KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 2. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite heijastaa jännitettä akateemisen raamatuntutkimuksen (eksegetiikka), kirkon perinteen ja opinkäytön välillä. Kriittinen tutkimus asettaa haasteita kirkon vakiintuneille tulkinnoille. 1. Historiallinen totuus vs. laitoksen ja seurakuntien uskonnollinen perinne Eksegetiikka pyrkii selvittämään, mitä kirjoittaja tarkoitti tekstillä omana aikanaan. Tutkijat kyseenalaistavat useiden UT:n kirjeiden perinteiset kirjoittajat kuten Paavalin osittain ja Pietarin, mikä tuntuu kirkollisesta näkökulmasta auktoriteetin horjuttamiselta. 2. Jeesus-kuvan eroavaisuudet • Historiallinen Jeshua: Tutkimus riisuu Jeesuksesta myöhemmät opilliset kerrostumat ja auttaa näkemään hänet juutalaisena toimijana. Jeshua-nimi osoittautuu UT:n Päähenkilön alkuperäiseksi identiteetiksi kuten MT:ssa sanotaankin suoraan. • Kirkon Kristus: Kirkko julistaa Jeesusta UT:n kirjoitusten Jumalan poikana, Messiaana ja alkukirkon kehityttyä valtiokirkoksi yhä enemmän jumalallisuuden suuntaan ja lopulta pysyvästi osana pyhää Kolminaisuutta. Kun eksegetiikka nostaa esiin Jeshuan inhimillisyyden ja historiallisen yhteyden, se on ristiriidassa kirkon perinteeseen rakennettujen oppien kanssa esim. 2-luonto-opissa ja kolminaisuus-opissa ja Mariologiassa. 3. Raamatun virheettömyys ja ristiriidat Eksegeettinen analyysi paljastaa UT:n tekstien välisiä ristiriitoja, korjauksia, muutoksia, pois jättöjä ja lisäyksiä jo niiden kirjoittamisaikana. Samoin tulee esiin historiallisia epätarkkuuksia, nimet ja asiat eivät täsmää, jne... Konservatiivis-kirkollisissa piireissä sellaisesta puhuminen nähdään vakavana uhkana Raamatun pyhyydelle, vaikka liberaaliteologia toisaalta hyödyntää pääsyä tekstien syvempään ymmärtämiseen. 4. Eksegetiikka osana kirkon arkea Suomen luterilaisessa kirkossa: • Pappien koulutus perustuu nimenomaan yliopistolliseen eksegetiikkaan. • Virallisissa raamatun suomennoksissa käytetään uusinta eksegeettistä tietoa. • Jännite syntyy "oppineiden" tutkijoiden ja herätyskristillisten perinne-seurakuntalaisten välillä. Okussa 29.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1655 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 1. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite ”kirkko vihaa” UT:n eksegeettistä tietoa kumpuaa akateemisen tutkimuksen ja perinteisen uskonnollisen tulkinnan jännitteestä. Vaikka kirkko moni-ilmiöisenä valtion uskonto-instituutiona hyödyntää eksegetiikkaa, sen tulokset haastavat ihmisiä reagoimaan opillisiin rakenteisiin. 1. Historiallis-kriittinen metodi vs. kirkon dogmatiikka ja tunnustus Eksegetiikka eli raamatunselitysoppi pyrkii ymmärtämään tekstejä niiden alkuperäisen itämais-juutalais-hellenistisen historian yhteydessä. Se tuottaa tietoa, joka on osittain ristiriidassa kirkon vakiintuneiden tulkintojen kanssa: • Kirjoittaja-kirjurit: Tutkimus osoittaa, etteivät kaikki UT:n kirjat ole niiden henkilöiden kirjoittamia, joiden nimiä ne kantavat. • Historiallisuus: Eksegeettinen tutkimus kyseenalaistaa joidenkin Raamatun tapahtumien kuten tiettyjen ihmetekojen ja puheiden historiallisen kirjaimellisuuden. 2. Miksi voidaan perustellusti väittää, että kirkko ”vihaa” kriittistä tietoa? • Uskon horjuminen: Kriittinen tutkimus tuntuu hyökkäykseltä tavallisen seurakuntalaisen uskoa vastaan, jos Raamattua on opetettu erehtymättömänä Jumalan sanana. • Konservatiiviset ryhmät: Kirkon sisällä on ryhmittymiä, jotka korostavat Raamatun arvovaltaa sinänsä tavalla, joka sulkee pois kaiken kriittisen tutkimuksen. Näissä piireissä eksegetiikka nähdään ”uskosta luopumisena”, harhaoppina, eksytyksenä, pirun vehkeilynä, jne.. • Käytännön ristiriita: Pappien koulutukseen kuuluu peruseksegeettinen osaaminen mutta saarnatuolissa heidän odotetaan puhuvan tuttua hengellistä kieltä ilman eksegetiikalla ja vastaavalla sotkemista. Esim. Kuopion tuomiokapituli on herkkä ottamaan vastaan ilkeimpiäkin kanteluja, alkaen papin parrasta, tukasta ja kielimurteesta. 3. Kirkon virallinen suhde tutkimukseen Suomen luterilainen kirkko ei hallintotasoillaan virallisesti vastusta eksegetiikkaa vaan arvostaa sitä pappis-koulutuksen osana, kunhan eksegetiikka pysyy poissa saarnapöntöstä ja papin kirjoituksista. • Teologian ylioppilaat opiskelevat kreikkaa, hepreaa ja latinaa eli tekstien alkukieliä. • Tutkimustieto auttaa pappiskokelaita ymmärtämään esim. UT:n ajan sosiokulttuurista taustaa kuten naisen asemaa mutta seurakuntatyössä papln viisautta on jättää tietämyksen esittely pois kanteluherkkyyden vuoksi. Eksegetiikka saattaa rakentaa pappia mutta Kuopion tuomiokapituli ottaa huomioon vain kanteluiden tekijöiden oikeusturvan ja pappi saa lähteä lätkimään piispa-virka Sihvonen-Riekkisen puolesta. Yhteenvetona: Kyse ei ole ”vihasta” vaan syvästä ristiriidasta, jossa akateeminen rehellisyys kohtaa paikallaan pysyvän uskonnollisen tradition ja identiteetin tarpeet. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1654. blogia

KIRJURIT MUOKKASIVAT RAAMATUN TEKSTIT ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). On historiallinen ja tekstikriittinen tosiasia, että Raamatun tekstejä on muokattu niiden vuosituhansia kestäneen kopiointiprosessin aikana. Muokkaukset eivät olleet vain vahinkoja vaan kirjurit tarkoituksellisesti sensuroivat, poistivat ja lisäsivät asioita vastaamaan aikansa maailmankuvaa, kansan ja ihmisten uskonnollisia tarpeita. Vanhat tekstit muokattiin uusiksi ja käyttökelpoisiksi, jolloin alkuperäinen ja vanhempi teksti merkityksineen muuttui. Keskeiset muokkaustavat Kirjailija-kirjurit käyttivät useita menetelmiä: • Päivittäminen ja selittäminen: Vanhentuneita paikannimiä tai vaikeita ilmauksia päivitettiin, jotta lukijat ymmärtäisivät tekstin. • Teologiset korjaukset: Tekstiä muutettiin jotta se sopisi vallitsevaan oppiin ja välttäisi esim. Jumalan kuvaamista liian ihmismäisenä. • Yhdenmukaistaminen: Jos kaksi eri kohtaa kertoivat samasta asiasta eri tavoin, kirjurit tekivät niistä yhden tarinan tai ristiriidattoman keskenään. • Liitokset ja poistot: Tarinoihin lisättiin uusia yksityiskohtia kuten Goljatin pituuden kasvattaminen metrillä ja niistä poistettiin hankalia kohtia. Esimerkkejä: • Joosuan kirja: Tutkimus on osoittanut, että Joosuan kirjan eri käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan merkittävästi, mikä paljastaa kirjurien tekemät tietoiset muutokset. • Ville Mäkipelto: Suomalainen tutkija on käsitellyt tätä aihetta laajasti väitöskirjassaan ja tietokirjassaan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Hän osoittaa, ettei Raamattu ole yksi muuttumaton teksti vaan dynaaminen kokoelma, joka on kehitetty ehkä satojen kirjoittajien työnä vuosisatojen saatossa. • Käsikirjoitusten puute: Alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei ole säilynyt vaan vanhimmat tunnetut kopiot kuten Kuolleenmeren kääröt ovat jo itsessään pitkän kehityksen tulosta. Raamatun tutkimus eli eksegetiikka pyrkii selvittämään näitä muutoksia vertailemalla eri käsikirjoituksia ja ymmärtämään, miksi tiettyjä valintoja on tehty. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1653 blogia

KIRJURIT LOIVAT JUUTALAISEN JESHUAN JA JEESUKSEN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite "kirjurit loivat juutalaisen Jeshuan ja Jeesuksen" liittyy historialliseen Jeesus-tutkimukseen ja kriittiseen raamatuntutkimukseen, jossa erotetaan toisistaan historiallinen Jeesus (Jeshua) ja uskon Kristus (Jeesus). 1. Historiallinen Jeshua vs. Raamatun Jeesus Tutkijat tekevät eron historiallisen henkilön ja hänestä kirjoitettujen tarinoiden välille: • Jeshua (Yeshua): Galilealainen juutalainen opettaja, joka eli 1. vuosisadalla. Hän puhui arameaa ja noudatti juutalaisia tapoja. • Jeesus: Hahmo, joka muotoutui, kun varhaiset kristilliset kirjoittaja-kirjurit tulkitsivat Jeshuan elämää ja kuolemaa uskonnollisten merkitysten kautta. Siinä prosessissa häneen liitettiin messiaanisia ja jumalallisia piirteitä, jotka eivät olleet osa historiallisen henkilön omaa minäkuvaa. 2. Kirjurien ja tekstien rooli Väite "luomisesta" viittaa siihen, että nykyinen käsitys Jeesuksesta on kirjallinen rakennelma: • Evankeliumien kirjoittajat sekä myöhemmät kopioijat muokkasivat suullista perinnettä palvelemaan omien yhteisöjensä tarpeita. • Teologinen tulkinta: Kirjoittajat käyttivät VT:n ennustuksia osoittamaan Jeesuksen messiaaksi, mikä muutti historiallisen juutalaismiehen yleismaailmalliseksi Pelastajaksi. • Käännösprosessi: Heprealaisesta/aramealaisesta Jeshuasta tehtiin kreikkalainen Iesous ja edelleen latinan kautta Jeesus, joka symboloi siirtymää juutalaiselta maaperältä kreikkalais-roomalaiseen maailmaan. Juutalainen näkökulma Korostetaan kristinuskon Jeesusta nimenomaan kirjoitusten ja teologian luomana hahmona, joka eroaa alkuperäisestä juutalaisesta käyttöyhteydestä: • Juutalaiset oppineet pitävät Jeesusta vääränä messiaana ja korostavat, että kristillinen oppi Jeesuksen jumaluudesta on ristiriidassa juutalaisen monoteismin kanssa. • Tässä katsannossa "kirjurit" (alkuseurakunta) loivat uuden uskonnon irtautumalla Jeesuksen omasta juutalaisesta uskosta. ---------------------------------------------------- -----Yllä oleva on vahvaa tekstiä aiheesta juutalaisesta Jeshuasta pakanakirkon Jeesus-Kristus -----Pappina näin 30 v aikana, että Kuopion tuomiokapitulille ongelma on tabu -----Siellä istui inkvisiittori Riekkinen heittämässä minut ulos UT:n asioiden tietämisestä -----Suomen luterilainen kirkko tekee kaikkensa pimittääkseen tutkimustiedon veronmaksajilta Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1652 blogia

MUINAISISRAELIN USKONTO YHTENÄ LÄHI-IDÄN USKONNOISTA. ( Valmiista muokattu, korjattu ja kirjoitettu sisään ). Israelin ja Juudan kuningaskuntien uskonnollinen perinne kehittyi monimutkaisessa vuorovaikutuksessa ympäröiviin kanaanilaisiin, egyptiläisiin ja mesopotamialaisiin. Kyseessä ei ollut alusta asti puhdas monoteismi vaan pitkällinen kehityskulku, jossa aluksi oli polyteistinen vaihe kuten jo VT:n 1. lehdellä näkyy Elohiim-Luoja-Jumalissa. Jahve-jumalan palvonta eriytyi vähitellen polyteistisestä ympäristöstä n. 700-luvulla eKr. ja vahvistui lopullisesti Baabelin vankeuden aikana ja jälkeen 500-luvulta alkaen eKr.. • Monolatria ja kehitys monoteismiin: Varhaisessa vaiheessa israelilaiset palvoivat Jahvea mutta tunnustivat muiden kansojen jumalien olemassaolon (monolatria). Vasta myöhemmässä vaiheessa, erityisesti pakkosiirtolaisuuden aikana ja sen jälkeen, kehittyi tiukka monoteismi, jossa vain Jahve nähtiin ainoana todellisena Jumalana verrattuna pakanoiden eli ei-juutalaisten epäjumaliin. Jahvella oli monta roolia: sään, ilman, myrskyn ja auringon Jumala. • Jahve ja Asherah: Arkeologisten löytöjen perusteella muinaisten israelilaisten uskonnolliseen käytäntöön kuului Jahven ohella myös jumalatar Asherahin palvonta, jota pidettiin Jahven puolisona, vaikka perinteellinen raamatullinen tulkinta kieltää sen. Jahvella oli poika. Siis perhejumaluus. Vrt. kristittyjen Kolmiyhteinen Jumala. • Kanaanilainen tausta: Israelin uskonto jakoi monia piirteitä kanaanilaisen uskonnon kanssa kuten uhrikultit, pyhät paikat (korkeat paikat) ja jumalkäsitykset, jotka muokattiin omaan käyttöön sopiviksi aikakausi toisen jälkeen poistettuna, sensuroituna, lisättynä ja päivitettynä. • Liittoteologia: Keskeistä oli käsitys ainutlaatuisesta liitosta Jahven ja Israelin kansan välillä. Se sitoi kansan noudattamaan tiettyjä uskonnollisia ja moraalisia lakeja. Liittoteologia velvollisuuksineen ja etuineen luotiin vasallisopimuksista valloittaja-suurkuninkaan ja Israelin välillä (Assyria, Babylonia ja Persia ). • Kulttipaikat ja temppelit: Jerusalemin temppeli oli tuhoonsa asti v. 586 eKr. keskeisin kulttipaikka ja uhreja suorittavan papiston vallan symboli mutta sitä ennen Jahvea palvottiin useilla paikoilla kuten Betelissä, Silossa ja Beersebassa. Nykyiset Helsingin yliopiston muinaisen Lähi-idän tutkijat ja Raamatun kriittiset teologit korostavat Israelin uskonnon "pehmeää" alkua, jossa rajanveto ympäristöön oli liukuva mutta paikalliset muunnokset yleisiä. Israelin uskonto kytkeytyi tiiviisti maahanmuuttoon, lakitekstien uusimiseen, vasallisopimuksiin, kuningasajan kronikoihin, kansallisen identiteetin rakentamiseen ja Israelin kansan poliittisen historian päivittämiseen kuningas Daavidista alkaen n. v. 1000 eKr.. Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1651 blogia

KIRKKO KEKSI VT:N TARINOISTA OMAN TARINAN UT:N TEKSTEISTÄ ETEENPÄIN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu, korjattu ja kirjoitettu uutta sisään ). Väite viittaa siihen, että varhaiskristillinen kirkko käytti VT:n muinais-israelilaisen perinteen kirjoituksia manipulatiivisesti ja muutti niiden tarkoituksia luodakseen kristinuskon oman pelastushistorian aluksi juutalaisille, sitten koko ekumeeniselle maailmalle. Kristus-keskeinen tulkinta: Kirkko ei hylännyt VT:n tarinoita vaan alkoi lukea niitä ennustuksina Jeesuksesta. Esim. VT:n lupaukset Messiaasta ja Herran kärsivästä palvelijasta tulkittiin 700 v myöhäisempään Jeshua-Jeesukseen viittaaviksi. Kriittisen eksegeesin valossa VT:n teksteissä ei viitata Jeshuaan eikä historian tulevaisuuteen vaan kirjoitusajan johonkin kuninkaaseen tai Israelin kansaan kärsijänä suurvaltojen miehittämänä ja alistamana. Arkeologisten löytöjen ja tekstikritiikin valossa viittaus Jeshuaan on vain keinotekoinen ja kaukainen jälkikäteis-pakotus-tulkinta. • Typologia: Monet VT:n hahmot ja tapahtumat nähtiin "esikuvina" (tyyppeinä) UT:n tapahtumille. Esim. Mooses nähtiin Jeshuan esikuvallisena lain säätäjänä ja Israelin kansa kirkon esikuvana. Paavali kehitteli siitä antisemitistisen korvausteologian, jonka mukaan Jumala hylkäsi valitsemansa kansan ja siirsi rakkautensa Jeshuassa kristilliseen kirkkoon. • Uusi liitto: Kirkko määritteli itsensä "uudeksi Israeliksi", jolloin VT:n lupaukset siirtyivät juutalaiselta kansalta kristilliselle kirkolle. Kristinusko näyttäytyi VT:n tarinan välttämättömänä huipentumana. Paavalin antisemitismiä jatkoivat myöhemmin ortodoksiset teologit, Augustinus, Martti Luther ja hänen kirjoituksiin perustuen Adolf Hitler omassa evankeliumissaan. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Vaikka kristinusko sai alkunsa juutalaisen lahkon Jeesus-liikkeenä, perinne muovasi alusta alkaen, jo evankeliumeissa ja Paavalin kirjeissä, VT:n pohjalta oman identiteettinsä, joka Rooman imperiumin monien ismien joukossa lopulta erosi täysin perinteisestä juutalaisuudesta. Aluksi oli keisareita, jotka, esim. Nero 60-luvulla, estivät kristinuskon leviämistä, mutta vähitellen uusi usko uusine aatteineen, eettisine hyveineen ja kristittyjen ollessa yleisesti ottaen kuuliaisia esivallalle, sai sijaa keisarin politiikassa. Hän käytti kirkkolaitosta ja sen kuulijaisia jäseniä valtakunnan rakentamiseen ja yhtenäistämiseen. Okussa 238.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1650 blogia

UUSI TESTAMENTTI JA JESHUA-JEESUS VÄÄRISTYY KIRKON KÄYTÖSSÄ ( Valmiista muokattu ja kirjoitettu sisään ). Keskustelu UT:n ja Jeesuksen vääristymisestä kirkon käytännöissä on monimutkainen ja sisältää erilaisia näkökulmia. Aiheeseen liittyvissä keskusteluissa nousee esiin teemoja: • Maallistuminen ja opin muutos: Maallistuneen kirkon on sanottu kaipaavan uutta uskonpuhdistusta, kun uskonasiat – kuten Jumala, Jeesus, ylösnousemus ja syntien anteeksianto – jäävät vähemmälle huomiolle. • Usko ylösnousemukseen: Kristillisen ylösnousemus-aatteen mukaan Jeesus nousi kuolleista eli oli olemassa livenä pappien ja sanhedrinin ( =neuvosto=maan hallitus=yliopisto=korkein oikeus ) Golgothan sadistisen hirtto-kidutus-murhan jälkeen. Sen sensuroidun kaunisteltua feikkiä pidetään juutalaisuudesta tehdystä lahko-kristinuskossa kirkon alkuräjähdyksenä. On esitetty huomioita, joiden mukaan vain kolmannes suomalaisista uskoo nykyisin vakaasti jonkinlaiseen käsittämättömään ylösnousemukseen, mikä heijastaa löystymistä perinteisen ahtaasta raamatuntulkinnasta. • Tulkinnanvaraisuus: Kirkon sisällä on ollut jo UT:n Paavalin ajoilta 50-luvulta alkaen erilaisia näkemys-koulukuntia siitä, miten Raamattua ja Jeesuksen opetuksia tulisi soveltaa kussakin myöhemmässä historian vaiheessa. Se voi johtaa päätelmiin, havaintoihin ja kokemukseen alkuperäisen sanoman ja tavoitteen muuttumisesta kokonaan toisenlaiseksi ja vääristymäksi. Jotkut kokevat, että Jeesus-kuvan jatkuva muutos kirkon aseman muututtua yhteiskunnissa ja historiassa paljastaa kirkon virheet ja oppien uudet kehittelyt verrattaessa entisaikoihin. Jo UT:a lukiessa nähdään, että juutalaisen Jeshuan räväkkä esiintyminen oikeuden puolesta ja puhe köyhille ei näy kirkon työssä yhteiskunnassa. • Perinteinen vs. uudistuva tulkinta: Keskustelua käydään siitä, pitäytyykö kirkko apostoliseen ja raamatulliseen opetukseen vai mukautuuko se liikaa ajan henkeen. Asiasta on taisteltu ja väitelty jo Jerusalemin alkuseurakunnassa heti Jeshuan kuoleman ( v 30 ) jälkeen ja siitä eteenpäin kristinuskon levitessä keisarilliseen Rooman valtakuntaan. Teologeja motiiveineen ja pyrkimyksineen oli joka lähtöön eri koulukunnissa eri valtakunnan alueilla. Kirkollis-teologisen päälinjan määräsivät keisarin sotilaat keisari valtiouskonnon ylipappina ja kirkolliskokousten kutsujana. Hän suosikkipiispoineen määritteli kompromissituloksena teologis-poliittisesta moneudesta yhden ainoan oikean kirkon, yhden opin, yhden kasteen ja yhden komennon kristityille. Keskeinen pyrkimys oli tunkea antisemitistisesti juutalaiset pois kirkosta, josta kertoo jo se, että kirkkoon pesiytynyt Jeesus-nimi on halveeraava nimitys juutalaiselle Juuttaanmaan Jeshualle ajanlaskun alussa. Koska kristinuskon Päähenkilön nimi on antiseemiläinen väärennös, on myös koko antiseemiläinen kristinusko-aate väärennös, myös Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapitulin tunnustuksessa. Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1649 blogia