22.12.75 b Pastori on sama kuin pappi ja lukkari on sama kuin kanttori. Yksi on yksi ja kaksi kaksi. Yksi on sama, olipa pappi tai lukkari – seurakunnassa./ Pastori kertoo Jumalasta ja Jeesuksesta haudankaivaja kaivaa hautoja ja suntio kerää kolehtia. Mitä sillä eroa sitten on – kaikki tekevät töitään – mutta mitä tekee pappi?/ Pastori meni sakastiin, panioven kiinni. Sitten tuli hän valkeissa vaatteissa kirkkoon, astui alttariin, kumarsi ja alkoi laulaa ja lukea./ Nuoret istuivat kirkon etupenkissä – myös valkeissa vaatteissa. Joku nauroi. Joku katsoi alttarilta, korkeammalta – ovenpielissä – kirkon perällä – väki tunkeili – ovi natisi./ Tunsin kerran ehtoollispöydässä suurta iloa. Tunteet kuohuivat. Luulin kuolevani. Istuin taivaassa täydellisessä pöydässä, mikään ei huojunut, touhunnut, huoleni olivat tipotiessään – melu lakannut – mutta Jumalaa ei vielä silloinkaan nähnyt./ ”Häntä eri voi nähdä”, kuulin jonkun sanovan. ”Emmekä mekään näy kellekään”, ”Me vain olemme siinä olotilassa, johon synnyimme – tlimme syntymässä”./ ”Tuolla, tuolla”, huusi joku. En ymmärtänyt. Olin vaiti. Olen vaiti enkä ymmärrä vieläkään./ Olen salaisuus, koska olen ihminen. En tunne itseäni, enkä muita itseänsä. En tunne häntäkään, jonka sanotaan luoneen minut. Olen, elän, tunnen… Olen läpikulkumaa, aine kulkee minussa, en tunne itseäni, en tunne ketään – Eikä kukaan tunne minua./ Olen läpikuultava – itselleni. Tunnen itseäni. Tarkkailen minuuttani. Olen itseni ulkopuolella ja itsessäni. Olen aktiivisesti ja passiivisesti – itseäni, minuuttani, - kokonaisuus.