JESHUA JUUTALAISISSA TEKSTEISSÄ Jeshua ( ישוע, Yeshua) tarkoittaa ”pelastus” tai ”Herra pelastaa”. Rabbiinisessa kirjallisuudessa ja Talmudissa suhtautuminen Jeshuaan on historiallisesti kriittistä. 1. Talmud ja rabbiininen kirjallisuus Talmudissa mainitaan Nasaretin Jeshua "Ješu" (ישו). • Talmudin "Ješu"-viittaukset ajoittuvat eri aikoihin kuin historiallisen Jeshuan elinaika (esim. 100 vuotta aiemmin tai myöhemmin), mikä viittaa siihen, että kyseessä voi olla useampi eri henkilö tai poleeminen hahmo. • Joissain kohdissa "Ješu" kuvataan henkilöksi, joka harjoitti taikuutta, eksytti Israelin kansaa ja sai kuolemantuomion. • On erotettava 1. vuosisadan juutalainen nimi Jeshua (joka oli hyvin yleinen) ja myöhemmässä rabbien kirjallisuudessa esiintyvä, usein negatiivisessa valossa nähty hahmo Ješu. 2. Josephus Flavius 1. vuosisadan juutalainen historioitsija Josephus mainitsee Jeshuan, vaikkakin tekstien aitoudesta on keskusteltu. • Testimonium Flavianum: Josephuksen Antiquitates Judaicae -teoksessa on kohta, jossa viitataan Jeshuaan viisaana miehenä, joka teki ihmetekoja, opetti ja jonka Pilatus ristiinnaulitsi. 3. Juutalainen näkökulma Jeshuaan Jeshuaa ei pidetä Jumalan Poikana, Messiaana eikä profeettana. • Hän ei täyttänyt messiaanisia profetioita (kuten maailmanrauhan tuominen ja temppelin jälleenrakentaminen). • Ajatus Jumalasta ihmishahmossa on juutalaisen monoteismin vastainen. • Hänet nähdään henkilönä, joka asettui Tooraa (lakia) vastaan. 4. Messiaaniset juutalaiset Uskovat Messiaaseen, käyttävät nimeä Jeshua ja näkevät hänet rabbina, joka täytti VT:n profetiat. He korostavat hänen opetusten juutalaisia juuria. Juutalaisessa perinteessä Jeshua on nähty negatiivisessa valossa, kun taas nykytutkimuksessa ja uskontojen välisessä vuoropuhelussa hänet tunnistetaan 1. vuosisadan juutalaiseksi opettajaksi, jonka seuraajat perustivat kristinuskon. ------Juutalaisryhmät ja kristinuskon kirkot ovat siis yhä kaukana toisistaan -----Jo Paavalin aikaan 50-luvulla oli alku-srk:ssa yrityksiä käännyttää juutalaiset Kristukselle -----Pian sen jälkeen alkukirkko alkoi savustaa juutalaiset ulos -----Juutalaiskristityt lähtivät oppisyistä, hävisivät historiasta eivätkä koskaan palanneet -----100-luvulta alkaen Rooman keisareilla oli visio maailmanvallan valtiokirkkolaitoksesta Okussa 4.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1613 blogia

KRIITTINEN EKSEGEESI JA ATEISMI ( Valmiista muokattu ). Kriittinen eksegeesi ja ateismi kohtaavat, kun Raamattua tutkitaan historiallisena ja inhimillisenä tuotteena ilman usko-luuloja. Vaikka historiallis-kriittisyys on tieteellinen eikä välttämättä ateistinen tutkimustapa, se tarjoaa välineet, joita ateistinen uskontokritiikki hyödyntää poistaakseen kirkon aikansa eläneitä dogmifraaseja. • Raamatun inhimillinen alkuperä: Ateistisessa tulkimuksessa Raamattu nähdään Lähi-Idän kulttuurien pitkän ajan kulun tekstikokoelmana, joka heijastaa kirjoitusajankohdan Lähi-Idän ihmisten maailmankuvaa, ihmiskuvaa, ajattelutapaa, uskomuksia ja arvoja, ei Jumalan ilmoitusta. Kriittinen tutkimus paljastaa tekstien inhimilliset eri aikakausina muokatut kerrostumat, toimitustyön ja epähistorialliset väitteet ja epätarkkuudet. • Historiallis-kriittinen menetelmä: Tämä akateeminen ja naturalismiin perustuva tutkimus poistaa ihmeet ja yliluonnollisen. Esim. Heikki Räisänen on osoittanut, ettei ihmeitä tarvitse olettaa historian tutkimuksessa. • Moraalinen kritiikki: Ateistinen eksegeesi kohdistuu Raamatun tekstien moraalittomaan sisältöön, kuten VT:n Jahven oikeuttama väkivalta, kansanmurhat, kehuskelevat valloituskertomukset ja itsestään selvä orjuus, ja haastaa näkemään reaalisesti uskonnon kirkkojen perinteen moraalin perustana. • Fundamentalistinen lukutapa: Ateistit kritisoivat Raamatun fundamentalistien eli kirjaimellisesti ja ennakkouskosta lukevien tulkintoja, joita kriittinen eksegeesi pitää virheellisenä siihen nähden, miten tekstit on historiassa kirjoitettua ja missä tarkoituksessa pitkinä ajanjaksoina. Kriittinen tutkimus osoittanut, että jotkut tekstit ovat alun alkaen olleet vertauskuvallisia metaforia ja hyperboleja. Esim. Sensuroitu 2023:ssa ja Jumalan synty 2025:ssa osoitetaan monet ennen vertauskuviksi tulkitut ilmiöt konkreetiisiksi. • Jeshua-tutkimus: Kriittinen eksegeesi pyrkii erottamaan historiallisen Jeshuan kirkon/ kirkkojen uskontunnustusten Jeesuksesta. Tämä johtaa tuloksiin, joissa Raamatun yliluonnolliset elementit kuten ylösnousemus nähdään myöhempinä aikoina tehtyinä lisäyksinä ja muuttuneisiin olosuhteisiin sovellettuina ja päivitettyinä uusina tulkintoina. --------------------------------- -----Siinä aika patteri asiaa lukevalle, joka on jumiutunut yhteen ainoaan oikeaan uskoonsa -----Kun penkoo lisää kirkon jankkaamia fraaseja, näkee kulissien taa uskomisen moneuteen -----Ei ole mitään oikeaa uskoa, ei oikeaa Raamattua, kirkkoa, srk:aa eikä uskon oppia -----On vain ihmisen toimintaa ja aikaan saannosta esim. Suomen luteril. uskontolaitoksessa -----Papin työssä ja siitä ulostettuna näin sen verisen turhan riitelyn toive- ja kaipaussaduista -----Minulle sydämessä sillä tiellä oli arvokas merkitys mutta se vaati paljon vääryyden nielemistä Okussa 4.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1612 blogia

ALKUSEURAKUNNAN HAASTEITA ( Valmiista muokattu ). Alkuseurakunta (noin 30–66 jKr.) kohtasi monia ongelmia, jotka vaaransivat sen yhtenäisyyden. Haasteet liittyivät nopeaan kasvuun, opillisiin kiistoihin, sosiaalisiin erimielisyyksiin sekä vainoihin. 1. Kulttuuriset ja kielelliset jännitteet: Alussa srk koostui pääosin juutalaisista ja pian kreikankieliset juutalaiskristityt (hellenistit) kokivat, että heidän leskiään syrjittiin avustustyössä hepreankielisiin verrattuna. Tämä johti diakonien viran perustamiseen ongelman ratkaisemiseksi. Omaisuuden yhteys ja väärinkäytökset: Alkuseurakunnassa harjoitettiin varojen yhteisyyttä. Tunnetuin esimerkki on Ananias ja Safiira, jotka valehtelivat omaisuudestaan. Erimielisyydet johtajien kesken: Apostolien välillä oli kiistoja siitä, kuka on suurin, esim. Paavali ja Pietari. Epäilykset ja luottamusongelmat: Saulin kääntymystä epäiltiin ja kristittyjen oli vaikea hyväksyä häntä joukkoonsa. 2. Opilliset kiistat ja harhaopit: Pakanakristittyjen asema (ympärileikkauskiista): Keskeisin opillinen ongelma oli se, pitääkö ei-juutalaisten kääntyä juutalaisuuteen (ympärileikkauttaa itsensä ja noudattaa Mooseksen lakia) tullakseen kristityiksi. Tämä ratkaistiin ns. Jerusalemin kokouksessa, jossa päädyttiin siihen, että pelastus on armosta, ei lain teoista. Harhaopit: Seurakuntaan tuli "vääriä opettajia", jotka levittivät oppeja ja kielsivät Jeshuan täyden ihmisyyden (dosetismi) tai sekoittivat kristinuskoon gnostilaisuutta. Kaste-kysymys: Jotkut kristityt olivat saaneet vain Johanneksen kasteen eivätkä olleet tietoisia Pyhän Hengen kasteesta. 3. Jerusalemissa srk kohtasi vainoa, joka johti Stefanoksen marttyyrikuolemaan ja uskovien siirtymiseen muihin kaupunkeihin. Rooman valtakunnan vainot: Kristityt kieltäytyivät palvomasta keisaria jumalana, mikä nähtiin maanpetoksena. Tämä johti vainoihin esim. Neron aikana, jolloin kristittyjä surmattiin. Pakanakulttuurin paine: Alkukristityt elivät yhteiskunnassa, joka oli täysin kyllästetty pakanallisilla eli ei-juutalaisilla tavoilla ja uskonnoilla, mikä teki arkielämästä ja sosiaalisesta hyväksynnästä vaikeaa. 4. Köyhyys ja avuntarve: Moni varhainen kristitty oli köyhä. Jerusalemin srk kärsi taloudellisesta ahdingosta, mikä vaati avustusten keräämistä muista srk:ista. Silminnäkijöiden katoaminen: Apostolien kuolema ja Jeshuan paluun viipyminen aiheuttivat haasteita perimätiedon säilyttämiselle, mikä johti evankeliumien kirjoittamiseen. Kirkon nopea leviäminen: Hallinnollisten rakenteiden luominen laajoille alueille oli vaikeaa. Nämä ongelmat pakottivat alkukirkkoa selventämään oppejaan ja kehittämään organisaatiotaan (diakonit, vanhimmat), mikä auttoi sitä leviämään ympäri Rooman valtakuntaa. ---Yllä oleva on tuttua kaavamaista yleisesitystä kristinuskon ja kirkon/kirkkojen juurista ---Käytännössä etenevän muuttuneet tilanteet ovat olleet monimutkaisia ja jääneet piiloon ---Syitä, seurauksia ja loogisia suhteita voidaan nykyhetkestä selitettynä vain arvailla ---Raamatun tekstien pohjalta tehdyt pitkän linjan analyysit ovat hyvin kapea aineisto ---Prof. Heikki Räisänen piti UT:n tekstejä saarnoina, mikä on osuva kielikuva ---Niin ollen kertomukset ovat moneen kertaan hiottuja tendenssimäisiä tarinoita ---Ne sisältävät kannanottoja, puolueellisuutta, aineiston karsintaa ja tilannekohtaisia lisäyksiä Okussa 3.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1611 blogia

ALKUKIRKON AIKA ( Valmiista muokattu ) -----. Alkusrk keskuspaikka oli Jerusalem, mutta keskuksia syntyi muuallekin. Alkuun srk identifioitui osaksi juutalaisuutta ja sen tunnelmissa painottui lopun ajan odotus ja uskon elämys. Helluntai muutti ajattelua, kun srk:aan liittyi muita kuin Palestiinan juutalaisia, esim. kreikankielisiä juutalaisia. Näiden kahden juutalaiskristittyjen ryhmän välille syntyi jopa vainoamista. Kreikankielisten 1. johtaja Stefanos kivitettiin uskon tähden. Saul hyväksyi sen. Siksi kreikankieliset kristityt siirtyivät Syyriaan, jossa he aloittivat julistus- ja opetustyön pakanoiden eli ei-juutalaisten keskuudessa. Alkusrk:ssa oppi pappeudesta muotoutui käsitykseksi, että se on Jumalan asettama tehtävä ja sen tarkoitus on turvata evankeliumin puhtaus ja julistuksen jatkuvuus. Naisia ei hyväksytty papeiksi. Srk:n johdossa vanhimmat olivat niitä, jotka olivat tunteneet Jeshuan henkilökohtaisesti kuten Pietari, Jaakob, Johannes sekä naiset Magdalan Maria ja Jeshuan äiti Maria. Saarnaaminen kuului apostolin, evankelistan, opettajan ja profeetan tehtäviin. Jeshuan nähneet kertoivat muille, mitä hän oli puhunut, tehnyt ja opettanut. Tätä suullista perimätietoa opetettiin uusien srk:ien opettajille. Syntyi tarve kirjoittaa suullinen perimätieto kirjalliseksi. Ensi alkuun kirjoitettiin Jeshuan tekojen ja puheiden kokoelmia,.-----Jeshuan puheita käännettiin arameasta kreikaksi. 60-luvun lopulla suullisia ja kirjallisia lähteitä kerättiin yhteen ja niistä kirjoitettiin ensimmäinen eli MK. UT:n neljä evankeliumia kirjoitettiin vuosina 65–100.-----Koska kirkkorakennuksia ei ollut, srk kokoontui kodeissa. Siellä tapahtuivat tärkeimmät ja suljetuimmat tapahtumat kuten esim. ehtoollinen. Opetusta annettiin kirkoissa ja kotona. Opettajien vähyys pakotti ihmiset läheiseen toimintaan keskenään. Rukous ja yhteys olivat peruselementtejä.-----Alkusrk:ien kristityt olivat kasvaneet juutalaisuudessa ja omaksuneet synagogajumalanpalveluksen, jonka rakenteita he edelleen käyttivät omissa jumalanpalveluksissaan. Niihin aikoihin sijoittuvat kristinuskolle tärkeä sakraalinen yhteys: sakramentit, ehtoollinen eli eukaristia, kaste seurakunnan jäsenyyden sinettinä sekä sunnuntain viettäminen Kristuksen ylösnousemuksen päivänä.-----Jo alussa oli eri suuntauksia, jotka pohjautuivat etnisiin taustoihin: juutalaisuuteen, kreikkalaisuuteen, hellenismiin. Suuntaukset kilpailivat kannattajista mutta niiden välillä ei aina ollut suuria oppieroja. Hajanaisuudessa syntyi myös harhaoppeja, joita kristinuskon pääuoma polemisoi. Oikean opin määrittely alkoi apostolien kokouksesta ( APT ) ja jatkui myöhemmissä kirkolliskokouksissa, joista osaa nimitetään vielä tänäänkin ekumeenisiksi eli sen ajan maailman laajuisiksi. ---Aika stereotyyppinen mutta hyvä yleisesitys aloittelevalla kristinuskon juurien tutkijalle ---Esitys on aika steriilin ongelmattoman yleislinjainen ja kaavamainen ---Todellisuudessa jo kristinuskon alun evoluutio on ollut särmikäs ja risainen taistelu Okussa 2.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1610 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA PAAVALIN JEESUS ( Valmiista muokattu ). Paavali tuunasi juutalaismessias Jeshuasta globaalin Jeesus Kristuksen. Hän käänsi Jeshuan kuoleman voitoksi kuolemasta ja sijaissovitukseksi. Kun ihminen uskoo Jeshuaan ja hänet kastetaan Kristuksen nimeen, Kristus asettuu asumaan häneen ja vapauttaa hänet synnistä. Seurauksena kääntyneessä syntyy halu elää Jumalan tahdon mukaan. Näin Jeshuan käytännöllinen sanoma teoretisoitui. Kun alun perin piti uskoa, mitä Jeshua opetti, nyt piti uskoa häneen. Historiallinen Jeshua ei halunnut, että häntä palvotaan vaan seurataan. Kun alun perin hän oli historian käänne, nyt tuo tulevaisuus toteutuisi hänen kuoleman jälkeen. Jeshua itse kytki elämänsä VT:n messiasprofetioihin. Niiden mukaan hän olisi kansan maallinen kuningas. Hänen oma tarkoitus ei ollut luoda uutta uskontoa vaan puhdistaa juutalaisuutta. Hän puhui juutalaisten pelastuksesta. Opetuslapset kertoivat lähetystyössä Mestarin opetuksista mutta Paavali kertoi hänen ylösnousemuksesta - merkityksineen. Paavali kertoo Jeshuen teoista vain vähän. Häntä ei kiinnostanut Jeshuan maanpäällinen elämä. Evankeliumeissa on vain vähän aineistoa tukemaan Paavalin teologiaa. Hän muistaa Jeshuan eettisiä ohjeita. Paavalin opetus muistuttaa hellenismin yleismoraalia, johon olivat vaikuttaneet stoalaiset, epikurolaiset ja kyynikot. Paavali rakensi Vapahtajalleen uuden imagon. Hän ei ollut täysi ihminen – vaan melkein ihminen. Paavali rakensi hänelle uskonnollisen historian: Jeshua Kristus oli ennen aikojen alkua Jumalan Poikana maailman luomisessa mukana, kunnes Jumala lähetti ”Poikansa" maailmaan. Täällä hän kärsi ristinkuoleman ja nousi ylösnousemuksen jälkeen taivaaseen, josta hän tulisi pian takaisin tuomarina. Samalla hän Jumalalle alisteisena luovuttaa viholliset Jumalalle ja alistuu itse Jumalan valtaan, jolloin Jahve on ”kaikki kaikessa”. Paavalin luoma Jeshua oli niin akateeminen, että köyhä kalastaja Pietari tuskin ymmärsi siitä mitään. Paavali oli deterministi: Elämänkulku oli ennalta määrätty. Ihmisen tuli elää nuhteettomasti, hän pelastuu yksin uskosta ja armosta – ilman helvettiä. Uskottomat raukeavat tyhjiin kuollessaan. Paavalin kirjeissä on radikaali vaatimus alistua esivallalle ja sopeutua yhteiskuntaan. Se oli jyrkkä asennehyökkäys juutalaiseen ajatteluun, jonka mukaan pakanoiden eli ei-juutalaisten kanssa ei edes syöty.-------------- ---Kirjoituksessa näkyy kristinuskon historiallinen muutoskehitys eli evoluutio UT:n ajoilta ---Kehitys ei tässä tapauksessa ole edistystä vaan tahallista alkuperäisen jatkuvaa poistamista ---Suomen luterilaisen kirkon kristillinen Jeesus on vain UT:n juutalaisen Jeshuan väärennös ---Kirkon inkvisitiossa papin ulostamiseksi näkyy, että käytännössä kirkolla ei ole Jeesustakaan ---Kirkko/ kirkot ovat uskontolaitoksia valtiossa ja valtion kansalaisten rahoittamia tabuja ---Jokainen saa uskoa päässään mitä haluaa, kunhan pitää yllä valtion instituutioita ---Uskonriidoissa on hyvä muistaa, että uskominen on uskoa eikä sillä kukaan saavuta mitään Okussa 2.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1609 blogia

Hitlerin ongelma: arjalainen Jeshua ---( Valmiista muotoiltu ja korjailtu ) ---Jeshua ei syntynyt Juudean Betlehemissä ---– Juutalaisen lakihenkisyyden tilalle Jeshua julisti rakkautta –- Jeshua oli suuri opettaja mutta ei pyrkinyt Messiaaksi- – Paavali väärensi Jeshuan alkuperäisen opin---- Nämä väitteet olivat perustaa, kun uskonnosta piti poistaa VT:n juutalainen pelastaja ja kaikki juutalainen aines. Silti kristillinen kirkko oli Kolmannessa valtakunnassa ahtaalla. Hitlerillä oli ongelma. Kirkot ja kristityt olivat osoittautuneet hänelle hyödyllisiksi. Laaja kirkollinen puolue oli valtapelissä manipuloitavissa, kristillissävyinen retoriikka oivallinen keino tehostaa puheita ja sanomaa, puhumattakaan kirkon johtajista: ”He tekevät mitä tahansa työpaikkojen ja ansiotulojen vuoksi.” Kristinusko oli Hitleristä juutalaisuuden leimaama. Sankarillinen usko Jumalaan luonnossa, kansassa ja sen kohtalossa, siinä saksalaisille sopiva uskonto. Juutalaistaustaista kristinuskoa ei siihen voitu yhdistää. Ihminen oli joko saksalainen tai kristitty. ”Juutalaisuus” tarjosi Hitlerille sateenvarjon, jonka alle koota kaikki viholliset: kommunismi, liberalismi, USA, Ranska, jne. Mutta mitä tehdä kristinuskolle, josta oli selvästi hyötyä mutta joka sekin sijoittui juutalaisuuden sateenvarjon alle? Hitlerin ongelma otettiin kirkollisilla tahoilla vakavasti. Reaktioista onnettomin oli pyrkimys puhdistaa kristinusko juutalaisesta aineksesta, mikä merkitsi suoraa tukea kansallissosialismin antisemitismille. Kirkon johtajia, työntekijöitä, jäseniä, teologeja ja tutkijoita, jotka eivät lähteneet tälle tielle, oli paljon. Monet uppiniskaiset joutuivat kärsimään seurauksia. Oli myös niitä, jotka pyrkivät sopeutumaan yhteiskunnan olosuhteisiin. ”Lainkuuliaisina” heille kerääntyi natsihallinnossa vaikutusvaltaa. Sopeutuminen ja kuuliaisuuskaan eivät silti ratkaisseet Hitlerin ongelmaa. Sopeutumisen tielle lähteneet kirkolliset tahot joutuivat ponnistelemaan etsiessään keinoja, jotka auttaisivat toivottuun lopputulokseen. Avainasemassa kaikessa oli kristinuskon keskushahmo, Jeshua. Aluksi etsittiin tukea lähihistorian ajattelijoilta kuten H. S. Chamberlainin teoksista. Hän oli nähnyt Hitlerissä potentiaalia. Chamberlain toivoi, että Jumala johdattaisi Hitlerin kautta saksalaisen isänmaan kunniaan. Kunnioitus näyttää olleen molemminpuolista. C:n teosta on pidetty antisemitismin Raamattuna, jossa tutkitaan Jeshuan verenperintöä. Vaikka Jeshua oli saanut juutalaisen uskonnollisen kasvatuksen, rodultaan hän ei kuitenkaan ollut juutalainen. Galileassa oli pitkään vaikuttanut monia kansalaisuuksia ja joihinkin oli kuulunut myös puhtaita arjalaisia. Näistä saattoi aikojen kuluessa tulla juutalaisia uskonnoltaan mutta ei vereltään. Näiden galilealaisten rodulliseen erilaisuuteen viittasi heidän halunsa kapinoida. He myös puhuivat kreikkaa eivätkä hepreaa johtuen heidän kurkunpäänsä muodosta. On siis mahdollista, että Jeshuakin oli arjalainen. ---Minulle on mahdoton urakka pätevästi arvioida maailman historian päällysmies Hitleriä ---On ymmärrettävää, että antisemitismissään hän törmäsi juutalaiseen UT:n Jeshuaan ---Antisemitismi oli jo Paavalilla, Augustinuksella, Lutherilla… ja oli jatkunut läpi Etelä- ja Keski-Euroopan ---Hitler toi tuskin mitään uutta teoriatasolla juutalaiskysymykseen: natsismi oli käytännön tekoja ---Hitler perusteli Jeshuan arjalaiseksi/ vielä tänäänkin eri ryhmät perustelevat hänet omiensa asiamieheksi Okussa 1.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1608 blogia

KIRKKO/ KIRKOT SUHTEESSA JUUTALAISUUTEEN ( Valmiista korjattu ja muokattu ) Ajatus siitä, että kirkko on "hylännyt juutalaisen Jeshuan" (Jeesuksen), on teologis-historiallinen tulkinta, jota esiintyy erityisesti messiaanisten juutalaisten ja juurilleen palaavien kristittyjen keskuudessa. Tämän näkemyksen mukaan kristinusko muuttui juutalaisesta liikkeestä pakanakristilliseksi kirkoksi ja irrotti Jeshuan Jeesuksellaan juutalaisuudesta. • Historiallinen Jeshua vs. Kirkon Kristus: 100-luvulta lähtien kirkko alkoi etääntyä juutalaisista juurista. Juutalainen rabbi Jeshua, joka noudatti Tooraa, muutettiin kreikkalais-roomalaisessa kulttuurissa Paavalin "Jeesus Kristukseksi" hellenisti-teologisesti. • Juutalaisten tapojen hylkääminen: Varhainen kirkko hylkäsi juutalaiset rituaalit, sapatin ja monet Tooran säännöt, joita Jeshua ja hänen opetuslapset noudattivat. • Antisemitistinen perintö: Kirkon historiassa on antisemitismin perinne, jota myös uskonpuhdistaja M. Luther ruokki. Jeshua on usein esitetty antisemitismin kautta kirkkotaiteessa ja opetuksessa, jolloin hänestä tehtiin valkoihoinen länsimaalainen. • Korvausteologia, jonka mukaan kirkko korvaa Israelin Jumalan kansana. Messiaaninen näkökulma: Messiaaniset juutalaiset pyrkivät palauttamaan Jeesuksen juutalaisuuden. He korostavat, että Jeshua ei perustanut uutta uskontoa vaan täytti juutalaiset profetiat. Vastakkainen näkökulma: Kirkko on tulkinnut Jeshuan merkityksen ei-juutalaisille eli pakanoille, ei hylännyt häntä. 1900-luvulla erityisesti Vatikaanin toisen konsiilin jälkeen katolinen kirkko on tehnyt pesäeron aiempaan juutalaisvastaiseen perinteeseen ja korostanut juutalaisten ja kristittyjen dialogia. --------- ---Aika hyvin esitetty commune bonum eli yleisesti tuttu ---Olin pappina 30 v mutta koskaan ei ollut palaveria kirkon ja juutalaisten suhteista ---Jo opiskeluaikaan 1970-luvulla oli opiskelijoilla käsitys, että ”juutal. eivät tiedä mitään” ---Valitettavasti olin sisäistänyt tuon asenteen jo kodissani Kuopion pappien puheista ---Vasta nyt kun olen entinen pappi ja vähän lueskellut, tajuan kirkon menneisyyden tuhon ---Suomen luteril. kirkko kuuluu sarjaan, jossa Jeshua tapetaan Jeesuksella joka päivä Okussa 1.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1607 blogia