LAPSI 8.1.80 Lapsi oppii, ryömii, matelee, sanoja sanelee. Ensin vähän, sitten lisää. Aluksi ei mitään eikä päädy ikävään. Pääkin kääntyy, keho vääntyy, koko ajan ikääntyy. Lapsi herää, innostuu pienestä. Se käy esimerkistä koville ihmisille kovista teistä. Tulee itkut herkästi, opiksi isommille, parannusvoimaksi, paatuneille. Lapsesta luemme viisautta, aitoutta, elämää. Niin paljon hän puhuu meille, koville ihmisille ja näyttää meille suuntaa. Lapsi – viisaista viisain. Ihme lapsuuden paljastaa elämän salaisuuden. Sellainen lapsi, millainen huomen? Siinäpä ikävää kasvun varaan, odottelua tulevaan.