KUUNTELIN JA KATSELIN Kuuntelin ja katselin lähettämäsi videon kännykästäni. Kuvan terävyys oli hyvä mutta äänitystekniikka kaipaa hiontaa. Taustalla kuului jatkuvaa kohinaa, puhuivatko kuulijat itselleen tai toisille? Jonkin verran sinun näköinen, minua nuorempi mies, puhui Jumalan Sanaa hyvin persoonallisella tyylillä, luontevasti, hyvällä mielellä ja vakuuttavasti. Asuna hänellä oli puvun takki, jonka värin tulkitsen viittaavaan osittain katumukseen ja osittain Pyhään Henkeen. Sopii siis hyvin jokaiselle saarnamiehelle, kun hän astuu kuulijoiden eteen, toivossa ja tarkoituksessa kertoa jotain Kirjoituksista! Juhlien aihe oli jotain ”Jumalan Rakkaus”. Hyvä aihe jokaiselle ihmiselle täällä, jokaisena elämän päivänä. Väki oli kokoontunut kirkkoonne. Se on suurta elämässä, ken ymmärtää ja pääsee sillä tavalla ”sisälle Jumalan valtakuntaan”. Mutta kaikki eivät pääse! Minä en kuitenkaan pysty mittaamaan, kuka pääsee, kuka ei. Ja teksteissä itsessään kerrotaan, että lopputulos on yllätyksellinen! Jumalan armotaloudessa on monia tapoja meille ihmisille ilmentää uskoa, ”olla uskossa”, koska me kerta kaikkiaan olemme moninaisia, monilla napeilla varustettuja. Me teemme asiat vaikeiksi, koska olemme syntisiä itsessämme! Onneksi riidan ratkaisee se, mistä isäsikin puhui: Jumalan teko Jeesuksessa ja siihen uskominen. Me tulemme sukumme ja perinteemme tuhansien vuosien taustasta ja jo geneettisesti toistamme ihmisyyden vanhaa lakia meissä. Isäsi ei pakottanut mihinkään kaavaan. Itse sain työsarallani tuntea tulevani pakotetuksi toisten saneluun, joka ei sopinut juuri minulle – alhaalta ”hyviltä uskovaisilta” ja ylhäältä hiippakuntakuntahallinnosta. Se oli minun tieni. Isäsi puhui teksteistä, tekstien kautta. Hyvä niin. Tekstien tulkintana on UT syntynyt VT:n taustasta. Ja VT:n ihmiset elivät heidän teksteistään ja elävät Israelin perinteessä. Luterilaisella puolella ei kovinkaan paljon lähdetä teksteistä vaan päivän teemasta ja pyöritellään se yleis-humaaniseen kaavaan. Tekstien ongelmat, erilaiset tulkinnat ja niiden aikahistoria jätetään pois, ”koska pappi saarnaa 14-vuotiaan tasolle, joka ei ole vielä käynyt rippikoulua”! Pimityksellä kirkkolaitos suojelee itseään! Se on teologin koulutuksen saaneelle tosi alentavaa! Se on tosi surkeaa, koska uskomisen faktaa meille ovat vain pyhät kirjoitukset. Minä yritin valottaa niiden syntyä, kulttuuriyhteyksiä, sanojen alkuperäisiä merkityksiä ja tekstien myöhempää muuttunutta käyttöä jakamattoman kirkon aikana, mutta huonosti kävi. Terveisiä vaan ja vointeja! Jorma