JESHUA – AINUTLAATUINEN JÄTKÄPORUKAN JUMALA – PIILOTETTU KRISTINUSKOON Kuljin lenkillä vaimon kanssa srk:n huoltamon ja hautausmaan ohi. Entiset työkaverit paskasissa kaivurin saappaissa, 2 leskenä ja kaimani olivat kompressorin kera kytiksellä, jos joku tulisi vaihtamaan renkaat YV:n hyväksi ja rahoittamaan havufanerilla korjatun varkaiden särkemän seinän. Pyörittelin mielessä jo tätä blogia ja koin onnellisen itkijän sisäistä iloa kaikesta mitä tähän mennessä olin saanut elämältä. UT:n tarinat Jeshuasta alkoivat elää sieluni maisemissa itkettävin onnen tuntein juuri nyt, kuten töissä kireimpien pappien ja seurakuntalaisten juoningeissa ja typerien virkamiesten ilkeissä virsissä, ja naurattavat, riippuen siitä, mikä aktuaalistuu päässä. Tultuani tuttuun porukkaan ilman mitään varauksia, kelpopapin mittoja, henkeni sykähti rakkauden sävyyn itseäni ja noita tavan jätkiä kohtaan, kuten tosimies-porukoissa sanotaan, kun ei osata muuten eikä tarvitakaan. Kuolemanmaan vierellä lyhyessä tuokiossa tapahtui paljon kokemuksessani inhimillistä kohtaamista sanallisesti ja ennen kaikkea ilmeiden, eleiden ja ystävyyden tasolla: Minulla vielä hellapoliisi kotona! Pääsimme heti juttuun 20 v jälkeen muistamaan menneitä vitun kriisejä kenestäkään välittämättömien srk:ssa, entisiä työkavereita, hautajaisissa runoja lausuneita ja Naarvan marssilla vainajia häpäisseitä kantelija-veteraaneja, jotka isänmaan lipuilla ja Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen ja antisemitistisen Martti Lutherin eli Adolf Hitlerin oppi-isän armo-opilla pyhää valaa seuraten ja tuomiokaapelin piuha-romppujen rapistessa saivat siunausta ”koko seurakunnan kirkon parhaaksi”. Kaima-kaveri totesikin: ”Ne on kaikki tuolla!” Katsoin mustiin lumen alta nousseisiin hautakiviin. Kun luen UT:a mieleni tunteiden, tiedon, ideoiden ja koko eksistenssini tasolla, katson sielun silmin antiikin viihdekirjailijoiden raapustamia tallenteita iloisen vapaalla mielenkiinnolla. Aidossa inhimillisyydessä juuri minun tavallani, kenenkään estämättä ja lyömättä, näen minulle rakkaassa, henkeäni nostavassa iloitkussa Jeshuan Galilean kankaiden apajilla, maajullien, katutyttöjen, rattopoikien, varkaiden, murhaajien ja kaikkien niiden jätkien porukoissa, joita synedrium eli neuvosto, maan hallitus, yliopiston rabbi-maisterit ja korkein oikeus hätistelevät sotilailla ja pappien poliiseilla maleksimasta julkisilla paikoilla temppelin luona, etteivät saastuta pastoreiden koirien kusetuspaikkaa eivätkä haise Lasaruksen mädälle lakirodun mitalinjako-gaalaan päin. Minun UT:ssa lukee, että juutalainen Jeshua tunkee rehtien ystäviensä porukkaan, kunnon jätkien luo, missä haisee ihmiseltä, ihmispaska, työn hiki, spitaali, juodaan porukassa viimeinen viinipullo, pannaan savuiks, sinappia köyhän leiväksi ja lahjoitetaan oma sandaali kunnon jätkä-ystävälle, ymmärtäjälle, joka kaipaa ystävää hänen tasolleen, hänen mahdollisuuksiensa mukaan ja saamaan edes jotain täyttymystä inhimilliseen kaipaukseensa. Näin Raamatussa, jota kelpokristittyjen kirkko sanoo Jumalan sanaksi ja Paavalin keksimällä kreikkalaisten Kristuksella tappaa Jeshuan uudelleen ja piilottaa homekirkkonsa instituution ruttutunnustukseen ja saarnakirjaansa! Mitä minä, yksi syyllinen kuolevainen jätkä jätkien joukossa tarvitsen? Jeshuan jengissä aatoksissani minun on helpompi elää verrattuna siihen, kun alle 10-vuotiaana kokemani kaaoksen, pelon ja ymmärtämättömyyden ilmapiirissä seuloin Kuopion tuomiokirkon pappien saarnoista iankaikkisen elämän sanoja. Niitä halusin itse pappina ymmärtää lisää. Matka on ollut pakertamista, paljolti vastakarvaan mutta ihmisten avulla uskon valossa tähän päivään. Iloni on papiksi pääseminen! Koskaan en ole moittinut virkaani, päinvastoin. Olen saanut parhaimman minulle mahdollisen elämän! Oma matkani elämän tiellä kohti kuolemaa avartaa silmiäni tajuamaan jotain, jota Sihvos-Matti kammoksui! Minä menen maahan iankaikkisesti! Nyt on kairos-hetki, pelastuksen päivä! Vähitellen ystäväksi tullut Jeshua-jätkä elää sydämessäni ja virvoittaa rakkaudellisena valon- ja elämäntuojana. Ystävien joukossa minä kohtaan Jeshuan! Inhimillisessä kuoleman ja synnin vajavaisuudessa UT:n oppilaat kokivat Jeshuan sanojensa ja tekojensa mittaiseksi, koska hän oli heille niin hyvä Jätkä, ystävä, myötäeläjä, nostaja, lämmin puolustaja ja perustii koko elämänsä Jumalaan. Alistetuilla heikoilla oppilailla ei ollut muuta keinoa kuin nähdä hänessä Jumalan työ. Jeshuan ei tarvinnut tehdä mitään, kun ihmiset jo ylistäen Jumalaa jakoivat hänelle mitaleja. Jorma Luostarinen Outokumpu 29.4.-25 netti: outokummun pappi luostarinen, alla linkki, 1135 blogia