KODIN MUISTO 8.1.1980 En tiedä tarkalleen, mikä kodin muisto on. Sanon sen arkaillen, tutkaillen. Kysymys vastaamaton. Mutt sisällä sen elän, rääkin ihmeellisen. Irti siitä tahtoisin, ei väkisin. Mä matkaa teen. Joskus heittää toivottomuuteen, joskus laitaan toiseen. Kodin anti ristiriitaa toi, itseni vaivaksi paljolti loi. Pohjaa hämärtää, tien peittää, on näin, ei toisinpäin. Mitä tahansa kompassi näyttää, minua peljättää. Ei luottoa elämään, ei kannata mikään, ei tänään, huomisen päivään! En ole jotain, vain pelkkää jotain. Mutt mitä kestää tunto tää? Kovaako elämää vai pehmeää? Sitä en tiedä, antaa ajan viedä.