IHMISEN KEKSIMÄN KRISTINUSKON HEIKKOUDET ( Valmiista muokattu, korjattu, kirjoitettu sisään ). Kristinuskon kuten muidenkin inhimillisten instituutioiden ja uskomusjärjestelmien heikkoudet liittyvät usein sen tulkinnanvaraisuuteen, historialliseen kehitykseen ja sovittamiseen nykyaikaan. Aiheesta käytävässä kriittisessä keskustelussa nousevat esiin seuraavat teemat: • Ristiriitaiset tulkinnat ja Raamatun inhimillisyys: Raamattua pidetään moniäänisenä inhimillisenä kirjana, josta on vaikea johtaa yhtenäistä, aukotonta teologista kokonaisnäkemystä. Kirjoitukset ovat syntyneet eri aikoina eri konteksteissa, mikä on johtanut jo Raamatun sisäisiin lukemattomiin ristiriitaisuuksiin ja oppiriitoihin, joita teksteissä korjataan, muutetaan, poistetaan, ratkaistaan ja päivitetään yhteiskunnan tilanteisiin ja ihmisten elämään merkityksellisiksi ja toimiviksi. • Väkivallan varjo pelastusteologiassa: Kritiikkiä on esitetty sijaiskärsimykseen perustuvaa pelastusoppia kohtaan, jota jotkut pitävät moraalisesti kuvottavana "Jumalan vihan purkauksena" viattomaan kohteeseen. VT:ssa on lukusia ihmiskohtaloita, joita tulkitaan Jumalan vihan tai rakkauden näkökulmasta, puhumattakaan UT:n Paavalin kehittelemästä Kristuksesta suurena Kärsijänä ihmiskunnan syntien puolesta ja takia. • Historian taakka ja vallankäyttö: Kristinuskon historiassa uskontoon on takerruttu tavalla, joka on aiheuttanut kärsimystä esim. syyllisyyden virittäminen ilman armoa ja vallankäyttöä ilman rakkautta. • Eksklusiivisuus ja moraaliongelmat: Kristillistä kirkkojen teologiaa on kritisoitu "loukkaavasta eksklusiivisuudesta" ( vain yksi tapa pelastua ) ja moraalisesti kestämättömistä tulkinnoista. Esimerkkinä mainitaan helvetti-oppi, joka nähdään ristiriitaisena hyvän Jumalan armollisuuden kanssa. • Ristiriita tieteen ja järjen kanssa: Filosofian ja teologian historiassa on ollut käden vääntöä tieteen kannattajien ja kristinuskon puolustajien välillä. Ateistisella, marksilaisella, naturalistisella, materialistisella ja luonnontieteelliseen selittämiseen uskovien tahoilla on kyseenalaistettu uskonnollisen Jumala-käsitteen järkevyys ja kirkkojen uskonopit nähdään mahdottomina normaaliajattelussa. • Inhimillinen luonne: Kristinusko nähdään Paavalin ja alkuseurakunnan tekemänä kulttina, joka kehittyi vasta 10-20 v juutalaisen Jeshuan paaluun hirton jälkeen ja siitä eteenpäin levittyään Rooman imperiumin itäosiin ja lopulta instituutiona kaikkialle Rooman valtakuntaan keisarien kirkkopolitiikan välineeksi. Kristinusko oli aluksi juutalaisuutta, sitten juutalais-kristillisyyttä ja lopulta täysin erillinen pakanoiden eli ei-juutalaisten aatesuunta säilyttäen VT:n keskeisiä oppeja, ideoita ja teemoja. Kristillisen kirkon käytössä ne tulkittiin uudelleen kirkon käyttöön samalla hyläten juutalaista perinnettä ja UT:n juutalainen Jeshua kokonaan. Jo Paavali suhtautui Kristuksellaan antisemitistisesti omaan juutalaiseen heimoonsa. Se meininki siirtyi eteenpäin jakamattoman kirkon aikaan esim. kirkkoisä Aurelius Augustinuksen ja kreikkalais-roomalaisten teologien vaikutuksesta keisarin valtiokirkon yleisohjelmaan ja on tunnistettavissa globaalin kristinuskon kirkkojen puolueohjelmissa. Suomen luterilaisen kirkon Kuopion tuomiokapituli palvoo edelleen saksalaisen munkki Martti Lutherin laatutyötä, jonka yksi osio on raskas antisemitismi ja tietämättömyys UT:n juutalaisesta Jeshuasta. Nämä karkeudet satojen tuhansien tapausten joukossa kertovat selvällä suomenkielellä tapahtuneesta ja ennakoi sitä mitä tulee tapahtumaan uskonnollisen perinteen ollessa melko muuttumaton aikakaudesta toiseen. Okussa 19.4. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1709 blogia