KIRKOSSA EI OLE UT:N JESHUAA ( Valmiista muokattu ja korjattu ) Väite, ettei kirkossa ole UT:n Jeshuaa (Jeesusta), perustuu ajatukseen, että kirkollinen perinne on muokannut Jeesus-kuvaa tavalla, joka eroaa alkuperäisestä juutalaisesta taustasta ja Raamatun tekstien ensisijaisesta viestistä. 1. Juutalaisen kontekstin hämärtyminen Tutkijat huomauttavat, että kirkon opettama Paavalin "Jeesus Kristus" on irrotettu historiallisesta juutalaisten Jeshua HaMashiach -hahmosta. • Juutalaisuus: Jeshua eli juutalaisena, noudatti Tooraa ja opetti juutalaisessa viitekehyksessä. • Kirkon perinne: Kristinuskon levitessä pakanalliseen eli ei-juutalaiseen maailmaan Jeesus-kuvaan tuli piirteitä kreikkalaisen hellenismin koulukuntien filosofiasta ja myöhemmin eurooppalaisesta kulttuurista, mikä hämärtää ja vääristää hänen alkuperäisen identiteetin. 2. Teologinen ero: Historiallinen Jeesus vs. kirkon Kristus Väite voi viitata siihen, että kirkon dogmit (kuten kolminaisuusoppi tai sakramentit) ovat rakentaneet Jeesuksen ympärille rakenteen, jota ei löydy UT:n teksteistä. • Suomen luterilainen kirkkokin keskittyy enemmän instituutioon ja rituaaleihin eli kirkollisiin toimituksiin kuin siihen Jeshuaan, joka kutsui ihmisiä radikaaliin parannuksen tekoon ja Jumalan valtakunnan odotukseen oman aikansa lähitulevaisuudessa. • On pohdittu kristikunnan ja juutalaisuuden välistä kuilua ja sitä, onko "juutalaiselle Jeshualle" tilaa perinteisessä kirkossa. 3. Raamatun tulkinta ja "toinen Jeesus" UT:ssa itsessään varoitetaan "toisesta Jeesuksesta", jota saatetaan julistaa. • Kritiikin mukaan kirkon Jeesus on tehty liian "pehmeäksi" ja sovitettu historian saatossa vallitseviin yhteiskuntiin, jolloin UT:n kirjurien tuottaman Jeshuan särmikkyys ja vaatimukset katoavat. Yhteenvetona: Väite "kirkossa ei ole UT:n Jeshuaa" on kutsu palata takaisin Raamatun alkulähteille ja tarkastella häntä historian juutalaisessa ja kirjoitusten mukaisessa käyttöyhteydessä ilman vuosisatojen aikana kertyneitä kirkollisia lisukkaita. -----Aika hyvä kuvaus samoista asioista, joista olen kirjoittanut satoja blogeja -----Esim. piispa-virka-inkvisiittori Riekkinen on tehnyt esityksiä palata UT:n kirjoitusten Jeshuaan -----En ole lukenut hänen uutta kirjaa mutta hänen ulostamana pappina pidän sitä utopiana -----Luterilainen kirkko muiden joukossa on tästä eteenpäinkin kiinni perinteensä muuttamattomuudessa -----Niinpä Riekkinen pelkistää esim. Jeshuan ylösnousemuksen oppilaiden psyyken kokemukseksi -----Riekkisen ja liberaaliteologien mukaan UT:n Jumala ja ihmeet ovat ihmisten toiveiden toteutumia -----Suomen pää-uskonto-kone-laitoksen suurin kriisi on UT:n PÄÄHENKILÖN PUUTTUMINEN Okussa 22.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1635 blogia

KIRKON KOVUUS ( Valmiista muokattu ja korjattu ). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon "kovuus" ja jäykkyys on keskustelu-aihe, joka liittyy esim. opillisiin linjauksiin, monen tasoisiin sisäisiin ristiriitoihin ja suhteeseen muuttuvaan yhteiskuntaan. Kirkon sisällä on erilaisia alaryhmiä ja näkemyksiä siitä, kuinka tiukasti tulisi pysyä perinteisissä tulkinnoissa ja toisaalta ottaa huomioon esim. nykyeksegetiikan tutkimustuloksia kirkon käyttöön. Keskeisiä teemoja liittyen kirkon "kovuuteen" ja konservatiivisuuteen: -----Avioliittokäsitys: Suurin jakolinja on suhtautuminen samaa sukupuolta olevien avioliittoon. Vaikka yhteiskunnassa avioliitto on tasa-arvoinen, kirkko vihkii virallisesti vain miehen ja naisen. Tämä koetaan "kovan" syrjivänä niitä kohtaan, jotka kannattavat tasa-arvoa, kun taas konservatiiviset haluavat pysyä vain perinteellisessä käytännössä. -----Opilliset jännitteet: Kirkon sisällä on liberaaleja ja konservatiivisia suuntauksia (esim. herätysliikkeet). "Kovuus" näkyy kamppailuna siitä, miten Raamattua tulkitaan – perinnekeskeisesti aika kirjaimellisesti vai modernin historiallis-kriittisen Raamatun selityksen mukaan, jossa tekstejä katsotaan myös tutkimuksen näkökulmasta. -----Päätöksentekoprosessit: Kirkkoa on arvosteltu uudistushitaudesta, mikä voi näkyä ulkoisena jäykkyytenä. Kirkon lakia koskevat päätökset ja muutokset vaativat laajan ja pitkäkestoisen konsensusvalmistelun, jossa kirkolliskokous ylimpänä on lain säätäjä. Sen jälkeen eduskunta voi vahvistaa kirkkoa koskevan lain. ----Toiminta jäsenkadon keskellä: Kirkko on menettänyt jäseniä roimasti esim. jaksolla alkaen 1960-luvulta. Monet eronneet kokevat kirkon opetuksen itselleen manipuloivaksi, vieraaksi, kaukaiseksi, mitään sanomattomaksi, joka näkyy ihmissuhteissa ja ryhmien kannanotoissa vierasuskoisiin. Toisaalta kirkossa on vaikuttajia ja puheenvuoroja päinvastaiseen pehmeämpien "avoimien ovien" suuntaan. Tiivistetysti: ”Kovuus" on suhteellinen käsite: Se, mikä on kokemustasolla toiselle kirkon jäsenelle selkeän hyvää vakiintuneen opin noudattamista, on toiselle anteeksi antamattoman ikävää jäykkyyttä. Ts. kova meininki näkyy jo eri ryhmien kohdatessa. --------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- -----Ongelmana on jo kirkko-sanan monimerkityksisyys/ päivän avauksissa sanoin 200 merkitystä -----Kirkon käyttämässä UT:n Jeesuksessa Jeshuan sijaan näkyy M. Lutherin antisemitistinen asenne -----Tavikselle uskontolaitoksen kovuus ei näy, kun hän käyttää hyväkseen kirkon toimituksia -----Pappikaan ei näe sitä, ennen kuin joutuu tuomiokapituli-inkvisition kynsiin syytettynä, esim. parrasta -----2. gradussani toin esiin kirkon ankaria lakeja käyttävänä byrokraattisena virkamieslaitoksena -----Kuopion tuomiokapituli arvioi pappeja Suomen laeilla eikä millään UT:n juutalaisella Jeshualla Okussa 22.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1634 blogia

RIEKKINEN JÄRKEILEE JA KORJAA KRISTINUSKON PERINNETTÄ ( Valmiista muokattu ). Eksegeetti Riekkisen mukaan kirkko teki JUUTALAISESTA JESHUASTA (Jeesuksesta) Jumalan. Hän oli alun perin tavis Jumalan asialla. Hän ei ollut Jumala vaan lähettiläs. Dynamistisen monarkianismin mukaan hän oli Jumalan Poika ja Valittu eli ihminen jumalan valtuuttamana. Hänen sanoma oli syntien anteeksiantaminen, ikuinen elämä kuoleman jälkeen ja kehotus rakkauteen. Jumala on yksi ja hän paljastaa totuuden kaikille kuoleman jälkeen. Kirkon pitäisi perua Nikean v 325 kirkolliskokouksen päätökset, koska Kolminaisuus on järjen vastainen ja epälooginen. Jumala ei voi olla yksi ja kolme. Miksi Jumalan pitäisi tappaa itsensä tai Jumalan Poika tehdäkseen sovinnon ihmiskunnan kanssa? Oikea Jumala ei tarvitse uhria antaakseen synnit anteeksi. Jumala voi tehdä sovinnon ihmiskunnan kanssa ilman veriuhria ja antaa synnit anteeksi armosta. Jokainen Jumalaa avuksi huutava pääsee ikuiseen elämään. Kirkossa ei pitäisi rukoilla Jeesusta vaan Jumalaa eli Allahia. Historiallinen raamatuntutkimus on osoittanut, että varhaiskristityt muokkasivat vapaasti Jeesuksen sanoja ja sepittivät niitä lisää tarkoituksiinsa. UT:iin tehtiin lisäyksiä ja muutoksia uusissa tilanteissa. Uskovaiset pitävät sitä Jumalan sanan tuhona. Jos Jeesusta olisi pidetty Jumalana kristillisessä perinteessä, kukaan ei olisi muuttanut hänen sanoja. Se osoittaa, että kirkossa Jeesusta pidetiin pelkkänä ihmisenä ja Jumalan lähettinä. Golgatan murhaan ja pääsiäistarinoihin liittyy kiistakysymyksiä. Juutalaiset eivät saaneet tuomita rikollisia kuolemaan ja jumalanpilkka ei oikeuttanut tappamaan roomalaisessa oikeudessa. Miksi Jeshua tuomittiin hirteen kusemaan ja paskantamaan pappien iloksi? Voiko Jumala ja hänen Poika kuolla niin? Ei voi, koska Jumala on kuolematon. Jos Jeesus oli pelkkä ihminen, ei yhden kuolema voi sovittaa muiden syntejä. Jokainen vastaa omistaan. Paavalin teologia on hänen yksityistarinointia, ei Jumalan ilmoitusta. On esitetty myyttisesti, että Jumala pelasti Jeshuan hirrestä ja otti suoraan taivaaseen kuten VT:n Eliaan. Golgatan farssi ja tyhjä-hauta-satu ovat tarpeettomia, jos Jeshuaa pidetään Jumalan lähettiläänä. ---Suonenjoen khra oli oikeassa, kun sanoi v. 1975 1. virassani: ”Veli, sinä saat vielä sanoa.” ---Kuopion tuomiokapitulin piispavirka Kortekangas oli riepotellut häntä tendenssisaarnoista ---En arvannut silloin, että piispa-inkvisiittori Riekkinen ulostaisi minut saarnoista 30 v päästä ---Okussa saarnasin minimaalisesti sitä eksegetiikan paskaa, mitä uskovien mielestä Riekkinen jauhaa ---Oman ja useiden pappien kokemuksessa valtion uskontolaitostuomaria kierompaa ei maa kanna ---Lensin ulos tekaistulla ”tunnustuksen vastaisuudella”, joka Riekkiselle on pelkkä heitto-ase-merkki Okussa 18.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1633 blogia

RIEKKINEN KORJAA KRISTINUSKON ( Valmiista muokattu ). Kirjassaan Valo ja pimeys 2025 Riekkinen puhuu siitä, että kristinuskon on muututtava ja se tarvitsee uuden tunnustuksen. Tällainen teesi ei ole uuden radikaali mutta se tarkoittaa historiallisen kristinuskon kieltämistä. Teesi on yhtä radikaali ja kumouksellinen kuin ennenkin. ”Näin radikaalia teologiaa on tuskin Suomen kirkkohistoriassa piispan kynästä kirvonnut. Riekkinen ottaa etäisyyttä perinteiseen teistiseen jumalakuvaan, kieltää ruumiin ylösnousemuksen kirjaimellisesti ymmärrettynä. Hän kiistää saatanan. Hän laati uuteen kirjaansa uuden uskontunnustuksen. Riekkinen painottaa, että teesien sijaan pohdinnat ovat enemmänkin keskustelunavauksia. — Toivon, että oppisimme keskustelemaan teologian perusteista ilman oikeassa olemisen pakkoa. Hän katsoo Jeesuksesta tulleen Jeesus Kristus vasta vuonna 100 jKr. ja että Jeesuksen asema Jumalan Poikana on ongelmallinen. Riekkisen mukaan dogmit ovat inhimillisiä rakennelmia, joita pitää koetella ja arvioida uudelleen. Hän katsoo, että monet kristilliset uskonkappaleet on tehty vasta 300-luvulla platonistisella tyylillä. Vanhakirkolliset uskontunnustukset ovat platonistisia. Uskontunnustuksen tulee olla sellainen, että se ”koskettaa minua” ja vastaa kunkin ajan ihmisen kokemustietoisuutta. Riekkinen arvostelee ”fundamentalistista” raamatuntulkintaa ja hylkää ”oppeihin takertumisen”. Oppia neitseestäsyntymisestä ei tarvita ja se onkin hellenististä makua. Riekkinen esittää, että 300-luvun Jumala-opillinen ja kristologinen oppikiista areiolaisuuden kanssa tapahtui mielivaltaisen keisarillisista lähtökohdista kirkkopoliittisesti ja ”oikeaoppisuus” on silkan valtapolitiikan sivu- tuote. Näistä vallan käytön rakenteista pitäisi palata takaisin Jeesuksen alkuperäiseen opetukseen. Se tarkoittaa kristittyjen perinteisen teistisen Jumala-kuvan hylkäämistä ja siirtymistä panenteistiseen Jumala-käsitykseen, jonka pohjalta Jumalan olemusta voidaan kuvata täsmällisemmin. Opinkappaleet ovat vertauskuvallisia ja kertovat ihmisestä itsestään kuten esim. oppi ylösnousemuksesta, jossa on kyse ”ihmisen uuden itsetietoisuuden synnystä”. ---Aika tekstiä, josta Kuopion tuomiokapitulin Enon ja Okun srk:ien ystäväuskovaiset suuttuvat ---Yllä oleva kirkon tunnustuksen vastainen jäbä ulosti minut omalla ”kirkon tunnustuksellaan” ---Olin töissä pappina 30 v, koin 16 kantelua ja tein 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi viran lisäksi ---Rikastuttaakseni kuulijoiden uskoa liitin saarnoihin alkeellisia Raamatun tutkimustuloksia ---Omalla paskallaan Riekkinen saa rahaa, mitalin ja promootion uusiin harhaoppi-eksytyksiin Okussa 17.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1632 blogia

RIEKKISEN ( JEESUS ) JESHUA EI PITÄNYT ITSEÄÄN JUMALANA ( Valmiista muokattu ). Piispa Riekkisen mukaan Jeesus ei pitänyt itseään Jumalana. Niin saattaa olla. Synoptisissa evankeliumeissa hänen jumaluus on kätketty. Paavali siteeraa tekstiä, jossa Kristus tullessaan ihmiseksi luopui jumalallisista oikeuksista: Hänellä oli Jumalan muoto, mutta hän ei pitänyt kiinni oikeudestaan olla Jumalan vertainen vaan luopui omastaan. Hän otti orjan muodon ja tuli ihmisten kaltaiseksi, jne.. Ydinkysymys on se, että Jeesus luopui kaikista ominaisuuksista: * Hän luopui vallasta tullen enkeleitä alemmaksi, toisten palvelijaksi. * Hän luopui kunniasta antaen ihmisten pilkata itseään… * Hän luopui ubikviteetistä eli kaikkialla olosta ja oli vain yhdessä paikassa kerrallaan. * Hän luopui tiedon varmuudesta, jne.. Juutalainen Jeshua ei välttämättä ”tiennyt” olevansa Jumalan poika ja messias vaan tietoisuus siitä syntyi Jumalan sanasta ja rukoilemisesta. * On ehkä niin, että ristille mennessään hän ei tiennyt varmasti voittavansa kuoleman vaan uskoi sen Jumalan asiaksi. Ehkä hän odotti, että Jumala lopulta vapauttaa hänet ristin kauhuista jollakin tavalla – sitä hän rukoili Getsemanessa – ja sitten hän lopulta murtui, kun mitään ei tapahtunutkaan ja parkaisi sydäntä särkevästi: ”Jumalani, Jumalani, miksi hylkäsit minut! Hän antoi henkensä. Henki vajosi kuolleitten maahan, tuonelan pohjalle. Kaikki oli loppu. Kuolema oli voittanut. Jumala kutsui hänet takaisin elämään ja herätti kuolleista. Jumala teki niin, koska näki, että Poika todella oli kuuliainen kuolemaan asti, ja antoi täydellisen uhrin. Kristus siis luopui kaikesta. Hän ei jättänyt itseensä mitään jumalallisia ominaisuuksia vaan antoi ne pois. Muuten hän ei olisi tullut ihmiseksi. Hän olisi ollut vain puoli-ihminen, joka ei oikeasti tietäisi, millaista on olla ihminen kiusauksineen ja epäilyksineen. Niinpä hän luopui jumalatietoisuudesta. Maan päällä hän ei tiennyt olevansa Jumala. Jos hän olisi ajatellut niin, hän ei olisi ollut täydellinen ihminen. Mutta hän oli Jumala koko ajan. Hänessä jumaluus ruumiillistui täydellisesti. Se oli hänen syvin olemus, vaikka tietoisuus siitä oli sammunut tai ainakin uinui kapeana uskonvaraisena aavistuksena jossain sielun perimmäisessä nurkassa. Filippiläiskirje jatkuu: Sen tähden Jumala on korottanut hänet yli kaiken ja antanut hänelle nimen, kaikkia muita nimiä korkeamman, jne... -----Yllä oleva tuntuu ajattelevan ihmisen saarnalta, josta Okun perinneuskovainen ei tajua mitään -----Kirjoitustyyli ja asian käsittely on samanlaista kuin papin koulussa 1970-luvun alussa -----Kirjoittajalla ei ole mitään hajua modernista Raamatun kriittisestä eksegetiikasta -----Suosittelen lukemaan Sensuroitu -23 ja Jumalan synty -25 -teokset Okussa 17.3. -26 Jorma L./nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1631 blogia

PAPINTYÖN ONGELMIA ( Valmiista muokattu ). Papin työhön liittyvät ongelmat ja haasteet ovat moninaisia, ja ne liittyvät usein työkuormitukseen, johtajuuteen, ammatillisiin rooliodotuksiin ja kirkon sisäisiin muutoksiin. • Työn kuormittavuus ja uupumus: Papit kokevat työnsä merkitykselliseksi, mutta kova työtahti, vähäiset resurssit ja vaativat ihmissuhdetilanteet johtavat työuupumukseen. Työ on henkisesti raskasta ja vaatii jatkuvaa läsnäoloa. • Johtamisen haasteet: Seurakunnissa on havaittu johtamisongelmia, jotka heikentävät kirkon mainetta työnantajana ja aiheuttavat epävarmuutta työntekijöiden keskuudessa. • Uskottavuus ja rooliristiriidat: Papin odotetaan olevan "esimerkkikristitty", mutta henkilökohtaiset ongelmat tai sopimaton käytös voivat heikentää papin uskottavuutta. • Oppiin liittyvät erimielisyydet: Kirkon sisällä on jännitteitä liittyen esimerkiksi samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen tai naispappeuteen, mikä voi aiheuttaa konflikteja pappien ja seurakuntalaisten välille. • Koulutuksen ja tarpeiden kohtaamattomuus: Papiston peruskoulutus ei aina vastaa nykyajan seurakuntalaisten tarpeita tai odotuksia, mikä vaatii uusien toimintatapojen etsimistä. • Eettiset haasteet ja vaitiolovelvollisuus: Rippisalaisuus on ehdoton, mikä on pappien mukaan toisinaan vaikea eettinen haaste, vaikka se onkin heidän työnsä perusta. • Henkilökohtaiset jaksamisongelmat: Joskus papin henkilökohtaiset kamppailut heijastuvat työhön, mikä voi johtaa siihen, että saarnat tai toiminta eivät vastaa seurakunnan odotuksia. Nykytilanne: Tutkimusten mukaan suuri osa papeista harkitsee alan vaihtoa, mikä korostaa työn haasteiden vakavuutta. Kuitenkin työn merkityksellisyys pitää monet alalla. ---------------------------------------------------- -----Entisenä pappina 30 virkavuoden jälkeen arvioin yllä olevaa: ”täyttä asiaa” -----Joku neropatti tai tekoäly on tuonut esille vain helppoja asioita – suurine puutteineen -----Esitys on ylimalkaisen ongelmaton ajatellen kirkkoinstituution valtavia henkilöstöongelmia -----Valtion uskontolaitos ei mainosta sen sisällä olevaa pirua eikä kieroilua viroista -----Tiedän sen oltuani töissä 30 v,16 kantelun jälkeen, tehtyäni 16000 kotikäyntiä viran lisäksi -----Kuopion tuomikapitulin Herra-piispavirka-Riekkinen heitti ulos pappeudesta ”tunnustuksellaan” -----Omissa kirjoissaan hän puhuu samoista teologian asioista saaden mitalia ja mainesanaa -----Kaikki ei siis ole uskontolaitoksessa sitä mitä sokeutetut ihmiset haluavat nähdä -----Vaikka olin pappina kauan, silmäni avautuivat vasta, kun jouduin arvottomana ”puille paljaille” ----- Pidin työstäni kutsumuksesta enkä koskaan ajatellut alan vaihtoa Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1630 blogia

TEKOÄLYN KÄSITYS PAPPINA OLEMISESTA ( Valmiista muokattu ). Kokemus pappina olemisesta on monivivahteinen sekoitus merkityksellisyyttä ja arjen kuormitusta. Tutkimusten mukaan papit kokevat työn antoisaksi, koska pääsevät ihmisiä lähelle elämän merkittävissä hetkissä, mutta samaan aikaan henkinen paine ja johtajuus rasittavat. Työn kokemukset Papin työkokemus rakentuu seuraavasti: • Merkityksellisyys ja kohtaamiset: Suuri osa papeista kokee työnsä kutsumukseksi. Pappi kulkee ihmisten rinnalla ilon ja surun hetkissä kasteissa, häissä ja hautajaisissa, jne.. • Työn kuormitus: Jatkuva henkinen läsnäolo ja vastuu muiden kriiseistä voi johtaa uupumiseen. Työaikaan liittyvät muutokset ovat selkeyttäneet papin vapaa-aikaa mutta perinteisesti pappi on "aina töissä". • Identiteetti ja kutsumus: Pappina olo ei ole vain ammatti vaan vaatii pappisvihkimyksen ja sitoutumisen kirkon tunnustukseen. Moni kokeekin papin papiksi myös hänen vapaa-ajalla. • Yhteiskunnallinen muutos: Papeilla on kokemuksia siitä, miten kirkon aseman muutos yhteiskunnassa vaikuttaa työhön; toiset kokevat työn edelleen arvostetuksi, kun taas toiset työn merkityksellisyyden hämärtyneen yleisesti. Arjen alueet Papin kokemusmaailmaan vaikuttavat käytännön asiat: • Palkkaus: Keskimääräinen kuukausipalkka on n. 3 878 euroa (vuoden 2020 tiedot), mihin vaikuttavat työkokemus ja srk:n sijainti. • Monipuolisuus: Seurakuntapapin työpäivä sisältää kaikenlaista, hallinnollisista kokouksista ja rippikouluista aina syvällisiin sielunhoitokeskusteluihin. Pappeutta pidetään usein elämäntapana, jossa oma usko ja ammatillinen osaaminen ovat merkittäviä. ------------------------------------------------------- -----Tekoäly on käsittänyt asian aika hyvän ongelmattomasti - yleisellä tasolla -----Olin pappina 30 v ja pääsin harvoin rennosti tarinoimaan virkaveljien kanssa -----Yleisellä tasolla papit eivät kerro työstään kellekään, vain valituille ystäville -----Itse olen opiskellut ja opiskelen edelleen ja se on laajentanut näkökulmaani -----16 kantelun ja viran lisäksi 16000 kotikäynnin jälkeen näen jotain mitä muut eivät -----Kuopion tuomiokapituli ei arvostanut minua eikä työtäni vaan heitti saarnoista ulos -----Oikeastaan vain kotikäyntityössä koin olevani pappina UT:n juutalaisen Jeshuan asialla Okussa 16.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1629 blogia