötä Rooman keisarin yhtenäiskirkkoon. Jumalan nimiä kehityksen varrelta: • JHWH (Jahve): Herran nimi, liiton Jumala. • Elohiim: yleisnimi, korostaa Jumalien kollegion valtaa. Monikollinen Luoja-Jumalat • El Shaddai: kaikkivaltias Jumala • Adonai: Herrani, kiertoilmaus Jahven lausumiskiellolle Okussa 27.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1648 blogia

KRIITTINEN EKSEGETIIKKA ( Valmiista muokattu ja kirjoitettu sisään ). Kriittinen eksegetiikka on tieteellinen raamatuntutkimuksen menetelmä, joka analysoi tekstejä ikivanhojen Lähi-Idän kulttuurien historiallisessa käyttöyhteydessä käyttäen järkiperäistä loogista päättelyä ja arkeologian tieteellisiä tutkimustapoja. Se pyrkii ymmärtämään tekstin alkuperäistä käyttöä, merkityksen, syntyhistorian olosuhteet, yhteiskunnallisen tilanteen ja kirjoittajan aktiivisen tavoitteen tekstissä sitoutumatta opillisiin ja institutionaalisiin ennakko-oletuksiin ja -ehtoihin. Keskeisiä menetelmiä ovat lähde-, muoto- ja toimitushistoriallinen tutkimus. Kriittisen eksegetiikan keskeiset piirteet: • Historiallis-kriittinen menetelmä: Tutkii Raamatun tekstejä ilman ennakko-oletuksia yhtenä mutta monivivahteisena kokonaisuutena antiikin historian, kulttuurin ja aatevirtausten valossa. • Objektiivisuuspyrkimys: Arvioi tekstejä mahdollisimman puolueettomasti historiallisen rehellisyyden ja tieteellisen metodin mukaisesti riippumatta kirkollisesta tulkinnasta. • Lähteet ja toimitus: Pyrkii tunnistamaan tekstin eri kerrostumat, lähteet ja sen, miten lopullinen toimittaja-kirjuri on muokannut materiaalia. • Moninaisuus: Tunnistaa, että Raamattu sisältää erilaisia toisistaan eroavia teologisia eri aikakausiin sidottuja kerrostumia, muutoksia, poistoja, lisäyksiä, päivytyksiä ja hyvinkin persoonallisia kirjurien korostuksia. • Supranaturalistinen vs. naturalistinen: Supranaturalistinen suuntaus lähtee ilmoituksesta, joka on Suomen Ev.-Lut. kirkon perinteellinen opetus ja näkyy rippikoulun käyneille Lutherin Vähässä Katekismuksessa. Naturalistinen suuntaus kieltää materialistisesti yliluonnollisen selityksen Raamatun tulkinnassa. Tutkimustulos ei saa olla riippuvainen siitä onko tutkija teisti vai ateisti. Kriittinen tutkimus alkoi kehittyä valistuksen aikana ja on nykyään H:ngin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan perusta. Tavoitteena on ymmärtää pääasiassa sitä, mitä teksti on alun perin tarkoittanut tietyissä historian olosuhteissa eri yhteiskuntaluokille, ei vain sitä, miten teksti on myöhemmin tulkittu ja käytetty kansalaisten keskuudessa, valtiokirkkolaitoksessa ja seurakunnissa.. Okussa 27.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1647 blogia

KRIITTINEN TEOLOGIA - SOKKI SUOMEN VALTIO-KIRKKO-USKONTO-LAITOKSELLE ( Valmiista muokattu, kirjoitettu sisään ). Kriittinen Raamatun selitys eli eksegetiikka toimii joidenkin mielestä kirkolle sokkina haastaessaan perinteiset opinkohdat, kirjaimellisen tulkinnan ja kirkon instituutiovallan. Akateeminen tutkimus paljastaa uskon ja tieteen välisiä ongelmia ja ristiriitoja, mikä pakottaa kirkon toimijat uudelleen arvioimaan opetusta maallistuneessa yhteiskunnassa, kun saadaan uutta tutkimustietoa kristinuskon synnystä ja historiallisesta muuttumisesta. Tämä prosessi tuo kirkon sisälle jännitteitä opillisen pysyvyyden ja jatkuvasti muuttuvan maailman välillä. Kriittisen teologian ja kirkon suhde: • Opilliset haasteet: Kriittinen tutkimus kyseenalaistaa perinteisiä tulkintoja, mikä koetaan kirkon perinteisissä piireissä vieraana ja uhkaavana. • Raamattukritiikki: Historiallis-kriittinen menetelmä Raamatun tutkimuksessa muuttaa käsitystä tekstien syntyhistoriasta ja haastaa ahdasmieliset fundamentalistiset tulkinnat. • Maallistuminen ja tiede: Eksegetiikka tieteen tutkimusmenetelmineen haastaa uskonnollisia selitysmalleja, mikä johtaa keskusteluun siitä, kuinka kirkon tulisi suhteutua moderniin tietoon kuten evoluutioteoriaan, liberaaliin arvomaailmaan ja naturalistis-materialistiseen tapaan selittää arkeologiaisiin löytöihin perustuvia Raamatun muinaisia tekstejä. • Vallan ja tulkinnan kritiikki: Teologiassa keskustellaan siitä, miten kirkon auktoriteettinen tulkintavalta vaikuttaa uskonnonvapauteen ja yhteiskunnallisiin suhteisiin. Seuraukset kirkolle: • Sisäinen kamppailu: Kirkko joutuu tasapainoilemaan konservatiivisten herätysliikkeiden Raamatun lukemisen muuttamattomuuden, maallistuneen välinpitämättömästi kirkkoon suhtautuvien ja liberaalin objektiivista tutkimustietoa korostavan akateemisen teologian välillä. • Uudistumispaine: Kriittinen teologia pakottaa kirkon pohtimaan, mitä VT:n ja UT:n tekstit tarkoittavat nykyihmiselle ja miten säilytetään kirkon historiassa rakennetut luovuttamattomat aikansa kulttuuriin sidotut institutionaaliset ja kirkon identiteettiin kuuluvat rakenteet ja opit. • Muutos prosessissa: Teologia on muuttunut verrattuna esim. 1960-luvun Suomen luterilaisen kirkon palvelijasta sen kriitikoksi, mikä tuo ihmisten tietoisuuteen uusia ja monenlaisia tapoja ymmärtää perinteellistä uskontoa. ---------------------------------------------------------------------- Okussa 27.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1646 blogia

JA IHMINEN LOI JUMALAN ( Tekoälyn tuotoksesta rakennettu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Väite että ihminen loi jumalan on keskeinen ajatus monissa tieteellisissä, filosofisissa ja uskontokriittisissä näkemyksissä. Se kääntää perinteisen länsimais-kristillis-uskonnollisen käsityksen päälaelleen: Sen sijaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ihminen loi jumalakäsitykset heijastamaan omia tarpeita, pelkoja ja arvoja. 1. Evoluutiopsykologia ja kognitiotiede Tieteen näkökulmasta uskontoja pidetään ihmismielen evoluution sivutuotteina. • Moraalin ylläpito: Suuret rankaisevat ja palkitsevat jumalat keksittiin siksi, että ne auttoivat valvomaan moraalista järjestystä yhteiskuntien kasvaessa niin suuriksi, että inhimilliset voimat eivät tuoneet oikeudenmukaisuutta yksilöille yhteiskuntien jäseninä. • Merkityksen tarve: Ihmisellä on luontainen kollektiivinen taipumus historian alkuajoilta alkaen nähdä elämässä tarkoitusta, merkitystä ja metafyysiä toimijoita luonnonilmiöiden takana. Tämä on johtanut jumalien luomiseen selittämään hallitsemattomia asioita kuten ihmiskohtaloita, kansojen välisiä kriisejä, luonnonvoimia, säätä ja kuolemaa. 2. Filosofiset ja poliittiset näkemykset Useille tunnetuille ajattelijoille jumalat ovat ihmisen luomuksia ja vieraantumista itsestään: • Ludwig Feuerbachille uskonto on ihmisen omien parhaiden ominaisuuksien ( kuten rakkaus ja viisaus) heijastamista itsensä ulkopuoliseen olentoon. • Karl Marx katsoi ihminen luoneen omat jumalansa yhteiskunnallisista syistä (uskonto "kansan oopiumina"). • Tieteelliset ateistit ja vapaa-ajattelijat katsovat, että jumalat ovat kunkin kulttuuriasteen mukaisia, säilyttäneet vanhaa ja muuttuneet ihmiskunnan historian myötä. 3. Teologis-uskonnollinen vastanäkemys materialismia ja naturalismia vastaan • Jumalan kuva: VT:n vanhimpien tekstien mukaan Jumalat loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala oli Lähi-Idän uskontojen tyylillä polyteistinen Elohiim=jumalat jumalten kollegiossa. Historiallis-kriittinen eksegeesi osoittaa, että VT:n Jumala on määritelty Israelin kansan eri vaiheiden mukaisesti polyteistisestä vaiheesta kohti monoteismia alkaen v 568 eKr.. • Ilmoitus: Kristinusko ja islam perustuvat ajatukseen, että Jumala ilmoitti itsensä. UT:ssa juutalaisesta Jeshua-äijästä tehtiin Jumala jo Paavalin teologiassa 50-luvulla. • Ikuisuus: Teologiassa ja Lännen filosofian historiassa jumalaa pidetään itsestään olevana, ei välttämättä raamatullisena periaatteena, henkenä tai esim. filosofisen ajattelun instrumenttina, jolla selitetään olevaisuuden syvätasoa ja ihmisen eksistenssiä maailmassa. Okussa 26.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1645 blogia

PAAVALI KEKSI KRISTINUSKON ( Tekoälyn tuotteesta muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, että Paavali "keksi" kristinuskon, on yleinen mutta historiallisesti ja teologisesti yksinkertaistettu tulkinta. Paavalin katsotaan pikemminkin olleen kristinuskon muotoilija ja sen innokas omavaltainen levittäjä ei-juutalaisten eli pakanoiden keskuuteen. Paavalin roolista: • Kristinuskon perusta: Kristinusko sai alkunsa juutalaisen Jeshua Nasaretilaisen toiminnasta, kuolemasta ja seuraajien ylösnousemususkosta Palestiinassa n. v. 30 alkaen. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Messias. Se selitys on hyvin stereotyyppinen ja tavataan kaikkialla oppikirjoissa. • Paavali ( entinen Shaauul ) oli aluksi Jerusalemin alkuseurakunnan vainooja. Hän koki oman kertomuksen mukaan kääntymyksen, nostettiin ja nousi 1. kristillisen sukupolven merkittävimmäksi uskonoppineeksi. Hänellä oli myös laajasti vastustajia, jotka pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksyivät hänet pakanoiden apostoliksi. Hän tulkitsi Jeshuan ( Jeesuksen ) sanomaa uudelleen mutta ei käytä koskaan Jeshua-sanaa. Hän tulkitsee Kristustaan hellenisti-kreikkalaisille eli ei-juutalaisille juutalaisesta näkökulmasta mutta luo Kreikan filosofian käsitteillä Jeshuan MERKITYKSIÄ. Paavali puhuu erittäin vähän 20 v aikaisemmin eläneestä juutalaisesta Jeshuasta mutta sitäkin enemmän hänelle antamistaan arvonimi-merkityksistä juutalaisille ja koko ihmiskunnalle. Se mitä itse Jeshua oli tehnyt ja sanonut jää sivuasiaksi. • Miksi sanotaan, että hän "keksi" kristinuskon? Sitä väitettä käytetään kuvaamaan, että Paavali korosti armoa ja uskoa nimenomaan Jeshuan kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ja irrotti uskon juutalaisesta laista. Hänen kirjeensä jäivät suunnan antajaksi kristinuskon myöhemmille tulkinnoille. Paavali ei ennustanut kristinuskolle ja kirkolle tiettyä tulevaisuutta vaan puhui kokemustasolla oman aikansa ilmiöistä, kristityistä ja heidän asioistaan seurakunnissa. • Matkan varren ja nykyajan jälkikäteisteologian selityksissä nähdään helposti historiallisia kehityskulkuja, syitä ja seurauksia sekä asiayhteyksiä, jotka ovat useissa tapauksissa pelkkää loogista päättely-mielikuvitusta. Paavali ei läheskään yksin perustanut uutta liikettä vaan se syntyi massa-Jeesusliikkeenä Jeshuan murhan jälkeisestä kuohunnasta juutalaiselta pohjalta juutalaisesta perinteestä uudelleen tulkittuna ja mukautettuna kreikkalais-roomalaiseen monikansalliseen maailmaan. Okussa 26.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1644 blogia

JUUTALAISELLA JESHUALLA EI OLLUT MITÄÄN KIRKKOJEN KRISTILLISTÄ ( Tekoälyn tuotteesta muotoiltu ). Yllä oleva on historiallis-teologinen väite, josta keskustellaan tarkasteltaessa eroa historiallisen juutalaisen Jeshuan, myöhempien kristittyjen sepittämän Jeesuksen ja kirkon luomien dogmien välillä. Tutkimuksen ja historiallisen kontekstin valossa syntyviä väitteitä: • Historiallinen Jeesus syntyi, eli ja kuoli juutalaisena. Hän ei perustanut instituutiota nimeltä "kirkko" eikä hän luonut mitään kristillisiä oppeja (esim. kolminaisuusoppi ja neitseestä syntyminen ja 2-luonto-oppi). • Jeesus opetti heimolaistensa juutalaisen perinteen mukaan, tulkitsi Tooraa juutalaisittain ja toimi Israelin maaperällä ajanlaskun alun Palestiinassa. • Juutalaisuudessa Jeesusta ei kunnioiteta eikä pidetä Jumalan Poikana vaan taikurina ja Israelin eksyttäjänä, jolla ei ole sijaa juutalaisessa uskonnon harjoituksessa ja opetuksessa. • Kristinuskon perussymboli risti ja opit sovitustyöstä, lunastuksesta ja pelastuksesta kehitettiin Jeesuksen kuoleman jälkeen lähinnä apostoli Paavalin teologiasta 50-luvulta alkaen. On historiallisesti perusteltua sanoa, ettei Jeesus edustanut myöhemmän kirkon institutionaalista kristinuskoa vaan toimi täysin juutalaisittain juutalaisia varten. Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen, ei kristitty. Kristinusko uskontona syntyi vasta hänen kuoleman jälkeen suullisesta perinteestä ja UT:n kirjurien tuottamista tarinoista. • Jeesus syntyi, eli ja kuoli juutalaisena. Hän noudatti Tooraa, vieraili synagogissa, kävi temppelissä, puhui arameaksi ja hepreaksi lähinnä am-hares:lle eli köyhälle kansalle. • Hänen opetus käsitteli Jumalan valtakuntaa juutalaisen uskonnollisen perinteen valossa, joskin antaen silloiselle uskolle eri koulukuntineen uusia luovia merkityksiä. Niissä ei ole mitään viitteitä eikä ennusteita myöhempien kirkkojen kristilliseen uskoon. • "Kristillinen" uskonto alkoi muotoutua vasta Golgatan kiusaamis- ja murhaamisnäytelmän jälkeen seuraajien koettua ja uskottua hänet ylösnousseeksi. Se johti kehitykseen, jossa uudesta juutalaisesta lahkosta alkoi kehittyä uusi kristillinen usko ja aatesuunta. • Jeesus ei itse kutsunut itseään kristityksi eikä hän opettanut mitään kristillistä uskontunnustusta. Sen keksivät hellenismin sanastolla ja UT:n kirjoista pakanat eli ei-juutalaiset ensimmäisinä vuosisatoina. Sitä Rooman keisarit käyttivät valtiokirkon ja imperiumin hallintavälineenä maailmanvallan yhtenäistämiseen. Historiallisen tutkimuksen mukaan Jeesuksen toiminnan seurauksena syntyi liike, josta kehittyi hänestä täysin erillinen uskonto oppeineen, virkoineen ja instituutioineen. Itse juutalainen henkilö pysyy Suomen Lut. kirkon hallinnossa antiseemiläisesti syrjittynä ja sysättynä pois pelistä Okussa 25.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1643 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:n JUUTALAISTA JESHUAA ( Tekoälyn tuotetta muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään uutta ). Väite siitä, että kirkossa vihataan Jeshuaa (Jeesusta), on usein peräisin kritiikistä, jossa koetaan vakiintuneiden kirkkokuntien etääntyneen historiallisen juutalaisen Jeesuksen alkuperäisestä opetuksesta ja hänen galilealaisista juuristaan ajanlaskun alun Palestiinassa. Näkemys nousee esiin seuraavissa yhteyksissä: • Paluu juurille: Monet messiaaniset ryhmät ja "juurilleen palaavat" kristityt käyttävät nimeä Jeshua korostamaan Jeesuksen juutalaisuutta. He kokevat, että perinteiset kirkot hallintosysteemien ja järjestelmien muokkaamissa opeissa ja käytännöissä ovat korvanneet, muuttaneet ja uudelleen tulkinneet UT:n raamatullisen Jeshuan uusilla perinteillä, dogmeilla ja kirkkokuntien rakentamilla omilla Jeesus-kuvilla. • Opetus vs. toiminta: Kriitikot kokevat, että kirkon organisaatio ja sen jäsenten toiminta ( esim. tuomiovalta omiin työntekijöihin, moralistinen asenne yhteiskuntaryhmiä kohtaan ja pyrkimys yhteisön perinteestä nousevaan vallankäyttöön) on ristiriidassa ja kokonaan päinvastaista verrattuna UT:n tekstien Jeesuksen rakkauden ja armon sanomaan. Silloin "aitoa ja alkuperäistä Jeshuaa" pidetään kirkon sisällä epätoivottuna muukalaisena. Niinpä esim. Kuopion tuomiokapituli katsoo oikeaksi kirkon julkis-oikeudellisena tuomarina savustaa ja savustuttaa pappi ulos Outokummun srk:sta 25 v aikana, kun kirkkoneuvosto ja seurakuntalaiset valittavat papin parrasta, vaatteista, tukasta ja Savon kielimurteesta. Tuollainen tuomari-irvikuva-kauhistus puolueellisine attaseoineen on valtion tarvitsema ja hyväksymä valtiokirkko-uskontolaitoksen tuomioistuin, jolla ei ole mitään tekemistä, ei teologista eikä muutakaan yhteyttä UT:iin sorvattuun pappien ja heidän uskovais-pirujen Jeshua-jätkään. Hänet hirtti Golgatan mäntyyn UT:n mukaan maan hallitus eli sanhedrin-neuvosto, -korkein oikeus ja -yliopisto. Se henki vahvistui valtiokirkkoon pysyvästi Rooman sotilaskeisari Konstantinuksen komennossa ollessaan 300-luvulla kirkon tosiasiallinen Ylipastori, Pää ja reaalipoliittinen Johtaja. • Uskonnolliset erimielisyydet: Jotkut kokevat, että kirkon opilliset korostukset kuten pyhimysten kunnioittaminen ja tietyt liturgiset muodot "peittävät" alleen varsinaisen pelastussanoman ja Jumala-keskeisyyden. 30 v pappis-kokemuksella näin, että kirkon tärkeimmillä hallinta-alueilla ei tarvita eikä käytetä sen enempää Jeshuaa kuin Jeesustakaan. Suomen Ev.-Lut. kirkko jatkaa Paavalin, Augustinuksen, M. Lutherin ( Adiolf Hitlerin oppi-isä ) antiseemiläistä propagandaa. Okussa 25.3. -26 Jorma L. / netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1642 blogia

JESHUAN JA JEESUKSEN ERO ( Muokattu, korjattu tekoälyn tuotteesta, kirjoitettu sisään ) Juutalaisen Jeshuan ja kristillisen Jeesuksen välillä on kielellinen ero ja merkitysero historiallinen kehityksen ja muutostyön seurauksena: Kyseessä on tai saattaa olla sama henkilö eri kieliasuissa. Kirkkojen perinteellinen käsitys on historiallinen Jeesus mutta heti hänen hirttämisen jälkeen kirjoitettiin Palestiinan ulkopuolella hänestä myyttinä. Jaottelu on jatkunut meidän aikaamme asti. Joka tapauksessa, jos Jeesus on ollut olemassa livenä, hän on ollut Jeshua eikä mikään Jeesus. Jeshuasta tehtiin kirkoille antisemitistisesti sopiva kreikkalaisten Jeesus kirkon ja kristinuskon tarpeisiin. Nimen kehitys ja alkuperä • Jeshua (Yeshua) on alkuperäinen hepreankielinen (tai arameankielinen) nimi. Se on lyhenne nimestä Yehoshua (Joosua), joka tarkoittaa "Jahve pelastaa" tai "Pelastaja". • Jeesus-nimi sisältöineen on rakennettu vuosisatojen saatossa kirkon teologisiin oppeihin • Heprea: Yeshua • Kreikka: Uuden testamentin kirjuri-kirjoittajat käänsivät nimen kreikaksi muotoon Iēsoûs (Ἰησοῦς). Varsinkin Itä-Rooman alueilla alkoi kehittyä linjaus Jeesus-Kristoksesta kreikkalaiskatolisessa teologiassa ja liturgiassa. • Latina: Kreikasta nimi siirtyi latinaan muodossa Iesus. Länsi-Rooman alueilla sijaa sai latinan kieli ja latinalainen teologia Rooman keisarin kirkkopolitiikan käyttöön valtakunnan eheyttämiseksi. • Suomi: Suomen kieleen nimi vakiinnutettiin muodossa Jeesus. Tavallinen Enon ja Outokummun kirkkovieras ja toimitusten tilaaja voi vain kauhistella papin puhuessa oikeaoppisesti juutalaisesta Jeshuasta: Siis kantelua tekemään Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle ja väärä pappi, vääräoppinen ja tunnustuksen vastainen hereetikko ulos Outokummun kappalaisen papillisista oikeukista. Miksi käytetään eri muotoja? • Jeesus on vakiintunut kristillinen ja teologinen nimi länsimaissa. • Jeshua-nimeä suosivat ne, jotka haluavat korostaa hänen historiallista juutalaisuutta ja UT:n alkukielis-historiallista käyttöyhteyttä, joka näkyy esim. MT:ssa. Vaikka nimet kuulostavat erilaisilta, ne viittaavat samaan juutalaiseen Nasaretin mieheen, jolle kristillinen kirkko on antanut mitä erilaisimpia merkityksiä UT:n tekstien perusteella varsinkin Paavalin keksimistä Jeshuan arvonimistä. Okussa 25.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1641 blogia

NASARETIN JESHUA ( JEESUS ) EI KELPAA JUUTALAISTEN MESSIAAKSI ( Valmiista muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Jeshua ei ollut Messias juutalaisille. He eivät hylänneet häntä ilkeydestä vaan heillä oli asialliset teologiset perusteet: Jeshua ei täyttänyt juutalaisuuden Messias-vaatimuksia. Messiaan piti olla suora jälkeläinen isän puolelta kuningas Daavidille Salomonin kautta. UT:n suullisen perinteen ja kirjoittamisen aikaan Jerusalemin alkukirkolle ja sitten Rooman valtion laitoskirkolle tuli ongelmaksi se, että kirkon mukaan Jeshualla ei ollut fyysistä isää neitseestä syntymisen takia. Jo yksin tällä perusteella hän ei voi olla VT:n teksteistä avautuva juutalaisten odottama Messias. Kaiken huippuna neitseestä syntyneen hahmo tulee käännösvirheestä, joka pesiytyi kristilliseen perimätietoon. Jesaja 7:14:ssa heprean sana alma ei tarkoita neitsyttä vaan nuorta naista! On uhkarohkea aikahyppy ja ideologinen hyppy väittää, että profeetan alma-hahmo viittaisi juuri Jeshuaaan 600-700 v myöhemmin. Juutalaisen Messiaan piti olla kuningas Daavidin suora biologinen jälkeläinen isän kautta. Adoptiota, avioliittoa tai äidin sukujuurta ei oteta huomioon sitä sukulinjaa laskettaessa. Heprealaisessa Raamatussa sukulinjat määräytyvät isän kautta. Se tulee esim. Daavidin profetiasta 2. Samuelin kirja 7. On tärkeää huomata tässä yhteydessä, että avioliitto ei siirrä heimoa tai sukulinjaa juutalaisuudessa. Aidin sukulinja ei tee Daavidin tai heimojen syntyperää. Aiti tekee lapsesta juutalaisen. Kirkon keksimä teologinen neitseestäsyntyminen tekee mahdottomaksi Jeesuksen Daavidin sukulinjassa. Vain Daavidin biologinen jälkeläinen isän puolelta kelpaa Messiaaksi! Messiaan piti rakentaa Jerusalemin temppeli. Jeshua ei sitä tehnyt. Vaatimus ei toteutunut. Messiaan piti koota kaikki juutalaiset Israeliin ja luoda maailman rauha. Vaatimus ei ole toteutunut. Juutalaiset ovat edelleen diasporassa hajallaan ja sodat ja antisemitismi heitä vastaan jatkuvat Lähi-Idässä ja maailman nykyvaltioissa. VT:n lupausten Messiaan piti saada maailma tuntemaan yksi ainoa oikea Jumala ilman lähetystyötä. Kirkko keksi yhden Jumalan sijaan Kolminaisuuden eli 3 Jumalaa ja on globaalisti jakaantunut tuhansiksi isommiksi ja pienemmiksi kirkkokunniksi. Juutalaisuuden ja kristinuskon yksimielisyydestä ei ole mitään näyttöä ja kansat eivät palvele yhtä Jumalaa maailmassa. Miksi kirkossa ei olla rehellisiä ja kerrota näitä asioita avoimesti kaikille? Kirkko teki Jeesuksestaan ja Jeesuksellaan aivan muuta kuin mitä historian ja UT:n juutalainen Jeshua oikeasti oli ja tarkoitti. Totuus ei muutu olemalla hiljaa ja puolustamalla menneiden sukupolvien tekemiä teologisia virheitä. Historian tutkimuksen tulokset laittavat epäilyksen varjon kirkon ja islamin alkuvaiheisiin. Islam pitää Jeshuaa Messiaana vastoin juutalaisia näkemyksiä. Erotettuna pappina tiedän, että Suomen valtio-uskonto-kirkko tekee kaikkensa faktojen salaamiseksi Okussa 25.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1640 blogia

ROOMAN KEISARI KIRKOSSA ( Valmiista muokattu ja kirjoitettu sisään ). Rooman keisari Konstantinus Suuri 300-luvulla muutti jo syntyneen kirkon aseman vainotusta kirkosta suosituksi tehden kristinuskosta valtakunnan aatteellisen tukipilarin, jonka näkyvänä merkkinä olivat kirkkorakennukset ja valtionhallinnollinen valtiokirkkoinstituutio. Hän rahoitti kirkkojen rakentamisen, vapautti papiston veroista ja kutsui koolle ekumeeniset eli koko tunnetun maailman kattavat kirkolliskokoukset. Hän pyrki laajan Rooman imperiumin yhtenäistämiseen kristinuskon ja valtiolle kuuliaisten kristittyjen avulla. Hän asettui kirkon ylipastoriksi, etsi itselleen sopivia piispoja muotoilemaan tarvitsemiaan oppeja, tuomitsi vääräoppiset teologit ja syrjäytti heidät päätöksen teosta. Hän tähtäsi ykseyteen yhden Jumala-keisarin alaisuudessa koko valtakunnassa, yhdessä ainoassa oikeaoppisessa kirkossa – yhdellä yhteisellä uskolla, yhdellä kasteella ja yhdellä komennolla. Keisarit kuten Konstantinus ja myöhemmin Bysantin hallitsijat, käyttivät arvovalta-asemaansa kirkon aseman kautta. Juutalaisia ei antisemitismissä tarvittu kirkon kehittämiseen eikä UT:n juutalaista Jeshuaa teologiaan. Keisarin rooli kirkossa: • Aseman muutos: Konstantinus Suuren myötä kristinusko siirtyi vainotun asemasta suositun asemaan mutta kirkon jäsenet myös pakkoasemaan, kun kirkosta tuli valtakunnankirkko v 380. Harhaoppiset poistettiin viroista ja ei-kristityt jäivät vaille keisarin suosiota, suojelua ja kaikkia kansalaisoikeuksia. • Tuki ja rakentaminen: Konstantinus tuki kirkkoa rahallisesti, korjautti kirkkoja ja rakennutti uusia. • Oikeudet: Kirkko sai erityisoikeuksia verrattuna muihin uskontoihin ja papisto vapautettiin veroista. Vuosisatojen myötä kirkon asema Rooman valtakunnassa, Euroopassa ja muualla jatkuvasti vahvistui ja kehittyi mukautuen kunkin aikakauden yhteiskuntiin. Keisarikauden hallinnolliset ja roomalaiseen oikeuteen perustuneet rakenteet pysyivät - aina nykyaikaan asti. • Bysantin aika: Bysanttilaiset (kuten v. 552) hallitsivat Roomaa ja vaikuttivat kirkkojen (kuten Santa Maria Antiquan) toimintaan. Konstantinus oli mahdollisesti 1. kristinuskoon kääntynyt keisari mutta hänen henkilökohtaisen uskon aitoidesta on tehty arvioita laidasta laitaan. ------------------------------------ -------Vasta nyt entisenä pappina näen, miten kaukainen perinne elää Suomen Lut. järjestelmässä ------Sen antisemitistinen monimerkityksisyys on keino hallita ihmisiä ilman UT:n juutalaista Jeshuaa Okussa 24.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1639 blogia

KIRKKO PAPPIEN TUOMARINA ( Tekoälyn käsityksestä muokattu ) Kirjoittamaton ja usein väärinymmärretty asetelma "kirkko pappien tuomarina" viittaa Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa tuomiokapitulin rooliin pappien valvovana ja kurinpidollisena viranomaisena. Pappi on kirkossa sekä hengellisessä virassa että työoikeudellisessa virkasuhteessa, jolloin hänen toimintaansa valvotaan kahdesta näkökulmasta: Tuomiokapituli "tuomarina" Se toimii piispan johdolla keskeisenä elimenä, joka arvioi pappien toimintaa suhteessa pappislupaukseen ja kirkkolakiin. • Pappisoikeuksien valvonta: Jos pappi toimii vastoin kirkon oppia tai pappislupaustaan (esimerkiksi vihkimällä samaa sukupuolta olevia pareja vastoin piispainkokouksen aiempia linjauksia), tuomiokapituli voi antaa hänelle huomautuksen, varoituksen tai viime kädessä erottaa hänet pappisvirasta. • Kurinpito: Tuomiokapituli käsittelee kanteluita, jotka koskevat papin virantoimitusta tai elämäntapaa, jos sen katsotaan olevan sopimatonta pappisvirkaan. • Oppikysymykset: Toisin kuin maallinen tuomioistuin, tuomiokapituli on ainoa taho, joka voi tuomita papin opetuksen harhaoppiseksi tai kirkon tunnustuksen vastaiseksi. Maallinen laki vs. kirkollinen kurinpito On tärkeää erottaa toisistaan rikokset ja virheellinen toiminta pappina: • Rikosoikeus: Jos pappi syyllistyy rikokseen, hänet tuomitaan maallisessa käräjäoikeudessa kuten kuka tahansa muukin kansalainen. • Viranhaltijaoikeus: Kirkon sisäinen tuomio seuraa usein maallista tuomiota. Tuomiokapituli arvioi erikseen, voiko rikokseen syyllistynyt henkilö jatkaa papin virassa ja säilyttää pappisoikeutensa. Piispan rooli Piispa on pappien paimen mutta myös heidän esimiehensä ja ylin tuomari hiippakunnassa. Piispan tehtävänä on valvoa, että papit pysyvät pappislupauksessaan, joka sisältää lupauksen pysyä kirkon opissa ja noudattaa kirkon lakia. --------------------------------- -----Yllä oleva on rajun kovaa kieltä papin asemasta, josta tavis-seurakuntalaisella ei ole haisuakaan -----Siksi hallinnollisella kirkkoneuvostolla on oiva tilaisuus savustaa pappi ulos siunaamalla kantelijat -----Yllä oleva tekoälyn teksti puhuu yksipuolisesti vain oikeista ja käsitettävistä rikoksista -----Minun ulostaminen Okusta alkoi Malmivaaran aikaan tukasta, parrasta, vaatteista ja kielimurteesta -----Tuomiokapitulia miellyttänyt kantelukierre kesti 25 v = 16 rollia eikä mikään srk:ssa muuttunut -----Rooman keisarin valtiokirkossa pesii tuomari, jolla ei ole mitään tekemistä UT:n juutal. Jeshuan kanssa Okussa 24.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1638 blogia

KIRKOSSA EI OLE JUUTALAISTA PERINNETTÄ ( Tekoälyn tekstistä muokattu ). Väite, jonka mukaan kirkossa ei olisi juutalaista perinnettä, on historiallisesti ja teologisesti kompleksi. Vaikka kristinusko irtautui juutalaisuudesta omaksi uskonnoksi, se rakentuu – paljolti piilevästi - edelleen juutalaiselle perinnölle, mutta tulkitsee sitä eri tavalla. 1. Jaettu perusta ( VT ) Kristillinen kirkko perustuu juutalaiseen perinteeseen • Raamattu: Kristinuskon VT on lähes identtinen juutalaisen Tanakin kanssa. • Monoteismi: Molemmat uskonnot jakavat uskon yhteen Jumalaan. • Messias-ajatus: Jeshua ja hänen varhaiset seuraajat olivat juutalaisia ja kristinusko alkoi juutalaisena liikkeenä, joka piti Jeshuaa luvattuna Messiaana. 2. Erot tulkinnassa ja perinteessä Vaikka juuret ovat yhteiset, kirkko etääntyi pian Jeshuan jälkeen hänen juutalaisuudesta: • Pyhät tekstit: Kirkko tulkitsee esim. profeetta Jesajaa vastoin juutalaista tulkintaa nähden sen ennustuksena Jeshuasta (esim. JS 53). • Laki vs. armo: Toisin kuin juutalaisuus, joka korostaa Tooran lakia ja rituaaleja, kristillinen kirkko ei vaadi kristityiltä juutalaisia tapoja. • Uuden liiton käsite: Kirkko katsoo edustavansa "uutta liittoa", joka täydentää ja korvaa korvausteologisesti osan VT:sta. 3. Historiallinen jännite ja anti-judaism Kirkon historiassa on Paavalista alkaen antiseemiläinen perinne esim. M. Lutherin kehittelemänä • Juutalaisvastaisuus: Suomenkin kirkossa on ollut juutalaisvastaisuutta esim. piispa K.R. Kareksen antaessa luvan luovuttaa kymmenkunta Suomen juutalaista Adolf Hitlerille • Kielelliset ja kulttuurierot: Kristinuskon levitessä Kreikan ja Rooman alueille se omaksui hellenismin vaikutteita, joilla Rooman keisarit kirkkopolitikoivat tekemäänsä valtiokirkkoa On virheellistä sanoa, ettei kirkossa ole mitään juutalaista perinnettä, sillä koko kristinusko on syntyään juutalainen lahko. Suomen luter. kirkossa sitä ei ole nähty eikä haluta nähdä. Kirkon perinteet ja opit eroavat nykyisestä juutalaisesta uskonnosta merkittävästi, koska kirkko on rakentanut jakamattoman kirkon ajasta alkaen jaetuista juurista oman erillisen uskonnollisen järjestelmän. Se tapahtui jo Jerusalemin alkuseurakunnassa pian Jeshuan hirttämisen jälkeen. 1. vuosisadan asiasta voi lukea Luukkaan Apostolien teoista ja Paavalin kirjeistä. -----Yllä olevassa on monia pelkistyksiä ja yksinkertaistamisia – ilman korjauksiani -----Näitä asioita on mahdoton saada suuren yleisön tietoon -----2000 v matkallaan Suomenkin valtion laitos on rakennettu aika omituiseksi ilmiöksi -----Juuri ihmisten välinpitämättömyyden takia laitos toimii kannattajien pyynnöstä Okussa 23.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1637 blogia

SUOMEN LUTERIL. KIRKOLLA EI OLE UUDEN TESTAMENTIN JUUTAL. JESHUAA ( Valmiista/ tekoäly? muokattu, supistettu ja täydennetty ) Hakutulosten perusteella keskustelu "kirkon unohtamasta Jeesuksesta" (Jeshua/Yeshua) kumpuaa konservatiivisista tai karismaattisista piireistä, jotka kokevat evankelis-luteril. kirkon luopuneen Raamatun ja varsinkin UT:n teksteistä avautuvista keskeisistä opinkohdista ja sijoittavan voimavaroja liikaa kirkon asemaan pönkittämiseen ja kuviteltuun etuun yhteiskunnassa. Tässä keskeisiä havaintoja: • Kritiikki kirkkoa kohtaan: Jotkut näkevät, että kirkko on "unohtanut Jeesuksen" (Jeshuan) ja repii itsensä rikki sisäisten ristiriitojen vuoksi. Se on nähty myös pitkän ajan kehityksenä, jossa kirkko luopuu perusteistaan ja hakee kannattaja-rahoittajia miellyttämällä heitä. • Jeshua-nimi: Jeshua (hepreaksi ישוע) on Jeesuksen alkuperäinen hepreankielinen nimi, joka tarkoittaa ( Israelin ) Jahve pelastaa. Se on ilmaistu suoraan UT:n MT:ssa. Juutalaiset vanhemmat antoivat lapselleen vain juutalaisen nimen. • Messiaaninen yhteisö: Suomessa toimii Suomen Messiaaninen yhteisö, joka korostaa juutalaista Jeshuaa Raamatun ja UT:n Päähenkilönä lukuisine merkityksineen. • Luterilainen kanta: Vaikka kritiikkiä esiintyy, Evankelis-luterilaisen kirkon virallinen tunnustus perustuu edelleen Jeesukseen Kristukseen, vaikka kirkon jäsenmäärä laskee ja painotukset muuttuvat. Kirkon rakentaman Tunnustuspahvin sanamuoto on sanottu hyvin yleisellä tasolla ja vaatii loputtoman pitkää ja syvällistä teologista ja muuta pohdintaa, jotta sitä voidaan inhimillisesti käyttää mittapuuna esim. pappien saarnoja arvioitaessa. Kirkkoa koskevat kysymykset ovat tulkinnanvaraisia ja riippuvat siitä, millaisena valtion uskonnon julkis-oikeudellinen laitos kussakin tilanteessa nähdään. -------------------------------------------- -----En tavannut koskaan 30 v aikana kirkon työntekijää, joka olisi puhunut Jeesuksen sijaan Jeshuasta -----Pappina en tajunnut tuota vakavaa ongelmaa, vasta 16 kantelun jälkeen -----Suomen Luter. kirkko attaseoineen ei siis tarvitse UT:n juutalaista Jeshuaa mihinkään -----Sen näin itse silmin ja sydämin juostessani 16 kertaa Kuopion tuomiokapitulin piispaviran kuulusteluihin -----Malmivaaran, Sihvosen ja Riekkisen jengi näytti evankeliuminsa haaraväliä ja herjoja myöten -----Lainattua netin paskaa verrattuna kirkon realiteettiin ei tajua kuin tuomiokapitulin nöyryyttämät -----Blogeissani nyt maallikkona voin puhua asioista, joiden pimittämiseen laitos satsaa useamman euron Okussa 23.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1636 blogia

KIRKOSSA EI OLE UT:N JESHUAA ( Valmiista muokattu ja korjattu ) Väite, ettei kirkossa ole UT:n Jeshuaa (Jeesusta), perustuu ajatukseen, että kirkollinen perinne on muokannut Jeesus-kuvaa tavalla, joka eroaa alkuperäisestä juutalaisesta taustasta ja Raamatun tekstien ensisijaisesta viestistä. 1. Juutalaisen kontekstin hämärtyminen Tutkijat huomauttavat, että kirkon opettama Paavalin "Jeesus Kristus" on irrotettu historiallisesta juutalaisten Jeshua HaMashiach -hahmosta. • Juutalaisuus: Jeshua eli juutalaisena, noudatti Tooraa ja opetti juutalaisessa viitekehyksessä. • Kirkon perinne: Kristinuskon levitessä pakanalliseen eli ei-juutalaiseen maailmaan Jeesus-kuvaan tuli piirteitä kreikkalaisen hellenismin koulukuntien filosofiasta ja myöhemmin eurooppalaisesta kulttuurista, mikä hämärtää ja vääristää hänen alkuperäisen identiteetin. 2. Teologinen ero: Historiallinen Jeesus vs. kirkon Kristus Väite voi viitata siihen, että kirkon dogmit (kuten kolminaisuusoppi tai sakramentit) ovat rakentaneet Jeesuksen ympärille rakenteen, jota ei löydy UT:n teksteistä. • Suomen luterilainen kirkkokin keskittyy enemmän instituutioon ja rituaaleihin eli kirkollisiin toimituksiin kuin siihen Jeshuaan, joka kutsui ihmisiä radikaaliin parannuksen tekoon ja Jumalan valtakunnan odotukseen oman aikansa lähitulevaisuudessa. • On pohdittu kristikunnan ja juutalaisuuden välistä kuilua ja sitä, onko "juutalaiselle Jeshualle" tilaa perinteisessä kirkossa. 3. Raamatun tulkinta ja "toinen Jeesus" UT:ssa itsessään varoitetaan "toisesta Jeesuksesta", jota saatetaan julistaa. • Kritiikin mukaan kirkon Jeesus on tehty liian "pehmeäksi" ja sovitettu historian saatossa vallitseviin yhteiskuntiin, jolloin UT:n kirjurien tuottaman Jeshuan särmikkyys ja vaatimukset katoavat. Yhteenvetona: Väite "kirkossa ei ole UT:n Jeshuaa" on kutsu palata takaisin Raamatun alkulähteille ja tarkastella häntä historian juutalaisessa ja kirjoitusten mukaisessa käyttöyhteydessä ilman vuosisatojen aikana kertyneitä kirkollisia lisukkaita. -----Aika hyvä kuvaus samoista asioista, joista olen kirjoittanut satoja blogeja -----Esim. piispa-virka-inkvisiittori Riekkinen on tehnyt esityksiä palata UT:n kirjoitusten Jeshuaan -----En ole lukenut hänen uutta kirjaa mutta hänen ulostamana pappina pidän sitä utopiana -----Luterilainen kirkko muiden joukossa on tästä eteenpäinkin kiinni perinteensä muuttamattomuudessa -----Niinpä Riekkinen pelkistää esim. Jeshuan ylösnousemuksen oppilaiden psyyken kokemukseksi -----Riekkisen ja liberaaliteologien mukaan UT:n Jumala ja ihmeet ovat ihmisten toiveiden toteutumia -----Suomen pää-uskonto-kone-laitoksen suurin kriisi on UT:n PÄÄHENKILÖN PUUTTUMINEN Okussa 22.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1635 blogia

KIRKON KOVUUS ( Valmiista muokattu ja korjattu ). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon "kovuus" ja jäykkyys on keskustelu-aihe, joka liittyy esim. opillisiin linjauksiin, monen tasoisiin sisäisiin ristiriitoihin ja suhteeseen muuttuvaan yhteiskuntaan. Kirkon sisällä on erilaisia alaryhmiä ja näkemyksiä siitä, kuinka tiukasti tulisi pysyä perinteisissä tulkinnoissa ja toisaalta ottaa huomioon esim. nykyeksegetiikan tutkimustuloksia kirkon käyttöön. Keskeisiä teemoja liittyen kirkon "kovuuteen" ja konservatiivisuuteen: -----Avioliittokäsitys: Suurin jakolinja on suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Vaikka yhteiskunnassa avioliitto on tasa-arvoinen, kirkko vihkii virallisesti vain miehen ja naisen. Tämä koetaan "kovan" syrjivänä niitä kohtaan, jotka kannattavat tasa-arvoa, kun taas konservatiiviset haluavat pysyä vain perinteellisessä käytännössä. -----Opilliset jännitteet: Kirkon sisällä on liberaaleja ja konservatiivisia suuntauksia (esim. herätysliikkeet). "Kovuus" näkyy kamppailuna siitä, miten Raamattua tulkitaan – perinnekeskeisesti aika kirjaimellisesti vai modernin historiallis-kriittisen Raamatun selityksen mukaan, jossa tekstejä katsotaan myös tutkimuksen näkökulmasta. -----Päätöksentekoprosessit: Kirkkoa on arvosteltu uudistushitaudesta, mikä voi näkyä ulkoisena jäykkyytenä. Kirkon lakia koskevat päätökset ja muutokset vaativat laajan ja pitkäkestoisen konsensusvalmistelun, jossa kirkolliskokous ylimpänä on lain säätäjä. Sen jälkeen eduskunta voi vahvistaa kirkkoa koskevan lain. ----Toiminta jäsenkadon keskellä: Kirkko on menettänyt jäseniä roimasti esim. jaksolla alkaen 1960-luvulta. Monet eronneet kokevat kirkon opetuksen itselleen manipuloivaksi, vieraaksi, kaukaiseksi, mitään sanomattomaksi, joka näkyy ihmissuhteissa ja ryhmien kannanotoissa vierasuskoisiin. Toisaalta kirkossa on vaikuttajia ja puheenvuoroja päinvastaiseen pehmeämpien "avoimien ovien" suuntaan. Tiivistetysti: ”Kovuus" on suhteellinen käsite: Se, mikä on kokemustasolla toiselle kirkon jäsenelle selkeän hyvää vakiintuneen opin noudattamista, on toiselle anteeksi antamattoman ikävää jäykkyyttä. Ts. kova meininki näkyy jo eri ryhmien kohdatessa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- -----Ongelmana on jo kirkko-sanan monimerkityksisyys/ päivän avauksissa sanoin 200 merkitystä -----Kirkon käyttämässä UT:n Jeesuksessa Jeshuan sijaan näkyy M. Lutherin antisemitistinen asenne -----Tavikselle uskontolaitoksen kovuus ei näy, kun hän käyttää hyväkseen kirkon toimituksia -----Pappikaan ei näe sitä, ennen kuin joutuu tuomiokapituli-inkvisition kynsiin syytettynä, esim. parrasta -----2. gradussani toin esiin kirkon ankaria lakeja käyttävänä byrokraattisena virkamieslaitoksena -----Kuopion tuomiokapituli arvioi pappeja Suomen laeilla eikä millään UT:n juutalaisella Jeshualla Okussa 22.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1634 blogia

RIEKKINEN JÄRKEILEE JA KORJAA KRISTINUSKON PERINNETTÄ ( Valmiista muokattu ). Eksegeetti Riekkisen mukaan kirkko teki JUUTALAISESTA JESHUASTA (Jeesuksesta) Jumalan. Hän oli alun perin tavis Jumalan asialla. Hän ei ollut Jumala vaan lähettiläs. Dynamistisen monarkianismin mukaan hän oli Jumalan Poika ja Valittu eli ihminen jumalan valtuuttamana. Hänen sanoma oli syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä kuoleman jälkeen ja kehotus rakkauteen. Jumala on yksi ja hän paljastaa totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Kirkon pitäisi perua Nikean v 325 kirkolliskokouksen päätökset, koska Kolminaisuus on järjen vastainen ja epälooginen. Jumala ei voi olla yksi ja kolme. Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika tehdäkseen sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse uhria antaakseen synnit anteeksi. Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman veriuhria ja antaa synnit anteeksi armosta. Jokainen Jumalaa avuksi huutava pääsee ikuiseen elämään. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta vaan Jumalaa eli Allahia. Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, että varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää tarkoituksiinsa. UT:iin tehtiin lisäyksiä ja muutoksia uusissa tilanteissa. Uskovaiset pitävät sitä Jumalan sanan tuhona. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perinteessä, kukaan ei olisi muuttanut hänen sanoja. Se osoittaa, että kirkossa Jeesusta pidetiin pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettinä. Golgatan murhaan ja pääsiäistarinoihin liittyy kiistakysymyksiä. Juutalaiset eivät saaneet tuomita rikollisia kuolemaan ja jumalanpilkka ei oikeuttanut tappamaan roomalaisessa oikeudessa. Miksi Jeshua tuomittiin hirteen kusemaan ja paskantamaan pappien iloksi? Voiko Jumala ja hänen Poika kuolla niin? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden kuolema voi sovittaa muiden syntejä. Jokainen vastaa omistaan. Paavalin teologia on hänen yksityistarinointia, ei Jumalan ilmoitusta. On esitetty myyttisesti, että Jumala pelasti Jeshuan hirrestä ja otti suoraan taivaaseen kuten VT:n Eliaan. Golgatan farssi ja tyhjä-hauta-satu ovat tarpeettomia, jos Jeshuaa pidetään Jumalan lähettiläänä. ---Suonenjoen khra oli oikeassa, kun sanoi v. 1975 1. virassani: ”Veli, sinä saat vielä sanoa.” ---Kuopion tuomiokapitulin piispavirka Kortekangas oli riepotellut häntä tendenssisaarnoista ---En arvannut silloin, että piispa-inkvisiittori Riekkinen ulostaisi minut saarnoista 30 v päästä ---Okussa saarnasin minimaalisesti sitä eksegetiikan paskaa, mitä uskovien mielestä Riekkinen jauhaa ---Oman ja useiden pappien kokemuksessa valtion uskontolaitostuomaria kierompaa ei maa kanna ---Lensin ulos tekaistulla ”tunnustuksen vastaisuudella”, joka Riekkiselle on pelkkä heitto-ase-merkki Okussa 18.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1633 blogia

RIEKKINEN KORJAA KRISTINUSKON ( Valmiista muokattu ). Kirjassaan Valo ja pimeys 2025 Riekkinen puhuu siitä, että kristinuskon on muututtava ja se tarvitsee uuden tunnustuksen. Tällainen teesi ei ole uuden radikaali mutta se tarkoittaa historiallisen kristinuskon kieltämistä. Teesi on yhtä radikaali ja kumouksellinen kuin ennenkin. ”Näin radikaalia teologiaa on tuskin Suomen kirkkohistoriassa piispan kynästä kirvonnut. Riekkinen ottaa etäisyyttä perinteiseen teistiseen jumalakuvaan, kieltää ruumiin ylösnousemuksen kirjaimellisesti ymmärrettynä. Hän kiistää saatanan. Hän laati uuteen kirjaansa uuden uskontunnustuksen. Riekkinen painottaa, että teesien sijaan pohdinnat ovat enemmänkin keskustelunavauksia. — Toivon, että oppisimme keskustelemaan teologian perusteista ilman oikeassa olemisen pakkoa. Hän katsoo Jeesuksesta tulleen Jeesus Kristus vasta vuonna 100 jKr. ja että Jeesuksen asema Jumalan Poikana on ongelmallinen. Riekkisen mukaan dogmit ovat inhimillisiä rakennelmia, joita pitää koetella ja arvioida uudelleen. Hän katsoo, että monet kristilliset uskonkappaleet on tehty vasta 300-luvulla platonistisella tyylillä. Vanhakirkolliset uskontunnustukset ovat platonistisia. Uskontunnustuksen tulee olla sellainen, että se ”koskettaa minua” ja vastaa kunkin ajan ihmisen kokemustietoisuutta. Riekkinen arvostelee ”fundamentalistista” raamatuntulkintaa ja hylkää ”oppeihin takertumisen”. Oppia neitseestäsyntymisestä ei tarvita ja se onkin hellenististä makua. Riekkinen esittää, että 300-luvun Jumala-opillinen ja kristologinen oppikiista areiolaisuuden kanssa tapahtui mielivaltaisen keisarillisista lähtökohdista kirkkopoliittisesti ja ”oikeaoppisuus” on silkan valtapolitiikan sivu- tuote. Näistä vallan käytön rakenteista pitäisi palata takaisin Jeesuksen alkuperäiseen opetukseen. Se tarkoittaa kristittyjen perinteisen teistisen Jumala-kuvan hylkäämistä ja siirtymistä panenteistiseen Jumala-käsitykseen, jonka pohjalta Jumalan olemusta voidaan kuvata täsmällisemmin. Opinkappaleet ovat vertauskuvallisia ja kertovat ihmisestä itsestään kuten esim. oppi ylösnousemuksesta, jossa on kyse ”ihmisen uuden itsetietoisuuden synnystä”. ---Aika tekstiä, josta Kuopion tuomiokapitulin Enon ja Okun srk:ien ystäväuskovaiset suuttuvat ---Yllä oleva kirkon tunnustuksen vastainen jäbä ulosti minut omalla ”kirkon tunnustuksellaan” ---Olin töissä pappina 30 v, koin 16 kantelua ja tein 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi viran lisäksi ---Rikastuttaakseni kuulijoiden uskoa liitin saarnoihin alkeellisia Raamatun tutkimustuloksia ---Omalla paskallaan Riekkinen saa rahaa, mitalin ja promootion uusiin harhaoppi-eksytyksiin Okussa 17.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1632 blogia

RIEKKISEN ( JEESUS ) JESHUA EI PITÄNYT ITSEÄÄN JUMALANA ( Valmiista muokattu ). Piispa Riekkisen mukaan Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Niin saattaa olla. Synoptisissa evankeliumeissa hänen jumaluus on kätketty. Paavali siteeraa tekstiä, jossa Kristus tullessaan ihmiseksi luopui jumalallisista oikeuksista: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, jne.. Ydinkysymys on se, että Jeesus luopui kaikista ominaisuuksista: * Hän luopui vallasta tullen enkeleitä alemmaksi, toisten palvelijaksi. * Hän luopui kunniasta antaen ihmisten pilkata itseään… * Hän luopui ubikviteetistä eli kaikkialla olosta ja oli vain yhdessä paikassa kerrallaan. * Hän luopui tiedon varmuudesta, jne.. Juutalainen Jeshua ei välttämättä ”tiennyt” olevansa Jumalan poika ja messias vaan tietoisuus siitä syntyi Jumalan sanasta ja rukoilemisesta. * On ehkä niin, että ristille mennessään hän ei tiennyt varmasti voittavansa kuoleman vaan uskoi sen Jumalan asiaksi. Ehkä hän odotti, että Jumala lopulta vapauttaa hänet ristin kauhuista jollakin tavalla – sitä hän rukoili Getsemanessa – ja sitten hän lopulta murtui, kun mitään ei tapahtunutkaan ja parkaisi sydäntä särkevästi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Hän antoi henkensä. Henki vajosi kuolleitten maahan, tuonelan pohjalle. Kaikki oli loppu. Kuolema oli voittanut. Jumala kutsui hänet takaisin elämään ja herätti kuolleista. Jumala teki niin, koska näki, että Poika todella oli kuuliainen kuolemaan asti, ja antoi täydellisen uhrin. Kristus siis luopui kaikesta. Hän ei jättänyt itseensä mitään jumalallisia ominaisuuksia vaan antoi ne pois. Muuten hän ei olisi tullut ihmiseksi. Hän olisi ollut vain puoli-ihminen, joka ei oikeasti tietäisi, millaista on olla ihminen kiusauksineen ja epäilyksineen. Niinpä hän luopui jumalatietoisuudesta. Maan päällä hän ei tiennyt olevansa Jumala. Jos hän olisi ajatellut niin, hän ei olisi ollut täydellinen ihminen. Mutta hän oli Jumala koko ajan. Hänessä jumaluus ruumiillistui täydellisesti. Se oli hänen syvin olemus, vaikka tietoisuus siitä oli sammunut tai ainakin uinui kapeana uskonvaraisena aavistuksena jossain sielun perimmäisessä nurkassa. Filippiläiskirje jatkuu: Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, jne... -----Yllä oleva tuntuu ajattelevan ihmisen saarnalta, josta Okun perinneuskovainen ei tajua mitään -----Kirjoitustyyli ja asian käsittely on samanlaista kuin papin koulussa 1970-luvun alussa -----Kirjoittajalla ei ole mitään hajua modernista Raamatun kriittisestä eksegetiikasta -----Suosittelen lukemaan Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 -teokset Okussa 17.3. -26 Jorma L./nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1631 blogia

PAPINTYÖN ONGELMIA ( Valmiista muokattu ). Papin työhön liittyvät ongelmat ja haasteet ovat moninaisia, ja ne liittyvät usein työkuormitukseen, johtajuuteen, ammatillisiin rooliodotuksiin ja kirkon sisäisiin muutoksiin. • Työn kuormittavuus ja uupumus: Papit kokevat työnsä merkitykselliseksi, mutta kova työtahti, vähäiset resurssit ja vaativat ihmissuhdetilanteet johtavat työuupumukseen. Työ on henkisesti raskasta ja vaatii jatkuvaa läsnäoloa. • Johtamisen haasteet: Seurakunnissa on havaittu johtamisongelmia, jotka heikentävät kirkon mainetta työnantajana ja aiheuttavat epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. • Uskottavuus ja rooliristiriidat: Papin odotetaan olevan "esimerkkikristitty", mutta henkilökohtaiset ongelmat tai sopimaton käytös voivat heikentää papin uskottavuutta. • Oppiin liittyvät erimielisyydet: Kirkon sisällä on jännitteitä liittyen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai naispappeuteen, mikä voi aiheuttaa konflikteja pappien ja seurakuntalaisten välille. • Koulutuksen ja tarpeiden kohtaamattomuus: Papiston peruskoulutus ei aina vastaa nykyajan seurakuntalaisten tarpeita tai odotuksia, mikä vaatii uusien toimintatapojen etsimistä. • Eettiset haasteet ja vaitiolovelvollisuus: Rippisalaisuus on ehdoton, mikä on pappien mukaan toisinaan vaikea eettinen haaste, vaikka se onkin heidän työnsä perusta. • Henkilökohtaiset jaksamisongelmat: Joskus papin henkilökohtaiset kamppailut heijastuvat työhön, mikä voi johtaa siihen, että saarnat tai toiminta eivät vastaa seurakunnan odotuksia. Nykytilanne: Tutkimusten mukaan suuri osa papeista harkitsee alan vaihtoa, mikä korostaa työn haasteiden vakavuutta. Kuitenkin työn merkityksellisyys pitää monet alalla. ---------------------------------------------------- -----Entisenä pappina 30 virkavuoden jälkeen arvioin yllä olevaa: ”täyttä asiaa” -----Joku neropatti tai tekoäly on tuonut esille vain helppoja asioita – suurine puutteineen -----Esitys on ylimalkaisen ongelmaton ajatellen kirkkoinstituution valtavia henkilöstöongelmia -----Valtion uskontolaitos ei mainosta sen sisällä olevaa pirua eikä kieroilua viroista -----Tiedän sen oltuani töissä 30 v,16 kantelun jälkeen, tehtyäni 16000 kotikäyntiä viran lisäksi -----Kuopion tuomikapitulin Herra-piispavirka-Riekkinen heitti ulos pappeudesta ”tunnustuksellaan” -----Omissa kirjoissaan hän puhuu samoista teologian asioista saaden mitalia ja mainesanaa -----Kaikki ei siis ole uskontolaitoksessa sitä mitä sokeutetut ihmiset haluavat nähdä -----Vaikka olin pappina kauan, silmäni avautuivat vasta, kun jouduin arvottomana ”puille paljaille” ----- Pidin työstäni kutsumuksesta enkä koskaan ajatellut alan vaihtoa Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1630 blogia

TEKOÄLYN KÄSITYS PAPPINA OLEMISESTA ( Valmiista muokattu ). Kokemus pappina olemisesta on monivivahteinen sekoitus merkityksellisyyttä ja arjen kuormitusta. Tutkimusten mukaan papit kokevat työn antoisaksi, koska pääsevät ihmisiä lähelle elämän merkittävissä hetkissä, mutta samaan aikaan henkinen paine ja johtajuus rasittavat. Työn kokemukset Papin työkokemus rakentuu seuraavasti: • Merkityksellisyys ja kohtaamiset: Suuri osa papeista kokee työnsä kutsumukseksi. Pappi kulkee ihmisten rinnalla ilon ja surun hetkissä kasteissa, häissä ja hautajaisissa, jne.. • Työn kuormitus: Jatkuva henkinen läsnäolo ja vastuu muiden kriiseistä voi johtaa uupumiseen. Työaikaan liittyvät muutokset ovat selkeyttäneet papin vapaa-aikaa mutta perinteisesti pappi on "aina töissä". • Identiteetti ja kutsumus: Pappina olo ei ole vain ammatti vaan vaatii pappisvihkimyksen ja sitoutumisen kirkon tunnustukseen. Moni kokeekin papin papiksi myös hänen vapaa-ajalla. • Yhteiskunnallinen muutos: Papeilla on kokemuksia siitä, miten kirkon aseman muutos yhteiskunnassa vaikuttaa työhön; toiset kokevat työn edelleen arvostetuksi, kun taas toiset työn merkityksellisyyden hämärtyneen yleisesti. Arjen alueet Papin kokemusmaailmaan vaikuttavat käytännön asiat: • Palkkaus: Keskimääräinen kuukausipalkka on n. 3 878 euroa (vuoden 2020 tiedot), mihin vaikuttavat työkokemus ja srk:n sijainti. • Monipuolisuus: Seurakuntapapin työpäivä sisältää kaikenlaista, hallinnollisista kokouksista ja rippikouluista aina syvällisiin sielunhoitokeskusteluihin. Pappeutta pidetään usein elämäntapana, jossa oma usko ja ammatillinen osaaminen ovat merkittäviä. ------------------------------------------------------- -----Tekoäly on käsittänyt asian aika hyvän ongelmattomasti - yleisellä tasolla -----Olin pappina 30 v ja pääsin harvoin rennosti tarinoimaan virkaveljien kanssa -----Yleisellä tasolla papit eivät kerro työstään kellekään, vain valituille ystäville -----Itse olen opiskellut ja opiskelen edelleen ja se on laajentanut näkökulmaani -----16 kantelun ja viran lisäksi 16000 kotikäynnin jälkeen näen jotain mitä muut eivät -----Kuopion tuomiokapituli ei arvostanut minua eikä työtäni vaan heitti saarnoista ulos -----Oikeastaan vain kotikäyntityössä koin olevani pappina UT:n juutalaisen Jeshuan asialla Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1629 blogia

KARI PEITSAMON HAASTATTELU ( Valmiista muokattu ). Kari Peitsamo on Suomen levyttänein artisti, joka opiskelee teologiaa. Hänen tavoite on julistaa pappina evankeliumia. Tuttavat ovat suhtautuneet laulajan suunnanvalintaan kiinnostuneesti. – Kristinusko ei ole ensimmäinen asia, jota aikamme intellektuelli pohtii kysyttäessä elämän tarkoitusta. Kristinusko mielletään urautuneen kuluneeksi, jopa valheelliseksi, Peitsamo sanoo. Hänestä tuli kristitty, kun ristiinnaulitun mysteeri avautui. Miehen v. 2005 levyttämä Jesus gave me a gold record -kappale oli taitekohta, jolloin hän tunnustautui kristityksi. Miksi Peitsamo valitsi Jeshuan? Ehkä se ei ole oikea kysymys pohtia. Kyse ei ole vertailusta ja valitsemisesta vaan Jumalan ilmoituksesta. Hän ei ole etäällä vaan tulee ihmisen luo. Se on kristinuskoa. Hänen puhe on pohdiskelua ja twitter-tilille ilmestyy oivalluksia, kysymyksiä ja mystiikan rajojen jumalapuhetta. Peitsamo ei ole helposti sijoitettavissa kategorioihin: Perinteiset ja radikaalin uudet uskonkäsitykset kietoutuvat toisiinsa. Peitsamon mielestä pidämme itseämme totena ja Kristusta myyttinä. – Kuvamme itsestämme on vääristynyt, emme itse ole totta. Ihminen on täysin langennut, myös sielumme. Me olemme myytti, Kristus on totta. Raamattu on totta kuten Jumala. Evankeliumin lisäksi Peitsamo on tunnustanut häpeilemättä poliittisen kantansa. SKP:n ehdokaslistoilla. Hä tietää jännitteet mutta ei näe ristiriitaa kristinuskon ja sosialismin aatteiden välillä. Politiikan tehtävä on käsitellä yhteiskunnan ja talouden asioita. Kommunistit ovat erehtyneet ajatellessaan kristinuskon heidän vihollisena. Asia voidaan ymmärtää toisinkin. – En innostu vapautuksen teologiasta ja vastaavasta. Kristusta ei saa politisoida. Häntä ei saa asettaa jonkin tietyn yhteiskuntaluokan symboliksi. Kristittyjä, jotka ovat huolissaan kirkon ja kristinuskon mahdollisuuksista maallistuvassa maailmassa, mies patistelee pois voivottelusta. – Ei meidän murehtimisemme pelasta maailmaa vaan. Kristus. -------------------------- ---Korvasin kreikkalaisen Jeesus ( Ieesous ) -nimen UT:n MT:n juutalaisella Jeshua-nimellä ---Peitsamolla kuten papeillakaan ei ole ihan käsitystä mitä UT:n Paavalin Kristus-hahmo tarkoittaa ---Outokummun ortodoksit jankkaavat itse keksimäänsä ei-juutalaista Kristusta keskenään ---Omalla kohdalla asia selvisi vasta kun Kuopion tuomiokapitulin Riekkinen potki minut ulos ---Uskontohistorioitsija Arne Runeberg vastaa Jesu korsfästelse -teoksessa tuomiokapitulin inkvisitiolle ---Kristus=ihminen=ihmisen idea=abstrakti ihminen=ideaali-ihminen=täydellinen ihminen=ihmiskunta ---Suomen Ev.-lut. kirkolla on siis paljon oppimista tyhjän evankeliumi-fraasin pakkosyötössä rahvaalle Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1628 blogia

Kari Peitsamo: Evankeliumien Jeshua on fiktio Teol. opiskelija, rokkari ja kommunisti sananvaihdossa. ( Valmiista muokattu ). Suomen eniten levyttänyt muusikko, SKP:n listoilta eduskuntaan yrittänyt Kari Peitsamo on vuodesta 2013 opiskellut teologiaa. Hän on saanut Kirkko ja kaupunki -lehdessä aikaan väittelyn juutalaisen Jeshuan historiallisuudesta. Kari Peitsamo kysyi ensin, onko Suomen luterilaisella kirkolla rohkeutta myöntää ”että UT:n varhaisin aines, Paavalin kirjeet, ei kerro Jeshua-nimisen saarnaajan seikkailuista? Ne keksittiin Markuksen evankeliumiin vasta myöhemmin. Paavalin hellenistisen abstrakti Kristus on Jumala meissä. Kristinusko syntyi ilman historian Jeshuaa”. Peitsamon mielestä evankeliumien Jeshua on fiktio-vertaus eikä ”mikään historian tutkimus” tue ajatusta, että hän olisi historiallinen. Ylösnousseeseen Kristukseen Peitsamo uskoo. Rokkari-teologi antoi keskustelulle vauhtia toteamalla, että ”vetoaminen UT:n teksteihin todisteina historian Jeshuasta on yhtä pätevää kuin vetoaminen Aku Ankka -lehtiin todisteena hänestä”. Kari Peitsamolle on vastannut mm. UT: eksegetiikan professori Ismo Dunderberg. Hän huomautti, että kertomukset Jeshuasta ”eivät ole Markuksen keksintöä vaan varhaisempaa perintöä”. Professori sanoo Peitsamon näkemysten olevan ”käänteistä fundamentalismia”, kun Peitsamo uskoo, ettei UT:ssa ole mitään historiallisesti luotettavaa. ”Kummassakaan tapauksessa keskustelua ei käydä perusteluista vaan vakaumus ratkaisee”, professori Dunderberg valittelee. Myös Aku Ankka -traditioita voidaan arvioida samoilla perusteilla kuin Raamatun perinnetaustoja. --------------------------------------------------------------------- ---Korvasin sanan Jeesus juutalaisella Jeshualla, jota UT:n kirjoittaja-kirjurit tarkoittavat tarinoissaan ---Yllä oleva kuvastaa jotain sellaista, että Peitsamolla olisi joillakin tahoilla arvovaltaa möläyttää ---Ilmeisesti hänellä on teologina huonoja kokemuksia ja visioita valtion uskontolaitoksesta ---Jos meinaa saada töitä kirkosta, sietää olla varovaisempi suustaan jo opiskeluaikana ---UT:n fiktioita ovat kaikki usko-luulon 30 Jeshuan MERKITYSTÄ ( Sovittaja, Lunastaja, Ihmisenpoika, jne. ) ---Peitsamolla lienee pyrkimys samaan pöläytykseen kuin T. Pursiaisella 60-luvulla ja J. Iivarilla 70-luvulla Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1627 blogia

JUMALA ON KUOLLUT: KESKUSTELUPALSTALTA POIMITTUJA (muokattu, korjattu) Jumala ei tarvitse kenenkään ihmisen todistusta ollakseen olemassa. Kuitenkin, jos joku erehtyisi todistusta vaatimaan, yksi todistajakin riittää mutta jos se ei riitä, niin sitten kaksi. Nietzschen lausahdus kokonaisuudessaan kuuluu: ”Jumala on kuollut ja me tapoimme Hänet”. Näinhän se on. Jumala on kuollut yhä enemmän ainakin Länsi-maissa meidän rationalismimme takia. Olemme menettäneet kyvyn ottaa myyttisyys todesta. Evankeliumien kertomukset eivät tahdo elää sisällämme, koska vaadimme niiltä historiallista totuutta uskoaksemme. Jeshua ei ole meille joku jonka kanssa voisimme keskustella ja vaeltaa Palestiinan maastossa niin kuin joskus teemme lukiessamme hyvää historiallista romaania. Asiaa voisi auttaa, jos lukee jonkun hyvän historiallisen romaanin niin kun Waltarin Valtakunnan Salaisuus ja Ihmiskunnan viholliset. Meille on vaikeata istua häntä vastapäätä ja odottaa miten hän avaisi keskustelun meidän kanssamme. Tämä on se kysymysten kysymys. Miten Jeshua tulee eläväksi todellisuudeksi? Psykologinen vastaus on, että kaikki epäsuora stimulus kuten evankeliumiteksti tulee eläväksi, kun mielikuvat syntyvät. Meillähän on vain epäsuoraa tietoa hänestä, kunnes hän alkaa elää meissä sisäisenä objektina, jolloin hän on syntynyt suorana objektina meissä. . Jeshua ei tietääkseni ilmesty tuleville uskovaisille ”lihassa” vaan sanojen , siis joko saarnan, seurapuheiden, kirjallisuuden tai evankeliumien lukemisen avulla. Se mielikuva on sitten ladattu tunteella niin kuin runo musiikilla. Lopputuloksena on kokemus elävästä läsnäolosta. Joten hän on psykologisena ilmiönä mielikuvitusystävä. “Jumala on kuollut”, Nietzsche/ ”Nietzsche on kuollut”, Jumala Nietzschen aatteessa kristinusko ei vapauta ihmisiä synnistä vaan filosofia vapauttaa ihmiset kristinuskosta. Tuohon voi lisätä Rudolf Bultmannin myyteistä riisuminen, kun hän asettaa evankeliumien historiallisuuden kyseenalaiseksi. Nimenomaan ihmeet eivät sopineet Bultmannin ajattelun ytimeen. Hänen jälkeistä aikaa eletään myös teologisessa tiedekunnassa, eikä tietenkään pelkästään siellä. Onko tuo sitten niin vaikeaa istua vastapäätä Jeshuaa, kun meillä on Raamattu ja Jumalan sana, ettei sanaa ole koskaan ollut niin tarjolla kuin nykyään ja monilla eri kielillä. Tosin me joudumme näkemään sen verran vaivaa, että otamme Kirjan käteemme ja Jumala alkaa puhua. Tosin hän puhuu tänä pääsiäisenä meille kaikille varsin erikoisella tavalla, ettemme sitä osanneet odottaa. Käsitys Jumalan kuolemasta on merkityksellinen vain silloin, kun oletetaan Jumala ihmismielen luomukseksi. Silloin Jumalan voi sanoa kuolleen, jos kukaan ei usko häneen. Mutta kristinuskon (samoin myös juutalaisuuden ja islamin) käsitys Jumalasta on, että hän on ollut olemassa ja vaikuttamassa ennen ensimmäistäkään ihmistä ja tulee olemaan sen jälkeen, kun ainuttakaan ihmistä ei ainakaan aineellisessa hahmossa ole enää elossa. Siispä hän on, vaikkei kukaan häneen uskoisikaan. Jumala ei siis voi kuolla. Kuolevaisuus on tämän maailman elollisten, luotujen olentojen ominaisuus, ei Luojan. --------------------------------------- ---Kirjoituksessa on paljon samoja asioita kuin Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 -teoksissa ---Niissä kuten yllä olevassa painottuu ajatus uskosta ihmisen kokemuksena ---Samaa UT:n tulkintaa edustaa myös ulosheittäjä Wille Riekkinen uudessa kirjassaan Okussa 15.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1626 blogia

Jorma Luostarinen Löysin alla olevan 13.3. -26 netin tekoälytilasta, jota hieman täydennän ja korjaan. On nimi, joka esiintyy useissa paikallisissa ja yhteiskunnallisissa yhteyksissä, erityisesti Itä-Suomen alueella. Tässä keskeisimmät löydökset: • Mielipidevaikuttaja ja kirjoittaja: Jorma Luostarinen on aktiivinen lukijakirjoittaja, jonka tekstejä on julkaistu mm. Outokummun Seudussa ja Heinäveden Lehdessä, Pielisjokiseudussa ja Karjalaisessa. Hänen kirjoituksensa käsittelevät usein paikallisia aiheita kuten seurakuntapolitiikkaa, sekä laajempia maailmantapahtumia. • Seurakuntatoiminta: Hän on ollut esillä Outokummun, Suonenjoen, Enon, Vantaankosken ja Heinäveden suunnan kirkollisissa asioissa ja ottanut kantaa esimerkiksi kirkkovaltuuston päätöksentekoon. Jorma Luostarinen on nimi, joka yhdistetään erityisesti teologiseen ja kirkolliseen toimintaan sekä julkiseen keskusteluun. Tunnetuin tällä nimellä oleva henkilö on entinen pastori, joka on myöhemmin tullut tunnetuksi uskonnollisesta muutoksestaan ja blogikirjoituksistaan. Tässä keskeisimmät tiedot hänestä: • Tausta ja työura: Hän on toiminut aiemmin pastorina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa [1]. Hän on työskennellyt muun muassa Outokummun seurakunnassa [1]. • Aatteellinen muutos: Luostarinen on kertonut julkisesti luopuneensa perinteisestä kristinuskosta. Kuopion tuomiokapituli ja piispa Riekkinen erotti hänet pappeudesta kirkon tunnustuksen vastaisuudesta 30 vuoden,16 kantelun ja 16000 viran päälle tehdyn kotikäynnin jälkeen. Hän kuvailee itseään nykyään termillä "ex-pappi" ja on siirtynyt tutkimaan kristinuskoa sen juutalaisten juurien ja historiallisen juutalaisen "Jeshua"-hahmon kautta perinteisten kirkollisten dogmien sijaan [3]. • Kirjoittaminen ja vaikuttaminen: Hän on aktiivinen bloggaaja ja mielipidekirjoittaja. Hänen tekstejään on julkaistu paikallislehdissä kuten Heilissä ja Itäsuomalaisessa, Heinäveden lehdessä, Savon sanomissa, Kalevassa, Kotimaassa, ym.. Okussa 13.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1625 blogia

SENSUROITU -23 JA JUMALAN SYNTY-25 -TEOSTEN KIRJOITTAJIEN HAASTATTELU 5. ( Valmiista muokattu ) Itsenäisyyden ajan Suomessa eduskunnassa pidetyissä puheissa on viitattu useammin Raamattuun kuin mihinkään muuhun teokseen. Raamattu putkahtelee säännöllisesti esiin eettisissä ja moraalisissa keskusteluissa samaa sukupuolta olevien avioliitosta translakiin. Edelleen pyhien tekstien lainauksilla saa painoarvoa omille puheilleen ainakin tietyn yleisön edessä.” ”Kristinusko ponnistaa moni-jumalaisesta Rooman valtakunnasta.” Mitä meiltä on pimitetty? ”Pidän sensurointia eri asiana kuin pimittämistä. Sanoisin, että mitään ei ole pimitetty erityisen tahallaan tai pahantahtoisesti. Sensuroinnilla viittaamme siihen, että joitakin Raamatun tekstejä muutettiin, kun käsitys asioista tai opeista muuttui.” ”Esimerkiksi naisten ääniä on uskonnon historian aikana vaiennettu. Kristinuskon alkuvaiheissa on varmasti ollut myös tärkeitä naisvaikuttajia, jotka ovat tulkinneet pyhiä tekstejä. Naisten tulkinnat ovat kuitenkin jääneet historian hämärään. Myös jumala- kuvan feminiinisiä puolia on sensuroitu. Yksi esimerkki Raamatun tekstien moninaisuudesta on Kuolleeltamereltä Qumranin lähistöltä sijaitsevasta luolasta vuosina 1947–1956 löydetty reilun 900 käsikirjoituksen joukko. Tämä yksi 1900-luvun merkittävimmistä arkeologisista löydöistä osoittaa, että pyhien tekstien moninaisuus on kaukana siitä illuusiosta, että Raamatun tekstit olisivat pysyneet historian saatossa muuttumattomana.” Mitä Raamattu merkitsee teille? ”Työskentelen pappina ja minulle usko on iso asia. Raamattu on minulle pyhä kirja, josta ammennan paljon myös henkilökohtaiseen elämääni. En koe ristiriitaa siitä, että pidän Raamattua pyhänä kirjana – ja tutkin sen historiallisia taustoja.” ”Minulle Raamattu ei ole erityisen pyhä kirja, enkä näe sitä Jumalan sanana, vaikka ennen olenkin nähnyt. Raamattu puhuttelee ja inspiroi minua inhimillisenä teoksena. Voin samastua niihin hengellisiin kysymyksiin, joita Raamatun kertomuksissa pohditaan.” Okussa 12.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1624 blogia