KIRKKO NURINPÄIN Meillä Suomessa urbaanina aikana sana kirkko elää vielä käsitteenä ja viittaa esim. omiin ja läheisten elämänvaiheisiin. Suvun muinaiset jäsenet asioivat rovastin kanssa maaseutu-pappilassa, kun sovittiin kastetta, rippikoulua, vihkimistä ja hautajaisia. Muistoksi heistä jäi vihkiraamattu ja haalistunut valokuva piirongin päälle. Kivi- ja puukirkot jokaisessa srk:ssa vielä nytkin todistavat, että kirkon asiaan on joskus uskottu. Mennyt herättää tunteita, myös lämpimiä, jos lapsuudessa on kokenut rakkautta uskonnollisissa tilaisuuksissa. Historian vaiheiden, maahanmuuton, talous-kriisien, kulttuuri- ja yhteiskuntamuutoksen jne. takia järeä kirkkotalo keskellä kylää ei enää kuvasta sitä, että laitoksen asia koettaisiin painavaksi ihmisten sydämissä. Pappi-virkamiesten ylä- ja -keskiluokan kirkko yrittää epätoivoisesti elvyttää uskomista ja tilastoja mitä erilaisimmilla tempuilla, joita tuodaan jumalanpalveluksiin. Ne eivät nouse kirkon oman historian juutalais-kristillisestä perinteestä, joka on ainut tosi mittapuu kirkolle. Ihmiset rahoittavat sen, koska eivät oikeasti usko Jumalaan ja ymmärrä, mistä uskominen tulee! Ns. herätysliikkeiden ja vapaiden suuntien pienryhmissä pyritään voittamaan laitostuneen yleis-uskonnollisuuden ja ”ajanhengen turmio-vaikutus”. Halutaan kokea ”Sanan valossa” ja ystävien seurassa ”taivaan rakkautta ja iloa”. OK. Mutta miljoonille sekulaareille suomalaisille muissa perinteissä se aito inhimillinen kokemus jää käsittämättömäksi! Jos he kirkon laitoksessa kokisivat - uskossa - niitä asioita, joita UT:n ihmiset omana aikanaan kokivat, he rientäisivät kuulemaan Sanaa – elämän voimaa, lohdutusta ja pelastusta! Kun Suomenkin lähellä tänään käydään lähes ydinsotaa, puukosta voi saada pihallaan ja lapset kiusaavat toisiaan psykiatrien päivitellessä, luulisi, että kuolevaisilla syyllisillä ihmisisillä olisi tarve rikkaampaan elämänkokemiseen: tulla Jeesuksen ja Jumalan eteen – uskomaan – etsimään armoa ja anteeksisaamista, koska me ihmiset olemme tehneet maailmasta tällaisen! Se että me emme tarvitse Jumalaa, osoittaa, että emme ole enää ihmisiä! Jo 30000 – 100000 v sitten neandertalin ihminen uskoi Jumalaan ja hautasi kuolleet. Hän tajusi, että hän, ihminen, on kuolevainen mutta Jumala ikuinen! Neandertalin ihminen elää sinussa ja minussa. Totuus löytyy hänen ajattelustaan muinaishistoriassa, se, että meidän on ”kuolemalla kuoltava”, kuten VT:n Jumala sanoo Aadamille, perus-ihmiselle. Putin, Netanjahu ja ihminen meissä näkee elämän nurinpäin, ilman vastuuta, kuolemaa ja Jumalaa! Papinkoulussa ja -töissä opin jotain. Kun lukee VT:a ja UT:a selitys-oppeineen, näkee, että kirkon elämä on nurinpäin. Meidän on katsottava taaksepäin, ylhäältä alas, sitä, missä uskomisen juuret ovat – VT:n aikaan alkaen 4000 v sitten ja UT:n aikaan 2000 v sitten: Alku-srk:ssa, kun kovaa laitosta hallintoineen ei vielä ollut, tavalliset naiset ja maallikot tulkitsivat kirjoituksia; rentouduttiin kulttuurin mukaan, pidettiin hauskaa kodeissa rukoillen, laulaen, kiittäen Ylösnoussutta, sydän kohtasi sydämen, jne.. Srk kokosi alaluokkaa ”hyvien ihmisten maailmassa”, alaspainettuja Mestarin ystäviä. Uskominen oli erityislaatuista, kaikesta muusta riippumatonta, monien aatteiden Rooman valtakunnassa. Pelastuksen kokeneet saivat srk:ssa tukea sille, että uskoivat kuuliaisesti Isään, noudattivat hänen tahtoaan ja vaikuttivat siten ympäristöönsä. Nyt ei pappikaan saa sitä tukea! Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti: Outokummun pappi Luostarinen alalaita linkki