ELÄMÄLLE 8.1.1980 Kaikuna kiirii hetket elämän. varjoina tiet ihmisten. Elän antaa hetken, päivän laskutapa ihmisten. Elämä antaa, ottaa. Ihminen hautaa, ihmistä tuodaan. Ehdoilla elämän tapahtuu. Se sattuu. Olet lahja vai tuska elämä? Kelle siis kiitos? Kelle hetkeni lahja? Kelle suruni? Kelle ylistykseni? Osa ihmisen elää lailla ihmisen. Kysellen, kaarrellen ja palaten yhteen. Teemme tuttavuutta, entistä muistaen, osana tulevaisuutta. Eloon elo minut loi. Onnen portille toi. Mutta suljit rautaisen portin, heitit pois ässäkortin. Siihen jäin ikävään itkemään, kysymään. Neuvoton neuvottomille, tyhmä tyhmemmille.