RAAMATUN JUMALIEN/ JUMALAN KEHITYSVAIHEET ( Valmiista tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään. Raamatun Jumalan kehitystä voidaan tarkastella sekä historiallis-kriittisestä näkökulmasta ( tekstimuutokset) että teologisesta näkökulmasta VT:n ja UT:n kirjoittamisen eri vaiheissa vuosisatojen aikana. 1. Historialliset kehitysvaiheet tutkimuksen mukaan Israelin uskonto kehitettiin useiden vuosisatojen aikana monijumalaisesta ympäristöstä puhtaaseen monoteismiin. • Polyteistisessä vaiheessa israelilaisten uskonto muistutti ympäröiviä kanaanilaisia uskontoja. Jumalasta käytettiin nimeä El ja Elohiim. • Monolatrinen yhden jumalan palvonta: Israelilaiset alkoivat palvoa Jahvea (JHWH) omana kansallisjumalana mutta muiden kansojen jumalien olemassaoloa ei kielletty. Tämä kehitys korostui tuomarien ajalla ja varhaisen kuningaskunnan ajalla. • Konvergenssi: Eri jumaluuksien piirteet kuten El-jumalan isähahmo ja Jahven sotaisuus sulautuivat yhdeksi hahmoksi. • Eksklusiivinen monoteismi: Noin 2 600 vuotta sitten erityisesti Babylonian pakkosiirtolaisuuden aikana alkaen v. 586 eKr. vakiintui käsitys yhdestä Jumalasta muiden ollessa epäjumalia. 2. Teologiset ilmoitusvaiheet eli Raamatun kerronnan näkökulma Raamatun tekstien sisällä Jumalan suhde ihmiseen ja hänen luonteensa syvenee pelastushistorian edetessä. • Luoja ja patriarkkojen Jumala: VT:n alussa Jumala esiintyy maailman Luojana ja tekee liittoja yksittäisten henkilöiden kuten Aabrahamin, Iisakin, Jaakobin kanssa. • Lainantaja ja liiton Jumala: Mooseksen kautta Jumala ilmoittaa nimensä ehjee asher ehjee eli minä olen ja antaa 10 käskyä. Siinä vaiheessa korostuu pyhyys, laki ja oikeudenmukaisuus. • Profeetat painottavat Jumalan moraalista vaatimusta ja ihmisen sisäistä uskoa pelkkien rituaalisten uhritoimitusten sijaan. • UT ja Kristus: Jumalan suurin murros on hänen tuleminen ihmiseksi Jeesuksessa Kristuksessa. Jumala ei ole enää vain kaukainen hallitsija vaan rakastava "Taivaan Isä". • Kolminaisuusoppi luotiin UT:n tekstien työstämisen myötä Rooman keisarin yhtenäiskirkkoon. Jumalan nimiä kehityksen varrelta: • JHWH (Jahve): Herran nimi, liiton Jumala. • Elohiim: yleisnimi, korostaa Jumalien kollegion valtaa. Monikollinen Luoja-Jumalat • El Shaddai: kaikkivaltias Jumala • Adonai: Herrani, kiertoilmaus Jahven lausumiskiellolle Okussa 27.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1648 blogia

KRIITTINEN EKSEGETIIKKA ( Valmiista muokattu ja kirjoitettu sisään ). Kriittinen eksegetiikka on tieteellinen raamatuntutkimuksen menetelmä, joka analysoi tekstejä ikivanhojen Lähi-Idän kulttuurien historiallisessa käyttöyhteydessä käyttäen järkiperäistä loogista päättelyä ja arkeologian tieteellisiä tutkimustapoja. Se pyrkii ymmärtämään tekstin alkuperäistä käyttöä, merkityksen, syntyhistorian olosuhteet, yhteiskunnallisen tilanteen ja kirjoittajan aktiivisen tavoitteen tekstissä sitoutumatta opillisiin ja institutionaalisiin ennakko-oletuksiin ja -ehtoihin. Keskeisiä menetelmiä ovat lähde-, muoto- ja toimitushistoriallinen tutkimus. Kriittisen eksegetiikan keskeiset piirteet: • Historiallis-kriittinen menetelmä: Tutkii Raamatun tekstejä ilman ennakko-oletuksia yhtenä mutta monivivahteisena kokonaisuutena antiikin historian, kulttuurin ja aatevirtausten valossa. • Objektiivisuuspyrkimys: Arvioi tekstejä mahdollisimman puolueettomasti historiallisen rehellisyyden ja tieteellisen metodin mukaisesti riippumatta kirkollisesta tulkinnasta. • Lähteet ja toimitus: Pyrkii tunnistamaan tekstin eri kerrostumat, lähteet ja sen, miten lopullinen toimittaja-kirjuri on muokannut materiaalia. • Moninaisuus: Tunnistaa, että Raamattu sisältää erilaisia toisistaan eroavia teologisia eri aikakausiin sidottuja kerrostumia, muutoksia, poistoja, lisäyksiä, päivytyksiä ja hyvinkin persoonallisia kirjurien korostuksia. • Supranaturalistinen vs. naturalistinen: Supranaturalistinen suuntaus lähtee ilmoituksesta, joka on Suomen Ev.-Lut. kirkon perinteellinen opetus ja näkyy rippikoulun käyneille Lutherin Vähässä Katekismuksessa. Naturalistinen suuntaus kieltää materialistisesti yliluonnollisen selityksen Raamatun tulkinnassa. Tutkimustulos ei saa olla riippuvainen siitä onko tutkija teisti vai ateisti. Kriittinen tutkimus alkoi kehittyä valistuksen aikana ja on nykyään H:ngin yliopiston teologisen tiedekunnan eksegetiikan perusta. Tavoitteena on ymmärtää pääasiassa sitä, mitä teksti on alun perin tarkoittanut tietyissä historian olosuhteissa eri yhteiskuntaluokille, ei vain sitä, miten teksti on myöhemmin tulkittu ja käytetty kansalaisten keskuudessa, valtiokirkkolaitoksessa ja seurakunnissa.. Okussa 27.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1647 blogia

KRIITTINEN TEOLOGIA - SOKKI SUOMEN VALTIO-KIRKKO-USKONTO-LAITOKSELLE ( Valmiista muokattu, kirjoitettu sisään ). Kriittinen Raamatun selitys eli eksegetiikka toimii joidenkin mielestä kirkolle sokkina haastaessaan perinteiset opinkohdat, kirjaimellisen tulkinnan ja kirkon instituutiovallan. Akateeminen tutkimus paljastaa uskon ja tieteen välisiä ongelmia ja ristiriitoja, mikä pakottaa kirkon toimijat uudelleen arvioimaan opetusta maallistuneessa yhteiskunnassa, kun saadaan uutta tutkimustietoa kristinuskon synnystä ja historiallisesta muuttumisesta. Tämä prosessi tuo kirkon sisälle jännitteitä opillisen pysyvyyden ja jatkuvasti muuttuvan maailman välillä. Kriittisen teologian ja kirkon suhde: • Opilliset haasteet: Kriittinen tutkimus kyseenalaistaa perinteisiä tulkintoja, mikä koetaan kirkon perinteisissä piireissä vieraana ja uhkaavana. • Raamattukritiikki: Historiallis-kriittinen menetelmä Raamatun tutkimuksessa muuttaa käsitystä tekstien syntyhistoriasta ja haastaa ahdasmieliset fundamentalistiset tulkinnat. • Maallistuminen ja tiede: Eksegetiikka tieteen tutkimusmenetelmineen haastaa uskonnollisia selitysmalleja, mikä johtaa keskusteluun siitä, kuinka kirkon tulisi suhteutua moderniin tietoon kuten evoluutioteoriaan, liberaaliin arvomaailmaan ja naturalistis-materialistiseen tapaan selittää arkeologiaisiin löytöihin perustuvia Raamatun muinaisia tekstejä. • Vallan ja tulkinnan kritiikki: Teologiassa keskustellaan siitä, miten kirkon auktoriteettinen tulkintavalta vaikuttaa uskonnonvapauteen ja yhteiskunnallisiin suhteisiin. Seuraukset kirkolle: • Sisäinen kamppailu: Kirkko joutuu tasapainoilemaan konservatiivisten herätysliikkeiden Raamatun lukemisen muuttamattomuuden, maallistuneen välinpitämättömästi kirkkoon suhtautuvien ja liberaalin objektiivista tutkimustietoa korostavan akateemisen teologian välillä. • Uudistumispaine: Kriittinen teologia pakottaa kirkon pohtimaan, mitä VT:n ja UT:n tekstit tarkoittavat nykyihmiselle ja miten säilytetään kirkon historiassa rakennetut luovuttamattomat aikansa kulttuuriin sidotut institutionaaliset ja kirkon identiteettiin kuuluvat rakenteet ja opit. • Muutos prosessissa: Teologia on muuttunut verrattuna esim. 1960-luvun Suomen luterilaisen kirkon palvelijasta sen kriitikoksi, mikä tuo ihmisten tietoisuuteen uusia ja monenlaisia tapoja ymmärtää perinteellistä uskontoa. ---------------------------------------------------------------------- Okussa 27.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1646 blogia

JA IHMINEN LOI JUMALAN ( Tekoälyn tuotoksesta rakennettu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Väite että ihminen loi jumalan on keskeinen ajatus monissa tieteellisissä, filosofisissa ja uskontokriittisissä näkemyksissä. Se kääntää perinteisen länsimais-kristillis-uskonnollisen käsityksen päälaelleen: Sen sijaan, että Jumala loi ihmisen omaksi kuvakseen, ihminen loi jumalakäsitykset heijastamaan omia tarpeita, pelkoja ja arvoja. 1. Evoluutiopsykologia ja kognitiotiede Tieteen näkökulmasta uskontoja pidetään ihmismielen evoluution sivutuotteina. • Moraalin ylläpito: Suuret rankaisevat ja palkitsevat jumalat keksittiin siksi, että ne auttoivat valvomaan moraalista järjestystä yhteiskuntien kasvaessa niin suuriksi, että inhimilliset voimat eivät tuoneet oikeudenmukaisuutta yksilöille yhteiskuntien jäseninä. • Merkityksen tarve: Ihmisellä on luontainen kollektiivinen taipumus historian alkuajoilta alkaen nähdä elämässä tarkoitusta, merkitystä ja metafyysiä toimijoita luonnonilmiöiden takana. Tämä on johtanut jumalien luomiseen selittämään hallitsemattomia asioita kuten ihmiskohtaloita, kansojen välisiä kriisejä, luonnonvoimia, säätä ja kuolemaa. 2. Filosofiset ja poliittiset näkemykset Useille tunnetuille ajattelijoille jumalat ovat ihmisen luomuksia ja vieraantumista itsestään: • Ludwig Feuerbachille uskonto on ihmisen omien parhaiden ominaisuuksien ( kuten rakkaus ja viisaus) heijastamista itsensä ulkopuoliseen olentoon. • Karl Marx katsoi ihminen luoneen omat jumalansa yhteiskunnallisista syistä (uskonto "kansan oopiumina"). • Tieteelliset ateistit ja vapaa-ajattelijat katsovat, että jumalat ovat kunkin kulttuuriasteen mukaisia, säilyttäneet vanhaa ja muuttuneet ihmiskunnan historian myötä. 3. Teologis-uskonnollinen vastanäkemys materialismia ja naturalismia vastaan • Jumalan kuva: VT:n vanhimpien tekstien mukaan Jumalat loi ihmisen omaksi kuvakseen. Jumala oli Lähi-Idän uskontojen tyylillä polyteistinen Elohiim=jumalat jumalten kollegiossa. Historiallis-kriittinen eksegeesi osoittaa, että VT:n Jumala on määritelty Israelin kansan eri vaiheiden mukaisesti polyteistisestä vaiheesta kohti monoteismia alkaen v 568 eKr.. • Ilmoitus: Kristinusko ja islam perustuvat ajatukseen, että Jumala ilmoitti itsensä. UT:ssa juutalaisesta Jeshua-äijästä tehtiin Jumala jo Paavalin teologiassa 50-luvulla. • Ikuisuus: Teologiassa ja Lännen filosofian historiassa jumalaa pidetään itsestään olevana, ei välttämättä raamatullisena periaatteena, henkenä tai esim. filosofisen ajattelun instrumenttina, jolla selitetään olevaisuuden syvätasoa ja ihmisen eksistenssiä maailmassa. Okussa 26.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1645 blogia

PAAVALI KEKSI KRISTINUSKON ( Tekoälyn tuotteesta muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, että Paavali "keksi" kristinuskon, on yleinen mutta historiallisesti ja teologisesti yksinkertaistettu tulkinta. Paavalin katsotaan pikemminkin olleen kristinuskon muotoilija ja sen innokas omavaltainen levittäjä ei-juutalaisten eli pakanoiden keskuuteen. Paavalin roolista: • Kristinuskon perusta: Kristinusko sai alkunsa juutalaisen Jeshua Nasaretilaisen toiminnasta, kuolemasta ja seuraajien ylösnousemususkosta Palestiinassa n. v. 30 alkaen. Ensimmäiset kristityt olivat juutalaisia, jotka uskoivat Jeesuksen olleen Messias. Se selitys on hyvin stereotyyppinen ja tavataan kaikkialla oppikirjoissa. • Paavali ( entinen Shaauul ) oli aluksi Jerusalemin alkuseurakunnan vainooja. Hän koki oman kertomuksen mukaan kääntymyksen, nostettiin ja nousi 1. kristillisen sukupolven merkittävimmäksi uskonoppineeksi. Hänellä oli myös laajasti vastustajia, jotka pitkien neuvottelujen jälkeen hyväksyivät hänet pakanoiden apostoliksi. Hän tulkitsi Jeshuan ( Jeesuksen ) sanomaa uudelleen mutta ei käytä koskaan Jeshua-sanaa. Hän tulkitsee Kristustaan hellenisti-kreikkalaisille eli ei-juutalaisille juutalaisesta näkökulmasta mutta luo Kreikan filosofian käsitteillä Jeshuan MERKITYKSIÄ. Paavali puhuu erittäin vähän 20 v aikaisemmin eläneestä juutalaisesta Jeshuasta mutta sitäkin enemmän hänelle antamistaan arvonimi-merkityksistä juutalaisille ja koko ihmiskunnalle. Se mitä itse Jeshua oli tehnyt ja sanonut jää sivuasiaksi. • Miksi sanotaan, että hän "keksi" kristinuskon? Sitä väitettä käytetään kuvaamaan, että Paavali korosti armoa ja uskoa nimenomaan Jeshuan kuoleman ja ylösnousemuksen kautta, ja irrotti uskon juutalaisesta laista. Hänen kirjeensä jäivät suunnan antajaksi kristinuskon myöhemmille tulkinnoille. Paavali ei ennustanut kristinuskolle ja kirkolle tiettyä tulevaisuutta vaan puhui kokemustasolla oman aikansa ilmiöistä, kristityistä ja heidän asioistaan seurakunnissa. • Matkan varren ja nykyajan jälkikäteisteologian selityksissä nähdään helposti historiallisia kehityskulkuja, syitä ja seurauksia sekä asiayhteyksiä, jotka ovat useissa tapauksissa pelkkää loogista päättely-mielikuvitusta. Paavali ei läheskään yksin perustanut uutta liikettä vaan se syntyi massa-Jeesusliikkeenä Jeshuan murhan jälkeisestä kuohunnasta juutalaiselta pohjalta juutalaisesta perinteestä uudelleen tulkittuna ja mukautettuna kreikkalais-roomalaiseen monikansalliseen maailmaan. Okussa 26.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1644 blogia

JUUTALAISELLA JESHUALLA EI OLLUT MITÄÄN KIRKKOJEN KRISTILLISTÄ ( Tekoälyn tuotteesta muotoiltu ). Yllä oleva on historiallis-teologinen väite, josta keskustellaan tarkasteltaessa eroa historiallisen juutalaisen Jeshuan, myöhempien kristittyjen sepittämän Jeesuksen ja kirkon luomien dogmien välillä. Tutkimuksen ja historiallisen kontekstin valossa syntyviä väitteitä: • Historiallinen Jeesus syntyi, eli ja kuoli juutalaisena. Hän ei perustanut instituutiota nimeltä "kirkko" eikä hän luonut mitään kristillisiä oppeja (esim. kolminaisuusoppi ja neitseestä syntyminen ja 2-luonto-oppi). • Jeesus opetti heimolaistensa juutalaisen perinteen mukaan, tulkitsi Tooraa juutalaisittain ja toimi Israelin maaperällä ajanlaskun alun Palestiinassa. • Juutalaisuudessa Jeesusta ei kunnioiteta eikä pidetä Jumalan Poikana vaan taikurina ja Israelin eksyttäjänä, jolla ei ole sijaa juutalaisessa uskonnon harjoituksessa ja opetuksessa. • Kristinuskon perussymboli risti ja opit sovitustyöstä, lunastuksesta ja pelastuksesta kehitettiin Jeesuksen kuoleman jälkeen lähinnä apostoli Paavalin teologiasta 50-luvulta alkaen. On historiallisesti perusteltua sanoa, ettei Jeesus edustanut myöhemmän kirkon institutionaalista kristinuskoa vaan toimi täysin juutalaisittain juutalaisia varten. Jeesus Nasaretilainen oli juutalainen, ei kristitty. Kristinusko uskontona syntyi vasta hänen kuoleman jälkeen suullisesta perinteestä ja UT:n kirjurien tuottamista tarinoista. • Jeesus syntyi, eli ja kuoli juutalaisena. Hän noudatti Tooraa, vieraili synagogissa, kävi temppelissä, puhui arameaksi ja hepreaksi lähinnä am-hares:lle eli köyhälle kansalle. • Hänen opetus käsitteli Jumalan valtakuntaa juutalaisen uskonnollisen perinteen valossa, joskin antaen silloiselle uskolle eri koulukuntineen uusia luovia merkityksiä. Niissä ei ole mitään viitteitä eikä ennusteita myöhempien kirkkojen kristilliseen uskoon. • "Kristillinen" uskonto alkoi muotoutua vasta Golgatan kiusaamis- ja murhaamisnäytelmän jälkeen seuraajien koettua ja uskottua hänet ylösnousseeksi. Se johti kehitykseen, jossa uudesta juutalaisesta lahkosta alkoi kehittyä uusi kristillinen usko ja aatesuunta. • Jeesus ei itse kutsunut itseään kristityksi eikä hän opettanut mitään kristillistä uskontunnustusta. Sen keksivät hellenismin sanastolla ja UT:n kirjoista pakanat eli ei-juutalaiset ensimmäisinä vuosisatoina. Sitä Rooman keisarit käyttivät valtiokirkon ja imperiumin hallintavälineenä maailmanvallan yhtenäistämiseen. Historiallisen tutkimuksen mukaan Jeesuksen toiminnan seurauksena syntyi liike, josta kehittyi hänestä täysin erillinen uskonto oppeineen, virkoineen ja instituutioineen. Itse juutalainen henkilö pysyy Suomen Lut. kirkon hallinnossa antiseemiläisesti syrjittynä ja sysättynä pois pelistä Okussa 25.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1643 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:n JUUTALAISTA JESHUAA ( Tekoälyn tuotetta muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään uutta ). Väite siitä, että kirkossa vihataan Jeshuaa (Jeesusta), on usein peräisin kritiikistä, jossa koetaan vakiintuneiden kirkkokuntien etääntyneen historiallisen juutalaisen Jeesuksen alkuperäisestä opetuksesta ja hänen galilealaisista juuristaan ajanlaskun alun Palestiinassa. Näkemys nousee esiin seuraavissa yhteyksissä: • Paluu juurille: Monet messiaaniset ryhmät ja "juurilleen palaavat" kristityt käyttävät nimeä Jeshua korostamaan Jeesuksen juutalaisuutta. He kokevat, että perinteiset kirkot hallintosysteemien ja järjestelmien muokkaamissa opeissa ja käytännöissä ovat korvanneet, muuttaneet ja uudelleen tulkinneet UT:n raamatullisen Jeshuan uusilla perinteillä, dogmeilla ja kirkkokuntien rakentamilla omilla Jeesus-kuvilla. • Opetus vs. toiminta: Kriitikot kokevat, että kirkon organisaatio ja sen jäsenten toiminta ( esim. tuomiovalta omiin työntekijöihin, moralistinen asenne yhteiskuntaryhmiä kohtaan ja pyrkimys yhteisön perinteestä nousevaan vallankäyttöön) on ristiriidassa ja kokonaan päinvastaista verrattuna UT:n tekstien Jeesuksen rakkauden ja armon sanomaan. Silloin "aitoa ja alkuperäistä Jeshuaa" pidetään kirkon sisällä epätoivottuna muukalaisena. Niinpä esim. Kuopion tuomiokapituli katsoo oikeaksi kirkon julkis-oikeudellisena tuomarina savustaa ja savustuttaa pappi ulos Outokummun srk:sta 25 v aikana, kun kirkkoneuvosto ja seurakuntalaiset valittavat papin parrasta, vaatteista, tukasta ja Savon kielimurteesta. Tuollainen tuomari-irvikuva-kauhistus puolueellisine attaseoineen on valtion tarvitsema ja hyväksymä valtiokirkko-uskontolaitoksen tuomioistuin, jolla ei ole mitään tekemistä, ei teologista eikä muutakaan yhteyttä UT:iin sorvattuun pappien ja heidän uskovais-pirujen Jeshua-jätkään. Hänet hirtti Golgatan mäntyyn UT:n mukaan maan hallitus eli sanhedrin-neuvosto, -korkein oikeus ja -yliopisto. Se henki vahvistui valtiokirkkoon pysyvästi Rooman sotilaskeisari Konstantinuksen komennossa ollessaan 300-luvulla kirkon tosiasiallinen Ylipastori, Pää ja reaalipoliittinen Johtaja. • Uskonnolliset erimielisyydet: Jotkut kokevat, että kirkon opilliset korostukset kuten pyhimysten kunnioittaminen ja tietyt liturgiset muodot "peittävät" alleen varsinaisen pelastussanoman ja Jumala-keskeisyyden. 30 v pappis-kokemuksella näin, että kirkon tärkeimmillä hallinta-alueilla ei tarvita eikä käytetä sen enempää Jeshuaa kuin Jeesustakaan. Suomen Ev.-Lut. kirkko jatkaa Paavalin, Augustinuksen, M. Lutherin ( Adiolf Hitlerin oppi-isä ) antiseemiläistä propagandaa. Okussa 25.3. -26 Jorma L. / netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1642 blogia