”JUMALAN SYNTY” -KIRJA 2025 Teol. tri Mäkipellon ja Raamattu-tutkijoiden Pakkalan ja Hakolan teos julkaistiin 3/2025. Arvioita siitä löytyy netistä. En ole lukenut kirjaa. Alla olevassa kappaleessa toistan paljolti minulle vieraan kirjoittajan tekstiä. Tiivistän sitä, poistan ja muokkaan. Ko. teos on osittain samojen henkilöiden tekemä kuin ”Sensuroitu” v 2023. Se herätti laajaa huomiota. Arkeologia ja historiantutkimus antavat Jumalasta ja Jeesuksesta erilaisen kuvan kuin Raamattu. Lähteiden perusteella rakennetaan käsitys siitä, mitä historiassa ehkä tapahtui. Halutaan nähdä, miten ihmiset aikoinaan käsittivät Jumaluuden ja miten usko yhteen Jumalaan kehittyi. Taustalla on ajatus, että Jumalan synnyllä on historia juutalaisuudessa ja kristinuskossa. Raamattuun valitut tekstit kuvaavat muinaisen Israelin ja varhaisen kirkon yhden Jumalan voittoa Lähi-Idän polyteismissä. Tekstien kirjoittajat keskittyivät yhteen Jumalaan. Syntyi kirjakokoelma värittyneine näkemyksineen. Esim. Tuomaan evank. karsittiin pois, koska siinä ilkeä Jeesus-lapsi 5-vuotiaana kirosi toisen pojan kuolemaan. Hän oli rikkonut Jeesuksen tekemän padon. ”Jumalan synty” piirtää Raamatusta ristiriitaisen kuvan, joka ei kestä tieteen faktoja. Tarinoita, hahmoja ja aikajanoja sovitettiin ajan uskomuksiin. Ongelmia siloteltiin ja vanhat jumaluudet sensuroitiin Jahven tieltä. Jumala oli korkein idea ja sillä perusteltiin hyviä ja huonoja päätöksiä, valloitettiin valtakuntia, kirjoitettiin lakeja, alistettiin orjia, luotiin toivoa ja valvottiin ihmisiä. Historiatutkimus ei anna varmaa tietoa menneestä vaan jäädään kehityksen oletuksiin. Raamattua tulkittaessa ongelma on se, että tekstit ovat nuorempia kuin tapahtumat. Esim. Mooseksen tarina kirjoitettiin lähes tuhat vuotta myöhemmin. UT:n evankeliumit kirjoitettiin suullisesta perimätiedosta vuosikymmeniä Jeesuksen jälkeen. Kertomuksia muokattiin ja niihin koottiin puheita, joita Jeesus ei pitänyt. Keksityt silminnäkijät toivat julistukseen uskottavuutta. Uusien versioiden myötä vanhoja tekstejä muutettiin ja sensuroitiin. Mikään tekstilähde ei vahvista, että esim. Adam, Eeva, Nooa, Abraham ja Mooses olisivat eläneet. Ennen Jahvea israelilaisilla oli useita jumalia eikä ole historian todisteita siitä, että israelilaisten uskonto olisi erilainen kuin Lähi-Idän kansoilla. Jahvesta tehtiin tärkein vasta 800-luvulla eaa. Ihmiskunnan historia on vanhempi. Luomiskertomuksessa Jumala loi ihmisen kuvakseen ja kaltaisekseen mutta tutkimuksen valossa ihminen loi Jumalan kuvakseen. VT:n Jumala oli alun perin ihmismäinen muiden jumalien joukossa ja hänellä oli vaimo Asera. Jerusalemin tuho v. 587 eaa. oli sykäys hylätä muut jumalat. Silloin keksittiin Jahvelle vastustaja, saatana, jonka syyksi pantiin pahuus. Jeesus ei syntynyt Nasaretissa. Tarinat hänen lapsuudestaan kehiteltiin myöhemmin. Teoksen valossa evankeliumien kirjoittajat sepittivät silkkaa fiktiota ja pakottivat Jeesuksen jumalallisen Vapahtajan muottiin. Jeesus-ihminen oli lopun ajan julistaja, rauhaa rakastava hippi. Suurin osa Raamatun kertomuksia on keksittyjä ja muilta varastettuja myyttejä. Siinäpä oli tarinaa valtion Ev.-lut. kirkon ylihallintovirkamiehelle, tuomiokapitulin virkamiespastorin ärhäkälle tuomarille, srk:n uskovaiseksi leimatulle ja uskomattomalle syntiselle, joka maksaa kirkolle aneita toimituksissa. Juutalaisen Jeesuksen oikea nimi on Jeshua UT:ssa! 30 vuoden pappiskokemuksella sanon, että koko kirja on täyttä paskaa ja eksytystä maalais-srk:n kirkkovieraalle, oppia valvovalle neuvostolle, kirkossa etujaan ajavalle järjestölle, joka hinkuu pyhiä fraasejaan, pilkun viilaamisella herjaa pappia ja itkee piispan nuttuun. Riekkinenhän sai paskaa postipaketissa omien sanojensa mukaan, kun Heikki Räisäsen kanssa toi Suomen uskovaisille liberaaliteologiaksi pilkatun eksytyksen. Minulle ko. kirja ei ole ongelma. Jo pappis-aikani lopussa v 2006 harrastin eksegetiikkaa sen verran, että nyt esitetty on vanha virsi. Kun nyt on kulunut yli 50 v kriittisen teologian tulemisesta Suomeen, aika on kypsä näkemään kyteneet liekit tutkijoiden totuuden kaipuun lahjomattomalla välttämättömyydellä. Nyt paljastuu se ideologinen loukkaus, jota valtiokirkko on Raamatun käytöllä tehnyt duunareilleen ja srk:lle. Mieleeni tulee muistot, kun tuo tavallisten ihmisten nielemä paska sijoitettiin minun suuhuni saarnatessani, synodaalikokouksessa, kirkkoneuvoston lausunnoissa, 16 kertaan kapitulissa rovastin iloksi. Prosessi vei perheemme jaksamisen äärirajoille. Potkujen syyksi tekaistiin kirkon tunnustuksen vastaisuus. ”Jumalan syntyyn” verrattuna puhuin lempeästi. Raamatun faktoilla halusin rikastuttaa ihmisten uskomista kuten ko. teoksen tekijät. Minut poistettiin, heidät palkitaan! Valtion uskontolaitokselta ei tippunut meille ihmisille mitään Jeesusta! Siitä blogeissani. ”Jumalan synty” ei ole ongelma srk:ssa. Raamatun myyteistä tietämättömät ihmiset uskovat ryhmänsä perinteen mukaan! Tuomiokapituli poimii tarkkailuun jonkun kirjan fani-papin toisille pelotukseksi. Ottaessaan vastaan lukijoiden kiukkua kirjan takia välinpitämättömän rutinoitunut kirkon virkamies kääntää päänsä pois, kehuu kirkon menestystä, pesee kätensä vastuustaan ”ei maha mittää” ja sulkee silmänsä laitoksen tosi ongelmalle, ihmiselle laitoksessa Jumalan edessä. ”Jumalan synnyn” kirjoittaja nollaa Jumala-keskeisen ilmoituksen vain ihmiskeskeiseksi. Mutta se myös haastaa ei vain uskomaan vaan tekemään, kuten antisemitistisen M. Lutherin vihaama Jaakobin kirje kehottaa. Nyt ollaan Aaro Hellaakosken runon ongelmassa: ”Sinäkö ihmisen loit vai sinut ihmisen kaipuu?” Sihvos-Matti-vainaa sanoi: ”Ihmisellä Raamatun edessä on totuuden hetki ja apuna vain USKO.” Ko. teos iskee kirkon mahtailuun. Siis Jeesusta mukaan oikeusjuttuihin; riitely faktoista minimiin, 2-regimentinoppi tarkasteluun ja tukemaan ihmisiä kaikin keinoin! Jorma Luostarinen 4.6.-25 nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1145 blogia alla linkki

KONFIRMAATIOREISSU 25.5.2025 Tyttäreni pojalla E oli konfirmaatio pari päivää sitten Lounais-Suomessa. Matkaa tuli edestakaisin yli 1200 km. Mukana oli toinen tytär lapsineen. Matka oli etukäteen mielessäni enemmän kutsuva kuin haastava. Lapsuudessani halusin tulla linja-autokuskiksi välille Kuopio-Varpaisjärvi ja kuskata siskoani ja vanhempiani onnelaan, maalle mummon luo. Mutta minusta tulikin pappi, joten elämäni ajokaista kulki myös taivaan tiellä. Nyt ajan elämäntietäni maallikkona kirkon tunnustuksen sepittäjien iloksi! Matkamme meni kokonaisuutena hyvin, mutta Mikkelin jälkeen elämä oli päättyä, kun 100 km/t vauhdissa vastaan tuli auto ajokaistallamme. Oli pakko ajaa penkalle pelastuaksemme. Vastaan tulija pakotti väistämään vaarasta toiseen vaaraan! Turun moottoritiellä toinen hurja pani paremmaksi. 3-kaistaisella tiellä ajoimme 120 km/t keskikaistaa edessä asuntovaunu 30 m päässä. Yhtäkkiä takaoikealta koukkasi eteemme autojen väliin kaahari ehkä 150 km tunnissa mustan savun saattamana etuvasemmalle. Kaikki kävi alle sekunnissa. Kylmä hiki kasteli nahkaa ja sorvasin sanoja suustani. Lähtö oli lähellä! Perillä liityimme konfirmandin väkeen. Olimme ainoat Luostaristen puolelta. Ajelimme kirkolle. Konfirmaatio tapahtui pienessä kivikirkossa, jonne oli kutsuttu vain isovanhemmat. Kun E nojaili auringon paisteessa kirkkotaloa vasten, mieleeni tuli oma konfirmaatio Kuopion tuomiokirkossa v 1964. Isä, äiti ja sisko olivat läsnä, nyt kuolleet. Minulle tuli kaihomieli siitä, miten aika on kulunut ja minä sen mukana. Kuopion kirkossa sain pappisvihkimyksen 11 v konfirmaation jälkeen. E:n kirkon pihalla kerroin liikuttuneena sairaudestani M:lle. ”Nyt on juhlapäivä” hän tokaisi. Koin torjunnan. Näinhän se on: Siellä missä Jeesus on yksi on tärkein, menkööt 20 konfirmandia juhlaansa! Ahtaassa kirkossa istuimme puuovea vastapäätä penkeillä. Vieressä oli lisäalttari omaisten ehtoollista varten. Konfirmandit saapuivat kulkueena sisälle, E pisimpänä edessä. Surumielinen ilo lisääntyi sielussani. Olin elänyt jo vanhaksi, saanut lapsia, lapsenlapsia, vaimon, ym. ja nyt sain kokea vielä E:n nuoren elämän uuden vaiheen. Itse olen jo lähtevien listalla. Tuntui hyvältä olla läsnä läheisten kanssa, joskin ryhmissä yksinäisyyden tunteeni yllättää: yksin tullaan yhteisöön, yksin lähdetään iäksi, ainakin minä. Sen tiedän. Liturgian saarnaaja puhui kirkon fraaseja kuivan kireällä äänellä, sydän poissa sanoistaan. Niin ei puhuta rakkaasta Jumalan Kristuksesta ihmisille! Jeesuksen oikeaa nimeä Jeshua ei mainittu ja Kristuksesta konfirmoitavat tuskin tajusivat mitään. Vasta viime vuosina olen itse päässyt ymmärtämään hahmon merkityksiä omana aikanaan. Tuskinpa kirkkoväki ymmärsi mitään järjellään, ehkä jotain sielun kaipauksessa. Harva kirkkolaitoksessa ongelmoi uskoa, minkä näin 30 pappisvuoden aikana. Liturginen luritus meni läpi mutta syntyikö kellekään syyllisenä kuolevaisena ihmisenä uskoa ihmis-Jeshuaan? Odottelin jonossa Kristuksen ruumista ja verta pelastuksekseni. Alkoi onnellisesti itkettää. Minäkin jaoin joskus taivaan leipää. Lapsuuden mielikuvat, kaipaus, taivasikävä, itkut ja ilot tulvivat mieleen ja kyyneleinä ulos. Näytin tunteeni. Koin olevani yksin muiden kanssa kuoleman varjon maassa läheisten kanssa. Kaipasin lohduttajaa, kädestä pitäjää, kuten pappina usein - turhaan! Liekö minulla tuo kotoinen tunne, kun lähden yhteisöstä iäksi ja kangistun paikalleni? Juhlatalossa keskustelin abiturienttitytön kanssa, joka aikoi geologiksi. Löysimme yhteisen sävelen hänen alansa ja teologian välille: Kummassakin tutkitaan maata, jota myös ihminen on. Kirkon ihmisten keksimä luritusjärjestelmä fraaseineen on vain ajallinen muuttuva ilmiö, ei enempää, olipa henkilö ateisti, uskovainen, agnostikko, kristitty tai mikä muu. Kaikille Aadamin lapsille ja maan madoille käy samalla tavalla: synnytään, eletään, kuollaan. Tasapeli. Jokainen uskoo mitä tarvitsee! E:n kotona luulin, että hänen pikkuveljensä soitti taivaallisen kauniisti pianoa. Valtava ilon ja rakkauden tunne ylensi sydämeni itkuun ja puristi kyyneleet poskille: Nyt ollaan yhdessä tämä hetki, iloitaan hänen ilossaan, kasvetaan ja kukin katoaa pois näyttämöltä. Nyttemmin olen löytänyt UT:n juutalaisen Jeshua-äijän parhaaksi matkakumppanikseni ja koen eläväni hänen porukassaan läheisteni kanssa. Jorma Luostarinen 28.5.2025 netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1144 blogia

ÄITIENPÄIVÄ Oi äitien äiti äitimaa Oi lapsonen mi maa Annatko suojan lapselles kuolet pois vai otatko oman onnes i kuolee hän pois? Jorma Luostarinen Kuusjärvi USKO Kauniiksi katsella Luojani elämän tuojani loit Kuusjärven kunnaat mutt mik on usko hällä ken uskoo tällä ja maksaa lunnaat? Jorma Luostarinen Kuusjärvi

JUUTALAINEN RADIKAALI JESHUA - MALLI NÖRTILLE KIRKKOLAITOKSELLE Käännän melko vapaasti uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjan Jesu korsfästelse, 1952 viittä sivua. ”Passio- draama voidaan tulkita, että Jeshua oli kuitenkin Messias ja uhrinsa kautta pelasti meidät ja että pelastus ei tapahtunut poliittisella eikä taloudellisella vaan uskonnollisella tasolla – uusi ja inhimillisempi suhde Lakiin, Jumalaan ja lähimmäiseen. Kapina on kristinuskon peruspiirre. Niissä hahmoissa, joita Jeshua esittää rituaalisessa käytöksessään ja sanoissaan – aasiratsastuksessa ja Poikana – näyttää hän odotettua uutta hallitsijaa, joka tradition mukaan murtaa ikeen ja perustaa paremman ja onnellisemman yhteiskunnan. Myös kuuliaisuus on keskeinen. Oppimattomien maalaisten dualistisessa maagis-uskonnollisessa ajattelussa nämä yhdistyvät. Jeshua seurasi sen mukaista mallia kapinallisena aasimiehenä ja kuuliaisena Poikana. Hän oli uskonnollinen uudistaja, joka käytti tradition kuvia tuodakseen niitä aikansa yksinkertaisille ihmisille. Hän ei seurannut kiinteitä kaavoja eikä luennoinut kuivaa oppia. Hän julisti samalla kertaa kapinaa ja kuuliaisuutta sekä sanoin että teoin. Jeshua vastusti yhteiskunnan auktoriteettien määräilyä uskonnon alueella. Isä taivaassa puhuu suoraan Pojalle ja jokaiselle muulle: ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Kuuliaisuus Isää kohtaan johtaa kapinaan yhteiskunnan komentoa vastaan ja murtaa Lain kirouksen. Hän ”ei ole tullut kumoamaan Lakia vaan täyttämään sen.” Laki on välttämätön mutta pelastus ei ole normien seuraamista vaan sitä, että ihminen uskoo kuuliaisena Isää. Laki eli kaikki ”sinun pitää ja et saa” on saavuttamaton ideaali, malli. Mutta pelastus ei ole sitä, että seurataan yhteiskunnan luomia malleja ja arvioidaan toisia ihmisiä Lain mittapuilla, miten kauas tai miten lähelle he ovat päässeet mallien ihanteita. Pelastunut alistuu Isän tahtoon. Lain ja Isän tahdon suhde on Jeshuan pääongelma! Hänen ajattelutapansa löytyy modernista sosiaaliantropologiasta: Laki on pätevä mutta ei sitova. Laki tarkoittaa absoluuttista käskyä tai kieltoa, jota toteutetaan absoluuttisessa piiskaamisessa joko-tahi -periaatteella absoluuttisen moraalin mukaan. Jeshua ei julista sitä vaan oikeaa olosuhdetilaa Jumalan, itsensä ja lähimmäisen välillä. Relativismin mukainen käyttäytyminen yhteiskunnassa avautuu olosuhteiden tajuamisesta. Fariseusten ja meidän aikamme lukemattomien kunnioitettujen kansalaisten absoluuttinen moraali johtaa uskoon, jossa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Sen ajattelun ihmiset arvioivat ankarasti huonompiaan ja vaativat heitä kehittämään hyviä ominaisuuksia ja vastustamaan huonoja. He mittaavat omalla mitalla toisten hyvyyttä ja huonoutta. Näin syntyy jaottelu A-, B-, C- luokan ihmisistä arvostelijasta alaspäin. Samalla ollaan kuivia ihmiselämän kauneudelle ja tuomitaan maailman pahuus! Se tyyli ei sovi eettiseen relativismiin. Sen mukaan ei ole mitään ehdotonta moraalia eikä ehdotonta hyvää tai pahaa. Hyvä tai paha voidaan määritellä suhteessa yksilöön ja hänen ryhmäänsä ottaen huomioon kunkin perintötekijät. Yksilön elämä peilaa olennaisesti hänen asemaansa ryhmässä. Sen valitsemaa normaalin käyttäytymismallia hän toistaa. Yksilön ja hänen tekojensa arvoa voidaan mitata vain suhteessa ryhmän malliin. Jos ne rikastuttavat ja kehittävät ihmistä, ne ovat hyviä, muuten huonoja. Tästä seuraa, että henkilö on hyvä yhdessä ryhmässä ja toisessa huono. Käsitepari rikollinen – jumal-ihminen selittää Jeshuan ponnistelua aikansa yhteiskunnassa hänen pyrkiessään vastustus-ilmapiirissä rikkaampaan ja rakkaampaan näkemykseen yhteiskunnasta ja sen ihmisistä. Rikollisen tappaminen ja jumal-ihmisen tappaminen ovat lähes identtisiä UT:n ei-dualistisen ajattelun mukaan, jossa on sekä - että eikä joko -tahi…” Lukiessani näitä Runebergin ihania sanoja pelastuksekseni mieleeni tulee muisto yliopiston teologisen ilmoitustaulun edessä H:ngissä v 1970. Olin nuori, kun pari kaveria tuli nauraen sanomaan: ”Kas teologi taululla. Oletko lukenut Runebergin kirjan?” Enpä arvannut, että sieltä vuosikymmenten vieriessä löytyisi vastauksia elämäni tarkoitus-etsinnässä! Nyt 7.5.-25, kun Suomen Ev.-Lut. kirkon kirkolliskokous keksii kristilliseen avioliittoon vihkimiseen kaavoja, kannattaisi lukea Runebergiä ja heittää roskiin entinenkin! netti: outokummun pappi luostarinen 1142 blogia alla linkki 7.5. -25 Jorma Luostarinen Outokumpu

KIRKON LUKIHÄIRIÖ Uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning 1952 on oiva kirja sellaisille Ev.-Lut. kirkon työntekijöille ja teologeille, joilla on kaipuuta ajatella uskonsa juuria ja ymmärtää sitä, millaisessa maailmassa ja millaisissa olosuhteissa UT:n kirjailijat kirjoittivat. Pyrkimyksessä päästä totuuteen päin saattaa käydä kuten minulle tutkittuani asioita ja kertoessani niistä tuli raaka lähtö nimikkeellä Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen vastaisuus. Esimerkki kertoo, että eksegeettinen työ yliopistossa ja teol. yo: den gradut sellaisenaan ovat turhia papin työssä. Pappi saa pyöritellä Jeshuaa pääkopassaan, kunhan ei tiedolla vahingoita tuomiokapitulin mielestä kirkon lurituksia. Koska olin pappi ja koska en ole enää, voin vapaammin lähestyä kirkon lukihäiriötä tänään, kun kirkolliskokous väittelee uuden avioliittoon vihkimiskaavan perusteista. Tuli mitä tuli, sillä ei ole mitään tekemistä UT:n tekstien syntyajan ja tarkoituksen kanssa! Otsikon aihe tarkoittaa sitä, että valtion uskontolaitos-kirkossa päälliköt ja alaiset lukevat UT:n ideoita tavalla, joka ei toista eikä jatka niitä vaan on kokonaan eri toimintaa verrattuna juutalaisen Jeshuan aikaan, alkuseurakunnan aikaan ja ensimmäisiin vuosisatoihin. UT:n synedrium eli neuvosto, maan hallitus, yliopiston maisteri-rabbit ja korkein oikeus ajatteli dualistisesti eli joko-tahi -asenteella ehdottomien yhteiskunnan lakien mukaan. Jeshua ja hänen oppimattomat maalaiset ajattelivat esi-dualistisesti eli suhteellisesti, populääristi, primitiivisesti, muinaisen kansanuskson mukaan myyttisten tarujen, satujen ja legendojen maailmassa sen mukaan, mitä kansanomaisiin seremonioihin, riitteihin ja rituaaleihin oli pakattu heidän subjektiivisen käsityksen mukaan. Jeshuan porukoille Jahve oikeasti oli läsnä vaikuttamassa heidän elämässään. Jeshuan seurassa ei tarvittu pappien, maistereiden ja lakimiesten kovia epäinhimillisiä arvoja. He ajattelivat meidän luokittelun mukaan 2000 v myöhemmin myyttisesti, mutta erehdymme, koska he kokemuksessaan ajattelivat Jahven totuuden mukaan uskoen kuten Aabraham, esimerkkinä koko maailman historialle! Me itse ajattelemme myyttisesti! Me sanomme heitä pilkaten maagis-uskonnollisen metafyysisiksi ja typerän lapsellisiksi, koska heillä ei ollut tietokonetta, digilaitetta eivätkä tunteneet maailman valtiaita Trumpia, Putinia ja Netanjahua! Jeshuan jengin usko määräytyi heidän kulttuurinsa, yhteiskunnallisen asemansa ja Mestarin persoonan ja opetuksen synteesissä. Papit, poliisit, sotilaat, kuninkaat, maisterit, lakimiehet kokivat Jeshuan aiheuttavan heille rettelöitä roomalaisten komennossa dualistisen ajattelun eli lain uskonnon ehdottomassa yhteiskunnassa. Oman asemansa takia he viroissaan vaativat toisilta vastaavasti, kuten tänä päivänä kristillisessä srk:ssa sen haukkuessa juoppojaan, huoriaan, syntisiään, joiden pitäisi tulla puhtaina heidän teltoilleen! Jeshuan purukoissa ei ajateltu institutionaalisesti, absoluuttisen moraalin mukaan, ei vedottu normaaliin, totuttuun eikä yleispätevään, vaan asettauduttiin koko sydämellä syyllisinä ja kuolevaisina ihmisiä Jahven eteen sen mukaan, mitä Jeshuan rakkauden ilmapiirissä opittiin. Hän ei asettunut malliksi. Hän oli hyvä jätkä jätkille, jotka elämän ahdingoissa tulivat yhä uudelleen hänen luo seuraamaan ja kokemaan pelastusta parempaan päivään. Jeshuan persoonallisuus ja opetus jakoi ihmismassat: Toisille hän kerjäsi rikollisen kapinallisen rangaistuksen. Toisille hän oli jumal-ihminen, uhri, joka kuuliaisena Poikana noudatti Isän tahtoa. Tänäkin päivänä Jeshua, kirkon väärentäma Jeesus, jakaa ihmismassat kaikkialla, missä häneen vedotaan! Suomen Ev.-Lut. kirkko keksiessään tänään vihkikaavaa on täysin hakoteillä siihen verrattuna, mistä Jeshuan aikaan oli kysymys juutalaisten Palestiinassa 2000 v sitten ja vielä joku vuosikymmen sen jälkeen ulkomailla. Kristillinen kirkko on tahallisesti ja historian olosuhteiden pakosta ollut lukihäiriöinen hylätessään Kulmakiven ja rakentaessaan savikirkon! netti outokummun pappi luostarinen 1141 blogia alla linkki 6.5.-25 Jorma Luostarinen

USKONTOHISTORIAN VALOA JUUTALAISEEN JESHUAAN Arne Runeberg esittää pääteoksessaan Jesu Korsfästelse i regionshistoriska belysning 1952 arvostamiani näkyjä. Lapsuuden ajan polte tuntea Jeesusta, nyttemmin Jeshuaa, on paljolti täyttynyt kirjan avulla. Iloni löytyi siis uskontohistorian puolelta ja uskontotieteestä eikä teologiasta, jonka radikaalit UT:n ja kirkon kriitikot palaavat kilttien ruotuun kirkon virassa. Käsittelen tekstiä aika vapaasti, jotta lukija pääsisi mukaan. ”Alituinen aaltomainen ylämäki-alamäki historiassa, luonnossa, yhteiskunnassa, yksilön elämässä ja mielessä näkyy Lähi-Idän ihmisten elämän tulkinnassa ja heidän uskontonsa kultin seremonioissa, riiteissä, rituaaleissa, joissa näytellään ikivanhoja myyttejä. Ne ovat liikkuneet kulttuureissa ajan myötä yhdistäen, erottaen ja päivittyen muuttuneissa tilanteissa merkityksellisiksi. Keskeisin esimerkki on kristillinen passio-kertomus. Ihmismielen aallokoissa pätee kaava: mitä ylemmältä alas, sitä suurempi pudotus ja sitten korotus; mitä puhtaampi on pelastajan kärsimys, sitä suurempi on edellytys saada pelastustyö heille, joita hän edustaa! Probleemi kuningas vai alkuihminen, kuningas vai Herran kärsivä palvelija, jne. on väärin asetettu. Ei joko-tahi, vaan löytäkäämme uskonnon ihmisten tiedostamaton teema miljoonilta primitiivisiltä ihmisiltä. Tämä kokemusmalli nousee lähteestä, josta tulevat käsitykset alennetuista ja korotetuista vapahtaja-hahmoista yhä uudestaan, ilman, että ne olisivat historiallisia. Usein yhteys historiaan löytyy, mutta emme nyt sitä tarvitse. Analysoidessamme UT:n Vapahtaja-hahmoja törmäämme Jeesuksen uuteen ja tyrmäävään väitteeseen, kun hän julisti itsensä Ihmisen Pojaksi eli ihmiseksi ja samanaikaisesti, että hänet luovutettaisiin vihollistensa käsiin ristiinnaulittavaksi. Ihmisen Poika ei kuulunut kuoleviin ja ylösnouseviin pelastajiin vaan oli ennen Jeesusta puhtaasti apokalyptinen hahmo, joka aikojen lopulla tulisi taivaan pilvissä ja perustaisi 1000-vuotisen valtakunnan. Hän oli oleva yhtä korkean aallon päällä kuin Jahve puhdasoppisessa Israelin uskonnossa ja korotettu kuolevien ja ylösnousevien Baalien yläpuolelle. Jeesus rakensi sillan Herran kärsivän vanhurskaan inhimillisen ja Ihmisen Pojan jumalallisen välille.” Runebergin aikaan Suomessa ei vielä selitetty UT:a kriittisellä eksegetiikalla, joka käytännössä tarkoittaa, että UT:ssa saattaa olla Jeshuan puhumia sanoja mutta varmasti ne ovat hänen jälkeisten kirjailijoiden keksimiä, muokkaamia ja perinteestä poimittuja tarkoituksessa tuoda esiin kirjoittajien pyrkimyksiä, joita soveltaa alkavien srk:ien tarpeeseen. Oli miten oli, kukaan ei tiedä totuutta eikä se vaikuta aiheeseemme! Aalto-malli selittää ihmiselää yhä! Palestiinan uskonnossa hyvä kuningas takasi kansan onnen, sadon, rauhan, hyvän perheen, terveyden, jne. Ne edustivat Jahven suosiollista siunausta: oltiin aallon harjalla kiinni elämässä ylösnousemuksen tilassa, Kun kuningas sairastui tai kuoli, muinaiset esi-dualistiset metafyysisesti ajattelevat, primitiiviset, maagis-uskonnolliset ihmiset kokivat olevansa aallon pohjalla kuoleman tilassa ja koko maailman järjestys oli sekaisin kuin alkukaaos-tilassa ennen luomista. Jos ei ollut nimettyä kuningasta, korvaushenkilö piti saada heti rituaalin kautta! Sellaiseen väliaikaisen kuninkaan rooliin Jeshuakin tumpattiin elämänsä loppumetreillä! Kuningas-ideologiassa kuningasta kutsuttiin monilla nimillä ja pidettiin Jumalana tai hänen edustajana riippuen siitä, millaiseen yhteiskuntaluokkaan kukin kuului. Yllä olevassa sitaatissa pyöritään Israelin kuninkaan ja hänen merkitystensä ympärillä ja jokaisen hahmon kuvaus nousee vuosituhansien uskonnollisesta perinteestä omassa maassa ja Lähi-Idän naapurimaissa. Aatteet ja vaatteet ovat muuttuneet, kehittyneet, yhdistyneet, eriytyneet, saaneet lisämerkityksiä sen mukaan, mitä yhteisö on tarvinnut omissa päissään, sukuyhteisössä, kansana, pyhäkössä, kultissa, hautajaisissa, kastetilaisuuksissa, juhlissa, seremonioissa, riiteissä ja rituaaleissa. Yllä olevat ovat pelastaja-hahmoja, joiden perusominaisuudet ja tarkoitukset olivat melko yhteisiä aikansa Lähi-Idän ihmisille. Toisaalta juutalaisten hahmot Palestiinassa olivat ainutlaatuisia! Kulttuurin ihmiset tallensivat pelastajien merkityksiä kivipatsaisiin, savilevyille, papyrukselle ja nahalle aikansa ihmisten käyttöön. netti: outokummun pappi luostarinen 1140 blogia alla linkki Jorma Luostarinen 5.5.-25 outokumpu

SUOMEN EV.-LUT. KIRKKO EI EDUSTA JUUTALAISEN JESHUAN JENGIÄ Lopultakin tajusin, mitä uskontohistorioitsija Arne Runeberg tarkoittaa kirjassaan Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning,1952. Hän puhuu kristittyjen Jeesuksesta mutta tarkoittaa juutalaista Jeshuaa. UT:n viihdekirjailijoiden kertomien passiotarinoiden ympärille hän kerää kymmeniä ristiinnaulitsemista muistuttavia tappamistapoja Palestiinassa, Lähi-Idässä ajanlaskun alussa ja kristillisessä Euroopassa myöhemmin, esim. Germaaneilla. Runeberg esittää selitysmallin UT:iin. Uskontohistorian käsitteillä representaatio eli edustaminen, edustettava ja edustaja päästään eteenpäin, toisin kuin teologiassa! Täten ymmärretään, mitä UT:n kirjoittajat tarkoittavat uskonnon seremonioiden, riittien, rituaalien maagis-uskonnollisen, esi-dualistisen ajattelun maailmassa, jossa meille kaukaiset ihmiset täysin erilaisissa kulttuureissa uskonnon vaikuttamina ovat väsänneet kertomuksiaan. Me omana tieteen ja digisaastan aikakaudella käyttäessämme tieteellistä normaali-ajattelua emme tule koskaan pääsemään siihen, miksi he tappoivat ihmisiä ja elivät iloisin sydämin rituaaleissaan, esim. Golgatan näytelmän rooleissa, joissa ihmiset kituivat virtsaamis- ja paskannuspuussaan. Tuntematta heidän eksistenttistä tilannettaan ja ajatteluaan aikansa yhteiskunnassa pidämme heitä primitiivien tyhminä mittojemme mukaan, kun he uskoivat satuihin, legendoihin ja myytteihin Jeshuan roikkuessa hirressä. Silloin hän edusti papille, poliisille, sotilaalle, synedriumille eli neuvostolle ( maan hallitus, yliopiston rabbi-maisterit, korkein oikeus) ja kaikille Jeshuan vihaajille rikollista kapinallista, rangaistavaa pahaa ja tuomittavaa Saatanaa. Jeshuan omalle jengille ja ystäville hän edusti viatonta uhria, jumal-ihmistä, korkeinta hyvyyttä, Isän kuuliaista Poikaa. Golgatan rooleissa näyteltiin juutalaiskansan historian vaiheita purim-juhlassa, jossa kerrattiin rituaalisesti kansan kärsimystä Persiassa VT:n Esterin kirjan mukaan, kun makedonialainen Haman juoni juutalaistuhoa ja juutalainen Mordekai pelasti juutalaiset juutalaisen Esterin juonella. Purimin kertomuksessa petetty Haman rakensi hirttopuun Mordekaille mutta joutuikin siihen itse, kun hänen salaliittonsa kuningasta vastaan paljastui. Representaatio tarkoittaa Jeshuan Golgatalla sitä, että Pilatus tahtoi Isän-Poika-Jeshuan edustamaan hyvää Mordekaita, mutta hän saikin pahan Hamanin roolin. Toinen isän poika, Bar-abbas=isän poika-murhaaja, sai hyvän Mordekain roolin. Näytelmän katselijat pitivät Barabbasta Jeshuaa parempana ja vaativat ”päästettäväksi vapauteen” ja Jeshuan hirteen! Jeshua edusti toisille Isä-Jumalan Poika-Pelastajaa ja toisille Saatanan Pääpirua, Israelin eksyttäjää! Jeshualle annettiin siis vastakkaiset merkitykset! Eri kansalaisryhmille näytelmän roolit edustivat heidän omassa eksistenttisessä tilanteessaan yhteiskunnan kansalaisina sitä, mikä heille juuri sillä hetkellä oli tärkeää heidän yhteiskunnallisessa asemassaan, virassaan ja yhteiselämän raameissa suhteessa lakiin, uskontoon ja toisiin ihmisiin. Hirsipuussa Jeshua edusti muinaisia kansan kärsimyksiä, joita kerrattiin taiteen avulla. Silloisessa nykyhetkessä näytelmän keinoin haettiin pelastusta roomalaisista! ( Asiasta viidenteen). Tulee mieleen Sihvos-Matin kompakysymys 30 v sitten: ”Onko Jeesus sitä mitä Raamatussa sanotaan vai sanotaanko vain?” En mennyt lankaan syytteessä olevana ja siksi sain jatkaa – toistaiseksi! Kukaan ei pääse siihen, mitä Jeesus on, vain merkityksiin, edustuksiin! Sovelletaan Runebergiä. Suomen Ev.-Lut. kirkko mainostaa keksinnöillään, että se on jatkoa UT:n ja Riekkisen ”Jeesus-tapahtumalle” ja edustaa Jeesuksellaan perinteen alkupäätä. Sitä kirkko ei tee! Nyt 2000 v myöhemmin se valtion uskontolaitoksen Jeesuksella ei edusta Golgatan hirressä paskantavaa synedriumin jätkää, joka kymmenillä merkityksillä UT:ssa on ainut edustettava! Kirkkotalo, kastemalja, papin hiekkalapio, pikkuleipä lautasella, kauniin papin pukunappi, ruman papin ruma saarna, kirkon ryppytunnustus, dogminippu, tuomiokapitulin virkamies jne. eivät edusta UT:n Jeshuaa eikä hänen merkitystään! Kirkolle riittää, että jäsenet pysyvät ja näkevät maljan kristallin ja hometalon kulta-kupolin, joka estää näkemästä edustettavan, jota pitäisi edustaa.. Ainut Jeshuan ja hänen jenginsä edustaja voi olla juutalaiskansa! Rooman kirkossa tätä ongelmaa ratkaistaan siten, että paavia pidetään Kristuksen edustajana, vicarius Christi, maan päällä. Kristinuskon pimeiden sielujen sopessa paavi olla sitä, mutta ei saa edustuspaikkaa Jeshuan valkeuden valtakunnassa! Jorma Luostarinen 4.5.2025 Outokumpu nettihaku: jorma luostarinen outokummun pappi. 1139 blogia, alla linkki