YÖ 8.1.80 Yö hetkensä antaa, katsoo taivaan rantaa. Pilvet mustat se luo, varjot varjoille tuo. Mustaa kaikkialla, taivaalla, taivaan alla. Hetki äärettömyydessä, retki äärellisessä. Yö tenhonsa tuo, hiljaisuutensa luo, tuoden ihmisen mieleen ja kaipaukseen. Siinä seisot yön lapsi. Tuletko viisaammaksi? Kun Luoja sinut loi, hän sinulle toi. Sinä teet kysymykset, ihmettelet. Ylhäältä tulevat vastaukset. Mutt ilta ja yö, meidän tehtävä työ ja palattava jälleen. Yö on armoton, talttumaton. Me kertaamme jälleen, entisen uudelleen.