1975 c Pieni, kaunis enkeli on haudalla. Minä näin sen. Olin eräällä kivellä,hain jotain. Ja rintaa ahdisti niin kovasti./ Alkoi sataa. Menin puun alle. Näin toisen enkelin seisomassa kuusen takana. Alkoi valaa niskaani, kauluksen alle. Silmääni putosi pisara ja enkeli – kuusen takana – oli kadonnut./ Katsoin maata. Muurahainen meni. Vai tuliko? En tiedä. Halusdin kysyä. ei ihminen aina tiedäsaata, mikä muurahaisen,tuon tulijan kysymys./ Istuin sitten portailla, ja näin jalkani ja käteni – omat, minun osani, joista koostun. Mutta niin harvoin suostun,olemaan ja vain olemaan – paikassa – esi. portailla./ Äsken avasinm radion,tuon ääniepeleen. Sieltä saan kuulla tuokion erilaisia huudahduksia./ Kesällä olin haudalla ja kaivoin kaksi hautaa. Näin osan luurangosta – entisestä ihmisestä. En lakannut ihmettelemästyä – elämää, kerto- muksia hautojen luurangoista ja mitä moninai- simpia asioita – sitäkin, että minäkin – olen kerran, ehkä jo piankin – haudassa, maadun./ Vaim mikä ”minä” maatuu. Juuri tähän tulin, siihen, etten päässyt mihinkään – ajatuksissakaan – siellä parin vaivaisen metrin syvyydessä – keskellä faktojani, en kuvitelmiani./ Kuolen. Olen huolestunut. Luulen. Etten ole huolestunut. Kuolen ja en muka olisi huolestunut./ Jätän kaiken mutta teenkö matkan? Eikö päinvastoin kaikki jää minulle ja minäkin – paikoilleen. Kaikki lakkaa ”kaiken” ja ”matkan” ja ”minulle” - olemasta – kuolemassa.

4. Olen kuin heitetty maailmaan . yksin ja paljas. Olen inhottava, kadun. Minä tunnen, - kalman hajun – oman hajuni. /Olen limainen – joskus. Ja likainen. Puhdistaudun – peseydyn. Mutta niin monesti teeskentelen – olen sisältä – kuin saastunut kaatopaikka./ Kaatopaikalla on rottia. Ne juoksevat sinne tänne etsimään turvaa. Ne saalistavat, kuten ihmiset ja raatelevat – eivät kuten ihmiset - vaan paremmin – niin kuin rotat./ - Olen keskellä metss – yksin. - Näen puita, kiviä ja kantoja. - Makaan alastomana havujen keskellä. - Ne pistelevät selkääni. Kohta pälkähtää päähäni – lähteä – keskeltä laidalle – ajatuksistani toisten ajatuksiin./ Ihminen on tyypillisesti ajatteleva olento maailmassa. Ihminen on eläin, sinäkin ihminen – olet eläin./ Kaikki mikä syntyy, kuolee ja kuolema on syntymisen seuraus. Synnyin, siis kuolen, tuhoudun, katoan – mutta mitä sanonkaan?/ Kasvi kuolee, ihminen kuolee. Mitä eroa siinä on? Missä?/ Olen ihminen. Epäilen. Ajattelen. Olen siis olemassa. Logiikka on joskus niin kummallista./ Keväällä monet joutuvat mielisairaalaan. Syksyllä jotkutn katkaisevat jalkansa. Joutuvat ja katkaisevat. Sairausn yhdistää. Ihmisiä/ Katson seinää. Se on harmaa. Näen seinän se on varmaa. ”On” ja ”näen”. Ne on kaksi – eri asiaa.

22.12.75 b Pastori on sama kuin pappi ja lukkari on sama kuin kanttori. Yksi on yksi ja kaksi kaksi. Yksi on sama, olipa pappi tai lukkari – seurakunnassa./ Pastori kertoo Jumalasta ja Jeesuksesta haudankaivaja kaivaa hautoja ja suntio kerää kolehtia. Mitä sillä eroa sitten on – kaikki tekevät töitään – mutta mitä tekee pappi?/ Pastori meni sakastiin, panioven kiinni. Sitten tuli hän valkeissa vaatteissa kirkkoon, astui alttariin, kumarsi ja alkoi laulaa ja lukea./ Nuoret istuivat kirkon etupenkissä – myös valkeissa vaatteissa. Joku nauroi. Joku katsoi alttarilta, korkeammalta – ovenpielissä – kirkon perällä – väki tunkeili – ovi natisi./ Tunsin kerran ehtoollispöydässä suurta iloa. Tunteet kuohuivat. Luulin kuolevani. Istuin taivaassa täydellisessä pöydässä, mikään ei huojunut, touhunnut, huoleni olivat tipotiessään – melu lakannut – mutta Jumalaa ei vielä silloinkaan nähnyt./ ”Häntä eri voi nähdä”, kuulin jonkun sanovan. ”Emmekä mekään näy kellekään”, ”Me vain olemme siinä olotilassa, johon synnyimme – tlimme syntymässä”./ ”Tuolla, tuolla”, huusi joku. En ymmärtänyt. Olin vaiti. Olen vaiti enkä ymmärrä vieläkään./ Olen salaisuus, koska olen ihminen. En tunne itseäni, enkä muita itseänsä. En tunne häntäkään, jonka sanotaan luoneen minut. Olen, elän, tunnen… Olen läpikulkumaa, aine kulkee minussa, en tunne itseäni, en tunne ketään – Eikä kukaan tunne minua./ Olen läpikuultava – itselleni. Tunnen itseäni. Tarkkailen minuuttani. Olen itseni ulkopuolella ja itsessäni. Olen aktiivisesti ja passiivisesti – itseäni, minuuttani, - kokonaisuus.

22.12.75 a Olen yksinäinen – monesti niin onnetonkin. Pakenen seurallisuuteen – lörpöttelemään. Alituinen on tuo puuttuminenkin, mutta tokenen, nousen, vielä minä näytän, etten jää pörpöttelemään./ Olen suoritusihminen – mutta vain ihminen. Olen 6yhteiskunnan uhri ja yhteiskunta on alttari. Minut uhrataan yhteisen hyvän vuoksi./ Mutta kuka kantaa sen velan, jota minulle ei maksettu – koskaan. Kun kuljen kuin ikuista pitkää rantaa, vailla kiinnekohtaa ajelehdin, tähyilen, hapuilen – ”eikö kaikki ole roskaa”, kysyn.” Tahdon velan”, vaadin tuomarilta. ”Minua on raadeltu” kuin roskaa – mutta turhaan. Jään paikoilleni, käännän selän./ Kuljen, hiljaa syksysäässä., kaikkialla ei ole mitään, ei ketään. Olen tyhjä. Kuljen, hattu päässä, tien laidalla ja tiellä – vainhiekkaa, likaa ja jäätä. On siis kuitenkin jotain – nimittäin ei mitään./ Hautausmaalla on ruumiita, hautakiviä, polkuja. Mutta vain juhla-aikana ihmisiä, ei nuoria vaan vanhuksia./ Ja niinhän on: vain vanhat kuolevat. Minä olen vielä elon aamulla, olen nuori, joustava – en kuole koskaan./ Kuolemalle ei anneta lahjoja, Hänet uno unohdetaan joulunakin. Koululaiset tahrivat hänen naamansa ja nauravat hänelle. Miksi ihmiset ovat hänelle pahoja? Ja kuinka monen entisen ihmisen kuo- lema onkaan ottanut mukaansa./ Älä puhu kuolemasta kuin joulupukista. Joulupukki on lahjottavissa, kuolema ei. Joulupukki tekee palkasta, kuolema oikeudesta, lahjomattomasta oikeuden- mmukaisuudesta. Pukki lahjoittaa paha sy- dämessään – raha, tuho taas ottaa vain vel- kansa takaisn – omansa./ Älä ajattele, että elämä on ihanaa. Sillä ei elämä ole sitä. Elämä on pikemminkin tapahtumista, alituista liikettä. ”ihanaa” on ajatus, sitä että elämän pitäisi olla jotain muuta kuin se on. Uskon, toivon ja valitan.

22.12.75 Olet kassalla – asialla maksat laskut – annat rahaa tyhjät taskut – käännät nurin lompakko takataskussa – on pakko ja neiti kuullut on kuin kaskut/ Murjotat. Olet hiljaa ulospäin. Hyökkäät vihollista vastaan. Meluat ulospäin. Päin ja päin – mutta aina vihollista vastaan – itseäsikin./ Minä, sinä, hän, me, te, he. Tämä tuo, se: nyt jo turpa kiinni./ Käsi tekee monenlaista, sellaista ja tällaista _ yleensä aina tilanteen mukaan. Mutta tietääkö kukaan – lopultakaan käden sellaista…/ ”Meri on suuri” kirjoitin kerran oppikoulun alaluokilla. Tuli punaista alle. Mutta onko meri aina suuri? – jäin miettimään – taas kerran tutkistelemaan./ Niin monta kertaa olen ajatellut elämää, mutta eikö elämä ole muuta jotain? Olen itse elämää, luontoa, lihaa, verta ja luuta. Muttaolen niin paljon enemmänkin, siksi useammin tuntuu, ettei luonto ole…/ ”Elän”, sanon ja ajattelen. ”Mitä se on”, kysyy tiede? Olen yksinkertainen, tutkimus on monikertainen ja -säikeinen. ”Elän” muuttuu pian toiseksi erilaiseksi symboliksi – olemisen sijaan./ Olen maailmassa. Eksistoin. Olen olemassa. Ahdistun. Pelkään. Vapisen. Olen kahlittu, kahleissa, - sulkeistettu ja eristynyt./ Erakko on yksin metsässä. Siellä hän häärää – tekoi- neen ja ajatuksineen, hän ja hänen ajatuksensa – yksin aja- tuksineen. Ulkomaailma on ajatyuksissa – mukana, mutta onko toverina – muuten kuin mielikuvituksessa.

KUUNTELIN JA KATSELIN Kuuntelin ja katselin lähettämäsi videon kännykästäni. Kuvan terävyys oli hyvä mutta äänitystekniikka kaipaa hiontaa. Taustalla kuului jatkuvaa kohinaa, puhuivatko kuulijat itselleen tai toisille? Jonkin verran sinun näköinen, minua nuorempi mies, puhui Jumalan Sanaa hyvin persoonallisella tyylillä, luontevasti, hyvällä mielellä ja vakuuttavasti. Asuna hänellä oli puvun takki, jonka värin tulkitsen viittaavaan osittain katumukseen ja osittain Pyhään Henkeen. Sopii siis hyvin jokaiselle saarnamiehelle, kun hän astuu kuulijoiden eteen, toivossa ja tarkoituksessa kertoa jotain Kirjoituksista! Juhlien aihe oli jotain ”Jumalan Rakkaus”. Hyvä aihe jokaiselle ihmiselle täällä, jokaisena elämän päivänä. Väki oli kokoontunut kirkkoonne. Se on suurta elämässä, ken ymmärtää ja pääsee sillä tavalla ”sisälle Jumalan valtakuntaan”. Mutta kaikki eivät pääse! Minä en kuitenkaan pysty mittaamaan, kuka pääsee, kuka ei. Ja teksteissä itsessään kerrotaan, että lopputulos on yllätyksellinen! Jumalan armotaloudessa on monia tapoja meille ihmisille ilmentää uskoa, ”olla uskossa”, koska me kerta kaikkiaan olemme moninaisia, monilla napeilla varustettuja. Me teemme asiat vaikeiksi, koska olemme syntisiä itsessämme! Onneksi riidan ratkaisee se, mistä isäsikin puhui: Jumalan teko Jeesuksessa ja siihen uskominen. Me tulemme sukumme ja perinteemme tuhansien vuosien taustasta ja jo geneettisesti toistamme ihmisyyden vanhaa lakia meissä. Isäsi ei pakottanut mihinkään kaavaan. Itse sain työsarallani tuntea tulevani pakotetuksi toisten saneluun, joka ei sopinut juuri minulle – alhaalta ”hyviltä uskovaisilta” ja ylhäältä hiippakuntakuntahallinnosta. Se oli minun tieni. Isäsi puhui teksteistä, tekstien kautta. Hyvä niin. Tekstien tulkintana on UT syntynyt VT:n taustasta. Ja VT:n ihmiset elivät heidän teksteistään ja elävät Israelin perinteessä. Luterilaisella puolella ei kovinkaan paljon lähdetä teksteistä vaan päivän teemasta ja pyöritellään se yleis-humaaniseen kaavaan. Tekstien ongelmat, erilaiset tulkinnat ja niiden aikahistoria jätetään pois, ”koska pappi saarnaa 14-vuotiaan tasolle, joka ei ole vielä käynyt rippikoulua”! Pimityksellä kirkkolaitos suojelee itseään! Se on teologin koulutuksen saaneelle tosi alentavaa! Se on tosi surkeaa, koska uskomisen faktaa meille ovat vain pyhät kirjoitukset. Minä yritin valottaa niiden syntyä, kulttuuriyhteyksiä, sanojen alkuperäisiä merkityksiä ja tekstien myöhempää muuttunutta käyttöä jakamattoman kirkon aikana, mutta huonosti kävi. Terveisiä vaan ja vointeja! Jorma

Outokummun pappi Luostarinen Outokummun kappalainen palveli seurakuntaansa 25 vuotta. Uskalsi riparileirillä puhua, että Jeesus opetti, että Lasarus pääsi taivaaseen ja rikas piittaamaton mies joutui helvettiin. Joku otti herneitä nenäänsä: eihän RIKKAITA saa lähettää helvettiin! RIKKAAT KUULUVAT TAIVAASEEN ja köyhät uskottomat kärvistelkööt taivaan ulkopuolella ties missä, pohti valittaja, jonka uskonkäsitys lienee se, että ihmistä on luoja siunannut, jos se on rikas ja on luojan kirouksessa, jos on köyhä. Ja entäs papin mieltymyt Vanhaan Testamenttiin ja juutalaisuuteen? Jos pappi ajattelee jotain myönteistä juutalaisesta pelastussuunnitelmasta, esim. ICEJ:n ajatusten olevan kannatettavia, onko se muka jo erottamissyy??? ...jo ajat sitten. "Menkäämme mekin Hänen kanssaan (ev.lut.kirkon) leirin ulkopuolelle Hänen pilkkaansa kantaen!" ...Säästyy samalla kirkollisveron maksusta, sillä mitä mieltä on tukea Raamatun opetusten vastaista organisaatiota? EI KERRASSAAN MITÄÄN MIELTÄ, VAAN SEHÄN OLISI PERÄTI SYNTIÄ!!! Luostarisen ohella työpaikkakiusattuja, sittemmin tuomiokapitulin päätöksellä erotettuja pappeja taitaa olla jo kolme: Sampsa Kuusamo Ylitorniossa, Harri Kekäläinen Helsingissä ja Heikki Järvenpää Parkanossa. Kaikista on kanneltu tuomiokapituliin mitä erilaisimmin syytöksin. Ja tkli on sitten sorvannut tunnustuksenvastaisuudesta erottamislausunnon. Luostarinen on joukon seniori, 25 vuotta helvettiä ilman ulospääsymahdollisuutta. Paitsi nyt: suora erottaminen ja pappisoikeuksien menetys. 25 vuotta helvettiä ilman ulospääsy mahdollisuutta. Tämä oli loistavasti tiivistetty. Kiitos. Hienoa Itse kuuntelin 1-9 luokkaan asti kyseisen henkilön saarnoja enkä ole kuullut tommosia outouksia.. Taitaa henkilö viitata tähän 'pahaan' kirkkoherraan joka tukehtui kanankoipeen malmikummussa. (olen kuullut en vahvista) mutta paha sai palkkansa. Olen Outokummun seurakunnan jäsen ollut aikoinaan. Ko. Luostarinen on usein saarnannut vastoin luterilaista ja kristillistä uskoa. Onko ihan normaalia jos kappalainen koulun aamunavauksessaan vertaa Jeesusta Saddam Husseiniin, Osama Bin Ladeniin ja kutsuu Neitsyt Mariaa "puuseppien huoraksi"? Kuka täysissä järissä ja uskossa oleva päästäisi tämmöstä suustansa? Kuka teologi sanoo sotainvaliidien juhlassa "kun te leikitte síellä metsässä" tarkoittaen sotaa, pahoittaen näin kaikkien mielen. Ja pelottelee kehitysvammaisia ja heidän hoitajiaan helvetillä niin että osa joutuu hankkimaan psykiatrista apua`? Hän on myös eräissä ristiäisissä todennut äidille että "elä imetä, tissit alkaa roikkuun".. On siinä meillä ollut ihana kappalainen, jonka saarnat olivat monesti aivan sisällöttömiä, latinankielisten sanojen suomentamista ja rivouksien puhumista. Kenenkään usko ei vahvistunut hänen saarnoista. Henkilönä Jorma Luostarinen osaa olla mukava, empaattinen mutta myös rivo ja perverssi. Vastaavan kaltaista värikästä tekstiä voit halutessasi poimia Raamatusta ja suurtenkin herätysjohtajien (Ruotsalainen, Luther, jne) puheista, omiin nimiin kirjatuista mutta etenkin toisen käden lähteistä. Niinhän Belsebub on aina lukenut Bibliaa: lause sieltä, toinen täältä - aiheyhteydestä, tilanteesta ja kokonaisuudesta välittämättä. Toisin kuin väität, tiedän henkilöitä joiden usko vahvistui hänen saarnoistaan, jotka todella olivat muuta kuin liturgista taivastelua tai sanahelinää. Pohjoiskarjalainen huumorintaju (liekö sellaista?) oli varmaan kovilla. Perverssiä hänen toiminnassaan oli, että hän pysyi "yhden naisen miehenä", ei sortunut viinaan eikä rippilasten käpälöintiin toisin kuin eräät muut papit. Koska pidit häntä mukavana, niin miksi et koskaan kysellyt hänen saarnoistaan häneltä itseltään? Kävin kerran Outokummun kirkossa siellä käydessä ja hän saarnasi koin sen hyvänä ja keskustelin hänen kanssaan saarnan jälkeen koin miten oppinut hän oli .Nyt kuulin jälkikäteen miten kirkkoherran käytöksestä olisi ollut paljon huomauttevaa eli hän siirsi katseensa yleisöltä kappalaiseen. Näin kerrottiin: Kun vastanimitetty kappalainen muutti kaupunkiin 25v sitten, tervehti silloinen kirkkoherra uutta tulokasta sanomalla 'emmehän me sinua olisi ottaneet, mutta ainoana hakijana Tuomiokapituli määräsi virkaan'. Siitä se sitten alkoi. Juoruilu jatkui sanonnoilla pitkätukkainen, hippipappi jne. Omituista nimittelyä hätkähtivät humanisti, ekumeenikkoja alueella ei liene ollut silloin eikä kaiketi vieläkään. Kaupungin ja seurakunnan valtuustoihin äänestettiin kappalaisen vaimo, mutta tämäkään ei vakuuttanut herännäiskirkollista suuntaa huomaamaan asukkaiden halun pitää kappalainen seurakunnan työntekijänä ja perhe Outokummussa. Seurakunnan kriisiapu 1980-luvun outokumpulaisessa muutosvaiheessa suuntautui kappalaisen ajojahtiin. Tuomiokapituli on tukenut ajojahtia kolmen eri piispan - Malmivaara, Sihvonen ja Riekkinen - valtakaudella. Kirkkoherra sai kriisiapua, hänestä tuli rovasti. Entä kappalainen, yksin. Kirkon sisäiset lahkot ovt julmia ja raadollisia. Piispa Riekkinen perää "eettistä keskustelua" Kotimaa-lehdessä. Voisiko sen aloittaa omassa tehtävässä, omassa Kuopion hiippakunnassa ja koelaitoksena Outokummun seurakunta? Kuka antaisi turvapaikan kirkon kiusatulle työntekijälle? Rakasta lähimmäistäsi niinkuin Harvassa työpaikassa saa 25 vuotta pelleillä ja puhua työnantajaansa vastaan Mitä 'realisti 23' tarkoitat pelleilyllä? Eikö koko kirkon toiminta ole yhtä pelleilyä sisäisine lahkoineen, rituaaleineen ja mystiikoineen. Kirkko on niin kirjava koaliitio jäseninään kristittyjä ja maallistuneita pellejä, ettei voi puhua mistään 'puhumisesta työnantajan normeja ja ambitioita vastaan'. Julkisyhteisö vailla sisältöä! Onko diakoniatyö pelleilyä ja Suomen evankelisluteriaisen kirkon vastaista toimintaa. Tuleeeko vanhat ja ongelmaiset unohtaa ja palvella hallintoa? Luostarinen teki eniten koko Outokummun kirkon historiassa kotia käyntejä ja jaksoi kuunnella ihmisten huolia , hänellä oli aina aikaa vähäosoisille eikä koskaan sanonut pahaa sanna esimiehestään jolla taisi olla paljon peiteltävääomassa elämässään. missähän päin mahtaa tämä pastori vaikuttaa nykysi ? Edelleen paikkakunnalla asuu Kalastelee lähes päivittäin Erä-ja luontokeskuksella Outokummussa :) Eniesänä Okulaisena TYKKÄSIN LUOSTARISESTA t-putos tästä hitaasta koneesta.SORRY paras pappi kautta aikojen Outokummussa. Kansan mies jota ei tarvinnut pokkuroida, kävi kylässä ns tavallisten ihmistenkin luona. Vanhukset pitivät hänestä ja usea halusi nimenomaan Luostarisen siunaamaan sitten kun sen aika on. Outokumpu on niin sisäänlämpiävä paikka ettei siellä hyväksytä erilaisuutta, juorutaan ja pahaa puhutaan toinentoisistaan, hankkisivat elämän eivätkä kyttäisi muiden elämää. Menettivät hyvän papin.En yhtään ihmettele jos Luostarinen ei enää jaksanut henkinen paine oli niin kova Outokumpulaisten ns kerman paskan puhumisen takia Jorma on hyvä ihminen ja hyvä tyyppi. Kyllä on ihmisläheinen tavallista ihmistä ymmärtävä pappi omaa valtavan tietomäärän uskonasioista.

Piispa Riekkinen ja Outokumpu - paljastuuko tapahtumat Joululahja 2007-11-26 16:01:28 Ilmoita Piispa Riekkinen toimittaa piispantarkastuksen Outokummun Evl-seurakunnassa - kertookohan hän ja mitä hän kertoo? Miksi Kuopion tuomiokapituli ei ole tehnyt tiedotetta pastori Luostarisen erottamisesta? Turun tuomiokapituli julkaisi Rankisen tapauksesta tiedotteen ja piti lehdistötilaisuuden. Onko salattavaa vai ovatko erottamisperusteet jopa ihmisoikeuksien vastaisia? Marraskuu * 30.11.2007 Outokummun seurakunnan piispantarkastus Joulukuu * 1.-2.12.2007 Outokummun seurakunnan piispantarkastus 5

ALKUPERÄISEN USKON TUHO Löysin sattumalta VT:n tutkija Antti Laaton artikkelin ”Juutalais-kristityt häviävät”. Siinä on hyvä startti kristitylle, joka kaipaa selkeyttä siihen, mistä usko tulee. Ollessani 30 v:a pappina näin, että mökin mummolla, tavallisella kirkkovieraalla ja hienostuneella Euro-kristityllä ei ole mitään mielenkiintoa ”kirkon uskon” ja ”meidän uskon” pohtimiseen. Turha oli saarnata uskon juurista ihmisille, jotka pitävät uskomistaan tässä ja nyt ainoana totuutena. Papin pienikin lipsuminen tutusta sanamuodosta herättää epäilyksiä papin kutsumuksesta! Antti Laato kirjoittaa: ”Juutalais-kristityt häviävät. Kristillisen kirkon vakavimpiin teologisiin virheisiin kuuluu juutalais-kristittyjen ryhmien "tuhoaminen". Kritiikki Ebioneja vastaan lienee ollut oikeutettu alusta alkaen, mutta Nasaretilaisten savustaminen ulos kirkosta tai heidän pakottaminen pakanakristilliseen muottiin johti siihen, että kristinuskon juuret irtautuivat juutalaisuudesta ja osittain tämän myötä myös Vanhasta testamentista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juuri Nasaretilaisten ryhmä olisi edustanut sitä UT:n sallimaa oikeaa juutalais-kristillisyyttä, jonka edustajina olivat ei vähemmän kuin Herran valtuuttamat apostolit Pietari, Jaakob ja Paavali. Juutalaisuudesta kristityksi kääntynyt Epifanius näyttää olevan ensimmäisiä hunsvotteja, joka salli itsellensä laukoa kohtalokkaat kuoliniskut juutalais-kristillisille veljilleen. Toisaalta kristinusko oli saavuttanut merkittävän aseman 300-luvun alussa jKr. Siitä oli tullut Rooman vallan virallinen uskonto. Pakanakristillisyys sai yhä enemmän jalansijaa, ja juutalaisuus koettiin vieraana. Ampuessaan rajusti tykeillään juutalaiskristittyjä vastaan nämä tykit samalla ponnahtelivat taaksepäin ja suistivat kristillisen kirkon oikeasta apostolisesta uskosta monisatavuotiseen dilemmaan. Kristillisellä kirkolla on juutalainen Vapahtaja ja juutalaiset apostolit, mutta ei enää juutalais-kristillisyyttä.” Nämä Laaton toteamukset ovat historiallinen fakta ja löytyvät tuhansista oppikirjoista. Uskomme on siis syntynyt juutalaisuuden sisällä 2000 v:a sitten: Jeesus oli juutalainen mies silloisessa Israelissa; hän liittyi isiensä perintöön ja toimi kaikessa sen mukaan; elettiin juutalaisessa ”hengessä”. Hänen jälkeen hänen nimissään kulkeva usko siirtyi Rooman valtakunnan alueille, sai pakanoiden (= ei-juutalaisten) kulttuureista ja uskonnoista vaikutteita ja samalla menetti ajan myötä yhä enemmän alkuperäistä ”juutalaista henkeä”. Ebionit ja nasaretilaiset elivät alkuajan yhteisöissä sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä. Ajan myötä oikeaoppisuuden juurtuessa Rooman keisarin komennossa kristilliseen kirkkoon kaikki juutalaisuuteen viittaava karsittiin pois. Jos juutalainen perintö olisi säilynyt uskossamme, meillä olisi paljon rikkaampi ja monipuolisempi uskonto: Meillä olisi juutalaisia tuttuja; ymmärtäisimme heidän uskoaan kiivailematta; arvostaisimme heidän tapojaan ystävällisesti; pyytäisimme heiltä anteeksi tekojamme historiassa; emme loisi eripuraa uskollamme vaan rakastaisimme toisiamme yhteisen Raamatun Jumalan edessä, joka on luonut elämän. Kun me asetumme historian juutalaisen Jeesuksen eteen, paljastumme ja rakenteemme paljastuvat onttoudessaan! Raamatun valossa näemme miten uskon kukkasemme kuihtuu kuihtumistaan ja ikävöi juurillaan lähteensä veteen. Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p 0505512490 Jorma Luostarinen

USKOA SE ON Olen antaumuksella lukenut nyt 54 vuotta myöhemmin 1970-luvun papinkoulun ensimmäisiä kurssikirjoja: Helmer Ringgren, Israels Religion; Ilmari Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia ja Aabrahamista Joosefiin; Arne Runeberg, Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning. Tentit menivät läpi, vaikka nykyhetkestä nähtynä en ihan ymmärtänyt, mitä kirjoissa sanottiin. Olin nuori ja loikkasin tiedekuntaan lapsuuden uskonnollisesta kodista. Uskonto oli vielä 1960-luvulla itsestäänselvyys koulussa, rippikoulussa, kaikkialla minne kirkon ääni kuului ja ihmisten arkikeskusteluissa. Yleishenki esim. Kuopion suunnalla oli uskonnollinen fakta: Ihmiset ”kävivät kirkossa”, kirkollisia juhlapäiviä kunnioitettiin ja ”uskonasioita” pidettiin esillä vastustuksesta huolimatta. Kirkon jäsenmäärä hipoi 90 %:a, joten soraäänet vaimenivat vähemmistöön. Lapsuudesta asti minulla ei mennyt kokemuksessani kovin hyvin koulun pihalla ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Koin halua lähteä papinkouluun elämän ratkaisuna. Vaikeuksien jatkuessa myöhemmin tunsin vahvasti, että pappina saan vastauksia kyselyyni ja ”Jumalan porukoissa” elämäni saa täyttymyksen. 30 vuotta hurahti pappina eri seurakunnissa ja vasta nyt 20 eläkevuoden jälkeen näen selvemmin vanhojen kurssikirjojen sanomaa. Aikoinaan niitä lukiessani tulkitsin uskontoa sisäistämäni mallin mukaan ja toteutin sitä pappina: En päässyt irti itsenäiseen ajatteluun, koska kukaan virkaveli ja srk ei sitä tukenut. Helpommalla pääsi, kun toisti sitä mitä muutkin! Polte parempaan totuuteen jatkui koko viranhoidon ajan siihen suuntaan, että ei pappina oleminen voi olla vaan kaavamaista käyntiä, kaavojen käyttöä ja toimimista toisten tekemien mallien mukaan; pitää olla toimitilaa minullekin, jos kerran kirkko ja sen sanoma on niin ihanan iloista ja pelastavaa! Omalla tavallani aidossa kokemuksessani ”tulin uskoon”, kuten sanotaan. Siinä vaiheessa toiset ”heräsivät” ja vaikeuttivat viranhoitoani: kanteluita tuli, ”mentiin henkilökohtaisuuksiin” ja suostuteltiin lähtemään! Kun minä ”heräsin”, ihmisiltä loppui usko! Vanhat oppikirjat kertovat, että kaikissa eri kulttuurien uskonnoissa on kysymys uskosta. Ihmettelen sitä, miten monta miljoonaa sivua on kirjoitettu turhaan kristillisen kirkon 2000-vuotisessa historiassa! Raamatun uskoon on sekoiltu ”kaiken maailman” muita asioita! Ei ole ymmärretty sitä, että jokainen uskovaisten väittely, kirkon oppi, Raamatun tulkinta, rukous ja saarna ei ole mitään enempää kuin ihmisen uskoa! Kaikki esille tuleva usko eri ilmenemismuodoissaan on kulkenut ihmisaivojen läpi: tunteena, tietona, vaikutelmana, yhteisessä uskomisen hetkessä. Kukaan Israelin juutalainen ei pääse uskomistaan enempää Jahveensa; kristitty ei pääse Jeesukseen kuin psyykessään uskomaan. Juutalaisten jokainen pyhä kirja on ihmisten kirjoittama ja kertoo ihmisten uskosta. Jokainen juutalaisuudesta syntynyt kristillinen UT:n kirja on ihmisten kirjoittama ja kertoo ihmisten uskosta! Raamatun teksteissä ihmiset kertovat ihmisistä, jotka kohtasivat Jumalan uskomalla. Kaikki Jumalalta tuleva ”tässä ja nyt” on sekin vain uskoa, ”uskonasiaa”, jonka pilkkaajatkin käsittävät. Israelin kansan 3200-vuotinen historia näyttää, että uskovilla on ollut selkeä ja rakentava merkitys koko kansan elämässä. Kristinuskossa ympäri maailmaa 30000 uskontokunnassa yksityinen ihminen etsii Jumalaa paljolti yksin. Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi