KUOPION TUOMIOKAPITULI ANTAA SEURAKUNNALLE LUVAN SUHTAUTUA PAPPIIN MIELIVALTAISESTI ( Tekoälyn kuivaa tarinaa muokattu hieman ja lisätty ). Tuomiokapitulin ja srk:n välinen työnjako ja vastuu papiston kohtelussa herättää keskustelua. Kapitulilla on kirkkolain mukainen hallinnollinen ja pappisvirkaan liittyvä valvontavalta. • Se valvoo pappien virkavelvollisuuksien täyttämistä ja toimintaa. • Srk on papin työnantaja. Ihmissuhdeasioista ja kohtelusta vastaa srk:n johto eli khra ja kirkkoneuvosto. • Mikäli kyse on työoikeudellisesta kiistasta ja epäasiallisesta kohtelusta papin tulee kääntyä työsuojeluviranomaisten ja työterveyshuollon puoleen. Tuomiokapituli puuttuu asiaan, jos se liittyy pappisviran hoitoon tai kirkkolain rikkomiseen. Entäs sitten, kun papista riitelijä on kaupungin työsuojelupäällikkö? Kapitulin tehtävä on valvoa, ei toimia työnantajana. Tilanteet, joissa kapitulia on kritisoitu toimettomuudesta liittyvät siihen, että kyseessä on srk:n sisäinen työoikeudellinen ongelma, johon kapitulin on vaikea suoraan puuttua, jos kyseessä ei ole selkeä kirkkolain rikkominen. Kokemustasolla kapitulin ongelma on sitä, että se ei hoida asioita eikä työntekijöitä vastuullisesti vaan pitää yllä epäluottamuksen tilaa, jossa alemman on kriisissään mahdoton saada tukea ylempää. UT:n yleishenki kutsuu rehelliseen avoimuuteen. Sen puuttuessa on syytä tiedottaa ja tuoda päivänvaloon esimerkkejä, joiden tapaisia sattuu sadoissa seurakunnissa mutta joita ihmiset eivät näe ja joista he eivät halua tietää. TEKOÄLYN HURSKAS TEORIA JA TUOMIOKAPITULIN/ SRK:N HURSKAIDEN RAAKA ILOSANOMA KÄYTÄNNÖSSÄ -----1. Kirjoitan blogeja siksi, koska kriisi oli pitkäaikainen ja siitä selviäminen vie saman verran aikaa, 30 v -----2. Kirkkolaitos ei ole avoin vaan suljettu lafka, joka arvovallallaan salaa sen, mitä ”ei saa olla” -----3.Työntekijän on syytetyn alisteisessa roolissa mahdoton vaikuttaa kohtaloonsa esim. kertomalla asioista ---- 4. Sellaisia pimeiltä kuulostavia juttuja eivät fiksutkaan ihmiset pidä nyt uskottavina, kun ne ovat jo historiaa -----Nyt 20 v jälkeen entisenä pappina pyörii mielessäni yhä kokemus 30-vuotiselta pappiskaudelta -----Outokummun srk:n uskovaiset, k-neuvosto ja k-valtuusto tekivät 16 kantelua alkaen tukasta ja Savon murteesta -----Ulosheittotarinani alkoi jo Enon srk:ssa v 1978, kun käytin saarnoissa kirkon arvostamaa Raamatun eksegetiikkaa ---- Khra Pesonen sanoi ”täällä eletään keskiaikaa”, ja siksi Raamatun tutkimustietoa ei tarvittu srk:n ”eksyttämiseen” ---- Lääninrovastina hän povasi tulevaisuuteen: ”Älä hae täältäpäin ( Joensuun seutu ) virkoja, ei tule onnistumaan” -----Nippa nappa sain kappalaisen viran Outokummusta, kun pomppija-matkija Malmivaara armossaan asetti virkaan -----25 v aikana perheeni ja minä olimme kovassa syynissä, kun valio-srk valitti oikeaoppisesti vääräoppisestaan -----Koululaiset huutelivat khra Eino Miettisen tietäen rivouksia yläasteen ikkunoista 20 m päästä pappilamme pihalle -----Ylä-asteelaiset vetivät urheilushortsini alas 2 kertaa keskellä kaupunkia eikä kukaan tietenkään nähnyt mitään -----”Oikeamielinen” kapituli-tuomari saneli M. Lutherinsa antisemitistisellä evankeliumilla srk:n pahan viakseni -----Musiikkijohtokunta protestoi jäämällä pois kokouksestani ja minä sain nootin kokouksen pitämättömyydestä -----Sotaveteraanit kantoivat käsikirjan vastaisesti roinaa hautajaisissa arkun äärelle ja rollivat kielloistani ”ylemmäs” -----Piispavirka-attaseat ”antoivat mennä” välittämättä nuoren perheemme viihtyvyysestä pikkupappilassa -----Inkvisition arvio minusta ei vastannut lainkaan omalla ajalla tekemiäni onnistuneita 16000 kotikäyntejä -----Piispaviran renki-lääninrovasti Martti Miettinen kuulusteli, utsi ja testasi minua Ilomantsin pappilassa -----Pesty palkkapaimen-lääninrovasti Teuvo Mononen Kontiolahdelta kehotti ”edukseni” häipymään Okusta -----Entisten virsien lisäksi khra Kaapo Björklund veisasi vielä virkamiehen keksimät laulut ulostamiseksi -----Kun piispa-inkvisiittori Riekkinen heitti pappeudesta ulos, ei ollut työpaikkaa, asuntoa eikä rahaa ruokaan -----Enosta alkaen eksegetiikka kiinnosti ja sen tuominen saarnoihin oli kapitulille ”kirkon tunnustuksen vastaista” -----Onnistuneilla kotikäynneillä ”mataliin majoihin” sain aitoa palautetta ja koin työni rakkaudellisimmat hetket -----Koskaan en saanut järjestelmältä kiitoksen sanaa vaan huomautuksen, ettei se työ kuulunut kappalaisen virkaani -----Minä olin diakoniasta vastaava pappien työnjakokirjan mukaan, jonka tuomiokapituli oli vahvistanut -----Entäs saarnojen salanauhoitukset piispalle, tönimiset, herjat ja lähentelyt sakastissa ehtoollismalja jo kädessäni -----Eipä tiennyt tuomiokapitulin attasea-valehtelija-herjaaja-uhkaaja-kieroilija-piispavirka Sihvonen tapahtumista -----Hän ja Malmivaara juoksuttivat minua psykiatri E. Haavistolle ja E. Venäläiselle 2-regimentin oppia testaten -----Viimeisen jälkeen olin vielä töissä 10 v KHO:n päätöksellä ja ystäviemme kirjallisesta pyynnöstä -----Tuomiokapitulin tekemä ”kantelukierre” ”muutti maailmaa” vain sen verran, että minä menetin kaiken pappina -----Esimerkin valossa näkyy, miten huonosti antisemitistinen luterilainen valtion firma soveltaa Jeesustaan käytännössä -----”Herra piispan” puljun ja hännystelijöiden kannattaa lukea UT:n tarinoita juutalaisesta Jeshuasta 2000 v sitten -----”Tarvihtikko kirkonkaa viäntee huussisa paskoo, ku nykytietäville Jumalakkii o vua inehmose toeve ja tarvekalu” Okussa 26.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1719 blogia

KUOPION TUOMIOKAPITULI EI OTA VASTUUTA SRK:N SUHTAUTUESSA PAPPIIN MIELIVALTAISESTI ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Tuomiokapitulin ja srk:n välinen työnjako ja vastuu papiston kohtelussa on herättänyt keskustelua. Kapitulilla on hiippakunnassa kirkkolain mukainen hallinnollinen ja pappisvirkaan liittyvä valvontavalta. • Se valvoo pappien virkavelvollisuuksien täyttämistä ja toimintaa. • Srk on papin työnantaja. Ihmissuhdeasioista ja kohtelusta vastaa srk:n johto: khra ja luottamushenkilöt. • Mielivaltaisuus: Mikäli kyse on työoikeudellisesta kiistasta ja epäasiallisesta kohtelusta papin tulee kääntyä työsuojeluviranomaisten ja työterveyshuollon puoleen. Tuomiokapituli puuttuu asiaan, jos se liittyy pappisviran hoitoon tai kirkkolain rikkomiseen. Kapitulin tehtävä on "paimentaa" ja valvoa, ei toimia työnantajana. Tilanteet, joissa kapitulia on kritisoitu toimettomuudesta, liittyvät usein siihen, että kyseessä on srk:n sisäinen työoikeudellinen ongelma, johon kapitulin on vaikea suoraan puuttua, jos kyseessä ei ole selkeä kirkkolain rikkominen. TEKOÄLYN MONIMUTKAISESTA SALAKIELESTÄ TUOMIOKAPITULIN/ SRK:N ILKEÄN RAAKAAN ILOSANOMAAN -----Nyt 20 v jälkeen entisenä pappina pyörii mielessäni yhä kokemus 30-vuotiselta pappiskaudelta -----Outokummun srk:n uskovaiset, k-neuvosto ja k-valtuusto tekivät 16 kantelua alkaen tukasta ja Savon murteesta -----Ulosheittotarinani alkoi jo Enon srk:ssa v 1978, kun käytin saarnoissa silloista Raamatun eksegetiikkaa ---- Khra Pesonen sanoi ”täällä eletään keskiaikaa” ja siksi raamattututkimusta ei tarvittu luomaan epäuskoa ---- Lääninrovastina hän povasi: ”Älä hae täältäpäin ( Joensuun seutu ) virkoja, ei tule onnistumaan” -----Nippa nappa sain kappalaisen viran Outokummusta, kun pomppija-matkija Malmivaara armossaan asetti virkaan -----25 v aikana perheeni ja minä olimme kovassa syynissä, kun srk valitti oikeaoppisesti minusta vääräoppisena -----Koululaiset huutelivat khra Miettisen tietäen rivouksia yläasteen ikkunoista pappilamme pihalle 20 m päästä -----Ylä-asteelaiset kiskoivat urheiluhousuni alas 2 kertaa keskellä kaupunkia, ja kukaan ei tietenkään nähnyt mitään -----Pirun tuomiokapituli saneli evankeliumillaan kaiken johtumaan minusta 25 v siunaten toiset viattomiksi -----Piispavirka-attaseat ”antoivat mennä kun on alamaata” välittämättä nuoresta perheestämme pikkupappilassa -----Se miten tuo inkvisitio arvioi minua ei vastannut viran lisäksi tekemiäni arvokkaita 16000 kotikäyntejä -----Piispaviran renki-lääninrovasti Martti Miettinen kuulusteli, utsi ja testasi minua Ilomantsin pappilassa -----”Pesty” palkkapaimen-lääninrovasti Teuvo Mononen Kontiolahdelta kehotti ”edukseni” lähtemään Okusta veke -----Entisten virsien lisäksi khra Kaapo Björklund ynnäsi vielä löydetyt/ keksityt syyt ulostamisekseni -----Helpotusta tapahtui mutta papin oikeudet meni, kun piispa-inkvisiittori Riekkinen heitti pappeudesta ulos -----Enosta alkaen eksegetiikka kiinnosti ja sen tuominen saarnoihin oli kapitulille ”kirkon tunnustuksen vastaista” -----Onnistuneilla kotikäynneillä ”mataliin majoihin” sain aitoa palautetta ja koin työni rakkaudelliset hetket -----Koskaan en saanut järjestelmältä kiitoksen sanaa vaan huomautuksen, ettei se työ kuulu diakoniapapin virkaan -----Minä olin diakoniasta vastaava pappien työnjakokirjan mukaan, jonka tuomiokapituli oli vahvistanut -----Entäs saarnojen salanauhoitukset piispalle, tönimiset, herjat ja lähentelyt sakastissa ennen ehtoollisen jakoa -----Eipä tiennyt tuomiokapitulin attasea-valehtelija-herjaaja-uhkaaja-piispavirka Sihvonen niistä mitään -----Hän ja Malmivaara juoksuttivat minua psykiatri E. Haavistolle ja E. Venäläiselle 2-regimentin oppia testaten -----Viimeisen jälkeen olin vielä töissä 10 v KHO::n päätöksellä ja Okun srk:n kirjallisesta pyynnöstä -----Tuomiokapitulin tekemä revohka ”muutti maailmaa” vain sen verran, että minä menetin kaiken pappina Okussa 26.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1718 blogia

IHMISET KOKOSIVAT RAAMATUN TEKSTEIHIN MITÄ ERI AIKOINA TARVITSIVAT ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ) Valmiissa tekstissä näkyy jonkin verran nykyaikana suosituksi tulleen historiallis-kriittisen eksegetiikan tutkimustuloksia ja painotuksia. Siitä voi lukea teoksista Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty 2025. Niissä katsotaan Raamatun moninaisia, monikerroksisia ja monitulkinnallisia ihmisten kirjoittamia kirjoja täysin inhimillisinä tuotteina, joissa muinaisen historiallisen Israelin ihmiset tulkitsivat omaa eksistenssiään suhteessa luomiinsa Jumaliin Lähi-Idän muiden kulttuurien uskontojen vaikutuspiirissä. Kriittisessä teologiassa VT:n ja UT:n kirjoitukset ovat tasa-arvoisia kirjoituksia muiden joukossa ja niitä tutkitaan ja tulkitaan arvovapaasti, puolueettomasti, objektiivisesti – sekoittamatta tutkimustuloksiin mitään tutkijan omasta uskosta, asenteista ja arvoista. Raamattu on rakennettu satojen, jos ei tuhansien ihmisten työnä n. 1000 v kuluessa moneen monituiseen kertaan kirjoittamalla tekstejä entisten päälle, uusille sivuille ja marginaaliin – uusiokäyttöön päivitettyinä sensuroituina, lisättyinä ja muutettuina ajan ja aikakausien tarpeisiin. Se heijastaa ja tallentaa historian Israelin kansan hengellisiä tarpeita, kysymyksiä ja kokemuksia arkielämän iloista ja suruista; suhteesta kuninkaisiin, päättäjiin ja valloittajiin; kuvaa hurskaitten käyntiä temppelissä, työn touhussa ja juhlapäivien riemua. VT:n kirjoittajille elämän päävirtaus alkaa, kulkee ja päättyy ( tutkimuksen näkökulmasta ) ihmisten luomasta Jumalasta/ jumalista kohti Israelin kansaa erilaisissa historian tilanteissa, joissa yksityinen Jumalan kansan ja liiton ihminen ei ollut piilossa häneltä vaan jatkuvan seurannan kohteena. V. 586 eKr. Baabelin vankeuden jälkeen Jahven asema uskonnossa vahvistettiin kaikkivaltiaaksi taivaan ja tuonpuoleisuuden Jumalaksi, kun temppeliin sijoitettu Jahve ja Jahven patsas meni säpäleiksi babylonialaisten tuhottua Salomon temppelin Jerusalemissa. Uskonto ei muuttunut uusissa vaiheissa kokonaan toisenlaiseksi vaan vanhat aiheet ja elementit kulkivat palvonnan perinteessä mukana osittain entisinä ja osittain muuttuneina. Uusissa tilanteissa tarpeet olivat uudet ja toisenlaiset, ja Jumala, henget, demonit, pirut ja perkeleet sen mukaisia. VT on kokoelma erilaisia tekstejä – historiaa, lakia, runoutta, kirjeitä ja profetioita – jotka on koottu vastaamaan ihmisten tarpeeseen ymmärtää elämää, Jumalaa ja pelastusta. Näkökulmia siihen, miten Raamattu on vastannut eri aikojen israelilaisten tarpeisiin: • Hengellinen kaipaus ja opastus: Raamattu vastaa ihmisten perustavanlaatuiseen tarpeeseen löytää yhteys Jumalaan, kokea sovitus ja löytää elämän suunta. • Yhteisöllisyys ja huolenpito: UT:n Ap.t. 2:44-47 kuvataan, kuinka alkukirkon uskovat kokoontuivat yhteen, jakoivat omaisuutta ja huolehtivat puutteenalaisista, mikä osoittaa tarpeen yhteisölliseen tukeen ja käytännön lähimmäisen rakkauteen. • Lohtu ja toivo vaikeina aikoina: Kirjoitukset tarjoavat toivoa ja neuvoja kriisien keskellä vastaten ihmisten tarpeeseen löytää merkitys kärsimykselle ja palauttaa rohkea luottamus tulevaisuuteen. • Eettiset ohjeet: VT:n kymmenen käskyä on vastannut niin juutalaisten kuin kristittyjen yhteiskuntien tarpeeseen oikeudenmukaisuudesta ja järjestyneestä elämästä määrittäen hyvää/ pahaa oikeaa/ väärää lakinormeilla. Okussa 23.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1717 blogia

RAAMATUN TEKSTIEN HISTORIA ON MYYTIN MUODOSSA JA MYYTTI HISTORIAN MUODOSSA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Tajusin otsikon idean 1. kerran papinkoulussa v 1970 eksegetiikan peruskurssin kirjasta Helmer Ringgren Israels religion,1965. Se oli siihen aikaan uusinta VT:n tutkimustietoa. Uudempi ja yhä voimissaan oleva, lähes kaikkivaltiaaksi selittäjäksi povattu historiallis-kriittinen eli liberaali teologia tuli Suomeen vasta 1970-luvun vaihteessa Heikki Räisäsen tuomana, kun hän sai Helsingin yliopistosta eksegetiikan professuurin. Ajatus Raamatun historiasta myytin muodossa ja myytistä historian muodossa kuvaa, miten Raamattu kietoutuu sekä historiallisiin tapahtumiin että myyttisiin symbolisiin kertomuksiin. Se viittaa siihen, että Raamatun tekstejä ei tule lukea pelkästään ajattomana historiankirjoituksena vaan omaan aikaansa sidottuna uskonnollisesti väritettynä kulttuurisena tulkintana muinaisen Israelin kansan historiasta. Sen eräänlaisena jatkumona tulee UT, johon kirjurit, redaktorit ja kirjailijat kokosivat suullista perinnetarinaa VT:n valossa juutalaisesta Jeshuasta ajanlaskun alun Palestiinassa ja hyvinkin vapaasti kirjoittivat eri painotuksin. Keskeisiä näkökulmia: • VT:n historialliset tekstit myytin muodossa: Monet varhaiset tekstit kuten luomiskertomus ja vedenpaisumuskertomus käyttävät myyttistä kieltä selittämään maailman alkuperää ja Jumalan suhdetta ihmiseen. Kertomukset eivät välttämättä pyri kronologiseen tarkkuuteen vaan välittävät teologisia linjauksia ja tulkintoja historian henkilöistä ja tapahtumista. Ne ovat pikemminkin saarnoja ja julistusta Jahve-keskeisesti Israelia kohtaan kuin totuuksia meidän asteikollamme. Esim. Genesiksen kertomukset voivat heijastella vanhempia sumerilaisia myyttejä, jotka on uudelleentulkittu israelilaisessa kontekstissa, selitetty uudelleen ja muokattu kansan käyttöön. temppelikulttiin ja kannanotoksi teologisten koulukuntien asemaan. • Myytti historian muodossa: Toisaalta Raamatun kirjurit sijoittavat uskonnolliset totuudet todelliseen aikaan ja paikkaan, historiallisiin tapahtumiin ja henkilöihin kuten Exodus-kertomus Moosekseen ja Joosuaan, tai kuninkaiden ajat kuninkaisiin, hoviin ja siellä tapahtuviin seikkailuin. Esim. ylösnousemusmyytti tulee osaksi historiaa, kun muinaisisraelilaiset saivat vaikutteita Persian vallan aikana heidän uskonnostaan 500-luvulla e.Kr.. Historian näyttämöllä myytin totuus "tulee lihaksi" ajassa ja paikassa. VT:n ajan ihmiset eivät spekuloineet myyttien ja historian suhdetta vaan elivät niistä täysillä kuten on havaittavissa esim. Suonenjoen, Enon ja Outokummun uskovaisten srk:issa, joissa olin töissä yhteensä 30 v. Ei kannattanut mennä pappina sönkkäämään heille myyttien valheita/ totuuksia vaan pitää suu kiinni tietämyksestä saadakseni armopalaa Suomen luterilaisen kirkon Kuopion inkvisiittori-tuomiokapitulilta. Historian ja myytin suhteen ongelman käsittely toimii hyvin papin omassa päässä ja yliopistossa mutta pappien kesken asiasta 30-vuotisella pappismatkallani vaiettiin täysin. Eksegetiikan tuomisesta työhöni menetin v 2006 kappalaisen viran ja papin oikeudet ainiaaksi Kuopion tuomiokapitulin inkvisiittori Riekkisen kirkon tunnustus -evankeliumilla. • Historiallis-kriittinen tutkimus arvioi Raamatun myyttejä, tarinoita ja kertomuksia samoilla mittapuilla kuin muita Lähi-Idän arkeologisia löytöjä ja tekstilöytöjä. Se lähestymistapa auttaa ymmärtämään, että Raamattu on monitasoinen teos, joka liittää ihmisten tarinankerronnan historiallisin yhteyksiin. Okussa 23.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1716 blogia

KUOPION TUOMIOKAPITULI PALKKAA SAARNAAMAAN RAAMATUSTA MUTTA KIELTÄÄ SEN YMMÄRTÄMISEN ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Kuopion tuomiokapituli ei kiellä saarnaamasta Raamattua ja sen ymmärtämistä. Päinvastoin, hiippakunnassa tuetaan papiston saarnatehtävää "saarnapaja"-toiminnalla, jonka tarkoitus on tukea saarnan valmistamista uusimpaan tutkimukseen perustuen, hyödyntäen alkutekstejä ja kontekstualisoimalla tekstiä nykypäivään. • Saarnapaja: Teams-tilaisuus, jossa käsitellään tulevan sunnuntain evankeliumitekstiä. Tavoitteena on avata tekstiä tieteellisen raamatuntutkimuksen valossa. • Käytännöt: Kapituli palauttaa tarvittaessa saarnaoikeuksia, esim. Joel Halosen tapaus. • Hallinnollinen toiminta: Kapituli hoitaa pappien viranhoitomääräyksiä ja asettamisia virkoihin. • Piispa Jari Jolkkonen ja tuomiokapituli ovat käsitelleet lähetysjärjestöjen avustuksia, mikä on herättänyt keskustelua naispappeuden vastustamisesta mutta ei suoranaisesti saarnojen sisällön kieltämisestä. Muutamia asiayhteyksiä, joissa Kuopion tuomiokapituli on käsitellyt saarnaamista ja Raamatun tulkintaa: • Saarnapaja-toiminta: Tuomiokapituli järjestää saarnapaja-tilaisuuksia, joiden tavoitteena on tukea papistoa hyödyntämällä uusinta tieteellistä raamatuntutkimusta saarnan valmistelussa. Siinä korostetaan nimenomaan tekstin ymmärtämistä historiallisessa ja nykypäivän kontekstissa. • Historialliset tapaukset: V 1921 kapituli palautti maallikkosaarnaaja Joel Halosen saarnaoikeuden ilman uusia kokeita, mikä liittyi tuon ajan vääntöön maallikoiden ja virallisen kirkon välisestä työnjaosta. • Jo 1800-luvulla Kuopion tuomiokapituli vaati uuden käännösehdotuksen tarkistamista, koska siihen oli tehty merkittäviä eksegeettisiä muutoksia. • Tuomiokapituli on joskus pyytänyt selvityksiä poikkeuksellisista saarnoista kuten v 2007 Lapinlahden vt. khran "kirvessaarnasta", jossa saarnaaja esiintyi Lallina. ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- -----Nyt 20 v jälkeen entisenä pappina pyörii mielessäni yhä kokemukseni 30-vuotiselta pappiskaudeltani -----Outokummun srk:n uskovaiset, k-neuvosto ja k-valtuusto tekivät 16 kantelua alkaen tukasta ja Savon murteesta -----Ulosheittotarinani alkoi jo Enon srk:ssa v 1978, kun käytin saarnoissa silloista eksegeettistä tietoa ---- Khra Pesonen sanoi ”täällä eletään keskiaikaa” ja se tarkoitti, että minua ei tarvittu saarnapöntössä -----Älä hae täältäpäin virkoja.” -----Nippa nappa sain kappalaisen viran Outokummusta, kun pomppija-matkija Malmivaara armossaan asetti virkaan. -----25 aikana perheeni ja minä olimme kovassa syynissä, srk valitti oikeaoppisesti ilman mitään omaatuntoa -----Koululaiset huutelivat rivouksia 2o m päästä pappilamme pihalle yläasteen ikkunoista -----Ylä-asteelaiset kiskoivat urheiluhousuni alas 2 kertaa keskellä kaupunkia, ja kukaan ei tietenkään tiennyt mitään -----Pirun tuomiokapituli ohjasi evankeliumillaan kaiken näyttämään minun syynä 25 v aikana, ei kenenkään muun -----Minulle helpotusta tapahtui mutta papin oikeudet meni, kun piispa-inkvisiittori Riekkinen heitti pappeudesta ulos -----Enosta alkaen eksegetiikka kiinnosti ja sen tuominen saarnoihin oli kapitulille ”kirkon tunnustuksen vastaisuutta” -----Säilyttääkseni realistisen kuvan itsestäni ja tasapainoni kävin 16000 kotikäyntiä omalla ajalla mataliin majoihin -----Koskaan en saanut järjestelmältä kiitoksen sanaa vaan huomautuksen, ettei se työ kuulu diakoniapapin virkaan -----Minä olin diakoniasta vastaava pappien työnjakokirjan mukaan, jonka tuomiokapituli oli vahvistanut -----Entäs saarnojen salanauhoitukset piispalle, tönimiset, herjat ja lähentelyt sakastissa ennen ehtoollisen jakoa -----Eipä tiennyt vitun tuomiokapitulin attasea-valehtelija-herjaaja-uhkaaja-piispavirka Sihvonen asiasta mitään -----Hän ja Malmivaara Juoksuttivat minua psykiatri E. Venäläisellä ja E. Haavistolla 2-regimentin oppia testaten -----B-lausunnon perumisen jälkeen 2 viikon kuluttua ”olin kuulemma parantunut”/ olin vielä töissä 10 v ----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------- -----Tätä lyhyttä taustaa vasten tekoälyn yllä oleva vitun paska ei kerta kaikkiaan mahdu päähäni Okussa 22.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1715 blogia

RAAMATUN KIRJOITTAJAT KIRJAILIVAT MYYTIN KIELELLÄ MUINAISUUDESTA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Raamatussa käytetään myyttistä kieltä ja symboliikkaa, esim. 1 MS 1–11 luvut alkukertomuksissa, kuvaamaan muinaisaikoja, luomista ja ihmisyyden peruskysymyksiä. Tällöin jälkikäteiskirjoittajat eivät pyri historialliseen tarkkuuteen vaan kuvaavat syvempiä totuuksia Jumalasta, synnistä ja maailman järjestyksestä. Nämä ovat tietenkin meidän luokitteluja omassa ajassamme eivätkä vastaa lainkaan sitä kokemusta, mitä kirjoittajien mielessä liikkui 3000 v sitten heidän eläessään maagis-uskonnollisen ajattelun ja kulttuurin maailmassa. Myyttisestä kielestä: • Luomiskertomuksen maailman synty, puutarha ja ensimmäiset ihmiset kuvataan Kaksoisvirran alueilla kuvakielellä, joka selittää olemassaolon perustaa. • Jättiläiset, taivaalliset olennot ja 1 MS 6:ssa mainitut "jumalien pojat” ovat tyypillistä muinaisen Lähi-idän mytologiaa. • Pitkän iän Metusalah eli 969 vuotta, mikä korostaa muinaisaikojen erityisyyttä. Tärkeitä asioita suurenneltiin ja kyseessä oli erilainen ajanlasku. • Symboliikan numerot kuten 7 ja tarinalliset elementit kantavat hengellis- uskonnollisia merkityksiä Lähi-Idän muiden uskontojen tyylillä. Raamatun "myytin kieli" tarkoittaa tapaa kuvata asioita, joita on vaikea ilmaista tavallisella kielellä. Tällaisia ovat erityisesti maailman alkuperä, ihmisen suhde Jumalaan ja pahan alkuperä. VT:n perustarinat on kerrottu moneen kertaan vuosisatojen aikana muutettuna, sensuroituna, lisättynä ja päivitettynä kuhunkin historian hetkeen. Raamatussa käytetään myyttistä kuvastoa selittämään luonnon ja ihmisen olemassaolon perustaa: • Kerrotaan, miksi maailma on olemassa, ei miten. • Kuvataan ihmisen perusolemuksen eroa monikolliseen Elohiim-luoja-jumala-kollegioon. • Vedenpaisumuskertomus kertoo tuomiosta/ tuhosta ja uuden elämän alusta joiltakin osin vastaten itämaisia myyttejä. • Baabelin tornikertomus antaa tarinallisen vastauksen kielten ja kansojen moneuteen. ________________________________________ Myytin ja historian ero • Myytti ei ole "satu" vaan syvällinen totuus käyttäjälle • Helmer Ringgren tiivistää: Raamatun historia on myytin muodossa ja myytti historian muodossa • Alkukertomukset sijoittuvat myyttiseen "aikojen alkuun", jota ei voi mitata kalenterilla • Myyttinen kieli tekee muinaisajoista ajankohtaisia myöhemmille sukupolville • Kun selitetään Suomen luter. kirkon saarnoja, huomataan, että ikimyytti toimii ajasta aikaan • Papit pukevat saarnat myyttiseen asuun ja kirkoll. toimitukset toimivat myyttien ilmaisijoina • Arvostetut VT:n ja UT:n myytit, myös ”Jeesus”, toimivat, kun ihmiset suhtautuvat niihin myyttisesti • On sanottu, että myytin myöhempi selittäminen eli teologia on myös myyttistä puhetta • Piispavirka Riekkinen yrittää vapauttaa kristinuskoa myyteistä ja pelastaa valtion uskontolaitosta • Maailmankuulu ”myyteistä riisuja”-teologi on saksalainen Rudolf Bultmann. Okussa 22.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1714 blogia

KIRKKO HUIJAA OPILLAAN JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSESTA, ETTEI KUOLEMA OLE TÄYSTUHO 2. ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Ylösnousemusoppi on kristinuskon keskeisin peruspilari, joka väittää, ettei kuolema ole loppu. Kriittisestä näkökulmasta sitä voidaan tarkastella "huijauksena" tai psykologisena keinona hallita kuolemanpelkoa. Kriittisen eksegeesin mukaan, jota esim. Kuopion tuomiokapitulin piispavirka-inkvisiittori-papin ulosheittäjä-Riekkinen edustaa uusimmassa kirjassaan, UT:n tekstien juutalaisen Jeshuan ylösnousemusta tulkitaan täysin vääräoppisen hereettisesti ja kirkon tunnustuksen vastaisesti oppilaiden ja seuraajien psyykkiseksi kokemukseksi ja mielenmuutokseksi heidän ikävöidessään juuri äsken sanhedrinin = neuvosto = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus puuhun ripustamaa eli hirttämää Opettajaansa ja sinnitellessään eteenpäin ilman häntä. Jeshua meni menojaan muiden rikollisiksi määriteltyjen konnien kanssa joukkohautaan tai mätäni hirteen korppikotkien ja susien ruuaksi. Jeshua-jätkä meni ikuisesti maaksi kuten kuka tahansa maan matonen mutta hänen muistonsa, elämän työnsä, ystävyytensä, rakkautensa ja ihmeellinen todistusvoima Jahven suuruudesta jäi maan päälle hänen omiensa sydämeen ja keskuuteen. Tässä näkökulmia: Miksi oppia pidetään lohdullisena? • Toivo jatkuvuudesta: Kirkko opettaa, että Jeesus voitti kuoleman ja avasi tien ikuiseen elämään. • Merkityksellisyys: Elämä ei pääty "täystuhoon" vaan maallinen vaellus on vain esivaihe kirkkaudelle. • Sovitus: Kristuksen kuoleman katsotaan poistaneen synnin esteen ihmisen ja Jumalan väliltä. ________________________________________ Kriittinen tarkastelu: Voiko kyseessä olla "huijaus"? Kriittiset ja skeptiset näkemykset haastavat virallisen dogmin: • Valta ja hallinta: Lupaus taivaasta ja pelko kadotuksesta ovat olleet historiallisesti tehokkaita keinoja ohjata ihmisten käyttäytymistä ja varmistaa ja vahvistaa laitoskirkon asema valtiossa. • Psykologinen puolustus: Ylösnousemususko toimii suojana eksistentiaalista kauhua eli olemattomuuden pelkoa vastaan. • Todisteiden puute: Kriitikoiden mukaan ylösnousemus on myytti, jolla selitettiin opettajan kuolema ja annettiin liikkeelle uusi syy jatkaa. ________________________________________ Keskeiset käsitteet • Ylösnousemus/ yksi tulkinta monien joukossa: Ruumiin ja sielun uudelleen yhtyminen sekä kirkastuminen. • Pelastus: Tapahtuu Paavalin mielipiteiden mukaan yksin uskon kautta Kristukseen. • Pääsiäinen: Vuosittainen juhla, jolla muistetaan menneitä ja vahvistetaan laitostoimintaa rituaalisesti. 💡 Ydin: Onko kyseessä "huijaus" vai "totuus", riippuu tarkastelijan maailmankatsomuksesta – uskovalle se on elämän tarkoitus - kriitikolle järjestäytyneen uskonnon tarvitsema ja käyttämä oppirakennelma laitosta varten. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1713 blogia

KIRKKO HUIJAA OPILLAAN JEESUKSEN YLÖSNOUSEMUKSESTA, ETTEI KUOLEMA OLE TÄYSTUHO 1. ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Jeshuan ylösnousemus on kristillisen uskon keskeisin opinkappale, jonka kirkko katsoo olevan perusta toivolle kuoleman jälkeisestä elämästä. Tämän opin mukaan Kristus voitti kuoleman ja ylösnousemus avaa uskoville tien iankaikkiseen elämään. Lukijasta tarina tuntuu itsestään selvän tutulta. Kun katsotaan tuota UT:n Paavalin keksimää Kristusta uskontohistorioitsija Arne Runebergin teoksen Jesu korsfästelse 1952 valossa, havaitaan, että kristinuskon kirkkojen teologiassa Kristus ei tarkoita Paavalin Kristusta. Paavali luonnostelee juutalaisten messiaan pohjalta aivan toisenlaista hahmoa Kristuksellaan. Se/ hän tarkoittaa Paavalin käyttämän Platonin perinteen tyylillä abstraktista ihmistä, ideaali-ihmistä, ihmistä yleensä, täydellistä ihmistä, kaikkia ihmisiä ja ihmiskuntaa. Sellaisen hahmon kohdalla kirkon ylösnousemususko kalpenee pahan kerran. Kirkon tulkinta on kuitenkin pesiytynyt pitkällä matkalla Suomen valtiokirkon Kuopion tuomiokapitulin fraasivarastoon, jossa se pysyy kirkon tunnustuksen piilottamana ja pullahtaa eri muodoissaan esiin pappien ja muiden duunareiden suusta ja työssä. • Ylösnousemuksen merkitys: Kristillisen perinteen mukaan Jeesuksen ylösnousemus ei ole pelkkä kuolemanjälkeinen elämä vaan ruumiin ja sielun uudelleen yhtyminen sekä ruumiin kirkastuminen. Entisenä pappina 30 työvuoden jälkeen koen lauseen, joka on kyllä oikein oppien näkökulmasta, aivan teoreettiseksi hölynpölyksi, jota juuri siksi papit ja muut profeetat eivät saa penkoa julkisesti srk:n päättäjä-uskovaisten edessä. • Kristillinen toivo: Ylösnousemusopilla kirkko opettaa, ettei kuolema ole täystuho vaan toivo siitä, että Jumala herättää uskovat kuolleista. Ylösnousemususko on siinä mielessä erittäin huono toivo, koska se ei koskaan tule toteutumaan kenenkään kohdalla reaalimaailmassa vaan ainoastaan uskojansa päässä, hengessä, sielussa ja toiveissa. Esim. terapeuttisessa työssä terapeutin ei pidä koskaan luoda ongelmaiselle toivoa, jonka itsekin tietää koskaan toteutumattomaksi. Ihminen luonnonoliona kuolee kuten mikä olio tahansa ja muuttuu maaksi. Jo sana kuolema tarkoittaa loppua eikä mikään uskonnon luritus sitä absoluuttista totuutta muuta. Jos Paavalin keksimä Kristus on ylösnoussut hänen pääkopassaan, ei siitä seuraa loogisesti eikä muutenkaan toisille yhtään mitään. Papin töissä näin ja koin 30 v aikana 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen, että ihmiset ja papitkaan eivät keskustele näistä asioista. Niistä ei keskustella, koska ei ole mitään keskusteltavaa. • Kritiikki ja erilaiset tulkinnat: Kristinuskon sisällä on konservatiivisia suuntauksia, jotka painottavat perinteistä Raamatun tulkintaa ja pelastusta, kun taas toiset suuntaukset näkevät kirkon opetuksen muuttuneen ajan myötä leveäksi ja laveaksi mitään sanomattomaksi purpatukseksi ihmisestä yleensä verrattuna ihmisen ongelmiin maailmassa 2000 v sitten. Väite siitä, että kirkko "huijaa", on uskonnollinen ja filosofinen kysymys. Kirkon näkökulmasta ylösnousemus on historiallinen ja teologinen totuus, kun taas uskonnonkritiikissä sitä voidaan pitää inhimillisenä tarinana kuolemanpelon lievittämiseksi. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1712 blogia

KAIKKI TIETO UT:N JUUTALAISESTA JESHUA-ÄIJÄSTÄ ON VÄRITETTYÄ ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Toteamuksesi osuu historiantutkimuksen ytimeen: UT:n tekstit eivät ole neutraaleja historiankirjoja vaan uskonnollista saarna-julistusta, joka on kirjoitettu kirjurien, redaktorien ja kirjailijoiden tietystä tarkoituksellisesta näkökulmasta puolueellisesti levityskäyttöön verrattuna meidän aikamme historian kirjoituksen objektiiviseen ihanteeseen.. Tiivistetty katsaus siihen, miten ja miksi tieto Jeesuksesta ( Jeshua ) on "väritetty" ja mitä historiantutkimus siitä ajattelee: 1. Teologinen värittyneisyys ( tulkinta vs. faktat ) Evankeliumien kirjoittajien ensisijainen tavoite ei ollut tallentaa Jeshuan elämäkertaa nykyaikaisessa mielessä vaan osoittaa hänet Messias-Jumalan Pojaksi. • Väritys: Jeshuan sanat ja teot on kehystetty vastaamaan VT:n ennustuksia. Hänen muistoa tulkittiin valikoitujen VT:n kirjoituksen valossa ja hänet pakotettiin olemaan lupausten täyttymys. Kriittinen tutkimus on osoittanut jo 1970-luvulla, että kristittyjen käsityksiä vastaavat kohdat VT:ssa ovat sen sisäiseen aikaan ja historiaan sidottuja, esim. Herran kärsivä palvelija ja Soteer-pelastaja. Nimitykset tarkoittivat esim. muinaista Israelin kansaa tai sen silloisia kuninkaita. Kirjurit eivät viitanneet niillä myöhempien aikojen hahmoihin eikä kristittyjen Jeesukseen muuten kuin kristittyjen mahdottomissa jälkikäteistulkinnoissa omaan etuun: On vaikea erottaa, mitkä osat ovat Jeshuan alkuperäisiä omia sanoja ( ipsissima vox ) ja mitkä varhaiskristillisen yhteisön teologista tulkintaa hänen hirttokuolemansa jälkeen v 30. 2. Ajallinen ja kielellinen etäisyys: Jeshua puhui arameaa mutta UT on kirjoitettu kreikaksi. Kun juutalaispohjainen Jeshua-liike siirtyi Paavalin ym. työnä Palestiinasta Rooman imperiumiin, tuli juutalaisesta arameaa puhuvasta Jeshuasta vähitellen ominaisuuksiltaan kreikkalaistyylinen Jeesus ja sitten Jeesus-Kristus, jolla enää ei ollut mitään yhteistä alkuperäiseen Jeshuaan ja hänen Israelissa oleviin merkityksiin ( UT:ssa 20 uutta merkitystä: Logos, Sana, Ylimmäinen pappi, Marian poika, Tie, Totuus, Elämä, A ja O, Jumala, Poika, Kristus, jne. ). Jokainen voi lukea UT:sta eri kirjurien painotuksia, keksittyjä kuvauksia ja merkityksiä, jotka ovat yhteensovittamattomia kehenkään henkilöön. • Väritys: Käännösprosessi ja suullinen perimätieto n. 30–70 v ennen tekstien vakiintumista ovat muokanneet tarinoita. Kertomukset hioutuivat ja muuttuivat jokaisessa kerrontavaiheessa palvelemaan myöhempien kuulijoiden tarpeita. 3. Poliittinen ja sosiaalinen konteksti: UT:n syntyaikana kristinusko alkoi eriytyä juutalaisuudesta ja levitä Rooman valtakuntaan. • Väritys: Teksteissä näkyy pyrkimys pehmentää roomalaisten ( esim. Pilatus ) roolia Jeshuan murhaan ja korostaa juutalaisten uskonnollisten johtajien vastuuta. Se heijastaa kirjoittamisajankohdan jännitteitä jo ennen v 30 jKr. sanhedrinin = neuvosto = maan hallitus = korkein oikeus toteuttamaa murhaa Golgatalla. 4. Historiallinen Jeshua-tutkimus: Tutkijat käyttävät kriteerejä kuten epäyhdenmukaisuuden kriteeri ja riippumattomat lähteet yrittäessään kuoria "väriä" pois: • Mitä jää jäljelle? Valtaosa tutkijoista on yhtä mieltä siitä, että Jeshua oli juutalainen opettaja Galileasta, hänet kastoi Johannes Kastaja ja Rooma toteutti juutalaisen yläluokan vaatimuksen tavallista kansaa vastaan. • Nykyinen tutkimus korostaa, ettei Jeshua perustanut uutta uskontoa vaan uudisti omaa. Okussa 21.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1711 blogia

UT:N JESHUA SAARNASI ILMAN MITÄÄN YHTEISKUNNAN LAITOKSIA ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). UT:n kirjurien, redaktorien ja kirjailijoiden kuvaama juutalainen Jeshua saarnasi ja toimi perinteisten, vakiintuneiden yhteiskunnallisten ja uskonnollisten laitosten ulkopuolella haastaen niitä mutta ei täysin eristyksissä aikansa yhteiskuntarakenteista. • Hän opetti luonnossa, vuorilla, järven rannalla ja yksityiskodeissa synagogien ja temppelin sijaan. • Hän kritisoi fariseusten ja kirjanoppineiden instituutionaalisia tulkintoja laista, temppelikultista ja uskonnollisesta byrokratiasta. • Hän hakeutui sellaisten pariin, jotka oli hylätty ja normitettu uskonnollisen ja yhteiskunnallisen yhteisön ulkopuolelle kuten publikaaneiksi, syntisiksi, saastaisiksi ja sairaiksi haukutut. • Hänen saarnansa keskittyi Jahven kuningaskunnan läheisyyteen, sisäiseen uskoon ja lähimmäisenrakkauteen ohi murhaaja-synedrium/ sanhedrin suuren neuvoston = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus. Vaikka Jeshua toimi pääosin virallisen yhteiskunnan ulkopuolella, hän osallistui juutalaiseen uskonnolliseen elämään käymällä temppelissä ja synagogissa ja toimi juutalaisen lain (Toora) puitteissa. Hän tulkitsi sitä radikaalin uudella tavalla kuten kirjurit osoittavat UT:n teksteissä moneen kertaan. Heprean Jeshua = ”Jahve pelastaa” = ”Jahve on pelastus” esitetään UT:ssa esim. Jumalan Poikana ja iankaikkisena Sanana = Logos, joka tuli ylhäältä historian näyttämölle täyttämään kirjoitukset. Eri kirjoissa Jeshuan arvonimet ja merkitykset vaihtelevat huomattavasti ja siksi on syytä olettaa, että hän ei voinut täyttää kaikkien nimitysten mittaa. Jeshua-nimeen on siis koottu VT:n juutalaisen perinteen ja UT:n pakanoiden eli ei-juutalaisen perinteiden käsitteitä aikakauden tyylillä korostamaan henkilön arvoa ja merkitystä omiensa keskuudessa. Sukulaispoika Johannes Kastajasta kerrotaan tyylillä, joka antaa ymmärtää, että häntä pidettiin joinakin aikoina jopa suurempana kuin Jeshuaa. ________________________________________ UT:n Jeshuan toiminta porukoissaan oli inhimillistä, spontaania, innostunutta, innostavaa, köyhää kansaa am ha aares nostavaa ja puolustavaa kovien virkamiesten maailmassa, jossa uskonnon tulkinnalla hallittiin köyhien kapinaa ja tukittiin heidän turpansa. • Yeshua ei rajannut opetustaan temppeliin ja synagogiin vaan kulki vuorella, järven rannalla ja kylien kaduilla. • Hänellä ei ollut virallista papin, maisterirabbin tai kirjanoppineen statusta. Hän oli maallikko, joka puhui omalla auktoriteetillaan yksinkertaisille oppimattomille maalaisille arameaksi maagis-uskonnollisella kielellä eikä hienostuneen temppelipapiston ja virkamiesten sanastolla. • Hän haastoi ajan uskonnolliset instituutiot kuten fariseukset ja saddukeukset painottaen sisäistä muutosta ja lähimmäisenrakkautta ulkoisten muotomenojen ja tiukan lakihurskauden sijaan. • Hän loi ympärilleen uudenlaisen yhteisön, joka perustui seuraamiseen ja tekstien tulkinnasta syntyvään yhteyden kokemiseen ja Israelin Jahven läsnäoloon elävänä isien Jumalana, ei hierarkkisesti laillistettuun ja normitettuun uskontoon. Jeshuan toiminta oli "ruohonjuuritason liike", virkamiesten näkökulmasta protestiliike, kapinaliike, vastakulttuuri-liike, joka kyseenalaisti aikansa yhteiskunnan rutiinit. ”Valkeiksi kalkittujen” attaseoiden jäykät rakenteet saivat röhönaurut kaikkialla missä pastoreiden Jeshua-piru, belsebul-paholainen, belsebub-kärpästen herra, kansanvillitsijä, pappien pilkkaaja, väärä Kristus, jne. näytti naamansa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli jatkaa esimerkkien ja kokemuksen valossa Martti Lutherin antisemitismia ja UT:n juutalaisen Jeshuan tappamista. Okussa 20.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1710 blogia

IHMISEN KEKSIMÄN KRISTINUSKON HEIKKOUDET ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Kristinuskon kuten muidenkin inhimillisten instituutioiden ja uskomusjärjestelmien heikkoudet liittyvät usein sen tulkinnanvaraisuuteen, historialliseen kehitykseen ja sovittamiseen nykyaikaan. Aiheesta käytävässä kriittisessä keskustelussa nousevat esiin seuraavat teemat: • Ristiriitaiset tulkinnat ja Raamatun inhimillisyys: Raamattua pidetään moniäänisenä inhimillisenä kirjana, josta on vaikea johtaa yhtenäistä, aukotonta teologista kokonaisnäkemystä. Kirjoitukset ovat syntyneet eri aikoina eri konteksteissa, mikä on johtanut jo Raamatun sisäisiin lukemattomiin ristiriitaisuuksiin ja oppiriitoihin, joita teksteissä korjataan, muutetaan, poistetaan, ratkaistaan ja päivitetään yhteiskunnan tilanteisiin ja ihmisten elämään merkityksellisiksi ja toimiviksi. • Väkivallan varjo pelastusteologiassa: Kritiikkiä on esitetty sijaiskärsimykseen perustuvaa pelastusoppia kohtaan, jota jotkut pitävät moraalisesti kuvottavana "Jumalan vihan purkauksena" viattomaan kohteeseen. VT:ssa on lukusia ihmiskohtaloita, joita tulkitaan Jumalan vihan tai rakkauden näkökulmasta, puhumattakaan UT:n Paavalin kehittelemästä Kristuksesta suurena Kärsijänä ihmiskunnan syntien puolesta ja takia. • Historian taakka ja vallankäyttö: Kristinuskon historiassa uskontoon on takerruttu tavalla, joka on aiheuttanut kärsimystä esim. syyllisyyden virittäminen ilman armoa ja vallankäyttöä ilman rakkautta. • Eksklusiivisuus ja moraaliongelmat: Kristillistä kirkkojen teologiaa on kritisoitu "loukkaavasta eksklusiivisuudesta" ( vain yksi tapa pelastua ) ja moraalisesti kestämättömistä tulkinnoista. Esimerkkinä mainitaan helvetti-oppi, joka nähdään ristiriitaisena hyvän Jumalan armollisuuden kanssa. • Ristiriita tieteen ja järjen kanssa: Filosofian ja teologian historiassa on ollut käden vääntöä tieteen kannattajien ja kristinuskon puolustajien välillä. Ateistisella, marksilaisella, naturalistisella, materialistisella ja luonnontieteelliseen selittämiseen uskovien tahoilla on kyseenalaistettu uskonnollisen Jumala-käsitteen järkevyys ja kirkkojen uskonopit nähdään mahdottomina normaaliajattelussa. • Inhimillinen luonne: Kristinusko nähdään Paavalin ja alkuseurakunnan tekemänä kulttina, joka kehittyi vasta 10-20 v juutalaisen Jeshuan paaluun hirton jälkeen ja siitä eteenpäin levittyään Rooman imperiumin itäosiin ja lopulta instituutiona kaikkialle Rooman valtakuntaan keisarien kirkkopolitiikan välineeksi. Kristinusko oli aluksi juutalaisuutta, sitten juutalais-kristillisyyttä ja lopulta täysin erillinen pakanoiden eli ei-juutalaisten aatesuunta säilyttäen VT:n keskeisiä oppeja, ideoita ja teemoja. Kristillisen kirkon käytössä ne tulkittiin uudelleen kirkon käyttöön samalla hyläten juutalaista perinnettä ja UT:n juutalainen Jeshua kokonaan. Jo Paavali suhtautui Kristuksellaan antisemitistisesti omaan juutalaiseen heimoonsa. Se meininki siirtyi eteenpäin jakamattoman kirkon aikaan esim. kirkkoisä Aurelius Augustinuksen ja kreikkalais-roomalaisten teologien vaikutuksesta keisarin valtiokirkon yleisohjelmaan ja on tunnistettavissa globaalin kristinuskon kirkkojen puolueohjelmissa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli palvoo edelleen saksalaisen munkki Martti Lutherin laatutyötä, jonka yksi osio on raskas antisemitismi ja tietämättömyys UT:n juutalaisesta Jeshuasta. Nämä karkeudet satojen tuhansien tapausten joukossa kertovat selvällä suomenkielellä tapahtuneesta ja ennakoi sitä mitä tulee tapahtumaan uskonnollisen perinteen ollessa melko muuttumaton aikakaudesta toiseen. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1709 blogia

UT.N JUUTALAISEN JESHUAN RENTO TYYLI OMIEN JOUKOSSA VIRKAPAPPEJA VASTAAN ( Tekoälystä korjattu, täydennetty sisään ) Ut:n kirjoittajien, kirjailijoiden, redaktorien ja kirjurien muistelema juutalainen Jeshua hänen hirttokuolemansa jälkeen sooteeriaa eli vapautus-tyylillä haastoi aikalaiset, erityisesti lainopettajat, fariseukset ja papit. Myös suorapuheinen ja omien joukossa rento esiintyminen noteerattiin. Jeshuan tähtäimessä olivat erityisesti korkea-arvoiset hännystelijät synedriumissa eli suuressa neuvostossa = maan hallitus = yliopisto = korkein oikeus, joka ”etsi tilaisuutta tappaakseen hänet” kuten UT:n perinnekirjoissa sanotaan. Hänen tapansa profeettana, eksorsistina, saarnaajana, syömärinä, juoppojen, rikollisten ja huorien ystävänä pappien antamilla arvosanoilla poikkesi yhteiskunnan hyvien uskovaisten uskonnollisuudesta ja virkamiesten tekemästä valtiouskonnosta Rooman keisarin kurimuksessa. Jeshuan "rento" ja haastava tyyli omiensa viinijuhlissa syöminkeineen ja röhönauru pappipiruja kohtaan: • Sääntöjen ohi meneminen: Jeshua asetti köyhän ihmisen hengen, tarpeet ja sosiaalisen lämmön heitä kohtaan uskonnollisten sääntöjen kuten kovien sapattisäädösten edelle, mikä raivostutti pappeja ja kirjansa oppineita. He pitäytyivät ihmisten luomiin sääntöihin Jahven nimissä ja katsoivat edustavansa Jumalaa maan päällä. Siksi Jeshuaa kutsuttiin Saatanaksi, Belsebuliksi ja pääpiru-Beliariksi. Enon srk:ssa vastaavat vittuillut harhaoppiselle eksyttäjä-pappi-minulle ja sen mukainen suhtautuminen Kuopion tuomiokapitulin siunauksella tuli varsin tutuksi v 1978-. Se aika oli sanallista ja sanatonta kaaosta, jolla khra hallitsi srk:aa ja mielisteli Kuopion tuomiokapituli-piispavirka-Kortekangasta. Suhtautuminen minuun pappina oli niin kovaa, että yksilöterapia ja työnohjauskaan ei tuonut vapauttavia yöunia. Oli yksinkertaisesti mahdoton saada selvää, mitä oikeastaan tapahtui. Itselleni valkeni taistelun tiimellyksessä UT:n Jeshuan rento sooteeriaa-vapautumistyyli ihmisiä kohtaan mutta sellaista ei saanut puhua eikä toteuttaa lääninrovasti-kirkolliskokousedustaja-khra:n srk:ssa. • Ateriointi syntisten kanssa: Hän söi julkisesti pappien syntisiksi haukkumien publikaanien ja prostituoitujen kanssa, mikä oli uskonnolliselle eliitille shokeeraavaa. Aivan sama meininki on Suomen luterilaisessa kirkossa ilman juutalaista Jeshuaa antisemitistisen Martti Lutherin tyylillä, kun hyvät uskovaiset onnistuvat saamaan pappinsa jätekoriin. He ovat ja tulevat olemaan oikeassa herätysliikkeensä Jumalan suojassa ja heihin kuulumaton pappi saa perheineen etsiä muuttoautoa. Papin valitus valtion oikeuteen vääryyksien oikaisemiseksi vaatii valtavasti ponnistelua ja ilman kutsumusta alalle ja selkeää käsitystä roolistaan pappi luopuu ja pakkaa kamat toivossa saada kasata ne seuraavaan pappilaan. • Suora puhetapa: Jeshua arvosteli pappeja ja fariseuksia "tekopyhiksi", jotka pitivät kiinni perinnäissäännöistä mutta unohtivat Jumalan tahdon kuten oikeudenmukaisuuden ja rakkauden. Sellaisia hyveitä en tavannut kertaakaan Kuopion tuomiokapitulissa, jonka syytetyn seisomapenkille juoksin16 kertaa 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen ottamaan vastaan piispa-attasea Malmivaara-Sihvonen- Riekkisen valtiokirkon herjaus-hyppely-matkimis-tuomiopalikoita armopala-evankeliumin sijaan. Sama pirullinen henki näkyi alushousuja myöten valtion kristillisessä firmassa kuin ikivanhassa UT:n uskonnossa. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1708 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 3. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään ) Raamatun olennot ja niiden tulkinta vaihtelevat suuresti sen mukaan, tarkastellaanko niitä tieteellisestä, historiallisesta vai uskonnollisesta näkökulmasta. Monet tutkijat ja kriitikot katsovat, että Raamatun yliluonnolliset olennot perustuvat aikansa mielikuvitukseen, mytologioihin ja symboliikkaan. Niissä selityksissä ei tavoiteta mitään siitä mitä esim. Enon ja Outokummun srk:n uskovainen kokee UT:n kertomuksista, Jeshuasta ja Paavalin Kristuksesta syntisen ihmisen Vapahtajana, Pelastajana, Sovittajana, Tienä, Totuutena, Elämänä ja iankaikkisena Auttajana taivaaseen. Arne Runebergin uskontohistoriallisen teoksen Jesu Korsfästelse 1952 valossa kristinuskon ja esim. Suomen luterilaisen kirkon Kristus ei tarkoita UT:n Paavalin Kristusta = Kreikan filosofi Platonin sanaston ideaali ihminen = abstrakti ihminen = ihmisen idea = täydellinen ihminen = ihmisyys = kaikki ihmiset = ihmiskunta. Siinäpä enkeleitä Kuopion inkvisiittori-tuomiokapituli-attasea-Riekkiselle ja hänen ”herra piispa” pomppijoille, matkijoille, papin herjaajille ja ulostajille. Tässä eri tapoja hahmottaa näitä olentoja: 1. Mytologiset ja symboliset hirviöt Monet Raamatun pedot kuten Leviatan ja Behemot nähdään vertauskuvallisina voimina, jotka edustavat kaaosta ja Jumalan ylivertaista luomisvoimaa. • Leviatan: Merihirviö, joka esiintyy muinaisissa lähi-Idän myyteissä kaaoksen symbolina. • Behemot: Valtava maaeläin, jonka on tulkittu olevan joko täysin myyttinen olento tai muinaisen ihmisen kuvaus todellisesta suurikokoisesta eläimestä kuten virtaheposta. 2. Enkelit ja taivaalliset olennot Raamatun kuvaukset kerubeista ja serafeista poikkeavat perinteisistä siivekkäistä ihmishahmoista. • Esim. Hesekielin kirjan kuvaukset monikasvoisista ja pyöriä muistuttavista olennoista ovat monimutkaista uskonnollista symboliikkaa, jonka tarkoitus on kuvata Jumalan majesteettisuutta yli inhimillisen ymmärryksen. • Uskonnollisessa kokemus- ja elämys -kontekstissa niitä ei pidetä mielikuvituksena vaan hengelliseen todellisuuteen kuuluvina rikastuttavina kuvina, joita ihmisen on vaikea pukea sanoiksi mutta mahdollista elää niistä uskonnollista elämää. 3. Historiallinen ja tieteellinen näkökulma Nykytieteen ja historiantutkimuksen näkökulmasta monet Raamatun olennot heijastavat: • Kulttuurista lainaamista: Esim. kerubit muistuttavat läheisesti Mesopotamian mytologian lamassu-olentoja ( ihmispäisiä siivekkäitä leijonia ja härkiä ). • Mielikuvitusta ja maailmankatsomusta: Usko yliluonnolliseen perustuu kykyyn kuvitella asioita, jotka eivät ole suoraan havaittavissa fyysisessä maailmassa. Suomenkin uskonnollisuudessa menneisyyden hahmot elävät elämäänsä ihmispsyykessä unissa, unelmissa, mielikuvissa, jotka perinneyhteisö on välittänyt – monesti tietämättään - lapsille ja sitä kautta jatkumoksi uskonnolliseen kulttuuriin. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1707 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 2. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään ) Kysymys Raamatun olentojen todellisuudesta on monitahoinen ja riippuu siitä, katsotaanko niitä historiallisen tutkimuksen, mytologian vai uskonnollisen elämys-kokemuksen näkökulmasta. Näkökulmia: Tieteellinen ja historiallinen näkökulma • Mytologia ja symboliikka: Monet tutkijat näkevät Raamatun kummalliset olennot kuten behemot, leviatan ja lohikäärmeet osana muinaisen Lähi-idän mytologista kuvastoa. Ne edustavat kaaosta ja yliluonnollisia voimia, jotka jumalat/ Jumala voittaa ja hallitsee. On huomattava, että siihen aikaan ajattelutapa oli täysin erilainen verrattuna omaan aikaamme. Ymmärtääksemme jotain meidän on pakko tulkita ja selittää lähteitä. • Mielikuvitus ja maailmankuva: Raamatun tutkimuksen uskontokriittisestä näkökulmasta on esitetty, että uskonnot pohjautuvat ainoastaan inhimilliseen mielikuvitukseen, jolla pyritään ontologisesti selittämään maailmaa ja luomaan moraalisia rakenteita yhteiskuntiin. Toisaalta mielikuvitusta voidaan pitää välttämättömänä työkaluna hengellisen todellisuuden rikastamisessa. Se voidaan nähdä prosessina, joka elävöittää ihmisen psyykeä hänen ihmetellessä elämäänsä osana yhteisöä ja tajutessa yksilötasolla, että jokaisen tänne syntyneen matka päättyy mutta yhteisö jatkaa elämää. Uskonnollinen näkökulma • Hengellinen todellisuus: Uskonnollisesta näkökulmasta Raamatun olennot kuten enkelit ja demonit nähdään osana näkymätöntä hengellistä todellisuutta, joka on kristillisen maailmankatsomuksen mukaan totta, vaikka sitä ei voida fyysisesti havaita, ei tarkistaa eikä puhua siitä selkeällä sanastolla. • Kirjoittajien kokemukset: Raamattuun on kirjattu eri aikoina, jopa 1000 v aikana, korjaten vanhaa tekstiä ja kirjoittaen uutta entisen päälle, se, mitä ihmiset yhteisössään ja historiassaan ovat nähneet, kuulleet ja uskoneet. Raamattukirjasto voidaan nähdä täysin inhimillisenä ja vain ihmisestä lähtöisin olevana kokemuksena tai vanhan kaavan mukaan Jumalalta tulleena ilmoituksena kuten UT:n kirjeessä teologis-opillisesti uskonnollisella uskolla uskotaan. Esimerkkejä Raamatun olennoista • Serafit ja kerubit: Monimutkaisia taivaallisia olentoja, joilla on useita siipiä ja kasvoja. Niiden kuvaukset ovat usein hyvin abstrakteja ja symbolisia. Ennen Baabelin vankeutta v 586 eKr. Jahven patsas seisoi Salomon temppelissä Jerusalemissa liitonarkun päällä ja kerubit levittivät siipensä sen suojaksi. VT:n rukous ” käännä meille kasvosi” tulee siltä historian ajalta. • Leviatan ja Behemot: Jobin kirjassa esiintyviä valtavia hirviöitä. Jotkut pitävät niitä myyttisinä kaaoshahmoina, toiset taas vertauskuvina tunnetuille eläimille kuten krokotiili tai virtahepo. • Ilmestyskirjan lohikäärmeet: Niitä pidetään yleisesti symbolisina hahmoina, jotka edustavat pahuutta ja Rooman keisarin historiallis-poliittisia voimia. Jo 1970-luvun papinkoulussa selitettiin, että ILM on rustattu peitekielellä, koska sanottiin totuuksia, joita Rooman keisari vihasi. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1706 blogia

RAAMATUN USKOMUSOLENNOT OVAT MIELIKUVITUSTA 1. ( Tekoälystä sorvattu, kirjoitettu sisään ) Raamatun uskomusolennot kuten enkelit, demonit, lohikäärmeet ( esim. Leviatan ) ja ihmeelliset ilmestykset nähdään nykytieteen, Raamatun kriittisen selitysopin ja rationalistisen maailmankuvan valossa mielikuvituksen tuotteina: taruina, legendoina, satuina, myytteinä ja vertauskuvina joistakin historian tapahtumista, henkilöistä ja heidän urotöistään. Selitystapa on naturalistis-luonnontieteellinen. Uskontoa ja Raamatun kirjoja katsotaan nykytutkimuksessa samalla tasolla kuin mitä tahansa uskontoa ja sen esineistöä. Tutkija uskoo tai on uskomatta metafyysisiin asioihin mutta ei tuo omia ennakkokäsityksiään ja vakaumustaan tutkimustulosten selittämiseen. Näkökulmia: • Uskonnollinen tulkinta: Esim. Suomen luterilaisen kirkon uskovaiselle Raamatun olennot ja tapahtumat ovat hengellistä todellisuutta, joka ylittää fyysisen maailman rajat. Silloin kyse ei ole ko. henkilölle mielikuvitusta vaan hänen uskonsa totisinta totuutta, joka hänen kokemuksessaan on hänelle annettu lahja Jumalan vaikutuksesta. Uskovaiselle uskonnollinen kokemus on jotain aivan muuta kuin miksi sitä hänen ulkopuoleltaan selitetään. Ne jotka kokevat samalla tavalla hakeutuvat yhteen kirkkoihin ja teltoille kuulemaan Jumalan sanaa ja ymmärtävät toisiaan. Soraäänet savustetaan ulos olipa hän pappi tai joku muu harhaoppinen eksyttäjä kuten minä. Sen näin ja koin varsinkin Enon ja Outokummun srk:issa. Kuopion tuomiokapitulin piispavirka-attasea Riekkinen antoi kantelukierteen jatkua ja uskovaisten pitää menninkäiset parempina kuin Raamatun tuntemus. • Symbolinen tulkinta: Monet teologit ja tutkijat tulkitsevat nämä olennot kuvauksina hyvyyden ja pahuuden voimista, inhimillisistä kokemuksista ja kulttuurisidonnaisista tarinoista, eivät kirjaimellisina biologisina olentoina. Niin tutkijat, mutta hahmoihin uskovat ajattelevat perinteen ja tottumuksen mukaan. • Kulttuurihistoriallinen konteksti: Raamatun 1000 v kirjoitusaikana yliluonnollinen selitysmalli on ollut yleinen tapa ymmärtää maailmaa. Tarinat ja olennot toimivat esim. opetuksina ja selityksinä luonnonilmiöille. Erilaiset hahmot olivat lapsille varoittajia vaaroista ja kasvatuskeinoja elämän tilanteissa. Niillä myös peloteltiin ja suojattiin yhteisöjä ja niiden jäseniä. Suomenkin historiassa on ollut näkkiä ja kaivoäijää pelottimena veden aiheuttamaa tuhoa vastaan. Jotkut hahmot ovat olleet vartijoita ja terveydenhoidon edistäjiä kyläyhteisöissä. • Mielikuvitus ja usko: Jotkut näkökulmat korostavat, että usko ja hengellisyys voivat käyttää mielikuvitusta apuna, mutta tämä ei automaattisesti tee niistä "pelkkää" mielikuvitusta uskovalle ihmiselle. Kysymys siitä, ovatko Raamatun olennot mielikuvitusta riippuu siis pitkälti siitä, tarkastellaanko asiaa tieteellisen tiedon vai uskonnollisen tulkinnan kautta. Tieteellinen tieto kohteista auttaa ymmärtämään ja selittämään niitä. Henkilön uskonnollinen usko on taas elämyksellistä ja aika lapsellista kokemista uskovassa itsessään ja jää siihen. Esim. joka rukoilee ( kokemuksellisesti ) ei mieti ( tieteellisesti ) mitä rukous on. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1705 blogia

RAAMATTU – KIRJASTO IHMISEN TARPEISTA JA TOIVEISTA 2. ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, kirjoitettu sisään uutta ) Raamattua voidaan pitää "kirjastona", joka sisältää monipuolisesti muinaisen Israelin/ Palestiinan ihmisten tarpeita, toiveita, ajatuksia ja kokemuksia Jumalasta kirjoitettuna pitkän historiallisen kehityksen ja muutosprosessin aikana. Se koostuu 66 eri kirjasta ( 39 VT:n ja 27 UT:n kirjaa ). Kirjurit, redaktorit ja kirjailijat ovat kirjoittaneet alun perin nahalle, papyrukselle, savitauluihin, steeloihin, kalkkikiveen, jne. n. 1000 v aikana. Kaikki kirjoitukset on muokattu pitkän suullisen prosessin aikana ja jälkeen moneen kertaan ja laitettu kirjoihin ja kansiin jälkikäteiskirjoituksina jopa 1000 v alkuperäistapahtumien jälkeen. Kirjoitusihanne ei ollut meidän aikamme tarkka tieteen objektiivinen tapahtumakuvaus vaan antiikin tyylin vapaamuotoinen viihdekirjallisuus, jolla lukijalle annettiin lukunautinto. Kaikki kirjat ovat poleemisia, puolueellisia ja tendenssimäisiä kansan valtaryhmien poliittiseen ja muuhun käyttöön. Asiasta voi lukea nykytietämyksen valossa pappien ja kriittisten eksegeettien ( eli pilkkanimellä liberaaliteologien ) teoksista Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty 2025. Tämä on oivaltava tapa kuvata Raamattua. Se ei ole vain yksi yhtenäinen kirja vaan kirjasto, joka heijastaa muinais-Israelin inhimillistä elämää Lähi-Idän muiden kulttuurien vaikuttaessa kaikessa moninaisuudessaan. Kun katsomme Raamattua ihmisten tarpeiden ja toiveiden kautta, voimme nähdä siinä useita tasoja: • Inhimillinen vastaus: Raamatun katsotaan olevan ihmisten kirjoittama vastaus siihen, miten he kokivat Jumalan todellisuuden ja omat tarpeensa uskonnollisessa toiminnassa. Raamattukirja sisältää ihmisen ajatuksia, toiveita, historian henkilöitä, kertomuksia kansan vaiheista ja arkisesta elämästä. • Perustarpeet ja moraali: Tekstit käsittelevät yleisinhimillisiä kysymyksiä kuten oikeudenmukaisuutta, rakkautta ja turvallisuutta. Esim. keskeiset käskyt korostavat eettistä ja moraalista velvollisuutta rakastaa lähimmäistään ja Jumalaa. • Tunneskaala: Kirjastona se kattaa kaiken: psalmien huudoista ja ahdistuksesta aina toiveikkuuteen ja pelastuksen odotukseen. Se kuvaa ihmisen pyrkimyksiä mutta myös epäonnistumisia, sotia, suhtautumista vihollisiin ja toisiin kansoihin. Voidaan sanoa, että Raamattuun on koottu kaikkea sellaista inhimillistä, mitä tavataan kaikkina aikoina ihmisyhteisöissä. Kuitenkin painopisteenä ja keskiössä on uskonnon Jumalan eli lähinnä Jahven olemassaolo ja reaalinen vaikutus omaan kansaan ja koko maailmaan. Nykyeksegetiikan valossa ymmärretään, että Jumala ja kaikki siitä eteenpäin nähdään VT:ssa eri historian aikakausina niiden mukaisesti kirjoitettuna merkitykselliseksi eri ihmisryhmille. • Kulttuurinen peili: Raamattu on toiminut vuosituhansia peilinä, johon ihmiset ovat heijastaneet omia toiveitaan yhteiskunnasta, säännöistä ja tarkoituksesta. Raamattu on ollut ja on käyttötavaraa miljooniin tarkoituksiin. Vaikka uskonnollisesta näkökulmasta Raamattu nähdään Jumalan sanana, se on samalla täysin inhimillinen kirja, jonka tekstit ovat syntyneet todellisista elämäntilanteista, peloista ja toiveista satojen vuosien aikana. Kaikki kirjoitukset ovat historiallisten tapahtumien, jos ne ovat sellaisia, jälkikäteiskirjoituksia satoja vuosia, jopa 1000 v tapahtumien jälkeen. Loputonta keskustelua on käyty siitä, mikä aines on historiallista ja mikä myyttiä, satua, legendaa tai täyttä valetta. Okussa 18.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1704 blogia

RAAMATTU – KIRJASTO IHMISEN TARPEISTA JA TOIVEISTA 1. ( Tekoälystä sorvailtu, korjattu, lisätty, kirjoitettu sisään ) Raamattua voidaan pitää "kirjastona", joka sisältää monipuolisesti muinaisen juutalaisen Israelin/ Palestiinan ihmisten tarpeita, toiveita, ajatuksia ja kokemuksia Jumalasta, kirjoitettuna pitkän historiallisen kehityksen ja muutosprosessin aikana. Se koostuu 66 eri kirjasta ( 39 VT:n ja 27 UT:n kirjaa ). Kirjurit, redaktorit ja kirjailijat ovat kirjoittaneet alun perin nahalle, papyrukselle, savitauluihin, steeloihin, kalkkikiveen, jne. n. 1000 v aikana. Kaikki kirjoitukset ovat muokkautuneet pitkän suullisen prosessin aikana ja jälkeen ja laitettu kirjoihin ja kansiin jälkikäteiskirjoituksina jopa 1000 v alkuperäistapahtumien jälkeen. Kirjoitusihanne ei ollut meidän aikamme tarkan objektiivinen tapahtumakuvaus vaan antiikin tyylin viihdekirjallisuus, jossa lukijalle annetaan lukunautinto. Kaikki kirjat ovat poleemisia, puolueellisia ja tendenssimäisiä kansan valtaryhmien poliittiseen ja muun vaikuttamisen käyttöön. Asiasta voi lukea nykytietämyksen puitteissa pappien ja kriittisten eksegeettien ( eli pilkkanimellä liberaaliteologien ) teoksista Sensuroitu 2023 ja Jumalan synty 2025. Keskeisiä näkökulmia: • Inhimillinen ja jumalallinen ulottuvuus: Raamattua kuvataan kirkkojen perinteen teologiassa "kokonaan inhimilliseksi ja kokonaan jumalalliseksi" sen mukaisesti, kun jakamaton voittajien kirkko määritteli Jeesuksen täydeksi Jumalaksi ja täydeksi ihmiseksi. Siinä vaiheessa kirkon antisemitismi hylkäsi oikean Jeesuksen eli juutalaisen Jeshuan – lopullisesti kirkon perinteestä. Siksi Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapitulissa ei tarvita mitään UT:n Jeshuaa. VT ja UT on ihmisten kirjoittamaa, ihmisten kielellä ja inhimillisten kokemusten kautta, mutta uskovat näkevät siinä Jumalan ilmoituksen. Sitä opettaa myös luterilaisen kirkon Vähä katekismus 1960-luvulta. Nykyeksegetiikassa ei Raamattua selitetä siten vaan kirjallisuutena kirjallisuuksien joukossa. • Ihmisen vastaus ja tarpeet: Raamattu heijastaa ihmisten toiveita, epätoivoa, rukouksia ja tarvetta Jumalan pelastukselle. Se käsittelee inhimillistä elämää, syntiä ja pyrkimystä hyvään. Tekoäly on lukenut nykyeksegetiikkaa. • Kulttuurinen ja historiallinen kehitys: Tekstit on kirjoitettu muinaisessa Israelissa ja kristillisessä alkuseurakunnassa ja ne vastaavat kunkin ajan tarpeisiin. Vanhimmat osat ovat peräisin n. 900-luvulta eaa.. Varsinkin VT:n heprealaisissa teksteissä näkyy arkeologisten löytöjen perusteella kiistämättömän yhteys muinaisen Lähi-Idän kulttuureihin, uskontoihin ja niiden jumaliin. • Vaikka Raamattu on monimuotoinen, kristillisen tulkinnan mukaan sen ydinsanoma liittyy Jumalan tahtoon pelastaa kaikki ihmiset. Tämä näkemys korostaa sitä, että Raamattu ei ole sääntökokoelma vaan kokoelma erilaisia kirjallisuuden lajeja – runoutta, historiaa, kirjeitä ja profetioita – jotka kertovat ihmisen suhteesta Jumalaan. Suomen uskovaisille oma pienryhmä ja herätysliike antaa ehdottomat raamit ”oikealle Jumalan sanalle”. Sen näin pappina kuulla ”tuhat kertaa”, kun yritin Raamatun tutkimustietämyksellä rikastuttaa ihmisten uskoa. Tuomiokapitulin päätuomari Riekkinen heitti armotta ulos samoilla virsillä, mitä itse syöttää tiedekunnassa tuleville papeille. Okussa 18.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1703 blogia

RAAMATTU – KIRJOJA IHMISEN YRITYKSESTÄ VOITTAA SYYLLSYYS JA KUOLEMA ( Valmiista muokattu, korjattu, täydennetty, kirjoitettu sisään ). Raamatussa ihmiset yrittävät voittaa syyllisyyden ja kuoleman mutta huomaavat omien ponnistelujen riittämättömyyden. Monikerroksisten tekstien sarjassa yhtenä juonteena tarjotaan ratkaisuksi Jumalan armoa. Ihminen peittää syyllisyyden ja pakenee kuolemaa torjunnoilla ja omilla teoilla mutta lopullinen vapautus kirjoitetaan tulevaksi vain hänen ulkopuoliselta Jumalalta. Yritykset syyllisyyden voittamiseksi: • Ihminen "laastaroi" omantunnon mutta synnintunto ja syyllisyys pursuavat esiin. • Ihminen yrittää hyvittää virheet ja ansaita pelastuksen mutta hän ei pysty pelastamaan itseään. • Daavidista kerrotaan PS 32 kuinka vaikeneminen syyllisyydestä kalvoi, kunnes hän tunnusti synnit Jahvelle. Kuoleman kohtaaminen ja yritys voittaa: • Raamatun kirjurit toteavat, että kuolema on väistämätön kaikelle elämälle. • Ihminen yrittää voittaa kuolemanpelon kokoamalla maallista menestystä mutta UT:n MT:n mukaan maailman voittamisesta seuraa sielun menetys. • UT:n kertomukset tarjoavat mallin ratkaista syyllisyys ja kuolema uskomalla juutalaisen Jeshuan sijaissovitustyöhön ja saada siitä omaan sydämeen anteeksiantamuksen kokemus ja rauha. Raamatullinen ratkaisu: • Armo tekojen sijaan: UT:n Paavali korostaa, että synnit saa anteeksi uskosta ja armosta, ei juutalaisen lain pikkutarkalla täyttämisellä. Paavalilla on selvä antisemitistinen asenne, joka periytyi kreikkalaiset kirkkoisät – katolinen Augustinus – Saksan M. Luther -linjalla globaaliin kristinuskoon ja sen jatkeena Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituliin. • Uusi taivas ja uusi maa: Kreikkalaisen filosofian hapattamassa Ilmestyskirjassa kuvataan mielikuvituksellista apokalyptis-eskatologista tulevaisuutta, jossa Jumala itse pyyhkii kyyneleet, eikä kuolemaa, murhetta ja valitusta enää ole. Siinä näkyy selvästi, että Raamattu on ihmisten tekemää kirjallisuutta. • Iankaikkinen elämä: Raamattu tarjoaa päälinjaisesti monien tulkintamahdollisuuksien joukossa Jeshuaan uskomisella saavutettavia kuvauksia iankaikkista elämästä. Tarkoitus on tuntea Luoja. UT:n kreikankielisessä tekstissä sanan iankaikkinen paikalla on aioon, mikä tarkoittaa ajattomuutta eikä kirkon politikoimaa jatkoelämää tuonpuoleisessa taivaassa fyysisen kuoleman jälkeen. • --------------------------------------------------------- -----Papin töissä 30 v aikana näin monenmoista käsitystä yllä olevista asioista -----Teemat olivat lapsuudessani liian isoja ongelmia ja siksi lähdin etsimään valoa papinkoulusta v 1970 -----Totuuteen ja sielun rauhaan pyrkiminen on jatkunut edelleen, nyt 20 v maallikkona -----Kriittinen eksegeesi on realisoinut sen, mikä Raamatussa on pelkkää fiktiota ja mikä ihmistä palvelevaa -----Monivaiheisella matkalla vanhemmilta saatu lapsen usko on ohjannut elämään päin yhä uudelleen Okussa 18.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1702 blogia

UT:N JUUTALAISEN JESHUAN SAARNA VASTAAN KUOPION TUOMIOKAPITULIN SAARNA JEESUKSESTA ( Tekoälystä sorvattu, korjattu, täydennetty, kirjoitettu sisään ) Tämä asetelma asettaa vastakkain historian juutalaisen Jeshuan ja institutionaalis-kirkollisen Jeesuksen. 1. UT:n juutalainen Jeshua Teksteistä nouseva "historiallinen Jeshua" saarnasi toisen temppelin ajan juutalaisena. • Valtakunnan läheisyys: Jeshuan pääviesti oli Jumalan valtakunnan ( Malchut HaShem ) välitön lähestyminen. Se ei ollut ensisijaisesti sanallinen puhe vaan ilmoitus siitä, että Israelin Jumala ottaa vallan maan päällä. • Tooran sisäistäminen: Jeshua ei kumonnut lakia vaan tiukensi sen eettistä ydintä. Hän haastoi aikalaiset noudattamaan lain "henkeä" – rakkautta ja oikeudenmukaisuutta – pelkän ulkoisen suorittamisen sijaan. • Profeetan kritiikki: Hän suuntasi saarnan vallanpitäjiä ja uskonnon eliittiä vastaan. Se oli radikaali kritiikki siitä, miten temppeli-instituutio ja poliittinen johto olivat etääntyneet kansasta. 2. Kuopion tuomiokapitulin ja kirkon saarna Jeesuksesta Tuomiokapituli edustaa Luterilaisen kirkon kirkkojärjestystä, jossa Jeesusta tulkitaan tunnustuskirjoilla ja dogmatiikalla. • Sovitus ja usko: Kirkollinen saarna keskittyy Jeesus-Kristukseen, maailman syntien Sovittajana. Painotus käy yksilön pelastukseen ja uskoon Jeesuksesta Jumalan Poikana, kun taas historiallinen Jeshua korosti ihmisen oikeaa asennetta valtakunnan tähden. • Laitos ja perinne: Tämän päivän kirkollinen tulkinta on suodatettu ja mukailtu 2000 v perinteen läpi. Se käyttää kieltä, jossa on mukana Kreikan filosofiaa. Se eroaa juutalaisen Jeshuan käyttämästä aramealaisesta ja heprealaisesta ajatusmaaulmasta. • Armon korostus: Kuopion luterilaisen tuomiokapitulin saarnan ydin on yksin armosta -periaate. Jeesus nähdään paavalilaisittain Soteer-Vapahtajana, joka päästää, vapahtaa ja pelastaa ihmisen lain ikeestä pelastustienä, kun taas historiallinen Jeshua korosti omalla kentällään lain radikaalia noudattamista sydämen tasolla. Keskeiset erot: Aihe Juutalainen Jeshua Tuomiokapitulin kirkollinen Jeesus Konteksti Juutalainen eskatologia ja apokalyptiikka Kristillinen dogmatiikka ja kirkkovuosi Kohde Israelin kansan herääminen Yksilön sielun pelastus srk:ssa Laki Tooran syvällisen tiukka seuraaminen Laki vs. evankeliumi Rooli Profeetta, messias-ehdokas, opettaja Kolminaisuuden toinen persoona Yhteenveto: Jeshuan saarna oli maallikon vallankumouksellinen, kritiikkiherkkä, arki-uskonnollinen huuto ajan päättäjille köyhän kansan ( am ha aares ) puolesta Rooman imperiumin Israel-provinssin yhteiskunnan uudistumiseksi: ”Aika oli täyttynyt ja Jahven valtakunta tullut lähelle” kairos-ajassa. Kuopion tuomiokapitulilla ei ole mitään sellaista UT:n visiota koskaan ollut eikä näillä näkymin tule olemaan. Se linjaa luterilaisen kirkon nykyasemaa kohti tulevaisuutta yleiskristillisen perinteen pääuoman jatkumona säilyttäen samalla identiteetissään 1500-luvun antisemitistisen Martti Lutherin reformaation henkeä. Okussa 17.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1701 blogia

RAAMATUN TEKSTEISTÄ VOIDAAN JOHTAA MONIA AATTEITA JA USKONTOJA ( Valmiista muokattu, lisätty, kirjoitettu sisään ). Otsikko on täysin oikea ja keskeinen ymmärrettäessä VT:n ja UT:n kirjoitusten syntyä ja vaikutushistoriaa eri instituutioiden käytössä historian saatossa. Raamattu ei ole yksi yhtenäinen kirja vaan kirjasto ja kokoelma, joka sisältää n.1000 v ajalta satoihin käsikirjoituksiin perustuviai tekstejä, joita on muokattu, kirjoitettu uudelleen, poistettu, lisätty, sensuroitu, lainattu Lähi-Idän muista kulttuureista ja päivitetty kuhunkin aikaan ihmisten tarpeita vastaaviksi. Kirjoitukset sisältävät eri tyylilajeja, historiaa, runoutta, taiteellisia arvoja, etiikkaa, lakeja, kirjeitä, joista kirjoittaja-redaktori-kirjurit tyylittelivät tekstejä halujensa ja pyrkimystensä mukaan, raaputtivat nahkalta entistä pois, kirjoittivat pergamentille täydennyksiä marginaaliin ja korjasivat vanhoja käsityksiä uusiksi - useiden vuosisatojen aikana satoja vuosia, jopa 1000 v mahdollisten historiallisten tapahtumien jälleen. Tässä syitä, miksi Raamatun teksteistä on johdettu ja johdetaan monenlaista: • Ristiriidat ja tulkinnanvaraisuus: Tekstit sisältävät sisäisiä ristiriitoja, mikä mahdollistaa erilaiset painotukset. Tekstien heprealaiset ja kreikkalaiset sanat ovat usein luonteeltaan monitulkintaisia ja niillä ei ole vastineita nykyajassa. Niitä on muokattu useita kertoja. • Kirjallisuuden lajit: Raamattu sisältää lakitekstejä, profeetallisia hurmosnäkyjä, vertauksia ja historiallisia kertomuksia: taruja, legendoja, satuja ja myyttejä. Niiden irrottaminen asiayhteys-kontekstista tai tulkitseminen vertauskuvallisesti vs. kirjaimellisesti johtaa hyvin erilaisiin teologisiin johtopäätöksiin ja uskonnollisiin käytäntöihin. • Vaikutusvalta ja marginaalit: Raamatun käyttö on henkilöiden ja yhteisöjen vallankäyttöä, jolla eri aikoina on nostettu esiin valikoituja teemoja. Esim. moderni kristillinen vapautuksen teologia painottaa köyhien auttamista kansainvälisesti globaalissa maailmassa, kun taas paikallisten kirkkokuntien suuntaukset voivat korostaa hierarkiaa ja sääntöjä tai niiden vastakohtia, esim. Suomen luterilainen kirkko, jota pinnallisesti mainostetaan koko kansan eli ”kansan kirkoksi”. • Juutalaisuus ja kristinusko: Vaikka VT on yhteinen, juutalaisuus ja kristinusko tulkitsevat sitä täysin eri tavoin. Globaalien kirkkojen kristinuskon sisällä on satoja suuntauksia, jotka perustelevat oppinsa ”Jumalan sanaksi” lukemalla tekstejä vain oman perinteen mukaan ja pintatasolla ilman eksegetiikkaa. • Kontekstisidonnaisuus: Raamattu on syntynyt muinaisessa Lähi-idässä ja sen soveltaminen nykypäivään vaatii aina tulkintaa, mikä avaa oven moninaisille aatteille. Moninaisuuden seurauksena Raamatulla on perusteltu rauhaa, tasa-arvoa, sotaa, alistamista, jne., mikä tekee siitä poikkeuksellisen dynaamisen, vaikutusvaltaisen ja jopa pelottavan teoksen väärissä käsissä. Ajatelkaamme vaikka UT:n Paavalin – kirkkoisä Augustinuksen – M. Lutherin – A. Hitlerin antisemitististä saarnaa – Suomen luterilaisessa kirkossa. Okussa 17.4. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1700 blogia