JUUTALAISTEN, MUSLIMIEN JA KRISTITTYJEN JEESUS ”Juutalaisuudessa Jeesusta ei pidetä Jumalan Poikana, eikä hänellä ole mitään asemaa juutalaisessa uskonnossa. Juutalaiset pitävät Jeesusta vääränä messiaana, joka yritti vapauttaa juutalaiset Rooman vallasta siinä epäonnistuen. Juutalaisuudessa ei hyväksytä kristinuskon ajatuksia siitä, että Jeesus voisi antaa syntejä anteeksi tai että ihmiset voisivat päästä hänen kauttaan Jumalan luo. Jeesus oli uskonnoltaan juutalainen, hänen opetuksensa noudattivat tuon ajan juutalaisia oppeja ja hän kehotti ihmisiä noudattamaan juutalaista lakia. Suurin osa Jeesuksen seuraajista oli juutalaisia. Juutalaisten Talmudissa mainitaan Jeshu-nimisen henkilön teloitetun pääsiäisenä noituuden harjoituksesta ja Israelin eksyttämisestä. Talmudissa kerrotaan Jeesuksen olleen juutalaisen naisen ja Pantera-nimisen roomalaisen sotilaan avioton lapsi.” ”islaminuskossa Jeesus (arab. عيسى‎, ‘Īsā) on islamin profeetta, Jumalan lähettiläs ja lopun aikoina Antikristusta vastaan sotiva Messias, syntyi Mariasta neitseellisesti, suoritti ihmetekoja, saarnasi, kirjoitti Evankeliumin ja lopulta nostettiin taivaaseen. Jeesuksesta kerrotaan enemmän kuin Muhammedista. Jeesusta ei ristiinnaulittu eikä hän ollut jumalallinen tai Jumalan poika. Jeesus oli lempeä opettaja ja ankara askeetti. Kaikki Vanhan testamentin profeetat Aadamista alkaen olivat muslimeja, myös Jeesus. Profeettojen kirjat rappeutuivat ja niiden tekstit vääristyivät. Näin kävi myös Jeesuksen kirjoittamalle ”Evankeliumille” (إنجيل, injil). Kristinusko on vääristynyttä islamia. Jeesus ei ole Jumalan poika vaan yksi islamin profeetoista. Islamiin sisältyy Vanhan testamentin pohjalta profeettoja koskeva oppi, jonka mukaan Jumala on lähettänyt yhä uusia profeettoja varoittamaan ihmisiä. Jeesus lasketaan osaksi tätä ketjua, johon myös Muhammed kuuluu sen viimeisenä lenkkinä”. Kristinusko ja sen Jeesus on pelkästään ongelma globaalissa kristinuskossa ja sen yhden kääpiöperinteen Suomen Ev.-Lut. kirkon kirkolliskokouksen ja tuomiokapitulin säätelemän usko-instituution srk:issa, esim. Outokumpu-Polvijärvellä. Ongelma näkyy esim. siitä, että missään 30-vuotisella pappis-kaudellani ei tullut päivänvalon käsittelyyn, mitä se tarkoittaa, että kirkossa ylipäänsä toimitaan, miksi ja miksi niillä tavoilla, joita perinteen virta syöttää itsestään selvyyksinä. Ensimmäinen ja viimeinen ongelma kirkolle ja koko sen olemiselle on sen 6 sanaa, Jeesus, jota papit hokevat; jankkaavat kasteiden, hautausten, vihkimisten ja jumalanpalvelusten kirjasta. Sana toistuu milloin missäkin kirkon historiassa alkaen Rooman valtakunnan ajan teologiasta, sen mukaan mahtavampana tekijänä kuin Rooman jumal-keisari-ylipastorin valtio. Mihin kaikkiin loukkauksiin ihmiskuntaa vastaan historian saatossa eri valtioiden kristityt päälliköt, sotilaat, poliisit ja valtiolle lojaalit virkamies-pastorit ovat käyttäneetkään Jeesus-nimeä kodin, uskonnon ja isänmaan nimissä ihmisen puolesta ihmisiä vastaan, esim. luterilaisten uskon väärentäjä-sokeri-munkki, juutalaisia vihaava armo-opettaja, Martti Luther, Adolf Hitlerin esikuva-maisteri! Lännen historia on ollut alusta alkaen mainittujen kolmen uskonnon totuuteen pyrkivien ja Jumalaa palvelevien uskovaisten julmaa taistelua, ja on, toisiaan vastaan: Israelissa, Ukrainassa, kaikkialla maailmassa, jossa ihminen ei onnistu salaamaan uskontoaan. Jeesus-nimessä on siis ollut potkua! Kirkolla on vielä piilossa sen perusongelma, juutalainen ihmis-Jeshua, joka Raamatun Jeesus-sanassa on piilossa kreikkalais-henkisten kirjailijoiden kirjoituksissa. He tarkoittavat Jeesuksella Jeshuaa! ”Mitä ei saa olla sitä ei ole”, sanoi ovelamies Enon khra-rovasti-lääninrovasti-kirkolliskokousmies osuvasti v 1978 – nauraen! Niin näkyy kristinuskoon kätketty viha itsestään selvänä seemiläisiä vastaan! Jeshuan tuntemisen valossa kirkon kehitelmä-luritukset Jeesuksen 2 luonnosta ja asumisestaan kolmiyhteisessä Jumalassa ovat oman syntyaikansa valtion poliittisia ratkaisuja turvata kirkko-instituutiolla Rooman maailmanvallan koossa pysyminen! UT:n jumalallisen totuuden edessä juutalaiset ja muslimit ovat hyvissä asemissa ja kristityt lähes täysin eksyksissä ilman Jeshuaa. Juutalainen uskontunnustus ”kuule Israel, Herra sinun Jumalasi on yksi” ja muhamettilaisten ”Allah on ainoa…” on yksinkertaisuudessaan kaikille käsitettävä ja hyvä muistutus kristityille pyytää sisariltaan ja veljiltään anteeksi. netti: outokummun pappi luostarinen, 1037 blogia, alla linkki Jorma Luostarinen Outokumpu 30.4.2025

JESHUA – AINUTLAATUINEN JÄTKÄPORUKAN JUMALA – PIILOTETTU KRISTINUSKOON Kuljin lenkillä vaimon kanssa srk:n huoltamon ja hautausmaan ohi. Entiset työkaverit paskasissa kaivurin saappaissa, 2 leskenä ja kaimani olivat kompressorin kera kytiksellä, jos joku tulisi vaihtamaan renkaat YV:n hyväksi ja rahoittamaan havufanerilla korjatun varkaiden särkemän seinän. Pyörittelin mielessä jo tätä blogia ja koin onnellisen itkijän sisäistä iloa kaikesta mitä tähän mennessä olin saanut elämältä. UT:n tarinat Jeshuasta alkoivat elää sieluni maisemissa itkettävin onnen tuntein juuri nyt, kuten töissä kireimpien pappien ja seurakuntalaisten juoningeissa ja typerien virkamiesten ilkeissä virsissä, ja naurattavat, riippuen siitä, mikä aktuaalistuu päässä. Tultuani tuttuun porukkaan ilman mitään varauksia, kelpopapin mittoja, henkeni sykähti rakkauden sävyyn itseäni ja noita tavan jätkiä kohtaan, kuten tosimies-porukoissa sanotaan, kun ei osata muuten eikä tarvitakaan. Kuolemanmaan vierellä lyhyessä tuokiossa tapahtui paljon kokemuksessani inhimillistä kohtaamista sanallisesti ja ennen kaikkea ilmeiden, eleiden ja ystävyyden tasolla: Minulla vielä hellapoliisi kotona! Pääsimme heti juttuun 20 v jälkeen muistamaan menneitä vitun kriisejä kenestäkään välittämättömien srk:ssa, entisiä työkavereita, hautajaisissa runoja lausuneita ja Naarvan marssilla vainajia häpäisseitä kantelija-veteraaneja, jotka isänmaan lipuilla ja Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen ja antisemitistisen Martti Lutherin eli Adolf Hitlerin oppi-isän armo-opilla pyhää valaa seuraten ja tuomiokaapelin piuha-romppujen rapistessa saivat siunausta ”koko seurakunnan kirkon parhaaksi”. Kaima-kaveri totesikin: ”Ne on kaikki tuolla!” Katsoin mustiin lumen alta nousseisiin hautakiviin. Kun luen UT:a mieleni tunteiden, tiedon, ideoiden ja koko eksistenssini tasolla, katson sielun silmin antiikin viihdekirjailijoiden raapustamia tallenteita iloisen vapaalla mielenkiinnolla. Aidossa inhimillisyydessä juuri minun tavallani, kenenkään estämättä ja lyömättä, näen minulle rakkaassa, henkeäni nostavassa iloitkussa Jeshuan Galilean kankaiden apajilla, maajullien, katutyttöjen, rattopoikien, varkaiden, murhaajien ja kaikkien niiden jätkien porukoissa, joita synedrium eli neuvosto, maan hallitus, yliopiston rabbi-maisterit ja korkein oikeus hätistelevät sotilailla ja pappien poliiseilla maleksimasta julkisilla paikoilla temppelin luona, etteivät saastuta pastoreiden koirien kusetuspaikkaa eivätkä haise Lasaruksen mädälle lakirodun mitalinjako-gaalaan päin. Minun UT:ssa lukee, että juutalainen Jeshua tunkee rehtien ystäviensä porukkaan, kunnon jätkien luo, missä haisee ihmiseltä, ihmispaska, työn hiki, spitaali, juodaan porukassa viimeinen viinipullo, pannaan savuiks, sinappia köyhän leiväksi ja lahjoitetaan oma sandaali kunnon jätkä-ystävälle, ymmärtäjälle, joka kaipaa ystävää hänen tasolleen, hänen mahdollisuuksiensa mukaan ja saamaan edes jotain täyttymystä inhimilliseen kaipaukseensa. Näin Raamatussa, jota kelpokristittyjen kirkko sanoo Jumalan sanaksi ja Paavalin keksimällä kreikkalaisten Kristuksella tappaa Jeshuan uudelleen ja piilottaa homekirkkonsa instituution ruttutunnustukseen ja saarnakirjaansa! Mitä minä, yksi syyllinen kuolevainen jätkä jätkien joukossa tarvitsen? Jeshuan jengissä aatoksissani minun on helpompi elää verrattuna siihen, kun alle 10-vuotiaana kokemani kaaoksen, pelon ja ymmärtämättömyyden ilmapiirissä seuloin Kuopion tuomiokirkon pappien saarnoista iankaikkisen elämän sanoja. Niitä halusin itse pappina ymmärtää lisää. Matka on ollut pakertamista, paljolti vastakarvaan mutta ihmisten avulla uskon valossa tähän päivään. Iloni on papiksi pääseminen! Koskaan en ole moittinut virkaani, päinvastoin. Olen saanut parhaimman minulle mahdollisen elämän! Oma matkani elämän tiellä kohti kuolemaa avartaa silmiäni tajuamaan jotain, jota Sihvos-Matti kammoksui! Minä menen maahan iankaikkisesti! Nyt on kairos-hetki, pelastuksen päivä! Vähitellen ystäväksi tullut Jeshua-jätkä elää sydämessäni ja virvoittaa rakkaudellisena valon- ja elämäntuojana. Ystävien joukossa minä kohtaan Jeshuan! Inhimillisessä kuoleman ja synnin vajavaisuudessa UT:n oppilaat kokivat Jeshuan sanojensa ja tekojensa mittaiseksi, koska hän oli heille niin hyvä Jätkä, ystävä, myötäeläjä, nostaja, lämmin puolustaja ja perustii koko elämänsä Jumalaan. Alistetuilla heikoilla oppilailla ei ollut muuta keinoa kuin nähdä hänessä Jumalan työ. Jeshuan ei tarvinnut tehdä mitään, kun ihmiset jo ylistäen Jumalaa jakoivat hänelle mitaleja. Jorma Luostarinen Outokumpu 29.4.-25 netti: outokummun pappi luostarinen, alla linkki, 1135 blogia

JESHUA ON KAUKANA METREISSÄ JA MINUUTEISSA ILMAN MITÄÄN INSTITUUTIOITA Jeshua-nimi on tuntematon kristinuskon globaaleissa 30000 tunnustuskunnassa ja Outokumpu-Polvijärvi -ihmisille, jotka menevät pyhättöön tai pois, saavat hyvän olon tyhjistä Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen paperisanoista, polvistuvat huikkiin, tilaavat papin kastelemaan pään ja asettumaan joulukuuseksi uskovaisten nurkkaan, pyytävät hyvän papin kahville, yhdistävät pettyneiden piuhat tuomiokaapeliin puolustamaan oikeaa oppia, sallivat toisen töniä toista viinikupin kaatamiseksi alttariin päin. Kokemusfaktojen tunnoissa, kriisien poltossa ja uskon valossa tulee mieleen UT:n kertomukset juutalaisen ihanasta Jeshua-jätkästä, jonka seikkailuista hänen kuolemansa jälkeen sadat kirjailijat kirjoittivat antiikin viihde-kirjallisuus-evankeliumeja, joista monien filosofioiden risteilyssä karsittiin pois juutalainen perinne, myös Jeshua, ja kaikki se, mikä ei mahtunut keisari-ylipastori-jumalan valtiokirkon politiikkaan ja hänen alistamiensa orjapiispojen teologiaan. Jo tämä Raamatun tutkimukseen perustuva johdanto osoittaa, että täältä meiltä on monta metriä Jeshuan syntymä-navetta-puun paskaisille pahnoille ja hänen veren, virtsan ja ulosteen kyllästämälle kuolemapuulle hyvien uskovaisten iloksi ja synedrium-neuvoston eli maan hallituksen, yliopiston maisteri-rabbien ja korkeimman oikeuden toteuttaessa valtion jumalan vanhurskasta oikeamielisyyttä tukemaan instituutioita eli lain ja viran asetuksia kansalaisten parhaaksi ja Jeshua-noidan, taikurin, eksyttäjän ja perkeleen riivatun ja hänen paskaporukkansa tuhoamiseksi! Mieleeni tulee Heikki Räisäsen sanat v 1973 hänen luennoidessaan kriittistä eksegetiikkaa pappis-kokelaille ja kertoessaan kokemuksistaan perinteellisen Raamatun lukutavan raameissa: ”Hyvinhän se toimii!” Se oli esimakua uusista tuulista ja herja Ev.-Lut. kirkon valtiaita kohtaan, jotka yrittävät pelastaa kirkon ongelmat pimeydellä, käsitesekaannuksilla ja julistamalla epätoden Raamattu-käsityksen Jumalan sanaksi. Jeshualle kävi ja jokaiselle muulle ihmiselle käy yhteiskunnan jäsenenä vastaavalla tavalla, ”poista paha keskuudestasi sanoo Herra”, kuin Jeshualle, jos hän katsoo kriittisesti yhteiskunnan itsestään selvien totuuksien instituutioita ja saarnaa ja toimii tavalla, jonka uskonnollisen instituution orja-virkamies ”voi tulkita”, kuten tuomiokaapeli tekee, pyhän instituutionsa vastaiseksi. Yhdellä paperin palalla, tosin 16 kertaa taitettuna haiseviin tuomiokääreisiin, tuomiokaapeli-instituutio heittää ihmisen ulos! Onpas siinä evankeljumia Adolf Hitlerin tyyliin, joka pohjautuu antisemitistisen armo-oppikeksijä Martti Lutherin ”Juutalaisista ja heidän valheistaan” - kirjaan. Pastoraalitenttiä varten luin 1980-luvulla kirjan, jossa oli visioita siitä, mitä Jeesus ja kristinusko voisi olla tänä päivänä. Siinä oli vastaus, että kirkon tehtävä on jatkaa siitä, mihin Jeesus pääsi. Sanan henki sytytti minua ja sovelsin sitä kokeeksi työssäni. Ei aikaakaan, kun jouduin Sihvos-Matin puhutteluun Kuopion Vuorikadulle vastaamaan rollijoiden harhaoppi-syytöksiin. ”Mistäs on oppisi?” Saatuaan vastauksen omista kirjoistaan pomppasi äijä jakkaralla uurteet otsassa syveten ja minulle kaapelin punoja viitoitti tietä ulos. Räisänen teki työtä kirkon ongelman purkamiseksi, Sihvos-Matti tullessaan virkaan lupasi ”kääntää yhdessä kirkkolaivan” ja pyysi anteeksi kirkkoherroilta, kun äänesti naispappeuden puolesta. Valtiokirkossa sen perinteen takia ei ole juutalaista Jeshuaa, joka UT:n mukaan on ainut Pelastaja-Vapahtaja syntisille kuolevaisille iankaikkisesti. Jo korvikenimi pakanoiden Jeesus on antisemitistinen asenne kaikkea juutalaista ainesta kohtaan. Jeshua ei siunaillut yhtään yhteiskunnan instituutiota, ainoastaan VT:n sanat, joissa hän kuuli Jahven puhuvan. Kristinusko lähti jo alussa harhateille, valta, massa ja enemmistö veti vikaan, vaikka totuudelliset päättäjät ja teologit yrittivät saada UT:n Jeshuan ja hänen uskonsa pääuomaksi perinteeseen. Mutta jo siinä vaiheessa se idea oli määritelty harhaoppiseksi! Niiden kannattajat heitettiin ulos ja tapettiin tarpeettomina! UT:n valossa kristinusko on siis juutalaisuuden harhaoppinen lahko! Mitä kirkko voisi olla tänä päivänä? Kristittyjen tekemä lähetystyö-käännytystyö pitää pyytää anteeksi tehtyine tuhoineen ja muistaa, että lähetyskäsky ei kuulu UT:n vanhimpiin käsikirjoituksiin! Tulevaisuuden kirkko on pienyhteisöjä, joissa keskiössä ja mittapuuna on edistää UT:n ihmisrakkauden henkeä juutalaisen Jeshuan tavalla yhdessä islamistien ja juutalaisten kanssa. Heidän perinteensä Jeshua on UT:n fakta, kristityt antavat Faktalle merkityksiä!. Jorma Luostarinen 28.4.-25 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1135 blogia, alla linkki

KHALKEDONIN KOKOUKSEN SANATAITEEN USKONTUNNUSTUS V. 451 »Pyhiä isiä seuraten me opetamme kaikki yksimielisesti: (I) on tunnustettava, että meidän Herramme Jeesus Kristus on yksi ja sama Poika, hän on samana täydellinen jumaluudessa ja samana täydellinen ihmisyydessä, tosi Jumala ja samana tosi ihminen, omistaen järjellisen sielun ja ruumiin, jumaluudeltaan yhtä olemusta Isän kanssa ja samana meidän kanssamme yhtä olemusta ihmisyydeltään, kaikessa meidän kaltaisemme, paitsi ilman syntiä, jumaluutensa puolesta hän on ennen aikoja Isästä syntynyt, mutta tämä sama on viimeisinä päivinä meidän tähtemme ja meidän pelastuksemme tähden (syntynyt) ihmisyytensä puolesta Mariasta, neitsyestä, Jumalan äidistä, yksi ja sama Kristus, Poika, Herra, ainosyntyinen, (II) joka tunnetaan kahdessa luonnossa sekoittamatta, muuttamatta, erottamatta ja jakamatta, jolloin yhdistymisen tähden luontojen erilaisuus ei ole millään tavoin kumoutunut, vaan kummankin luonnon omalaatuisuus on säilynyt ja yhdistynyt yhdeksi persoonaksi ja yhdeksi hypostaasiksi, joka ei ole jakaantunut tai erotettu kahdeksi persoonaksi, vaan joka on yksi ja sama ainosyntyinen Poika, Jumala-Logos, Herra Jeesus Kristus, kuten kauan sitten profeetat ovat hänestä opettaneet ja Jeesus Kristus itse on meitä opettanut ja isien tunnustus on meille välittänyt.[1]» Jotta saan sanottavani esiin, kaikupohjaa kirjoitukselle ja lukija ymmärtäisi asiani, kerron omaa tarinaani pappina. Siitä olen kirjoittanut nettiin 1133 blogia. Ensimmäisten vuosisatojen kristilliselle ja koko Rooman jumal-keisarin kirkolle hänen valtakunnassaan piispa-poliitikot keksivät tunnustuksia, esim. Khalkedonissa. Ne ovat asiakirjoja Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksessa. Tuomiokaapeli apurien evankeljumilla heitti minut ulos v 2006 syytteellä Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen vastaisuus. Olen ollut sokissa nämä 20 v, mutta alle 10-vuotiaana syntynyt poltteeni päästä totuuteen päin minulle sönkätyissä uskonasioissa ei hellitä. Koko 30 v pappisaikani koin olevani Jeesuksen ystävä ja vasta 16 kantelun uuvuttamana opin tuntemaan ja saamaan ikuiseksi ystäväksi UT:n juutalaisen Jeshuan, joka syntyi navetan lehmien paskan hajussa ja kuoli omalla virtsaamis- ja paskannuspuullaan aikansa maan hallituksen, yliopiston maistereiden ja korkeimman oikeuden iloksi! Mitä enemmän opin tuntemaan Jeshuaa, sitä huonommin minulle kävi tuomiokaapelin ja sen polttajien käristellessä tukastani alkaen raiskauksiin keskellä päivää Outokummussa. Kivulla ja tuskalla yhdessä perheeni kanssa koin sielussani ja kerran mätänevässä ja siihen tilaan ikuisesti jäävässä ruumissani srk:n ihmisten syvän inhimillisyyden ja tietämättömien typeryyden, jota ylläpitää kirkkoneuvosto perinteen ja tuomiokaapelin antaessa sätkyjä ”oikean opin” kirkon potkaisuase-suttupaperilla tunnustusta vahvistamaan. Tuomiokaapelilla ei ole mitään hajua siitä, mitä Khalkedonin tunnustusformeli sisälsi v.451 Rooman valtakunnassa ja mikä on tekstin oikea tulkinta Euroopan toisella laidalla Kuopiossa 2006 v myöhemmin. Juuri siitä syystä tuomiokaapeli ei yksilöinyt herjojaan kysyessäni tarkennuksia: ”Sitä ei sinulle sanota, riittää että me tiedämme sen!” Kun minä ikäni olen rakastanut Jeesusta ja tutkimalla halunnut pappina edistää hänen tuntemustaan, en voi Herran kirkossa olla pirusta seuraava, vaikka kirkkovaltuuston pyhä jäsen niin väitti! Missähän 1960-luvun Apulehden Jallu luuraa? 1. Otsikon tunnustuksessa näkyy eksytystä, kun arvioimme sitä nykytietämyksen valossa. 2. Tunnustus on kirkkopoliittinen konsensus. 3. Ei isät vaan Marian Jeshua-jätkä ansaitsee arvon pyhä. 4. Tunnustuksen Jeesus on platoninen tyyppi ja antisemitististen pakanoiden eli ei-juutalaisten väärennös Jeshuasta. 5. Tunnustus kieltää jakamasta Jeesusta ja jakaa hänet Platonin tyylillä moneen kertaan, koska vihaa juutalaista Jeshuaa, kuten Hitlerin ystävä Martti Luther Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksessa! 6. Vahvojen todisteiden valossa neitsyt oli huora. 7. Kirkon kolminaisuusoppi ei perustu Raamattuun. 8. Jeshua-jätkässä ei ole mitään ”luontoja”, ”hypostaaseja”, ”Logoksia” eikä Platonin olemuksia. Ne ovat kullattujen kupolikattojen palvojien, juutalaisia hakkaavien ja Jeshuaa pilkkaavien valtiokirkko-aatteen teologien väitöskirjoissa ja elämästä irtautuneiden pappien oikeaoppisissa saarnoissa. Totuuden valossa islamistit ja juutalaiset näkevät Jeshuan oikeinpäin, jalat maassa! Jorma Luostarinen 27.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen 1135 blogia alla linkki

KIRKON KEKSIMÄ PAPERITUNNUSTUS – TEORIA ILMAN ELÄVIÄ IHMISIÄ Jokainen voi netistä lukea, miten Suomen Ev.-Lut. kirkon edustaja kertoo tunnustuksestaan, jonka nimissä, jos ei muuten, saadaan pappi ulos tunnustuksen vastaisuudesta. Koska Suomen lain mukaan kirkon oma asia on, miten se käyttää tunnustustaan, ei valtion korkeinkaan oikeus voi siihen puuttua. Kirkon laillinen edustaja valtaa pitävänä saa haluta omaansa ja soveltaa sitä. Asetelma antaa järjestelmän kapitulille ylivallan suhteessa pappiin: iskeä kovinkin, luvata pehmosia, alistaa, juoksuttaa ilmiannettua psykiatreille, poliisille ja muille viranomaisille siirtäen oman vastuun toisille instansseille, jotka nekään eivät ota sitä itselleen: ”Kukaan ei tehnyt mitään”, ”se ja se päätti”, jolloin kantelukierre jatkuu, 30 v.. Käsien pesemisriittien aikaan ilmiannetun jaksaminen ja oikeusturva on heikko, kuten järjestelmän säätelijän tarkoitus onkin. Pappi kirkon virkamiehenä on ehdottoman riippuvainen epäinhimillisestikin käyttäytyvästä asessorista srk:n päättäjien kimppakyydissä eikä hän voi helpottaa oikeudellisesti asemaansa järjestelmän sisällä työpaikassaan, vaan hänen on mentävä itkemään valtion suuntaan. Kirjoituksissani olen kertonut faktat useaan kertaan keskiössä lopullinen kenkä virasta ja papin oikeuksista v 2006 30 vuoden palveluksen, 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn diakonisen kotikäynnin jälkeen. Tätä taustaa vasten, joka on totuudellisesti koettu fakta, käännän suomeksi uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjasta Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning sopivia jakeita. Niissä ei-teologi kertoo asteikossani parhaiten kristinuskon perusideoista verrattuna pappien tyhjiin mutta laitokselle mieleisiin turinoihin. Jakeitten avulla saan valoon omaa tarinaani, jonka seulominen jatkuu. Runebergin jakeitten ydinlöytö valottaa kristinuskon juutalaisuudesta kasvavaa Jeshua-perinnettä ja sen ajatonta merkitystä UT:n historiallisen ajan jälkeen alkaen ajanlaskun alun Palestiinassa Lähi-Idässä. ”Jos katsomme kristinuskon keskeisintä symbolia, ristiä, on se kärsimyksen kuva. Jos etsimme ydintä Kristus-hahmossa, tarkoittaa se sitä, että käsitämme Pelastajan täydellisenä ihmisenä, joka kärsii ja kuolee lähimmäistensä puolesta rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalaan. Mutta kuoleman jälkeen seuraa ylösnousemus eli uudestisyntyminen, jolla hän on pelastanut toiset. Jeesus käsitti itsensä Ihmisen Pojaksi eli Ihmiseksi. Tämä mytologinen Ihminen on samaa kuin Aadam, Alkuihminen, joka samaistetaan jälkeläisiinsä samoin kuin Jaakob omiinsa. Kristus, Ihminen, samaistuu kaikkiin ihmisiin. Tämä Ihminen tarkoittaa jokaista ihmisyksilöä, voidaan sanoa ruumiillistunutta ideaali-ihmistä, tyypillistä ihmistä ja abstraktista ihmistä. Tämän ihmisen täytyy kärsiä, kuolla ja uudestisyntyä. Se pätee Kristukseen, täydelliseen Ihmiseen samoin kuin jokaiseen, joka pelastuu hänen nimessään. Kärsimys ja uudestisyntyminen Kristuksen nimessä ei rajoitu mihinkään tunnustukseen, jos tarkoitamme Kristuksella täydellistä Ihmistä, ts. jos sanomme, että ihmisen pelastuakseen täytyy kärsiä, kuolla ja uudestisyntyä. Tässä on farisealaisuuden ja kristinuskon vastakohtainen ero: jälkimmäinen julistaa kärsimystä, jne… ja inhimillistä mielenlaatua edellytyksenä, että hyvä tahto tuottaa hyvää hedelmää. Nykyajan kielellä sanotaan, että henkilön, joka vaikeuksitta sopeutuu täydellisesti ympäristöön, on mahdoton tulla hyväksi ihmiseksi. Hän voi viihtyä elämässään, mutta hän ei pysty tukemaan lähimmäistään, koska hän ei ymmärrä tämän ongelmia. Hänen elämästään tulee värittömän köyhä verrattuna niihin, jotka kärsivät ja taistelevat, saavuttaen tai ei tasapainon. Sellaista henkilöä ei voi pelastaa, koska tarvetta siihen ei ole! Vain jos hän joutuu kriisiin, hänen inhimillisyytensä voi hänet pelastaa, jolloin hän pystyy auttamaan toisia. Se prosessi tarkoittaa, että vanha persoonallisuus särkyy ja uusi rakentuu. Vastaava pulma on niillä, jotka ovat näennäisesti sopeutuneita eli ”kalkittuja hautoja”, jotka eivät näe kauniita asioita elämässä ja vihaavat ympäristöään, MT:23:27. Persoonallisuuden uudestisyntyminen tarkoittaa sitä kehitystä, minkä kulttuuri-ihminen läpikäy tullakseen yhteiskunnassa todella hyvän sosiaaliseksi yksilöksi menettämättä inhimillisyyttään. Tulla Ihmiseksi, toisin kuin eläin, edellyttää, että kriisien kautta sopeudutaan yhteiskunnan keinotekoisiin instituutioihin.” Tästä tekstistä voi jokainen löytää itsensä, papit arvioida tyhjiä puheitaan, kapituli säätää puntareitaan, telttasaarnaajat hillitä uhoaan, kirkkoneuvosto kiusaamistaan, kiihkouskovaiset vihaansa pappia kohtaan ja tavallinen kuolevainen lähteä etsimään pelastusta Jeshuan nimessä. Antisemitistinen Idän teologia, Lännen Augustinus ja Hitlerin oppi-isä Martti Luther näkyy uudessa valossa. Ainut ylläolevan evankeliumin mukainen UT:n kirjeteksti on Jaakobin kirje, jota Luther vihasi: ”Usko ilman tekoja on kuollut” ajaa meidät oppimaan juutalaiselta Jeshualta. Kun asetan Runebergin tekstin UT:n evankeliumin totuudelliseksi tulkintapohjaksi, päädyn sanomaan kokemusfaktaani perustuen nuorison kielellä, että kapitulin jäsenten antama tuomio on täysin ”perseestä”. Aamen! Evankeliumin valossa näkyy, että ”kirkolle ei kuulu tuomiovaltaa”, kuten yksi khranikin sanoi 20 v sitten. Jorma Luostarinen 26.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen 1136 blogia alla linkki

RIEKKISEN ATTASEOIDEN KIRKOLLE JESHUA EI OLE UUDEN IHMISEN ESIKUVA UT:sta jokainen voi lukea, mitä juutalaisen Jeshuan hirttämis-naulaamis-murhan jälkeen kirjailijat hänestä raapivat kaislalle, nahalle ja savitauluihin. Niiden valittujen palojen käännösten käännöksiä myöhemmissä Raamatuissa papit hoilottelevat pätkinä kultin liturgiassa ja ihmisten rakentamissa toimitustarinakaavoissa. Aivan kuin kuulen sielussani herjana ja herättäjänä sanat ”hyvinhän se toimii”. Ne sanoi kriittisen eksegetiikan eksport-opettajani Heikki Räisänen luennoilla v.1973. Hänen esitelmänsä ja itkunsa edellisenä vuonna H:ngin Säätytalossa piispaukkojen ja kiduttaja-tietoviisas-uskovaisten paineessa aloitti pappiskoulutuksen uuden ajan, ”hyvinhän se toimii!” Sen hyvyys ajatteleville ihmisille nähtiin ja kirous pimeään hylätyille nähtiin ja nähdään vielä tänään, kun Jumalan asioiden spesialisti-tulkitsija-totuudenpuhujat, mykät pimittäjät, väärentäjät 30000 kirkkokunnassa ja Suomen ev.-lut. kirkon Kuusjärven homeisessa vuotokattoisessa kirkkotalossa hoilottelevat perinteen, leipäpakon ja typerän tietämättömyyden luritusta, joka ”ei vua aakee kellekkää” salissa nukkuvalle syylliselle kuolevaiselle. Taloa paapotaan, paikataan varkaiden seinäreikää; haudankaivaja potkii papanoita; nostetaan autoja maasta taivaaseen YV:n hyväksi; talousihme laskee pennejä ja kerhotäti näyttää lapsille kiiltävää valkoihoista arabinnäköistä Jeesus-lapsi-kuvaa. ”Missä Jallu luuraa?” oli piirros-etsimistehtävä Kuopiossa 1960-luvun Apu-lehdessä. Kaikki etsivät kilvan hörökorvaista ”rupelia”. Räisäsen sanomaa minäkin vihasin minulle tuputettujen unien sokaisemana tiedekunnassa ja vielä Uimaharjun pappina, koska olin riippuvainen toisten tuesta ja papin palkasta srk:n armoilla enkä tuntenut UT:n Jeesusta kuin sen verran, että kuulijoissani ei tapahtunut millinkään liikettä kohti UT:n Jeshua-jätkää, hänen ideoihinsa ja hänestä kertovien kirjailijoiden tarkoittamaan ytimeen, hänen ihmeellisiin seikkailuihinsa ja kohti sitä suunnatonta vihaa, jonka hän sai pirun turpaansa synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden paskaporukan psykiatrien diagnooseissa sanottuna Jeshuan oman evankeliumin valossa ja UT:n kirjailijoiden Jeshua-evankeliumin valossa. Kriittinen Raamatun tulkinta rikkoo täysin sen tulkinnan, jota sulava Kuopion pappi rippikoulussa, kansakoulun pakko-uskonto-opettaja ja muut kirkonkirjansa selanneet tuputtivat lopullisena Jumalan sanana. Matkantekoni ja sen värikkään ihanien muistomerkkien äärellä tajuan mielenkiinnolla tarinaani ja matkakumppaneita heidän repiessään totuutta esiin syyllisinä kuolevaisina ihmisinä. Jos joku sattuu tätä lukemaan, kuulen sielussani pappismatkani seikkailujen kaiussa sanat: ”Pitäisit perkeleen entinen pappi jo suusi kiinni, et kiusaisi meitä lähettämällä postilaatikkoomme sairasmielisiä kuvitelmiasi, vaan kiittäisit kirkkoa, että se vihki papiksi tuollaisen, josta tuli arvaamattoman outo muukalainen meidän kirkkoomme ja rakkaitten veljiemme ja sisartemme yhteyteen. Hyi sinua!” Kiitos, jos ajatukseni pätee! Tämä kaiku on tuttu, rikastan sillä matkaani. Käydessäni tänä keväänä 33 kertaa pommittamassa säteillä leikatun ja uusiutuneen prostatasyövän 2 cm aluetta henkeni lähti myrskyten liikkeelle ja aloin sanallisella tasolla avata täysillä salaista arkkuani kelatakseille ja sairaalan henkilöstölle. Syövällä sinänsä ei ollut enää merkitystä ahdistuneen yksinäisessä tuskassa. Jo kotona turpani tukittiin kyselystä; pappina srk:n valiot raskain ottein; piispa-valtiomies-attasea; ihanan huutava mini-pikku-pöksytyttö ja aavemaiset sairaiden paperien kirjoittajat, joilla oli yhteys heidän alaisten alaisten alaisten 2 itsemurhaan tietämättään mihin kuseen he olivat sotkeutuneet; rovasti läikyttämässä viinimukiani; Riekkisen tuomiokaapin tunnustuksen vastaisessa evankelisen rakkauden syleilyssä oikeus-attasien piirtäessä taivaan karttaa. Lapsenlapseni kiusoitteli kirjoituksellani ”Jeesus haisee navetan paskalle”. Juutalainen Jeshua, alias pakanoiden Jeesus, haisee UT:ssa lehmän paskalle jo syntymäkaukalossaan. Kuoleman kaukalossaan hän haisee ihmispaskalle, joka valuu hirttä pitkin Marian huiviin ja maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden tuomiotiliin, ja verensekaiselle ihmiskuselle, joka roiskuu sotaurho-pyövelin silmiin keihäänsä lävistettyä uhri-rikollisen munuaisen. Paavali puhui jostain Jeesuksesta ”Uutena Aadamina” eli Ihmisenä. Missä Jallu-Uusi Aadam luuraa kirkon tunnustuspahvissa ja 2-regimenttiopin suttumusteessa täysin poissa srk:n työntekijöiden ja muiden ihmisten elämästä. O se vua häppeee se! Jorma Luostarinen 25.4.2025 Kuusjärvi netti: outokummun pappi luostarinen 1132 blogia alla linkki

LÖYTÄÄ JESHUA Pappisaikani on kaukana. Aikarauta tikittää. Pitäisi saada kurottua elämän kangas ehjäksi, reikiä pois ja kultaisiin reunuksiin tähtiä. Kuolema kolkuttaa ja yön oudot vartijat kärkkyvät tullen mennen palatakseen. Mielessä, ajatuksissa, tunteissa, sielussa, kokemuksissa, vaikutelmissa ja muistoissa menneet kohtaamiset läpielämisineen ovat tätä päivää. Mennyt on tässä ja nyt: perheen pienet, kalamatkat, lapinmatkat, nuori uho, rasitus työssä ja virkistyminen Vestertana-vuonolla taustalla tunturit – yksin ja yhdessä rakkaitten kanssa. Mielessä mummot mökeissä, pakkaskelit, autolla koteihin -35, kelloa katsoen kiiruhtamaan seuraavaan mökkiin, virastoon, hautajaisiin, kasteille, vihkimisiin, alttarin äärelle jakamaan taivaan apetta nauhurien rapistessa kirkkoneuvoston povessa ja salakaapissa Jumalan kunniaksi ja srk:n parhaaksi, todistusaineistoksi Riekkisen uskomattomalle raadille uskomattoman pahanhajuisessa tuomioloukussa. Sellaista se oli: hyvin yksinäistä puurtamista läpän vuotaessa ja syövän etsiessä kudosta tuhotakseen maan madon, joka yrittää säilyä hengissä ja katsoa maasta Herraa ylös järjestelmäpelin yhtenä nappulana kanteluineen, vahtimisineen, taputteluineen, tuputteluineen, huuteluineen, raiskauksineen, lehtien sivuilla ylistyssanoja, alistusivauksia, arvailuja, johtopäätöksiä, epämääräistä kärhämöintiä, ohittelua, uhittelua, syrjäyttämistä, avointa vittuilua, poliiseja, terapeutteja, psykiatreja, asianajajia, tuomaripäätöksiä, tökkimistä sakastissa ehtoollismuki läikkyen, tuomioita, odottelua, järjestelmän ilkeitä sanoja, asenteita, viittauksia turhiin lupauksiin, petollisen attasean turhemmista liippauksista vielä turhempiin: mustia pikkupöksyjä, huutamista silmittömästi, uhittelua, vähättelyä, herjaamista ylhäältä ja alhaalta koulun korkeista ikkunoista ja piispan tuomiosalin pikkujakkaralta. Sellaista se oli. Eikö usko riitä! ”Tuollaisella paskalla täytyy olla jokin tarkoitus”, sanoi lohenonkijajätkä Luontokeskuksen laavulla räkä poskella, murtunut sätkä huulessa, sinappi nenässä ja tärisevä tölkki lenkkiä voitelemaan. Tuollaisella paskalla täytyy olla tarkoitus! Niin se on! Juuri siksi, koska kirkkoneuvoston mukaan srk ei halunnut papikseen, tein ilmaiseksi 16000 kotikäyntiä! Teepä se, hyvä pappi! En sortunut hyppivän piispan lupauksiin, vaan katsoin näytelmän loppuun, 30 v. Tuollaisella paskalla täytyy olla tarkoitus. UT:n kirjoittajat antavat vastauksia Jumalan ihmeellisten tekojen kirjoon, jossa nirppanokkien paska paljastuu ideoilla, juonella, juonteilla, Mooses-murhaajalla, huora Rahabilla, David-raiskaajalla, Herodes-sarjamurhaajalla, ylipastori Kaifaan jengillä, Pilatuksen käsisaippualla, Lasaruksen spitaalirätillä, Pietarin väärällä kalavaaalla, sotilaiden keihäillä Jeshuaa teurastaa Golgatan puuhun, pyövelin hirttoköysillä viran mukaan, heidän saatanan riivatussa, huoran pennussa, Israelin eksyttäjässä, taikurissa ja paskapuheen pitäjässä. Jeshuan rakastama Maria itkee ja Mestari paskoo kuolinkotinsa puupaalulla kuin syntymäkotinsa puukaukalossa! Hyvät uskovaiset virkapaikalla virkamerkkeineen neuvoston synedriumissa, maan hallituksessa, yliopistolla ja korkeimmassa oikeudessa potkivat räkähuoransa syrjään saastuttamasta hyvien ihmisten istuimia, instituutioita, kasarmeja, poliisilaitosta, pyhäkön ilmaa ja pappien virkanappeja. Jeshua katsoo hirrestään kyynelsilmin Mariaa, spitaalisia, vankeja ja kaikkia päähän potkittuja rakkaitaan. Valtiokirkon tyhjissä dogmeissa, kuolleissa fraaseissa, tunnustuspahvissa ja vielä tyhmemmässä pappien oikeusistuimessa ei ole mitään tuosta paskasta, mitä UT:n kirjailijat sanovat köyhien pelastukseksi Jeshuan kanssa ja joka on ainoa apu syylliselle kuolevaiselle ihmisrauniolle. Ei voi loputtomiin olla niin, että Ev.-Lut. kirkko tuhlaa miljardit setelit homekirkkotaloihin, musteen ruttupapereihin, jotta ihmisille ei vain valkeneisi UT:n totuus. Miksi ja siksi ei saada UT:n juutalaista Jeshuaa avuksi syyllisille kuolevaisille – herättämään, hoksaamaan, päähän, käsiin, sydämen iloksi? Hyvien uskovaisten paskalla täytyy olla tarkoitus ja se tulee käsitettäväksi niille, jotka eivät täytä hyvän ihmisen mittaa hyvien maailmassa! Jumalalasta lähtenyt totuus ei voi ikuisesti olla kirkkoinstituutiossa hämärää arvailua, uskottelua ehkä-ehkä, pelonsekaista salausesittelyä, turvan tukkimista, vaan avoimen vapauttavaa, rentoa, riemullista rakkaudesta nauravaa elämän iloa, toista hyväksyvää ja kannustavaa meininkiä. Sitä tarkoittaa UT:n ihmistä perseeseen potkiva sana sooteeriaa, pelastus, vapautus, terveys. Se haastaa hoksaamaan ja myöntämään laitoskeskeinen kuoleman tila ja siirtymään kuoleman tilasta ihmiskeskeiseen elämän tilaan. Jorma Luostarinen Outokumpu 24.4.2025 netti: outokummun pappi luostarinen 1131 blogia alla linkki

PAPPI TARVITSEE PAAVIN KOKEAKSEEN JESHUA-IHMISEN ELÄVÄKSI Rooman piispa, teologisen purpatuksen vicarius Christi eli Kristuksen sijainen maan päällä ja apostoli Pietarin seuraaja ainoassa tosikirkossa eli roomalaiskatolisessa kuoli pari päivää sitten. Rauha hänen sielulleen! Opiskeluajan seminaarissa 1973 prof. Teinonen arvosti hänen nuoruuden teologiaansa. Sana isä herättää mielessäni voimakkaita tunteita matkallani kuoleman varjon maassa. Kaikki kirjoittamani 1130 blogia kertovat minusta ja isä-Aatosta. Sydämeni täyttyy isästä ja koko elämäni viitoittuu yhteisistä retkistämme. Sana paavi, lat. papa, tarkoittaa isää. Nyt Rooman kirkolla, siis koko maailman universaalilla kirkolla eikä sen papeilla, joita myös kutsutaan isäksi, padre, ole isää kirkkoinstituutiossa. Siksi kiireellä valitaan uutta kirkon työntekijöille ja jäsenille! Minulle tuo sata kertaa muutettu teologinen paaviloru on pelkkää potaskaa, tarpeetonta roskaa, kun ajattelen ikuisen juutalaisen ystäväni, Jeshuan, kertomaa Isää taivaassa ja Jeshuan junttaamaa sanomaa aikansa synedriumille eli neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle ja korkeimmalle oikeudelle. Isä meidän! Siitä se alkaa, siihen se päättyy, siitä riittää syylliselle kuolevaiselle ihmiselle elämän pieniin iloihin ja suuriin suruihin: oman kodin raunioilla, pommitettujen haudoilla, katsellessa tyhjää ruokakuppia kädessä. Isä meidän, Jeshuan Isä, on kertomuksessa yhteinen: meidän, heidän, minun, koko maailman Isä. Se on totuutena Jeshuan suussa, hänen käsissään, teoissaan ja hänestä kertovien kirjailijoiden teksteissä UT:ssa. Mutta siihen se jää, ei ole elämän tasolla, tuskin mitään Suomen Ev.-Lut. kirkon inkvisition tuomioistuimessa! Jumalallisen hyvän kaunis Isän rakkaus on kuitenkin olemassa jossain, missä, uskossa, kun ihminen löytää Jeshuan! Se avautuu Raamatun teksteistä: Juutalainen jätkä menee jengeineen temppeliin isä ylipastorin eteen ja heittää hänen anekauppiaat ulos; kirjanvääntäjät nakkaavat Jeshuan alas pyhiä portaita kierimään lehmän paskaan alatasolle; Jeshua parantaa tosiuskovaisten räkähuoraperkeleen näyttääkseen Isänsä rakkauden taivaassa ja maan päällä; temppelipoliisit pelastavat yhteiskunnan pankki-instituution, kasarmin, poliisiaseman ja temppelin arvovallan piiskaamalla tuota Saatanan Belsebuliaan, Marian retkua, taikuria, äpärää ja Israelin eksyttäjää seivästettäväksi Golgatan hirteen paskaväelle pelotteeksi lailla, järjestysmiehillä Jumalan kunniaksi. Luen UT:sta! Kai sillä pitäisi olla edes jotain merkitystä Paavalin perinteen juutalaisvihan kirkolle, jota vihaa kehittelivät ortodoksiset kullattujen kupolien kirkkoisät, Lännen pakanaisä Augustinus, häneltä oppinsa saanut sokerimunkki-isä Martti Luther ”Juutalaista ja heidän valheistaan”-kirjassa. Suomen Ev-.lut. kirkon tekaistut suttupaperitunnustukset ja niiden huijarikäyttöisät jatkavat kunnioitetun kirkkoisänsä perinnettä tietämättään ja opettamattaan, paitsi Jukka Paarma kertoessaan Turun piispan K.R. Kareksen Suomen juutalaisten luovutuksista kirkon aseveli Hitlerille. Natsi-isä oli rehellinen paljastaessaan aikansa luterilaiselle kirkolle lähteensä, Lutherin armo-opin! Isä Hitlerin vihateesit ovat lähes kopiot Lutherilta. Näin paavin kuolema herätti henkeeni yhteyksiä omaan isiini, UT:n hahmoihin ja luterilaisen kirkon tuntemattomien lasten isiin, jotka välinpitämättömän vastuuttomalla evankeliumilla pyörittelevät papereita. Aloittaessani papintyöt 1970-luvulla kirkon keksimien lakien mukaan piispan piti olla pappien pappi eli paavi-isä- sielunhoitaja. Kun tajusin järjestelmän kieron kytkennän papin kannalta, sielunhoitaja-utsija ja tuomari samassa persoonassa, en odottanut enää kohtaavani isää tuomiokapitulin jäsenten pikkupöksyjen, ivanaurujen, valesyytösten, harhautusten, kovien kasvojen, kasettikasojen ja piispallisen hyppelyn seasta. Koko pappiskauden, 30 v, etsin isää kirkkoinstituutiosta löytämättä. Pakollisissa kohtaamisissa järjestelmän attaseoiden kanssa tunsin pelkoa, voimattomuutta ja neuvottomuutta siitä, miten tulisi sanoa, toimia, säilyttää työpaikka täydellisessä epäluottamuksen, tekopyhyyden ja 2-naamaisuuden ilmapiirissä kaikkivaltiaan tuomiokapitulin ja kirkkoneuvoston syynissä. Kaipasin paavia, joka edes millin välittäisi uskon kokemusta UT:n Jeshuasta. Jorma Luostarinen 23.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1130 blogia, alla linkki

HUORANPENTU JESHUA – KOKO MAAILMAN VAPAHTAJA! Luin teokset Raimo Harjula, Mies myyttien takana; Arne Runeberg, Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning; Platon, Valtio; Talmud; Vittori Messori, Jeesus Nasaretilaisen arvoitus; Harri Sirola, Enkelinpoika Jeesus Nasaretilainen. Platonin ideoimana pystyn nyt maallikkona 30-vuotisen pappismatkan jälkeen näkemään uskontoni kiinnetolppia, ideoita eli taivaan pysyviä essenssejä, formia, perikuvia, olemuksia, das Ding an sich:a, joilla mitata ”firman” järjestelmää, joka antoi korppupalan, myös silminnäkijätodistuksen kulissien takaisesta oikeaoppisesta evankeliumista, jolla onko mitään tekemistä UT:n Jeshuan kanssa? Yllä oleva otsake riisuu rutiineja, riippuen siitä, mihin ruotuun lukija on sullottu yhteiskunnassa ja millaista potaskaa hänelle on tuputettu lapsuudesta alkaen! Eksegeettisten arvioiden mukaan juutalainen Jeshua, alias Jeesus, oli synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden silmissä avioton äpärä. Siihen viittaa UT:n teksti. Samaa am ha aresia olivat Jeshuan naiset ja heidän raiskaajansa. Otsikkoa avaa uskontohistorioitsija Runebergin löytämä muinaisen Lähi-Idän uskontojen yhteinen kuningasideologian kaava: Kuningas on kuollut, eläköön kuningas! VT:n historialliseen aikaan tuo kaava selittää juutalaiskansan ja vielä Jeesuksenkin ajan aikakäsityksen, elämäntulkinnan, uskonnolliset juhlat, luonnon ilmiöt, uskonnolliset riitit, juhlat ja rituaalit pappeineen, kulttiesineineen ja temppeleineen. Kuningas-sanaan mahtui käsitykset luonnosta, kansasta, hyvinvoinnista, pelastuksesta, onnesta, elämästä, kuolemasta, Israelin Jahvesta ja hänen kiivaudestaan/ suopeudestaan kansaa ja kansalaista kohtaan. Sen mukaan Ihminen elää alhaalla maan tomuna synnin kuopassa riippuvaisena siitä, mitä ylhäältä annetaan. Kaavassa näkyy idea: alhaalta ylös - kuolemasta elämään!” Messori osoittaa, että VT:n kirjailijat näkivät tuohon ideaan. Se oli kaikissa ympäristön uskonnoissa vieras siten, että ei salattu kuninkaiden, päättäjien eikä kansalaisten huonoutta, epäonnistumista, rikollisuutta, petollisuutta ja muuta kieroilua: Daavid, entinen rikollinen, tapatutti sotilaansa päästäkseen hänen vaimonsa sänkyyn; huora Raahab pelasti ovelasti kaupungin; Mooses murhasi egyptiläisen verikostona; Aabraham varasti naapurin karjan ja tappoi omistajat; Jaakob sai petoksella ikuisen siunauksen Israelille; Ester pelasti juutalaiskansan viekkaasti joukkotuholta, puhumattakaan muista sankarihuijareista. Sama kaava ja Jumalan pelastustyön idea näkyy UT:n Jeesuksen saarnatessa evankeliumia ja kirjeiden kirjoittajien saarnatessa Jeesusta. Synedriumille eli neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle ja korkeimmalle oikeudelle Jeesus oli huoranpentu, Israelin eksyttäjä, noita, Belsebul, rikollinen, hullunväärä Messias, joka ”tekee itsensä Jahven vertaiseksi”. UT:n kirjailijat korostavat VT:n tyylillä ihmisen huonoutta, epäonnistumista, hänen surkeaa tilaansa heitettynä kaivoon tai hirtettynä Golgatan mäntyyn kunnon uskovaisten nauraessa. Jeesuksen persoona, puhe ja toiminta oli mahdoton yhtälö aikansa normaalijärkisten normaaliyhteiskunnassa, ”Jumalan kiroama Messias puuhun ripustettuna”, kuten Paavali kokemiensa ruoskimisten ja paskapuheittensa jälkeen oppi ymmärtämään, sen, että hänelle hänen puheissaan oli ”Jumalan voima” ja Ylösnousseen läsnäolo, jonka ”tuntemisen rinnalla kaikki muu oli roskaa”. Mikä näille kaikille hahmoille on yhteistä? HE USKOIVAT. Heillä kaikilla oli alhaalla hengessään, sielussaan, luissaan ja ytimissään kuolevaisina syyllisinä ihmisinä uskomisen kokemus ylhäältä alas tulleesta Jumalasta heitä varten. Heidän onneaan oli pysytellä alhaalla inhimillisen elämän tasolla ja ”huutaa syvyydestä” Herraa, katsoa alhaalta ylöspäin korkeiden ihmisten murhaamaa Mestaria hirressä, Jumalan Poikaa, muistaa hänen ylösnostavat sanansa ja kuolematon rakkautensa heitä nostamaan. Siinä kokemuksessa alennettu Mestari korotettiin koko maailman Vapahtajaksi. Jotain vastaavaa ilon häivää nyt 2000 v myöhemmin koin tuosta muinaisten ihmisten onnesta ystävien seurassa 16000 ilmaiseksi tehdyillä kotikäynneillä matalien majojen inhimillisessä lämmössä ja kylmän tiilihökkelikirkonkin alttarilla ehtoollisliturgiassa. Iloani särki mm. se, kun khra-rovasti tökki sormella rintakehääni ja saatteli suunsa sanoilla ja Riekkisen jengin siunauksella lähtöäni liturgina sakastista viinimuki kädessä pyhän alttarin suuntaan samalla kun nauhurit pyörivät piilokaapissa ja povitaskuissa Riekkiselle lahjaksi. Ollessani aika alhaalla ja nuollessani arpia 16 kertaa valtiouskonnon kahden regimentin valeoikeudessa uskonnottomat attaseat halveksivat keksimällään kirkon tunnustuksella minua ja uskoani. Jorma Luostarinen Outokumpu pääsiäisenä 21.4.2025 netti: outokummun pappi luostarinen, 1129 blogia, alla linkki

JEESUS ENKELINPOIKA NASARETILAINEN Olen lueskellut kreikkalaisen filosofi Platonin tarinoita 2400 v sitten miettien hänen vaikutustaan kristinuskon 30000 kirkkokuntaan ja Suomen Luterilaiseen kirkkoon historian saatossa. Käteeni osui myös Harri Sirolan kirja ”Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen” v 2001, jossa hän kirjailijan vapaudella luo kuvaa juutalaisesta historian Jeshuasta, alias Jeesuksesta, Rooman valtakunnan Palestiinassa ajanlaskun alussa. Pois potkittuna pappina kirkon tunnustuksenvastaisuudesta ja ajatellen esim. muslimien ja juutalaisten käsitystä Jeesuksesta pidän kirjaa asiallisen maltillisena, koska juonen taustalta löytyvät keskeiset UT:n eksegetiikan faktat. Jo opiskeluaikaan huomasin, että kirkon järjestelmässä, seurakuntalaisten uskonelämässä, toimituksissa, jumalanpalveluksissa ja kirkon tuomioistuimessa ei ole mukana historiallisen juutalaisen ihmisen, Jeesuksen, persoonan kaikuja, vaan sanaa Jeesus purpatetaan mutta henkilö verhotaan apostoli Paavalin keksimän platonistisen Kristuksen varjoon. Jo UT:n kirjoittamisen ajasta alkaen juutalaiset ja Jeshua kuoletettiin pois ”oikeasta opista”, ”Jumalan sanasta” ja ”Jumalan srk:sta”. Muunnostyön tulos siirtyi kirkon historian yleistunnustuksiin, kirkkoisä M. Lutherin antisemitistiseen teologiaan ja teoreettisiin keisarin järjestelmää palveleviin dogmeihin ja esim. Suomen Luterilaisen kirkon kovaan, kylmään ja mitään sanomattomaan tunnustusformeliin. Sillä 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen heitetään pappi ulos. Jeesus Enkelinpoika syntyy maailmaan köyhän huoraäiti Marian lapseksi. Sillä aikaa hänen siittäjänsä, Gabriel, paikkakunnan naistenmies, rakastaja, rattopoika, ryyppää viinaa ja soittaa musiikkia talonsa katolla ja harjoittaa seksiä haaremissaan. Maria-äiti rakastaa Gabrielia ja heidän yhteistä lastaan, Jeesusta. Köyhä Maria nauttii seksistä ja denareista. Isä Joosef tietää tai ei tiedä Marian retkistä, mutta joka tauksessa hän pahoinpitelee nuorta Jeesusta, jolla on sirot kädet, leveät jalat ja josta ei ole mitään apua isän puusepänverstaalla. Maria puhuttelee Joosefia, ”herraksi”, joka lyö loputtomasti Jeesusta pienistäkin vastustuksista ja epäonnistumisista. Gabrielin rakastajatar on myös Magdalan Maria. Hänen lapsensa, Maria, on myös Gabrielin lapsi. Hän puolestaan rakastuu alle 10-vuotiaana samanikäiseen Jeesus-poikaan. He käyvät yhteisillä retkillä, ottavat viiniä ja eväitä mukaan. Keskustelun aiheita ovat Marian köyhä tausta ja Jeesuksen daavidilainen sukulinja, juutalainen uskonto käskyineen ja muu elämänmeno lasten näkökulmasta. Maria-lapsi on jonkun parrakkaan rattopojan raiskaama tyttö. Jeesus ihmettelee ja arvioi tyttöä, joka isona haluaisi tulla Jeesus-pojan vaimoksi. Joka tapauksessa tuon katutytön seurassa Jeesus viihtyy, koska hän rakastaa synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden alas painamia, ja unelmoi lääkärin urasta tutkimalla myös pyhiä kirjoituksia. Niinpä tyttö herättää Jeesus-pojan seksuaalisuuden ja kiihkeänä he hytkyvät vällyjen alla, nurmikolla ja Galilean kankailla. Kertomuksessa kaikki on kaunista, rakkauden sävyttämää myötätuntoa, toisen ymmärtämistä ja läheisyyttä, jossa kokemuksessa nähdään taivaiden anteeksiantamusta ja Jahven ihmeellisiä lahjoja köyhille rikkaiden pilaamassa maailmassa. Kertomuksessa ovat myös Betanian Martta ja Maria, kylähuorat, ilman Lasarusta. Perheen pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemiin Jeesus karkaa temppeliin. Yksi pappi ihastuu nuoren Jeesuksen uskonnollisesta tietämyksestä niin kauan kuin tämä ei osoita heitä syyllisiksi köyhiä huono-osaisia kohtaan. Niinpä kirjanoppineet heittävät Jeesuksen ulos temppelistä ja potkaisevat hänet juhlallisia kiviportaita alas niin, että Jeesuksen päähän sattuu vastaavasti kuin Maria-tytön alapäähän raiskauksen jälkeen. Koska poika viipyy eikä noudata kulkueen aikataulua, isä Jooset pahoinpitelee Jeesuksen kymmenillä raipaniskuilla - Mooseksen lain mukaan - oikeaoppisesti. Palattuaan Nasaretiin Jeesus lähtee salaa seuraamaan äitinsä retkiä, kun Joosef ei ole kotona. Hän löytääkin äitinsä panomies Gabrielin luota talon ylisiltä umpikännissä harjoittamassa seksiä soiton ja viinin huumassa. Nähtyään Gabrielin hiukset, kädet ja jalat, samanlaiset kuin hänellä itsellään, Jeesus tajuaa, kenestä hän on tullut tähän maailmaan. Tämä tarina on uskottavampi kuin Ev.-Lut. kirkon antisemitistinen kyhäelmä! Jorma Luostarinen Outokumpu 19.4.2025 nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1128 blogia, alla linkki

PLATONIN , UT:N JA MUIDEN VALTAKUNNAT Olen lueskellut kreikkalaisen filosofi Platonin (300-luku eKr.) teoksen Politeia suomennosta, Valtio (550 s.). Siinä hän keskustellen pohtii Ateenalle parasta valtiomallia. Papinkoulussa 1970-luvulla tentin teoksen osia. Lännessä Platonin filosofiaa pidetään pohjana kaikilla kulttuurin alueilla. Nuorena sytyin joistakin kirjan ideoista, nyt näen kokonaisuuksia. Lapsuuden kaoottinen koti potki tiedon etsintään Jumala-uskon avulla ja kokemukset matkan varrella, erityisesti 30 vuoden pappisaika kanteluineen, tuomioineen, nöyryyttämisineen kirkon tuomiokapitulin taholta erottamisineen pakottivat käsittämään itseni suhteessa maailmaan kestävällä tavalla, jolla selviäisin ylipäänsä hengissä. Platonin kirjan esittely yhdellä sivulla on mahdoton tehtävä hänen syvällisyytensä, etäisyytensä, vierasmaalaisuutensa ja meille käsittämättömien mutta takaraivossamme piilevien idisten takia. Keskeisiä termejä Platonin valtakunnassa tai sanokaamme hänen puhetorvellaan, Sokrateella, on dikaiosyne, oikeamielisyyden idea eli kaikki oikeamieliset yhteensä. UT:n tekstien valtakunnan ”vanhurskaus” on juuri dikaiosyne. Sophrosyneen eli itsekurin idea on kaikki itsekurit yhteensä. Aletheia eli totuus, hyve, kauneus, jne. vastaavasti ovat ideoina olemuksia, essenssejä, formia, das Ding an sich, jotka ovat abstraktioita, universaaleja taivaassa (ouranos) olevia täydellisyyksiä; urhoollisuus sinänsä on kaikkien kelpo sotilaiden laatu; tuolin idea on kaikki tuolit; valkoisen idea on kaikki valkoiset, jne.. Platon aloittaa ideaopista. Sitä hän kuvaa luolavertauksella. Joukko orjia on kahlehdittu koko elämäksi luolaan istumaan selkä luolan suulle päin. Auringon valo paistaa aukosta luolaan. Luolan ulkopuolella aukon kohdalla liikkuu erilaisia kulkijoita ja hahmoja ja niiden varjot lankeavat orjien eteen luolan seinälle niin, että he näkevät varjot mutta eivät niiden syitä. Koska varjojen orjat ovat koko ikänsä olleet luolassa ja nähneet vain varjoja, he pitävät niitä faktoina eivätkä siksi viitsi kääntää päätään taakse nähdäkseen luolan edessä auringon valossa varjojen aiheuttajia, todellisuutta valheen sijaan. Pimeästä äkkiä valoon tuleminen ( uuden oivallus) tuhoaisi verkkokalvon ja tyhmyyssokeus vain lisääntyisi! Siksi pysytään entisessä! Platonin valtakunnassa filosofit ovat hallitusmiehiä, jotka yrittävät auttaa pimeydessä eläviä ja varjoihin uskovia näkemään valon valtakuntaan, ylös taivaaseen, josta ikuinen ihmissielu on tullut ja asettunut asumaan väliaikaisesti katoavaan ruumiiseen. Sielun pelastustarkoitus on vapautua kuoleman ruumiista sinne, mistä se on tullut. Platonilaisen apostoli Paavalin teologiassa sama idea! Varjoja ovat kaikki aistimaailmaan eli arkipäivän kokemisen valtakuntaan kuuluvat esineet, asiat ja tapahtumat. Ne eivät ole totta! Todellinen totuuden maailma on yliaistillinen, iankaikkinen valon, auringon ja jumalan ideoiden maailma. Sieltä sielu on kotoisin ja sinne se halajaa! Ihmisruumis eli soma, on sielun eli psykhen vankila eli sema! Näitä pelastuksen asioita filosofivaltion johtaja opettaa ja saa palkaksi ivaa, pilkkaa, lyöntejä ja tappouhkauksia luolassa olevien valtakunnan sokeilta uskovaisilta, totuudesta tietämättömiltä ja valheessa viihtyviltä ihmisten keksimien, aatteiden ja järjestelmien orjilta. Oma tarinani kirkon valtakunnassa pyörii mielessäni ilmeisesti hautaan asti. Sen verran vahva sen vaikutus on, 30 v, 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi! Valtiokirkolle ja valtakunnan kirkolle olisi hyväksi sallia papeille ajattelu yleensä ja mitata häntä ihmisenä ja hänen työtään Suomen ev.-lut. kirkon keksimän tunnustuksen ideoiden mukaan. Tuomiokapitulin rautaiset virkamiehet, rautaisine papereineen rautaisella tuomioistuimella ovat viimeiset arvioimaan omia työntekijöitään johtuen järjestemän asemasta valtiossa ja kahden regimentin opista. Kaikille hyväksi olisi katsoa UT:n valtakunnan antisemitismistä alkanutta korvausteologiaa, erityisesti kreikkalaisten apostolisten isien ja kirkkoisien ja Augustinus – Martti Luther – Adolf Hitler antisemitismikytkentää Jeshuan kansan valtakunnan tuhoamiseksi! Pakanoiden Platon valtakunnassaan on parempi opettaja kuin valtiokirkon valtakunnan virkailijoiden tyly käytös omia työntekijöitä kohtaan! Paavalin Kristus UT:n valtakunnassa tarkoittaa Uutta Adamia, Uutta Ihmistä, ihmistä yleensä, kaikkia ihmisiä yhteensä, ihmiskuntaa, abstraktista ihmistä, ihmisen ideaa! Jo Paavali hylkäsi UT:n Jeshuan! Jorma Luostarinen Outokumpu 11.4.2025 netti: outokummun pappi luostarinen, 1127 blogia, alla linkki

TUOMIOKAPITULI EV.-LUT. KIRKON TUNNUSTUSTA VASTAAN Suomen Ev.-Lut. kirkko määrittää keksimänsä tunnustuksen: ”Tunnustus ilmaisee uskoa ja elämän suuntaamista sen mukaan. Tunnustaminen on oman itsensä jättämistä sen varaan, mihin tunnustaa uskovansa. Uskontunnustuksen lausuminen on kunnian antamista Jumalalle ja kiittämistä hänen pelastusteoistaan. Varhaisimmat kristittyjen tunnustukset olivat lyhyitä: ”Jeesus on Herra”, ”Jeesus on Kristus”, ”Herra Kristus”, ”Jeesus on Jumalan Poika” (Luuk. 9:20, Room. 10:9, Fil. 2:11, 1. Joh. 4:15). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opillinen perusta on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa (KL 1:1 §, KJ 1:1 §). ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon katolisessa uskontunnustuksessa, jotka ovat apostolinen, nikealais-konstantinopolilainen ja Athanasiuksen uskontunnustus, sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Opin suhteen Raamattu on arvohierarkiassa ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhakirkollista katolista tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat: Augsburgin tunnustus (1530), Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) Lutherin Iso ja Pieni katekismus (1529), Schmalkaldenin uskonkohdat (1537), Yksimielisyyden ohje (1577).” Tavallinen tapakristitty ja aloitteleva ihannepastoripeeveliveli ei tajua valtiokirkon asemaa kuvaavasta korkealentoisen arvovaltaisen juhlavasta ihmissepitteestä mitään. Siksi tuomiokapitulilla Suomen lakiin perustavassa asemassaan on voimatilaisuus käyttää, soveltaa ja tulkita tekstiä tarpeensa ja tahtonsa mukaan srk:n henkilöstöpolitiikan läpihuutojutuissa, koska oikeita eli hallinnollisvirallisia tehtäviä kasautuu ”Firman” työpöydille. Yhteenvetona näin jälkikäteen oltuani 30 v pappina, tehtyäni 16000 diakonista kotikäyntiä virkatehtävien lisäksi srk:lle ilmaiseksi ja otettuani 16 kantelua vastaan totean, että juoksin srk-kapituli -lenkkiä usein ja viattomat muut osapuolet olivat välinpitämättömiä ”ilmiannettua” kohtaan. Matti Sihvonen yksilöi minut aamuna, kun hänen poikansa oli kuollut, mutta siihen se jäi. Muissa blogeissani kerron kokemistani faktoista kapitulitalossa, sen tuomari-istunnoista ja srk:n ”edesottamuksista”. Siksi ei niitä nyt. Jos lukija muistaa tarinani, päädymme esittämieni faktojen valossa kysymykseen: Mikä tuomiokapitulin minulle ja läheisilleni aiheuttama teko, reaktio, menetys, suhtautuminen ja valtaa pitävän muu helpponakkisyöttö on Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen mukainen? Luon katseeni myös srk:n luottamusmiehiin ja valittajiin. Päättelemällä faktoista totean, että muutamat tosiuskovaiset jengeineen eivät toimineet pappiaan vastaan pelkästään omasta tunnetyhmyysilkeydestään vaan ylemmän eli yksityisten kapitulijäsenten ja sitten koko kapitulikollegion avulla, ehdotuksesta, vaatimuksesta. Neuvosto ja uskovaiset kokivat rukoustensa taivaallisessa voimassa saavansa ylemmän siunauksen, jolloin yksityinen valittaja siirsi vastuunsa pois ylemmälle ja ylempi takaisin alemmalle. Juuri niin: Kukaan ei ollut tehnyt mitään – niin kuin ei tehnytkään; minä olin jopa itse tehnyt kanteluja itseäni vastaan! Minunkin jaksamiseni oli tiukalla ilman järjestelmän minkäänlaista tukea, kun kantelijat laumoittain polvistuivat eteeni Herran pöytään ja vaatimalla vaativat saada toimituspapiksi ja perhepapiksi! Niin se menee! Soittaessaan kapituliin valittaja keskusteli jonkun kapitulin jäsenen kanssa, joka kuunteli toisella korvalla todistusaineistoksi ja toisella toivoi pääsevänsä kiusasoittajasta eroon. Ei syntynyt mitään tulosta, koska palapelillä ei ollut kokoajaa vaan pelkkiä irtopaloja! Siksi 25 v ”kantelukierre” yksilöimättä syyt ulosheitolle! Emme poistuneet piispan harhautusten, tasajalkahyppelyn ja huutamisenkaan jälkeen! Koska juttujen seuraava vaihe oli kaikille osapuolille auki, kukaan kohdallaan ei tiennyt, mikä olisi viisas teko kunakin hetkenä. Välinpitämättömät osapuolet toimivat khran tyylillä: ”Kyllä minä vielä saan sinut ulos!”. Piispa palkitsi hänet rovastin arvolla kirkollisesta hyvästä palveluksesta. Siinä näkyy Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustus käytännössä, sama usko kuin Putinilla, joka voittaa Ukrainan parissa päivässä ja Trumpilla joka lopettaa sodan parissa päivässä. Pelkkää pahuutta suusta ulos, paperin rapistelua ilman mitään inhimillistä kohtaamista! Jorma Luostarinen 7.4.2025 Outokumpu netti:”outokummun pappi luostarinen” 1126 blogia, alla linkki

KIRKKO-SANAN TAIVAALLISET SÄTEET Sanaa kirkko on käytetty historian matkalla kristillisen kulttuurin osa-alueilla globaalisti ja meilläkin mitä erilaisimmissa merkityksissä. Näyttää siltä ja perustuen pappisaikani kokemuksiin, että sanan taivaalliset säteet ja merkitykset vähenevät ja himmenevät aikanamme, jolloin ihmiset etsivät vettä ja ruokaa talojen raunioista ja maailman herrat uhittelevat ottavansa toisten valtioiden maa-alueet itselleen ja heittävänsä atomia ihmisraunioiden päälle. Sana kirkko elää ja näkyy eri muodoissaan kannattajien ja vastustajien reaktioissa, äänensävyissä, uhoiluissa, oppikirjoissa, taiteissa, kirkkotaloissa, teologisissa sepustuksissa, filosofisissa ideologioissa, kirkon hallinnon pöytäkirjoissa, lakikirjoissa, ohjeistuksissa, suosituksissa, käsikirjoissa, liturgisissa asuissa, alttaritauluissa, virsissä, viinikipoissa, ihmisten uskonnollissa asenteissa, opetuksessa, srk:n ja kirkon ”hengessä”, pelin hengessä, jossa junnataan kirkon tunnustus-käsitettä perusteena ihmisten poispotkimiseen lakien ja asetusten ehdoilla kirkolliskokouksesta alkaen hiippakuntakokoukseen, piispainkokoukseen, tuomiokapituleihin ja paikallisseurakuntiin khroille, papeille, suntioille, nuoriso-ohjaajille, ”talousihmeille”, siivoojan jalkarätiksi ja haudankaivajan hautaan säteilemään pelastukseksi srk:n asukkaille kylillä ja aitovierillä – ”firman” etuun. Kirkolla talona, hirsitalona, puutalona, sementtibunkkerina, luolana on käyttöä sen verran, että sitä kannattaa lämmittää ja korjata, jotta saadaan toimimaan polttoöljyllä ja pattereilla kirkossa istujille, papeille saarnatyöpaikkoja, ehtoollisen jakopaikkoja ja kastemaljoja koreilemaan alttarin läheisyydessä fyysisen kirkon, teologisen kirkon ja taivaallisen kirkon rajamaastossa. Kun pidin päivänavauksia kouluissa keskittyen sanan kirkko 100 eri merkitykseen ja valotin maallisen ja taivaallisen kirkon pimeää kohtaamista, lähti tosi-uskovaisten opettajien kantelukirje entiseen malliin saattajien matkassa valtion suojeluksessa olevan rautaisen enkelin kirkon tuomiokapituliin, jossa rautaiset virkamiehet rautaisella otteella rypistelivät otsaansa ja kirjettä ristiin rastiin rautaisella tuolillaan rautaisten ikkunoiden loisteessa. Kirkko puhuu! Kirkko sanoo! Sitä saa kuulla valtion siunaamassa kirkossa, heidän kirkossaan, joilla rautaisen virkansa takia ei ole mahdollisuutta nähdä siihen kirkkoon kuin päässään, josta UT:n kirjailijat näkivät unia 2000 v sitten juutalaisen Jeshuan aikaan! Aina vaan kirkko ja srk, mutta ei koskaan minä, minä itse, joka on vastuussa omien lorujensakin mukaan! Kaikki kirkko-sanan taivaalliset merkitykset katosivat: taivaan kirkon ihanuus, pelastuksen kirkon ihmeellisyys, onni ja autuus köyhien sydämissä, tahraton puhdas synnistä vapaa mieli, rakkaan Jeesuksen kirkko, Jumalan kirkko, jne.. Pienessä mökissään mummo muistelee kirkkoa: isän ja äidin matkassa rekikirkossa jouluna; 1. lapsensa syntymän kirkkoa nuoren äidin rakkauden kirkossa; koulun pihan kirkkoa, kun enkeli tuli apuun sydämen kirkkoon toisten kiusatessa pirun kirkostaan; avioitumisen kirkkoa maatalon pihakirkossa, kun ukkostuuli kaatoi pöydät ja kaikilla lyhyen elämän ilossa oli hauskaa ystävienkeskenkirkossa eikä niin kuin papilla hallintokirkon kirkonmiesten rakkaudettoman syleilyn kirkossa ”kovempien otteiden” kirkossa tuomioin, lisätuomioin ”kantelukierteessä”, viiteen kertaan ja viiteentoista kertaan – niiden ihmisten kirkossa, jotka eivät ymmärrä eivätkä tule koskaan ymmärtämään virkapaikka-asemakirkossaan ”hyvien ja oikeuden” tarkoitusten tuhoisuutta! Jorma Luostarinen 6.4.-24 Outokumpu nettihaku: outokummun pappi luostarinen, alla linkki, 1125 blogia

SEURAKUNTA EI TYKKÄÄ RIEKKISESTÄ 30 vuoden pappispalveluksen, 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin aikana oli pakko tutkia syntyjä syviä ja etsiä selkeää polkua eteenpäin. Törmäsin usein sanan kirkko ja srk hämärään käyttöön, joka pulppusi kirkon hallintomiesten suusta: piispan, tuomiokapitulin, khra-asessorien, lääninrovastien, kirkkovaltuustojen ja -neuvostojen suusta. Ensimmäisessä duunissa khralla oli hyvä yleismaine hallinnossa, paitsi suhteessa piispaan, mutta seurakuntalaiset yleisesti eivät hänestä pitäneet. Koska hän pärjäsi srk:n johtavien kanssa, ei piispakaan mahtanut mitään! Saamallaan tuella hän neuvoi minuakin juorujen viidakossa: ”Srk kiittää, srk kiittää!” Sanallisella tasolla ja jaksamisessaan hän oli voittaja muutaman tukijan turvin ja pääsi pappina eläkkeelle asti. Hänen tapauksessaan kirkkoneuvosto oli vahvempi kuin piispan kollegio. Paine kohdistui myös minuun. Testasin reaktioita maalaamalla tussilla käden etusormen mustaksi ja jaoin ehtoollista. Kauan kuulin epämääräistä murinaa. Oma jaksamiseni perustui ratkaisevasti tapahtumaan rippikoululeirillä, kun toiset oppilaat kiusasivat erästä poikaa. Minä itse koulukiusatun kokemuksella astuin esiin ja tein lopun ilkeydestä. En tiennyt selkeästi, että poika oli srk:n kirkkovaltuuston puheenjohtajan poika. ”Nytpä puolustit oikeaa henkilöä”, sanoi heilani. Sain srk:n siunauksen enkä koskaan enää myöhemmin 30 v aikana! Tänään naispapit saavat rovastin arvoja tatuoiduin kauloin ja käsivarsin, ”koska se kuuluu heidän persoonallisuuteen”, julistaa kirkko! Toisessa duunissa minulla oli ”vääränväriset ruskeat kengät”, josta srk oli valittanut diakonissan kautta khralle. Kolmannessa srk:ssa uho jatkui: ”et tunne srk:n perinnettä, ”et ole toivottu” ”sinulle ei jaeta toimituksia”. Sana srk ja kirkko tuli siis hoennassa tutuksi ja päättelin, että khran piiskaajana oli korkeampi näkymätön mahti eli tuomiokapituli, joka välikäsien kautta piiloutui ja laittoi alemman asialle – tietenkin srk: n ja kirkon uskomaan etuun! Mihinkäpä muuhun!? Kaikissa tapauksissa valittelijoita oli ehkä 1 tai muutamia, jotka eivät koskaan tulleet esiin. Saattoi olla, että khra oli keksinyt koko tarinan vain saadakseen minut ulos tai joku koiranleuka oli huulena heittänyt tarinaa. Joka tapauksessa taustalla oli taas korkeampi ilkiö, jolla oli oma alistettu kokemus ollessaan itse nuori pappi. Ruotuun siis! Tuollainen itse koettu tukistaminen menee luonnonlain välttämättömyydellä eteenpäin ja siitä tulee kirjoittamaton normi järjestelmään, puhumattakaan huutamisesta papille, herjaamisesta ja totuuden vääristelystä! Virkoja täytettäessä kirkolle ”oikea pappi” on sellainen, ”josta ei ole kuulunut mitään” ( eli näkymätön mykkä viänänen ), vahvistaa tuomiokapitulin vahtimestari. Neljännessä eli viimeisessä duunissa olin 25 v. Tulijaiskahveista alkaen ylhäältä pesty khra sanoi: ”Srk ei olisi sinua ottanut, ellet olisi ollut ainut hakija!”. Ja pian alkoi sataa kanteluja, kolmekin yhtä aikaa: ”Kyllä minä vielä saan sinut pois!” - Mielessäni ajattelin khran rohkaisevaa ilosanomaa: ”Sehän nähdään, minä katson koko näytelmän loppuun!” Ja niin katsoin 16. kanteluun asti, kun kirjekuoressa evankeliumia julistava kirkon tuomiokapituli ilmoitti, etten saa toimittaa mitään papillista tehtävää. Oikeudenkäyntien väliajoilla tuomiokapitulitalossa kirkon lakiasessori jäpätti sanottuani, että ”kyllä minulla on ystäviä srk:ssa”: ”Tuollaisella ei voi olla ystäviä!” He olivat soittaneet puolestani srk:n nimissä ja srk:n edustajina. Piispa valehteli, ”ettei kukaan ole soittanut”, vaikka tiesin kysyttyäni ystäviltä. Ihmeellistä voimaa on siis sanalla srk ja kirkko ja ihmeelliseen käyttöön sitä tarvitaan! Lääninrovasti seisoi filttihattu päässä pappilamme ulko-ovella vuotavan vesikourun alla ja piti jäpätystään: ”Srk valittaa”, ”srk ei tykkää”, ”laittavat pois, lähde!” Toinen lääninrovasti juoksutti 130 km:n päähän kuulusteluihin ( srk kieltäytyi maksamasta matkakuluja ) ja määritteli itsensä ”oikeudenmukaiseksi”. Sepä nähtiin! Kolmas tuppautui pakollisella kurssilla etukäteen nimetylle paikalleen pöydässä vastapäätä minua, jotta lääninrovasti poliisin lisäksi oli tavannut rikollisen! Nämä tositarinat ovat uskomattomia kirkon srk:ssa, jossa uskotaan ”oikein”, ”oikeaa Jumalan sanaa” ja ”oikeita” palvelijoita! Tuomiokapitulin todistuksen mukaan srk ei tykännyt minusta, samoilla mittapuilla ei Riekkisestäkään! Koskaan en pappina asettanut tavoitteeksi, että minusta pitäisi tykätä! Jorma Luostarinen 5.4.-25 Outokumpu nettihaku: ”Outokummun pappi Luostarinen”, alla linkki: 1124 blogia

PAPPIS-AJALTA JA TURPAHÖYLÄÄ Näinä harvoina loppuvuosina ajatus kiertää paitsi tahkoa myös matkani tapahtumasarjaa. Kelaan eri sävelin n.10:n ikävuoden tapahtumia Kuopion Haapaniemellä. Köyhien pihalla oli paljon lapsia ja enemmin harrastuksia. Taistelun tiimellyksessä koulussa, partiossa, urheiluseurassa, kesämökillä Neulaniemeä vastapäätä Kaatio-saaressa, kesäisin maalla jne. alkoi eksistenttinen heräämiseni olemassaoloon. Isä opetti kalaretkillä tarkkailemaan luonnon ihmeitä: tervaskantoja, haapapuun havinaa, polun mutkia, sammalta kivellä, veneen tervan hajua ja tapin reikää, josta vesi meni kierteellä ulos. Pienenä ”isin” matkassa oli hyvä olla, ihailla hänen voimaansa ja osaamistaan, mutta 17-vuotiaana sotaan meneminen oli vetänyt toisaalta hermot kireälle ja asiakaspalvelu Elorannassa johtajan vaatimuksissa teki parhaasta isästä vastakohdan myöhemmin. Omassa mielessäni vaatimattoman kodin ”Jeesus ja Jumala” loi eheyttä perheeseen, oli edes jotain pysyvää kaiken epävarmuuden keskellä! En saanut selvää sukulaisten ja kotiväen ”Jeesuksesta” ja heidän uskonnollisesta purpatuksestaan. Esikuvien saattamana papinkoulu oli juuri minulle. 30 v vierähti pappina: 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi srk:lle, perheelle paineita, loppumattomia keskusteluja kotona, kiireisiä saarnoja 5 kpl valmiiksi ennen kesäloman Norjan matkaa, kursseja, asianajajia, toinen tutkinto, opettajan pätevyys, toimituksia, puheita, soittoja, ajeluja 35 asteen pakkasessa, auto ojassa, itkuja, naurua, satoja valvottuja öitä ”ilmiannettuna”, lasten kasvun seuraamista, vanhenemista, vaivoja, uupumusta, kokouksia, kirjoittamista, kiirettä, puhelimeen vastaamista, kuuntelua, mölyämistä, auton korjaamista, pyörien virittelyä, kasvimaan hoitoa, aikatauluja, juoksentelua 50 km viikossa ympäri Outokumpua, turhia kokouksia, ym. Lapsuuden vaatimaton usko Jumalan hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen syntisille kuolevaisille ihmisille oli pohjavireenä ja toivon antajana, kun juoksin tuomiokapituliin kiusattavaksi puolueelliselle väärällä tuomarille, joka käytti valtaa kohtuuttomilla kierteillä alushousuja näyttäen, pilkkanaurulla räkättäen ja neuvoen perheen kannalta tuhoisaa ilosanomaa lukemalla ”kuin piru Raamattua” saarnojani. Kirkon tuomiokapituli ei välittänyt, antoi järjestää nauhoitukset todistusaineistoksi, neuvoi kantelujen tekijöitä, esitti hyvää kirkkoneuvostolle ja käänsi ahterinsa minulle, rehelliselle, vilpittömälle ja hyvän tahdon papille samaan aikaan, kun nauhurit pyörivät sakastissa ja povitaskuissa, koululaiset herjasivat 10 m päästä koulun ikkunoista ja urheiluhousuni kiskottiin keskellä kaupunkia kinttuihin kyläläisten iloksi ja kirkon tunnustuksen kunniaksi. Kellekään ”ei tullut mitään”, kenestäkään kiusaajasta ei kuulunut koskaan mitään, vain minulle tuli seuraamuksia, painostusta, tehtävistä syrjäyttämistä, valheellisten juorujen levittelyä Jumalan sanana, rukouksia minun ja perheen tuhoksi! Srk:lla ei ollut minulle diakoniapappina rahaa tuhlata kotikäynteihin samalla kun markkoja meni vuosittain satoja tuhansia kirkkolaitoksen propagoimiseen ulkomaiden lähetystyössä . Sotaveteraanit ja sotainvalidit valittivat piispalle, etteivät saa tuoda sotalippuja, Naarvan marssia ja runonlausuntaa arkun äärelle kirkkoon, vaikka lääninrovasti sanoi, että vain se pätee mitä käsikirjassa sanotaan ilman lisukkeita. Lääninrovastit juoksivat pappilan ovellamme kuulostelemassa ja näyttämässä tuhon tietä! Ei tullut herra piispa apuun, ei asessori pöksyineen tuomiokapitulista. Uutta vaan kirjaamaan, kutsumaan poliisien uhalla kuulusteluihin, herjattavaksi, poispotkittavaksi! Minua kuvotti joidenkin työkaverien tekopyhyys, keinotekoisuus, välinpitämättömyys, epäluotettavuus ja pyrkimys esittää hyvää ja täydellistä ihmistä, kaikin puolin sen vastakohtaa, josta olin lukenut esim. antisemitistisen Aadolf Hitlerin oppi-isän, Martti Lutherin, armo-opista kirkkoisä Augustinuksen tyylillä. Olin avoin Outokummussa aluksi, kunnes oli pakko mennä mukaan khran evankeliumiin , jos mieli pysyä töissä. Lämpöäkin löytyi, mutta piispan tuomareilta ei koskaan, paitsi sillä kerralla, kun Matti Sihvosen oma poika oli edellisenä yönä kuollut ja minä olin huolineni hänen virkahuoneessaan. Hänen halauksensa jäi papin matkallani ainoaksi ylhäältä päin! Kaikkea se kirkon kahden regimentin oppi, kristillinen antisemitismi ja myyty juutalainen Jeshua teettääkin valtion uskontolaitoksessa! 4.4.-25 Jorma Luostarinen nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen”, alla linkki, 1123 blogia

KIRKON TUNNUSTUKSEN VASTAISUUS? Suomen Ev.-Lut. kirkko määrittelee tunnustuksensa netissä: ”Tunnustus ilmaisee uskoa ja elämän suuntaamista sen mukaan. Tunnustaminen on oman itsensä jättämistä sen varaan, mihin tunnustaa uskovansa. Uskontunnustuksen lausuminen on kunnian antamista Jumalalle ja kiittämistä hänen pelastusteoistaan. Varhaisimmat kristittyjen tunnustukset olivat lyhyitä: ”Jeesus on Herra”, ”Jeesus on Kristus”, ”Herra Kristus”, ”Jeesus on Jumalan Poika” (Luuk. 9:20, Room. 10:9, Fil. 2:11, 1. Joh. 4:15). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opillinen perusta on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa (KL 1:1 §, KJ 1:1 §). ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon katolisessa uskontunnustuksessa, jotka ovat apostolinen, nikealais-konstantinopolilainen ja Athanasiuksen uskontunnustus, sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Opin suhteen Raamattu on arvohierarkiassa ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhakirkollista katolista tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat: Augsburgin tunnustus (1530), Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) Lutherin Iso ja Pieni katekismus (1529), Schmalkaldenin uskonkohdat (1537), Yksimielisyyden ohje (1577).” Kun arvioin matkaani erotettuna tunnustuksen vastaisuudesta v 2006 ja 30-vuotista pappisaikaani, 16000 diakonista kotikäyntiä ilmaiseksi, srk:n tekemiä 16 kantelua ulkonäöstäni, parrastani, kielimurteesta ja tukastani alkaen, mieleeni tulee retkeni matkamuisto: Kirkon tuomiokapituli ei tunne omaa mainostaan ( yllä ) eikä sillä ole mitään Raamatun jaloinpiin hyveisiin perustuvaa tunnustusta, vaan maagisella ”tunnustus”-käsitteellä valtaa pitävä huijaa srk:n ymmärtämättömiä hallintoelimiä ja muutamia seurakuntalaisia antamaan kentältä palautetta, jolla päivitetään lakia valtiokirkon etuun! Pieni kimppa laitetaan potkimaan paha ulos varoitukseksi toisille ja näyttämään, että keksityt lait eivät ole turhia! Palvelukseen valitut uskonnollisesti motivoituneet työntekijät ovat taipuvaisia ottaman kovan edessä itseensä ja yhdistämään karmeatkin kokemukset jollakin tavalla Jumalan tahtoon ja saattavat kuulla hänen varoituksensa luulossa, että tuomiokapituli olisi hyvän Jumalan asialla. Kun suomukset putoavat, aletaan huomata, että tuhoisa tapahtuu ”ilmiannetun kannalta” tavalla, josta hänen on lähes mahdoton saada aluksi selvää siitä mitä oikeasti tapahtuu. Vasta jälkeenpäin kantelu kantelulta rahaa palaessa puolustautumiseen hän näkee paremmin konahtelut, pikkupöksyt, uhkailut, ”kovemmat otteet”, harhautukset, huutamiset, syrjäyttämisen, nauhoitukset saarnoista ja pimeän juoruilun oikeudelle, jne. ja ennen kaikkea sen, että kapituli provosoi ja antaa jatkua ”kantelukierteen” eikä koskaan estä eettisesti ala-arvoista puuhailua. Siinä kirkon tunnus oikeasti. Se näkyy ”pestyjen” ja kapitulin palkkaamien psykiatrien lausunnoissa ristiin rastiin. Loppukuulustelussa jäi minun osuuteni kokonaan käsittelemättä, keskustelematta ja luin tuomilauselman kyökkiteologian netistä, josta en tunnistanut itseäni enkä rikoksiani. Niin käy papille, kun tutkii Jumalan sanan eksegetiikkaa, juutalaisuutta, Raamatun Jahvea ja Jeshuaa ja siitä syntynyttä muunnosta, pakanoiden kristinuskoa, jonka jo UT:ssa alkanut antisemitismi pesiytyi kristinuskoon ja näkyy kirkkoisät - Augustinus - Martti Luther - Adolf Hitler -linjalla tänään Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksessa! netti: Outokummun pappi Luostarinen, alla linkki: 1122 blogia Jorma Luostarinen Outokumpu