OKUN PAKANA-KIRKOSTA

Nyt ex-pappina voin ajatella mennyttä aikaa vapaammin. Ei tarvitse pelätä kanteluja C15 kpl ) eikä seuraamuksia piispan tuomiokapitulista. Voin käyttää teologista koulutustani ja ymmärtää asioita peittämättä totuutta.

Okun ”uskovaiset” ovat kärkkäitä korostamaan kristinuskon ainutlaatuisuutta, tekemään itsestään muita parempia ja väittelemään oman ryhmänsä pikku-Jeesuksesta. Omat tunteet, viha, syyllisyys ja kuoleman pelko kätketään sanaan Jeesus. Ei olla enempää kuin piispan tuomiokapituli kiinnostunut kristinuskon juutalaisen kulttuurin juurista, joista ja muiden kulttuurien juurista kristinusko on muotoutunut.

Raamatussa sana pakana tarkoittaa ei-juutalaista. Koska Okun valtiokirkon srk ei ole juutalainen, se on pakanoiden srk! Raamatun mukaan meillä on oikeus kohdata juutalaisten Jumala, JHWH, vain pakanoina. Okun kirkkotalossa ei ole mitään juutalaisia tuntomerkkejä, ei talotyyliä, ei alttaria esineineen, ei heprealaisia tekstejä, ei liturgisia vaatteita. Me emme tunne juutalaista kulttuuria, sen tyyliä ja henkeä. Emme tunne yhtään juutalaista ihmistä. Kristillisen antisemitismin ( juutalaisviha) takia pidämme juutalaisia väärinä ja huonompina, Jeesuksen tappajina. Sen asenteen pohjalta kristityt kehittivät kirkkoon tuhoisan ns. korvausteologian, jonka mukaan Jumala oli hylännyt oman kansansa Jeesuksen tappamisen takia ja siirtänyt siunauksensa maailman kristityille. Siitä perinteestä ammensi Martti Luther jo 1500-luvulla kirjoittaessaan antisemitistisen kirjan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Adolf Hitlerin juutalaisvihan teoria perustuu Lutherin kirjaan!

Ymmärtääksemme omaa uskontoamme, uskoamme ja valtion uskontolaitosta yli 30000 muun kirkkokunnan joukossa meidän pitää itse tutkia asioita eikä hakata Raamatulla toisia. Etsivälle sielulle se on antoisa matka. Aluksi oli siis joulun juutalainen Jeshua-lapsi juutalaisella maaperällä antiikin Israelissa, sittemmin timpurina vuoteen 30 asti. 50-luvulta alkaen ensin apostoli Paavali, sitten evankelistat, kirjoittivat muisteluja Jeshuan toiminnasta, opetuksesta ja merkityksestä, siis jälkikäteen. Lähetystyön kautta evankeliumi levisi antiikin kreikkalais-roomalaiseen maailmaan, irtautuen pois juutalaisesta kulttuurista, sulautuen aikakauden valtakulttuuriin, sen ideologioiden siivittämänä. Juutalaisesta Jeshuasta tuli kreikankielisten Ieesous, Jeesus, ja Ieesous Khristos, Jeesus Kristus. 200-luvulta alkaen kristityt apostoliset isät, sitten kirkkoisät ja kirkolliskokoukset aloittivat teologisen työn määritelläkseen kristinuskon oppi-rajat. Siinä vaiheessa uskon juutalainen alkuperä oli kadonnut, ja se muunnettiin ja tulkittiin yhä uudelleen kunkin aikakauden tyyliin, jotta uskolla olisi merkitystä ihmisille ja he käsittäisivät mistä oli kysymys. Rooman keisari Konstantinus otti kristinuskon keppihevosekseen valtion hallintaan ja vahvisti v. 321 kristinuskon aseman Rooman valtiossa: Syntyi valtiokirkko-järjestelmä pysyvästi Eurooppaan, aina Okuun asti.

Konstantinuksen yhtenäis-kirkon perinne jakaantui Itään ja Länteen v 1054. Okun pakanoiden lut.-srk on jatkoa Lännen eli roomalais-katolisen kirkon haarassa ja Taipaleen pakanoiden ort.-srk on jatkoa Idän eli Kreikkalais-katolisen kirkon haarassa. Piispa Sihvosen ja piispa Riekkisen valtiokirkon tuomiokapitulin linjauksessa minä menetin pappina kaiken, syytteenä ”tunnustuksen vastaisuus”, koska työssäni olin pitänyt esillä yllä mainittuja asioita. Pakana-kirkon oma historia ei siis kuulu kirkon tunnustukseen! Mutta - eikö papin saarna kirkossa ole silloin sisällöltään tyhjä? VT:n kaukaisen profetian mukaan kansat huokailevat ja pakanatkin kumartavat kerran Jerusalemiin päin, kiittämään ja ylistämään Israelin Jumalaa.

Jorma Luostarinen