KIRKON KEKSIMÄ PAPERITUNNUSTUS – TEORIA ILMAN ELÄVIÄ IHMISIÄ Jokainen voi netistä lukea, miten Suomen Ev.-Lut. kirkon edustaja kertoo tunnustuksestaan, jonka nimissä, jos ei muuten, saadaan pappi ulos tunnustuksen vastaisuudesta. Koska Suomen lain mukaan kirkon oma asia on, miten se käyttää tunnustustaan, ei valtion korkeinkaan oikeus voi siihen puuttua. Kirkon laillinen edustaja valtaa pitävänä saa haluta omaansa ja soveltaa sitä. Asetelma antaa järjestelmän kapitulille ylivallan suhteessa pappiin: iskeä kovinkin, luvata pehmosia, alistaa, juoksuttaa ilmiannettua psykiatreille, poliisille ja muille viranomaisille siirtäen oman vastuun toisille instansseille, jotka nekään eivät ota sitä itselleen: ”Kukaan ei tehnyt mitään”, ”se ja se päätti”, jolloin kantelukierre jatkuu, 30 v.. Käsien pesemisriittien aikaan ilmiannetun jaksaminen ja oikeusturva on heikko, kuten järjestelmän säätelijän tarkoitus onkin. Pappi kirkon virkamiehenä on ehdottoman riippuvainen epäinhimillisestikin käyttäytyvästä asessorista srk:n päättäjien kimppakyydissä eikä hän voi helpottaa oikeudellisesti asemaansa järjestelmän sisällä työpaikassaan, vaan hänen on mentävä itkemään valtion suuntaan. Kirjoituksissani olen kertonut faktat useaan kertaan keskiössä lopullinen kenkä virasta ja papin oikeuksista v 2006 30 vuoden palveluksen, 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn diakonisen kotikäynnin jälkeen. Tätä taustaa vasten, joka on totuudellisesti koettu fakta, käännän suomeksi uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjasta Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning sopivia jakeita. Niissä ei-teologi kertoo asteikossani parhaiten kristinuskon perusideoista verrattuna pappien tyhjiin mutta laitokselle mieleisiin turinoihin. Jakeitten avulla saan valoon omaa tarinaani, jonka seulominen jatkuu. Runebergin jakeitten ydinlöytö valottaa kristinuskon juutalaisuudesta kasvavaa Jeshua-perinnettä ja sen ajatonta merkitystä UT:n historiallisen ajan jälkeen alkaen ajanlaskun alun Palestiinassa Lähi-Idässä. ”Jos katsomme kristinuskon keskeisintä symbolia, ristiä, on se kärsimyksen kuva. Jos etsimme ydintä Kristus-hahmossa, tarkoittaa se sitä, että käsitämme Pelastajan täydellisenä ihmisenä, joka kärsii ja kuolee lähimmäistensä puolesta rakkaudesta ja kuuliaisuudesta Jumalaan. Mutta kuoleman jälkeen seuraa ylösnousemus eli uudestisyntyminen, jolla hän on pelastanut toiset. Jeesus käsitti itsensä Ihmisen Pojaksi eli Ihmiseksi. Tämä mytologinen Ihminen on samaa kuin Aadam, Alkuihminen, joka samaistetaan jälkeläisiinsä samoin kuin Jaakob omiinsa. Kristus, Ihminen, samaistuu kaikkiin ihmisiin. Tämä Ihminen tarkoittaa jokaista ihmisyksilöä, voidaan sanoa ruumiillistunutta ideaali-ihmistä, tyypillistä ihmistä ja abstraktista ihmistä. Tämän ihmisen täytyy kärsiä, kuolla ja uudestisyntyä. Se pätee Kristukseen, täydelliseen Ihmiseen samoin kuin jokaiseen, joka pelastuu hänen nimessään. Kärsimys ja uudestisyntyminen Kristuksen nimessä ei rajoitu mihinkään tunnustukseen, jos tarkoitamme Kristuksella täydellistä Ihmistä, ts. jos sanomme, että ihmisen pelastuakseen täytyy kärsiä, kuolla ja uudestisyntyä. Tässä on farisealaisuuden ja kristinuskon vastakohtainen ero: jälkimmäinen julistaa kärsimystä, jne… ja inhimillistä mielenlaatua edellytyksenä, että hyvä tahto tuottaa hyvää hedelmää. Nykyajan kielellä sanotaan, että henkilön, joka vaikeuksitta sopeutuu täydellisesti ympäristöön, on mahdoton tulla hyväksi ihmiseksi. Hän voi viihtyä elämässään, mutta hän ei pysty tukemaan lähimmäistään, koska hän ei ymmärrä tämän ongelmia. Hänen elämästään tulee värittömän köyhä verrattuna niihin, jotka kärsivät ja taistelevat, saavuttaen tai ei tasapainon. Sellaista henkilöä ei voi pelastaa, koska tarvetta siihen ei ole! Vain jos hän joutuu kriisiin, hänen inhimillisyytensä voi hänet pelastaa, jolloin hän pystyy auttamaan toisia. Se prosessi tarkoittaa, että vanha persoonallisuus särkyy ja uusi rakentuu. Vastaava pulma on niillä, jotka ovat näennäisesti sopeutuneita eli ”kalkittuja hautoja”, jotka eivät näe kauniita asioita elämässä ja vihaavat ympäristöään, MT:23:27. Persoonallisuuden uudestisyntyminen tarkoittaa sitä kehitystä, minkä kulttuuri-ihminen läpikäy tullakseen yhteiskunnassa todella hyvän sosiaaliseksi yksilöksi menettämättä inhimillisyyttään. Tulla Ihmiseksi, toisin kuin eläin, edellyttää, että kriisien kautta sopeudutaan yhteiskunnan keinotekoisiin instituutioihin.” Tästä tekstistä voi jokainen löytää itsensä, papit arvioida tyhjiä puheitaan, kapituli säätää puntareitaan, telttasaarnaajat hillitä uhoaan, kirkkoneuvosto kiusaamistaan, kiihkouskovaiset vihaansa pappia kohtaan ja tavallinen kuolevainen lähteä etsimään pelastusta Jeshuan nimessä. Antisemitistinen Idän teologia, Lännen Augustinus ja Hitlerin oppi-isä Martti Luther näkyy uudessa valossa. Ainut ylläolevan evankeliumin mukainen UT:n kirjeteksti on Jaakobin kirje, jota Luther vihasi: ”Usko ilman tekoja on kuollut” ajaa meidät oppimaan juutalaiselta Jeshualta. Kun asetan Runebergin tekstin UT:n evankeliumin totuudelliseksi tulkintapohjaksi, päädyn sanomaan kokemusfaktaani perustuen nuorison kielellä, että kapitulin jäsenten antama tuomio on täysin ”perseestä”. Aamen! Evankeliumin valossa näkyy, että ”kirkolle ei kuulu tuomiovaltaa”, kuten yksi khranikin sanoi 20 v sitten. Jorma Luostarinen 26.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen 1136 blogia alla linkki