UT:N JESHUA SAARNASI ILMAN MITÄÄN YHTEISKUNNAN LAITOKSIA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). UT:n kirjurien, redaktorien ja kirjailijoiden kuvaama juutalainen Jeshua saarnasi ja toimi perinteisten, vakiintuneiden yhteiskunnallisten ja uskonnollisten laitosten ulkopuolella haastaen niitä mutta ei täysin eristyksissä aikansa yhteiskuntarakenteista. • Hän opetti luonnossa, vuorilla, järven rannalla ja yksityiskodeissa synagogien ja temppelin sijaan. • Hän kritisoi fariseusten ja kirjanoppineiden instituutionaalisia tulkintoja laista, temppelikultista ja uskonnollisesta byrokratiasta. • Hän hakeutui sellaisten pariin, jotka oli hylätty ja normitettu uskonnollisen ja yhteiskunnallisen yhteisön ulkopuolelle kuten publikaaneiksi, syntisiksi, saastaisiksi ja sairaiksi haukutut. • Hänen saarnansa keskittyi Jahven kuningaskunnan läheisyyteen, sisäiseen uskoon ja lähimmäisenrakkauteen ohi murhaaja-synedrium/ sanhedrin suuren neuvoston = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus. Vaikka Jeshua toimi pääosin virallisen yhteiskunnan ulkopuolella, hän osallistui juutalaiseen uskonnolliseen elämään käymällä temppelissä ja synagogissa ja toimi juutalaisen lain (Toora) puitteissa. Hän tulkitsi sitä radikaalin uudella tavalla kuten kirjurit osoittavat UT:n teksteissä moneen kertaan. Heprean Jeshua = ”Jahve pelastaa” = ”Jahve on pelastus” esitetään UT:ssa esim. Jumalan Poikana ja iankaikkisena Sanana = Logos, joka tuli ylhäältä historian näyttämölle täyttämään kirjoitukset. Eri kirjoissa Jeshuan arvonimet ja merkitykset vaihtelevat huomattavasti ja siksi on syytä olettaa, että hän ei voinut täyttää kaikkien nimitysten mittaa. Jeshua-nimeen on siis koottu VT:n juutalaisen perinteen ja UT:n pakanoiden eli ei-juutalaisen perinteiden käsitteitä aikakauden tyylillä korostamaan henkilön arvoa ja merkitystä omiensa keskuudessa. Sukulaispoika Johannes Kastajasta kerrotaan tyylillä, joka antaa ymmärtää, että häntä pidettiin joinakin aikoina jopa suurempana kuin Jeshuaa. ________________________________________ UT:n Jeshuan toiminta porukoissaan oli inhimillistä, spontaania, innostunutta, innostavaa, köyhää kansaa am ha aares nostavaa ja puolustavaa kovien virkamiesten maailmassa, jossa uskonnon tulkinnalla hallittiin köyhien kapinaa ja tukittiin heidän turpansa. • Yeshua ei rajannut opetustaan temppeliin ja synagogiin vaan kulki vuorella, järven rannalla ja kylien kaduilla. • Hänellä ei ollut virallista papin, maisterirabbin tai kirjanoppineen statusta. Hän oli maallikko, joka puhui omalla auktoriteetillaan yksinkertaisille oppimattomille maalaisille arameaksi maagis-uskonnollisella kielellä eikä hienostuneen temppelipapiston ja virkamiesten sanastolla. • Hän haastoi ajan uskonnolliset instituutiot kuten fariseukset ja saddukeukset painottaen sisäistä muutosta ja lähimmäisenrakkautta ulkoisten muotomenojen ja tiukan lakihurskauden sijaan. • Hän loi ympärilleen uudenlaisen yhteisön, joka perustui seuraamiseen ja tekstien tulkinnasta syntyvään yhteyden kokemiseen ja Israelin Jahven läsnäoloon elävänä isien Jumalana, ei hierarkkisesti laillistettuun ja normitettuun uskontoon. Jeshuan toiminta oli "ruohonjuuritason liike", virkamiesten näkökulmasta protestiliike, kapinaliike, vastakulttuuri-liike, joka kyseenalaisti aikansa yhteiskunnan rutiinit. ”Valkeiksi kalkittujen” attaseoiden jäykät rakenteet saivat röhönaurut kaikkialla missä pastoreiden Jeshua-piru, belsebul-paholainen, belsebub-kärpästen herra, kansanvillitsijä, pappien pilkkaaja, väärä Kristus, jne. näytti naamansa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli jatkaa esimerkkien ja kokemuksen valossa Martti Lutherin antisemitismia ja UT:n juutalaisen Jeshuan tappamista. Okussa 20.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1710 blogia

IHMISEN KEKSIMÄN KRISTINUSKON HEIKKOUDET ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Kristinuskon kuten muidenkin inhimillisten instituutioiden ja uskomusjärjestelmien heikkoudet liittyvät usein sen tulkinnanvaraisuuteen, historialliseen kehitykseen ja sovittamiseen nykyaikaan. Aiheesta käytävässä kriittisessä keskustelussa nousevat esiin seuraavat teemat: • Ristiriitaiset tulkinnat ja Raamatun inhimillisyys: Raamattua pidetään moniäänisenä inhimillisenä kirjana, josta on vaikea johtaa yhtenäistä, aukotonta teologista kokonaisnäkemystä. Kirjoitukset ovat syntyneet eri aikoina eri konteksteissa, mikä on johtanut jo Raamatun sisäisiin lukemattomiin ristiriitaisuuksiin ja oppiriitoihin, joita teksteissä korjataan, muutetaan, poistetaan, ratkaistaan ja päivitetään yhteiskunnan tilanteisiin ja ihmisten elämään merkityksellisiksi ja toimiviksi. • Väkivallan varjo pelastusteologiassa: Kritiikkiä on esitetty sijaiskärsimykseen perustuvaa pelastusoppia kohtaan, jota jotkut pitävät moraalisesti kuvottavana "Jumalan vihan purkauksena" viattomaan kohteeseen. VT:ssa on lukusia ihmiskohtaloita, joita tulkitaan Jumalan vihan tai rakkauden näkökulmasta, puhumattakaan UT:n Paavalin kehittelemästä Kristuksesta suurena Kärsijänä ihmiskunnan syntien puolesta ja takia. • Historian taakka ja vallankäyttö: Kristinuskon historiassa uskontoon on takerruttu tavalla, joka on aiheuttanut kärsimystä esim. syyllisyyden virittäminen ilman armoa ja vallankäyttöä ilman rakkautta. • Eksklusiivisuus ja moraaliongelmat: Kristillistä kirkkojen teologiaa on kritisoitu "loukkaavasta eksklusiivisuudesta" ( vain yksi tapa pelastua ) ja moraalisesti kestämättömistä tulkinnoista. Esimerkkinä mainitaan helvetti-oppi, joka nähdään ristiriitaisena hyvän Jumalan armollisuuden kanssa. • Ristiriita tieteen ja järjen kanssa: Filosofian ja teologian historiassa on ollut käden vääntöä tieteen kannattajien ja kristinuskon puolustajien välillä. Ateistisella, marksilaisella, naturalistisella, materialistisella ja luonnontieteelliseen selittämiseen uskovien tahoilla on kyseenalaistettu uskonnollisen Jumala-käsitteen järkevyys ja kirkkojen uskonopit nähdään mahdottomina normaaliajattelussa. • Inhimillinen luonne: Kristinusko nähdään Paavalin ja alkuseurakunnan tekemänä kulttina, joka kehittyi vasta 10-20 v juutalaisen Jeshuan paaluun hirton jälkeen ja siitä eteenpäin levittyään Rooman imperiumin itäosiin ja lopulta instituutiona kaikkialle Rooman valtakuntaan keisarien kirkkopolitiikan välineeksi. Kristinusko oli aluksi juutalaisuutta, sitten juutalais-kristillisyyttä ja lopulta täysin erillinen pakanoiden eli ei-juutalaisten aatesuunta säilyttäen VT:n keskeisiä oppeja, ideoita ja teemoja. Kristillisen kirkon käytössä ne tulkittiin uudelleen kirkon käyttöön samalla hyläten juutalaista perinnettä ja UT:n juutalainen Jeshua kokonaan. Jo Paavali suhtautui Kristuksellaan antisemitistisesti omaan juutalaiseen heimoonsa. Se meininki siirtyi eteenpäin jakamattoman kirkon aikaan esim. kirkkoisä Aurelius Augustinuksen ja kreikkalais-roomalaisten teologien vaikutuksesta keisarin valtiokirkon yleisohjelmaan ja on tunnistettavissa globaalin kristinuskon kirkkojen puolueohjelmissa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli palvoo edelleen saksalaisen munkki Martti Lutherin laatutyötä, jonka yksi osio on raskas antisemitismi ja tietämättömyys UT:n juutalaisesta Jeshuasta. Nämä karkeudet satojen tuhansien tapausten joukossa kertovat selvällä suomenkielellä tapahtuneesta ja ennakoi sitä mitä tulee tapahtumaan uskonnollisen perinteen ollessa melko muuttumaton aikakaudesta toiseen. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1709 blogia

UT.N JUUTALAISEN JESHUAN RENTO TYYLI OMIEN JOUKOSSA VIRKAPAPPEJA VASTAAN ( Tekoälystä korjattu, täydennetty sisään ) Ut:n kirjoittajien, kirjailijoiden, redaktorien ja kirjurien muistelema juutalainen Jeshua hänen hirttokuolemansa jälkeen sooteeriaa eli vapautus-tyylillä haastoi aikalaiset, erityisesti lainopettajat, fariseukset ja papit. Myös suorapuheinen ja omien joukossa rento esiintyminen noteerattiin. Jeshuan tähtäimessä olivat erityisesti korkea-arvoiset hännystelijät synedriumissa eli suuressa neuvostossa = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus, joka ”etsi tilaisuutta tappaakseen hänet” kuten UT:n perinnekirjoissa sanotaan. Hänen tapansa profeettana, eksorsistina, saarnaajana, syömärinä, juoppojen, rikollisten ja huorien ystävänä pappien antamilla arvosanoilla poikkesi yhteiskunnan hyvien uskovaisten uskonnollisuudesta ja virkamiesten tekemästä valtiouskonnosta Rooman keisarin kurimuksessa. Jeshuan "rento" ja haastava tyyli omiensa viinijuhlissa syöminkeineen ja röhönauru pappipiruja kohtaan: • Sääntöjen ohi meneminen: Jeshua asetti köyhän ihmisen hengen, tarpeet ja sosiaalisen lämmön heitä kohtaan uskonnollisten sääntöjen kuten kovien sapattisäädösten edelle, mikä raivostutti pappeja ja kirjansa oppineita. He pitäytyivät ihmisten luomiin sääntöihin Jahven nimissä ja katsoivat edustavansa Jumalaa maan päällä. Siksi Jeshuaa kutsuttiin Saatanaksi, Belsebuliksi ja pääpiru-Beliariksi. Enon srk:ssa vastaavat vittuillut harhaoppiselle eksyttäjä-pappi-minulle ja sen mukainen suhtautuminen Kuopion tuomiokapitulin siunauksella tuli varsin tutuksi v 1978-. Se aika oli sanallista ja sanatonta kaaosta, jolla khra hallitsi srk:aa ja mielisteli Kuopion tuomiokapituli-piispavirka-Kortekangasta. Suhtautuminen minuun pappina oli niin kovaa, että yksilöterapia ja työnohjauskaan ei tuonut vapauttavia yöunia. Oli yksinkertaisesti mahdoton saada selvää, mitä oikeastaan tapahtui. Itselleni valkeni taistelun tiimellyksessä UT:n Jeshuan rento sooteeriaa-vapautumistyyli ihmisiä kohtaan mutta sellaista ei saanut puhua eikä toteuttaa lääninrovasti-kirkolliskokousedustaja-khra:n srk:ssa. • Ateriointi syntisten kanssa: Hän söi julkisesti pappien syntisiksi haukkumien publikaanien ja prostituoitujen kanssa, mikä oli uskonnolliselle eliitille shokeeraavaa. Aivan sama meininki on Suomen luterilaisessa kirkossa ilman juutalaista Jeshuaa antisemitistisen Martti Lutherin tyylillä, kun hyvät uskovaiset onnistuvat saamaan pappinsa jätekoriin. He ovat ja tulevat olemaan oikeassa herätysliikkeensä Jumalan suojassa ja heihin kuulumaton pappi saa perheineen etsiä muuttoautoa. Papin valitus valtion oikeuteen vääryyksien oikaisemiseksi vaatii valtavasti ponnistelua ja ilman kutsumusta alalle ja selkeää käsitystä roolistaan pappi luopuu ja pakkaa kamat toivossa saada kasata ne seuraavaan pappilaan. • Suora puhetapa: Jeshua arvosteli pappeja ja fariseuksia "tekopyhiksi", jotka pitivät kiinni perinnäissäännöistä mutta unohtivat Jumalan tahdon kuten oikeudenmukaisuuden ja rakkauden. Sellaisia hyveitä en tavannut kertaakaan Kuopion tuomiokapitulissa, jonka syytetyn seisomapenkille juoksin16 kertaa 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen ottamaan vastaan piispa-attasea Malmivaara-Sihvonen- Riekkisen valtiokirkon herjaus-hyppely-matkimis-tuomiopalikoita armopala-evankeliumin sijaan. Sama pirullinen henki näkyi alushousuja myöten valtion kristillisessä firmassa kuin ikivanhassa UT:n uskonnossa. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1708 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 3. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään ) Raamatun olennot ja niiden tulkinta vaihtelevat suuresti sen mukaan, tarkastellaanko niitä tieteellisestä, historiallisesta vai uskonnollisesta näkökulmasta. Monet tutkijat ja kriitikot katsovat, että Raamatun yliluonnolliset olennot perustuvat aikansa mielikuvitukseen, mytologioihin ja symboliikkaan. Niissä selityksissä ei tavoiteta mitään siitä mitä esim. Enon ja Outokummun srk:n uskovainen kokee UT:n kertomuksista, Jeshuasta ja Paavalin Kristuksesta syntisen ihmisen Vapahtajana, Pelastajana, Sovittajana, Tienä, Totuutena, Elämänä ja iankaikkisena Auttajana taivaaseen. Arne Runebergin uskontohistoriallisen teoksen Jesu Korsfästelse 1952 valossa kristinuskon ja esim. Suomen luterilaisen kirkon Kristus ei tarkoita UT:n Paavalin Kristusta = Kreikan filosofi Platonin sanaston ideaali ihminen = abstrakti ihminen = ihmisen idea = täydellinen ihminen = ihmisyys = kaikki ihmiset = ihmiskunta. Siinäpä enkeleitä Kuopion inkvisiittori-tuomiokapituli-attasea-Riekkiselle ja hänen ”herra piispa” pomppijoille, matkijoille, papin herjaajille ja ulostajille. Tässä eri tapoja hahmottaa näitä olentoja: 1. Mytologiset ja symboliset hirviöt Monet Raamatun pedot kuten Leviatan ja Behemot nähdään vertauskuvallisina voimina, jotka edustavat kaaosta ja Jumalan ylivertaista luomisvoimaa. • Leviatan: Merihirviö, joka esiintyy muinaisissa lähi-Idän myyteissä kaaoksen symbolina. • Behemot: Valtava maaeläin, jonka on tulkittu olevan joko täysin myyttinen olento tai muinaisen ihmisen kuvaus todellisesta suurikokoisesta eläimestä kuten virtaheposta. 2. Enkelit ja taivaalliset olennot Raamatun kuvaukset kerubeista ja serafeista poikkeavat perinteisistä siivekkäistä ihmishahmoista. • Esim. Hesekielin kirjan kuvaukset monikasvoisista ja pyöriä muistuttavista olennoista ovat monimutkaista uskonnollista symboliikkaa, jonka tarkoitus on kuvata Jumalan majesteettisuutta yli inhimillisen ymmärryksen. • Uskonnollisessa kokemus- ja elämys -kontekstissa niitä ei pidetä mielikuvituksena vaan hengelliseen todellisuuteen kuuluvina rikastuttavina kuvina, joita ihmisen on vaikea pukea sanoiksi mutta mahdollista elää niistä uskonnollista elämää. 3. Historiallinen ja tieteellinen näkökulma Nykytieteen ja historiantutkimuksen näkökulmasta monet Raamatun olennot heijastavat: • Kulttuurista lainaamista: Esim. kerubit muistuttavat läheisesti Mesopotamian mytologian lamassu-olentoja ( ihmispäisiä siivekkäitä leijonia ja härkiä ). • Mielikuvitusta ja maailmankatsomusta: Usko yliluonnolliseen perustuu kykyyn kuvitella asioita, jotka eivät ole suoraan havaittavissa fyysisessä maailmassa. Suomenkin uskonnollisuudessa menneisyyden hahmot elävät elämäänsä ihmispsyykessä unissa, unelmissa, mielikuvissa, jotka perinneyhteisö on välittänyt – monesti tietämättään - lapsille ja sitä kautta jatkumoksi uskonnolliseen kulttuuriin. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1707 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 2. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään ) Kysymys Raamatun olentojen todellisuudesta on monitahoinen ja riippuu siitä, katsotaanko niitä historiallisen tutkimuksen, mytologian vai uskonnollisen elämys-kokemuksen näkökulmasta. Näkökulmia: Tieteellinen ja historiallinen näkökulma • Mytologia ja symboliikka: Monet tutkijat näkevät Raamatun kummalliset olennot kuten behemot, leviatan ja lohikäärmeet osana muinaisen Lähi-idän mytologista kuvastoa. Ne edustavat kaaosta ja yliluonnollisia voimia, jotka jumalat/ Jumala voittaa ja hallitsee. On huomattava, että siihen aikaan ajattelutapa oli täysin erilainen verrattuna omaan aikaamme. Ymmärtääksemme jotain meidän on pakko tulkita ja selittää lähteitä. • Mielikuvitus ja maailmankuva: Raamatun tutkimuksen uskontokriittisestä näkökulmasta on esitetty, että uskonnot pohjautuvat ainoastaan inhimilliseen mielikuvitukseen, jolla pyritään ontologisesti selittämään maailmaa ja luomaan moraalisia rakenteita yhteiskuntiin. Toisaalta mielikuvitusta voidaan pitää välttämättömänä työkaluna hengellisen todellisuuden rikastamisessa. Se voidaan nähdä prosessina, joka elävöittää ihmisen psyykeä hänen ihmetellessä elämäänsä osana yhteisöä ja tajutessa yksilötasolla, että jokaisen tänne syntyneen matka päättyy mutta yhteisö jatkaa elämää. Uskonnollinen näkökulma • Hengellinen todellisuus: Uskonnollisesta näkökulmasta Raamatun olennot kuten enkelit ja demonit nähdään osana näkymätöntä hengellistä todellisuutta, joka on kristillisen maailmankatsomuksen mukaan totta, vaikka sitä ei voida fyysisesti havaita, ei tarkistaa eikä puhua siitä selkeällä sanastolla. • Kirjoittajien kokemukset: Raamattuun on kirjattu eri aikoina, jopa 1000 v aikana, korjaten vanhaa tekstiä ja kirjoittaen uutta entisen päälle, se, mitä ihmiset yhteisössään ja historiassaan ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Raamattukirjasto voidaan nähdä täysin inhimillisenä ja vain ihmisestä lähtöisin olevana kokemuksena tai vanhan kaavan mukaan Jumalalta tulleena ilmoituksena kuten UT:n kirjeessä teologis-opillisesti uskonnollisella uskolla uskotaan. Esimerkkejä Raamatun olennoista • Serafit ja kerubit: Monimutkaisia taivaallisia olentoja, joilla on useita siipiä ja kasvoja. Niiden kuvaukset ovat usein hyvin abstrakteja ja symbolisia. Ennen Baabelin vankeutta v 586 eKr. Jahven patsas seisoi Salomon temppelissä Jerusalemissa liitonarkun päällä ja kerubit levittivät siipensä sen suojaksi. VT:n rukous ” käännä meille kasvosi” tulee siltä historian ajalta. • Leviatan ja Behemot: Jobin kirjassa esiintyviä valtavia hirviöitä. Jotkut pitävät niitä myyttisinä kaaoshahmoina, toiset taas vertauskuvina tunnetuille eläimille kuten krokotiili tai virtahepo. • Ilmestyskirjan lohikäärmeet: Niitä pidetään yleisesti symbolisina hahmoina, jotka edustavat pahuutta ja Rooman keisarin historiallis-poliittisia voimia. Jo 1970-luvun papinkoulussa selitettiin, että ILM on rustattu peitekielellä, koska sanottiin totuuksia, joita Rooman keisari vihasi. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1706 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 1. ( Tekoälystä sorvattu, kirjoitettu sisään ) Raamatun uskomusolennot kuten enkelit, demonit, lohikäärmeet ( esim. Leviatan ) ja ihmeelliset ilmestykset nähdään nykytieteen, Raamatun kriittisen selitysopin ja rationalistisen maailmankuvan valossa mielikuvituksen tuotteina: taruina, legendoina, satuina, myytteinä ja vertauskuvina joistakin historian tapahtumista, henkilöistä ja heidän urotöistään. Selitystapa on naturalistis-luonnontieteellinen. Uskontoa ja Raamatun kirjoja katsotaan nykytutkimuksessa samalla tasolla kuin mitä tahansa uskontoa ja sen esineistöä. Tutkija uskoo tai on uskomatta metafyysisiin asioihin mutta ei tuo omia ennakkokäsityksiään ja vakaumustaan tutkimustulosten selittämiseen. Näkökulmia: • Uskonnollinen tulkinta: Esim. Suomen luterilaisen kirkon uskovaiselle Raamatun olennot ja tapahtumat ovat hengellistä todellisuutta, joka ylittää fyysisen maailman rajat. Silloin kyse ei ole ko. henkilölle mielikuvitusta vaan hänen uskonsa totisinta totuutta, joka hänen kokemuksessaan on hänelle annettu lahja Jumalan vaikutuksesta. Uskovaiselle uskonnollinen kokemus on jotain aivan muuta kuin miksi sitä hänen ulkopuoleltaan selitetään. Ne jotka kokevat samalla tavalla hakeutuvat yhteen kirkkoihin ja teltoille kuulemaan Jumalan sanaa ja ymmärtävät toisiaan. Soraäänet savustetaan ulos olipa hän pappi tai joku muu harhaoppinen eksyttäjä kuten minä. Sen näin ja koin varsinkin Enon ja Outokummun srk:issa. Kuopion tuomiokapitulin piispavirka-attasea Riekkinen antoi kantelukierteen jatkua ja uskovaisten pitää menninkäiset parempina kuin Raamatun tuntemus. • Symbolinen tulkinta: Monet teologit ja tutkijat tulkitsevat nämä olennot kuvauksina hyvyyden ja pahuuden voimista, inhimillisistä kokemuksista ja kulttuurisidonnaisista tarinoista, eivät kirjaimellisina biologisina olentoina. Niin tutkijat, mutta hahmoihin uskovat ajattelevat perinteen ja tottumuksen mukaan. • Kulttuurihistoriallinen konteksti: Raamatun 1000 v kirjoitusaikana yliluonnollinen selitysmalli on ollut yleinen tapa ymmärtää maailmaa. Tarinat ja olennot toimivat esim. opetuksina ja selityksinä luonnonilmiöille. Erilaiset hahmot olivat lapsille varoittajia vaaroista ja kasvatuskeinoja elämän tilanteissa. Niillä myös peloteltiin ja suojattiin yhteisöjä ja niiden jäseniä. Suomenkin historiassa on ollut näkkiä ja kaivoäijää pelottimena veden aiheuttamaa tuhoa vastaan. Jotkut hahmot ovat olleet vartijoita ja terveydenhoidon edistäjiä kyläyhteisöissä. • Mielikuvitus ja usko: Jotkut näkökulmat korostavat, että usko ja hengellisyys voivat käyttää mielikuvitusta apuna, mutta tämä ei automaattisesti tee niistä "pelkkää" mielikuvitusta uskovalle ihmiselle. Kysymys siitä, ovatko Raamatun olennot mielikuvitusta riippuu siis pitkälti siitä, tarkastellaanko asiaa tieteellisen tiedon vai uskonnollisen tulkinnan kautta. Tieteellinen tieto kohteista auttaa ymmärtämään ja selittämään niitä. Henkilön uskonnollinen usko on taas elämyksellistä ja aika lapsellista kokemista uskovassa itsessään ja jää siihen. Esim. joka rukoilee ( kokemuksellisesti ) ei mieti ( tieteellisesti ) mitä rukous on. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1705 blogia

RAAMATTU – KIRJASTO IHMISEN TARPEISTA JA TOIVEISTA 2. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään uutta ) Raamattua voidaan pitää "kirjastona", joka sisältää monipuolisesti muinaisen Israelin/ Palestiinan ihmisten tarpeita, toiveita, ajatuksia ja kokemuksia Jumalasta kirjoitettuna pitkän historiallisen kehityksen ja muutosprosessin aikana. Se koostuu 66 eri kirjasta ( 39 VT:n ja 27 UT:n kirjaa ). Kirjurit, redaktorit ja kirjailijat ovat kirjoittaneet alun perin nahalle, papyrukselle, savitauluihin, steeloihin, kalkkikiveen, jne. n. 1000 v aikana. Kaikki kirjoitukset on muokattu pitkän suullisen prosessin aikana ja jälkeen moneen kertaan ja laitettu kirjoihin ja kansiin jälkikäteiskirjoituksina jopa 1000 v alkuperäistapahtumien jälkeen. Kirjoitusihanne ei ollut meidän aikamme tarkka tieteen objektiivinen tapahtumakuvaus vaan antiikin tyylin vapaamuotoinen viihdekirjallisuus, jolla lukijalle annettiin lukunautinto. Kaikki kirjat ovat poleemisia, puolueellisia ja tendenssimäisiä kansan valtaryhmien poliittiseen ja muuhun käyttöön. Asiasta voi lukea nykytietämyksen valossa pappien ja kriittisten eksegeettien ( eli pilkkanimellä liberaaliteologien ) teoksista Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty 2025. Tämä on oivaltava tapa kuvata Raamattua. Se ei ole vain yksi yhtenäinen kirja vaan kirjasto, joka heijastaa muinais-Israelin inhimillistä elämää Lähi-Idän muiden kulttuurien vaikuttaessa kaikessa moninaisuudessaan. Kun katsomme Raamattua ihmisten tarpeiden ja toiveiden kautta, voimme nähdä siinä useita tasoja: • Inhimillinen vastaus: Raamatun katsotaan olevan ihmisten kirjoittama vastaus siihen, miten he kokivat Jumalan todellisuuden ja omat tarpeensa uskonnollisessa toiminnassa. Raamattukirja sisältää ihmisen ajatuksia, toiveita, historian henkilöitä, kertomuksia kansan vaiheista ja arkisesta elämästä. • Perustarpeet ja moraali: Tekstit käsittelevät yleisinhimillisiä kysymyksiä kuten oikeudenmukaisuutta, rakkautta ja turvallisuutta. Esim. keskeiset käskyt korostavat eettistä ja moraalista velvollisuutta rakastaa lähimmäistään ja Jumalaa. • Tunneskaala: Kirjastona se kattaa kaiken: psalmien huudoista ja ahdistuksesta aina toiveikkuuteen ja pelastuksen odotukseen. Se kuvaa ihmisen pyrkimyksiä mutta myös epäonnistumisia, sotia, suhtautumista vihollisiin ja toisiin kansoihin. Voidaan sanoa, että Raamattuun on koottu kaikkea sellaista inhimillistä, mitä tavataan kaikkina aikoina ihmisyhteisöissä. Kuitenkin painopisteenä ja keskiössä on uskonnon Jumalan eli lähinnä Jahven olemassaolo ja reaalinen vaikutus omaan kansaan ja koko maailmaan. Nykyeksegetiikan valossa ymmärretään, että Jumala ja kaikki siitä eteenpäin nähdään VT:ssa eri historian aikakausina niiden mukaisesti kirjoitettuna merkitykselliseksi eri ihmisryhmille. • Kulttuurinen peili: Raamattu on toiminut vuosituhansia peilinä, johon ihmiset ovat heijastaneet omia toiveitaan yhteiskunnasta, säännöistä ja tarkoituksesta. Raamattu on ollut ja on käyttötavaraa miljooniin tarkoituksiin. Vaikka uskonnollisesta näkökulmasta Raamattu nähdään Jumalan sanana, se on samalla täysin inhimillinen kirja, jonka tekstit ovat syntyneet todellisista elämäntilanteista, peloista ja toiveista satojen vuosien aikana. Kaikki kirjoitukset ovat historiallisten tapahtumien, jos ne ovat sellaisia, jälkikäteiskirjoituksia satoja vuosia, jopa 1000 v tapahtumien jälkeen. Loputonta keskustelua on käyty siitä, mikä aines on historiallista ja mikä myyttiä, satua, legendaa tai täyttä valetta. Okussa 18.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1704 blogia