SEURAKUNTA EI TYKKÄÄ RIEKKISESTÄ 30 vuoden pappispalveluksen, 16 kantelun ja 16000 ilmaiseksi tehdyn kotikäynnin aikana oli pakko tutkia syntyjä syviä ja etsiä selkeää polkua eteenpäin. Törmäsin usein sanan kirkko ja srk hämärään käyttöön, joka pulppusi kirkon hallintomiesten suusta: piispan, tuomiokapitulin, khra-asessorien, lääninrovastien, kirkkovaltuustojen ja -neuvostojen suusta. Ensimmäisessä duunissa khralla oli hyvä yleismaine hallinnossa, paitsi suhteessa piispaan, mutta seurakuntalaiset yleisesti eivät hänestä pitäneet. Koska hän pärjäsi srk:n johtavien kanssa, ei piispakaan mahtanut mitään! Saamallaan tuella hän neuvoi minuakin juorujen viidakossa: ”Srk kiittää, srk kiittää!” Sanallisella tasolla ja jaksamisessaan hän oli voittaja muutaman tukijan turvin ja pääsi pappina eläkkeelle asti. Hänen tapauksessaan kirkkoneuvosto oli vahvempi kuin piispan kollegio. Paine kohdistui myös minuun. Testasin reaktioita maalaamalla tussilla käden etusormen mustaksi ja jaoin ehtoollista. Kauan kuulin epämääräistä murinaa. Oma jaksamiseni perustui ratkaisevasti tapahtumaan rippikoululeirillä, kun toiset oppilaat kiusasivat erästä poikaa. Minä itse koulukiusatun kokemuksella astuin esiin ja tein lopun ilkeydestä. En tiennyt selkeästi, että poika oli srk:n kirkkovaltuuston puheenjohtajan poika. ”Nytpä puolustit oikeaa henkilöä”, sanoi heilani. Sain srk:n siunauksen enkä koskaan enää myöhemmin 30 v aikana! Tänään naispapit saavat rovastin arvoja tatuoiduin kauloin ja käsivarsin, ”koska se kuuluu heidän persoonallisuuteen”, julistaa kirkko! Toisessa duunissa minulla oli ”vääränväriset ruskeat kengät”, josta srk oli valittanut diakonissan kautta khralle. Kolmannessa srk:ssa uho jatkui: ”et tunne srk:n perinnettä, ”et ole toivottu” ”sinulle ei jaeta toimituksia”. Sana srk ja kirkko tuli siis hoennassa tutuksi ja päättelin, että khran piiskaajana oli korkeampi näkymätön mahti eli tuomiokapituli, joka välikäsien kautta piiloutui ja laittoi alemman asialle – tietenkin srk: n ja kirkon uskomaan etuun! Mihinkäpä muuhun!? Kaikissa tapauksissa valittelijoita oli ehkä 1 tai muutamia, jotka eivät koskaan tulleet esiin. Saattoi olla, että khra oli keksinyt koko tarinan vain saadakseen minut ulos tai joku koiranleuka oli huulena heittänyt tarinaa. Joka tapauksessa taustalla oli taas korkeampi ilkiö, jolla oli oma alistettu kokemus ollessaan itse nuori pappi. Ruotuun siis! Tuollainen itse koettu tukistaminen menee luonnonlain välttämättömyydellä eteenpäin ja siitä tulee kirjoittamaton normi järjestelmään, puhumattakaan huutamisesta papille, herjaamisesta ja totuuden vääristelystä! Virkoja täytettäessä kirkolle ”oikea pappi” on sellainen, ”josta ei ole kuulunut mitään” ( eli näkymätön mykkä viänänen ), vahvistaa tuomiokapitulin vahtimestari. Neljännessä eli viimeisessä duunissa olin 25 v. Tulijaiskahveista alkaen ylhäältä pesty khra sanoi: ”Srk ei olisi sinua ottanut, ellet olisi ollut ainut hakija!”. Ja pian alkoi sataa kanteluja, kolmekin yhtä aikaa: ”Kyllä minä vielä saan sinut pois!” - Mielessäni ajattelin khran rohkaisevaa ilosanomaa: ”Sehän nähdään, minä katson koko näytelmän loppuun!” Ja niin katsoin 16. kanteluun asti, kun kirjekuoressa evankeliumia julistava kirkon tuomiokapituli ilmoitti, etten saa toimittaa mitään papillista tehtävää. Oikeudenkäyntien väliajoilla tuomiokapitulitalossa kirkon lakiasessori jäpätti sanottuani, että ”kyllä minulla on ystäviä srk:ssa”: ”Tuollaisella ei voi olla ystäviä!” He olivat soittaneet puolestani srk:n nimissä ja srk:n edustajina. Piispa valehteli, ”ettei kukaan ole soittanut”, vaikka tiesin kysyttyäni ystäviltä. Ihmeellistä voimaa on siis sanalla srk ja kirkko ja ihmeelliseen käyttöön sitä tarvitaan! Lääninrovasti seisoi filttihattu päässä pappilamme ulko-ovella vuotavan vesikourun alla ja piti jäpätystään: ”Srk valittaa”, ”srk ei tykkää”, ”laittavat pois, lähde!” Toinen lääninrovasti juoksutti 130 km:n päähän kuulusteluihin ( srk kieltäytyi maksamasta matkakuluja ) ja määritteli itsensä ”oikeudenmukaiseksi”. Sepä nähtiin! Kolmas tuppautui pakollisella kurssilla etukäteen nimetylle paikalleen pöydässä vastapäätä minua, jotta lääninrovasti poliisin lisäksi oli tavannut rikollisen! Nämä tositarinat ovat uskomattomia kirkon srk:ssa, jossa uskotaan ”oikein”, ”oikeaa Jumalan sanaa” ja ”oikeita” palvelijoita! Tuomiokapitulin todistuksen mukaan srk ei tykännyt minusta, samoilla mittapuilla ei Riekkisestäkään! Koskaan en pappina asettanut tavoitteeksi, että minusta pitäisi tykätä! Jorma Luostarinen 5.4.-25 Outokumpu nettihaku: ”Outokummun pappi Luostarinen”, alla linkki: 1124 blogia

PAPPIS-AJALTA JA TURPAHÖYLÄÄ Näinä harvoina loppuvuosina ajatus kiertää paitsi tahkoa myös matkani tapahtumasarjaa. Kelaan eri sävelin n.10:n ikävuoden tapahtumia Kuopion Haapaniemellä. Köyhien pihalla oli paljon lapsia ja enemmin harrastuksia. Taistelun tiimellyksessä koulussa, partiossa, urheiluseurassa, kesämökillä Neulaniemeä vastapäätä Kaatio-saaressa, kesäisin maalla jne. alkoi eksistenttinen heräämiseni olemassaoloon. Isä opetti kalaretkillä tarkkailemaan luonnon ihmeitä: tervaskantoja, haapapuun havinaa, polun mutkia, sammalta kivellä, veneen tervan hajua ja tapin reikää, josta vesi meni kierteellä ulos. Pienenä ”isin” matkassa oli hyvä olla, ihailla hänen voimaansa ja osaamistaan, mutta 17-vuotiaana sotaan meneminen oli vetänyt toisaalta hermot kireälle ja asiakaspalvelu Elorannassa johtajan vaatimuksissa teki parhaasta isästä vastakohdan myöhemmin. Omassa mielessäni vaatimattoman kodin ”Jeesus ja Jumala” loi eheyttä perheeseen, oli edes jotain pysyvää kaiken epävarmuuden keskellä! En saanut selvää sukulaisten ja kotiväen ”Jeesuksesta” ja heidän uskonnollisesta purpatuksestaan. Esikuvien saattamana papinkoulu oli juuri minulle. 30 v vierähti pappina: 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi srk:lle, perheelle paineita, loppumattomia keskusteluja kotona, kiireisiä saarnoja 5 kpl valmiiksi ennen kesäloman Norjan matkaa, kursseja, asianajajia, toinen tutkinto, opettajan pätevyys, toimituksia, puheita, soittoja, ajeluja 35 asteen pakkasessa, auto ojassa, itkuja, naurua, satoja valvottuja öitä ”ilmiannettuna”, lasten kasvun seuraamista, vanhenemista, vaivoja, uupumusta, kokouksia, kirjoittamista, kiirettä, puhelimeen vastaamista, kuuntelua, mölyämistä, auton korjaamista, pyörien virittelyä, kasvimaan hoitoa, aikatauluja, juoksentelua 50 km viikossa ympäri Outokumpua, turhia kokouksia, ym. Lapsuuden vaatimaton usko Jumalan hyvyyteen, oikeudenmukaisuuteen ja rakkauteen syntisille kuolevaisille ihmisille oli pohjavireenä ja toivon antajana, kun juoksin tuomiokapituliin kiusattavaksi puolueelliselle väärällä tuomarille, joka käytti valtaa kohtuuttomilla kierteillä alushousuja näyttäen, pilkkanaurulla räkättäen ja neuvoen perheen kannalta tuhoisaa ilosanomaa lukemalla ”kuin piru Raamattua” saarnojani. Kirkon tuomiokapituli ei välittänyt, antoi järjestää nauhoitukset todistusaineistoksi, neuvoi kantelujen tekijöitä, esitti hyvää kirkkoneuvostolle ja käänsi ahterinsa minulle, rehelliselle, vilpittömälle ja hyvän tahdon papille samaan aikaan, kun nauhurit pyörivät sakastissa ja povitaskuissa, koululaiset herjasivat 10 m päästä koulun ikkunoista ja urheiluhousuni kiskottiin keskellä kaupunkia kinttuihin kyläläisten iloksi ja kirkon tunnustuksen kunniaksi. Kellekään ”ei tullut mitään”, kenestäkään kiusaajasta ei kuulunut koskaan mitään, vain minulle tuli seuraamuksia, painostusta, tehtävistä syrjäyttämistä, valheellisten juorujen levittelyä Jumalan sanana, rukouksia minun ja perheen tuhoksi! Srk:lla ei ollut minulle diakoniapappina rahaa tuhlata kotikäynteihin samalla kun markkoja meni vuosittain satoja tuhansia kirkkolaitoksen propagoimiseen ulkomaiden lähetystyössä . Sotaveteraanit ja sotainvalidit valittivat piispalle, etteivät saa tuoda sotalippuja, Naarvan marssia ja runonlausuntaa arkun äärelle kirkkoon, vaikka lääninrovasti sanoi, että vain se pätee mitä käsikirjassa sanotaan ilman lisukkeita. Lääninrovastit juoksivat pappilan ovellamme kuulostelemassa ja näyttämässä tuhon tietä! Ei tullut herra piispa apuun, ei asessori pöksyineen tuomiokapitulista. Uutta vaan kirjaamaan, kutsumaan poliisien uhalla kuulusteluihin, herjattavaksi, poispotkittavaksi! Minua kuvotti joidenkin työkaverien tekopyhyys, keinotekoisuus, välinpitämättömyys, epäluotettavuus ja pyrkimys esittää hyvää ja täydellistä ihmistä, kaikin puolin sen vastakohtaa, josta olin lukenut esim. antisemitistisen Aadolf Hitlerin oppi-isän, Martti Lutherin, armo-opista kirkkoisä Augustinuksen tyylillä. Olin avoin Outokummussa aluksi, kunnes oli pakko mennä mukaan khran evankeliumiin , jos mieli pysyä töissä. Lämpöäkin löytyi, mutta piispan tuomareilta ei koskaan, paitsi sillä kerralla, kun Matti Sihvosen oma poika oli edellisenä yönä kuollut ja minä olin huolineni hänen virkahuoneessaan. Hänen halauksensa jäi papin matkallani ainoaksi ylhäältä päin! Kaikkea se kirkon kahden regimentin oppi, kristillinen antisemitismi ja myyty juutalainen Jeshua teettääkin valtion uskontolaitoksessa! 4.4.-25 Jorma Luostarinen nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen”, alla linkki, 1123 blogia

KIRKON TUNNUSTUKSEN VASTAISUUS? Suomen Ev.-Lut. kirkko määrittelee tunnustuksensa netissä: ”Tunnustus ilmaisee uskoa ja elämän suuntaamista sen mukaan. Tunnustaminen on oman itsensä jättämistä sen varaan, mihin tunnustaa uskovansa. Uskontunnustuksen lausuminen on kunnian antamista Jumalalle ja kiittämistä hänen pelastusteoistaan. Varhaisimmat kristittyjen tunnustukset olivat lyhyitä: ”Jeesus on Herra”, ”Jeesus on Kristus”, ”Herra Kristus”, ”Jeesus on Jumalan Poika” (Luuk. 9:20, Room. 10:9, Fil. 2:11, 1. Joh. 4:15). Suomen evankelis-luterilaisen kirkon opillinen perusta on lausuttu kirkkolain ja kirkkojärjestyksen alussa (KL 1:1 §, KJ 1:1 §). ”Kirkko tunnustaa sitä Raamattuun perustuvaa kristillistä uskoa, joka on lausuttu kolmessa vanhan kirkon katolisessa uskontunnustuksessa, jotka ovat apostolinen, nikealais-konstantinopolilainen ja Athanasiuksen uskontunnustus, sekä luterilaisissa tunnustuskirjoissa.” Kirkko pitää korkeimpana ohjeenaan periaatetta, että kaikkea oppia kirkossa on tutkittava ja arvioitava Jumalan pyhän sanan mukaan. Opin suhteen Raamattu on arvohierarkiassa ensisijainen, seuraavina tulevat kolme vanhakirkollista katolista tunnustusta ja luterilaiset tunnustuskirjat. Luterilaisen kirkon tunnustuskirjat ovat: Augsburgin tunnustus (1530), Augsburgin tunnustuksen puolustus (1530) Lutherin Iso ja Pieni katekismus (1529), Schmalkaldenin uskonkohdat (1537), Yksimielisyyden ohje (1577).” Kun arvioin matkaani erotettuna tunnustuksen vastaisuudesta v 2006 ja 30-vuotista pappisaikaani, 16000 diakonista kotikäyntiä ilmaiseksi, srk:n tekemiä 16 kantelua ulkonäöstäni, parrastani, kielimurteesta ja tukastani alkaen, mieleeni tulee retkeni matkamuisto: Kirkon tuomiokapituli ei tunne omaa mainostaan ( yllä ) eikä sillä ole mitään Raamatun jaloinpiin hyveisiin perustuvaa tunnustusta, vaan maagisella ”tunnustus”-käsitteellä valtaa pitävä huijaa srk:n ymmärtämättömiä hallintoelimiä ja muutamia seurakuntalaisia antamaan kentältä palautetta, jolla päivitetään lakia valtiokirkon etuun! Pieni kimppa laitetaan potkimaan paha ulos varoitukseksi toisille ja näyttämään, että keksityt lait eivät ole turhia! Palvelukseen valitut uskonnollisesti motivoituneet työntekijät ovat taipuvaisia ottaman kovan edessä itseensä ja yhdistämään karmeatkin kokemukset jollakin tavalla Jumalan tahtoon ja saattavat kuulla hänen varoituksensa luulossa, että tuomiokapituli olisi hyvän Jumalan asialla. Kun suomukset putoavat, aletaan huomata, että tuhoisa tapahtuu ”ilmiannetun kannalta” tavalla, josta hänen on lähes mahdoton saada aluksi selvää siitä mitä oikeasti tapahtuu. Vasta jälkeenpäin kantelu kantelulta rahaa palaessa puolustautumiseen hän näkee paremmin konahtelut, pikkupöksyt, uhkailut, ”kovemmat otteet”, harhautukset, huutamiset, syrjäyttämisen, nauhoitukset saarnoista ja pimeän juoruilun oikeudelle, jne. ja ennen kaikkea sen, että kapituli provosoi ja antaa jatkua ”kantelukierteen” eikä koskaan estä eettisesti ala-arvoista puuhailua. Siinä kirkon tunnus oikeasti. Se näkyy ”pestyjen” ja kapitulin palkkaamien psykiatrien lausunnoissa ristiin rastiin. Loppukuulustelussa jäi minun osuuteni kokonaan käsittelemättä, keskustelematta ja luin tuomilauselman kyökkiteologian netistä, josta en tunnistanut itseäni enkä rikoksiani. Niin käy papille, kun tutkii Jumalan sanan eksegetiikkaa, juutalaisuutta, Raamatun Jahvea ja Jeshuaa ja siitä syntynyttä muunnosta, pakanoiden kristinuskoa, jonka jo UT:ssa alkanut antisemitismi pesiytyi kristinuskoon ja näkyy kirkkoisät - Augustinus - Martti Luther - Adolf Hitler -linjalla tänään Suomen Ev.-Lut. kirkon tunnustuksessa! netti: Outokummun pappi Luostarinen, alla linkki: 1122 blogia Jorma Luostarinen Outokumpu

RAAMATUSSA ISRAEL ON KRISTUS Vittorio Messori kirjoittaa tulkintansa kirjassaan Jeesus Nasaretilaisen arvoitus,1981. ”Juutalaisvastaisuus on … yhtä vanhaa kuin juutalaisuuskin. Se syntyy …hämmästyksestä ja suuttumuksesta, jota tämä kansa herättää kieltäytymällä sekoittautumasta ja …muihin kansoihin. Tähän heitä ei ole saatu uhkauksilla… Islamilaiset käännyttivät miljoonittain kristittyjä ja pyyhkäisivät pois uskon Jeesukseen Kristukseen kokonaisista maista, mutta hekään eivät pystyneet käännyttämään juutalaisia. … juutalaiset ovat vapaaehtoisesti seuranneet sen ristiinnaulitun Messiaan (Kristuksen) esimerkkiä, jota kristityt palvovat. Juudas Halevy, suuri keskiaikainen juutalaisrunoilija, kirjoittaa: ”Halveksitun uskonnon puolustus”: ”Te, jotka kutsutte itseänne kristityiksi, olette nostaneet kunniaan poljetun, kiusatun, ja ristiinnaulitun ihmisen tilan. Nyt me kannamme teidän keskuudessanne tätä ristiä – juuri me edustamme tuota nöyryytettyä ihmistä, jota te sanotte palvovanne.””…. Juutalainen uskonto kiinnittyy siihen toiveeseen, että ihmiskunnan ponnistukset johtavat kohti sitä lunastuksen aamunkoittoa, jolloin paha ei enää hallitse maan päällä. Jollakin yksityisellä henkilöllä ei enää ole merkitystä, vaan ajalla ja tapahtumilla. Ihmiskunta liikkuu kohti tuota tulevaisuutta omin voimin ja Messias saapuu jatkuvasti.” Tämä on Dante Lattesin yhteenveto tämän päivän Israelin messiaanisista odotuksista. Hän jatkaa: ”Sankarillisten aikojen Messias-ihmisestä, tulevaisuuden esikuvasta, Daavidin pojasta, tulee Messias-kansa: Israel on ”Jumalan palvelija” (ebed Jahve), joka kärsii maailman onnen puolesta ja maailman käännyttämiseksi.” Mutta entä Flavius Josefuksen aikoihin odotettu ”maailman hallitsija”? Lattes jatkaa: ”Se oli suuremmoinen haavekuva, runollinen unelma, jonka juutalaisten raamatunkirjoittajien vilkas mielikuvitus oli luonut. Evankeliumit saavat virikkeen näistä kansan mielikuvituksen tuotteista, jotka pukivat messiaanisen ajatuksen Messiaan inhimilliseen hahmoon.” Messorin kirjoitus avartaa oman perinteemme ymmärtämistä. Hän omassa Raamatun tulkinnassaan on yhtä oikeassa kuin 30000 kristillistä kirkkoa, jotka kaikki tavoittelevat monopoliasemaa tunnustuksillaan, myös Suomen Ev.-Lut. kirkko, joka omatekoisilla papereilla heittää papin yli laidan. Kahden regimentin opin sekoitus toimii hyvin! Ei riitä mökin mummolla usko käsittämään faktoja! Järjestelmä on rakennettu siten, että kirkolliskokoukselta viesti kulkee srk:iin usean välitason kautta ja kukin taso voi päsmäröidä mieleisekseen, joutumatta kellekään vastuuseen, esim. srk:n kirkkoneuvosto suhteessa pappiin. Kantelija-seurakuntalainen ei koskaan joudu tilille kirkon taholta, vain pappi. Pappi taas on tuomiokapitulin armoilla eikä voi käsitellä asiaansa tuomiokapitulissa kirkon sisällä. Hänen on valitettava valtion oikeuteen kirkon ulkopuolelle. Olipa hän syytön tai syyllinen, päätös ei hetkauta järjestelmää eikä valittaja saa sanktiota. Ollessani 16 kertaa ”ilmiannettuna” tuomiokapitulissa sain kurkistaa kirkon hallintoon. Jokainen pappi tietää pääasiat siitä, miten juutalaisen Jeshuan ympärille syntynyt perimätieto vähitellen laajeni, kehittyi ja sai institutionaalisia muotoja Rooman valtakunnassa – ilman juutalaisia, höh! Jokainen nyky-Raamatun sana, kertomus, henkilö, asia jne. on yksi säie satojen tulkintamahdollisuuksien joukossa. Uskomme palautuu yhtenä säie-palapelinä alkuajan jättiläispalapeliin ja siitä muodostuu yhä uusia palapelejä eli tunnustuksia oppeineen, jne.. Messorin tekstin valossa tulee mieleen kysymys: Jos hänen lähteittensä Kristus eli Israel olisi valloittanut ajanlaskun alusta lähtien koko maailman eli toteuttanut Daavidin valtakunnan, olisiko se Kristus parempi kuin kirkon? Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen”. 1121 blogia, alla linkki

JUUTALAISTEN JUMALAKSI KOHOTTAMISEN MAHDOTTOMUUS Vittorio Messorin Jeesus Nasaretilaisen arvoitus 1981 käsittelee Jeshua-perinteeseen liittyviä ongelmia. 1. Verrattuna muihin messiaisiin, Barabbas, Teudas, Bar Kokkba, Jeshuan merkityksen nousu UT:ssa on mahdoton yhtälö. 2. Yhteiskunnan vastainen profeetta ei nouse Messiaaksi. 3. Paavalin Kristus ei ole Jeshua. 4. Jahven rinnalle ja Jahvesta ei lähde Jeshua-äijää. 5. Jahve on ainut monoteistinen Jumala, jossa ei ole osajumalia (kolminaisuusoppi ). 6. Paavalin Jumala-ihminen Kristus ( 2-luonto-oppi ) on väärennös Jeshuasta, joka oli ”Marian poika” = huoran pentu (neitseestäsyntymisoppi )( Raimo Harjula ). 7. VT:n Juutalainen ei palvo ketään ihmistä, ei keisariakaan jumalana, mieluummin kuolee. 8. Kristittyjen Jumal-ihminen on kauhistus numero 1, äärimmäistä Jumalan pilkkaa: ”Silloin ylimmäinen pappi repäisi vaatteensa ja sanoi: ”Mitä me enää todisteita tarvitsemme? Katso, nyt kuulitte hänen pilkkaamisensa. Hän on vikapää kuolemaan.” ( MT 26 ). 9. ”Muhammed ja islam ovat seemiläisen hengen vastalause kristinuskon röyhkeydelle. Niinpä Jerusalemin temppelin paikalla kohoavan Omanin moskeijan kupolissa onkin kristityille varoitus: Jeesus on vain Marian poika, ihminen ihmisten joukossa.” 10. Jeshuan jengi meni pidemmälle kuin pakanat, jotka kauhistelivat taruväitteitä, että Jeshua oli Jumala ( Logos ) jo ennen syntymäänsä”. Siihen iski roomalainen Kelsos. 11. Jahve ei ruumiillistu eli inkarnoidu ihmiseen. Hän on itsekäs erämaan Jumala, luonnonjumala, kaiken Herra, Israelin ja koko maailman Valtias, jne.…, joka puhuu palvelijoidensa ja profeettojen kautta. ( Arne Runeberg ), Jesu korsfästelse i regionshistoriska belysning, 1952 ). 12. Jo ”v 1934 Italian kriittistä koulukuntaa edustava Piero Martinetti kirjoitti, että ainoa kristinuskon syntyä selittävä olettamus, jonka mieleltään terve henkilö voi hyväksyä, on se, että se sai alkunsa opetuslasten harhakuvitelmista, kun nämä uskoivat nähneensä ylösnousseen Jeesuksen.” Risto Uron, Matti Myllykosken ja globaalissa kriittisessä eksegetiikassa arvaillaan ylösnousemuskokemuksen syntyä: Jeshua vain piiskattiin, ei kuollut hirressä; hänet vietiin virkoamaan; hirressä oli väärä mies, samannäköinen; Jeshuaa ei haudattu ollenkaan; haudan ilmestykset ovat kerronnallinen tarina, perustuu hallusinaatioihin, Jeshuan ystävien surutyöhön, pettymyksiin Mestarin lupausten suhteen ja toiveisiin hänen tulevasta valtakunnastaan ja paluusta takaisin. 14. ”Augstein: Jeesus ei rinnastanut itseään Jahveen, vaan opetuslapset lisäsivät tämän suuntaisia väitteitä evankeliumeihin. Mutta myös he olivat juutalaisia. Jos ei kerran mestari ollut yltänyt moiseen hulluuteen, miksi siihen olisivat päätyneet hänen oppilaansa?” Jeshuan kuoleman jälkeen tyylitellyt perinteen tarinat muuttuneissa olosuhteissa selittävät myös ensimmäisen kristillisen marttyyrin kohtalon juutalaisten oikeaoppisten kynsissä, kun Stefanus kivitettiin kuoliaaksi. Ihmisen asettaminen Jahven vertaiseksi oli pelkkää potaskaa! Toinen nuhruinen profeetta, herätyssaarnaaja ja henkien manaaja hissattiin Golgatan hirteen neuvoston eli yliopiston, maisterirabbien, maan hallituksen ja korkeimman oikeuden iloksi, ja heidän rikollisensa puolelle sijoittuva Stefanos sai kuolettavan kivenmurikan tyhmään kalloonsa! ( APT 7 ) Hänenkaltaiset erotettiin ja erotetaan synagogasta. Suomen Ev.-Lut. kirkossa heitetään henkilö, joka tutkii Raamattua ja haluaa löydöillään rikastuttaa seurakuntalaisen uskoa pois fraaseista tekaistulla nimikkeellä, ”tunnustuksen vastaisuus”. Tuomiokapituli ei edes tiedä, mikä se on: ”Sitä ei sinulle sanota; riittää, että me tiedämme sen!” Kunhan kiusataan ja annetaan srk:n uskovaispoliitikkojen kiusata tuöntekijää valtiokirkon mahdottomalla yhtälöllä ja kahden regimenttiopin jäänteellä! Pappien sielunhoitajan roolissa piispa pehmeästi utsii papin sielun ja ylituomarin roolissa latoo kovan tuomion: Pysyykö vai poistuu - kuvittelemaansa valtion laitoksen etuun? Asessori välitauoilla vittuilee nauraen päin naamaa ”ilmiannetun” synneistä ja kehottaa ”julistamaan evankeliumia”! Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku outokummun pappi luostarinen 1120 blogia alla linkki

VALTION USKONTOLAITOKSEN EKSYTYS Luin italialaisen sanomalehtimiehen Vittorio Messorin kirjoittaman Jeesus Nasaretilaisen arvoitus 1976. Sain edellisenä vuonna pappisvihkimyksen. Enpä arvannut tulevia seikkailujani kirkossa: 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä ilmaiseksi, huutelua, nöyryytyksiä, omien housujen alaskiskomista, tuomarin aluspöksyjen katselua, huutamista, hyppimistä oikeussalissa, nauhoituksia sakastissa ja povitaskussa jumalanpalveluksessa, psykiatrin lausuntoja ja perumisia, syrjäyttämistä toimituksista, nimittelyä, yllyttämistä, harhauttamista, suostuttelua, kieroja lupauksia, tönimistä rintaan ennen menemistä ehtoollisen jakoon, väärän valan antamista, väärennettyjä nimikirjoituksia, erottamista papin oikeuksista ”kirkon tunnustuksenvastaisuudesta”, jne. 25 vuotta. Joko riittää valtion palkkaamalle (siihen aikaan ) ”tuomiokapitulille todistusaineistoksi” ja ”Jumalalle rukouksin kuultavaksi ja ratkaistavaksi”. Nyt papin oikeuksista erotettuna alkaen 2006 menneet ovat tätä päivää, vaikka selviämis-kestämis-terapiakäyntejä tuli yli 500 kpl. Luettuani Messorin kirjaa sivulle 32 oma tarinani omassa mielessäni omassa sarjassaan alkoi elää tunnetasoa repien. Pastoraalitentteihin 1980-luvulla olin lukenut samantapaisen kirjan, jossa oli ohjelmajulistus: Jeesuksen pyrkimykset ja esimerkki ovat hänen jälkeiselle kirkolle malli ja työnäky! Jouduttuani ensimmäisiä kertoja valtion palkkaaman piispan eteen hän utsi perusteita saarnoilleni: ”Mitenkäs sinä näin puhut, kun toiset papit eivät?” - ”Luin idean teidän omista tenttikirjoista ja sovellan papinvalaani ”Jumalan ja ihmisten edessä”. Kylläpä pomppasi! Eipä ollut kauan tenttikirjana moinen potaska ja eksytys! Vittorio kirjoittaa: ”Uskovan nöyrä, mutta peräänantamaton pysyttäytyminen ”uskomattomassa” uskossaan / stultitia crucis ), joka vieläkin, kuten aina, on maailman vallanpitäjien ja viisasten silmissä terveen järjen ja hyvien tapojen vastainen, sisältää sellaista olevia oloja mullistavaa voimaa, että se on ollut huolen aiheena viranomaisille ja järjestelmille. Miten voitaisiinkaan suvaita, että sellainen henkilö, joka väittää kaiken inhimillisen vallan tulevan itse Perkeleeltä, olisi myös Jumala. ”Perkele… näytti hänelle yhdessä tuokiossa kaikki maailman valtakunnat ja sanoi: ”Sinulle minä annan kaiken tämän valtapiirin ja sen loiston, sillä minun haltuuni se on annettu, ja minä annan sen kenelle tahdon.” ( LK 4 ). ”Vain jos tämä inhimilliset arvot ja arvojärjestykset kumoava usko muutetaan sellaiseksi hengelliseksi kulttuuriksi, joka seuraa yhteiskunnan hallitsevaa suuntausta, voivat vallanpitäjät suhtautua siihen rauhallisesti. Vain jos Jeesuksen Jumalasta tulee pelkkä taru – vain jos evankeliumit menettävät historialliset perusteensa, jolloin myös niiden yleiset arvot kumoavan sanoman voima vähenee – voidaan toivoa palattavan takaisin harmittoman filosofiseen Jumalaan. – Siihen, joka siunaa ja perustaa arvojärjestyksiä (” läsnä ovat kirkolliset sekä siviili- ja sotilasviranomaiset ”) ja pitää pystyssä kaikenlaisia valtaistuimia ja kunniapalleja… Tällaisesta Jumalasta on hyötyä hallitsijalle ja yhteiskunnalle eikä siitä toisesta, jota maailman valta ei saanut taivutettua, vaan joka sen piti tuomita kuolemaan.” Omassa kokemuksessani valtiokirkon pappina jouduin tutkimaan asioita: Mitä enemmän turvauduin hengessäni UT:n Jeshuaan ja puhuin hänestä, sitä huonommin minulla kävi. Kirjoitukseni valossa niin pitikin käydä ja käy jokaiselle kaltaiselleni! Messorin kirjasta älysin vasta nyt, että yliopiston mainostama kriittinen Raamatun selitys ”taruineen” tukee antisemitististä juutalaisen Jeshua-äijän vastaista kirkkopolitiikkaa faktoista tietämättömille! Itse käytin selitysmallia rikastaakseni srk:n uskoa fraasien sijaan. Kirkon sotilas-tohtori-juristi-khra-virkamiehille se oli tunnuksen vastaista ilman tuomion yksilöintiä. Kysyin sitä kapitulin tuomarilta. Vastaus: ”Sitä ei sinulle sanota, riittää, että me tiedämme sen!” Ompa pimmeetä”, sannoo ekspappi rikollisella savonmurteella! Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1119 blogia alla linkki

USKOVAISEN KYMMENET KASVOT Kirjoitin otsakkeella Pielisjokiseutuun Enon Uimaharjun pappina 24.7.-79 ollessani 30 v. Nyt 46 v myöhemmin allekirjoitan kaiken. Hieman lyhennettynä: ”Puhun nyt siitä, mitä olen pappina kokenut. Lähden liikkeelle siitä, mitä minulle merkitsee kristittynä eläminen. Käsitykseni mukaan uskovaisille evankeliumi on tuntematon. He ovat kovaäänisimmin esillä mutta sisältä vain hedelmän luita. He tekevät itsestään hurskaita ja pakenevat pahaa maailmaa. Kuten Hesarista luimme, kirkon sanoma ja ihmisten arkielämä eivät kohtaa. Uskontoon on sotkettu siihen kuulumattomia asioita. Uskovaiset antavat vääristyneen ja sairaan kuvan. Sen ilmentymiä ovat kristillisyyden nimellä rakennetut omatekoiset opit, ihmiskuva ja arvot, joista kiivaillaan omassa poppoossa ulkopuolisia vastaan. Minulle itselleni kristittynä eläminen merkitsee sitä toivetta, että minusta löytyisi mahdollisimman vähän seuraavia superuskovaisten hyveitä. 1. EPÄREHELLISYYS. Uskosta tehdään elämän ainut asia ja suljetaan pois realiteetit. 2. VÄKIVALTAISUUS. Lyödään Raamatulla päähän pakanaraukkoja ja halveksitaan heitä. 3. YLPEYS JA ITSEKKYYS. Uskovainen pitää itseään ”uskovaisena” ja siksi hyvänä. Uskosta tehdään ihmisessä oleva kelvollisuus Jumalalle. Jo Martti Luther varoitti siitä 500 v sitten. Taivaaseen uskotaan mentävän ”uudestisyntymisellä”, ”herätyksellä” ja ”parannuksen tekemisellä”, noilla uskotuilla hyveillä, mutta syntisiksi haukutut eivät näe niistä mitään merkkejä rakkauden näkökulmasta, vaan pelkkää ilkeyttä, pahuutta ja taivaspaikan varaamista muiden ohi. 4. SIELUN PIMEYS. Uskovainen ei suostu arvioimaan itseään, kun hänen lähimmäisensä yrittävät auttaa. Leimattuna uskovaiseksi sielujen köyhyys suhteessa ulkopuolisiin vain lisääntyy. Toiset näkevät, missä hän menee, hän itse ei. 5.EPÄAITOUS. Uskovainen lipruilee isompien ja vaikutusvaltaisten edessä, mutta kun he kääntävät päänsä, peto alkaakin purra puolustuskyvyttömiä. 6. TUNNEKÖYHYYS. Uskovainen piilottelee rakkauden ja hyveellisyyden tunteita ja omasta tyhjyyden tilasta alkaa potkia ”maailman ihmisiä”. Paetaan maailmaa ja vihataan ”maailmassa olevia”. Omassa pikkujengissä se toimii kaltaisten kanssa. Ryhmän profeetan ja papin mielipiteitä sanotaan Jumalan sanaksi. Osoitetut tunteet ovat ulkopuolisten kokemuksessa pelkää loukkausta, eivät houkuttele seuratuvalle. 7. MORALISMI. Uskovainen ryhtyy tuomariksi, jakaa ”lakia”, johon verhoaa evankeliumin. Hän määrittelee ”oikean kristityn” puhetavan, vaatetuksen ja ihmisyyden omalla ”raamatullisuudellaan”. Mitään uuden etsintää, kyselyä, tutkimista ja ihmisenä kasvamista ei saa olla. 8. KÄÄNNYTTÄMINEN. Uskovaiselle vain hänen kuppikuntansa on oikeaa, muut eivät mitään. Heidät hylätään lähetyskutsumuksella ”pakanoiksi”, ”kortinpelaajiksi”, ”huoriksi”, ”juopoiksi”, ”uskottomiksi” ja ”ateisteiksi”. 9. HARHAISUUS. Uskovainen kuvittelee päänsä sisällä suuriakin hengellisiä fiiliksiä Pyhästä Hengestä ja suuretkin kuulijajoukot hurraavat omatekoisilla ”raamatullisilla” tunnussanoilla, joilla uskotaan päästävän taivaan portista. 10. ILMIÖIDEN taustalla ovat ”suuret Enon srk:n herätykset”, joista kirkon säveltämässä kirkkohistoriassa oli jäänteet näkyvissä vielä 1970-luvulla. Silloin jo näkyi, että moisella ei ole tulevaisuutta, josta sen ajan kappalainenkin, hyvä Raamattuopiston äijäpappi paasasi. Uimaharjun kirkko on myyty tarpeettomana, esikoisten rukoushuone on kulttuuriteatteri ja kirkon myymät aneet eli kasteet, vihkimiset ja hautaukset eivät riitä pappien lurituksiin ja homeisen kirkon korjaukseen! Minä sain tuomiokapitulissa juostavakseni seuraavassa työpaikassa 16 kantelua ja istuntotauoilla ironiaa tästä kirjoituksestani. Tarinan pohjavire syntyy Suomen Ev.-Lut. kirkon julkis-oikeudellisesta kerjuuasemasta valtiossa ja 1500-luvun Saksan antisemitistisen Martti Lutherin kehittämästa kahden regimentin opista, maallinen valta ja hengellinen valta. Sen sekasotkusta Adolf Hitler kehitti natsiteologiaa ja kirkkomme tänään tekohengittää elämäänsä ja potkaisee tekaistun salaperäisellä ”kirkon tunnustuksella” papin ulos Jumalan kunniaksi ja srk:n parhaaksi, kuten kanteluissa runoillaan ja Jumalaa rukoillaan. Jorma Luostarinen Outokumpu nettihaku: ”outokummun pappi luostarinen” 1118 blogia, alla linkki