ALKUKIRKON AIKA ( Valmiista muokattu ) -----. Alkusrk keskuspaikka oli Jerusalem, mutta keskuksia syntyi muuallekin. Alkuun srk identifioitui osaksi juutalaisuutta ja sen tunnelmissa painottui lopun ajan odotus ja uskon elämys. Helluntai muutti ajattelua, kun srk:aan liittyi muita kuin Palestiinan juutalaisia, esim. kreikankielisiä juutalaisia. Näiden kahden juutalaiskristittyjen ryhmän välille syntyi jopa vainoamista. Kreikankielisten 1. johtaja Stefanos kivitettiin uskon tähden. Saul hyväksyi sen. Siksi kreikankieliset kristityt siirtyivät Syyriaan, jossa he aloittivat julistus- ja opetustyön pakanoiden eli ei-juutalaisten keskuudessa. Alkusrk:ssa oppi pappeudesta muotoutui käsitykseksi, että se on Jumalan asettama tehtävä ja sen tarkoitus on turvata evankeliumin puhtaus ja julistuksen jatkuvuus. Naisia ei hyväksytty papeiksi. Srk:n johdossa vanhimmat olivat niitä, jotka olivat tunteneet Jeshuan henkilökohtaisesti kuten Pietari, Jaakob, Johannes sekä naiset Magdalan Maria ja Jeshuan äiti Maria. Saarnaaminen kuului apostolin, evankelistan, opettajan ja profeetan tehtäviin. Jeshuan nähneet kertoivat muille, mitä hän oli puhunut, tehnyt ja opettanut. Tätä suullista perimätietoa opetettiin uusien srk:ien opettajille. Syntyi tarve kirjoittaa suullinen perimätieto kirjalliseksi. Ensi alkuun kirjoitettiin Jeshuan tekojen ja puheiden kokoelmia,.-----Jeshuan puheita käännettiin arameasta kreikaksi. 60-luvun lopulla suullisia ja kirjallisia lähteitä kerättiin yhteen ja niistä kirjoitettiin ensimmäinen eli MK. UT:n neljä evankeliumia kirjoitettiin vuosina 65–100.-----Koska kirkkorakennuksia ei ollut, srk kokoontui kodeissa. Siellä tapahtuivat tärkeimmät ja suljetuimmat tapahtumat kuten esim. ehtoollinen. Opetusta annettiin kirkoissa ja kotona. Opettajien vähyys pakotti ihmiset läheiseen toimintaan keskenään. Rukous ja yhteys olivat peruselementtejä.-----Alkusrk:ien kristityt olivat kasvaneet juutalaisuudessa ja omaksuneet synagogajumalanpalveluksen, jonka rakenteita he edelleen käyttivät omissa jumalanpalveluksissaan. Niihin aikoihin sijoittuvat kristinuskolle tärkeä sakraalinen yhteys: sakramentit, ehtoollinen eli eukaristia, kaste seurakunnan jäsenyyden sinettinä sekä sunnuntain viettäminen Kristuksen ylösnousemuksen päivänä.-----Jo alussa oli eri suuntauksia, jotka pohjautuivat etnisiin taustoihin: juutalaisuuteen, kreikkalaisuuteen, hellenismiin. Suuntaukset kilpailivat kannattajista mutta niiden välillä ei aina ollut suuria oppieroja. Hajanaisuudessa syntyi myös harhaoppeja, joita kristinuskon pääuoma polemisoi. Oikean opin määrittely alkoi apostolien kokouksesta ( APT ) ja jatkui myöhemmissä kirkolliskokouksissa, joista osaa nimitetään vielä tänäänkin ekumeenisiksi eli sen ajan maailman laajuisiksi. ---Aika stereotyyppinen mutta hyvä yleisesitys aloittelevalla kristinuskon juurien tutkijalle ---Esitys on aika steriilin ongelmattoman yleislinjainen ja kaavamainen ---Todellisuudessa jo kristinuskon alun evoluutio on ollut särmikäs ja risainen taistelu Okussa 2.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1610 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA PAAVALIN JEESUS ( Valmiista muokattu ). Paavali tuunasi juutalaismessias Jeshuasta globaalin Jeesus Kristuksen. Hän käänsi Jeshuan kuoleman voitoksi kuolemasta ja sijaissovitukseksi. Kun ihminen uskoo Jeshuaan ja hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnistä. Seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan. Näin Jeshuan käytännöllinen sanoma teoretisoitui. Kun alun perin piti uskoa, mitä Jeshua opetti, nyt piti uskoa häneen. Historiallinen Jeshua ei halunnut, että häntä palvotaan vaan seurataan. Kun alun perin hän oli historian käänne, nyt tuo tulevaisuus toteutuisi hänen kuoleman jälkeen. Jeshua itse kytki elämänsä VT:n messiasprofetioihin. Niiden mukaan hän olisi kansan maallinen kuningas. Hänen oma tarkoitus ei ollut luoda uutta uskontoa vaan puhdistaa juutalaisuutta. Hän puhui juutalaisten pelastuksesta. Opetuslapset kertoivat lähetystyössä Mestarin opetuksista mutta Paavali kertoi hänen ylösnousemuksesta - merkityksineen. Paavali kertoo Jeshuen teoista vain vähän. Häntä ei kiinnostanut Jeshuan maanpäällinen elämä. Evankeliumeissa on vain vähän aineistoa tukemaan Paavalin teologiaa. Hän muistaa Jeshuan eettisiä ohjeita. Paavalin opetus muistuttaa hellenismin yleismoraalia, johon olivat vaikuttaneet stoalaiset, epikurolaiset ja kyynikot. Paavali rakensi Vapahtajalleen uuden imagon. Hän ei ollut täysi ihminen – vaan melkein ihminen. Paavali rakensi hänelle uskonnollisen historian: Jeshua Kristus oli ennen aikojen alkua Jumalan Poikana maailman luomisessa mukana, kunnes Jumala lähetti ”Poikansa" maailmaan. Täällä hän kärsi ristinkuoleman ja nousi ylösnousemuksen jälkeen taivaaseen, josta hän tulisi pian takaisin tuomarina. Samalla hän Jumalalle alisteisena luovuttaa viholliset Jumalalle ja alistuu itse Jumalan valtaan, jolloin Jahve on ”kaikki kaikessa”. Paavalin luoma Jeshua oli niin akateeminen, että köyhä kalastaja Pietari tuskin ymmärsi siitä mitään. Paavali oli deterministi: Elämänkulku oli ennalta määrätty. Ihmisen tuli elää nuhteettomasti, hän pelastuu yksin uskosta ja armosta – ilman helvettiä. Uskottomat raukeavat tyhjiin kuollessaan. Paavalin kirjeissä on radikaali vaatimus alistua esivallalle ja sopeutua yhteiskuntaan. Se oli jyrkkä asennehyökkäys juutalaiseen ajatteluun, jonka mukaan pakanoiden eli ei-juutalaisten kanssa ei edes syöty.-------------- ---Kirjoituksessa näkyy kristinuskon historiallinen muutoskehitys eli evoluutio UT:n ajoilta ---Kehitys ei tässä tapauksessa ole edistystä vaan tahallista alkuperäisen jatkuvaa poistamista ---Suomen luterilaisen kirkon kristillinen Jeesus on vain UT:n juutalaisen Jeshuan väärennös ---Kirkon inkvisitiossa papin ulostamiseksi näkyy, että käytännössä kirkolla ei ole Jeesustakaan ---Kirkko/ kirkot ovat uskontolaitoksia valtiossa ja valtion kansalaisten rahoittamia tabuja ---Jokainen saa uskoa päässään mitä haluaa, kunhan pitää yllä valtion instituutioita ---Uskonriidoissa on hyvä muistaa, että uskominen on uskoa eikä sillä kukaan saavuta mitään Okussa 2.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1609 blogia

Hitlerin ongelma: arjalainen Jeshua ---( Valmiista muotoiltu ja korjailtu ) ---Jeshua ei syntynyt Juudean Betlehemissä ---– Juutalaisen lakihenkisyyden tilalle Jeshua julisti rakkautta –- Jeshua oli suuri opettaja mutta ei pyrkinyt Messiaaksi- – Paavali väärensi Jeshuan alkuperäisen opin---- Nämä väitteet olivat perustaa, kun uskonnosta piti poistaa VT:n juutalainen pelastaja ja kaikki juutalainen aines. Silti kristillinen kirkko oli Kolmannessa valtakunnassa ahtaalla. Hitlerillä oli ongelma. Kirkot ja kristityt olivat osoittautuneet hänelle hyödyllisiksi. Laaja kirkollinen puolue oli valtapelissä manipuloitavissa, kristillissävyinen retoriikka oivallinen keino tehostaa puheita ja sanomaa, puhumattakaan kirkon johtajista: ”He tekevät mitä tahansa työpaikkojen ja ansiotulojen vuoksi.” Kristinusko oli Hitleristä juutalaisuuden leimaama. Sankarillinen usko Jumalaan luonnossa, kansassa ja sen kohtalossa, siinä saksalaisille sopiva uskonto. Juutalaistaustaista kristinuskoa ei siihen voitu yhdistää. Ihminen oli joko saksalainen tai kristitty. ”Juutalaisuus” tarjosi Hitlerille sateenvarjon, jonka alle koota kaikki viholliset: kommunismi, liberalismi, USA, Ranska, jne. Mutta mitä tehdä kristinuskolle, josta oli selvästi hyötyä mutta joka sekin sijoittui juutalaisuuden sateenvarjon alle? Hitlerin ongelma otettiin kirkollisilla tahoilla vakavasti. Reaktioista onnettomin oli pyrkimys puhdistaa kristinusko juutalaisesta aineksesta, mikä merkitsi suoraa tukea kansallissosialismin antisemitismille. Kirkon johtajia, työntekijöitä, jäseniä, teologeja ja tutkijoita, jotka eivät lähteneet tälle tielle, oli paljon. Monet uppiniskaiset joutuivat kärsimään seurauksia. Oli myös niitä, jotka pyrkivät sopeutumaan yhteiskunnan olosuhteisiin. ”Lainkuuliaisina” heille kerääntyi natsihallinnossa vaikutusvaltaa. Sopeutuminen ja kuuliaisuuskaan eivät silti ratkaisseet Hitlerin ongelmaa. Sopeutumisen tielle lähteneet kirkolliset tahot joutuivat ponnistelemaan etsiessään keinoja, jotka auttaisivat toivottuun lopputulokseen. Avainasemassa kaikessa oli kristinuskon keskushahmo, Jeshua. Aluksi etsittiin tukea lähihistorian ajattelijoilta kuten H. S. Chamberlainin teoksista. Hän oli nähnyt Hitlerissä potentiaalia. Chamberlain toivoi, että Jumala johdattaisi Hitlerin kautta saksalaisen isänmaan kunniaan. Kunnioitus näyttää olleen molemminpuolista. C:n teosta on pidetty antisemitismin Raamattuna, jossa tutkitaan Jeshuan verenperintöä. Vaikka Jeshua oli saanut juutalaisen uskonnollisen kasvatuksen, rodultaan hän ei kuitenkaan ollut juutalainen. Galileassa oli pitkään vaikuttanut monia kansalaisuuksia ja joihinkin oli kuulunut myös puhtaita arjalaisia. Näistä saattoi aikojen kuluessa tulla juutalaisia uskonnoltaan mutta ei vereltään. Näiden galilealaisten rodulliseen erilaisuuteen viittasi heidän halunsa kapinoida. He myös puhuivat kreikkaa eivätkä hepreaa johtuen heidän kurkunpäänsä muodosta. On siis mahdollista, että Jeshuakin oli arjalainen. ---Minulle on mahdoton urakka pätevästi arvioida maailman historian päällysmies Hitleriä ---On ymmärrettävää, että antisemitismissään hän törmäsi juutalaiseen UT:n Jeshuaan ---Antisemitismi oli jo Paavalilla, Augustinuksella, Lutherilla… ja oli jatkunut läpi Etelä- ja Keski-Euroopan ---Hitler toi tuskin mitään uutta teoriatasolla juutalaiskysymykseen: natsismi oli käytännön tekoja ---Hitler perusteli Jeshuan arjalaiseksi/ vielä tänäänkin eri ryhmät perustelevat hänet omiensa asiamieheksi Okussa 1.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1608 blogia

KIRKKO/ KIRKOT SUHTEESSA JUUTALAISUUTEEN ( Valmiista korjattu ja muokattu ) Ajatus siitä, että kirkko on "hylännyt juutalaisen Jeshuan" (Jeesuksen), on teologis-historiallinen tulkinta, jota esiintyy erityisesti messiaanisten juutalaisten ja juurilleen palaavien kristittyjen keskuudessa. Tämän näkemyksen mukaan kristinusko muuttui juutalaisesta liikkeestä pakanakristilliseksi kirkoksi ja irrotti Jeshuan Jeesuksellaan juutalaisuudesta. • Historiallinen Jeshua vs. Kirkon Kristus: 100-luvulta lähtien kirkko alkoi etääntyä juutalaisista juurista. Juutalainen rabbi Jeshua, joka noudatti Tooraa, muutettiin kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa Paavalin "Jeesus Kristukseksi" hellenisti-teologisesti. • Juutalaisten tapojen hylkääminen: Varhainen kirkko hylkäsi juutalaiset rituaalit, sapatin ja monet Tooran säännöt, joita Jeshua ja hänen opetuslapset noudattivat. • Antisemitistinen perintö: Kirkon historiassa on antisemitismin perinne, jota myös uskonpuhdistaja M. Luther ruokki. Jeshua on usein esitetty antisemitismin kautta kirkkotaiteessa ja opetuksessa, jolloin hänestä tehtiin valkoihoinen länsimaalainen. • Korvausteologia, jonka mukaan kirkko korvaa Israelin Jumalan kansana. Messiaaninen näkökulma: Messiaaniset juutalaiset pyrkivät palauttamaan Jeesuksen juutalaisuuden. He korostavat, että Jeshua ei perustanut uutta uskontoa vaan täytti juutalaiset profetiat. Vastakkainen näkökulma: Kirkko on tulkinnut Jeshuan merkityksen ei-juutalaisille eli pakanoille, ei hylännyt häntä. 1900-luvulla erityisesti Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen katolinen kirkko on tehnyt pesäeron aiempaan juutalaisvastaiseen perinteeseen ja korostanut juutalaisten ja kristittyjen dialogia. --------- ---Aika hyvin esitetty commune bonum eli yleisesti tuttu ---Olin pappina 30 v mutta koskaan ei ollut palaveria kirkon ja juutalaisten suhteista ---Jo opiskeluaikaan 1970-luvulla oli opiskelijoilla käsitys, että ”juutal. eivät tiedä mitään” ---Valitettavasti olin sisäistänyt tuon asenteen jo kodissani Kuopion pappien puheista ---Vasta nyt kun olen entinen pappi ja vähän lueskellut, tajuan kirkon menneisyyden tuhon ---Suomen luteril. kirkko kuuluu sarjaan, jossa Jeshua tapetaan Jeesuksella joka päivä Okussa 1.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1607 blogia

Uskontojen EPÄTOTUUS ( Valmiista muokattu ). Kunpa papit joskus miettisivät uskonnon valheita: Ei ole ihmisiä isompia jumalia eikä elämää kuoleman jälkeen. Jo lyhyt ajatushetki antaa aavistuksen siitä tunteesta, jota me uskonnottomat koemme. Kirkot ja moskeijat on rakennettu turhaan. Niillä on rakennustaiteen arvo, merkitys kokoontumispaikkoina ja pappien teattereiden katselupaikkoina. Niiden rakentamiseen on uhrattu kansalaisten varat ja miljoonien ihmisten työ. Tekemisen potkuna on ollut uskonnon epätotuudet. Niiden puolustussodat ovat olleet turhia, koska uskonto on vain ihmisestä. Miljoonia ihmisiä on tapettu uskonsodissa ja ihmismäärät ovat kärsineet käännytyksissä. Seurakuntien, kirkkokuntien ja uskontokuntien asioiden hoitaminen on vaatinut paljon työtä, vaivaa ja varoja. Hyvä jos edes kymmenesosa valtioiden bruttokansantuotteesta on riittänyt menoihin. Se on suuri määrä rahaa - turhasta. Uskonnot ovat olleet asenteiltaan taantumuksellisia ja yhteiskunnan muutosvastaisia. Tieteenharjoittajista erityisesti luonnontieteiden tutkijoita on vainottu kirkon inkvisitiolla. Uskonnoilla on viivästetty kehitystä ihmisen hyväksi. Nykyisin olemme päässeet jo niin pitkälle, että tieteellistä työtä ja sen tulosten julkistamista ei enää uskonnoilla estetä. Uskontojen opit ovat erottaneet ihmisiä. Uskovaiset väittävät, että ihminen luonnostaan kaipaa uskontoa: Pitää olla Jumala, johon voi viime hädässä luottaa. Jopa eräs piispa väittää universaalina faktana, että ihmislaji on uskonnollinen. Epävarmuus ja tietämättömyys pitää uskontoa yllä. Uskovaiset on opetettu pelkäämään kuviteltuja uhkia. He ovat sisäistäneet uskonnon eikä siitä päästä irti. On surkeaa, kun ihmiselämä perustuu valheeseen. Elämä on elämisen arvoinen sellaisenaan ilman harhauskoa kuoleman jälkeisestä elämästä, tuomiosta ja pelastuksesta. Elämän tavoitteet pitää saavuttaa eksistenttisen elämän aikana. Olosuhteet pitää muuttaa hyviksi ja kelvollisiksi eikä vähätellä elämän arvoa sillä verukkeella, että kärsimykset korvataan tuonpuoleisuudessa. Ihmiskunnan pitää kehittää jatkuvasti eettisiä arvoja, vaikuttaa hyvän suuntaan ja toimia valveutuneen vastuullisesti. Jos ihmiskunta ei tuhoa itseään ympäristötuhoihin ja mielettömiin sotiin, niin tulevaisuudessa varmaankin ihmetellään, miten on ollut mahdollista, että tieteellisesti niinkin kehittyneessä ajassa taikauskoisilla uskonnoilla oli niin suuri vaikutus kannattajiin.--------------------- ---Yllä oleva on mielessäni ja kokemuksessani hyvin pureskeltua faktaa ---30 pappivuoden aikana ajattelin samoja asioista moneen kertaan ---Niitä ei ollut kirkon uskontolaitoksessa mahdollisuus esittää – potkujen uhalla ---Yllä olevan kireyden koin, kun Riekkis-piispavirka heitti ” kirkon tunnustuksella” ulos ---Kun lukee Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 näkee, miten oikeassa kirjoittaja on Okussa 1. 3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1606 blogia

VALENTINOLAINEN KRISTILLISYYS ( Valmiista muokattu ). Valentinolainen kristillisyys on selkein esimerkki kristillisiä elementtejä korostavasta gnostilaisesta koulukunnasta. Ryhmä on saanut nimensä Valentinos-nimiseltä kristityltä, joka oli kotoisin Egyptistä ja toimi opettajana Rooman kristillisessä seurakunnassa 100-luvun jälkipuoliskolla. On epäselvää, missä määrin Valentinos itse edusti valentinolaiselle kristillisyydelle ominaisia näkemyksiä. Ainakin osa niistä kehittyi koulukunnan piirissä vasta hänen jälkeen. Koulukunnan kristillinen korostus näkyy siinä, että jäsenet etsivät näkemyksilleen perusteita Uuden testamentin kirjoituksista. Varhaisin tunnettu selitysteos Johanneksen evankeliumiin onkin peräisin yhdeltä tämän koulukunnan edustajalta, Herakleonilta. Ainakin osa valentinolaisista ajatteli edustavansa tavallista syvällisempää, ”hengellistä” kristillisyyttä. Suurin osa kristityistä kuului heidän mukaansa alempaan, ”sielullisten” kristittyjen ryhmään, joiden tarvitsi pelastuakseen sekä uskoa että tehdä hyviä tekoja. Jako hengellisten ja sielullisten kristittyjen välillä ei merkinnyt sitä, että valentinolaiset olisivat eristäytyneet omaksi kristilliseksi ryhmäksi. Heidän kerrotaan osallistuneen kristittyjen yhteisiin jumalanpalveluksiin Rooman seurakunnassa ja ainakin yhden valentinolaisen tiedetään olleen Rooman piispan läheinen avustaja vielä 100-luvun lopulla jKr.. Yksi valentinolaisen koulukunnan erityispiirre on se, etteivät sen edustajat pitäneet demiurgia kokonaan kielteisenä hahmona. He korostivat, että demiurgi toimi maailman luodessaan Viisauden välikappaleena. Lisäksi he ajattelivat, että tultuaan maailmaan Kristus käännytti puolelleen myös demiurgin. Tästä syystä demiurgin uskottiin pitävän erityistä huolta juuri valentinolaisista kristityistä. ---Nykyisen kriittisen eksegeesin aikaan yllä oleva on tuttua UT:a tieteellisesti tutkivalle ---Demiurgi eli käsityöläinen-luojajumaluus näkyy Kreikan filosofiassa jo 300-luvulla eKr. ---On todistettu, että kristillisen lahkon esiaste syntyi juutalaisuudesta monien ismien maailmassa ---Kehitysmuutos ei ollut yksi suora nousukaari Paavalin lähetystyöstä maailman uskonnoksi ---Jo 50-luvulla, 20 v Jeshuan hirton jälkeen, Paavali varoittaa UT:ssa gnosis- eli tietouskonnosta ---Gnostilaisuudessa oli monia koulukuntia ja on edelleen, esim. Suomen gnostilainen seura ---Esim. piispavirka Riekkinen kaipaa nykyiseen kristinuskoon gnosiksen perinnettä avuksi ---Gnosis korostaa yksilöllisyyttä; Jeshua oli viisauden opettaja ja valon tuoja; ihminen Jumalasta Okussa 26.2. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1605 blogia

Uskonto – maailman suurin huijaus/ Uusi Suomi ( Valmiista muokattu ). Kun tarkastelet maailmaa objektiivisesti ja rationaalisesti huomaat, että vallan huipulla olevat instituutiot ovat valehdelleet vuosikausia. Miksi uskot, että uskonto ei ole yksi niistä? Historian alkuhämäristä uskonnot ovat tuoneet enemmän tuskaa, kärsimystä, ruumiita enemmän kuin mikään poliittinen ideologia kuten kommunismi, kapitalismi tai fasismi. Ne ovat yksi maailman nerokkaimpia huijauksia mitä ihmiskunta on koskaan keksinyt. Lähtölaukaus kristinuskolle oli vuoden 325 Nikean kokous, jossa laillistettiin kristinuskon asema keisari-ylipappi-kenraali-kirkon pää Konstantinoksen johdolla. Taustalla olivat sellaiset syyt kuten kansan yhtenäisyyden heikkeneminen mitä eivät pystyneet lujittamaan käytännönläheiset alkuperäiset uskonnot jumalineen. Kristinusko lähti nousuun ainoastaan poliittisista syistä. Sen oli ensisijaisesti pyrittävä lujittamaan hallitsevan luokan valtaa ja omaisuutta ja kontrolloimaan laajoja ihmismassoja Rooman laajassa imperiumissa. Tässä uskonto onnistui erinomaisen hyvin luodessaan kiinteyttä monikansalliseen valtakuntaan. Joidenkin ihmisten elämää ohjaavat vieläkin satoja vuosia sitten kirjoitetut myytit ja uskomukset, mikä on surullista, kun ottaa huomioon sen alkuperän. Ihmisillä on ympäristön muovaama luontainen tarve kuulua johonkin, olemmehan laumaeläimiä. Tätä uskonto on pyrkinyt käyttämään hyväkseen ja keksinyt jumalan, joka asuu taivaassa käskyineen, joiden rikkomisesta seuraa helvetti ja hän kuitenkin rakastaa sinua. Miksi tarvitaan uskontoa ihmisten ja kansojen yhdistymiseen? Uskonnot eivät yhdistä ihmisiä vaan jakavat heitä: hyviin ja pahoihin, väärä- ja oikeauskoisiin, juutalaisiin, kristittyihin ja muslimeihin. Lista on loputon. Uskonnollinen oikeaoppisuus rajoittaa kykyämme tuntea empatiaa toisuskoisia kohtaan, jotka eivät kuulu ”meihin” valittuihin hyviin. Sen lisäksi uskonto rajoittaa meitä toteuttamasta mielihalujamme ja saavat meidät tuntemaan syyllisyyttä normaaleista taipumuksista. Mieleen tulevat esim. käsitykset alkoholista, uhkapelistä ja ruokavaliosta. On naurettavaa, että ihmiset oikeuttavat ja aiheuttavat vapauden riistoja perustuen ikivanhoihin kirjoituksiin ja myytteihin. Loputtomiin kieltoihin luulisi olevan joku aukoton ja looginen selitys – totuus. Uskonnot eivät perustu totuuteen vaan tulkinnan varaisiin ”pyhiin” teksteihin, jotka uskovat ottavat vastaan taivaasta annettuina seuratakseen niitä. Uskonnollisten kirjoituksien ja ennustuksien rakenne on sama. Ne ovat tulkinnanvaraisia ja epäselviä. Samasta lauseesta voi vetää monta eri johtopäätöstä. Niitä ei voi todistaa vääräksi, koska aina voidaan viitata toiseen yhteyteen ja perustella sillä. Siksi esim. kristillinen kirkko on jakautunut moniin eri suuntiin; on katolilaisuutta, mormoneja, ortodokseja, luterilaisia jne. Uskonto estää meitä kulkemasta jatkuvan kehityksen tietä kahlitsemalla meidät omiin sääntöihin, joissa ei ole tilaa kehitykselle ja oppimiselle. Se on vakava este ihmiskunnan henkiselle ja fyysiselle kehitykselle. Uskonnot sisältävät myös hyviä arvoja kuten lähimmäisenrakkaus, moraali, eettisyys ja oikeudenmukaisuus. Mikään niistä ei kuitenkaan edellytä uskontoa. Uskonnot tulevat ihmisen aikaan saannoksina ihmiskunnan muinaishistoriasta nykypäivään ja sinne menneisyyteen ne enimmäkseen kuuluvat. ---Yllä olevassa kirjoittaja arvioi uskontoja yhtenä nippuna kokemukseensakin perustuen ---Voin tukea esitettyä nyt entisenä pappina piispavirka Riekkisen tahdosta - kokemuksellani Okussa 26.2. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1604 blogia