ISKELMÄMESSUSTA

Hevimessu-jupakan jälkeen joku kirjoitti arvioita iskelmämessusta ja jumalanpalveluksesta.

Hyvä niin, uskonasia elää! Minun pappis-aikana vielä muutama vuosi sitten ei moisia menoja oltu edes

keksitty. Ainakin minun piti pitää jumalanpalvelus ja kirkollinen toimitus sanatarkasti kirkkokäsikirjan

mukaan. Srk kävi kirkollista oikeutta siitä, että käytin kirkkokäsikirjan vaihtoehtokohtia ja asetin ehtoollis-

välineet väärään paikkaan alttaripöydällä; kastetilaisuuksissa olin pukeutunut väärin, albaan, joka oli

tuomiokapitulin oma ohje: toimitukset olivat jumalanpalveluksia.

Tänään srk:issa naispappi saarnaa tanssimalla ja rehevät go-go –tytöt tanssivat alttarilla

jumalanpalveluksessa, jotta saataisiin väkeä koolle. Okussa ja Pjärvellä meno on vielä rauhaisaa mutta

uudet palvontamenot repivät perinteellisten uskovaisten sieluja. Totuus on, että perinteellinen kristinusko

ei toimi nykyajan maailmassa: sitä ei ymmärretä uskon juurien mukaan. Raamatun ja käsikirjojen jatkuva

käännöstyö ja modernisointi vievät yhä kauemmas siitä juutalaisesta antiikin ajan uskosta, mistä

ihmiset kirjoittivat Raamattuun muisteluita juutalaisesta Jeshuasta, Jeesuksesta.

Arne Runeberg on kirjoittanut uskontohistoriallisen teoksen Jesu korsfästelse i religionhistoriska belys-

ning ( Jeesuksen ristiinnaulitseminen uskontohistorian valossa ). Luin sen jo töissä ollessani 10 kertaan.

Vaikka ja koska Runeberg ei ole teologi, hän auttoi minua tajuamaan, mikä on ydin varhaisessa

kristinuskossa: ”Usko ja kuuliaisuus Jeesusta kohtaan” ja ”alistuminen Isän tahtoon”. Sitä Runeberg

kutsuu UT:n tarkoittamaksi ”pelastukseksi”. Siihen verrattuna jokainen voi nähdä missä mennään!

Jorma Luostarinen