LAPSI 8.1.80 Lapsi oppii, ryömii, matelee, sanoja sanelee. Ensin vähän, sitten lisää. Aluksi ei mitään eikä päädy ikävään. Pääkin kääntyy, keho vääntyy, koko ajan ikääntyy. Lapsi herää, innostuu pienestä. Se käy esimerkistä koville ihmisille kovista teistä. Tulee itkut herkästi, opiksi isommille, parannusvoimaksi, paatuneille. Lapsesta luemme viisautta, aitoutta, elämää. Niin paljon hän puhuu meille, koville ihmisille ja näyttää meille suuntaa. Lapsi – viisaista viisain. Ihme lapsuuden paljastaa elämän salaisuuden. Sellainen lapsi, millainen huomen? Siinäpä ikävää kasvun varaan, odottelua tulevaan.

HAUDALLA 8.1.80 Haudalla risti, hopeinen, hopeinen kumpu, näet, turpeinen. Takana kasvaa kuusi, kivi kuin uusi. Vielä kukkalaitteet, kukat kuivuneet. Näet haudalla, aivan uudella tavalla. Tuolla puinen risti. Eli vain tuokion, menetti ihmisten huomion. Kynttilän valot loistaa, viestiä rakkauden, toistavat mennyttä, muistavat surua, ikävyyttä. Hautausmaa, ikävyyden maa. Täyttyykö se koskaan, loppuuko se milloinkaan? Mikä on palkka ihmisen, kuolevaisen? Kulkevat haamut täällä pimeällä säällä, poistuvat auringon nousuun ja uuden alkuun. Niin on ihminen varjo vain, ain.

KATSON RUUMISTA 8.1.80 Siin lepäät ihminen, raukea levollinen. Taistosi tauonnut, myrskysi mennyt. Rauhaisa unesi, onnesi. Me tässä kysymässä, jäähyväisissä, etsimme elämää. Loppunut, sinun tauonnut matkasi mainen rauennut. Sinäkin teit aikoinaan samaa kuin me alla taivaan yrittäen nahdä taivaan. Silmäsi kiinni, sydämesi sammunut. Mutt me pidämme kiinni, mit matkasta auennut. Minä itsekäs ihminen itselleni muistelen. Mutt pakko se on: tyytyä elämään, kohtaloon, ihmisen toivoon. Sana saneltiin luonnon kirjasta, laki vannottiin ja kaikille vakuuteltiin.

YÖ 8.1.80 Yö hetkensä antaa, katsoo taivaan rantaa. Pilvet mustat se luo, varjot varjoille tuo. Mustaa kaikkialla, taivaalla, taivaan alla. Hetki äärettömyydessä, retki äärellisessä. Yö tenhonsa tuo, hiljaisuutensa luo, tuoden ihmisen mieleen ja kaipaukseen. Siinä seisot yön lapsi. Tuletko viisaammaksi? Kun Luoja sinut loi, hän sinulle toi. Sinä teet kysymykset, ihmettelet. Ylhäältä tulevat vastaukset. Mutt ilta ja yö, meidän tehtävä työ ja palattava jälleen. Yö on armoton, talttumaton. Me kertaamme jälleen, entisen uudelleen.

ELÄMÄLLE 8.1.1980 Kaikuna kiirii hetket elämän. varjoina tiet ihmisten. Elän antaa hetken, päivän laskutapa ihmisten. Elämä antaa, ottaa. Ihminen hautaa, ihmistä tuodaan. Ehdoilla elämän tapahtuu. Se sattuu. Olet lahja vai tuska elämä? Kelle siis kiitos? Kelle hetkeni lahja? Kelle suruni? Kelle ylistykseni? Osa ihmisen elää lailla ihmisen. Kysellen, kaarrellen ja palaten yhteen. Teemme tuttavuutta, entistä muistaen, osana tulevaisuutta. Eloon elo minut loi. Onnen portille toi. Mutta suljit rautaisen portin, heitit pois ässäkortin. Siihen jäin ikävään itkemään, kysymään. Neuvoton neuvottomille, tyhmä tyhmemmille.

KAIPAUS 8.1.80 Haavekuvat painavat, rintaani tuntuvat. Ne tulevat ja menevät. Jotkin jäävät. Katson kaukaisuuden mereen, teen sinne tien eteen. Kukkani kylvän, istutan, juuren vedellä kastutan. Kasvakoon kukka ja puu! Kasvakoon: Mennyt unohtuu. Joutaa mennä ja jättää, kohta kevättä. Tulkoon tuleva, tulkoon! Tuokoon onnea ja autuutta! Kun mennyttä muistelen, vain taistelen. Tulevan eessä kohoan, kun hiemankin ponnistelen. Näkyy punaista, mustaa. Mitä se ennustaa? Parempi tietoa vailla tiellä samoilla. Jos turman tuo, ei mahda mitään. Mutta jos tietäisin, tämänkin menettäisin. Ei jäisi mitään, ei nyt, ei ikänään.

KODIN MUISTO 8.1.1980 En tiedä tarkalleen, mikä kodin muisto on. Sanon sen arkaillen, tutkaillen. Kysymys vastaamaton. Mutt sisällä sen elän, rääkin ihmeellisen. Irti siitä tahtoisin, ei väkisin. Mä matkaa teen. Joskus heittää toivottomuuteen, joskus laitaan toiseen. Kodin anti ristiriitaa toi, itseni vaivaksi paljolti loi. Pohjaa hämärtää, tien peittää, on näin, ei toisinpäin. Mitä tahansa kompassi näyttää, minua peljättää. Ei luottoa elämään, ei kannata mikään, ei tänään, huomisen päivään! En ole jotain, vain pelkkää jotain. Mutt mitä kestää tunto tää? Kovaako elämää vai pehmeää? Sitä en tiedä, antaa ajan viedä.