OLEMMEKO TUTTUJA?

Ihminen Okussa elää kuin varjo vaan:

kerää ja kokoaa

tietämättä kuka ne saa.

Miten paljon jätämme käyttämättä

lahjoja, mahdollisuuksia

auttaa toisia.

Kuljemme ohi, emme huomaa,

kuin elämää riittäisi loputtomiin.

Kun tulee pysähdyksen hetki:

kivut, sairaus, kuolema,

entinen jää, ajatus muuttuu.

Emme tunne itseämme, olemme vieraita.

Emme ymmärrä toisia,

kun mieli on outo vieras.

UT:n Jeshua rukoili anteeksiantoa ihmisille

Isältä,

koska he eivät ymmärrä.

Jos ihminen ei ymmärrä varminta asiaa,

kuoleman tuhoa,

ei hän ymmärrä muutakaan.

Vieraantuminen todesta sotkee:

syntyy keinoelämä

erillään luonnosta,

jossa seilataan aavalla ilman

kiinteää kohtaa.

Jeesus-uskossa pelastus hohtaa,

kun Jumala puhuu omilleen

niin kuin ihminen tutuilleen.

Jorma Luostarinen