KIRKKO KEKSI VT:N TARINOISTA OMAN TARINAN UT:N TEKSTEISTÄ ETEENPÄIN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu, korjattu ja kirjoitettu uutta sisään ). Väite viittaa siihen, että varhaiskristillinen kirkko käytti VT:n muinais-israelilaisen perinteen kirjoituksia manipulatiivisesti ja muutti niiden tarkoituksia luodakseen kristinuskon oman pelastushistorian aluksi juutalaisille, sitten koko ekumeeniselle maailmalle. Kristus-keskeinen tulkinta: Kirkko ei hylännyt VT:n tarinoita vaan alkoi lukea niitä ennustuksina Jeesuksesta. Esim. VT:n lupaukset Messiaasta ja Herran kärsivästä palvelijasta tulkittiin 700 v myöhäisempään Jeshua-Jeesukseen viittaaviksi. Kriittisen eksegeesin valossa VT:n teksteissä ei viitata Jeshuaan eikä historian tulevaisuuteen vaan kirjoitusajan johonkin kuninkaaseen tai Israelin kansaan kärsijänä suurvaltojen miehittämänä ja alistamana. Arkeologisten löytöjen ja tekstikritiikin valossa viittaus Jeshuaan on vain keinotekoinen ja kaukainen jälkikäteis-pakotus-tulkinta. • Typologia: Monet VT:n hahmot ja tapahtumat nähtiin "esikuvina" (tyyppeinä) UT:n tapahtumille. Esim. Mooses nähtiin Jeshuan esikuvallisena lain säätäjänä ja Israelin kansa kirkon esikuvana. Paavali kehitteli siitä antisemitistisen korvausteologian, jonka mukaan Jumala hylkäsi valitsemansa kansan ja siirsi rakkautensa Jeshuassa kristilliseen kirkkoon. • Uusi liitto: Kirkko määritteli itsensä "uudeksi Israeliksi", jolloin VT:n lupaukset siirtyivät juutalaiselta kansalta kristilliselle kirkolle. Kristinusko näyttäytyi VT:n tarinan välttämättömänä huipentumana. Paavalin antisemitismiä jatkoivat myöhemmin ortodoksiset teologit, Augustinus, Martti Luther ja hänen kirjoituksiin perustuen Adolf Hitler omassa evankeliumissaan. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Vaikka kristinusko sai alkunsa juutalaisen lahkon Jeesus-liikkeenä, perinne muovasi alusta alkaen, jo evankeliumeissa ja Paavalin kirjeissä, VT:n pohjalta oman identiteettinsä, joka Rooman imperiumin monien ismien joukossa lopulta erosi täysin perinteisestä juutalaisuudesta. Aluksi oli keisareita, jotka, esim. Nero 60-luvulla, estivät kristinuskon leviämistä, mutta vähitellen uusi usko uusine aatteineen, eettisine hyveineen ja kristittyjen ollessa yleisesti ottaen kuuliaisia esivallalle, sai sijaa keisarin politiikassa. Hän käytti kirkkolaitosta ja sen kuulijaisia jäseniä valtakunnan rakentamiseen ja yhtenäistämiseen. Okussa 238.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1650 blogia