KONFIRMAATIOREISSU 25.5.2025 Tyttäreni pojalla E oli konfirmaatio pari päivää sitten Lounais-Suomessa. Matkaa tuli edestakaisin yli 1200 km. Mukana oli toinen tytär lapsineen. Matka oli etukäteen mielessäni enemmän kutsuva kuin haastava. Lapsuudessani halusin tulla linja-autokuskiksi välille Kuopio-Varpaisjärvi ja kuskata siskoani ja vanhempiani onnelaan, maalle mummon luo. Mutta minusta tulikin pappi, joten elämäni ajokaista kulki myös taivaan tiellä. Nyt ajan elämäntietäni maallikkona kirkon tunnustuksen sepittäjien iloksi! Matkamme meni kokonaisuutena hyvin, mutta Mikkelin jälkeen elämä oli päättyä, kun 100 km/t vauhdissa vastaan tuli auto ajokaistallamme. Oli pakko ajaa penkalle pelastuaksemme. Vastaan tulija pakotti väistämään vaarasta toiseen vaaraan! Turun moottoritiellä toinen hurja pani paremmaksi. 3-kaistaisella tiellä ajoimme 120 km/t keskikaistaa edessä asuntovaunu 30 m päässä. Yhtäkkiä takaoikealta koukkasi eteemme autojen väliin kaahari ehkä 150 km tunnissa mustan savun saattamana etuvasemmalle. Kaikki kävi alle sekunnissa. Kylmä hiki kasteli nahkaa ja sorvasin sanoja suustani. Lähtö oli lähellä! Perillä liityimme konfirmandin väkeen. Olimme ainoat Luostaristen puolelta. Ajelimme kirkolle. Konfirmaatio tapahtui pienessä kivikirkossa, jonne oli kutsuttu vain isovanhemmat. Kun E nojaili auringon paisteessa kirkkotaloa vasten, mieleeni tuli oma konfirmaatio Kuopion tuomiokirkossa v 1964. Isä, äiti ja sisko olivat läsnä, nyt kuolleet. Minulle tuli kaihomieli siitä, miten aika on kulunut ja minä sen mukana. Kuopion kirkossa sain pappisvihkimyksen 11 v konfirmaation jälkeen. E:n kirkon pihalla kerroin liikuttuneena sairaudestani M:lle. ”Nyt on juhlapäivä” hän tokaisi. Koin torjunnan. Näinhän se on: Siellä missä Jeesus on yksi on tärkein, menkööt 20 konfirmandia juhlaansa! Ahtaassa kirkossa istuimme puuovea vastapäätä penkeillä. Vieressä oli lisäalttari omaisten ehtoollista varten. Konfirmandit saapuivat kulkueena sisälle, E pisimpänä edessä. Surumielinen ilo lisääntyi sielussani. Olin elänyt jo vanhaksi, saanut lapsia, lapsenlapsia, vaimon, ym. ja nyt sain kokea vielä E:n nuoren elämän uuden vaiheen. Itse olen jo lähtevien listalla. Tuntui hyvältä olla läsnä läheisten kanssa, joskin ryhmissä yksinäisyyden tunteeni yllättää: yksin tullaan yhteisöön, yksin lähdetään iäksi, ainakin minä. Sen tiedän. Liturgian saarnaaja puhui kirkon fraaseja kuivan kireällä äänellä, sydän poissa sanoistaan. Niin ei puhuta rakkaasta Jumalan Kristuksesta ihmisille! Jeesuksen oikeaa nimeä Jeshua ei mainittu ja Kristuksesta konfirmoitavat tuskin tajusivat mitään. Vasta viime vuosina olen itse päässyt ymmärtämään hahmon merkityksiä omana aikanaan. Tuskinpa kirkkoväki ymmärsi mitään järjellään, ehkä jotain sielun kaipauksessa. Harva kirkkolaitoksessa ongelmoi uskoa, minkä näin 30 pappisvuoden aikana. Liturginen luritus meni läpi mutta syntyikö kellekään syyllisenä kuolevaisena ihmisenä uskoa ihmis-Jeshuaan? Odottelin jonossa Kristuksen ruumista ja verta pelastuksekseni. Alkoi onnellisesti itkettää. Minäkin jaoin joskus taivaan leipää. Lapsuuden mielikuvat, kaipaus, taivasikävä, itkut ja ilot tulvivat mieleen ja kyyneleinä ulos. Näytin tunteeni. Koin olevani yksin muiden kanssa kuoleman varjon maassa läheisten kanssa. Kaipasin lohduttajaa, kädestä pitäjää, kuten pappina usein - turhaan! Liekö minulla tuo kotoinen tunne, kun lähden yhteisöstä iäksi ja kangistun paikalleni? Juhlatalossa keskustelin abiturienttitytön kanssa, joka aikoi geologiksi. Löysimme yhteisen sävelen hänen alansa ja teologian välille: Kummassakin tutkitaan maata, jota myös ihminen on. Kirkon ihmisten keksimä luritusjärjestelmä fraaseineen on vain ajallinen muuttuva ilmiö, ei enempää, olipa henkilö ateisti, uskovainen, agnostikko, kristitty tai mikä muu. Kaikille Aadamin lapsille ja maan madoille käy samalla tavalla: synnytään, eletään, kuollaan. Tasapeli. Jokainen uskoo mitä tarvitsee! E:n kotona luulin, että hänen pikkuveljensä soitti taivaallisen kauniisti pianoa. Valtava ilon ja rakkauden tunne ylensi sydämeni itkuun ja puristi kyyneleet poskille: Nyt ollaan yhdessä tämä hetki, iloitaan hänen ilossaan, kasvetaan ja kukin katoaa pois näyttämöltä. Nyttemmin olen löytänyt UT:n juutalaisen Jeshua-äijän parhaaksi matkakumppanikseni ja koen eläväni hänen porukassaan läheisteni kanssa. Jorma Luostarinen 28.5.2025 netti: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1144 blogia

ÄITIENPÄIVÄ Oi äitien äiti äitimaa Oi lapsonen mi maa Annatko suojan lapselles kuolet pois vai otatko oman onnes i kuolee hän pois? Jorma Luostarinen Kuusjärvi USKO Kauniiksi katsella Luojani elämän tuojani loit Kuusjärven kunnaat mutt mik on usko hällä ken uskoo tällä ja maksaa lunnaat? Jorma Luostarinen Kuusjärvi

JUUTALAINEN RADIKAALI JESHUA - MALLI NÖRTILLE KIRKKOLAITOKSELLE Käännän melko vapaasti uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirjan Jesu korsfästelse, 1952 viittä sivua. ”Passio- draama voidaan tulkita, että Jeshua oli kuitenkin Messias ja uhrinsa kautta pelasti meidät ja että pelastus ei tapahtunut poliittisella eikä taloudellisella vaan uskonnollisella tasolla – uusi ja inhimillisempi suhde Lakiin, Jumalaan ja lähimmäiseen. Kapina on kristinuskon peruspiirre. Niissä hahmoissa, joita Jeshua esittää rituaalisessa käytöksessään ja sanoissaan – aasiratsastuksessa ja Poikana – näyttää hän odotettua uutta hallitsijaa, joka tradition mukaan murtaa ikeen ja perustaa paremman ja onnellisemman yhteiskunnan. Myös kuuliaisuus on keskeinen. Oppimattomien maalaisten dualistisessa maagis-uskonnollisessa ajattelussa nämä yhdistyvät. Jeshua seurasi sen mukaista mallia kapinallisena aasimiehenä ja kuuliaisena Poikana. Hän oli uskonnollinen uudistaja, joka käytti tradition kuvia tuodakseen niitä aikansa yksinkertaisille ihmisille. Hän ei seurannut kiinteitä kaavoja eikä luennoinut kuivaa oppia. Hän julisti samalla kertaa kapinaa ja kuuliaisuutta sekä sanoin että teoin. Jeshua vastusti yhteiskunnan auktoriteettien määräilyä uskonnon alueella. Isä taivaassa puhuu suoraan Pojalle ja jokaiselle muulle: ”tapahtukoon sinun tahtosi”. Kuuliaisuus Isää kohtaan johtaa kapinaan yhteiskunnan komentoa vastaan ja murtaa Lain kirouksen. Hän ”ei ole tullut kumoamaan Lakia vaan täyttämään sen.” Laki on välttämätön mutta pelastus ei ole normien seuraamista vaan sitä, että ihminen uskoo kuuliaisena Isää. Laki eli kaikki ”sinun pitää ja et saa” on saavuttamaton ideaali, malli. Mutta pelastus ei ole sitä, että seurataan yhteiskunnan luomia malleja ja arvioidaan toisia ihmisiä Lain mittapuilla, miten kauas tai miten lähelle he ovat päässeet mallien ihanteita. Pelastunut alistuu Isän tahtoon. Lain ja Isän tahdon suhde on Jeshuan pääongelma! Hänen ajattelutapansa löytyy modernista sosiaaliantropologiasta: Laki on pätevä mutta ei sitova. Laki tarkoittaa absoluuttista käskyä tai kieltoa, jota toteutetaan absoluuttisessa piiskaamisessa joko-tahi -periaatteella absoluuttisen moraalin mukaan. Jeshua ei julista sitä vaan oikeaa olosuhdetilaa Jumalan, itsensä ja lähimmäisen välillä. Relativismin mukainen käyttäytyminen yhteiskunnassa avautuu olosuhteiden tajuamisesta. Fariseusten ja meidän aikamme lukemattomien kunnioitettujen kansalaisten absoluuttinen moraali johtaa uskoon, jossa on hyviä ja pahoja ihmisiä. Sen ajattelun ihmiset arvioivat ankarasti huonompiaan ja vaativat heitä kehittämään hyviä ominaisuuksia ja vastustamaan huonoja. He mittaavat omalla mitalla toisten hyvyyttä ja huonoutta. Näin syntyy jaottelu A-, B-, C- luokan ihmisistä arvostelijasta alaspäin. Samalla ollaan kuivia ihmiselämän kauneudelle ja tuomitaan maailman pahuus! Se tyyli ei sovi eettiseen relativismiin. Sen mukaan ei ole mitään ehdotonta moraalia eikä ehdotonta hyvää tai pahaa. Hyvä tai paha voidaan määritellä suhteessa yksilöön ja hänen ryhmäänsä ottaen huomioon kunkin perintötekijät. Yksilön elämä peilaa olennaisesti hänen asemaansa ryhmässä. Sen valitsemaa normaalin käyttäytymismallia hän toistaa. Yksilön ja hänen tekojensa arvoa voidaan mitata vain suhteessa ryhmän malliin. Jos ne rikastuttavat ja kehittävät ihmistä, ne ovat hyviä, muuten huonoja. Tästä seuraa, että henkilö on hyvä yhdessä ryhmässä ja toisessa huono. Käsitepari rikollinen – jumal-ihminen selittää Jeshuan ponnistelua aikansa yhteiskunnassa hänen pyrkiessään vastustus-ilmapiirissä rikkaampaan ja rakkaampaan näkemykseen yhteiskunnasta ja sen ihmisistä. Rikollisen tappaminen ja jumal-ihmisen tappaminen ovat lähes identtisiä UT:n ei-dualistisen ajattelun mukaan, jossa on sekä - että eikä joko -tahi…” Lukiessani näitä Runebergin ihania sanoja pelastuksekseni mieleeni tulee muisto yliopiston teologisen ilmoitustaulun edessä H:ngissä v 1970. Olin nuori, kun pari kaveria tuli nauraen sanomaan: ”Kas teologi taululla. Oletko lukenut Runebergin kirjan?” Enpä arvannut, että sieltä vuosikymmenten vieriessä löytyisi vastauksia elämäni tarkoitus-etsinnässä! Nyt 7.5.-25, kun Suomen Ev.-Lut. kirkon kirkolliskokous keksii kristilliseen avioliittoon vihkimiseen kaavoja, kannattaisi lukea Runebergiä ja heittää roskiin entinenkin! netti: outokummun pappi luostarinen 1142 blogia alla linkki 7.5. -25 Jorma Luostarinen Outokumpu

KIRKON LUKIHÄIRIÖ Uskontohistorioitsija Arne Runebergin kirja Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning 1952 on oiva kirja sellaisille Ev.-Lut. kirkon työntekijöille ja teologeille, joilla on kaipuuta ajatella uskonsa juuria ja ymmärtää sitä, millaisessa maailmassa ja millaisissa olosuhteissa UT:n kirjailijat kirjoittivat. Pyrkimyksessä päästä totuuteen päin saattaa käydä kuten minulle tutkittuani asioita ja kertoessani niistä tuli raaka lähtö nimikkeellä Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksen vastaisuus. Esimerkki kertoo, että eksegeettinen työ yliopistossa ja teol. yo: den gradut sellaisenaan ovat turhia papin työssä. Pappi saa pyöritellä Jeshuaa pääkopassaan, kunhan ei tiedolla vahingoita tuomiokapitulin mielestä kirkon lurituksia. Koska olin pappi ja koska en ole enää, voin vapaammin lähestyä kirkon lukihäiriötä tänään, kun kirkolliskokous väittelee uuden avioliittoon vihkimiskaavan perusteista. Tuli mitä tuli, sillä ei ole mitään tekemistä UT:n tekstien syntyajan ja tarkoituksen kanssa! Otsikon aihe tarkoittaa sitä, että valtion uskontolaitos-kirkossa päälliköt ja alaiset lukevat UT:n ideoita tavalla, joka ei toista eikä jatka niitä vaan on kokonaan eri toimintaa verrattuna juutalaisen Jeshuan aikaan, alkuseurakunnan aikaan ja ensimmäisiin vuosisatoihin. UT:n synedrium eli neuvosto, maan hallitus, yliopiston maisteri-rabbit ja korkein oikeus ajatteli dualistisesti eli joko-tahi -asenteella ehdottomien yhteiskunnan lakien mukaan. Jeshua ja hänen oppimattomat maalaiset ajattelivat esi-dualistisesti eli suhteellisesti, populääristi, primitiivisesti, muinaisen kansanuskson mukaan myyttisten tarujen, satujen ja legendojen maailmassa sen mukaan, mitä kansanomaisiin seremonioihin, riitteihin ja rituaaleihin oli pakattu heidän subjektiivisen käsityksen mukaan. Jeshuan porukoille Jahve oikeasti oli läsnä vaikuttamassa heidän elämässään. Jeshuan seurassa ei tarvittu pappien, maistereiden ja lakimiesten kovia epäinhimillisiä arvoja. He ajattelivat meidän luokittelun mukaan 2000 v myöhemmin myyttisesti, mutta erehdymme, koska he kokemuksessaan ajattelivat Jahven totuuden mukaan uskoen kuten Aabraham, esimerkkinä koko maailman historialle! Me itse ajattelemme myyttisesti! Me sanomme heitä pilkaten maagis-uskonnollisen metafyysisiksi ja typerän lapsellisiksi, koska heillä ei ollut tietokonetta, digilaitetta eivätkä tunteneet maailman valtiaita Trumpia, Putinia ja Netanjahua! Jeshuan jengin usko määräytyi heidän kulttuurinsa, yhteiskunnallisen asemansa ja Mestarin persoonan ja opetuksen synteesissä. Papit, poliisit, sotilaat, kuninkaat, maisterit, lakimiehet kokivat Jeshuan aiheuttavan heille rettelöitä roomalaisten komennossa dualistisen ajattelun eli lain uskonnon ehdottomassa yhteiskunnassa. Oman asemansa takia he viroissaan vaativat toisilta vastaavasti, kuten tänä päivänä kristillisessä srk:ssa sen haukkuessa juoppojaan, huoriaan, syntisiään, joiden pitäisi tulla puhtaina heidän teltoilleen! Jeshuan purukoissa ei ajateltu institutionaalisesti, absoluuttisen moraalin mukaan, ei vedottu normaaliin, totuttuun eikä yleispätevään, vaan asettauduttiin koko sydämellä syyllisinä ja kuolevaisina ihmisiä Jahven eteen sen mukaan, mitä Jeshuan rakkauden ilmapiirissä opittiin. Hän ei asettunut malliksi. Hän oli hyvä jätkä jätkille, jotka elämän ahdingoissa tulivat yhä uudelleen hänen luo seuraamaan ja kokemaan pelastusta parempaan päivään. Jeshuan persoonallisuus ja opetus jakoi ihmismassat: Toisille hän kerjäsi rikollisen kapinallisen rangaistuksen. Toisille hän oli jumal-ihminen, uhri, joka kuuliaisena Poikana noudatti Isän tahtoa. Tänäkin päivänä Jeshua, kirkon väärentäma Jeesus, jakaa ihmismassat kaikkialla, missä häneen vedotaan! Suomen Ev.-Lut. kirkko keksiessään tänään vihkikaavaa on täysin hakoteillä siihen verrattuna, mistä Jeshuan aikaan oli kysymys juutalaisten Palestiinassa 2000 v sitten ja vielä joku vuosikymmen sen jälkeen ulkomailla. Kristillinen kirkko on tahallisesti ja historian olosuhteiden pakosta ollut lukihäiriöinen hylätessään Kulmakiven ja rakentaessaan savikirkon! netti outokummun pappi luostarinen 1141 blogia alla linkki 6.5.-25 Jorma Luostarinen

USKONTOHISTORIAN VALOA JUUTALAISEEN JESHUAAN Arne Runeberg esittää pääteoksessaan Jesu Korsfästelse i regionshistoriska belysning 1952 arvostamiani näkyjä. Lapsuuden ajan polte tuntea Jeesusta, nyttemmin Jeshuaa, on paljolti täyttynyt kirjan avulla. Iloni löytyi siis uskontohistorian puolelta ja uskontotieteestä eikä teologiasta, jonka radikaalit UT:n ja kirkon kriitikot palaavat kilttien ruotuun kirkon virassa. Käsittelen tekstiä aika vapaasti, jotta lukija pääsisi mukaan. ”Alituinen aaltomainen ylämäki-alamäki historiassa, luonnossa, yhteiskunnassa, yksilön elämässä ja mielessä näkyy Lähi-Idän ihmisten elämän tulkinnassa ja heidän uskontonsa kultin seremonioissa, riiteissä, rituaaleissa, joissa näytellään ikivanhoja myyttejä. Ne ovat liikkuneet kulttuureissa ajan myötä yhdistäen, erottaen ja päivittyen muuttuneissa tilanteissa merkityksellisiksi. Keskeisin esimerkki on kristillinen passio-kertomus. Ihmismielen aallokoissa pätee kaava: mitä ylemmältä alas, sitä suurempi pudotus ja sitten korotus; mitä puhtaampi on pelastajan kärsimys, sitä suurempi on edellytys saada pelastustyö heille, joita hän edustaa! Probleemi kuningas vai alkuihminen, kuningas vai Herran kärsivä palvelija, jne. on väärin asetettu. Ei joko-tahi, vaan löytäkäämme uskonnon ihmisten tiedostamaton teema miljoonilta primitiivisiltä ihmisiltä. Tämä kokemusmalli nousee lähteestä, josta tulevat käsitykset alennetuista ja korotetuista vapahtaja-hahmoista yhä uudestaan, ilman, että ne olisivat historiallisia. Usein yhteys historiaan löytyy, mutta emme nyt sitä tarvitse. Analysoidessamme UT:n Vapahtaja-hahmoja törmäämme Jeesuksen uuteen ja tyrmäävään väitteeseen, kun hän julisti itsensä Ihmisen Pojaksi eli ihmiseksi ja samanaikaisesti, että hänet luovutettaisiin vihollistensa käsiin ristiinnaulittavaksi. Ihmisen Poika ei kuulunut kuoleviin ja ylösnouseviin pelastajiin vaan oli ennen Jeesusta puhtaasti apokalyptinen hahmo, joka aikojen lopulla tulisi taivaan pilvissä ja perustaisi 1000-vuotisen valtakunnan. Hän oli oleva yhtä korkean aallon päällä kuin Jahve puhdasoppisessa Israelin uskonnossa ja korotettu kuolevien ja ylösnousevien Baalien yläpuolelle. Jeesus rakensi sillan Herran kärsivän vanhurskaan inhimillisen ja Ihmisen Pojan jumalallisen välille.” Runebergin aikaan Suomessa ei vielä selitetty UT:a kriittisellä eksegetiikalla, joka käytännössä tarkoittaa, että UT:ssa saattaa olla Jeshuan puhumia sanoja mutta varmasti ne ovat hänen jälkeisten kirjailijoiden keksimiä, muokkaamia ja perinteestä poimittuja tarkoituksessa tuoda esiin kirjoittajien pyrkimyksiä, joita soveltaa alkavien srk:ien tarpeeseen. Oli miten oli, kukaan ei tiedä totuutta eikä se vaikuta aiheeseemme! Aalto-malli selittää ihmiselää yhä! Palestiinan uskonnossa hyvä kuningas takasi kansan onnen, sadon, rauhan, hyvän perheen, terveyden, jne. Ne edustivat Jahven suosiollista siunausta: oltiin aallon harjalla kiinni elämässä ylösnousemuksen tilassa, Kun kuningas sairastui tai kuoli, muinaiset esi-dualistiset metafyysisesti ajattelevat, primitiiviset, maagis-uskonnolliset ihmiset kokivat olevansa aallon pohjalla kuoleman tilassa ja koko maailman järjestys oli sekaisin kuin alkukaaos-tilassa ennen luomista. Jos ei ollut nimettyä kuningasta, korvaushenkilö piti saada heti rituaalin kautta! Sellaiseen väliaikaisen kuninkaan rooliin Jeshuakin tumpattiin elämänsä loppumetreillä! Kuningas-ideologiassa kuningasta kutsuttiin monilla nimillä ja pidettiin Jumalana tai hänen edustajana riippuen siitä, millaiseen yhteiskuntaluokkaan kukin kuului. Yllä olevassa sitaatissa pyöritään Israelin kuninkaan ja hänen merkitystensä ympärillä ja jokaisen hahmon kuvaus nousee vuosituhansien uskonnollisesta perinteestä omassa maassa ja Lähi-Idän naapurimaissa. Aatteet ja vaatteet ovat muuttuneet, kehittyneet, yhdistyneet, eriytyneet, saaneet lisämerkityksiä sen mukaan, mitä yhteisö on tarvinnut omissa päissään, sukuyhteisössä, kansana, pyhäkössä, kultissa, hautajaisissa, kastetilaisuuksissa, juhlissa, seremonioissa, riiteissä ja rituaaleissa. Yllä olevat ovat pelastaja-hahmoja, joiden perusominaisuudet ja tarkoitukset olivat melko yhteisiä aikansa Lähi-Idän ihmisille. Toisaalta juutalaisten hahmot Palestiinassa olivat ainutlaatuisia! Kulttuurin ihmiset tallensivat pelastajien merkityksiä kivipatsaisiin, savilevyille, papyrukselle ja nahalle aikansa ihmisten käyttöön. netti: outokummun pappi luostarinen 1140 blogia alla linkki Jorma Luostarinen 5.5.-25 outokumpu

SUOMEN EV.-LUT. KIRKKO EI EDUSTA JUUTALAISEN JESHUAN JENGIÄ Lopultakin tajusin, mitä uskontohistorioitsija Arne Runeberg tarkoittaa kirjassaan Jesu korsfästelse i relionshistoriska belysning,1952. Hän puhuu kristittyjen Jeesuksesta mutta tarkoittaa juutalaista Jeshuaa. UT:n viihdekirjailijoiden kertomien passiotarinoiden ympärille hän kerää kymmeniä ristiinnaulitsemista muistuttavia tappamistapoja Palestiinassa, Lähi-Idässä ajanlaskun alussa ja kristillisessä Euroopassa myöhemmin, esim. Germaaneilla. Runeberg esittää selitysmallin UT:iin. Uskontohistorian käsitteillä representaatio eli edustaminen, edustettava ja edustaja päästään eteenpäin, toisin kuin teologiassa! Täten ymmärretään, mitä UT:n kirjoittajat tarkoittavat uskonnon seremonioiden, riittien, rituaalien maagis-uskonnollisen, esi-dualistisen ajattelun maailmassa, jossa meille kaukaiset ihmiset täysin erilaisissa kulttuureissa uskonnon vaikuttamina ovat väsänneet kertomuksiaan. Me omana tieteen ja digisaastan aikakaudella käyttäessämme tieteellistä normaali-ajattelua emme tule koskaan pääsemään siihen, miksi he tappoivat ihmisiä ja elivät iloisin sydämin rituaaleissaan, esim. Golgatan näytelmän rooleissa, joissa ihmiset kituivat virtsaamis- ja paskannuspuussaan. Tuntematta heidän eksistenttistä tilannettaan ja ajatteluaan aikansa yhteiskunnassa pidämme heitä primitiivien tyhminä mittojemme mukaan, kun he uskoivat satuihin, legendoihin ja myytteihin Jeshuan roikkuessa hirressä. Silloin hän edusti papille, poliisille, sotilaalle, synedriumille eli neuvostolle ( maan hallitus, yliopiston rabbi-maisterit, korkein oikeus) ja kaikille Jeshuan vihaajille rikollista kapinallista, rangaistavaa pahaa ja tuomittavaa Saatanaa. Jeshuan omalle jengille ja ystäville hän edusti viatonta uhria, jumal-ihmistä, korkeinta hyvyyttä, Isän kuuliaista Poikaa. Golgatan rooleissa näyteltiin juutalaiskansan historian vaiheita purim-juhlassa, jossa kerrattiin rituaalisesti kansan kärsimystä Persiassa VT:n Esterin kirjan mukaan, kun makedonialainen Haman juoni juutalaistuhoa ja juutalainen Mordekai pelasti juutalaiset juutalaisen Esterin juonella. Purimin kertomuksessa petetty Haman rakensi hirttopuun Mordekaille mutta joutuikin siihen itse, kun hänen salaliittonsa kuningasta vastaan paljastui. Representaatio tarkoittaa Jeshuan Golgatalla sitä, että Pilatus tahtoi Isän-Poika-Jeshuan edustamaan hyvää Mordekaita, mutta hän saikin pahan Hamanin roolin. Toinen isän poika, Bar-abbas=isän poika-murhaaja, sai hyvän Mordekain roolin. Näytelmän katselijat pitivät Barabbasta Jeshuaa parempana ja vaativat ”päästettäväksi vapauteen” ja Jeshuan hirteen! Jeshua edusti toisille Isä-Jumalan Poika-Pelastajaa ja toisille Saatanan Pääpirua, Israelin eksyttäjää! Jeshualle annettiin siis vastakkaiset merkitykset! Eri kansalaisryhmille näytelmän roolit edustivat heidän omassa eksistenttisessä tilanteessaan yhteiskunnan kansalaisina sitä, mikä heille juuri sillä hetkellä oli tärkeää heidän yhteiskunnallisessa asemassaan, virassaan ja yhteiselämän raameissa suhteessa lakiin, uskontoon ja toisiin ihmisiin. Hirsipuussa Jeshua edusti muinaisia kansan kärsimyksiä, joita kerrattiin taiteen avulla. Silloisessa nykyhetkessä näytelmän keinoin haettiin pelastusta roomalaisista! ( Asiasta viidenteen). Tulee mieleen Sihvos-Matin kompakysymys 30 v sitten: ”Onko Jeesus sitä mitä Raamatussa sanotaan vai sanotaanko vain?” En mennyt lankaan syytteessä olevana ja siksi sain jatkaa – toistaiseksi! Kukaan ei pääse siihen, mitä Jeesus on, vain merkityksiin, edustuksiin! Sovelletaan Runebergiä. Suomen Ev.-Lut. kirkko mainostaa keksinnöillään, että se on jatkoa UT:n ja Riekkisen ”Jeesus-tapahtumalle” ja edustaa Jeesuksellaan perinteen alkupäätä. Sitä kirkko ei tee! Nyt 2000 v myöhemmin se valtion uskontolaitoksen Jeesuksella ei edusta Golgatan hirressä paskantavaa synedriumin jätkää, joka kymmenillä merkityksillä UT:ssa on ainut edustettava! Kirkkotalo, kastemalja, papin hiekkalapio, pikkuleipä lautasella, kauniin papin pukunappi, ruman papin ruma saarna, kirkon ryppytunnustus, dogminippu, tuomiokapitulin virkamies jne. eivät edusta UT:n Jeshuaa eikä hänen merkitystään! Kirkolle riittää, että jäsenet pysyvät ja näkevät maljan kristallin ja hometalon kulta-kupolin, joka estää näkemästä edustettavan, jota pitäisi edustaa.. Ainut Jeshuan ja hänen jenginsä edustaja voi olla juutalaiskansa! Rooman kirkossa tätä ongelmaa ratkaistaan siten, että paavia pidetään Kristuksen edustajana, vicarius Christi, maan päällä. Kristinuskon pimeiden sielujen sopessa paavi olla sitä, mutta ei saa edustuspaikkaa Jeshuan valkeuden valtakunnassa! Jorma Luostarinen 4.5.2025 Outokumpu nettihaku: jorma luostarinen outokummun pappi. 1139 blogia, alla linkki

VALTION USKONTOLAITOS ILMAN IHMISEN HAJUA JA HENKEÄ Aamuradiossa 2.5.-25 oli teemana luonnossa ja elämässä näkyvä muutos ja kuolema. Toimittaja luki saamansa viestin: Nuorena tapetaan aikaa, aikuisena jatketaan aikaa, kunnes aika tappaa. Istuin pöydän ääressä aamupalalla yksin poikkeuksellisesti, kun vaimo lähti eilen sukuloimaan saatettuani hänet junaan. Kuunnellessani toimittajan ystävällistä puhetta ja hänen soittaessaan aiheen mukaisia levyjä Kirkalta ja Jenni Vartiaiselta, minulle tuli kaihomieli ilman häntä, joka on 50 v joka aamu istunut vastapäätä. Nyt paikka oli tyhjä, siis kuolemakokemus! Aihe toi mieleen lapsuuden kodin isän, äidin ja sisaren, jotka ovat kuolleet. Sielun maisemissa näin heidät yhteisissä rakkauden hetkissä. Siitä minä jatkan aikaa. Iästäni johtuen aikaa on vähän. Toimittajan juttelu ei ollut minulle vappu-krapula-viihdettä, vaan herätti syvimmän ongelmani, kuoleman, esiin. Kun tajusin oman kuolemani alle 10-vuotiaana, heräsin eksistenssiini yksin, minun kuolemaani ja hapuilin pimeässä päästäkseni iankaikkiseen elämään ja papinkouluun. Sen toteutuminen oli perheelle kokemus, johon sydämeni ei yhtynyt. Minulla oli oleva oma tie, niin kuin olikin: ensin pappi-tulos, sitten potku-ulos! Syödessäni aamupalaa yksin, sieluni hyvät ihmiset tekivät mieleni positiivisen surulliseksi ja tiputin kyyneleen puurolautaselle. Koin aidoimman minäni elävän! Se kokemus, että vähän itkettää mutta jatkan aikaa, auttoi jo silloin, kun pikkupoikina potkimme ränniä tappaessamme aikaa. Sitä tuntui olevan loputtomasti, kunnes 12-vuotiaana tehdessämme ilkeyksiä vanha palttoo-rähjä-ukko huusi meille: ”Minä olen sairas, tekin kuolette kerran, vaikka nyt teette pahojanne!” Joku meistä sanoi: ”Minä en kuole koskaan, etkä sinä retku tiedä mitään!” Koin syvästi nuo sanat. Sisareni ja minut pakotettiin vanhempien kanssa jumalanpalveluksiin. Siksi ymmärsin ukkoa uskonnon sanastolla, että ihmisen on ”kuolemalla kuoltava”, siis 2-kertaisesti! Sitä Esko Haapa opetti heprean tunnilla papinkoulussa. Toinen poika ei ymmärtänyt sanojen merkitystä. Hän jäi paitsi. Aamuisen toimittajan ystävällinen ääni toi mieleeni haikeasti kotikäyntieni ihmiset. Itkimme ja nauroimme elämän otoille ja Jumala-antajalle sielussamme ja hengessämme. Jatkoimme aikaa ja meille haisi ihminen ja ihmisen henki. Kokemukseni kirkkolaitoksessa ei ole ihmisen hajua eikä henkeä! Vaikka olin alalla kauan, en voinut uskon vapauttamana paljonkaan toteuttaa aidointa minääni, joka samalla kertaa itkee ja iloitsee, on onnellinen kyynelissä omassa ja toisen surussa. Kuitenkin UT:n kreikan sana Sooteeriaa tarkoittaa pelastus, terveys, vapaus ja vapautus! Nuorena pappina, kun minulla oli loputtomasti aikaa, itkin hautajaisissa, koska minua itketti ystävän kuolema ja pidin sitä adekvaatisti ainoana oikeana surureaktiona menetykseen. Halusin näyttää srk:lle esimerkkiä, miten hautajaisissa käyttäydytään. Khra kielsi sen silmäterät vihasta suurina tuijottaen, otsa kalpeana täristen! Minulle se kokemuksena kertoo valtion tuomiokapitulin virkamiesten, kirkkoneuvoston uskovaisten ja joidenkin seurakuntalaisten ateismin ihmiskuvasta, jossa ei ole hajuakaan siitä, mitä Jumala mahdollisesti sanoo Raamatun ihmisten kautta. Kirkossa ei saa haista ihmiseltä! Riekkinen valehtelee täydellä ”Jeesus-tapahtumallaan” tyhjässä kirkossaan! Minulle, minun hajulle ja hengelle ei ollut tilaa! Nyt en enää tapa aikaa, se tappaa minut! Suomen Ev.-Lut. kirkko tehtävässään auttaa kuolevaisia syyllisiä ihmisiä kokemaan rauhaa ja pelastusta Jumalan kanssa UT:n tyylillä, on epäonnistunut täysin. Se piilottaa UT:n avoimen härskin näyn, jossa Jumala Golgatan paskahuussissa ulostaa ja kusee synedriumin eli neuvoston, maan hallituksen, yliopiston maisterirabbien ja korkeimman oikeuden päälle! UT:n Paavali jatkaa näkyä saarnallaan ”Kristuksesta”, jolla hän tarkoittaa Ihmisyyttä eli Kaikkia ihmisiä yhteensä, Täydellistä ihmistä, Ihmisen ideaa Platonin sanaston taivaassa. UT:n kirjailijat evankeliumeissa näyttävät tuon Totuudeksi maan päällä aistimaailmassa ilmielävänä juutalaisen Jeshuan tarinassa, jota aikansa sokeat uskovaiset pilkkaavat perkeleen jätkäksi, huoran pennuksi, eksyttäjäksi ja taikuriksi! Valtiota tukeva uskontolaitos yhteiskunnan instituutiona salaa UT:n Totuuden yhteiskunnallisen välttämättömyytensä pakosta. Kelpo kuriiri-virkamiehet latelevat paljoja tyhjiä sanoja Totuuden peittämiseksi. Kirkon touhuissa ei haise ihminen eikä ihmisen henki vaan kirkkorähjän home! Kuusjärvi-Polvijärvi -linjalla paikataan kirkon peltikattoa, jolloin home vain lisääntyy eikä paha henki pääse ulos! UT:n mukaan pitäisi paikata ihmisten särkyneitä sydämiä, jotka aika tappaa! Outokumpu 2.5.-25 Jorma Luostarinen netti: outokummun pappi luostarinen 1138 blogia alla linkki