”KUN SANA AVAUTUU, TYHMÄKIN VIISASTUU.” Otsikon lause VT:n 1992 käännöksessä on puhutellut minua viime aikoina. Joskus sana sattuu, tekee kipeää, mutta se voi myös yhtäkkiä poistaa suomuksia silmistä, kuten esim. UT:n Paavalilta: Alkaa uusia aika, uusi onnellisempi kokemus elämästä; ihminen kokee saaneensa syyllisyyden anteeksi, jolloin elämän merkitys kirkastuu. Jumalan hyvyys koetaan omassa sydämessä ruumiillisena ilon tunteena niinä ohikiitävinä hetkinä, joita syyllinen ja kuolevainen ihminen täällä elää. Se että ihmiset ”tulevat uskoon”, ”syntyvät uudestaan” ei ole ”huu-haata”. Jotain siitä minäkin koin kuluneena kesänä, kun ikää karttuu, terveys huononee eikä huominen ole varmaa. Kesän aikana luin 2 kertaan VT:n. Luterilaisessa perinteessä ko. kokemusta on kartettu ja opetettu dogmaattisesti kirkon piikkiin: Ihminen syntyy uudestaan kasteessa, kuten Katekismuksessa sanotaan: ”Olen kastettu, olen pelastuva!” Pyhien kirjoitusten valossa nuo sanat ovat pelkkää potaskaa sinänsä, koska Jumalaa ja Jeesusta ei kohdata millään muulla tavalla kuin uskomalla, uskossa, uskomis-prosessissa sisäisenä sielun tapahtumana omassa tomumajassa! Se ihme tulkitaan Jumalan työksi! Kun ”uskoon tulleet” vajavaisina nähdyt ja raskaasti leimatut ihmiset tunkeutuvat eteemme kertomaan ilostaan, asiaa kokemattomat luovat heihin etäisyyttä, kauhistuvat, hymähtävät, vieroksuvat ja halveeraavat ”noita uskovaisia” ihmisparkoja! ”Hurahtaneille hihhuleille” suositellaan psykiatreja, joista monet tuhoavat ihmisparan lopullisesti, koska he yhteiskunnan lainaamassa virassa voivat toistaa vain kulttuurin arvoja pitääkseen oman virkansa! Sanan valossa niin se aina on ollut ja tulee olemaan. VT:n kansa kirjoitusten mukaan on kokenut Jahve-elämystään ainakin 4000 vuotta ja sen vihaamista toisuskoisten taholta omalla maallaan ja evakossa. Sama meno jatkuu tämän päivän maailmassa anti-seemiläisenä ja anti-judaistisena asenteena ympäri maailmaa, esim. kristillisissä maissa. Juutalainen Paavali kirjoitti jo UT:iin pirullisen korvausteologisen opin omaa heimoaan vastaan. Sen mukaan Jumala hylkäsi oman kansansa, koska se tappoi Jeesuksen. Siksi Paavalin mielipiteen Jumala muka siirsi rakkautensa pois Israelista ja alkoi rakastaa Paavalin perustamia abstraktin Kristuksen seurakuntia pakanallisilla eli ei-juutalaisilla alueilla. Siitä opista myöhempi kirkkolaitos rakensi juutalais-vihansa oppiinsa ja saarnaansa, loi Kristuksen kaksi-luonto-opin, Kolminaisuus-opin ja selitti neitseestä-syntymis-opilla pois historiallisen Jeshuan juutalainen alkuperän. Korvausteologialla Rooman keisari kirkon ylipäällikkönä, kirkolliskokousten kutsujana ja ylipappina salli yli 1500 v ajan kristittyjen vainota juutalaisia ja antaa kirkon kristityille mitaleja, maata ja virkoja aina paaveja myöten. He saivat keisarilta valtuudet vihata juutalaisia, Jeesuksen omaa heimoa, hyvällä omallatunnolla ja laittaa esim. Musta-surma-rutto juutalaisten syyksi. Samoilla perusteilla 1500-luvulla roomalais-katolisen Saksan munkki Martti Luther anti-semitismissään laati saksalaista laatutavaraa kirjoittamalla juutalaiset perkeleen lapsiksi kirjassaan ”Juutalaisista ja heidän valheistaan”. Adolf Hitler 1930-luvulla perusti juutalaisten tuhoamisen ideologisesti Lutherin kirjoituksiin ja niillä ratsasti natsismin piikkiin. Ajan paavi ei puolustanut juutalaisia,” ettei anekauppa kärsi”: 7 miljoonaa tapettiin! ”Kun Sana avautuu, tyhmäkin viisastuu!” Jorma Luostarinen maljasalmentie 2a 83630 kuusjärvi netti 1045 blogia: ”Outokummun pappi Luostarinen”, alhaalla linkki