MAASTA SINÄ OLET TULLUT Täytän kirjan, saan alban. Näen itseni peilistä ja hion asuni kuntoon. Suntion puhe antaa voimaa. Siis ovelle, ja sisään saliin vasemmalle. Näen surevat ja huokaan. Tässä olen, en enempää. Minulla on papin vaate. Tämä on työtäni ja minäkin olen vain viljaa, en vielä kypsää kuten hän. Ette te tajua tätä tilaisuutta, ettekä ymmärrä! Minä yritän tässä rakastaa teitä näillä sanoilla, mutta me olemme eri tahoilla tässä. Kynttilät kertovat meille, että me palamme aikamme, sitten loppuun. Niin kävi hänelle, käy minulle, kaikille eikä sille kukaan voi mitään. Ei tämä tästä somene enempää! Meidän tulee vain kestää ja ymmärtää tätä elämää. Minä en muutu enemmäksi eikä kuolema muuksi.