Lapsi 30.11.1980 Pieni mutta ihmeellinen olet lapseni. Sinussa näen itseni ajan pitkän jälkeen. Olet ihme maailmassa, lahja vanhemman, arvoitus ihmeessä, maailman menemisessä. Sinussa näen huomisen, itse poistun, toteutan luomisen. Sinä saat tulla, kasvaa. Minä poistun ja kaikesta saan maksaa, mistä vanhemmat jäivät velkaa minulle ja elämälle.. Sinä täytät jotain siitä, mistä minä en kiitä eikä aikani riitä sitä ymmärtämään. Ehkä sinä saat parempaa, enempää, ehkä et. Kuka sen tietää, ymmärtää. Ei kukaan!