7.10.80 Kuljen ja kuljen. Elämä kulkemista, vaeltamista. Menen lapsuudesta soutamalla ja huopaamalla elämäni merellä. Asiaa on selvinnyt, olen selvittänyt mutta en päässyt mihinkään. Minä koin ne ja ne jäivät sydämeni haaviin ja sopukoihin. Nyt etsin vapautusta ahdistuksista, vaivoista, mutta ei ole auttajaa. Asiat vain tuntuvat, tulevat uniin, ja näyttäytyvät valossa. Uusi polvi kasvaa, varttuu. Ikää karttuu ja kasvua riittää. Olin minäkin pieni avuton, tahdoin syliin, mutt siihen se jäi. Oli kaikkea muuta tärkeää, välttämätöntä, vähän vain järkeä.