JEESUS-USKO MYYTTISENÄ KIRJOITUKSENA UT:n tieteellinen tulkinta tutkijoiden kesken jakautuu Länsimailla kysymykseen siitä, onko kristinuskon Jeesus historiallinen henkilö 2000 v sitten Palestiinassa Rooman valtakunnan aikaan vai myyttinen ajaton epätosi, sepitetty satu, tarina, legenda. Tavalliselle kristitylle jaottelu ei sano mitään: Maallistunut, urbaani tapakristitty elää perinteessään ”kuten muut”. Mutta ihmisille, jotka teltoissa kuulevat ”väärentämätöntä Jumalan sanaa”, puhe Jeesus-myytistä on ”eksytystä”, jolla jopa kirkon ”väärät papit ilman kutsumusta vievät uskovaisilta pelastuksen”. Pappina ollessani minutkin sidottiin siihen ”harhaoppisten” ja ”kirkon tunnustuksenvastaisten” jalkapuuhun. Sisäinen polte tulla papiksi ja kiinnostus ”totuuteen” ei ole jättänyt minua rauhaan vieläkään vaan piiskaa eteenpäin. Papinkoulu 1970-luvulla antoi eväitä. Silloin alkoi radikaalin uusi UT:n tulkinta. V 1972 eksegetiikan professoriksi tuli Heikki Räisänen: Hän toi ulkomailta Raamatun historiallis-kriittisen tulkinta-metodin, joka selittää tekstit ihmisten kirjoittamaksi kirjallisuudeksi. Olin H:ngin Säätytalossa v 1972, kun Räisänen julkisesti ”neuvoi” piispoja ja pappeja. Kirkon virkavalta hyökkäsi häntä vastaan ja nuori Räisänen itki. Niin alkoi ”teologisessa” uusi aika, joka tunnetaan täällä P-Karjalan käpykylillä ”turmiollisena liberaaliteologiana”. Jo vuosikymmeniä kirkon papit ovat saarnanneet tuon ”kriittisen hengessä” ja ujuttaneet srk:iin, peläten valituksia. Räisänen tuomittiin ”kirkon opin vastaiseksi”, nyt jo harvempi! Taistelu kirkon arvovallasta ja siitä, mikä on ”oikea” tulkinta, jatkuu. Minullekin myyttinen satu-Jeesus oli opiskeluaikaan kauhistus, kun prof. Aimo T. Nikolainen, josta tuli myöhemmin Helsingin piispa, luennoi jo ennen Räisästä. Olin varustanut uskoni ”yksillä napeilla” eikä kukaan saanut särkeä lapsen uskoani! Kriisien kautta olen kokenut sopusointua. Koko pappis-aikani oli etsintää totuuteen. Arne Runebergin uskontohistoriallinen kirja Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning 1952 on minulle vastaus VT:n jakeeseen: ”Kun sana avautuu, tyhmäkin viisastuu.” Nyt ymmärrän sen, että 2000 v sitten Jeesus-uskon perinteen tallentaja-redaktorit eli toimittajat kirjoittivat oman aikansa huippu- tyylillä. Me näemme 2000 v myöhemmin, tieteen, älypuhelimen ja maailmantuhon aikakaudella, että kirjoittajat kreikkalaisen sivistyksen maailmassa olivat typeryksiä ja siksi kirjoittivat satuja jumal-ihmisistä, jotka elivät, kuolivat ja ylösnousivat. He kirjoittivat ajan tavalla, kuten mekin omana aikanamme, jotta saivat myytyä kirjoja eri tarkoituksiin! Me saatamme nähdä heidät ”halpoina primitiiveinä”, varhais-kantaisina, mutta omana aikanaan he olivat kirjallisuuden eliittiä! Meidän ajattelumme rakentuu jyrkän dualistisesti. Sen mukaan on olemassa ehdottoman ”hyvää tai huonoa”, ”oikeaa tai väärää”, mutta heille ennen dualismia Jeesuksen murhaaminen oli sekä ”uhri että rangaistus”; hän oli sekä ”rikollinen että Jumalan Poika”, ”kuuliainen ja kapinallinen” samalla kertaa! Papeille, maisteri-rabbeille, maan yliopistolle, korkeimmalle oikeudelle eli ”neuvostolle” hän oli yhteiskunnan vihollinen mutta kansalle uhri, kuuliainen Isän Poika, Vapahtaja! Jeesuksen ”seikkailut” on kirjoitettu rahvaan kansanomaisen uskon näkökulmasta. Kaikkina aikoina ihminen arvioi asioita olosuhteistaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan käsin – suhteellisesti! Minua ei hetkauta se, mihin kirjallisuuden lajiin, ”myytti vai historia”, joku lukee UT:n tekstit. En usko luokitteluun vaan Jeesukseen, josta ihmiset UT:ssa kertovat. Etsimisen yksinäisellä mutta antoisalla tiellä voin paremmin - syyllisenä ja kuolevaisena. Uskon, että opettajani kulkivat samaa tietä. Lännen kulttuurin perus-filosofi, kreikkalainen Platon, 300 v ennen Jeesusta opettaa meitä lukemaan Raamattua: Lue tekstirivien välit; etsi sanojen takaa ideoita; näe varjojen sijaan valo! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2 a 83630 kuusjärvi nettihaku: ”Outokummun pappi luostarinen”, alalaita linkki

KAAOS, ANOMIA, KOSMOS Tänään 28.8.-24 aamu-tv:stä olin kuulevinani jotain ”joulurauhasta”. Entisenä pappina tulkitsin sisäisen iloni mukaan. Ajattelin: ”Joko se lahjojen myynti alkaa, kun entisetkin on velassa.” EI, teema olikin ”koulurauha”, josta presidentti Stubb puhui koululaisille. Aihe oli myös radiossa: kiusaaminen koulussa ja työpaikoilla; sen kokeminen, seuraukset ja kustannukset yhteiskunnalle; miksi joku kiusaa; uhrin selviytyminen terapian avulla, jne.. ”Manun aikaan” muutama vuosikymmen sitten yleisradiossa valistettiin kansaa opilla, että ”jos kiusaamisesta puhutaan, ilmiö pahenee”. Nykyisin asiasta puhutaan lähes joka päivä mediassa: asiantuntijoita on kuultu; poliisiraportteja esitelty; ”kivaa koulua” ja oppilasneuvostoja kokeiltu; puukkoa pistetty selkään ja videoitu tuubiin; päiväkotilapsia rakastaa psykiatri ja sama tauti riivaa maailmalla kuin ”maailman onnellisinta kansaakin”. Lapsuuteni aikaan 1960- luvun Kuopion Haapaniemellä kotona, koulussa ja työpaikoilla vallitsi yleisesti ottaen, ainakin lapsen kokemuksessa, kova kuri: lasten lyöminen ja kurittaminen kasvatustarkoituksessa oli epävirallisesti hyväksytty ja se tapahtui myös julkisesti. Yhteiskunnan instituutiot, kirkko, koulu, armeija, ym. ja niiden viranomaiset saivat käydä kiinni ja harvoin siitä valitettiin. Tuohon aikaan ajateltiin yleisesti, että kiusatussa oli jokin syy, että häntä kiusattiin! Lapset löysivät uhrinsa: ”läski”, ”luuviulu”, ”lipputanko”, ”orava”, jne. Minä olin ”kierosilmäinen” ja siihen piti tyytyä. Alle 5 kertaa löin toista lasta koko kouluaikana, koska äidin tietäessä minun piti ”saada selkääni” 15 kertaa ja pyytää saman verran anteeksi. Vanhat konstit ovat nykyisin lailla kielletty, koska psykologia paljastaa entisen kasvatuksen seuraukset. Niiden mukaan minunkin olisi pitänyt kuolla jo monta kertaa tähän ikään mennessä, mutta pääsin aina papiksi asti!. Mutta jotkut ikäiseni ovat menehtyneet. Taitavien terapeuttien tuella selvisin elämän puolelle! Koulurauhan puuttuminen on siis yhä ongelma. ”Viisasten kiveä” ei löydy. Siksi voimme vain ymmärtää ilmiötä, tarkastella sitä, tuoda päivänvaloon, ja tukea ja rakastaa kaikkia ihmispoloisia, jotka valitaan uhriksi. Jo opiskeluaikaan minua puhutteli UT:n kreikan sanat kaaos, anomia ja kosmos. Lapsuuden lyönnit ja nöyryytykset ruumiissani pullahtivat pintaan aikuisena ”opiskelijan ahdistuksissa” ja janosivat helpotusta: Ko. käsitteillä voi selittää ongelmaamme: kaaos tarkoittaa sekasotkua, kosmos järjestystä ja anomia ”laittomuutta”, ei lakien vastaisuutta vaan sitä että ei ole selkeitä lakeja, sääntöjä, normeja, menettelytapoja ja ihanteita toimia. Siksi ei ole myöskään ihmisiä, jotka toimisivat ”hyvin ja oikein”, rakkauden periaatteen mukaan! Työkaverini srk:ssa sanoi omissa vaikeuksissaan: ”Srk:ssa pitäisi olla Jumala, joka mittaa ihmistä kaikilta puolilta, ei vaan siltä yhdeltä!” Siinä on viisautta! Miten me saamme globaalin pelon, turvattomuuden ja tuhon maailmassa kirkkolaitokseen, instituutioiden palvelijoille, työporukoille, työttömille, hylätyille, hyväksikäyttäjille, kiusaajille, tappajille, yksinäisille nuorille ja vanhuksille, köyhille, ahdistuneille kodeille - kaaoksen ja anomian kokemisessa - kosmosta, järjestystä mieleen, että yksilötason vaikeudet voidaan voittaa ja sen uskon eteen kannattaa tehdä työtä? Neandertalin ihminen 30000-100000 vuotta sitten kunnioitti elämää uskomalla Jumalaan, tunnusti syyllisyytensä ja kuolemansa, kun hautasi läheisiään. Usko Jumalaan on siis ihmisen lajiominaisuus! Mutta miten se meistä näkyy? Putinin ja Netanjahun aikakaudella eletään jumalattomuuden tilassa kelluen tyhjyyden päällä! Me itse paljastumme, kun väistämme vastuuta: Globaalin kaaoksen ihminen itse on tehnyt historian matkallaan. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi nettihaku: Outokummun pappi Luostarinen, alalaita linkki

KIRKKO NURINPÄIN Meillä Suomessa urbaanina aikana sana kirkko elää vielä käsitteenä ja viittaa esim. omiin ja läheisten elämänvaiheisiin. Suvun muinaiset jäsenet asioivat rovastin kanssa maaseutu-pappilassa, kun sovittiin kastetta, rippikoulua, vihkimistä ja hautajaisia. Muistoksi heistä jäi vihkiraamattu ja haalistunut valokuva piirongin päälle. Kivi- ja puukirkot jokaisessa srk:ssa vielä nytkin todistavat, että kirkon asiaan on joskus uskottu. Mennyt herättää tunteita, myös lämpimiä, jos lapsuudessa on kokenut rakkautta uskonnollisissa tilaisuuksissa. Historian vaiheiden, maahanmuuton, talous-kriisien, kulttuuri- ja yhteiskuntamuutoksen jne. takia järeä kirkkotalo keskellä kylää ei enää kuvasta sitä, että laitoksen asia koettaisiin painavaksi ihmisten sydämissä. Pappi-virkamiesten ylä- ja -keskiluokan kirkko yrittää epätoivoisesti elvyttää uskomista ja tilastoja mitä erilaisimmilla tempuilla, joita tuodaan jumalanpalveluksiin. Ne eivät nouse kirkon oman historian juutalais-kristillisestä perinteestä, joka on ainut tosi mittapuu kirkolle. Ihmiset rahoittavat sen, koska eivät oikeasti usko Jumalaan ja ymmärrä, mistä uskominen tulee! Ns. herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien pienryhmissä pyritään voittamaan laitostuneen yleis-uskonnollisuuden ja ”ajanhengen turmio-vaikutus”. Halutaan kokea ”Sanan valossa” ja ystävien seurassa ”taivaan rakkautta ja iloa”. OK. Mutta miljoonille sekulaareille suomalaisille muissa perinteissä se aito inhimillinen kokemus jää käsittämättömäksi! Jos he kirkon laitoksessa kokisivat - uskossa - niitä asioita, joita UT:n ihmiset omana aikanaan kokivat, he rientäisivät kuulemaan Sanaa – elämän voimaa, lohdutusta ja pelastusta! Kun Suomenkin lähellä tänään käydään lähes ydinsotaa, puukosta voi saada pihallaan ja lapset kiusaavat toisiaan psykiatrien päivitellessä, luulisi, että kuolevaisilla syyllisillä ihmisisillä olisi tarve rikkaampaan elämänkokemiseen: tulla Jeesuksen ja Jumalan eteen – uskomaan – etsimään armoa ja anteeksisaamista, koska me ihmiset olemme tehneet maailmasta tällaisen! Se että me emme tarvitse Jumalaa, osoittaa, että emme ole enää ihmisiä! Jo 30000 – 100000 v sitten neandertalin ihminen uskoi Jumalaan ja hautasi kuolleet. Hän tajusi, että hän, ihminen, on kuolevainen mutta Jumala ikuinen! Neandertalin ihminen elää sinussa ja minussa. Totuus löytyy hänen ajattelustaan muinaishistoriassa, se, että meidän on ”kuolemalla kuoltava”, kuten VT:n Jumala sanoo Aadamille, perus-ihmiselle. Putin, Netanjahu ja ihminen meissä näkee elämän nurinpäin, ilman vastuuta, kuolemaa ja Jumalaa! Papinkoulussa ja -töissä opin jotain. Kun lukee VT:a ja UT:a selitys-oppeineen, näkee, että kirkon elämä on nurinpäin. Meidän on katsottava taaksepäin, ylhäältä alas, sitä, missä uskomisen juuret ovat – VT:n aikaan alkaen 4000 v sitten ja UT:n aikaan 2000 v sitten: Alku-srk:ssa, kun kovaa laitosta hallintoineen ei vielä ollut, tavalliset naiset ja maallikot tulkitsivat kirjoituksia; rentouduttiin kulttuurin mukaan, pidettiin hauskaa kodeissa rukoillen, laulaen, kiittäen Ylösnoussutta, sydän kohtasi sydämen, jne.. Srk kokosi alaluokkaa ”hyvien ihmisten maailmassa”, alaspainettuja Mestarin ystäviä. Uskominen oli erityislaatuista, kaikesta muusta riippumatonta, monien aatteiden Rooman valtakunnassa. Pelastuksen kokeneet saivat srk:ssa tukea sille, että uskoivat kuuliaisesti Isään, noudattivat hänen tahtoaan ja vaikuttivat siten ympäristöönsä. Nyt ei pappikaan saa sitä tukea! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti: Outokummun pappi Luostarinen alalaita linkki

POIKKEAVA NUORI SIUNAA? Tämän päivän Suomessa nuorten väkivalta on fakta ja kuka tahansa kotikylällä voi saada puukosta menettäen terveytensä. Yksilötasolla se herättää varautuneisuutta ja kauhua, terroria, yhteiskunnan ”hyviksi”- sanotuissa normaali-ihmisissä. Kiusaajat pyrkivät tarkoitukseen, kaaokseen, omissa porukoissaan ja näyttävät sen yhteiskunnalle! Ruodusta poikkeavia nuoria on yritetty muuttaa normaaleiksi moittimalla, syyllistämällä, ”kasvattamalla hyvällä ja pahalla”, tukistamalla, haukkumalla, potkimalla, syrjäyttämällä, lähettämällä laitoksiin, jne. viranomaisten ja kotien taholta, mutta media kertoo joka päivä 0- tuloksista. Näyttää siltä, että väkivallan kasvu maailmalla ja meillä on tullut ilmiöksi yhteiskuntien ja kulttuurien saatossa – jäädäkseen, ja se voidaan vain todeta. Papinkoulun jälkeen 1970-luvulta paras oppikirjani on ollut Arne Runebergin Jesu korsfästelse i religioshistoriska belysning, 1952. Vasta sen valossa, ohi kaikkien muiden läksyjen, tajusin sen, mistä historiallisen Jeesuksen tappamisessa Golgatalla 2000 v sitten oli kysymys. Jokainen voi UT:n tekstistä lukea, ilman esitietoja, että Jeesus esiintyi poikkeavasti aikansa juutalaisessa yhteiskunnassa. Papit, poliisit, sotilaat, synedrium-neuvoston eli yliopiston, korkeimman oikeuden ja maan hallituksen virkamiehet maisteri-rabbeineen ja lakimiehineen olivat jatkuvasti iskemässä puukkoa Jeesuksen selkään, ”tappaakseen hänet”, ja kieleen, josta heidän mielestään heille tuli jatkuvaa loukkausta, pilkkaa, riivausta ja koko yhteiskuntaa hajottavaa rikollista terroria. Yhteiskunnan valio-ihmisten mielestä rikolliseksi leimattu Jeesus oli sopiva ”riivattu” hirtettäväksi, ”piikattavaksi paaluun”, yhteiskunnan laki-uskonnon rituaalisessa vuosijuhlassa, johon tarvittiin tyyppejä täyttämään ”isän pojan” ja ”barabbaan” roolit. Vielä 20 v myöhemmin murhaaja Saulus Tarsolainen kertoo UT:n kirjeissään tappaneensa Jeesuksen seuraajia. Hän raahasi poliisivoimilla heitä tuomioistuimeen – arvovalta-ihmisten eteen. ”Kohdattuaan Kristuksen” hän muutti mielensä, koki metanoian, parannuksenteon, ja alkoi perustaa srk:ia pakanoiden ( = ei-juutalaisten ) Rooman keisari-jumalan valtakuntaan. UT:n Jeesuksen aikaan, meistä 2000 v sitten, vallitsi juutalaisessa yhteiskunnassa n. 1000 v kestänyt kaaostila, alkaen siitä kun juutalaiset lähtivät Egyptistä Mooseksen johdolla ”Luvattuun maahan”. Matkallaan he kävivät lukemattomia sotia: he tappoivat ja heitä tapettiin, kiusattiin, tuhottiin ja vietiin evakkoon naapurimaihin. Jeesuksen aikana Israelia kiusasivat roomalaiset, terrorisoivat ”väärin uskovia”, jotka eivät kumartaneet ihmis-keisari-jumalaa vaan niskuroivat virallista yhteiskuntaa, sen tapoja, arvoja ja ”hyviä ihmisiä” vastaan. Niinkin paljon kuin kirkko on saarnannut Jeesusta, se on salannut totuuden: Yhteiskunnan parhaimmisto tappoi Jeesuksen! Primitiiviset talonpojat ja kalastajat näkivät esi-dualistisesti Jeesuksessa Daavidin Pojan, Ihmisen Pojan, Vapahtajan, Jumalan, mutta eliitti näki ”juopon”, ”huoranpennun”, pääpirun, jne. Meilläkin Suomessa valtiokirkkoa ohjaavat Raamatun ”hyviä ihmisiä” vastaavat ryhmät ja siksi ei saarnata Raamatun mukaan! Jeesuksen kytkeminen muuhun, esim. valtioon, Lännen kulttuuri-arvoihin ja Luterilaisen kirkon keksimään tunnustukseen - muuhun kuin Jumalaan - on Raamatun valossa rikos! Jeesuksen ajan kaaos-tilanne Israelin yhteiskunnassa, jossa perinne-arvot eivät toimineet monikulttuurisessa maassa, synnytti terrorismia kaikilla kulttuurin alueilla. Tilanne maailmalla ja meillä tänään on vastaavanlainen. Nuorten väkivalta on yksi esimerkki UT:n ”laittomuudesta” eli anomiasta, jonka aikana kellään ei ole selkeitä normeja seurata. Putin ja Netanjahu toimivat anomian maailmassa, jossa instituutioiden päättäjät nostavat kätensä pystyyn! Lukija huomannee, että juutalaisuus ja kristinusko ovat syntyneet yhteiskuntien väkivaltaisissa olosuhteissa ja niiden kaiku muuntuneena kuuluu vielä tuhansia vuosia myöhemmin. Uskonnon ihmiset olivat aikanaan ”epänormaalin kirjoissa”, heitä tapettiin, mutta juuri he loivat uutta, uuden maailmanuskonnon juuret! Samoin nuoremme: ”He kantavat voimaa”, uuden siementä, näyttävät muille, missä he menevät. Vasta pitkien kriisien jälkeen yhteiskunta ehkä valjastaa heidän voimansa yhteiskunnan parhaaksi! Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2 a 83630 Kuusjärvi netti: ”Outokummun pappi luostarinen”, sivun alalaita linkki, 1049 blogia

KRISTITYT JA JUUTALAISTEN HYVÄKSIKÄYTTÖ Papinkoulussa 50 vuotta sitten opin VT:a ja UT:a pappi-opettajien puolueellisista luennoista kirkon piikkiin: Väitöskirjoja esiteltiin mutta ongelmista vaiettiin, jos mieli kirkon töihin. Eräs teol. yo, josta tuli maineikas kapitulin työntekijä, sanoi osuvasti: ”Juutalaiset ei tiijä mittää eikä meijän tartte tehhä mittää, ( koska pelastutaan vain uskosta ja armosta kirkon tunnustuksella ). Omalla kohdallani lapsuuden koti antoi kipinän etsiä vastauksia elämään ja löytää paikka huterassa maailmassa. Papinkoulu oli kokemuksellinen vastaus etsintääni, jota kukaan ei tukenut. Srk:ssa 30 v aikana mummon mökeissä oli paras opettaja. Nyt kiitän ihmisiä, kun he testasivat jaksamistani kymmenillä kanteluilla. Kuluvana kesänä luin VT:n 1992 käännöksen apokryfikirjoineen 3 kertaan. Se ilahdutti: ”Kun sana avautuu, tyhmäkin viisastuu!” VT:n Israelin Jumala-kuva VT:ssa on käynyt läpi monta muutosta kansan historiassa. Varhaisimmissa teksteissä Jumala on monikollinen Elohiim, jumalat, ”joka ( kollegio) loi taivaan ja maan”. Sitten tuli henoteistinen käsitys, että kullakin kansalla on oma jumala; sitten monolatrinen vaihe, jonka mukaan Israel palvoo omaa Jumalaansa, Jahvea; lopuksi monoteismi, jonka mukaan Jahve on maailman ainoa Jumala ja Israel hänen valittu rakkaansa kaikkien kansojen joukossa – liitossa, jonka Jahve solmi Aabrahamin ja Mooseksen kanssa – ”ikiajoiksi”. Koko VT on pyhää sotaa vieraita kansoja, heidän ”epäjumaliaan” ja ”iljettäviä” tapojaan vastaan, koska viralliseksi uskonnoksi historian myötä – verisissä ja ahdistavissa kokemuksissa - vahvistui Jahve-usko. Se koettiin ainoaksi totuudeksi maan päällä ikuisesti: Historian julmissa vaiheissa koettiin, että Jahve itse sotii kansansa kanssa ja puolesta – Egyptissä, Siinailla, maata valloitettaessa, evakossa Babyloniassa, jne. Jahve puhuu kutsumiensa ihmisten kautta. Virallisen Jahve-uskon ohella tavallinen kansa palvoi primitiivisen kansanperinteen uskonnollisia hahmoja, joten uskoa oli monenlaista yhdellä juutalaisella kulttuurialueella. Kun siirrytään UT:n puolelle, joka sekin alusta loppuun on ihmisten kirjoittama monesta perinne-lähteestä historian Jeesuksen jälkeen 2000 v sitten, voidaan sanoa, että Jeesus-äijä puhui kansanomaisella tasolla aikansa rahvaalle. Virallisen Jahve-uskon papit, lainopettajat, rabbi-maisterit, synedrium = ”neuvosto”, valvoivat oikeaa oppia ja yrittivät säilyttää rauhantilaa maassa torjumalla Jeesus-hereetikko-kapinallisen. Siksi neuvosto usutti poliisit rauhanhäiritsijän kimppuun. Synedriumilla oli korkein juutalainen valta maassa roomalaisten määrätessä marssitahdin jumal-keisarin mieleiseksi Roomaan. Synedrium oli myös Israelin yliopisto ja korkein oikeus. Jeesus-äijällä oli siksi urakka julistaa ”Isän tahtoa” maassa, jossa koko virallinen yhteiskunta oli häntä ja hänen huoria, varkaita ja sairasmielisiä ystäviä vastaan Sekä VT:n että UT:n tekstit on kirjoitettu ja muokattu historiallisten tapahtumien jälkeen. Suullinen perimätieto tuli kirjalliseksi papyrukselle, pergamentille ja savitaulujen palasille – koodekseiksi eli raamatuiksi. Arkeologit ovat löytäneet niitä tuhansittain. Ko. faktoista lukija haistaa, että kristinuskon perinne maailman suurimpana uskontona alkutilanteiden jälkeen 4000 vuotta myöhemmin on suurta numeroissa mutta vielä suurempaa uskon vääristymää siihen verrattuna, miten alunperin uskottiin. Jeesus-äijä on tänäänkin juutalainen ja juutalaisuuden asiamies!. Juutalaiset ansaitsevat arvostuksen uskomisen perinteessään, vaikka he hylkäävät kristittyjen Kolminaisuus-opin, Jeesuksen neitseestä-syntymis-opin ja 2-luonto-opin: Jumala ja ihminen. Mihin mitään oppeja kuolevainen syyllinen tarvitsisikaan? UT:n Paavali loi omaa heimoaan vastaan kirjeissään pirullisen korvausteologian, jonka mukaan Isä-Jumala hylkäsi Israelin, koska juutalaiset tappoivat Pojan. Siksi Jumala muka siirsi rakkautensa kirkkoon ”Kristuksessa”, pakanoiden ( = ei-juutalaisten) hellenismin Jumalassa. Siitä pääsi keisari potkimaan juutalaisia 1500 v ; Hitler perusteli tuhoamisen Lutherin antisemitismillä, jne!. Oma naama siis peiliin, papin nappi pois, verkkarit jalkaan ja itkuvirsiä laulamaan: Näet globaalin juutalaisvihan juuriin! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi 1048 blogia netissä ”Outokummun pappi Luostarinen”, alalaita linkki

”KUN SANA AVAUTUU, TYHMÄKIN VIISASTUU.” Otsikon lause VT:n 1992 käännöksessä on puhutellut minua viime aikoina. Joskus sana sattuu, tekee kipeää, mutta se voi myös yhtäkkiä poistaa suomuksia silmistä, kuten esim. UT:n Paavalilta: Alkaa uusia aika, uusi onnellisempi kokemus elämästä; ihminen kokee saaneensa syyllisyyden anteeksi, jolloin elämän merkitys kirkastuu. Jumalan hyvyys koetaan omassa sydämessä ruumiillisena ilon tunteena niinä ohikiitävinä hetkinä, joita syyllinen ja kuolevainen ihminen täällä elää. Se että ihmiset ”tulevat uskoon”, ”syntyvät uudestaan” ei ole ”huu-haata”. Jotain siitä minäkin koin kuluneena kesänä, kun ikää karttuu, terveys huononee eikä huominen ole varmaa. Kesän aikana luin 2 kertaan VT:n. Luterilaisessa perinteessä ko. kokemusta on kartettu ja opetettu dogmaattisesti kirkon piikkiin: Ihminen syntyy uudestaan kasteessa, kuten Katekismuksessa sanotaan: ”Olen kastettu, olen pelastuva!” Pyhien kirjoitusten valossa nuo sanat ovat pelkkää potaskaa sinänsä, koska Jumalaa ja Jeesusta ei kohdata millään muulla tavalla kuin uskomalla, uskossa, uskomis-prosessissa sisäisenä sielun tapahtumana omassa tomumajassa! Se ihme tulkitaan Jumalan työksi! Kun ”uskoon tulleet” vajavaisina nähdyt ja raskaasti leimatut ihmiset tunkeutuvat eteemme kertomaan ilostaan, asiaa kokemattomat luovat heihin etäisyyttä, kauhistuvat, hymähtävät, vieroksuvat ja halveeraavat ”noita uskovaisia” ihmisparkoja! ”Hurahtaneille hihhuleille” suositellaan psykiatreja, joista monet tuhoavat ihmisparan lopullisesti, koska he yhteiskunnan lainaamassa virassa voivat toistaa vain kulttuurin arvoja pitääkseen oman virkansa! Sanan valossa niin se aina on ollut ja tulee olemaan. VT:n kansa kirjoitusten mukaan on kokenut Jahve-elämystään ainakin 4000 vuotta ja sen vihaamista toisuskoisten taholta omalla maallaan ja evakossa. Sama meno jatkuu tämän päivän maailmassa anti-seemiläisenä ja anti-judaistisena asenteena ympäri maailmaa, esim. kristillisissä maissa. Juutalainen Paavali kirjoitti jo UT:iin pirullisen korvausteologisen opin omaa heimoaan vastaan. Sen mukaan Jumala hylkäsi oman kansansa, koska se tappoi Jeesuksen. Siksi Paavalin mielipiteen Jumala muka siirsi rakkautensa pois Israelista ja alkoi rakastaa Paavalin perustamia abstraktin Kristuksen seurakuntia pakanallisilla eli ei-juutalaisilla alueilla. Siitä opista myöhempi kirkkolaitos rakensi juutalais-vihansa oppiinsa ja saarnaansa, loi Kristuksen kaksi-luonto-opin, Kolminaisuus-opin ja selitti neitseestä-syntymis-opilla pois historiallisen Jeshuan juutalainen alkuperän. Korvausteologialla Rooman keisari kirkon ylipäällikkönä, kirkolliskokousten kutsujana ja ylipappina salli yli 1500 v ajan kristittyjen vainota juutalaisia ja antaa kirkon kristityille mitaleja, maata ja virkoja aina paaveja myöten. He saivat keisarilta valtuudet vihata juutalaisia, Jeesuksen omaa heimoa, hyvällä omallatunnolla ja laittaa esim. Musta-surma-rutto juutalaisten syyksi. Samoilla perusteilla 1500-luvulla roomalais-katolisen Saksan munkki Martti Luther anti-semitismissään laati saksalaista laatutavaraa kirjoittamalla juutalaiset perkeleen lapsiksi kirjassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Adolf Hitler 1930-luvulla perusti juutalaisten tuhoamisen ideologisesti Lutherin kirjoituksiin ja niillä ratsasti natsismin piikkiin. Ajan paavi ei puolustanut juutalaisia,” ettei anekauppa kärsi”: 7 miljoonaa tapettiin! ”Kun Sana avautuu, tyhmäkin viisastuu!” Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti 1045 blogia: ”Outokummun pappi Luostarinen”, alhaalla linkki

”TULKOON HÄNEN VERENSÄ MEIDÄN PÄÄLLEMME!” Katson Golgatan tapahtumia 3 lähteen valossa: VT:n käännös 1992, apokryyfinen Esterin kirja 1992 ja Arne Runeberg, Jesu korsfästelse i regionshistoriska belysning 1952. Niistä saadaan esiin näkökulmia, jotka rikastuttavat perinteellisiä passio-tulkintoja ja tuovat ne aivan uuteen valoon. Runebergin kirjasta päästään näkemään, että Jeesuksen ”ripustaminen puuhun” oli rituaalinen primitiivisen yhteisön juhla, jossa kerrattiin riitin muodossa 500-600 v eKr. olleita tuskallisia kokemuksia Assurian, Babylonian ja Persian pakkosiirtolaisuuksissa. VT:n kirjurit ja redaktorit kirjoittivat pyhiin kirjoituksiin Jahven käskynä viettää purim-juhlaa ikuisesti ja palauttaa mieliin tapahtumat Persian suurkuningas Artakserkseen aikaan Babylonian Susassa. Juutalainen kaunotar Ester pääsi jumal-kuninkaan haaremin päävaimoksi, ja viekkaudellaan ja Jahve-uskollaan vaikutti koko juutalais-kansan myöhempään historiaan. Tarinaan liittyy konna, makedonialainen Haman ja sankari, juutalainen Mordokai, jotka molemmat saavuttivat kuninkaan hovissa korkean virkamiehen aseman. Hamanin käskystä kuningas oli valmis tappamaan satoja tuhansia kapinoitsijoita. Nyt kävi niin, että Haman itse suunnitteli kuninkaan salamurhaa kaapatakseen vallan ja tuhotakseen juutalais-kansan ”pienimmästä suurimpaan”. Juutalainen Mordokai sai siitä tiedon ja rolli hankkeen kuninkaalle. Haman oli jo etsinyt hyviä luonnonpuita ja rakentanut pystypaaluja, joihin ”ripustaisi” tuhansia ”väärän uskonnon” juutalaisia. Kun hanke tuli ilmi Mordokain taholta, Haman ja hänen poikansa joutuivat itse hirteen. Koska Haman korkean asemansa takia oli valmistellut juutaisten tuholeirin, sitä päätöstä ei voitu peruuttaa: Jumallinen päätös! Juutalaisten tuhoamisesta oli tiedotettu kameli-, hevos- ja aasi-ikyydeillä ympäri valtakuntaa ja kuninkaan määräys oli ehdoton laki. Kansan silmissä lähi-Idässä siihen aikaan kuningas oli jumalan poika ja itse jumala, jonka käsky oli tappotuomiolla sanktioitu. Kertomuksessa on monta välivaihetta, mutta keskeinen ja ratkaiseva rooli oli juutalaisella kuningatar Esterillä, joka rukoukissaan ”meni Herran eteen huutamaan häntä avuksi”, jotta Herran omaa kansaa ei tuhottaisi. Jokainen meistä 2500 v myöhemmin voi vahvistaa sen, minkä ihmiset kirjoittivat Raamattuun ”Herran suurista töistä”: VT:n kansa pelastui Persian ( Iran) vallasta yhden ihmisen ja vieläpä naisen kautta. Rukous sai aikaan koko kansan pelastuksen ja vapahduksen tuhosta! Esterin kirjasta VT:n kansan perilliset lukevat, että heidän Jumalansa on uskollinen liitossa ja lupauksissa, jotka hän antoi Aabrahamille, Moosekselle, Nooalle ja Daavidille ”ikiajoiksi”. Jeesuksen aikaan 500 v myöhemmin Israelin Golgatan kummulla nuo perinteelliset traumat pullahtivat pintaan, koska kansa oli omassa maassaan evakossa Rooman keisarin komentaessa ja tuhoamassa kansan perintöä, uskoa ja ihmisiä. Passiokertomuksessa Jeesukseen kiteytyy koko kansan vuosituhantinen kärsimyshistoria ja siinä etsitään vapautusta ja pelastusta sorrosta. Vuosittaisessa purim-juhlassa näyteltiin rituaalisesti Jeesus Nasaretilaisen ja Jeesus Barabbaan roolien avulla Hamanin ja Mordekain aika, muuntuneina ja uudelleen tulkittuina, koska historiallinen tilanne oli toinen mutta yhteiskunnan kriisi samanlainen kuin evakkoaikaan. Kumpikin rikolliseksi tuomittu korkeimman oikeuden (synedrium) ja lakimiesten viran vaatimuksilla saivat roolinimet ”isän poika”: Barabbas oli jo nimellään isän poika, bar=poika, abbas=isä ja Jeesus Isän Poika eri merkityksessä. Roomalainen Pilatus yritti saada Jeesukselle Barabbaan roolin, jolloin hän vapautuisi, mutta Pilatus epäonnistui raivoisan kansa huutaessa: Päästä Barabbas, sido Jeesus, ja ”tulkoon hänen verensä meidän ja lastemme päälle!”. Kristillisessä saarnaperinteessä ollaan hakoteillä, kun sanotaan, että ”juutalaiset kerjäsivät itselleen rangaistuksensa ja joutuivat miljoonittain kaasukammioihin, koska tappoivat kristittyjen Jumalan. Ja miten julmasti UT:n juutalainen Paavali kohteli omaa kansaansa syyttämällä heitä ja luomalla Lutherille, Hitlerille, anti-semitisteille ja kristityille korvausteologian mallin: Jumala hylkäsi Israelin ja alkoi rakastaa pakanallisia (ei-juutalaisia) Kristukseen uskovia. Kansa ei huutanut päälleen lisää syyllisyyttä, vaan ajan itämaisten primitiivisten kansojen tavoin hirteen ripustettujen rikollisten ja ruodusta poikkeavien jumalallista maagisen veren voimaa, joka kansan päällä siunaisi ja voimistaisi jaksamaan olemassaolon taistelussa. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi 1044 blogia ”Outokummun pappi luostarinen” alalaita linkki

Kuljemme aamuisin Kuusjärvi-järven metsälenkkimme. Yhtäkkiä polun poikki kaulan korkeudella oli ohuen ohut valkea siima, ajattelin. Tuli mieleen 40 v takainen kokemus Muna- niemen lepikoista, joiden läpi menin venerantaan. Silloin siellä tehtiin timanttikairaustutkimuksia ja lepikot oli vedetty täyteen ohuita nailonsiimoja. Kaulan korkeudella ilman mitään varoituksia tuollainen kokemus säikäyttää. Lenkkipolun tapauksessa pysähdyin heti. Ohut nauha oli? hämähäkin tekemä lanka, joka oli aamukosteuden takia huurteessa ja näkyi paksumpana aurinkoa vasten. Sanassa sanotaan: "Kun sana avautuu, tyhmästäkin tulee viisas." Sitä haluan ja siksi kysyn, miten on mahdollista, että hämähäkki tekee 4 m pitkän langan vaakatasoon lepän oksien väliin1.6m korkeudelle ja se kestää siihen tarttuneen aamusumun painon? Jorma Luostarinen

”RUMPPI TULI USKOON” Täällä Outokummussa asiat sanotaan usein liian suoraan ja puhutaan isoista asioista yksinkertaisesti. USA:n presidentti on leimattu moneen kertaan globaalisti ja siksi hänet tulkitaan tahallaan miten sattuu. Hänen kokemansa murhayritys on ikävän enteilevä tapaus ajatellen poliitikkojen ja kansalaisten turvallisuutta ympäri maailmaa. Täällä meilläkin alettiin heti koulujen alettua puhua koulukiusaamisesta ja kerrattiin tapauksia, joissa puukko oli pistetty ihmiseen. Opettavaisen tapauksen valossa voimme pohtia ns. uskoon tulemista. TV:n katsojat näkivät, miten lähellä Trumpin hengenlähtö oli: Puoli sekuntia luodin lähtemisestä kivääristä hän käänsi päänsä oikealle, jolloin luoti osui vasempaan korvanlehteen. Ilman kääntämistä se olisi osunut keskelle otsaa. Meillä kristillisen kirkon ja kulttuurin alueella on kokemuksia uskoon tulemisesta, enemmän siten, että joku on kertonut siitä kuin että olisimme sen itse kokeneet. Aloittelevana pappina karsastin henkilöitä, jotka voimakkain elein selostivat kokemustaan. Koin heidän läheisyydessään, että ollakseni oikea kristitty ja pappi minunkin oli tultava uskoon, tehtävä parannus ja kuuluttava tiettyyn telttakuntaan. Se oli kuitenkin hyvää treeniä kohdata erilaisia ihmisiä ja rikastutti matkanvarren työtäni - näin jälkikäteen ajatellen, kun en enää ole pappi. Mutta vielä nytkin tomumajani muistaa koetun ahdistuksen. Mitä enemmän näitä asioita tutkii, sitä useammasta näkökulmasta näkee. VT:n valossa uskoon tuleminen on sitä, että syntymässä synnytään Jahven kansaan, uskotaan häneen matkan varrella, eletään omaisuuskansan historian perinteestä, omistetaan Jumalan lupaukset liitossa ja pyritään noudattamaan hänen tahtoaan kehdosta hautaan. Syntymä = uskoon tuleminen. UT:n valossa uskoon tuleminen nähdään monimutkaisesti, koska UT:n tekstit on kirjoitettu ei- juutalaisen eli pakanoiden kulttuurin alueilla monimuotoisen hellenistisessä Rooman valtakunnassa VT:n heprealaisen perinteen jälkeen. Paavalilla oli monta Trumpin kokemusta vastaavaa hetkeä sen jälkeen kun murhaaja-Saulista tuli Paulus=vähäinen. Hänelle uskoon tuleminen oli metanoiaa eli mielenmuutosta Kristuksen suuntaan, uudestisyntymistä, uskomista Kristukseen koko maailman Vapahtajana Lukemattomat myöhemmät kirkon opettajat, mm. Augustinus, luostariveljet, Luther, Laestadius, ym. seurasivat Paavalin kääntymismallia, jossa entinen jäi, uusi alkoi. Kun Raamattua luetaan sekä VT:n että UT:n puolelta yhtä arvokkaasti ja yhtä aikaa, voidaan tuhansien kärsimysten, satojentuhansien tappamisten keskeltä löytää ihmisten todistus uskoon tulemisesta, uskossa olemisesta ja siitä voimasta ja ilosta, mikä saavutetaan uskosta, uskossa, uskomisessa, uskomalla, uskomisprosessissa Jumalaan ja Jeesukseen. VT:ssa Jahven sanoiksi kirjoitetaan toistuvasti: ”uskokoot tai olkoot uskomatta!” ja ”kun sana avautuu, tyhmäkin saa viisautta”. Omalla tielläni opin sen, että uskoon tulemisen parhaita edustajia ovat tavalliset kiertokoulun käyneet mökin mummot ja papat, joilla on kokemuksellinen Jumalan lahja sydämessään hänen hyvyydestään syyllisiä ja kuolevaisia ihmisiä varten. Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi 1044 nettiblogia ”outokummun pappi luostarinen” sivun alalaita linkki

KIRKON KEKSIMÄT OPIT Katsoin TV:stä 11.8. -24 sunnuntain jumalanpalvelusta Kangasalan kirkosta. Koin siinä meininkiä, joka kosketti sieluani sekä myllertäen että hoitaen. Pappi yritti parhaansa kertoessaan rakkaudesta mutta kuulijat olivat poissa. Tyhjä tila täytettiin kuorolla, soittimilla ja yksinlaululla! Minulle tuli hyvän keskellä surullinen mieli, kun ikää on jo karttunut enkä tiedä, olenko hengissä huomenna. Taivas-ikävä pois kuolemasta on realiteetti! Olin minäkin joskus pappi mutta menetin papin oikeudet ”kirkon tunnustuksen vastaisuudesta”. Mitä enemmän puhuin Raamatusta ja tutkin eksegetiikkaa, sitä huonommin minulle kävi! Olin 30 v pappina, tein kaikki rutiinit, niiden lisäksi spontaanisti 16000 kotikäyntiä ja otin itse ja perheeni 16 kantelua kiltisti vastaan. Luottamusmiehet ja uskovaiset laittoivat tuomarin vaakaan tukkani, saappaani, kielimurteeni ja partani! Päivän papin rakkauden elettäkään ei kirkolta tähän mennessä ole tullut! Lähivuosina olen lukenut 1970-luvun papinkoulun kirjoja uudelleen ja tutkinut nykyeksegetiikkaa. Tänä kesänä luin VT:n käännöksen 1992 kahteen kertaan. Totuuden kaipuu, joka on vaivannut pienestä pitäen toisten sönkättyä oppejaan, ajaa minua eteenpäin elämässä ja ravitsee henkeäni. Sairastuttuani terapeuttini sanoi hyvin, vaikka koin se aluksi loukkaukseksi: ”Mitä aiot tehdä loppuelämälläsi?” Se pysäytti. Kirkon duunarille ei kellään ole aikaa pysähtyä kuoleman edessä. Kelpo pappi virkamiehenä laitoksessa hoitaa virkaa eikä ihmisiä! Kun nyt olen lukenut VT: a muuttuneissa olosuhteissa, se avautuu. Tiedekunnassa papit opettivat kirkon piikkiin puolueellisesti VT: a, juutalaisia vähäteltiin ja kaunisteltiin heidän Raamattuaan kristilliseksi: VT: ssa ei muka ole pyhän sodan aatetta ja UT:n ideat muka saumattomasti nousevat VT: sta! Kellä on vähänkin eksegeettistä tietoa, huomaa tekstejä lukemalla, että VT: ssa Israelin Jahve kehottaa sitä pyhään sotaan ympäröiviä viholliskansoja vastaan ja itse Jahve johtaa sodankäyntiä. Toisaalta hän kurittaa kärsimyksellä omaa kansaa sen syntien takia ja ohjaa pitämään liiton ja lain, toisaalta hän loppumattomassa rakkaudessaan omiaan kohtaan vapahtaa heidät ennemmin tai myöhemmin. Kirkon perinteen uljaat opit Kolminaisuudesta, Jeesuksen kaksi-luonnosta ja neitseestä syntymisestä sekä kirkkokuntien tunnustukset ovat vain keinotekoisia ihmisten keksimiä myöhempiä oppeja, jotka eivät nouse VT:n teksteistä vaan kuvaavat Rooman keisarin uskontopolitiikkaa: Kirkossa ei puhu UT:n historiallinen Galilean juutalainen saarnaava Jeesus vaan Paavalin perinteen ja kirkkolaitoksen keksimä abstakti, saarnattu, hellenistisen kulttuurin pakanoiden ( ei-juutalaisten ) Kristus. Siksi päivän ”hyvä pappi” ei saanut parempaa otetta mihinkään ! Tuskin kukaan kuulija tajusi, että Jumala kohdataan vain siten, että syntinen, kuolevainen ihminen sydämessään uskoo - ilman mitään oppeja! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi p. 0505512490 netti 1042 blogia ”outokummun pappi luostarinen”