JEESUS-USKO MYYTTISENÄ KIRJOITUKSENA UT:n tieteellinen tulkinta tutkijoiden kesken jakautuu Länsimailla kysymykseen siitä, onko kristinuskon Jeesus historiallinen henkilö 2000 v sitten Palestiinassa Rooman valtakunnan aikaan vai myyttinen ajaton epätosi, sepitetty satu, tarina, legenda. Tavalliselle kristitylle jaottelu ei sano mitään: Maallistunut, urbaani tapakristitty elää perinteessään ”kuten muut”. Mutta ihmisille, jotka teltoissa kuulevat ”väärentämätöntä Jumalan sanaa”, puhe Jeesus-myytistä on ”eksytystä”, jolla jopa kirkon ”väärät papit ilman kutsumusta vievät uskovaisilta pelastuksen”. Pappina ollessani minutkin sidottiin siihen ”harhaoppisten” ja ”kirkon tunnustuksenvastaisten” jalkapuuhun. Sisäinen polte tulla papiksi ja kiinnostus ”totuuteen” ei ole jättänyt minua rauhaan vieläkään vaan piiskaa eteenpäin. Papinkoulu 1970-luvulla antoi eväitä. Silloin alkoi radikaalin uusi UT:n tulkinta. V 1972 eksegetiikan professoriksi tuli Heikki Räisänen: Hän toi ulkomailta Raamatun historiallis-kriittisen tulkinta-metodin, joka selittää tekstit ihmisten kirjoittamaksi kirjallisuudeksi. Olin H:ngin Säätytalossa v 1972, kun Räisänen julkisesti ”neuvoi” piispoja ja pappeja. Kirkon virkavalta hyökkäsi häntä vastaan ja nuori Räisänen itki. Niin alkoi ”teologisessa” uusi aika, joka tunnetaan täällä P-Karjalan käpykylillä ”turmiollisena liberaaliteologiana”. Jo vuosikymmeniä kirkon papit ovat saarnanneet tuon ”kriittisen hengessä” ja ujuttaneet srk:iin, peläten valituksia. Räisänen tuomittiin ”kirkon opin vastaiseksi”, nyt jo harvempi! Taistelu kirkon arvovallasta ja siitä, mikä on ”oikea” tulkinta, jatkuu. Minullekin myyttinen satu-Jeesus oli opiskeluaikaan kauhistus, kun prof. Aimo T. Nikolainen, josta tuli myöhemmin Helsingin piispa, luennoi jo ennen Räisästä. Olin varustanut uskoni ”yksillä napeilla” eikä kukaan saanut särkeä lapsen uskoani! Kriisien kautta olen kokenut sopusointua. Koko pappis-aikani oli etsintää totuuteen. Arne Runebergin uskontohistoriallinen kirja Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning 1952 on minulle vastaus VT:n jakeeseen: ”Kun sana avautuu, tyhmäkin viisastuu.” Nyt ymmärrän sen, että 2000 v sitten Jeesus-uskon perinteen tallentaja-redaktorit eli toimittajat kirjoittivat oman aikansa huippu- tyylillä. Me näemme 2000 v myöhemmin, tieteen, älypuhelimen ja maailmantuhon aikakaudella, että kirjoittajat kreikkalaisen sivistyksen maailmassa olivat typeryksiä ja siksi kirjoittivat satuja jumal-ihmisistä, jotka elivät, kuolivat ja ylösnousivat. He kirjoittivat ajan tavalla, kuten mekin omana aikanamme, jotta saivat myytyä kirjoja eri tarkoituksiin! Me saatamme nähdä heidät ”halpoina primitiiveinä”, varhais-kantaisina, mutta omana aikanaan he olivat kirjallisuuden eliittiä! Meidän ajattelumme rakentuu jyrkän dualistisesti. Sen mukaan on olemassa ehdottoman ”hyvää tai huonoa”, ”oikeaa tai väärää”, mutta heille ennen dualismia Jeesuksen murhaaminen oli sekä ”uhri että rangaistus”; hän oli sekä ”rikollinen että Jumalan Poika”, ”kuuliainen ja kapinallinen” samalla kertaa! Papeille, maisteri-rabbeille, maan yliopistolle, korkeimmalle oikeudelle eli ”neuvostolle” hän oli yhteiskunnan vihollinen mutta kansalle uhri, kuuliainen Isän Poika, Vapahtaja! Jeesuksen ”seikkailut” on kirjoitettu rahvaan kansanomaisen uskon näkökulmasta. Kaikkina aikoina ihminen arvioi asioita olosuhteistaan ja yhteiskunnallisesta asemastaan käsin – suhteellisesti! Minua ei hetkauta se, mihin kirjallisuuden lajiin, ”myytti vai historia”, joku lukee UT:n tekstit. En usko luokitteluun vaan Jeesukseen, josta ihmiset UT:ssa kertovat. Etsimisen yksinäisellä mutta antoisalla tiellä voin paremmin - syyllisenä ja kuolevaisena. Uskon, että opettajani kulkivat samaa tietä. Lännen kulttuurin perus-filosofi, kreikkalainen Platon, 300 v ennen Jeesusta opettaa meitä lukemaan Raamattua: Lue tekstirivien välit; etsi sanojen takaa ideoita; näe varjojen sijaan valo! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2 a 83630 kuusjärvi nettihaku: ”Outokummun pappi luostarinen”, alalaita linkki