KIRKON TUNNUSTUKSEN VASTAISUUS? Suomen Ev.-Lut. kirkko määrittelee tunnustuksensa netissä: ”Tunnustus ilmaisee uskoa ja elämän suuntaamista sen mukaan. Tunnustaminen on oman itsensä jättämistä sen varaan, mihin tunnustaa uskovansa. Uskontunnustuksen lausuminen on kunnian antamista Jumalalle ja kiittämistä hänen pelastusteoistaan. Varhaisimmat kristittyjen tunnustukset olivat lyhyitä: ”Jeesus on Herra”, ”Jeesus on Kristus”, ”Herra Kristus”, ”Jeesus on Jumalan Poika” (Luuk. 9:20, Room. 10:9, Fil. 2:11, 1. Joh. 4:15). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opillinen perusta on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa (KL 1:1 §, KJ 1:1 §). ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon katolisessa uskontunnustuksessa, jotka ovat apostolinen, nikealais-konstantinopolilainen ja Athanasiuksen uskontunnustus, sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Opin suhteen Raamattu on arvohierarkiassa ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhakirkollista katolista tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat: Augsburgin tunnustus (1530), Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) Lutherin Iso ja Pieni katekismus (1529), Schmalkaldenin uskonkohdat (1537), Yksimielisyyden ohje (1577).” Kun arvioin matkaani erotettuna tunnustuksen vastaisuudesta v 2006 ja 30-vuotista pappisaikaani, 16000 diakonista kotikäyntiä ilmaiseksi, srk:n tekemiä 16 kantelua ulkonäöstäni, parrastani, kielimurteesta ja tukastani alkaen, mieleeni tulee retkeni matkamuisto: Kirkon tuomiokapituli ei tunne omaa mainostaan ( yllä ) eikä sillä ole mitään Raamatun jaloinpiin hyveisiin perustuvaa tunnustusta, vaan maagisella ”tunnustus”-käsitteellä valtaa pitävä huijaa srk:n ymmärtämättömiä hallintoelimiä ja muutamia seurakuntalaisia antamaan kentältä palautetta, jolla päivitetään lakia valtiokirkon etuun! Pieni kimppa laitetaan potkimaan paha ulos varoitukseksi toisille ja näyttämään, että keksityt lait eivät ole turhia! Palvelukseen valitut uskonnollisesti motivoituneet työntekijät ovat taipuvaisia ottaman kovan edessä itseensä ja yhdistämään karmeatkin kokemukset jollakin tavalla Jumalan tahtoon ja saattavat kuulla hänen varoituksensa luulossa, että tuomiokapituli olisi hyvän Jumalan asialla. Kun suomukset putoavat, aletaan huomata, että tuhoisa tapahtuu ”ilmiannetun kannalta” tavalla, josta hänen on lähes mahdoton saada aluksi selvää siitä mitä oikeasti tapahtuu. Vasta jälkeenpäin kantelu kantelulta rahaa palaessa puolustautumiseen hän näkee paremmin konahtelut, pikkupöksyt, uhkailut, ”kovemmat otteet”, harhautukset, huutamiset, syrjäyttämisen, nauhoitukset saarnoista ja pimeän juoruilun oikeudelle, jne. ja ennen kaikkea sen, että kapituli provosoi ja antaa jatkua ”kantelukierteen” eikä koskaan estä eettisesti ala-arvoista puuhailua. Siinä kirkon tunnus oikeasti. Se näkyy ”pestyjen” ja kapitulin palkkaamien psykiatrien lausunnoissa ristiin rastiin. Loppukuulustelussa jäi minun osuuteni kokonaan käsittelemättä, keskustelematta ja luin tuomilauselman kyökkiteologian netistä, josta en tunnistanut itseäni enkä rikoksiani. Niin käy papille, kun tutkii Jumalan sanan eksegetiikkaa, juutalaisuutta, Raamatun Jahvea ja Jeshuaa ja siitä syntynyttä muunnosta, pakanoiden kristinuskoa, jonka jo UT:ssa alkanut antisemitismi pesiytyi kristinuskoon ja näkyy kirkkoisät - Augustinus - Martti Luther - Adolf Hitler -linjalla tänään Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksessa! netti: Outokummun pappi Luostarinen, alla linkki: 1122 blogia Jorma Luostarinen Outokumpu