KUOPION TUOMIOKAPITULI EI OLE USKONNOLLINEN LAITOS ( Tekoälystä muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Väitteesi on mielenkiintoinen ja siinä on historiallista ja hallinnollista perää: Tuomiokapituli on ensisijaisesti hallintovirasto, vaikka se toimii osana kokonaiskirkkoa. Tässä perusteita:. • Historiallinen tausta valtion virastona: Suomen ev.- lut. kirkon tuomiokapitulit olivat valtion virastoja vuoteen 1997 saakka. Se maksoi piispojen ja muiden kapitulin virkamiesten palkat. Turun arkkihiippakunnan tuomiokapituli on maamme vanhin v 1276 alkaen.. • Hallinnollinen rooli: Nykyään tuomiokapituli on hiippakunnan hallintoelin, jonka tehtävä on hoitaa kirkollista hallintoa ja valvontaa. Sen toiminta perustuu kirkkolakiin ja hallintolakiin, ja se käsittelee esim. henkilöstöasioita ja valituksia. • Oikeudellinen luonne: Oikeudellisesti tuomiokapitulin päätöksenteko on viranomaistoimintaa. Esim. kirkollisissa oikeudenkäynneissä on todettu, että pappi toimittaessaan jumalanpalvelusta tekee sen kirkon viranhaltijana eikä henkilökohtaisena uskonnon harjoittajana. • Nimen alkuperä: ””Tuomiokapituli" tulee latinan sanoista domus capituli ( "lukukappaleen talo" ). Se viittaa Raamatun lukemiseen mutta kuvaa paikkaa, jossa kokoonnutaan hoitamaan yhteisiä asioita. Vaikka tuomiokapituli on nykyään osa laitoskirkon monimerkityksellistä uskonnon järjestelmää, sen rakenteessa ja historiassa on ollut ja on vahva viranomaisleima, joka erottaa sen puhtaasti hengellisestä toiminnasta. ---------------------------------------------------------------- -----Siinäpä tiivistä tekstiä, joka minulle 30 virkavuoden jälkeen maallikkona tuntuu osittain uudelta -----Tein 2. gradun papiksi vihkimisestä siirtymäriittiteoreettisesti ja siinä selvisi papin asema kirkossa -----Entisenä pappina huomaan nyt, miten byrokraattisessa virkamiesten firmassa virkamiehenä työskentelin -----Ordinaatiokoulutus kandidaateille v 1965 loi enemmän pelkoa kuin vilpitöntä perehdyttämistä 1. virkaan -----Miten lienee nyt, kun aika on toinen ja kirkon ja papin asema – ehkä aikaa vastaava -----Yllä oleva on ongelmatonta yleistasolla ja seurakuntalaisille, jotka eivät enää joudu tuomiokapitulin eteen -----Sen sijaan pappi kerran jouduttuaan muistaa käyntinsä koko iän -----Minä jouduin 16 kertaa, näin ja koin, miten ”kovin ottein” tuo piispavirka-inkvisitio-kyselijä toimii -----Kohtaamisissa koin ironiaa, ilkeyttä, pelottelua, harhautusta, suostuttelua, viettelemistä ja epäinhimillisyyttä Okussa 13.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1689 blogia

USKONNOSSA IHMINEN PALVOO ITSEÄÄN ( Tekoälystä muokattu, korjattu, lisätty, kirjoitettu sisään ). Ajatus, että ihminen palvoo uskonnossa itseään, on tarkastelun yleisfilosofinen ja -sosiologinen tulkinta, ei koskaan kirkkojen hallitseman kristinuskon oppi. Keskeisiä näkökulmia: • Ludwig Feuerbach ja uskonnon kritiikki: Hän esitti 1800-luvulla, että ihminen palvoo jumalassa omaa itseään ja inhimillisiä ominaisuuksiaan kuten rakkautta, viisautta ja voimaa, jotka hän on projisoinut itsensä ulkopuolelle. Siten Jumala on ihmisen luoma fiktio täydellisestä ihmisyydestä. • Émile Durkheim ja yhteisön palvonta: Sosiologina hän näki, että uskonnossa yhteisö palvoo itseään. Uskonnon funktio on ylläpitää yhteisön arvoja, kiinteyttää ryhmää ja luoda yhteistä identiteettiä yhteisöön. Palvonnan kohteena on yhteiskunta itse. • Kristillinen näkökulma globaalissa kentässä: Joissakin harvoissa kirkon torjumissa alkuaikojen tulkinnoissa nähdään, että ihminen palvoo omaa viisautta ja tahtoa persoonallisessa Jumalassa. Toisaalta uskonnon nähdään auttavan ihmistä näkemään itsensä Jumalan silmin, mikä voi johtaa parannukseen eikä välttämättä itsekeskeisyyteen. • Karl Marx kehitti Feuerbachin ajatusta eteenpäin ja näki uskonnon todellisuuspakona, eskapismina, joka auttaa ihmistä sietämään sosiaalista kurjuutta mutta samalla estää yhteiskunnallisen muutoksen edistämisen. Tiivistettynä: Ihminen palvoo itseään uskonnossa on erityisesti Feuerbachin ja Durkheimin kaltaisten ajattelijoiden esittämä uskontokriittinen tulkinta, jonka mukaan uskonto on ihmisen oman olemuksen tai yhteisön heijastumaa. --------------------------------------------------------------------- -----Kaikessa yllä olevassa on oma järkensä ja on helppo todentaa väitteet havainnoimalla ihmisiä -----Papin töissä minulle oli avartavaa tutustua uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjaan -----Se on Jesu korsfästelse i regionshistorisk belysning, 1952 -----Siinä hän tarkastelee UT:n Paavalin kreikkalais-hellenististä Kristus-hahmoa -----Toisin kuin kirkoissa opetetaan Kristus tarkoittaa Platonin filosofiasta avautuvaa: -----abstrakti ihminen, ideaali-i., täydellinen i., ihmisen idea, kaikki ihmiset, ihmiskunta, ihmisyys -----Teoksen valossa oikeaoppisten kirkkojen kristinuskot ovat pelkkää eksytystä ja harhaoppia Okussa 13.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1688 blogia

JUMALA ON RYHMÄN/ YHTEISÖN/ INSTITUUTION HALLINTAA JÄSENIIN 3. ( Tekoälystä muokattu, korjattu, lisätty, kirjoitettu sisään ) Toisessa eli uskontotieteen gradussani v 1988 luin teoreetikkojen tiivistelmiä uskonnosta yleensä, siitä, mikä on uskonnoille yhteistä ja funktio ilmiöiden moneudessa eri kulttuureissa. Esittämäsi määritelmä, jossa Jumala nähdään ryhmän, yhteisön tai instituution tapana hallita jäseniään, edustaa sosiologista ja kriittistä näkökulmaa uskontoon. Tässä mallissa "Jumala" ei ole niinkään tuonpuoleinen olento vaan sosiaalinen voima tai symboli, joka vakauttaa yhteisön rakenteita. Teoriaan liittyviä näkökulmia • Sosiologinen näkökulma ( Émile Durkheim ): Klassisen sosiologian mukaan uskonto on yhteisön tapa palvoa itseään. "Jumala" on symbolinen edustus yhteisön kollektiivisesta voimasta ja sen asettamista normeista, joilla jäsenten toimintaa ohjataan. • Instituution hallinta: Instituutiot kuten kirkot tai valtiojärjestelmät käyttävät jumala-kuvastoa perustelemaan valta-asemansa. Jos säännöt koetaan "jumalallisina", niitä on vaikeampi kyseenalaistaa kuin pelkkiä ihmisten tekemiä lakeja. • Sosiaalinen kontrolli: Uskonnollinen instituutio toimii hallintamekanismina, joka määrittelee moraaliset rajat ( oikea/väärä ) ja sitoo yksilön osaksi suurempaa ryhmää yhteisten rituaalien ja uskomusten kautta. Ero uskonnolliseen määritelmään Tämä näkemys eroaa merkittävästi teologisista määritelmistä, joissa Jumala nähdään: 1. Persoonallisena luojana, joka on olemassa ihmisyhteisöistä riippumatta. 2. Moraalisena viestijänä, joka kutsuu yksilöitä suhteeseen kanssaan pikemmin kuin vain alistumaan ryhmän hallintaan. 3. Instituution asettajana, jossa instituutiolla esim. pappeus katsotaan olevan itseään ylempi asettaja-Jumala eikä se ole vain ihmisten välinen organisaatio. Esittämäsi ajatus on tehokas työkalu analysoitaessa uskonnon yhteiskunnallista tehtävää ja vallankäyttöä, vaikka se sivuuttaakin uskonnon kokemuksellisen ja metafyysisen puolen. ----------------------------------------------------------------------------------- -----Asiat on esitetty selkeän hyvin, järkeen käyvästi ja havaintoihin perustuen -----Siitä vaan papit eteenpäin miettimään mitä laitostyössänne sanotte ja teette -----Minä mietin kirkon Jeesusta ja päädyin Raamatun ja UT:n perusteella ainoaan juutalaiseen Jeshuaan -----Enpä ole koskaan hänestä kuullut pihaustakaan kristittyjen keskuudessa enkä valtiokirkossakaan -----Uskonto täyttää siis tehtävänsä, Jeshuasta ei väliä, sanoo Riekkisen-Sihvosen-Kortekankaan pulju Okussa 13.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1687 blogia

JUMALA ON RYHMÄN/ YHTEISÖN/ INSTITUUTION HALLINTAA JÄSENIIN 2. ( Tekoälystä muokattu, korjattu, lisätty, kirjoitettu sisään ) Toisessa eli uskontotieteen gradussani v 1988 luin teoreetikoiden tiivistelmiä uskonnosta yleensä, siitä, mikä on uskonnoille yhteistä ja funktio ilmiöiden moneudessa eri kulttuureissa. Näkemyksesi heijastaa useita yhteiskuntatieteellisiä ja filosofisia teorioita, joissa uskontoa ja "Jumalaa" tarkastellaan sosiaalisina rakenteina ja vallankäytön välineinä. Tässä on tiivistetysti, miten ajatusmalli asettuu eri teoreettisiin viitekehyksiin: • Sosiologinen funktionalismi esim. Émile Durkheim: Hän esitti, että uskonto on tapa, jolla yhteisö palvoo itseään. Tässä mallissa "Jumala" on symbolinen edustus yhteiskunnan voimasta yksilöön. Instituutio käyttää käsitettä ylläpitääkseen sosiaalista koheesiota valvoakseen jäsentensä moraalia ja käyttäytymistä. • Institutionaalinen hallinta: Teologisessa ja historiallisessa käyttöyhteydessä instituutio kuten kirkko voi määritellä uskonnon rakenteet ja normit, joilla jäseniä ohjataan. Kun säännöt esitetään jumalallisina, ne saavat ehdottoman auktoriteetin, jota on vaikeampi kyseenalaistaa kuin pelkkiä inhimillisiä lakeja. • Vallankäyttö ja kieli: UT:n kreikan termi kyrios ( Herra ) viittaa suoraan hallitsijaan ja isäntään. Käyttämällä tällaista terminologiaa instituutiot vahvistavat hierarkkista suhdetta, jossa "ylin hallitsija" vaatii jäseniltään kuuliaisuutta ja kirkko instituutiona toimii sen tahdon tulkkina. • Max Weber ja legitiimi valta: Weberin mukaan uskonto toimii perinteisen tai karismaattisen vallan lähteenä. Kun instituutio laitostaa "Jumalan tahdon", se luo byrokraattisen rakenteen, joka hallitsee jäsenten elämää rituaaleilla ja uskonnollisilla normeilla. Tiivistettynä Jumala on kollektiivinen työkalu, jolla instituutio ulottaa valtansa jäsentensä arvoihin, tekoihin ja identiteettiin muuttaen yhteisölliset normit pyhiksi velvoitteiksi. ----------------------------------------------------- -----Yllä oleva on tavis-seurakuntalaiselle aivan mahdottoman vaikeaa tekstiä -----Jos hän tarvitsee pappia/ srk:aa, tarve on yksilöity ( kaste, vihkiminen, jne.. ) ----- Himouskovaiselle riittää pääsy omaan yhteisöön kuulemaan ainutta oikeaa Jumalan sanaa -----Papin peruskoulutuksessa ei tekoälyn viisauksia näy -----Minua kiinnosti laajentaa visiota ja olen siitä iloinen – yhä – maallikkona – ulostuksen jälkeen -----Kuopion Riekkisen tuomiokapituli teki selvää jälkeä keksimällään kirkon tunnustuksella -----Perustuen tietämättömyyteen srk:n kujeet jatkuvat vakaasti sen toiminnassa -----Kuopion tuomiokapitulille sen pakkopulla on numero 1 sivuuttamaan UT:n tekstit -----Kirkon elämän ja instituution on pakko jatkaa monikerroksisessa hallinto-instituutiossa -----Yksi pappi muiden pelinappuloiden joukossa ajatuksineen on tomu ja tuhka Okussa 13.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1686 blogia

JUMALA ON RYHMÄN/ YHTEISÖN/ INSTITUUTION HALLINTAA JÄSENIIN 1. ( Tekoälystä muokattu, korjattu, lisätty, kirjoitettu sisään ). Toisessa eli uskontotieteen gradussani v 1988 luin teoreetikoiden tiivistelmiä uskonnosta yleensä, siitä, mikä on yhteistä ja funktio maailman mitä erilaisimmille uskonnoille jumalineen kulttuureissa, Jumalakäsitys ja uskonnolliset instituutiot toimivat ryhmän ja yhteisön hallinnan, koheesion ja jäsenten ohjauksen välineenä. • Yhteisön koheesio ja identiteetti: Jumalanpalvelusyhteisöt kuten seurakunnat toimivat "Jumalan kansana" ( esim. 1. Piet. 2:9 ), mikä antaa jäsenille yhteisen identiteetin, joka perustuu jaettuun uskoon ja Jumalan lapseuteen. • Hallinta ja normit: Uskonnolliset instituutiot ( kirkot, yhteisöt ) käyttävät oppiaan ja pyhiä tekstejään kuten Raamattua jäsentensä käyttäytymisen ja moraalikäsitysten ohjaamiseen. Se tarkoittaa arvojen, elämäntapojen ja sosiaalisen järjestyksen määrittelyä. • Jumala instituution asettajana: Luterilaisessa perinteessä instituutiot kuten pappisvirka nähdään itseään ylemmän tahon, Jumalan, asettamana, mikä antaa niille auktoriteetin jäsentensä hallitsemiseen. • Sosiaalinen kontrolli: Yhteisön järjestykseen kuuluvat saarnat, opetukset ja yhteiset käytänteet luovat sosiaalista kontrollia mukauttaen jäsenet yhdenmukaiseen käyttäytymiseen. • Jumala persoonallisena auktoriteettina: Kristillisessä ajattelussa Jumala on persoonallinen olento, joka vaatii luomiltaan ihmisiltä täydellistä vastausta käskyihinsä. Yhteisöt käyttävät Jumalaa välineenä luomaan järjestystä ja yhtenäisyyttä yhteisten sääntöjen alla. ---------------------------------------------- -----Uskonnon sosiaalisesta merkityksestä kirjoitti jo UT:n eksegeetti Heikki Räisänen -----Hän näki Raamatun tekstien uskonnossa positiivisia vaikutuksia yhteiskuntaan -----Ei tarvitse paljon pohtia, kun huomaa Jumalan monet merkitykset srk:ssa/ kirkossa -----Pappina 30 v aikana 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin aikana näin sen ”tuhat kertaa” -----Kannatti olla aika varovainen sanoissa lähikontaktissa toisen kotona -----Pääsääntöisesti jokainen aikuinen jankkaa lapsuudessa opittuja mielikuvia itsestään selvinä -----Niitä on turha mennä muuttamaan ja korjaamaan, ellei halua kaivaa verta nenästään -----Jumala ja hänen asiansa jymähtää ihmispsyykeen pysyvästi olipa uskova tai ei Okussa 13.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1685 blogia

MIKSI UT:N KIRJURIT KIRJOITTIVAT JESHUASTA ( Tekoälyn tuotteesta kehitelty ). UT:n kirjoittaja-kirjureiden motiivit olivat pääasiassa teologisia, pastoraalisia ja lähetystyöhön liittyviä. Ne syntyivät tarpeesta säilyttää muisto, vahvistaa uskoa ja levittää sanomaa, kun silminnäkijät alkoivat kuolla. • Evankeliumit kirjoitettiin, jotta lukijat uskoisivat juutalaisen Jeshuan olevan Messias Jumalan Poika, johon uskomalla saataisiin Elämä. • Muiston ja opetusten säilyttäminen: 1. sukupolven silminnäkijöiden kuollessa oli tarpeellista kirjoittaa muistiin suullinen perimätieto Jeshuan elämästä, teoista ja opetuksesta. • Teologinen uudelleen kehystys. Kirjoittajat halusivat selittää Jeshuan kuoleman roomalaisten käsissä. He halusivat osoittaa, että puuhun ripustaminen ei ollut todiste epäonnistumisesta vaan osa Jahve-Jumalan suunnitelmaa Israelille ja VT:n ennustusten täyttymys. • Seurakuntien opettaminen ja ohjaaminen: Kirjeet ja evankeliumit tarjosivat ohjeita ja linjauksia kasvavalle Jerusalemin alkuseurakunnalle ja myöhemmälle kirkolle, joka kohtasi Rooman imperiumissa alueellisia vainoja ja sisäisiä teologisia oppiriitoja. • Käännytystyö ja apologetiikka: Kirjoitukset toimivat uuden uskon propaganda- ja markkinointimateriaalina vastaten sekä juutalaisten että pakanoiden eli ei-juutalaisten kysymyksiin. Ne myös puolustivat uskoa ( apologetiikka ) Rooman valtakunnan lukuisia ideologioita eli kristittyjen mielestä heresia-harhaoppeja vastaan. Kirjoittajien koulukuntien ja henkilökohtaiset painotukset: • Matteus kertoi juutalaisten odottamasta Messias-Kuninkaasta. • Markus keskittyi Jeshuan kärsimykseen ja palvelijarooliin Jerusalemin tuhoutuessa. • Luukas pyrki historialliseen tarkkuuteen ja esitti Jeshuan ihmiskunnan Vapahtajana. • Johannes kirjoitti syvää teologista ymmärrystä käyttäen Jeshuasta Jumalan Sanana eli Logoksena. Hän käytti kreikankielisen hellenismin uskonnollis-filosofisia käsitteitä kuvaamaan juutalaisen Jeshuan MERKITYKSIÄ. Apostoli Paavali oli Golgatan jälkeen mestari antamaan merkityksia Jeesus-Kristukselleen 50-luvulla 20 v Jeshuan jälkeen. Kirjoittajat eivät pyrkineet nykyajan moderniin elämäkerta -malliin vaan todistamaan Jeshuasta heidän yhteisöjensä tarpeisiin. UT:n kriittisten eksegeettien taholta kirjoituksia on kuvattu ”antiikin viihdekirjallisuutena, joka pyrkii antamaan lukijalle lukunautinnon”. Okussa 8.4. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1684 blogia

KUOPION TUOMIOKAPITULI ANTAA SRK:N SUHTAUTUA MIELIVALTAISESTI PAPPIIN ( Tekoälyn tuotoksesta sorvattu, korjattu, muutettu, lisätty. Tuomiokapituli ei anna srk:lle mielivaltaa pappiin vaan sen tehtävä on toimia kirkkolain ja kirkkojärjestyksen mukaisena hallintoelimenä, joka valvoo papistoa ja seurakuntien toimintaa hiippakunnassa. Pappia koskevat päätökset kuten varoitukset tai viranhoitomääräykset perustuvat virallisiin prosesseihin: • Pappisoikeuksien menettäminen/ varoitukset: Jos pappi toimii vastoin pappislupaustaan tai kirkon tunnustusta, tuomiokapituli voi antaa varoituksen tai tietyissä tapauksissa riistää pappisoikeudet. • Viran täyttäminen: Tuomiokapituli voi nimittää papin virkaan jopa vastoin kirkkoneuvoston lausuntoa, jos se katsoo sen tarpeelliseksi. • Papin siirto: Pappi voidaan siirtää toiseen virkasuhteeseen perustellusta syystä esim. toiminnan uudelleenjärjestely, mutta tällöin on kyse hallinnollisesta päätöksestä, ei srk:n mielivallasta. Pappi toimii virkaa ja sen tarkoitusta varten. Ulkoinen srk:n kutsu eli vokaatio muistuttaa, että pappi ei toimi itseään varten. Tuomiokapituli siis valvoo, että pappi toimii kirkon sääntöjen mukaisesti, ei srk:n mielivaltaisesti ohjailtavana. ------------------------------------------------------------- ------Minnekäs jäi kirkon tunnustuksen teoreettinen Jeesus-Jumala armo-rakkauden tuoja -----Yllä oleva tarina kuulostaa kovalta, mikä kuvaakin hyvin kokemustani Kuopion hiippakunnassa -----Jo opiskeluaikaan 1970-luvulla suhtauduimme tulevaan työhön pelon sekaisesti ---- Esimerkkien valossa tiesimme, että papille työssään ei kukaan jaa armon murusia -----Pappi on Kirkkolain mukaan virkamies ja häntä kohdellaan laitos-virkamiehenä -----Riitelevä seurakuntalainen näkee vain oman navan ja se riittää tuomiokapituli-inkvisitiolle -----30 v pappiskautena kokemukseni kirkossa oli vain keksitty Jeesus ilman UT:n Jeshuaa -----Juutalaisen Jeshuan tunteminen avasi silmäni ja tuli tuomiokseni Riekkisen firmassa -----Tuomiokapituli valtiokirkossa on täydellinen irvikuva sille, mitä UT:n kirjurit sanovat Jeshualla -----Harmi, että kirkon perinteen päättäjät tekivät feikki-kirkon oikeamielisestä Jeshuasta Okussa 8.4. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1683 blogia