keskiviikko 23. huhtikuuta 2025

PAPPI TARVITSEE PAAVIN KOKEAKSEEN JESHUA-IHMISEN ELÄVÄKSI Rooman piispa, teologisen purpatuksen vicarius Christi eli Kristuksen sijainen maan päällä ja apostoli Pietarin seuraaja ainoassa tosikirkossa eli roomalaiskatolisessa kuoli pari päivää sitten. Rauha hänen sielulleen! Opiskeluajan seminaarissa 1973 prof. Teinonen arvosti hänen nuoruuden teologiaansa. Sana isä herättää mielessäni voimakkaita tunteita matkallani kuoleman varjon maassa. Kaikki kirjoittamani 1130 blogia kertovat minusta ja isä-Aatosta. Sydämeni täyttyy isästä ja koko elämäni viitoittuu yhteisistä retkistämme. Sana paavi, lat. papa, tarkoittaa isää. Nyt Rooman kirkolla, siis koko maailman universaalilla kirkolla eikä sen papeilla, joita myös kutsutaan isäksi, padre, ole isää kirkkoinstituutiossa. Siksi kiireellä valitaan uutta kirkon työntekijöille ja jäsenille! Minulle tuo sata kertaa muutettu teologinen paaviloru on pelkkää potaskaa, tarpeetonta roskaa, kun ajattelen ikuisen juutalaisen ystäväni, Jeshuan, kertomaa Isää taivaassa ja Jeshuan junttaamaa sanomaa aikansa synedriumille eli neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle ja korkeimmalle oikeudelle. Isä meidän! Siitä se alkaa, siihen se päättyy, siitä riittää syylliselle kuolevaiselle ihmiselle elämän pieniin iloihin ja suuriin suruihin: oman kodin raunioilla, pommitettujen haudoilla, katsellessa tyhjää ruokakuppia kädessä. Isä meidän, Jeshuan Isä, on kertomuksessa yhteinen: meidän, heidän, minun, koko maailman Isä. Se on totuutena Jeshuan suussa, hänen käsissään, teoissaan ja hänestä kertovien kirjailijoiden teksteissä UT:ssa. Mutta siihen se jää, ei ole elämän tasolla, tuskin mitään Suomen Ev.-Lut. kirkon inkvisition tuomioistuimessa! Jumalallisen hyvän kaunis Isän rakkaus on kuitenkin olemassa jossain, missä, uskossa, kun ihminen löytää Jeshuan! Se avautuu Raamatun teksteistä: Juutalainen jätkä menee jengeineen temppeliin isä ylipastorin eteen ja heittää hänen anekauppiaat ulos; kirjanvääntäjät nakkaavat Jeshuan alas pyhiä portaita kierimään lehmän paskaan alatasolle; Jeshua parantaa tosiuskovaisten räkähuoraperkeleen näyttääkseen Isänsä rakkauden taivaassa ja maan päällä; temppelipoliisit pelastavat yhteiskunnan pankki-instituution, kasarmin, poliisiaseman ja temppelin arvovallan piiskaamalla tuota Saatanan Belsebuliaan, Marian retkua, taikuria, äpärää ja Israelin eksyttäjää seivästettäväksi Golgatan hirteen paskaväelle pelotteeksi lailla, järjestysmiehillä Jumalan kunniaksi. Luen UT:sta! Kai sillä pitäisi olla edes jotain merkitystä Paavalin perinteen juutalaisvihan kirkolle, jota vihaa kehittelivät ortodoksiset kullattujen kupolien kirkkoisät, Lännen pakanaisä Augustinus, häneltä oppinsa saanut sokerimunkki-isä Martti Luther ”Juutalaista ja heidän valheistaan”-kirjassa. Suomen Ev-.lut. kirkon tekaistut suttupaperitunnustukset ja niiden huijarikäyttöisät jatkavat kunnioitetun kirkkoisänsä perinnettä tietämättään ja opettamattaan, paitsi Jukka Paarma kertoessaan Turun piispan K.R. Kareksen Suomen juutalaisten luovutuksista kirkon aseveli Hitlerille. Natsi-isä oli rehellinen paljastaessaan aikansa luterilaiselle kirkolle lähteensä, Lutherin armo-opin! Isä Hitlerin vihateesit ovat lähes kopiot Lutherilta. Näin paavin kuolema herätti henkeeni yhteyksiä omaan isiini, UT:n hahmoihin ja luterilaisen kirkon tuntemattomien lasten isiin, jotka välinpitämättömän vastuuttomalla evankeliumilla pyörittelevät papereita. Aloittaessani papintyöt 1970-luvulla kirkon keksimien lakien mukaan piispan piti olla pappien pappi eli paavi-isä- sielunhoitaja. Kun tajusin järjestelmän kieron kytkennän papin kannalta, sielunhoitaja-utsija ja tuomari samassa persoonassa, en odottanut enää kohtaavani isää tuomiokapitulin jäsenten pikkupöksyjen, ivanaurujen, valesyytösten, harhautusten, kovien kasvojen, kasettikasojen ja piispallisen hyppelyn seasta. Koko pappiskauden, 30 v, etsin isää kirkkoinstituutiosta löytämättä. Pakollisissa kohtaamisissa järjestelmän attaseoiden kanssa tunsin pelkoa, voimattomuutta ja neuvottomuutta siitä, miten tulisi sanoa, toimia, säilyttää työpaikka täydellisessä epäluottamuksen, tekopyhyyden ja 2-naamaisuuden ilmapiirissä kaikkivaltiaan tuomiokapitulin ja kirkkoneuvoston syynissä. Kaipasin paavia, joka edes millin välittäisi uskon kokemusta UT:n Jeshuasta. Jorma Luostarinen 23.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1130 blogia, alla linkki

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 19...