ALKUPERÄISEN USKON TUHO Löysin sattumalta VT:n tutkija Antti Laaton artikkelin ”Juutalais-kristityt häviävät”. Siinä on hyvä startti kristitylle, joka kaipaa selkeyttä siihen, mistä usko tulee. Ollessani 30 v:a pappina näin, että mökin mummolla, tavallisella kirkkovieraalla ja hienostuneella Euro-kristityllä ei ole mitään mielenkiintoa ”kirkon uskon” ja ”meidän uskon” pohtimiseen. Turha oli saarnata uskon juurista ihmisille, jotka pitävät uskomistaan tässä ja nyt ainoana totuutena. Papin pienikin lipsuminen tutusta sanamuodosta herättää epäilyksiä papin kutsumuksesta! Antti Laato kirjoittaa: ”Juutalais-kristityt häviävät. Kristillisen kirkon vakavimpiin teologisiin virheisiin kuuluu juutalais-kristittyjen ryhmien "tuhoaminen". Kritiikki Ebioneja vastaan lienee ollut oikeutettu alusta alkaen, mutta Nasaretilaisten savustaminen ulos kirkosta tai heidän pakottaminen pakanakristilliseen muottiin johti siihen, että kristinuskon juuret irtautuivat juutalaisuudesta ja osittain tämän myötä myös Vanhasta testamentista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juuri Nasaretilaisten ryhmä olisi edustanut sitä UT:n sallimaa oikeaa juutalais-kristillisyyttä, jonka edustajina olivat ei vähemmän kuin Herran valtuuttamat apostolit Pietari, Jaakob ja Paavali. Juutalaisuudesta kristityksi kääntynyt Epifanius näyttää olevan ensimmäisiä hunsvotteja, joka salli itsellensä laukoa kohtalokkaat kuoliniskut juutalais-kristillisille veljilleen. Toisaalta kristinusko oli saavuttanut merkittävän aseman 300-luvun alussa jKr. Siitä oli tullut Rooman vallan virallinen uskonto. Pakanakristillisyys sai yhä enemmän jalansijaa, ja juutalaisuus koettiin vieraana. Ampuessaan rajusti tykeillään juutalaiskristittyjä vastaan nämä tykit samalla ponnahtelivat taaksepäin ja suistivat kristillisen kirkon oikeasta apostolisesta uskosta monisatavuotiseen dilemmaan. Kristillisellä kirkolla on juutalainen Vapahtaja ja juutalaiset apostolit, mutta ei enää juutalais-kristillisyyttä.” Nämä Laaton toteamukset ovat historiallinen fakta ja löytyvät tuhansista oppikirjoista. Uskomme on siis syntynyt juutalaisuuden sisällä 2000 v:a sitten: Jeesus oli juutalainen mies silloisessa Israelissa; hän liittyi isiensä perintöön ja toimi kaikessa sen mukaan; elettiin juutalaisessa ”hengessä”. Hänen jälkeen hänen nimissään kulkeva usko siirtyi Rooman valtakunnan alueille, sai pakanoiden (= ei-juutalaisten) kulttuureista ja uskonnoista vaikutteita ja samalla menetti ajan myötä yhä enemmän alkuperäistä ”juutalaista henkeä”. Ebionit ja nasaretilaiset elivät alkuajan yhteisöissä sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä. Ajan myötä oikeaoppisuuden juurtuessa Rooman keisarin komennossa kristilliseen kirkkoon kaikki juutalaisuuteen viittaava karsittiin pois. Jos juutalainen perintö olisi säilynyt uskossamme, meillä olisi paljon rikkaampi ja monipuolisempi uskonto: Meillä olisi juutalaisia tuttuja; ymmärtäisimme heidän uskoaan kiivailematta; arvostaisimme heidän tapojaan ystävällisesti; pyytäisimme heiltä anteeksi tekojamme historiassa; emme loisi eripuraa uskollamme vaan rakastaisimme toisiamme yhteisen Raamatun Jumalan edessä, joka on luonut elämän. Kun me asetumme historian juutalaisen Jeesuksen eteen, paljastumme ja rakenteemme paljastuvat onttoudessaan! Raamatun valossa näemme miten uskon kukkasemme kuihtuu kuihtumistaan ja ikävöi juurillaan lähteensä veteen. Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p 0505512490 Jorma Luostarinen