PAPPI TARVITSEE PAAVIN KOKEAKSEEN JESHUA-IHMISEN ELÄVÄKSI Rooman piispa, teologisen purpatuksen vicarius Christi eli Kristuksen sijainen maan päällä ja apostoli Pietarin seuraaja ainoassa tosikirkossa eli roomalaiskatolisessa kuoli pari päivää sitten. Rauha hänen sielulleen! Opiskeluajan seminaarissa 1973 prof. Teinonen arvosti hänen nuoruuden teologiaansa. Sana isä herättää mielessäni voimakkaita tunteita matkallani kuoleman varjon maassa. Kaikki kirjoittamani 1130 blogia kertovat minusta ja isä-Aatosta. Sydämeni täyttyy isästä ja koko elämäni viitoittuu yhteisistä retkistämme. Sana paavi, lat. papa, tarkoittaa isää. Nyt Rooman kirkolla, siis koko maailman universaalilla kirkolla eikä sen papeilla, joita myös kutsutaan isäksi, padre, ole isää kirkkoinstituutiossa. Siksi kiireellä valitaan uutta kirkon työntekijöille ja jäsenille! Minulle tuo sata kertaa muutettu teologinen paaviloru on pelkkää potaskaa, tarpeetonta roskaa, kun ajattelen ikuisen juutalaisen ystäväni, Jeshuan, kertomaa Isää taivaassa ja Jeshuan junttaamaa sanomaa aikansa synedriumille eli neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle ja korkeimmalle oikeudelle. Isä meidän! Siitä se alkaa, siihen se päättyy, siitä riittää syylliselle kuolevaiselle ihmiselle elämän pieniin iloihin ja suuriin suruihin: oman kodin raunioilla, pommitettujen haudoilla, katsellessa tyhjää ruokakuppia kädessä. Isä meidän, Jeshuan Isä, on kertomuksessa yhteinen: meidän, heidän, minun, koko maailman Isä. Se on totuutena Jeshuan suussa, hänen käsissään, teoissaan ja hänestä kertovien kirjailijoiden teksteissä UT:ssa. Mutta siihen se jää, ei ole elämän tasolla, tuskin mitään Suomen Ev.-Lut. kirkon inkvisition tuomioistuimessa! Jumalallisen hyvän kaunis Isän rakkaus on kuitenkin olemassa jossain, missä, uskossa, kun ihminen löytää Jeshuan! Se avautuu Raamatun teksteistä: Juutalainen jätkä menee jengeineen temppeliin isä ylipastorin eteen ja heittää hänen anekauppiaat ulos; kirjanvääntäjät nakkaavat Jeshuan alas pyhiä portaita kierimään lehmän paskaan alatasolle; Jeshua parantaa tosiuskovaisten räkähuoraperkeleen näyttääkseen Isänsä rakkauden taivaassa ja maan päällä; temppelipoliisit pelastavat yhteiskunnan pankki-instituution, kasarmin, poliisiaseman ja temppelin arvovallan piiskaamalla tuota Saatanan Belsebuliaan, Marian retkua, taikuria, äpärää ja Israelin eksyttäjää seivästettäväksi Golgatan hirteen paskaväelle pelotteeksi lailla, järjestysmiehillä Jumalan kunniaksi. Luen UT:sta! Kai sillä pitäisi olla edes jotain merkitystä Paavalin perinteen juutalaisvihan kirkolle, jota vihaa kehittelivät ortodoksiset kullattujen kupolien kirkkoisät, Lännen pakanaisä Augustinus, häneltä oppinsa saanut sokerimunkki-isä Martti Luther ”Juutalaista ja heidän valheistaan”-kirjassa. Suomen Ev-.lut. kirkon tekaistut suttupaperitunnustukset ja niiden huijarikäyttöisät jatkavat kunnioitetun kirkkoisänsä perinnettä tietämättään ja opettamattaan, paitsi Jukka Paarma kertoessaan Turun piispan K.R. Kareksen Suomen juutalaisten luovutuksista kirkon aseveli Hitlerille. Natsi-isä oli rehellinen paljastaessaan aikansa luterilaiselle kirkolle lähteensä, Lutherin armo-opin! Isä Hitlerin vihateesit ovat lähes kopiot Lutherilta. Näin paavin kuolema herätti henkeeni yhteyksiä omaan isiini, UT:n hahmoihin ja luterilaisen kirkon tuntemattomien lasten isiin, jotka välinpitämättömän vastuuttomalla evankeliumilla pyörittelevät papereita. Aloittaessani papintyöt 1970-luvulla kirkon keksimien lakien mukaan piispan piti olla pappien pappi eli paavi-isä- sielunhoitaja. Kun tajusin järjestelmän kieron kytkennän papin kannalta, sielunhoitaja-utsija ja tuomari samassa persoonassa, en odottanut enää kohtaavani isää tuomiokapitulin jäsenten pikkupöksyjen, ivanaurujen, valesyytösten, harhautusten, kovien kasvojen, kasettikasojen ja piispallisen hyppelyn seasta. Koko pappiskauden, 30 v, etsin isää kirkkoinstituutiosta löytämättä. Pakollisissa kohtaamisissa järjestelmän attaseoiden kanssa tunsin pelkoa, voimattomuutta ja neuvottomuutta siitä, miten tulisi sanoa, toimia, säilyttää työpaikka täydellisessä epäluottamuksen, tekopyhyyden ja 2-naamaisuuden ilmapiirissä kaikkivaltiaan tuomiokapitulin ja kirkkoneuvoston syynissä. Kaipasin paavia, joka edes millin välittäisi uskon kokemusta UT:n Jeshuasta. Jorma Luostarinen 23.4.2025 Outokumpu netti: outokummun pappi luostarinen, 1130 blogia, alla linkki

HUORANPENTU JESHUA – KOKO MAAILMAN VAPAHTAJA! Luin teokset Raimo Harjula, Mies myyttien takana; Arne Runeberg, Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning; Platon, Valtio; Talmud; Vittori Messori, Jeesus Nasaretilaisen arvoitus; Harri Sirola, Enkelinpoika Jeesus Nasaretilainen. Platonin ideoimana pystyn nyt maallikkona 30-vuotisen pappismatkan jälkeen näkemään uskontoni kiinnetolppia, ideoita eli taivaan pysyviä essenssejä, formia, perikuvia, olemuksia, das Ding an sich:a, joilla mitata ”firman” järjestelmää, joka antoi korppupalan, myös silminnäkijätodistuksen kulissien takaisesta oikeaoppisesta evankeliumista, jolla onko mitään tekemistä UT:n Jeshuan kanssa? Yllä oleva otsake riisuu rutiineja, riippuen siitä, mihin ruotuun lukija on sullottu yhteiskunnassa ja millaista potaskaa hänelle on tuputettu lapsuudesta alkaen! Eksegeettisten arvioiden mukaan juutalainen Jeshua, alias Jeesus, oli synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden silmissä avioton äpärä. Siihen viittaa UT:n teksti. Samaa am ha aresia olivat Jeshuan naiset ja heidän raiskaajansa. Otsikkoa avaa uskontohistorioitsija Runebergin löytämä muinaisen Lähi-Idän uskontojen yhteinen kuningasideologian kaava: Kuningas on kuollut, eläköön kuningas! VT:n historialliseen aikaan tuo kaava selittää juutalaiskansan ja vielä Jeesuksenkin ajan aikakäsityksen, elämäntulkinnan, uskonnolliset juhlat, luonnon ilmiöt, uskonnolliset riitit, juhlat ja rituaalit pappeineen, kulttiesineineen ja temppeleineen. Kuningas-sanaan mahtui käsitykset luonnosta, kansasta, hyvinvoinnista, pelastuksesta, onnesta, elämästä, kuolemasta, Israelin Jahvesta ja hänen kiivaudestaan/ suopeudestaan kansaa ja kansalaista kohtaan. Sen mukaan Ihminen elää alhaalla maan tomuna synnin kuopassa riippuvaisena siitä, mitä ylhäältä annetaan. Kaavassa näkyy idea: alhaalta ylös - kuolemasta elämään!” Messori osoittaa, että VT:n kirjailijat näkivät tuohon ideaan. Se oli kaikissa ympäristön uskonnoissa vieras siten, että ei salattu kuninkaiden, päättäjien eikä kansalaisten huonoutta, epäonnistumista, rikollisuutta, petollisuutta ja muuta kieroilua: Daavid, entinen rikollinen, tapatutti sotilaansa päästäkseen hänen vaimonsa sänkyyn; huora Raahab pelasti ovelasti kaupungin; Mooses murhasi egyptiläisen verikostona; Aabraham varasti naapurin karjan ja tappoi omistajat; Jaakob sai petoksella ikuisen siunauksen Israelille; Ester pelasti juutalaiskansan viekkaasti joukkotuholta, puhumattakaan muista sankarihuijareista. Sama kaava ja Jumalan pelastustyön idea näkyy UT:n Jeesuksen saarnatessa evankeliumia ja kirjeiden kirjoittajien saarnatessa Jeesusta. Synedriumille eli neuvostolle, maan hallitukselle, yliopistolle ja korkeimmalle oikeudelle Jeesus oli huoranpentu, Israelin eksyttäjä, noita, Belsebul, rikollinen, hullunväärä Messias, joka ”tekee itsensä Jahven vertaiseksi”. UT:n kirjailijat korostavat VT:n tyylillä ihmisen huonoutta, epäonnistumista, hänen surkeaa tilaansa heitettynä kaivoon tai hirtettynä Golgatan mäntyyn kunnon uskovaisten nauraessa. Jeesuksen persoona, puhe ja toiminta oli mahdoton yhtälö aikansa normaalijärkisten normaaliyhteiskunnassa, ”Jumalan kiroama Messias puuhun ripustettuna”, kuten Paavali kokemiensa ruoskimisten ja paskapuheittensa jälkeen oppi ymmärtämään, sen, että hänelle hänen puheissaan oli ”Jumalan voima” ja Ylösnousseen läsnäolo, jonka ”tuntemisen rinnalla kaikki muu oli roskaa”. Mikä näille kaikille hahmoille on yhteistä? HE USKOIVAT. Heillä kaikilla oli alhaalla hengessään, sielussaan, luissaan ja ytimissään kuolevaisina syyllisinä ihmisinä uskomisen kokemus ylhäältä alas tulleesta Jumalasta heitä varten. Heidän onneaan oli pysytellä alhaalla inhimillisen elämän tasolla ja ”huutaa syvyydestä” Herraa, katsoa alhaalta ylöspäin korkeiden ihmisten murhaamaa Mestaria hirressä, Jumalan Poikaa, muistaa hänen ylösnostavat sanansa ja kuolematon rakkautensa heitä nostamaan. Siinä kokemuksessa alennettu Mestari korotettiin koko maailman Vapahtajaksi. Jotain vastaavaa ilon häivää nyt 2000 v myöhemmin koin tuosta muinaisten ihmisten onnesta ystävien seurassa 16000 ilmaiseksi tehdyillä kotikäynneillä matalien majojen inhimillisessä lämmössä ja kylmän tiilihökkelikirkonkin alttarilla ehtoollisliturgiassa. Iloani särki mm. se, kun khra-rovasti tökki sormella rintakehääni ja saatteli suunsa sanoilla ja Riekkisen jengin siunauksella lähtöäni liturgina sakastista viinimuki kädessä pyhän alttarin suuntaan samalla kun nauhurit pyörivät piilokaapissa ja povitaskuissa Riekkiselle lahjaksi. Ollessani aika alhaalla ja nuollessani arpia 16 kertaa valtiouskonnon kahden regimentin valeoikeudessa uskonnottomat attaseat halveksivat keksimällään kirkon tunnustuksella minua ja uskoani. Jorma Luostarinen Outokumpu pääsiäisenä 21.4.2025 netti: outokummun pappi luostarinen, 1129 blogia, alla linkki

JEESUS ENKELINPOIKA NASARETILAINEN Olen lueskellut kreikkalaisen filosofi Platonin tarinoita 2400 v sitten miettien hänen vaikutustaan kristinuskon 30000 kirkkokuntaan ja Suomen Luterilaiseen kirkkoon historian saatossa. Käteeni osui myös Harri Sirolan kirja ”Jeesus Enkelinpoika Nasaretilainen” v 2001, jossa hän kirjailijan vapaudella luo kuvaa juutalaisesta historian Jeshuasta, alias Jeesuksesta, Rooman valtakunnan Palestiinassa ajanlaskun alussa. Pois potkittuna pappina kirkon tunnustuksenvastaisuudesta ja ajatellen esim. muslimien ja juutalaisten käsitystä Jeesuksesta pidän kirjaa asiallisen maltillisena, koska juonen taustalta löytyvät keskeiset UT:n eksegetiikan faktat. Jo opiskeluaikaan huomasin, että kirkon järjestelmässä, seurakuntalaisten uskonelämässä, toimituksissa, jumalanpalveluksissa ja kirkon tuomioistuimessa ei ole mukana historiallisen juutalaisen ihmisen, Jeesuksen, persoonan kaikuja, vaan sanaa Jeesus purpatetaan mutta henkilö verhotaan apostoli Paavalin keksimän platonistisen Kristuksen varjoon. Jo UT:n kirjoittamisen ajasta alkaen juutalaiset ja Jeshua kuoletettiin pois ”oikeasta opista”, ”Jumalan sanasta” ja ”Jumalan srk:sta”. Muunnostyön tulos siirtyi kirkon historian yleistunnustuksiin, kirkkoisä M. Lutherin antisemitistiseen teologiaan ja teoreettisiin keisarin järjestelmää palveleviin dogmeihin ja esim. Suomen Luterilaisen kirkon kovaan, kylmään ja mitään sanomattomaan tunnustusformeliin. Sillä 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin jälkeen heitetään pappi ulos. Jeesus Enkelinpoika syntyy maailmaan köyhän huoraäiti Marian lapseksi. Sillä aikaa hänen siittäjänsä, Gabriel, paikkakunnan naistenmies, rakastaja, rattopoika, ryyppää viinaa ja soittaa musiikkia talonsa katolla ja harjoittaa seksiä haaremissaan. Maria-äiti rakastaa Gabrielia ja heidän yhteistä lastaan, Jeesusta. Köyhä Maria nauttii seksistä ja denareista. Isä Joosef tietää tai ei tiedä Marian retkistä, mutta joka tauksessa hän pahoinpitelee nuorta Jeesusta, jolla on sirot kädet, leveät jalat ja josta ei ole mitään apua isän puusepänverstaalla. Maria puhuttelee Joosefia, ”herraksi”, joka lyö loputtomasti Jeesusta pienistäkin vastustuksista ja epäonnistumisista. Gabrielin rakastajatar on myös Magdalan Maria. Hänen lapsensa, Maria, on myös Gabrielin lapsi. Hän puolestaan rakastuu alle 10-vuotiaana samanikäiseen Jeesus-poikaan. He käyvät yhteisillä retkillä, ottavat viiniä ja eväitä mukaan. Keskustelun aiheita ovat Marian köyhä tausta ja Jeesuksen daavidilainen sukulinja, juutalainen uskonto käskyineen ja muu elämänmeno lasten näkökulmasta. Maria-lapsi on jonkun parrakkaan rattopojan raiskaama tyttö. Jeesus ihmettelee ja arvioi tyttöä, joka isona haluaisi tulla Jeesus-pojan vaimoksi. Joka tapauksessa tuon katutytön seurassa Jeesus viihtyy, koska hän rakastaa synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston ja korkeimman oikeuden alas painamia, ja unelmoi lääkärin urasta tutkimalla myös pyhiä kirjoituksia. Niinpä tyttö herättää Jeesus-pojan seksuaalisuuden ja kiihkeänä he hytkyvät vällyjen alla, nurmikolla ja Galilean kankailla. Kertomuksessa kaikki on kaunista, rakkauden sävyttämää myötätuntoa, toisen ymmärtämistä ja läheisyyttä, jossa kokemuksessa nähdään taivaiden anteeksiantamusta ja Jahven ihmeellisiä lahjoja köyhille rikkaiden pilaamassa maailmassa. Kertomuksessa ovat myös Betanian Martta ja Maria, kylähuorat, ilman Lasarusta. Perheen pyhiinvaellusmatkalla Jerusalemiin Jeesus karkaa temppeliin. Yksi pappi ihastuu nuoren Jeesuksen uskonnollisesta tietämyksestä niin kauan kuin tämä ei osoita heitä syyllisiksi köyhiä huono-osaisia kohtaan. Niinpä kirjanoppineet heittävät Jeesuksen ulos temppelistä ja potkaisevat hänet juhlallisia kiviportaita alas niin, että Jeesuksen päähän sattuu vastaavasti kuin Maria-tytön alapäähän raiskauksen jälkeen. Koska poika viipyy eikä noudata kulkueen aikataulua, isä Jooset pahoinpitelee Jeesuksen kymmenillä raipaniskuilla - Mooseksen lain mukaan - oikeaoppisesti. Palattuaan Nasaretiin Jeesus lähtee salaa seuraamaan äitinsä retkiä, kun Joosef ei ole kotona. Hän löytääkin äitinsä panomies Gabrielin luota talon ylisiltä umpikännissä harjoittamassa seksiä soiton ja viinin huumassa. Nähtyään Gabrielin hiukset, kädet ja jalat, samanlaiset kuin hänellä itsellään, Jeesus tajuaa, kenestä hän on tullut tähän maailmaan. Tämä tarina on uskottavampi kuin Ev.-Lut. kirkon antisemitistinen kyhäelmä! Jorma Luostarinen Outokumpu 19.4.2025 nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1128 blogia, alla linkki

PLATONIN , UT:N JA MUIDEN VALTAKUNNAT Olen lueskellut kreikkalaisen filosofi Platonin (300-luku eKr.) teoksen Politeia suomennosta, Valtio (550 s.). Siinä hän keskustellen pohtii Ateenalle parasta valtiomallia. Papinkoulussa 1970-luvulla tentin teoksen osia. Lännessä Platonin filosofiaa pidetään pohjana kaikilla kulttuurin alueilla. Nuorena sytyin joistakin kirjan ideoista, nyt näen kokonaisuuksia. Lapsuuden kaoottinen koti potki tiedon etsintään Jumala-uskon avulla ja kokemukset matkan varrella, erityisesti 30 vuoden pappisaika kanteluineen, tuomioineen, nöyryyttämisineen kirkon tuomiokapitulin taholta erottamisineen pakottivat käsittämään itseni suhteessa maailmaan kestävällä tavalla, jolla selviäisin ylipäänsä hengissä. Platonin kirjan esittely yhdellä sivulla on mahdoton tehtävä hänen syvällisyytensä, etäisyytensä, vierasmaalaisuutensa ja meille käsittämättömien mutta takaraivossamme piilevien idisten takia. Keskeisiä termejä Platonin valtakunnassa tai sanokaamme hänen puhetorvellaan, Sokrateella, on dikaiosyne, oikeamielisyyden idea eli kaikki oikeamieliset yhteensä. UT:n tekstien valtakunnan ”vanhurskaus” on juuri dikaiosyne. Sophrosyneen eli itsekurin idea on kaikki itsekurit yhteensä. Aletheia eli totuus, hyve, kauneus, jne. vastaavasti ovat ideoina olemuksia, essenssejä, formia, das Ding an sich, jotka ovat abstraktioita, universaaleja taivaassa (ouranos) olevia täydellisyyksiä; urhoollisuus sinänsä on kaikkien kelpo sotilaiden laatu; tuolin idea on kaikki tuolit; valkoisen idea on kaikki valkoiset, jne.. Platon aloittaa ideaopista. Sitä hän kuvaa luolavertauksella. Joukko orjia on kahlehdittu koko elämäksi luolaan istumaan selkä luolan suulle päin. Auringon valo paistaa aukosta luolaan. Luolan ulkopuolella aukon kohdalla liikkuu erilaisia kulkijoita ja hahmoja ja niiden varjot lankeavat orjien eteen luolan seinälle niin, että he näkevät varjot mutta eivät niiden syitä. Koska varjojen orjat ovat koko ikänsä olleet luolassa ja nähneet vain varjoja, he pitävät niitä faktoina eivätkä siksi viitsi kääntää päätään taakse nähdäkseen luolan edessä auringon valossa varjojen aiheuttajia, todellisuutta valheen sijaan. Pimeästä äkkiä valoon tuleminen ( uuden oivallus) tuhoaisi verkkokalvon ja tyhmyyssokeus vain lisääntyisi! Siksi pysytään entisessä! Platonin valtakunnassa filosofit ovat hallitusmiehiä, jotka yrittävät auttaa pimeydessä eläviä ja varjoihin uskovia näkemään valon valtakuntaan, ylös taivaaseen, josta ikuinen ihmissielu on tullut ja asettunut asumaan väliaikaisesti katoavaan ruumiiseen. Sielun pelastustarkoitus on vapautua kuoleman ruumiista sinne, mistä se on tullut. Platonilaisen apostoli Paavalin teologiassa sama idea! Varjoja ovat kaikki aistimaailmaan eli arkipäivän kokemisen valtakuntaan kuuluvat esineet, asiat ja tapahtumat. Ne eivät ole totta! Todellinen totuuden maailma on yliaistillinen, iankaikkinen valon, auringon ja jumalan ideoiden maailma. Sieltä sielu on kotoisin ja sinne se halajaa! Ihmisruumis eli soma, on sielun eli psykhen vankila eli sema! Näitä pelastuksen asioita filosofivaltion johtaja opettaa ja saa palkaksi ivaa, pilkkaa, lyöntejä ja tappouhkauksia luolassa olevien valtakunnan sokeilta uskovaisilta, totuudesta tietämättömiltä ja valheessa viihtyviltä ihmisten keksimien, aatteiden ja järjestelmien orjilta. Oma tarinani kirkon valtakunnassa pyörii mielessäni ilmeisesti hautaan asti. Sen verran vahva sen vaikutus on, 30 v, 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi! Valtiokirkolle ja valtakunnan kirkolle olisi hyväksi sallia papeille ajattelu yleensä ja mitata häntä ihmisenä ja hänen työtään Suomen ev.-lut. kirkon keksimän tunnustuksen ideoiden mukaan. Tuomiokapitulin rautaiset virkamiehet, rautaisine papereineen rautaisella tuomioistuimella ovat viimeiset arvioimaan omia työntekijöitään johtuen järjestemän asemasta valtiossa ja kahden regimentin opista. Kaikille hyväksi olisi katsoa UT:n valtakunnan antisemitismistä alkanutta korvausteologiaa, erityisesti kreikkalaisten apostolisten isien ja kirkkoisien ja Augustinus – Martti Luther – Adolf Hitler antisemitismikytkentää Jeshuan kansan valtakunnan tuhoamiseksi! Pakanoiden Platon valtakunnassaan on parempi opettaja kuin valtiokirkon valtakunnan virkailijoiden tyly käytös omia työntekijöitä kohtaan! Paavalin Kristus UT:n valtakunnassa tarkoittaa Uutta Adamia, Uutta Ihmistä, ihmistä yleensä, kaikkia ihmisiä yhteensä, ihmiskuntaa, abstraktista ihmistä, ihmisen ideaa! Jo Paavali hylkäsi UT:n Jeshuan! Jorma Luostarinen Outokumpu 11.4.2025 netti: outokummun pappi luostarinen, 1127 blogia, alla linkki

TUOMIOKAPITULI EV.-LUT. KIRKON TUNNUSTUSTA VASTAAN Suomen Ev.-Lut. kirkko määrittää keksimänsä tunnustuksen: ”Tunnustus ilmaisee uskoa ja elämän suuntaamista sen mukaan. Tunnustaminen on oman itsensä jättämistä sen varaan, mihin tunnustaa uskovansa. Uskontunnustuksen lausuminen on kunnian antamista Jumalalle ja kiittämistä hänen pelastusteoistaan. Varhaisimmat kristittyjen tunnustukset olivat lyhyitä: ”Jeesus on Herra”, ”Jeesus on Kristus”, ”Herra Kristus”, ”Jeesus on Jumalan Poika” (Luuk. 9:20, Room. 10:9, Fil. 2:11, 1. Joh. 4:15). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opillinen perusta on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa (KL 1:1 §, KJ 1:1 §). ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon katolisessa uskontunnustuksessa, jotka ovat apostolinen, nikealais-konstantinopolilainen ja Athanasiuksen uskontunnustus, sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Opin suhteen Raamattu on arvohierarkiassa ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhakirkollista katolista tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat: Augsburgin tunnustus (1530), Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) Lutherin Iso ja Pieni katekismus (1529), Schmalkaldenin uskonkohdat (1537), Yksimielisyyden ohje (1577).” Tavallinen tapakristitty ja aloitteleva ihannepastoripeeveliveli ei tajua valtiokirkon asemaa kuvaavasta korkealentoisen arvovaltaisen juhlavasta ihmissepitteestä mitään. Siksi tuomiokapitulilla Suomen lakiin perustavassa asemassaan on voimatilaisuus käyttää, soveltaa ja tulkita tekstiä tarpeensa ja tahtonsa mukaan srk:n henkilöstöpolitiikan läpihuutojutuissa, koska oikeita eli hallinnollisvirallisia tehtäviä kasautuu ”Firman” työpöydille. Yhteenvetona näin jälkikäteen oltuani 30 v pappina, tehtyäni 16000 diakonista kotikäyntiä virkatehtävien lisäksi srk:lle ilmaiseksi ja otettuani 16 kantelua vastaan totean, että juoksin srk-kapituli -lenkkiä usein ja viattomat muut osapuolet olivat välinpitämättömiä ”ilmiannettua” kohtaan. Matti Sihvonen yksilöi minut aamuna, kun hänen poikansa oli kuollut, mutta siihen se jäi. Muissa blogeissani kerron kokemistani faktoista kapitulitalossa, sen tuomari-istunnoista ja srk:n ”edesottamuksista”. Siksi ei niitä nyt. Jos lukija muistaa tarinani, päädymme esittämieni faktojen valossa kysymykseen: Mikä tuomiokapitulin minulle ja läheisilleni aiheuttama teko, reaktio, menetys, suhtautuminen ja valtaa pitävän muu helpponakkisyöttö on Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen mukainen? Luon katseeni myös srk:n luottamusmiehiin ja valittajiin. Päättelemällä faktoista totean, että muutamat tosiuskovaiset jengeineen eivät toimineet pappiaan vastaan pelkästään omasta tunnetyhmyysilkeydestään vaan ylemmän eli yksityisten kapitulijäsenten ja sitten koko kapitulikollegion avulla, ehdotuksesta, vaatimuksesta. Neuvosto ja uskovaiset kokivat rukoustensa taivaallisessa voimassa saavansa ylemmän siunauksen, jolloin yksityinen valittaja siirsi vastuunsa pois ylemmälle ja ylempi takaisin alemmalle. Juuri niin: Kukaan ei ollut tehnyt mitään – niin kuin ei tehnytkään; minä olin jopa itse tehnyt kanteluja itseäni vastaan! Minunkin jaksamiseni oli tiukalla ilman järjestelmän minkäänlaista tukea, kun kantelijat laumoittain polvistuivat eteeni Herran pöytään ja vaatimalla vaativat saada toimituspapiksi ja perhepapiksi! Niin se menee! Soittaessaan kapituliin valittaja keskusteli jonkun kapitulin jäsenen kanssa, joka kuunteli toisella korvalla todistusaineistoksi ja toisella toivoi pääsevänsä kiusasoittajasta eroon. Ei syntynyt mitään tulosta, koska palapelillä ei ollut kokoajaa vaan pelkkiä irtopaloja! Siksi 25 v ”kantelukierre” yksilöimättä syyt ulosheitolle! Emme poistuneet piispan harhautusten, tasajalkahyppelyn ja huutamisenkaan jälkeen! Koska juttujen seuraava vaihe oli kaikille osapuolille auki, kukaan kohdallaan ei tiennyt, mikä olisi viisas teko kunakin hetkenä. Välinpitämättömät osapuolet toimivat khran tyylillä: ”Kyllä minä vielä saan sinut ulos!”. Piispa palkitsi hänet rovastin arvolla kirkollisesta hyvästä palveluksesta. Siinä näkyy Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustus käytännössä, sama usko kuin Putinilla, joka voittaa Ukrainan parissa päivässä ja Trumpilla joka lopettaa sodan parissa päivässä. Pelkkää pahuutta suusta ulos, paperin rapistelua ilman mitään inhimillistä kohtaamista! Jorma Luostarinen 7.4.2025 Outokumpu netti:”outokummun pappi luostarinen” 1126 blogia, alla linkki

KIRKKO-SANAN TAIVAALLISET SÄTEET Sanaa kirkko on käytetty historian matkalla kristillisen kulttuurin osa-alueilla globaalisti ja meilläkin mitä erilaisimmissa merkityksissä. Näyttää siltä ja perustuen pappisaikani kokemuksiin, että sanan taivaalliset säteet ja merkitykset vähenevät ja himmenevät aikanamme, jolloin ihmiset etsivät vettä ja ruokaa talojen raunioista ja maailman herrat uhittelevat ottavansa toisten valtioiden maa-alueet itselleen ja heittävänsä atomia ihmisraunioiden päälle. Sana kirkko elää ja näkyy eri muodoissaan kannattajien ja vastustajien reaktioissa, äänensävyissä, uhoiluissa, oppikirjoissa, taiteissa, kirkkotaloissa, teologisissa sepustuksissa, filosofisissa ideologioissa, kirkon hallinnon pöytäkirjoissa, lakikirjoissa, ohjeistuksissa, suosituksissa, käsikirjoissa, liturgisissa asuissa, alttaritauluissa, virsissä, viinikipoissa, ihmisten uskonnollissa asenteissa, opetuksessa, srk:n ja kirkon ”hengessä”, pelin hengessä, jossa junnataan kirkon tunnustus-käsitettä perusteena ihmisten poispotkimiseen lakien ja asetusten ehdoilla kirkolliskokouksesta alkaen hiippakuntakokoukseen, piispainkokoukseen, tuomiokapituleihin ja paikallisseurakuntiin khroille, papeille, suntioille, nuoriso-ohjaajille, ”talousihmeille”, siivoojan jalkarätiksi ja haudankaivajan hautaan säteilemään pelastukseksi srk:n asukkaille kylillä ja aitovierillä – ”firman” etuun. Kirkolla talona, hirsitalona, puutalona, sementtibunkkerina, luolana on käyttöä sen verran, että sitä kannattaa lämmittää ja korjata, jotta saadaan toimimaan polttoöljyllä ja pattereilla kirkossa istujille, papeille saarnatyöpaikkoja, ehtoollisen jakopaikkoja ja kastemaljoja koreilemaan alttarin läheisyydessä fyysisen kirkon, teologisen kirkon ja taivaallisen kirkon rajamaastossa. Kun pidin päivänavauksia kouluissa keskittyen sanan kirkko 100 eri merkitykseen ja valotin maallisen ja taivaallisen kirkon pimeää kohtaamista, lähti tosi-uskovaisten opettajien kantelukirje entiseen malliin saattajien matkassa valtion suojeluksessa olevan rautaisen enkelin kirkon tuomiokapituliin, jossa rautaiset virkamiehet rautaisella otteella rypistelivät otsaansa ja kirjettä ristiin rastiin rautaisella tuolillaan rautaisten ikkunoiden loisteessa. Kirkko puhuu! Kirkko sanoo! Sitä saa kuulla valtion siunaamassa kirkossa, heidän kirkossaan, joilla rautaisen virkansa takia ei ole mahdollisuutta nähdä siihen kirkkoon kuin päässään, josta UT:n kirjailijat näkivät unia 2000 v sitten juutalaisen Jeshuan aikaan! Aina vaan kirkko ja srk, mutta ei koskaan minä, minä itse, joka on vastuussa omien lorujensakin mukaan! Kaikki kirkko-sanan taivaalliset merkitykset katosivat: taivaan kirkon ihanuus, pelastuksen kirkon ihmeellisyys, onni ja autuus köyhien sydämissä, tahraton puhdas synnistä vapaa mieli, rakkaan Jeesuksen kirkko, Jumalan kirkko, jne.. Pienessä mökissään mummo muistelee kirkkoa: isän ja äidin matkassa rekikirkossa jouluna; 1. lapsensa syntymän kirkkoa nuoren äidin rakkauden kirkossa; koulun pihan kirkkoa, kun enkeli tuli apuun sydämen kirkkoon toisten kiusatessa pirun kirkostaan; avioitumisen kirkkoa maatalon pihakirkossa, kun ukkostuuli kaatoi pöydät ja kaikilla lyhyen elämän ilossa oli hauskaa ystävienkeskenkirkossa eikä niin kuin papilla hallintokirkon kirkonmiesten rakkaudettoman syleilyn kirkossa ”kovempien otteiden” kirkossa tuomioin, lisätuomioin ”kantelukierteessä”, viiteen kertaan ja viiteentoista kertaan – niiden ihmisten kirkossa, jotka eivät ymmärrä eivätkä tule koskaan ymmärtämään virkapaikka-asemakirkossaan ”hyvien ja oikeuden” tarkoitusten tuhoisuutta! Jorma Luostarinen 6.4.-24 Outokumpu nettihaku: outokummun pappi luostarinen, alla linkki, 1125 blogia

SEURAKUNTA EI TYKKÄÄ RIEKKISESTÄ 30 vuoden pappispalveluksen, 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin aikana oli pakko tutkia syntyjä syviä ja etsiä selkeää polkua eteenpäin. Törmäsin usein sanan kirkko ja srk hämärään käyttöön, joka pulppusi kirkon hallintomiesten suusta: piispan, tuomiokapitulin, khra-asessorien, lääninrovastien, kirkkovaltuustojen ja -neuvostojen suusta. Ensimmäisessä duunissa khralla oli hyvä yleismaine hallinnossa, paitsi suhteessa piispaan, mutta seurakuntalaiset yleisesti eivät hänestä pitäneet. Koska hän pärjäsi srk:n johtavien kanssa, ei piispakaan mahtanut mitään! Saamallaan tuella hän neuvoi minuakin juorujen viidakossa: ”Srk kiittää, srk kiittää!” Sanallisella tasolla ja jaksamisessaan hän oli voittaja muutaman tukijan turvin ja pääsi pappina eläkkeelle asti. Hänen tapauksessaan kirkkoneuvosto oli vahvempi kuin piispan kollegio. Paine kohdistui myös minuun. Testasin reaktioita maalaamalla tussilla käden etusormen mustaksi ja jaoin ehtoollista. Kauan kuulin epämääräistä murinaa. Oma jaksamiseni perustui ratkaisevasti tapahtumaan rippikoululeirillä, kun toiset oppilaat kiusasivat erästä poikaa. Minä itse koulukiusatun kokemuksella astuin esiin ja tein lopun ilkeydestä. En tiennyt selkeästi, että poika oli srk:n kirkkovaltuuston puheenjohtajan poika. ”Nytpä puolustit oikeaa henkilöä”, sanoi heilani. Sain srk:n siunauksen enkä koskaan enää myöhemmin 30 v aikana! Tänään naispapit saavat rovastin arvoja tatuoiduin kauloin ja käsivarsin, ”koska se kuuluu heidän persoonallisuuteen”, julistaa kirkko! Toisessa duunissa minulla oli ”vääränväriset ruskeat kengät”, josta srk oli valittanut diakonissan kautta khralle. Kolmannessa srk:ssa uho jatkui: ”et tunne srk:n perinnettä, ”et ole toivottu” ”sinulle ei jaeta toimituksia”. Sana srk ja kirkko tuli siis hoennassa tutuksi ja päättelin, että khran piiskaajana oli korkeampi näkymätön mahti eli tuomiokapituli, joka välikäsien kautta piiloutui ja laittoi alemman asialle – tietenkin srk: n ja kirkon uskomaan etuun! Mihinkäpä muuhun!? Kaikissa tapauksissa valittelijoita oli ehkä 1 tai muutamia, jotka eivät koskaan tulleet esiin. Saattoi olla, että khra oli keksinyt koko tarinan vain saadakseen minut ulos tai joku koiranleuka oli huulena heittänyt tarinaa. Joka tapauksessa taustalla oli taas korkeampi ilkiö, jolla oli oma alistettu kokemus ollessaan itse nuori pappi. Ruotuun siis! Tuollainen itse koettu tukistaminen menee luonnonlain välttämättömyydellä eteenpäin ja siitä tulee kirjoittamaton normi järjestelmään, puhumattakaan huutamisesta papille, herjaamisesta ja totuuden vääristelystä! Virkoja täytettäessä kirkolle ”oikea pappi” on sellainen, ”josta ei ole kuulunut mitään” ( eli näkymätön mykkä viänänen ), vahvistaa tuomiokapitulin vahtimestari. Neljännessä eli viimeisessä duunissa olin 25 v. Tulijaiskahveista alkaen ylhäältä pesty khra sanoi: ”Srk ei olisi sinua ottanut, ellet olisi ollut ainut hakija!”. Ja pian alkoi sataa kanteluja, kolmekin yhtä aikaa: ”Kyllä minä vielä saan sinut pois!” - Mielessäni ajattelin khran rohkaisevaa ilosanomaa: ”Sehän nähdään, minä katson koko näytelmän loppuun!” Ja niin katsoin 16. kanteluun asti, kun kirjekuoressa evankeliumia julistava kirkon tuomiokapituli ilmoitti, etten saa toimittaa mitään papillista tehtävää. Oikeudenkäyntien väliajoilla tuomiokapitulitalossa kirkon lakiasessori jäpätti sanottuani, että ”kyllä minulla on ystäviä srk:ssa”: ”Tuollaisella ei voi olla ystäviä!” He olivat soittaneet puolestani srk:n nimissä ja srk:n edustajina. Piispa valehteli, ”ettei kukaan ole soittanut”, vaikka tiesin kysyttyäni ystäviltä. Ihmeellistä voimaa on siis sanalla srk ja kirkko ja ihmeelliseen käyttöön sitä tarvitaan! Lääninrovasti seisoi filttihattu päässä pappilamme ulko-ovella vuotavan vesikourun alla ja piti jäpätystään: ”Srk valittaa”, ”srk ei tykkää”, ”laittavat pois, lähde!” Toinen lääninrovasti juoksutti 130 km:n päähän kuulusteluihin ( srk kieltäytyi maksamasta matkakuluja ) ja määritteli itsensä ”oikeudenmukaiseksi”. Sepä nähtiin! Kolmas tuppautui pakollisella kurssilla etukäteen nimetylle paikalleen pöydässä vastapäätä minua, jotta lääninrovasti poliisin lisäksi oli tavannut rikollisen! Nämä tositarinat ovat uskomattomia kirkon srk:ssa, jossa uskotaan ”oikein”, ”oikeaa Jumalan sanaa” ja ”oikeita” palvelijoita! Tuomiokapitulin todistuksen mukaan srk ei tykännyt minusta, samoilla mittapuilla ei Riekkisestäkään! Koskaan en pappina asettanut tavoitteeksi, että minusta pitäisi tykätä! Jorma Luostarinen 5.4.-25 Outokumpu nettihaku: ”Outokummun pappi Luostarinen”, alla linkki: 1124 blogia