TUNTOJA ENON KIRKOSSA 18.6.2023

Olin sukulaisteni konfirmaatiomessussa. Mieleeni tulvi muistoja laidasta laitaan 40 vuoden takaa. Olinhan

Enon pappina nuorena Jouko Pesosen ja Matti Hakaliston aikaan. Yleisvaikutelma oli toisenlainen

katsoessani nyt itse jo vanhuksena kirkkokansaa: Ennen nuorten juhlassa väki ei mahtunut kirkkoon;

isoisomummoilla oli mustat tai valkeat huivit ja musta mekko päällä uskonhaaransa mukaan; isännät pitivät

kesälläkin mustia saappaita tai lapikkaita tuoksuen aamuisen navetan lehmän maidolle. Pukeutuminen oli

perinteen kaavan mukaan ja farkkupöksyiset tennarinkuluttajat pantiin kuriin pyhillä paikoilla. Kukaan ei uskonut silloin,

että naispapit johtaisivat joskus srk:aa!

Minun aikaan srk:ssa oli voimakas kädenvääntö oikeasta opista ja uskosta. Ei-enolaisena en tuntenut

srk:n perinnettä vaan sorvasin sanaa teologialla, kirjoittelin paikallislehdessä ja väittelin. Silloin jo näin, että

monellakaan uskonryhmällä ja sen kiivailulla ei tulisi olemaan pysyvyyttä, ja niin lienee käynyt. Sama tänään:

Mikä ja millainen meininki 40 v:n päästä, kun ikäluokastani kertoo vain hautakivi!

Enon srk ei tehnyt minusta kanteluita tuomiokapituliin, olihan khra luvannut, että ”sen hoitavat muut” tar-

peensa mukaan. Enossa meni perheellämme muuten mukavasti, mutta minua alkoi askarruttaa enemmän

Jeesuksen tunteminen. Kun tutustuin Enon viran ”sisäänajossa” ja ahdistuksissani Mestariini työnohjauksen, psykoterapian

ja Raamatun lukemisen kautta, vaikeuteni Enon pappina vain lisääntyivät. Hain Outokumpuun kappalaiseksi ja sieltä

srk:n pyynnöstä 25 v:n palveluksen jälkeen tuomiokapituli erotti minut virasta ja papin oikeuksista syytteenä ”tunnustuksen

vastaisuus”.

Kun nuoret käyvät Herran pöytään ja katsovat taivasten valtakunnan ihanuuteen kirkon alttarilla, he eivät voi kuvitella, miten

arkisessa ja usein ongelmallisissa työyhteisöissä työntekijät elävät. Käytyäni Outokummussa 16000 kotikäyntiä ja otettuani 15

kantelua vastaan, olen ilokseni kasvanut kiertokoulun kautta ymmärtämään, mitä kristityt tarkoittavat Jeesuksella. He tarkoittavat

juutalaista arameaa puhuvaa antiikin ajan Jeshuaa 2000 v sitten Palestiinassa. UT:n kirjailijat kokosivat kirjallisista lähteistä ja

suullisista perinteistä kirjakokoelmia Jeshuan jälkeen alkusrk:n käyttöön ja myöhempään ilosanoman levitykseen hellenistisen

Rooman kreikkalaisen alueen pakanoille ( = ei-juutalaisille ). Jo 20 v Jeshuan jälkeen Paavali ensimmäisenä torjui kirjeissään

juutalaisen Jeshuan ja kuvasi häntä Jeesus-sanalla ja platonistisen Rooman valtakunnan kulttuurin filosofisilla käsitteillä, jotta

ihmiset ymmärtäisivät hänen sanomansa. Tuota ymmärtämisen ongelmaa pitäisi käsitellä valtiokirkkomme Enon srk:ssakin ja

etsiä yhteyttä Jeshuan juutalaiseen kansaan. Konfirmaatiotilaisuuden ainut viittaus juutalaisuuteen, josta kristinusko on syntynyt,

oli alttaritaulun yläpuolella oleva heprean teksti, Jumalan nimi Jahwe ( JHWH ). Jahve on Jeshuan taivaallinen Isä tänäkin päivänä.

Kiitos kaikille auttajilleni Enosta alkaen.

Jorma Luostarinen

 

HARTAUSKIRJOITUKSESTA ”LUOTTAMUS”

Ajatukseni lähti ravaamaan khra Satun kirjoituksesta ja Ollin tilanteesta Okun Seudussa 15.6.. Tekee minunkin mieli tehdä vielä jotain, esim. ajatella matkaani lapsuudesta alkaen uskonnon ihmeellisessä maailmassa. Nyt näen jo selkeämmin kristinuskon syntyvaiheisiin ja haluaisin hyödyntää löytöäni toisille. Huomenna voi olla liian myöhäistä!

Khran kirjoitus on lukijalle tuttua papin turinaa. Sitä on helppo kuunnella suuttumatta, koska siinä ei ole mitään yllättävää eikä radikaalisti uutta puhuttelua. Siihen tyyliin on totuttu kuulemaan ja ”rauha srk:ssa”! Minäkin puhuin nuorena pappina niin: lainasin toisten ajatuksia; viittasin uskonnon fraaseihin ja pyörittelin sanaa kuvitellun yleisen ihmis-kuvan näkökulmasta. Lopulta se turhautti. Kun aloin itse ottaa asioista selvää, alkoivat minulle sysätyt vaikeudet kirkkoneuvostolta, srk:laisilta ja hiippakuntahallinnolta sataa niskaani. Järjestelmä vei, ei antanut kuin potkut!

Viimeinen tikki valittajille oli puheeni UT:n juutalaisesta Jeshua Galilealaisesta ja VT:n Israelin Jumalasta, Jahvesta (JHWH). Pitkiksi syytetyt saarnani ja hartauskirjoitukseni olivat käsittämättömiä srk:ssa ja kirkon tuomioistuimessa! Kun aina tuli uusia kanteluita ja syrjintää työnjaossa ja kelpoisuudessani, minun oli pakko mennä perusteisiin, joilla seisoisin johdonmukaisesti loppuun asti. Niin myös tapahtui tähän päivään asti! Nyt kun olen tutkinut joulun jälkeen aiheen mukaisia teoksia 4000 sivua, huomaan, että papin työni ja saarnani perustuivat käsityksiin, joista vallitsee maailmanlaaja teologinen yksimielisyys: En puhunutkaan ”omia mieltymyksiäni”, en ollut ”sairas”, ”väärä” enkä kaikin puolin kelvoton pappi, ”jolla ei voi olla edes ystäviä”.

Satu-papille sanoisin, että lue Raamatun selitysoppeja, esim. Heikki Räisäsen teoksia; Hans Kungin, The Catholic Church ja Ville Mäkipellon &…, Sensuroitu, 2023. Pääset ymmärtämään alkuristittyjä ennen kuin Rooman keisari keksi laitoskirkon 300-luvulla, ja rikastut pappina, jotta voit vastata viranhoidosta ”Jumalan ja ihmisten edessä” - papin valan mukaan. Pääset ymmärtämään tutkimusmatkallasi, että juhlavinkin kirkkolaitos, sen etiikka, piispa, srk , tunnustus ja tuttujen fraasien pyörittely ovat vain myöhempiä rakenteita pakanoiden ( = ei-juutalaisten ) uusissa tilanteissa uusine tulkintoineen eivätkä vie ketään kuolevaista ja syyllistä ihmistä UT:n asiaan sisälle. Pitkän totuuden etsinnän jälkeen löydät itsesi tuhlaajalapsen paikalta – yksin Isän edessä! Raamatun koko sanoma on historian ihmisten tulkintaa elämästä heidän kokemuksessaan. Uskossaan he antavat asioille ja henkilöille merkityksen, esim. Jeshualle ”Kristus”. Ilman uskoa antiikin ajan juutalaiseen historialliseen Jeshuaan ( hellenistien Jeesus) okulaisten polvijärveläisten usko on tyhjä!

Jorma Luostarinen

 

JUMALA VARJELKOON KUNINGAS CHARLESIA!

Näin tervehtivät lontoolaiset prinssiään hänen kruunajaisissaan. Miljoonat ihmiset

seurasivat TV:stä seremoniaa. Tapahtumalla oli painoarvoa. Harvempi miettii asiaa syvemmin, tyydytään pintaan!

Kaksi kirjaa auttaa: Van Gennepin ”Siirtymäriitit” ja Arne Runebergin ”Jesu

korsfästelse i religionshistoriska belysning”. Siirtymäriittiteorian mukaan prinssi Charles siirtyi prinssin sta-

tuksesta, asemasta, kuninkaan statukseen. Hän erkani edellisestä ja liittyi uuteen. Kulttuuritaustamme

mukaan tietyt siirtymiset yhä ritualisoidaan: Kukaan ei loikkaa papiksi tuosta vain; kukaan ei tule aviopuoli-

soksi eikä konfirmoiduksi miten sattuu: Tarvitaan riitti, pyhä toimitus, jossa yhteisö julkisesti

siirtää henkilön asemasta toiseen. Niinpä prinssi Charles oli melko passiivinen toimituksen ajan. Asia

ei ollut hänen vaan yhteisön. Häntä kuljetettiin kulkueessa virkailijoiden mukana maalliselta piha-alueelta pyhälle

alueelle, sisälle kirkkoon, ja lopulta kaikkein pyhimpään, sermien taa, jossa pyhät miehet voitelivat prinssin

kuninkaaksi. Riitti eli toimitus oli mysteerinen salattu akti, sakramentti, avoin vain asiaan vihityille.

Kruunajaiset kokosivat valtavan määrän Raamatun ajan ja tuhansia vuosia vanhempaa Lähi-Idän kulttuurien

symboliaineistoa lippuineen, kulkueineen, asuineen, väreineen, symbolistisine tekoineen, lauluineen, soit-

toineen, asetelmineen ja kuninkaan virkamerkein. Jo 5000 v sitten kansa teki valittunsa kuninkaaksi melko

samoin vaatien häneltä uskollisuutta, oikeudenmukaisuutta, armoa

ja oikeaa uskoa. Kuningas vannoi valan Jumalan nimeen ja kansa pyysi Jumalalta siunausta

kuninkaalle. Piispa Jumalan edustajana painoi 2-kiloisen kultakruunun hallitsijan päähän näyttämään

kuninkaan valtaa, kirkastamaan hänen kunniaansa ja painamaan hänen päähänsä vastuuntuntoa.

Arne Runeberg kertoo uskontohistoriallisessa kirjassaan Raamatun asioista ja uskomuksista tavalla, joka voisi rikastuttaa

kirkon kaavamaista saarnaa. Hän tarkastelee myös Jeesuksen viimeisiä päiviä,

jolloin hänet ”Juutalaisten Kuninkaana” kruunattiin Golgatan paaluun: pilkattuna narri-kuninkaana,

kidutettuna keisarin pilkkaajana, Daavidin poikana, Israelin kuninkaana, Isän Poikana. Toiset

näkivät Jeesuksessa Pelastajan, Israelin lupauksen, Vapahtajan, Jumalan Pojan, itse Jumalan.

Toiset näkivät hänessä rikollisen, joka sai rangaistuksen; toiset näkivät uhrin, riippuen kunkin yhteis-

kunnallisesta asemasta ja elämäntilanteesta. Runebergin mukaan Golgatalla juhlittiin kruunajais-rituaali-näytelmää,

jossa Jeesuksella oli aluksi viattoman rooli ja toisella Barrabaksen rooli. Huonolla tuurilla Jeesus sai lopulta väärän roolin.

Kumpikin olivat ”isän poikia” eli isäkuninkaan poikia, prinssejä: Jeesus alias ” Isän Poikana” ja Barrabas ( arameaa : bar=poika, abba=

isä” ) ”isän poikana”. Kansa huusi kruunajais-näytelmässä ”päästä meille bar abbas”, mikä tarkoitti kumpaakin

tuomittua. Kahta prinssiä ei voitu kruunata kuninkaaksi, toisen piti kuolla. Kuningas Charlesilla ei ollut kilpailijaa. Mutta

tilaisuudessa vaikuttivat kansan ikivanhat uskomukset, onnen odotukset ja sekarorron pelot - ihmisten mielissä,

ainakin kirkkosalin ulkopuolella. Tuhannet poliisit pitivät kansan tunteet kurissa.

Jorma Luostarinen

 

KAKSI KIRKKOREISSUA

Nyt kesällä srk:issa eletään konfirmaatioiden aikaa. Niinpä minäkin sain kutsun naapurisrk:n pyhäkköön

lapsenlapseni juhlaan. Olin aluksi epäröivä, koska mieleeni tuli edellinen kirkkoreissu Okussa 17 v

sitten. Valtiokirkko oli juuri potkaissut minut tarpeettomana pois papin virasta ja papin oikeuksista. Juuri

siksi menin etsimään ehtoolliselta ”apua ylhäältä” ja katsomaan vielä srk:laisia, joiden kodeissa olin käynyt

16000 kertaa. Eräs mummo tuli tilaisuuden lopussa kirkkosalissa sanomaan, että jollakin on asiaa

pastorille. Menin, jolloin hän, kirkkovaltuuston ja johtokuntien jäsen, alkoi kovaan ääneen kaikkien

kuullen mölytä ja luki minut pirusta seuraavaksi. Istuin ja kuuntelin, laitoin käsiäni ristiin. Vielä tuli ryöppyä

päälleni, vaikka srk oli jo tehnyt minut ”tunnustuksenvastaisuudellani” vaarattomaksi loppuelämäkseni!

Nyt 17 v myöhemmin menneen kuva kangasteli kuin eilinen silmissäni, kun lapsenlapseni oli juuri vihitty

konfirmaatiossa maallikkojen yleiseen pappeuteen ja minä syntinen polvistuin Herran pöytään. Minulle

sanottiin: ”Sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu”. Iankaikkisen elämän tuoksu oli

laskeutunut silmäkulmaani kyyneleessä!

Mutta yhtä jäin kaipaamaan messun liturgiasta ja papin puheesta: juutalaista, Galilean Jeshuaa 2000 v

sitten, jolloin hän maallikkona rakasti köyhiä, sairaita, sivuun painettuja ihmisiä, joita ei

tarvittu hyvien ihmisten ja ”uskovaisten” maailmassa. Hänen saarnansa oli myrkkyä pastoreille,

neuvostolle, sotilaille, valtiovallalle, laitosuskonnolle, sen hengettömälle kultille, oikeusistuimille, kaikille

virallisen hallinnon edustajille ja yhteiskunnan keinotekoisille instituutioille, joita perusteltiin Jumalalla ja

uskonnolla.

Lattean pieneksi pihinäksi siihen verrattuna oli laitoskirkon perinne painanut naapurisrk:n pakanoiden

( UT:ssa ei-juutalaisten) pramean pyhäkön evankeliumin! Kun sitä tutkii ohi kulissien, voi löytää

kuolevaiselle syylliselle ihmiselle kaukaisen sanoman Jeshuasta ja ihmiselämän tarkoituksen hänen

porukassaan.

Jorma Luostarinen

 

ISKELMÄMESSUSTA

Hevimessu-jupakan jälkeen joku kirjoitti arvioita iskelmämessusta ja jumalanpalveluksesta.

Hyvä niin, uskonasia elää! Minun pappis-aikana vielä muutama vuosi sitten ei moisia menoja oltu edes

keksitty. Ainakin minun piti pitää jumalanpalvelus ja kirkollinen toimitus sanatarkasti kirkkokäsikirjan

mukaan. Srk kävi kirkollista oikeutta siitä, että käytin kirkkokäsikirjan vaihtoehtokohtia ja asetin ehtoollis-

välineet väärään paikkaan alttaripöydällä; kastetilaisuuksissa olin pukeutunut väärin, albaan, joka oli

tuomiokapitulin oma ohje: toimitukset olivat jumalanpalveluksia.

Tänään srk:issa naispappi saarnaa tanssimalla ja rehevät go-go –tytöt tanssivat alttarilla

jumalanpalveluksessa, jotta saataisiin väkeä koolle. Okussa ja Pjärvellä meno on vielä rauhaisaa mutta

uudet palvontamenot repivät perinteellisten uskovaisten sieluja. Totuus on, että perinteellinen kristinusko

ei toimi nykyajan maailmassa: sitä ei ymmärretä uskon juurien mukaan. Raamatun ja käsikirjojen jatkuva

käännöstyö ja modernisointi vievät yhä kauemmas siitä juutalaisesta antiikin ajan uskosta, mistä

ihmiset kirjoittivat Raamattuun muisteluita juutalaisesta Jeshuasta, Jeesuksesta.

Arne Runeberg on kirjoittanut uskontohistoriallisen teoksen Jesu korsfästelse i religionhistoriska belys-

ning ( Jeesuksen ristiinnaulitseminen uskontohistorian valossa ). Luin sen jo töissä ollessani 10 kertaan.

Vaikka ja koska Runeberg ei ole teologi, hän auttoi minua tajuamaan, mikä on ydin varhaisessa

kristinuskossa: ”Usko ja kuuliaisuus Jeesusta kohtaan” ja ”alistuminen Isän tahtoon”. Sitä Runeberg

kutsuu UT:n tarkoittamaksi ”pelastukseksi”. Siihen verrattuna jokainen voi nähdä missä mennään!

Jorma Luostarinen

 

YLÖSNOUSEMUS

Istun haalarit päällä pakkasessa ylösnostaen päätäni

aurinkoon päin toiveessa hieman päivettyä.

Keväinen lintu laulaa pääsiäisen läheisyydestä

muistuttaen minua juutalaisen Jeshuan elämästä,

kuolemasta ja ylösnousemuksen ihmeestä.

Sieltä se kuulemma alkoi kristillinen tarina

Galilean kankailta, Gennesaretin kalapaikoilta.

Tarina ylösnostettiin tuhanteen kertaan tuhanteen

tarpeeseen, srk:ien tilanteeseen, evankeliumikirjoihin,

ja samalla Jeshuan nimi alasnostettiin hellenistien,

pakanoiden, juutalaisten, oppineiden ja vääräoppisten

Jeesukseksi: Sitten jälleen ylösnostettiin taivaan Kristukseksi.

Kun Jeshuan nimikin unohdettiin juutalaisvihassa

aikansa pakanoiden hellenistisessä maailmassa,

hänen oppinsa, rakkautensa ja merkityksensä ylösnostettiin

toisenlaisena elämään kirkoksi sanottuun perinteeseen.

Siihen perinteeseen minäkin kasvoin, kun olin nuori.

En ymmärtänyt siitä mitään, mutta lapsen ja nuoren

tuskallisessa koulussa oli pakko repiä voimaa

ja jaksamista jostakin: Jeesuksen ihmisrakkaudesta.

Tänne asti on kestänyt. Kun ylösnostan itseni vuoteeltani,

ensimmäisenä tuntuvat kivut ja vajavaisuus.

Joka päivä ylösnostan ajatukseni katoavaisuuteen,

omaan ja toisten ihmisten vajavaisuuteen ja keinotekoisuuteen,

josta on äärimmäisen vaikea ylösnostaa selvää järkeä.

On siis vain ylösnoustava uskoon, joka aamu, aina uudelleen,

kuten Raamatun ihmiset kertovat: uskostaan, kokemuksestaan,

Jeesuksen ylösnostavasta mielenlaadusta, rakkaudestaan.

Lintu laulaa vielä kevään koittoa, ylösnousemuksen päivää,

ja naamani alkaa kärventyä. Taivaan laulu helkkää elämää,

antaa merkitystä tähän päivään, kutsuu ylösnousemaan

katoavaisuuden keskellä, minussa, kenties tulevaan päivään.

Jorma Luostarinen

 

ALKU-SRK JA OKUN SRK

Kirkko-talo paikallaan,

kirkko-toiminta ennallaan,

mutt mistäs se alkoikaan?

Huisin matkan ja ajan päässä

syntyi Kirja Jerusalemin

juutalaisessa perinteessä,

hellenistisessä ympäristössä,

kokonaan toisenlaisessa kulttuurissa:

kielessä, olosuhteissa, käsitystavoissa,

joiden aikaan suomalaiset

katselivat Uralin takaa maitaan.

Raamatun kirjoittajat eivät profetoi

mitään Okuun minkä aika tänne toi.

Ihmisten usko VT:n perinteessä siirtyi

Jeesukseen ja usko häneen

monen mutkan ja matkan kautta

Rooman keisarin valtakunnan rekeen.

Alussa ei ollut oppeja, pappeja,

ei mitään pakanoiden (ei-juutalaisten)

luomia virkamiehiä, laitoksia, opin koitoksia.

Alussa kohdattiin Jeshua livenä, alias Jeesus,

joka sykähdytti, herätti, puhutteli

sairaita, köyhiä, maahan painettuja.

Taivasten valtakunta hänessä saapui

maan päälle Pietarille, Paavalille, Marialle,

ja kaikki muu oli roskaa missä Kristus-kaipuu.

Äärettömän kaukana pakanoiden Okussa ollaan:

Srk:ssa juutalainen Jeesus mahdoton,

outo vieras, tuntematon.

Raamatun ihmiset aikanaan alku-srk:n aikaan

pitivät sitä miestä ainoana pelastajanaan.

Jorma Luostarinen

.

 

PAPPI SAA LENTÄÄ

Lentää ken tietää sen.

Papin työ koostuu kaavamaisesta

viran ennakkoasetelmasta

joka periytyy jatkumoon kirkon tarpeesta.

Kaikilla työaloillaan pappi toimii

kaavoitetun linjan mukaan:

Ei sooloile mitään uskonsa ikävään

ei meiningin nälkään.

Sama aate kuin kaupan kassalla:

Kassa seuloo tavarat hihnalla

kauhoo markat normaalihinnalla.

Srk toimii perinteen laatikossa

valmiin julkis-oikeuden verkossa.

Se elää huomiselleen: Näin edetään

saa pappi lähteä lentelemään.

Kaikki on valmiiksi kiveen hakattu

kirjoihin kansiin koukeroitu

ett etukäteen jo sooloilu nakattu.

Kaavamaisuus pätee srk:aa ylempään:

Viraston ainoaan etuun käsitellään

tottumuksesta kätellään:

Ei nähdä oman asian pohjaan:.

Kuin halkoja lastataan vaunuun

kaavan mukaan maksajan laskuun.

Kun katsotaan asiaa alusta päin

niin eri asialla pakanoiden (ei-juutalaisten)

kirkossa ollaan näin: viety pois Raamatun

juutalaisen Jeshuan asia kokonaan.

Muista siis pappi

musta kaapu paidassa sokerinappi:

Jos enempää saat sinäkin lentää.

Jorma Luostarinen

 

MITEN KÄYTÄT LOPPUELÄMÄSI?

Tuhoisa elämän kriisi tupsahti eteen

5 v sitten. Terapeutti siihen sanoi tarkalleen:

”Miten käytät loppuelämäsi?” sen

Mitä mitä juoksi ajatus taakse eteen?

Vastahan eilen tulin elämäni rekeen!

Olin niin yksin osastolla höyryissä letkuissa

vieraalla maalla kaukana katsellen toisia

itse itselleni parkana raukkana.

Lähimmäisten avulla uskon perustalla

selvisin siitä tolpilleni katsomaan

netistä arviota tulevaan elämäni matkaan:

70 % ikäisistä olisi 5 vuoden päästä hengissä.

Nyt on mennyt 5 vuotta täyteen

ja narrailen vielä lohia rannoilla näilleen.

Miten yksin ihmiset jäävät surussaan

kriisissään, menetyksissään!

Miten harvoin auttaja paikalla oikeaan

aikaan antamassa aikaa!

”Miten käytät loppuelämäsi?” kumisee kaikille

ontto yhteinen joka hetki kun vielä jatkuu

elämän retki tai sammuu.

Mutt sitä ei tajua ihminen täällä alkuunkaan,

toiset ei puhu, vaietaan, torjutaan

eikä papin koulun tuhannet sivut ja virkavuodet

käy sitä avaamaan.

Kun katson lintua pihalla ylpeä ylhäältäpäin,

miten loputtomasti se rakastaa lapsiaan näin!

Miksi minun elämäni olisi kummempi?

Ihmislajin osana olen vain luonnon elämän tuhoaja

roskaaja, sotija, elämän kuluttaja, Jumalan pilkkaaja

ja menen samaan kuin varpunen maan.

Jorma Luostarinen

.

 

OKUN NUORISOLLE

Nuoriso voi huonosti ylipäänsä

kotona koulussa työelämässä

mediassa tilastossa poliisin kirjassa:

Psykiatria lääkäriä terapeuttia tarvitaan

auttamaan korjaamaan ohjaamaan!

Nuorten tila yhteiskuntaa heijastaa

sen mallia, meininkiä kuvastaa.

Toiset vartioivat toisia oletuksen mukaan

oikeaan suuntaan kansakunnan elämään

maailman elämää säilyttämään.

Nuoren ajatus polkee eri tahtia

kulkee salamana täynnään uhmaa mahtia

eikä selkeä sisäinen tekoa soimaa.

Yksi nuori yhdellä lailla heiluu horjuu

toinen tarkkaan toimintaa torjuu:

Mitä siitä seuraa jos antautuu?

Kannattaa mieliä ämmää ukkoa

kun kieli leikkii tunkion kukkoa.

Mitä siitä seuraa jos toimii niin:

pistää puukkoa väärään nahkaan

ottaa kaupasta kiusaa tiuhaan?

Jossain vaiheessa tämän päivän teot

tulee eteen syyllisen unen häivässä

ja selittää kertyneet vääryyden keot.

Ole kiitollinen jos kaikki tähän asti

tuntuu mukavalta matkalta sopivasti

mutt tilanne muuttuu äkkiä eikä kukaan

jälkikäteen ratkaise sinun elämäsi sulkua.

Hyvä koti saattaa tuottaa huonoa tulosta

ja huonompi koti erinomaista.

Siinä on matkasi kulma elämän mittainen pulma!

Jorma Luostarinen

 

OKUN SRK:N PERINNEPULMA

Kun lukee papinkoulun kirjoja myöhemmin,

niin avautuvat tuhannet sivut uudelleen

ja vasta nyt näkee uskon juureen.

Miten kaukana Okussa ollaan ajallisesti,

paikallisesti, kulttuurisesti

juutalaisen Jeshuan ja aikansa ihmisen

käsitemaailmasta ja maailmankuvasta!

Jokaisella VT:n kirjalla on ihminen kirjoittaja,

historia ja sanoman muokkaaja.

Kirjoittivat että uskoisi kansa oman

historiansa kautta Jahven sanoman.

Lähteitä tutkittiin, perinnettä muokattiin,

jätettiin pois, korjattiin ja päivitettiin

kuninkaalle, profeetalle, kaikelle kansalle.

VT:n ihminen koki ja uskoi omassa arjessaan

Jahven läsnäolon, puheen, johdatuksen, siunauksen.

Etsittiin hänen tahtoaan, lakejaan,

liiton rakkauttaan päästäkseen sisälle

täyteen elämän onneen ja tarkoitukseen.

Pois jäivät pakanakansat (ei-juutalaiset) Jahven

omaisuuskansasta ja sen siunauksesta.

Pakanoiden kirkko Okussa täällä yksi 30000:sta

on ikuisen kaukana Jahven kansan

juutalaisesta perinteestä ja sen tehtävästä.

Jo UT:n Jeshuan jälkeen eivät tulleet mukaan

juutalaiset kristittyjen hellenismiin

eikä kristityt heitä tarvinneet teologi-peliin.

Okussa ollaan surkeassa tilassa:

Raamatun juutalaiset helmet kerjätään itselle

pakana-kirkon Jumalan perinteessä ja

juutalainen Jeshua peitätään Jeesus-nimessä.

Jorma Luostarinen

,

 

OKUN PAKANOIDEN KULTTI

Kirkkovieraalle kirkonmeno tuttunaan:

etukäteen tietää mitä sanoja sanotaan;

jos ei sanota, karsaasti katsotaan.

(Tapahtuman kulttia ( = palvontameno ) voidaan

myös tutkia )

Yhdessäolon pikku-hetkeen on koottu

tuhansien vuosien kulttuuriperinne:

uskomusta, uskoa, tietoa, tapoja yhteen sullottu

ja sulateltu eri kausien mieleen ja kieleen:

Meilläkin siis kuten ennenkin!

Saattaakin tuntua polleaa,

ihastella parvella permannolla,

laulella ja katsella pappia alttarilla.

Mutt mikä se tilaisuuden juoni olisi,

jos se siinä olisi?

Olipa kerran Galilean Jeshua-juutalainen

aikamme alussa, saarnamies melkoinen,

taivaan kokoinen,

ett meillekin asti mainitaan.

Mutt alusta asti kun katsotaan, niin

pakanoiden (ei-juutalaisten) kirkossa istutaan!

Voi kauheaa potaskaa!

Siksi ei Jeshua vaan Kirjasta avaudu,

ei pastorin puheesta, ei laulamalla

lukemalla, ei edes alttariaterialla.

Mikä se on Jeshuan juttu, kun Jeesus tuttu!?

Siinäpä se, ystävä: pitkä on Kirkolla ollut

matka: on oppia, vääntöä, sanan kääntöä,

mutt tuli vaan juutalaiselle Jeesukselle hatka!

Kuitenkaan yhtään 30000 kirkosta ei olisi

ilman juutalaista kansaa ja sen Vapahtajaa!

Jorma Luostarinen

 

KRISTINUSKO - JUUTALAINEN LAHKO

Vieläkö Okussa uskosta kiistellään?

Ei kai enää, sillä kristitty kantaa

häpeän taakkaa.

Kiistaa totuuden täyteydestä

käydään myös kansainvälisillä

30000 kirkon ekumeenisilla päivillä.

Faktan mukaan kristinusko tulee

historian juutalaisesta juuresta:

UT:n Jeshua Nasaretista,

oppilaansa galilealainen,

Jeshuan perintö VT:sta,

Jerusalemin alku-srk heprealainen,

Raamattu juutalainen.

UT:n kirjailijat uskon käänsivät

hellenismin kielelle, jotta pakanat

(ei-juutalaiset) ymmärtäisivät.

Jeshua-ihminen koettiin, uskottiin taivaan

Jeesus-Kristukseksi saapumaan pian.

Pakanoiden kirkko piirsi pian

Kristus- ja Jumala-kuvan uudelleen

keisarin valtiokirkon hallintoon

ja juutalaisille maineen sian.

Eipä näy siksi kristinuskon saatossa eikä

Okunkaan pakanoiden srk:ssa enää

merkkiä juutalaisesta Tiestä ja Totuudesta!

Jos kristitty saa pelastusta kirkon opista

Jeesuksen juutalaisia vastaan,

niin vihaako Jeesuskin omaa kansaa ja

rakastaa siitä lähtenyttä pakanoiden lahkoa?

Jorma Luostarinen

 

OKUN SRK:N TULEVAISUUS?

Katsotaan mennyttä

kauhotaan perinnettä

Ihmisen uskon kokemusta

ovat Raamatun kirjat,

saarnoja, kirjakokoelmia

Okun apupappi, nyt professori

arvioi kirkkoja kristillisiä:

Säilyy paavin kirkko vakaana,

ortodoksin ylistys heikompana,

mutt lutherilainen liukenee

yleis-uskonnollisuuteen

Paavi perustaa teologiseen

Pietarin perinteeseen,

ortodoksinen oikeaan ylistykseen,

mutt lutherilaiselle riittää

valtion kansalaisuutta kiittää

Huokaava sydän katsoo valtiokirkon

uskontolaitoksen palvelukseen:

Ei arvioi roinaa hyvällä

alttarialueen pyhällä

Lutherilainen hylkäsi kerran

perinteen päälinjan Herran,

sen juutalaiskansan

ja juutalaisen Vapahtajan

Ei kristitylle käy perinne

Jeshuan, juutalaisen Jeesuksen,

ei usko Jahveen (JHWH)

Srk:n tuutii perinteen unta

hellenismin Jumalassa,

jota paikataan Raamatun

lauseilla, opilla

Jorma Luostarinen

 

USKONTO JA USKO

Pjärven srk:aan selvää sanomaa

kun kulkuetta messutaan

voit villat sotketaan

Uskontoja satoja

maailmalla luetaan

tutkijoiden kirjoissa

niistä sanotaan

Usko liittyy ihmiseen

kokemukseen sydämeen

ihmissielun syvyydessä

korkeampi pyhyydessä

Meillä kirkko ohjailee

perinnettä korjailee

mutt onpa kirkkokuntaa totta

30000

Pjärven kiista suuri

mittakaavassaan

pikkaraisen pieni muuri

sarjassaan

VT kirja olkoon

kirjoittama ihmisen

mutt tallennettu kirjaan sen

min Jahve (JHWH) antoi sen

UT kertoo meille lailla ihmisen

alkuaikaa perinteen

aikaa Jeshuan

juutalaisen Jeesuksen.

Pjärven itku suuri:

poissa onpi Jeshua

poissa Jahven kansa juuri

Jorma Luostarinen

 

OKUN PAPIN HYVÄ JA HUONO

Valtiokirkko suo ahkeralle, laiskalle markan,

virka varma politiikan,

koulutus rikas, puolueellinen

Tiedekunta ohjaa valtioon, kirkkoon,

antaa, opettaa, rakentaa siltaa

Käytännön suntio korvaisi saarnat

lukien entiset kaavat

Hyvä pappi tuntee tärkeyden,

kehumisen viehkeyden

ja tehtyään toistenkin työt, murtuu:

pohjana ihmisten syyhy,

pehmikkeenä kultin ( palvonta ) tyyny

Ajan myötä ihailusta painajaiseen - Jumalan edessä

Kirkon kaivuusta leipä pois

<Ken uskosta tietää, saa kenkää

Tuomion jälkeen ”kirkko” valkenee

ja kirjanmerkki kalpenee

Miten laitosta siunailee, ei näy tahti

ellei - siten siis näkyy mahti

Papin usko ei vaivaa tuomarin vaakaa

Oikea pappi saa päässään uskoa kysyä,

mutt tabun (= kielletty, pyhä) pitää pysyä

Okun virkamies-pappi itkee Jeesusta illalla

paineita listalla

mutt aamulla menee jo eilisen sillalla

Jorma Luostarinen

 

OLEMMEKO TUTTUJA?

Ihminen Okussa elää kuin varjo vaan:

kerää ja kokoaa

tietämättä kuka ne saa.

Miten paljon jätämme käyttämättä

lahjoja, mahdollisuuksia

auttaa toisia.

Kuljemme ohi, emme huomaa,

kuin elämää riittäisi loputtomiin.

Kun tulee pysähdyksen hetki:

kivut, sairaus, kuolema,

entinen jää, ajatus muuttuu.

Emme tunne itseämme, olemme vieraita.

Emme ymmärrä toisia,

kun mieli on outo vieras.

UT:n Jeshua rukoili anteeksiantoa ihmisille

Isältä,

koska he eivät ymmärrä.

Jos ihminen ei ymmärrä varminta asiaa,

kuoleman tuhoa,

ei hän ymmärrä muutakaan.

Vieraantuminen todesta sotkee:

syntyy keinoelämä

erillään luonnosta,

jossa seilataan aavalla ilman

kiinteää kohtaa.

Jeesus-uskossa pelastus hohtaa,

kun Jumala puhuu omilleen

niin kuin ihminen tutuilleen.

Jorma Luostarinen

 

PAPIN UNI

Matkani jälkeen kolkutin sakastin oveen

ja livahdin salaa sisälle. Kielletty tuntui.

Tunnelma outoili ja enkelit mustat tekivät palvelustaan.

Ihmettelin outoa ääntä kuin koneen surinaa,

joka levisi huoneeseen.

Sitten rautainen enkeli ilmestyi ja

tervehti rautaisella kädellä.

Tiesin paikkani rukouksen jälkeen ja kiiruhdin alttarin eteen.

Polvillani ristin lapsen kädet ja tavoitin itkuni äänen.

Se rohkaisi nousemaan, laulamaan, lukemaan.

Ajatus täyttyi ajankohtaisista sieluni sopukoista

painaen, nostaen, rohkaisten:

vielä lausumaan toiseenkin kertaan.

Kukkanen katsoi minua valkealla alttarilla

näyttäen juuriaan ja

minä katsoin uskoni juureen, josta

oli tullut kivinen talo syylliseen sydämeen.

Kun käännyin istuviin päin

kylmässä huoneessa,

huomasin höyryn nousevan korkeuteen.

Se tuli ihmisten vaatteista, tuskasta, sielun palosta

kaivaten korkeuteen.

Toiset katsoivat ylöspäin, kuoleman omat.

Minä katsoin alas, syvyyteen, kukkani juureen,

ihmetellen, hämmästellen

sen ihanuuden antavaa voimaa.

Kunpa se kukkanen saisi kasvaa ja saada tilaa!

Jorma Luostarinen

 

Okun pakanoiden kirkon 10 syntiä

1. Suomen valtiokirkko tukee saarnaa, jossa joku yksityinen ihminen on syntisen esimerkki. Ei nähdä sitä, että kirkon hallintoelimet suhteessa valtioon ovat historian myötä syntisesti luoneet oikean kristityn ja kansalaisen ihannekuvan.

2. Valtiokirkon perinteessä jo 100-luvulla apostoliset isät selittivät kirkon ainutlaatuiseksi pelastuslaitokseksi. Siitä lähtien irtauduttiin uskon juutalaisista juurista. Juutalaisuudessa sana pakana tarkoittaa ei-juutalaista. Siten Okun srk on syntisten pakanoiden kirkko.

3. Kirkkomme on yksi 30000 kristillisestä uskontokunnasta. Jokainen niistä kokee omansa ainutlaatuisen raamatulliseksi muiden ollessa vääriä.

4. VT:n Jumala on lähinnä Jahwe (JHWH), joskin luomiskertomuksessa ”alussa jumalat loi taivaan ja maan”. Jo VT:ssa näkyy uskonnon kehitys monijumalaisuudesta ( ”jumalat loi” = Jumalien kollegio ) yksijumalaisuuteen. Galilean arameaa puhuvan Jeshuan (Jeesus) Jumala oli Allaha.

5. Pakanoiden kirkossa sana Jeesus on tavallaan väärennös, koska hän oli aikansa juutalaisille kuulijoille hepreaa puhuva Jeshua. Hän oli kreikkaa ja latinaa puhuville Jeesus. Jo Paavalin Jeesus-nimessä 50-luvulla kirkon perinne oli siirtynyt Palestiinasta hellenistis-kreikkalaisten pakanoiden maailmaan, jossa alkuperäinen uskon sisältö käännettiin hellenistiselle kielelle: Asia muuttui!

6. Okun srk:n perinteessä näkyy vain häivä varhaisesta kristinuskosta. Alussa ei ollut papinvirkaa, ei sakramentteja, ei tuomiokapitulia, ei kirkon hallintoa, ei kirkkotaloja, …, ei juuri mitään siitä, mitä tänään ylistetään kristilliseksi.

7. Juutalaisen Jeshuan ja hänen oppilaidensa Raamattu oli VT, jolla he tulkitsivat aikansa elämää. Kun UT:n kirjailijat kirjoittivat evankeliumeja, he kirjoittivat VT:n perinteen jatkona ja tarkoittivat oman aikansa asioita, eivät profetoineet Okulle terveisiä.

8. Tuohon aikaan, ajanlaskun alussa, suomalaisia ei ollut edes olemassa. Esi-heimomme olivat vasta harhailemassa Suomenniemelle päin Uralin takaa. Okun papit tekevät syntisen aikahypyn tästä päivästä taaksepäin Raamatun 2000-3000 v:n takaiseen aikaan valtiokirkon hallinnon alistamilla korupuheillaan. Jo VT:ssä saarnan kivijalka on Jahven teoissa Israelin pelastamiseksi!

9. Kun tutkimme perinteemme uskoa historian totuuden valossa, on pakanoiden valtiokirkko synnin pauloissa: kirkkopuu kuihtuu päivä päivältä saamatta juurista ravintoa; Pjärven srk kytkee kirkkopuuhun vieraita oksia tuomalla nykyajan messuja ja kulkueita muka tuottamaan hedelmää; uskovaiset tappelevat viimeisen kuihtuneen puun hedelmästä, joka ravitsisi heitä kestämään syyllisyyttä ja kuolemaa.

10. Kotimaa-lehdessä haastateltiin äskettäin piispaa aiheesta häviääkö kristinusko maan päältä? Valtiokirkon srk:issa näkyy, että se mistä alun perin oli kysymys, hävisi jo siinä vaiheessa, kun Rooman valtakunnan keisari 300-luvulla loi valtiokirkon korvausteologioineen. Sen mukaan Jumala hylkäsi Israelin, koska juutalaiset tappoivat Jumalan Pojan. Siksi Jumala siirsi pelastavan rakkautensa kristilliseen kirkkoon, johon juutalaisia ja heidän perinnettään ei tarvittu. Siinä kauaskantoisessa ratkaisussa näkyy mitä sana synti tarkoittaa Okussa ja Pjärvellä tänään!

Jorma Luostarinen

 

10 KÄSKYÄ nykysuomeksi

1. Usko Jumalaan Raamatun valossa

2. Auta Jeesuksella toisia kuolevaisia

3. Lepuuta sielusi rukoilemalla

4. Anna kotiväellesi ihmisarvo

5. Käytä taitosi toisten hyväksi

6. Pidä parisuhde lahjana

7. Luovuta omastasi toisille

8. Ole tarkka suustasi

9. Löydä elämäsi tarkoitus

10. Rikottuasi käskyt aloita alusta

Jorma Luostarinen

 

PJÄRVEN PAKANA-SEURAKUNNALLE

Ex-pappina, menettäneenä papin oikeudet ”tunnustuksen vastaisuuden” takia, aloin jouluna lukea kahta 50 vuotta sitten tenttimääni kurssikirjaa: Eelis Gulin, Vanhan Testamentin pysyvä arvo ja Hal Koch, Apostoleista atomiaikaan. Kummassakin käsiteltiin niitä asioita, joista olin Okussa saarnannut 25 v. Koin, miten hyvin teologisesti olin srk:laisia palvellut! Puheeni perustuivat faktoihin eikä vertauskuvallisiin ja Raamatun tekstien ulkopuolisiin sävellyksiin. En tarvinnut H:gin Paavalin srk:n khran, Kari Kanalan, tanssityttöjä enkä Rantakylän tanssivaa pastoria puheitani pönkittämään.

Pjärven khran neuvosto tarjoaa srk:lle hevi-messuja ja osallistuu pride-kulkueeseen. Siitä srk:n ryhmät älähtävät. Kun katsotaan kirkon historiaa, aloittaen Galilean juutalaisesta Jeshuasta, sitten Paavalin Jeesus-Kristukseen, sitten apostolisiin isiin, kirkko-isiin ja Rooman keisari Konstantinuksen valtiokirkko-ideologiaan, huomataan, että ”ei mitään uutta auringon alla”. Jo heti Jeshuan jälkeen Jerusalemin alku-srk:ssa käytiin vastaavaa kiistaa kuin Pjärvellä: Väiteltiin Jeshuan opista ja merkityksestä; sitä tulkittiin eri tavoin; käytettiin pyhiä tekstejä eri tarpeisiin; toiset lähtivät Paavalin kulkueessa hellenistisen kulttuurin Rooman kaupunkeihin saarnaamaan ilosanomaa ja toiset pysyttelivät kotonaan odottamassa Herransa pikaista paluuta, kuten hän oli pyhissä kirjoituksissa luvannut. Noilla matkoillaan alku-kristityt tapasivat tuhansia ihmisiä ”toreilla ja aitovierillä”, oli kunkin kulttuurin mukaisia yhdessäoloja ja kulkueita, erilaisia, erikielisiä messuja, joilla myytiin ja ostettiin tavaraa kuten Pjärven käpykylällä tänään.

Osallistuminen ei ollut kristinuskon leviämisen kannalta mikään ongelma, ja Paavalikin kehotti muistamaan, että kaikki keinot ovat luvallisia, kunhan pysytään pääasiassa: saarnataan ylhäältä alastullutta Jeesus-Kristusta Jumalana ja ihmisen Sooteerina, Pelastajana. Lukuisten aatteiden maailmassa hellenismi kokosi eri katsomuksia: platonismin, mysteeriuskonnot, Rooman kultit, erilaiset filosofiset käsitykset ihmisestä, Jumalasta, maailmasta ja pelastuksesta. Sinne pakanoiden ( = ei-juutalaisten) sekaan Paavalin porukat tumppasivat kreikkalaisten korvissa hullulta kuulostavaa oppia Jeesuksesta, uutta ainutlaatuista tietä pelastukseen. Juutalaiset ja kaikki mikä haisi juutalaiselta, juutalaisten Jahve, JHWH, ansaitsi vain pilkkaa ja tuomiota: Sieltäkö oli tullut koko maailman Vapahtaja?

Miksi Raamatun usko on kuitenkin, monen vaiheen ja ulkoisen muutoksen kautta, kulkeutunut Pjärvelle asti ja säilynyt sellaisessa muodossa, että vielä 2000 vuotta myöhemmin voidaan tavoittaa se, mikä alusta asti oli ruokkinut kärsivää, syyllistä ja kuolevaista ihmis-parkaa? Mikä se on? - Pyhät Raamatun kirjoitukset, tekstit, joista vanhimmat UT:ssa syntyivät 20 v Mestarin jälkeen ja vanhimmat VT:n tekstit yli 3000 v sitten meistä katsottuna. UT:n tekstien puolustajat välittivät ensimmäisistä vuosisadoista alkaen eteenpäin uskon pääasian, sanoman Jeesus-Kristuksesta, kun kristittyjä vastaan hyökättiin eri tahoilta. Kirkkoisä-teologit ja kirkolliskokoukset puolustivat kirkon tulevaisuutta valtiossa ja kulttuurissa - pääasialla!

Juutalais-kansa, Jeshuan Israel, on selvinnyt uskonsa avulla hengissä eli pelastuneena ( jäännös pelastuu, ei kaikki ) yli 3000 vuotta ymmärtäessään Jumalan ( JHWH ) ääntä pyhissä kirjoituksissa. Teksteissä oleva usko on selittänyt heille koko ihmiskunnan menneisyyden ja nykyisyyden, olivatpa he kaasukammiossa tai poltto-uunissa. Usko Jumalaan näyttää tekstien kautta kristillisellä puolella ihmiskunnan tilan ja tulevaisuuden Jeesuksen nimessä tänäänkin. Vain se voi rakentaa Pjärven srk:aa, mikä avautuu Raamatun pyhistä kirjoituksista. Valtion uskontolaitos, kirkko tuomiokapituleineen, suosii laitos-pappeja, jotka tekevät kirkosta työnsä päämäärän. Oma työnäkyni oli, että yritin edistää Jumalan asiaa kirkossa. Se on iloni tänään.

Jorma Luostarinen

 

OKUN PAKANA-KIRKOSTA

Nyt ex-pappina voin ajatella mennyttä aikaa vapaammin. Ei tarvitse pelätä kanteluja C15 kpl ) eikä seuraamuksia piispan tuomiokapitulista. Voin käyttää teologista koulutustani ja ymmärtää asioita peittämättä totuutta.

Okun ”uskovaiset” ovat kärkkäitä korostamaan kristinuskon ainutlaatuisuutta, tekemään itsestään muita parempia ja väittelemään oman ryhmänsä pikku-Jeesuksesta. Omat tunteet, viha, syyllisyys ja kuoleman pelko kätketään sanaan Jeesus. Ei olla enempää kuin piispan tuomiokapituli kiinnostunut kristinuskon juutalaisen kulttuurin juurista, joista ja muiden kulttuurien juurista kristinusko on muotoutunut.

Raamatussa sana pakana tarkoittaa ei-juutalaista. Koska Okun valtiokirkon srk ei ole juutalainen, se on pakanoiden srk! Raamatun mukaan meillä on oikeus kohdata juutalaisten Jumala, JHWH, vain pakanoina. Okun kirkkotalossa ei ole mitään juutalaisia tuntomerkkejä, ei talotyyliä, ei alttaria esineineen, ei heprealaisia tekstejä, ei liturgisia vaatteita. Me emme tunne juutalaista kulttuuria, sen tyyliä ja henkeä. Emme tunne yhtään juutalaista ihmistä. Kristillisen antisemitismin ( juutalaisviha) takia pidämme juutalaisia väärinä ja huonompina, Jeesuksen tappajina. Sen asenteen pohjalta kristityt kehittivät kirkkoon tuhoisan ns. korvausteologian, jonka mukaan Jumala oli hylännyt oman kansansa Jeesuksen tappamisen takia ja siirtänyt siunauksensa maailman kristityille. Siitä perinteestä ammensi Martti Luther jo 1500-luvulla kirjoittaessaan antisemitistisen kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Adolf Hitlerin juutalaisvihan teoria perustuu Lutherin kirjaan!

Ymmärtääksemme omaa uskontoamme, uskoamme ja valtion uskontolaitosta yli 30000 muun kirkkokunnan joukossa meidän pitää itse tutkia asioita eikä hakata Raamatulla toisia. Etsivälle sielulle se on antoisa matka. Aluksi oli siis joulun juutalainen Jeshua-lapsi juutalaisella maaperällä antiikin Israelissa, sittemmin timpurina vuoteen 30 asti. 50-luvulta alkaen ensin apostoli Paavali, sitten evankelistat, kirjoittivat muisteluja Jeshuan toiminnasta, opetuksesta ja merkityksestä, siis jälkikäteen. Lähetystyön kautta evankeliumi levisi antiikin kreikkalais-roomalaiseen maailmaan, irtautuen pois juutalaisesta kulttuurista, sulautuen aikakauden valtakulttuuriin, sen ideologioiden siivittämänä. Juutalaisesta Jeshuasta tuli kreikankielisten Ieesous, Jeesus, ja Ieesous Khristos, Jeesus Kristus. 200-luvulta alkaen kristityt apostoliset isät, sitten kirkkoisät ja kirkolliskokoukset aloittivat teologisen työn määritelläkseen kristinuskon oppi-rajat. Siinä vaiheessa uskon juutalainen alkuperä oli kadonnut, ja se muunnettiin ja tulkittiin yhä uudelleen kunkin aikakauden tyyliin, jotta uskolla olisi merkitystä ihmisille ja he käsittäisivät mistä oli kysymys. Rooman keisari Konstantinus otti kristinuskon keppihevosekseen valtion hallintaan ja vahvisti v. 321 kristinuskon aseman Rooman valtiossa: Syntyi valtiokirkko-järjestelmä pysyvästi Eurooppaan, aina Okuun asti.

Konstantinuksen yhtenäis-kirkon perinne jakaantui Itään ja Länteen v 1054. Okun pakanoiden lut.-srk on jatkoa Lännen eli roomalais-katolisen kirkon haarassa ja Taipaleen pakanoiden ort.-srk on jatkoa Idän eli Kreikkalais-katolisen kirkon haarassa. Piispa Sihvosen ja piispa Riekkisen valtiokirkon tuomiokapitulin linjauksessa minä menetin pappina kaiken, syytteenä ”tunnustuksen vastaisuus”, koska työssäni olin pitänyt esillä yllä mainittuja asioita. Pakana-kirkon oma historia ei siis kuulu kirkon tunnustukseen! Mutta - eikö papin saarna kirkossa ole silloin sisällöltään tyhjä? VT:n kaukaisen profetian mukaan kansat huokailevat ja pakanatkin kumartavat kerran Jerusalemiin päin, kiittämään ja ylistämään Israelin Jumalaa.

Jorma Luostarinen