Toistuminen, tuo ihmeellinen uudistuminen kalvaa ja kasvattaa! Tässä hiljaa olemme. Pian on joulu. Niin olin minäkin ennen: Oli minun jouluni. Minun vanhempani. Me olimme, jotenkin siinä elimme. Jotain tässä toistuu, kertautuu pitkää aikaa, entinen. Se nousee ja kurkottaa kuusen tuliin. Niin se on, lapseni. Sinä nouset, kasvat. Tulee aikasi hakea itse kuusi, tehdä muusi ja huokaista illan perään. Viaton sinä, ihminen alussa! Vanhempi minä, elämän valussa. Mikä lienee tiesi, matkasi määrä? Sen itse teet ja keräät sirpaleet.