Marxismin teesejä uskonnosta ( Valmista tekstiä lyhennettynä ja muokattuna ) Uskonto on pitkälle kehitettyä taikauskoa. Se pyrkii korvaamaan todellisuuden ja toden vaikuttamisen kuvitelmilla. Uskonnon perustana on virheellinen käsitys olioiden ja tapahtumien vaikuttavista syistä. Uskonto on ajatteluna idealistisen todellisuuskäsityksen tukija. Se syntyy inhimillisen toiminnan alkuperäisen ykseyden varhaisissa yhteiskunnissa, kun tiede, taide, moraali ja uskonto eivät ole vielä erkaantuneet toisistaan. Uskonto ei ole sama kuin idealistinen filosofia. Se, mikä idealistisessa filosofiassa ilmaistaan käsitteellisenä ja järkiperäisenä, ilmaistaan uskonnossa harhaluuloisen uskomisen jumalana. Tavallisesti jumalan hahmo esineellistetään kuviksi. Jumalakäsitys ilmaisee idealismin perusnäkemystä, jonka mukaan todellisuus sellaisenaan eli aineena on liikkumaton ja tarvitsee itsensä ulkopuolista liikuttavaa voimaa tai periaatetta. Jumalakäsityksessä tämä tuonpuoleinen voima henkilöllistyy ja ”astuu todellisuutta vastaan”. Siitä tulee kuvitteellista todellisuutta. Tämä kuvastaa sitä passiivisuuden tilaa, johon ihminen on luokkayhteiskunnassa alistetaan. Asioiden todelliset vaikuttavat syyt ovat piilossa ja tavoittamattomissa. Ihminen ei voi toimia itse vaikuttavasti. Hän ”vieraannuttaa” oman vaikuttamiskykynsä itsensä ulkopuoliseksi yliluonnolliseksi toimijaksi, jonka puoleen hän kääntyy alistunein pyynnöin ja rukouksin. Uskonto on yhteiskunnallisen tietoisuuden vääristynyt muoto, jonka avulla yllä pidetään luokkayhteiskuntaa. Jumalan uskotaan toimivan yhteiskunnallisen moraalin ja käyttäytymisen ylimpänä tuomarina ja lainsäätäjänä, toisin sanoen ratkaisevan kuvitteellisesti todelliset yhteiskunnan ja yhteiselämän ristiriidat. Uskontoon liittyy voimakas tarve puolustaa uskontolaitoksia ja niiden oppeja. -----Arne Runeberg totesi kirjassaan Jesu korsfästelse Raamatun kirjojen maagis-uskonnollisuuden -----Jeshuan ajattelu UT:ssa oli nimenomaan sellaisena ajanmukainen, vastaava kuin kuulijoiden -----Raamatussa se ei ole mikään ongelma vaan kuvastaa Lähi-Idän uskontojen yleisajattelua -----On helppo nähdä maagista ajattelua kirkon toimituksissa, opeissa ja omassakin uskossa -----Marxilaisuus on alusta asti ollut moninkertainen vastapooli kristinuskolle -----Siinä voidaan erottaa dialektinen materialismi ja porvarillisen yhteiskunnan kumoaminen -----Marxin ja marxilaisuuden tehtävä on perustella kirkkojen usko harhauttavaksi valeeksi -----Porvarillinen idealistinen ihminen kulkee silmät sokkona ja tulee hyväksikäytetyksi -----Uskonnolliset laitokset alistavat valtion etuun kansaisen typerykseksi omassa kohtalossaan -----Taistelevassa marxilaisuudessa noustaan barrikadeille ja yritetään kumota porvarismi -----On selvää, että sellaisessa poliittisessa sodassa uskonto nähdään ihmisen vihollisena -----Raamatun yleistarkoituksella ja marxismilla ei ole ollut eikä voi olla mitään yhteistä Okussa 18.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1584 blogia

JUMALAN PUOLUSTELU HÄVITTÄÄ JUMALAN 3. Uskontojen ytimessä on vastakkainasettelua: me olemme oikeassa ja meidät palkitaan, nuo ovat väärässä ja joutuvat kärsimään. Oma jumala on olemassa ja oikea, kun taas muiden ovat epäjumalia ja vääriä ilman olemassaoloa. Suurten uskontojen puolustajat kuten kristinuskon ja islamin, perustelevat oikeassa olemistaan: ”Miljardit ihmiset uskovat samaan jumalaan kuin minä. Niin moni ihminen ei voi olla niin typerä, että kuluttaa elämänsä uskomalla olemattomaan.” Sen mukaan enemmistö ei voi olla väärässä mutta siten ajaudutaan kuitenkin umpikujaan. Jos jonkin uskonnon jumala olisi ainut oikea, kaikki muut olisivat väärässä. Tämä on teististen uskontojen ydin. Maailman suurimmalla kristinuskonnolla on 2,4 miljardia tukijaa. He eivät siis voi olla niin tyhmiä, että uskovat väärään jumalaan. Maailmassa on kuitenkin 5,4 miljardia ihmistä, joiden mielestä kristinuskon jumalaa ei ole. Voivatko he olla tyhmiä samoin perustein? Oman uskonnon perustelu enemmistön oikeassa ololla johtaa toisen uskonnon jumalan katoamiseen, koska maailman enemmistö ei ole samaa mieltä minkään uskonnon kanssa. Ajatus siitä, että suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä on mieletön, sillä elleivät kaikki ole kaikista asioista samaa mieltä, suuri osa ihmisistä on aina väärässä joka asiassa. Lapselle hänen jumala on oikea siksi, koska vanhemmat ja ympäristö uskoo siihen. Tämäkään ei puolla oman uskon oikeellisuutta vaan se on vain toteamus siitä, mihin ihmiset tällä hetkellä uskovat ja samalla tunnustus siitä, että oma usko perustuu läsnä olevaan kollektiiviseen tunteeseen eikä omaan ajatteluun. Uskomukset, joiden keskellä lapsi kasvaa, kulkevat tiukimmin mukana hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ne tuntuvat subjektiivisesti oikeilta, koska ne ovat ensimmäisiä asioita, jotka otetaan vastaan ja sisäistetään itsestään selvinä. Oman maailmankuvan aktiivinen muuttaminen toisenlaiseksi on työlään epämieluisaa. Siksi monet eivät pyrikään muuttamaan uskoaan vaan hakeutuvat samanmielisten yhteisöön. Peritty usko jumalaan perustuu samanlaiseen ajatteluun kuin enemmistöargumentti. Jumalan täytyy olla oikea, koska minä olen uskonut siihen pienestä asti, minkä lisäksi vanhempani ja lähipiirinikin uskovat siihen. Ainoa uskoa puoltava argumentti perustuu tässäkin vain toisten uskoon eikä mihinkään itselle konkreettiseen. -------------------------------------- -----Suomen valtion luterilainen uskontolaitos on kirkkojen tapaan oikeaoppinen määrittelyssään -----Jokainen muu 30000 kirkkokuntaa on periaatteessa väärä ekumeniasta riippumatta -----Kirkon tunnustuskirjat 1500-luvulta ja myöhemmät asiakirjat ohjaavat laitoksen työtä -----Tuotuani saarnoihin eksegetiikkaa menetin kirkon tunnustus-syyllä papin oikeudet -----Luterilaisen kirkon oikea oppi on pimeä salaisuus, koska en saanut yksilöityä syytä ulostukseen -----Kysyttyäni potkun syytä asessori vastasi: ”Sitä ei sinulle sanota, riittää että me tiedämme sen” -----Tuo evankelinen saarna sulkemassa lopullisesti mahdollisuudet pappina on julman typerä -----Aivan kuten yllä oleva kirjoittajakin puhuu ”tyhmistä” ja ”mielettömistä” riitelijöistä -----Kun ajatellaan asioita kriittisen eksegetiikan valossa, uskonnossa ei ole mitään ihmistä enempää -----Kaikki jumalat ja pelastajat on ihminen luonut mieleisekseen tarpeistaan käyttötavaraksi Okussa 18.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1583 blogia

JUMALAN PUOLUSTELU HÄVITTÄÄ JUMALAN 2. Uskontojen ytimessä on vastakkainasettelua: me olemme oikeassa ja meidät palkitaan, nuo ovat väärässä ja joutuvat kärsimään. Oma jumala on olemassa ja oikea, kun taas muiden ovat epäjumalia ja vääriä ilman olemassaoloa. Suurten uskontojen puolustajat kuten kristinuskon ja islamin, perustelevat oikeassa olemistaan: ”Miljardit ihmiset uskovat samaan jumalaan kuin minä. Niin moni ihminen ei voi olla niin typerä, että kuluttaa elämänsä uskomalla olemattomaan.” Sen mukaan enemmistö ei voi olla väärässä mutta siten ajaudutaan kuitenkin umpikujaan. Jos jonkin uskonnon jumala olisi ainut oikea, kaikki muut olisivat väärässä. Tämä on teististen uskontojen ydin. Maailman suurimmalla kristinuskonnolla on 2,4 miljardia tukijaa. He eivät siis voi olla niin tyhmiä, että uskovat väärään jumalaan. Maailmassa on kuitenkin 5,4 miljardia ihmistä, joiden mielestä kristinuskon jumalaa ei ole. Voivatko he olla tyhmiä samoin perustein? Oman uskonnon perustelu enemmistön oikeassa ololla johtaa toisen uskonnon jumalan katoamiseen, koska maailman enemmistö ei ole samaa mieltä minkään uskonnon kanssa. Ajatus siitä, että suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä on mieletön, sillä elleivät kaikki ole kaikista asioista samaa mieltä, suuri osa ihmisistä on aina väärässä joka asiassa. Lapselle hänen jumala on oikea siksi, koska vanhemmat ja ympäristö uskoo siihen. Tämäkään ei puolla oman uskon oikeellisuutta vaan se on vain toteamus siitä, mihin ihmiset tällä hetkellä uskovat ja samalla tunnustus siitä, että oma usko perustuu läsnä olevaan kollektiiviseen tunteeseen eikä omaan ajatteluun. Uskomukset, joiden keskellä lapsi kasvaa, kulkevat tiukimmin mukana hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ne tuntuvat subjektiivisesti oikeilta, koska ne ovat ensimmäisiä asioita, jotka otetaan vastaan ja sisäistetään itsestään selvinä. Oman maailmankuvan aktiivinen muuttaminen toisenlaiseksi on työlään epämieluisaa. Siksi monet eivät pyrikään muuttamaan uskoaan vaan hakeutuvat samanmielisten yhteisöön. Peritty usko jumalaan perustuu samanlaiseen ajatteluun kuin enemmistöargumentti. Jumalan täytyy olla oikea, koska minä olen uskonut siihen pienestä asti, minkä lisäksi vanhempani ja lähipiirinikin uskovat siihen. Ainoa uskoa puoltava argumentti perustuu tässäkin vain toisten uskoon eikä mihinkään itselle konkreettiseen. -------------------------------------- ----Yllä olevassa käsite jumala on vastaava kuin Kreikan filosofiasta alkaen v 400 eKr ----Jumalalla ei tarkoitettu jotain tiettyä jumaluutta vaan käsite oli yleiskäsite theos ----Jumalakäsite oli instrumentti eli väline tehdä filosofiaa, esim. Platonilla --- -VT:n jumalat sen sijaan olivat sidoksissa Israelin kansan historiaan ----Ne olivat merkityksellisiä ja vaikuttavia vain suhteessa Israeliin ja Juudaan ----Yllä oleva kirjoittaja puhuu siis yleistasolla uskovaisista ja heidän uskonnoistaan ----Papin työssä 30 v aikana koin kaiken erottavan riitelyn minkä kirjoittajakin ----Mentyäni 1. työpaikkaan Suonenjoelle minua hämmästytti juuri tuo uskovien riidan halu ----Siinä kentässä minulla oli vaikeuksia löytää oma paikkani, koska riitely oli papilta kielletty ----Aina Enon kautta Outokumpuun minun oli nieltävä sönkkäykset pitääkseni työpaikkani ----Kukaan uskontolaitoksen isokenkäinen ei tullut tukemaan eikä neuvomaan pulmatilanteissa Okussa 18.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1582 blogia

JUMALAN PUOLUSTELU HÄVITTÄÄ JUMALAN 1. Uskontojen ytimessä on vastakkainasettelua: me olemme oikeassa ja meidät palkitaan, nuo ovat väärässä ja joutuvat kärsimään. Oma jumala on olemassa ja oikea, kun taas muiden ovat epäjumalia ja vääriä ilman olemassaoloa. Suurten uskontojen puolustajat kuten kristinuskon ja islamin, perustelevat oikeassa olemistaan: ”Miljardit ihmiset uskovat samaan jumalaan kuin minä. Niin moni ihminen ei voi olla niin typerä, että kuluttaa elämänsä uskomalla olemattomaan.” Sen mukaan enemmistö ei voi olla väärässä mutta siten ajaudutaan kuitenkin umpikujaan. Jos jonkin uskonnon jumala olisi ainut oikea, kaikki muut olisivat väärässä. Tämä on teististen uskontojen ydin. Maailman suurimmalla kristinuskonnolla on 2,4 miljardia tukijaa. He eivät siis voi olla niin tyhmiä, että uskovat väärään jumalaan. Maailmassa on kuitenkin 5,4 miljardia ihmistä, joiden mielestä kristinuskon jumalaa ei ole. Voivatko he olla tyhmiä samoin perustein? Oman uskonnon perustelu enemmistön oikeassa ololla johtaa toisen uskonnon jumalan katoamiseen, koska maailman enemmistö ei ole samaa mieltä minkään uskonnon kanssa. Ajatus siitä, että suuri joukko ihmisiä ei voi olla väärässä on mieletön, sillä elleivät kaikki ole kaikista asioista samaa mieltä, suuri osa ihmisistä on aina väärässä joka asiassa. Lapselle hänen jumala on oikea siksi, koska vanhemmat ja ympäristö uskoo siihen. Tämäkään ei puolla oman uskon oikeellisuutta vaan se on vain toteamus siitä, mihin ihmiset tällä hetkellä uskovat ja samalla tunnustus siitä, että oma usko perustuu läsnä olevaan kollektiiviseen tunteeseen eikä omaan ajatteluun. Uskomukset, joiden keskellä lapsi kasvaa, kulkevat tiukimmin mukana hänen kasvaessaan aikuiseksi. Ne tuntuvat subjektiivisesti oikeilta, koska ne ovat ensimmäisiä asioita, jotka otetaan vastaan ja sisäistetään itsestään selvinä. Oman maailmankuvan aktiivinen muuttaminen toisenlaiseksi on työlään epämieluisaa. Siksi monet eivät pyrikään muuttamaan uskoaan vaan hakeutuvat samanmielisten yhteisöön. Peritty usko jumalaan perustuu samanlaiseen ajatteluun kuin enemmistöargumentti. Jumalan täytyy olla oikea, koska minä olen uskonut siihen pienestä asti, minkä lisäksi vanhempani ja lähipiirinikin uskovat siihen. Ainoa uskoa puoltava argumentti perustuu tässäkin vain toisten uskoon eikä mihinkään itselle konkreettiseen. ---Jumalan puolustelu eli teodikea on ollut teologian ongelma kirkon historian ajan ----Käytännössä se tarkoittaa dilemmaa: Jos jumala on hyvä, miksi sitten paha ----Asiaa pohtivat kirjurit sekä VT:ssa että UT:ssa ----Kun VT:n juutalaisuus kehittyi monoteismin suuntaan, asiasta tuli sitä isompi ongelma ----Polyteismin vaiheessa joku jumaluus kirjoitettiin pahan aiheuttajaksi ----Jahven monoteismin aikaan syyllinen oli saatana – vielä Jeshuankin aikaan UT:ssa ----Yllä olevassa kirjoituksessa pohditaan pahuuden ongelmaa uskontojen välisenä asiana ----Papin työssä ongelma näkyi tai oli piievänä uskovaisryhmien kohtaamisissa esim. Enossa Okussa 18.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun papi luostarinen alla linkki 1581 blogia

KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 6. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Yllä on havaintoja, jotka näkyivät papin työssäni 30 v aikana mutta niistä kertominen oli tabu ---Luettuani ulostettuna Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmät avautuivat ---Kirkossa ja papin työssä ”MITÄ EI SAA OLLA SITÄ EI OLE” sanoi jo khra-rovasti Enossa v 1980 ---Onpa siis ”ihmeen pimmee” tuo kirkon mainostama Jumalan valtakunnan työpaikka ---Luulis Jumalan armossa olevan tilaa katsoa uskomista vapautuneen avarassa hengessä ---Joka tapauksessa Suomessakin Raamattua selitetään virallisen tieteellisesti ---Sellainen lähestymistapa teksteihin sisältyy pappis- ja esim. lastenohjaaja-koulutukseen ---Vanhat 1960-luvun Katekismuksen pänttäämiset rippikoulussa ovat olleet ja menneet ---John Lennonin utopia ”uskonnottomasta maailmasta” ei tule vielä toteutumaan ---Kuulostaa siltä, että hänellä oli huonoja kokemuksia kiristetyistä kristityistä ---Uskonnollisuus ei tule poistumaan, koska se on yhtä vanhaa kuin ihminen ---Tutkijoiden mukaan neandertalin ihminen 30000-100000 v sitten hautasi läheiset ---Nykytaiteilijoiden kuvissa ruumis on peitetty lehdin ja kukkasin saattajat ympärillä ---Myöhäinen uskonnollis-sävytteinen kuvaus kaukaisesta asiasta saattaa osua oikeaan ---Uskonto vielä tänäänkin on hyvin syvätasoisen moninainen ilmiö ihmisen käyttäytymisessä Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1580 blogia

KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 5. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en saanut sanoa ---Luettuani ulostettuna Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmät avautuivat ---Kirkosa ja papin työssä ”ei ole sitä mitä ei saa olla” sanoi khra-rovasti Enossa jo v 1980 ---Yllä olevissa 2 kirjassa kristinuskoa ei sanota vääräksi, koska eksegetiikassa ei arvioida uskomista ---Raamattututkimus perustuu arkeologisten löytöjen ja tekstien havainnointiin ja tulkintaan ---Yllä olevassa kirjoituksessa on aivan sama ”henki” kuin kriittisessä teologiassa ---Historiallis-kriittinen eksegetiikka on läpäissyt tutkimusalan globaalisti, Suomessa v 1970 alkaen ---Taustafilosofiana on naturalistinen tieteenihanne ---Sen mukaan ”varmasti totta” on vain se mitä voidaan luonnontieteen keinoin todentaa ---On selvää, että uskonto on niin ei-faktinen alue, että sitä on mahdoton pakottaa edell. raamiin ---Jo uskonto-käsitteestä on kymmeniä määritelmiä ---Uskontotieteellisesti ihmisellä oli magiavaihe ensin ja uskonto myöhemmin: karkea yleisjako ---Jo v 1952 Arne Runeberg puhui uskontohist. kirjassaan Jesu korsfästelse maagis-uskonnollisesta ---On helppo todeta omastakin uskosta sen maagis-taianomaisia oletuksia ja koettuja näyttöjä ---Runebergillä Jeshuan perusteesi oli relativistinen suhde uskontoon ja ihmisten arviointiin Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1579 blogia

KRISTINUSKON LOUKKAAVA EKSKLUSIIVISUUS 4. ( Valmista tekstiä muokattuna ). T. K. kertoo työstään pappina USA:ssa, arvoliberaalin ajattelun ja maallistumisen metropolissa, jossa hän tavoitti nuoria aikuisia. Vuodet opettivat, että kristinuskossa koettiin loukkaavimmaksi ainutlaatuisuusväite, joka rajaa ihmisiä. Aika vaihtuu mutta kristinuskon poissulkevuus pysyy loukkauksena. Modernisti hylkää kristinuskon, koska se on osoitettu vääräksi. Tieteen uskonto on väärä, filosofien Jumala mieletön, järjellisesti uskonopit mahdottomia ja teologia ihmistä vastaan moraaliton. Kristinuskon relativisointi on positiivinen korjausliike Lännen uskontoon. Nyt kerrotaan tieteen nimissä, että Raamattu on ihmisestä, moniääninen ja ristiriitainen muinaisten tekstien kokoelma, jossa ei ole yhtä teologiaa eikä Jumalan inspirointia. Jeshua-Jeesus oli tavallinen juutalainen äijä, joka suurenteli tehtäväänsä visioissaan. Jälkipolvet kirjoittivat ja korottivat hänet UT:n Jumalaksi. Jerusalemin alkuseurakunta oli ismien sekasotku ja pyhiä kirjoituksia oli enemmän kuin nykyraamatussa. Kirkkolaitoksen oppien tiivistäminen alkuvuosisatoina uskontunnustuksiksi oli keinotekoista Rooman keisarin kirkkopolitiikkaa kirkon ylipappina ja moraalisesti vastuutonta. Nykyisin vaihtoehdoksi tarjotaan tiedemäistä muotiarvoihin mukautettua uskontomoralismia. Toteutuuko nyt J. Lennonin unelma uskonnottomasta maailmasta. Postmodernisti torjuu kristinuskon totuusväitteet oikeassa olemisesta. Sen kritiikissä kirkkojen kristinusko jää vallan käytöksi, patriarkaaliseksi ja etnosentriseksi naisten ja vähemmistöjen alistajaksi. Kirkkojen uskontomoraalilla oikeutetaan riisto, sorto ja väkivalta. Juurisyy on kristinuskon mustavalkoisten oppien ehdottomuus. Sen tajuamisesta vihainen vastakkainasettelu voi muuttua avarakatseiseksi moniäänisyydeksi, mikä edistää maailmanrauhaa ja ihmiskunnan onnea. Kun toisten kirkkojen ja jäsenten keskinäisestä tuomitsemisesta ja pois sulkemisesta päästään globaaliin rakkauteen päin, on mahdollista, että uskonnon avullakin ihmisten kansainvälinen hyvinvointi lisääntyy rosoisessa maailmassa. Uskonto voisi parhaimmillaan olla kuin ihmisen sisäiseen hyvyyteen uskova terapeutti, joka saa potilaan kukoistamaan. --------------------- ---Kirjoituksessa on hyviä havaintoja, joita papin työssä ajattelin mutta en voinut esittää ---Vasta luettuani Sensuroidun 2023 ja Jumalan synty -kirjan 2025 silmäni avautuivat ---Kirkosa ja papin työssä ”ei ole sitä mitä ei saa olla” ----Jo nykyajan amerikkalaista elokuvista näkyy, että siellä on meihin verrattuna eri kristillisyys --- Historian saatossa kristinusko otti mukaansa aineistoa matkareitiltään ---USA:ssa kirkon poissulkevuus isommassa moneudessa näkyy eri sävyin kuin meillä Pohjoismaissa ---Joka tapauksessa kristinuskon ytimeen globaalisti on aina sisältynyt ainoalaatuisuusväite ---UT:n tutkimuksen mukaan Jeshua oli tavallinen juutalainen äijä, ei suurempi erikoisuus ---Hän toisti keskeisiä juutalaisen perinteen asioita, muokkasi ja tulkitsi niitä jonkin verran ---Hankalaksi sanoa Jeshuan osuus tekee se, että kaikki tieto on toisten kirjallista probagandaa ---Kirjurit halusivat nähdä hänet Golgatan, v 30, jälkeen omista pyrkimyksistään käsin ---Niin ollen UT:ssa on heidän värittämänsä Jeshua-kuva eikä live Jeshua-ihminen ---Emme tule koskaan pääsemään Jeshuaan emmekä hänen sanoihin, vaikka yrityksiä on ollut ---Näin ollen kuvaukset Jeshuan ainutlaatuisuudesta jäävät arvailujen varaan Okussa 17.2. -26 Jorma Luostarinen/ netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1578 blogia