torstai 6. kesäkuuta 2024
Rauhanmaalla 2.2.90
Nyt ei ole kiire, se oli äsken.
Ajoin kirkosta tänne etukäteen.
Kirjasta laulan.
Pakkanen puistelee.
Suntio työntää vainajaa kärryllä
hetken kuluttua.
Onko hauta romahtanut?
Omaiset saapuvat autoilla,
hautausurakoitsija ensin.
Kanttorin kanssa katsomme virsiä
valmiina laulamaan.
Lumi narskuu jalkojen alla.
Menemme pääpuoleen,
ettemme tallaa hautoja.
Arkkua jo lasketaan.
Kantajat terästävät voimansa,
ettei arkku kaadu ja kellahda.
Uusi suntio pitää kielen
keskellä suuta, ja se näkyy.
Ihmiset ovat pysähtyneet
kuin kuolema.
Lasketaan kukkalaitteet.
On jäähyväisten aika
ja minun on pakko säästää
ääntäni seuraavaan
tilaisuuteen.
Maahan meni hän.
Me lähdemme kirkolle
viimeisin häihin.
MAASTA SINÄ OLET TULLUT
Täytän kirjan, saan alban.
Näen itseni peilistä ja hion asuni kuntoon.
Suntion puhe antaa voimaa.
Siis ovelle, ja sisään saliin vasemmalle.
Näen surevat ja huokaan.
Tässä olen, en enempää.
Minulla on papin vaate.
Tämä on työtäni
ja minäkin olen vain viljaa,
en vielä kypsää kuten hän.
Ette te tajua tätä tilaisuutta,
ettekä ymmärrä!
Minä yritän tässä rakastaa teitä
näillä sanoilla,
mutta me olemme eri tahoilla
tässä.
Kynttilät kertovat meille,
että me palamme aikamme,
sitten loppuun.
Niin kävi hänelle, käy minulle,
kaikille
eikä sille kukaan voi mitään.
Ei tämä tästä somene
enempää!
Meidän tulee vain kestää
ja ymmärtää
tätä elämää.
Minä en muutu enemmäksi
eikä kuolema muuksi.
Toistuminen,
tuo ihmeellinen uudistuminen
kalvaa ja kasvattaa!
Tässä hiljaa olemme.
Pian on joulu.
Niin olin minäkin ennen:
Oli minun jouluni.
Minun vanhempani.
Me olimme,
jotenkin siinä elimme.
Jotain tässä toistuu,
kertautuu pitkää aikaa,
entinen.
Se nousee
ja kurkottaa kuusen tuliin.
Niin se on, lapseni.
Sinä nouset,
kasvat.
Tulee aikasi hakea itse kuusi,
tehdä muusi
ja huokaista illan perään.
Viaton sinä,
ihminen alussa!
Vanhempi minä,
elämän valussa.
Mikä lienee tiesi,
matkasi määrä?
Sen itse teet
ja keräät sirpaleet.
Lapsi 30.11.1980
Pieni mutta ihmeellinen
olet lapseni.
Sinussa näen itseni
ajan pitkän jälkeen.
Olet ihme maailmassa,
lahja vanhemman,
arvoitus ihmeessä,
maailman menemisessä.
Sinussa näen huomisen,
itse poistun,
toteutan luomisen.
Sinä saat tulla, kasvaa.
Minä poistun
ja kaikesta saan maksaa,
mistä vanhemmat jäivät
velkaa minulle ja
elämälle..
Sinä täytät jotain
siitä,
mistä minä en kiitä
eikä
aikani riitä
sitä ymmärtämään.
Ehkä sinä saat
parempaa, enempää,
ehkä et.
Kuka sen tietää,
ymmärtää.
Ei kukaan!
7.10.80
Kuljen ja kuljen.
Elämä kulkemista, vaeltamista.
Menen lapsuudesta
soutamalla ja huopaamalla
elämäni merellä.
Asiaa on selvinnyt,
olen selvittänyt
mutta en päässyt mihinkään.
Minä koin ne
ja ne jäivät sydämeni haaviin
ja sopukoihin.
Nyt etsin vapautusta
ahdistuksista, vaivoista,
mutta ei ole auttajaa.
Asiat vain tuntuvat,
tulevat uniin,
ja näyttäytyvät valossa.
Uusi polvi kasvaa,
varttuu.
Ikää karttuu
ja kasvua riittää.
Olin minäkin pieni avuton,
tahdoin syliin,
mutt siihen se jäi.
Oli kaikkea muuta
tärkeää,
välttämätöntä,
vähän vain järkeä.
Kalassa 8.1.1980
Kävin aamulla verkoilla.
Hiihdin erämailla.
Ihailin, tunsin tyyneyden
rauhaisen autiomaan.
Laulanut ei lintu,
ei mikään
eikä ollut kiirekään.
Ei kaavoja,
ei patisteluja
luomaan sielun haavoja.
Rämmin yli jäisen veen.
Avannon teen.
Nostan narut
ja kasaan verkot
avannon reunalle.
Tuli mateita
ja muutamia haukia.
Hölskytys
ja verkko jälleen
paikoilleen
odottelemaan
suuria kaloja.
Luon katseen maisemaan,
käyn ihastelemaan
sen kaarta, kauneutta,
joka loppumattomasti
saa ravita sieluani.
AHDISTUS
Nyt ei ahdista,
en poissa tahdista
enkä elämän tunnon.
Saan mielenrauhaa.
Tunnen sen,
harvoin saan.
Tuskin ollenkaan,
tuskinko ainiaan?
Nyt tunto puhdas.
Mieli vapaa: kas.
Kuin herään, havahdun,
itseeni kavahdun.
Sellaista elämä,
tieni, tapani,
kunnes se sammuu.
Arvoitusta paljolti,
kysymyksiä
vain kosolti.
Poissa jotain,
vain hetkittäin
jotain parempaa.
Ahdistus ihmisen
luo aatoksen,
tekee taitoksen
elämän virtaan.
Mistä tulen,
minne menen?
En selvää saa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
”JUMALAN SYNTY” -KIRJA JA UT JEESUS-VAINAJAN MUISTOKIRJOITUKSENA Kirjassa henkii radikaali näkemys uskonnosta verrattuna 19...
-
OULUN HIIPPAKUNNAN TUOMIOKAPITULI ...
-
Sirpa Kaisa Helinä Vatanen Reunakatu 63 53500 Lappeenranta - Rohkenen lähestyä Teitä kirjeitse, koska: Haluan pitää papi...
-
MILLAINEN JEESUS? ”Tällainen oli todellinen Jeesus” ( Lauantai 25.12.2010 klo 12:...