Rauhanmaalla 2.2.90 Nyt ei ole kiire, se oli äsken. Ajoin kirkosta tänne etukäteen. Kirjasta laulan. Pakkanen puistelee. Suntio työntää vainajaa kärryllä hetken kuluttua. Onko hauta romahtanut? Omaiset saapuvat autoilla, hautausurakoitsija ensin. Kanttorin kanssa katsomme virsiä valmiina laulamaan. Lumi narskuu jalkojen alla. Menemme pääpuoleen, ettemme tallaa hautoja. Arkkua jo lasketaan. Kantajat terästävät voimansa, ettei arkku kaadu ja kellahda. Uusi suntio pitää kielen keskellä suuta, ja se näkyy. Ihmiset ovat pysähtyneet kuin kuolema. Lasketaan kukkalaitteet. On jäähyväisten aika ja minun on pakko säästää ääntäni seuraavaan tilaisuuteen. Maahan meni hän. Me lähdemme kirkolle viimeisin häihin.