KUUNTELIN JA KATSELIN Kuuntelin ja katselin lähettämäsi videon kännykästäni. Kuvan terävyys oli hyvä mutta äänitystekniikka kaipaa hiontaa. Taustalla kuului jatkuvaa kohinaa, puhuivatko kuulijat itselleen tai toisille? Jonkin verran sinun näköinen, minua nuorempi mies, puhui Jumalan Sanaa hyvin persoonallisella tyylillä, luontevasti, hyvällä mielellä ja vakuuttavasti. Asuna hänellä oli puvun takki, jonka värin tulkitsen viittaavaan osittain katumukseen ja osittain Pyhään Henkeen. Sopii siis hyvin jokaiselle saarnamiehelle, kun hän astuu kuulijoiden eteen, toivossa ja tarkoituksessa kertoa jotain Kirjoituksista! Juhlien aihe oli jotain ”Jumalan Rakkaus”. Hyvä aihe jokaiselle ihmiselle täällä, jokaisena elämän päivänä. Väki oli kokoontunut kirkkoonne. Se on suurta elämässä, ken ymmärtää ja pääsee sillä tavalla ”sisälle Jumalan valtakuntaan”. Mutta kaikki eivät pääse! Minä en kuitenkaan pysty mittaamaan, kuka pääsee, kuka ei. Ja teksteissä itsessään kerrotaan, että lopputulos on yllätyksellinen! Jumalan armotaloudessa on monia tapoja meille ihmisille ilmentää uskoa, ”olla uskossa”, koska me kerta kaikkiaan olemme moninaisia, monilla napeilla varustettuja. Me teemme asiat vaikeiksi, koska olemme syntisiä itsessämme! Onneksi riidan ratkaisee se, mistä isäsikin puhui: Jumalan teko Jeesuksessa ja siihen uskominen. Me tulemme sukumme ja perinteemme tuhansien vuosien taustasta ja jo geneettisesti toistamme ihmisyyden vanhaa lakia meissä. Isäsi ei pakottanut mihinkään kaavaan. Itse sain työsarallani tuntea tulevani pakotetuksi toisten saneluun, joka ei sopinut juuri minulle – alhaalta ”hyviltä uskovaisilta” ja ylhäältä hiippakuntakuntahallinnosta. Se oli minun tieni. Isäsi puhui teksteistä, tekstien kautta. Hyvä niin. Tekstien tulkintana on UT syntynyt VT:n taustasta. Ja VT:n ihmiset elivät heidän teksteistään ja elävät Israelin perinteessä. Luterilaisella puolella ei kovinkaan paljon lähdetä teksteistä vaan päivän teemasta ja pyöritellään se yleis-humaaniseen kaavaan. Tekstien ongelmat, erilaiset tulkinnat ja niiden aikahistoria jätetään pois, ”koska pappi saarnaa 14-vuotiaan tasolle, joka ei ole vielä käynyt rippikoulua”! Pimityksellä kirkkolaitos suojelee itseään! Se on teologin koulutuksen saaneelle tosi alentavaa! Se on tosi surkeaa, koska uskomisen faktaa meille ovat vain pyhät kirjoitukset. Minä yritin valottaa niiden syntyä, kulttuuriyhteyksiä, sanojen alkuperäisiä merkityksiä ja tekstien myöhempää muuttunutta käyttöä jakamattoman kirkon aikana, mutta huonosti kävi. Terveisiä vaan ja vointeja! Jorma

Outokummun pappi Luostarinen Outokummun kappalainen palveli seurakuntaansa 25 vuotta. Uskalsi riparileirillä puhua, että Jeesus opetti, että Lasarus pääsi taivaaseen ja rikas piittaamaton mies joutui helvettiin. Joku otti herneitä nenäänsä: eihän RIKKAITA saa lähettää helvettiin! RIKKAAT KUULUVAT TAIVAASEEN ja köyhät uskottomat kärvistelkööt taivaan ulkopuolella ties missä, pohti valittaja, jonka uskonkäsitys lienee se, että ihmistä on luoja siunannut, jos se on rikas ja on luojan kirouksessa, jos on köyhä. Ja entäs papin mieltymyt Vanhaan Testamenttiin ja juutalaisuuteen? Jos pappi ajattelee jotain myönteistä juutalaisesta pelastussuunnitelmasta, esim. ICEJ:n ajatusten olevan kannatettavia, onko se muka jo erottamissyy??? ...jo ajat sitten. "Menkäämme mekin Hänen kanssaan (ev.lut.kirkon) leirin ulkopuolelle Hänen pilkkaansa kantaen!" ...Säästyy samalla kirkollisveron maksusta, sillä mitä mieltä on tukea Raamatun opetusten vastaista organisaatiota? EI KERRASSAAN MITÄÄN MIELTÄ, VAAN SEHÄN OLISI PERÄTI SYNTIÄ!!! Luostarisen ohella työpaikkakiusattuja, sittemmin tuomiokapitulin päätöksellä erotettuja pappeja taitaa olla jo kolme: Sampsa Kuusamo Ylitorniossa, Harri Kekäläinen Helsingissä ja Heikki Järvenpää Parkanossa. Kaikista on kanneltu tuomiokapituliin mitä erilaisimmin syytöksin. Ja tkli on sitten sorvannut tunnustuksenvastaisuudesta erottamislausunnon. Luostarinen on joukon seniori, 25 vuotta helvettiä ilman ulospääsymahdollisuutta. Paitsi nyt: suora erottaminen ja pappisoikeuksien menetys. 25 vuotta helvettiä ilman ulospääsy mahdollisuutta. Tämä oli loistavasti tiivistetty. Kiitos. Hienoa Itse kuuntelin 1-9 luokkaan asti kyseisen henkilön saarnoja enkä ole kuullut tommosia outouksia.. Taitaa henkilö viitata tähän 'pahaan' kirkkoherraan joka tukehtui kanankoipeen malmikummussa. (olen kuullut en vahvista) mutta paha sai palkkansa. Olen Outokummun seurakunnan jäsen ollut aikoinaan. Ko. Luostarinen on usein saarnannut vastoin luterilaista ja kristillistä uskoa. Onko ihan normaalia jos kappalainen koulun aamunavauksessaan vertaa Jeesusta Saddam Husseiniin, Osama Bin Ladeniin ja kutsuu Neitsyt Mariaa "puuseppien huoraksi"? Kuka täysissä järissä ja uskossa oleva päästäisi tämmöstä suustansa? Kuka teologi sanoo sotainvaliidien juhlassa "kun te leikitte síellä metsässä" tarkoittaen sotaa, pahoittaen näin kaikkien mielen. Ja pelottelee kehitysvammaisia ja heidän hoitajiaan helvetillä niin että osa joutuu hankkimaan psykiatrista apua`? Hän on myös eräissä ristiäisissä todennut äidille että "elä imetä, tissit alkaa roikkuun".. On siinä meillä ollut ihana kappalainen, jonka saarnat olivat monesti aivan sisällöttömiä, latinankielisten sanojen suomentamista ja rivouksien puhumista. Kenenkään usko ei vahvistunut hänen saarnoista. Henkilönä Jorma Luostarinen osaa olla mukava, empaattinen mutta myös rivo ja perverssi. Vastaavan kaltaista värikästä tekstiä voit halutessasi poimia Raamatusta ja suurtenkin herätysjohtajien (Ruotsalainen, Luther, jne) puheista, omiin nimiin kirjatuista mutta etenkin toisen käden lähteistä. Niinhän Belsebub on aina lukenut Bibliaa: lause sieltä, toinen täältä - aiheyhteydestä, tilanteesta ja kokonaisuudesta välittämättä. Toisin kuin väität, tiedän henkilöitä joiden usko vahvistui hänen saarnoistaan, jotka todella olivat muuta kuin liturgista taivastelua tai sanahelinää. Pohjoiskarjalainen huumorintaju (liekö sellaista?) oli varmaan kovilla. Perverssiä hänen toiminnassaan oli, että hän pysyi "yhden naisen miehenä", ei sortunut viinaan eikä rippilasten käpälöintiin toisin kuin eräät muut papit. Koska pidit häntä mukavana, niin miksi et koskaan kysellyt hänen saarnoistaan häneltä itseltään? Kävin kerran Outokummun kirkossa siellä käydessä ja hän saarnasi koin sen hyvänä ja keskustelin hänen kanssaan saarnan jälkeen koin miten oppinut hän oli .Nyt kuulin jälkikäteen miten kirkkoherran käytöksestä olisi ollut paljon huomauttevaa eli hän siirsi katseensa yleisöltä kappalaiseen. Näin kerrottiin: Kun vastanimitetty kappalainen muutti kaupunkiin 25v sitten, tervehti silloinen kirkkoherra uutta tulokasta sanomalla 'emmehän me sinua olisi ottaneet, mutta ainoana hakijana Tuomiokapituli määräsi virkaan'. Siitä se sitten alkoi. Juoruilu jatkui sanonnoilla pitkätukkainen, hippipappi jne. Omituista nimittelyä hätkähtivät humanisti, ekumeenikkoja alueella ei liene ollut silloin eikä kaiketi vieläkään. Kaupungin ja seurakunnan valtuustoihin äänestettiin kappalaisen vaimo, mutta tämäkään ei vakuuttanut herännäiskirkollista suuntaa huomaamaan asukkaiden halun pitää kappalainen seurakunnan työntekijänä ja perhe Outokummussa. Seurakunnan kriisiapu 1980-luvun outokumpulaisessa muutosvaiheessa suuntautui kappalaisen ajojahtiin. Tuomiokapituli on tukenut ajojahtia kolmen eri piispan - Malmivaara, Sihvonen ja Riekkinen - valtakaudella. Kirkkoherra sai kriisiapua, hänestä tuli rovasti. Entä kappalainen, yksin. Kirkon sisäiset lahkot ovt julmia ja raadollisia. Piispa Riekkinen perää "eettistä keskustelua" Kotimaa-lehdessä. Voisiko sen aloittaa omassa tehtävässä, omassa Kuopion hiippakunnassa ja koelaitoksena Outokummun seurakunta? Kuka antaisi turvapaikan kirkon kiusatulle työntekijälle? Rakasta lähimmäistäsi niinkuin Harvassa työpaikassa saa 25 vuotta pelleillä ja puhua työnantajaansa vastaan Mitä 'realisti 23' tarkoitat pelleilyllä? Eikö koko kirkon toiminta ole yhtä pelleilyä sisäisine lahkoineen, rituaaleineen ja mystiikoineen. Kirkko on niin kirjava koaliitio jäseninään kristittyjä ja maallistuneita pellejä, ettei voi puhua mistään 'puhumisesta työnantajan normeja ja ambitioita vastaan'. Julkisyhteisö vailla sisältöä! Onko diakoniatyö pelleilyä ja Suomen evankelisluteriaisen kirkon vastaista toimintaa. Tuleeeko vanhat ja ongelmaiset unohtaa ja palvella hallintoa? Luostarinen teki eniten koko Outokummun kirkon historiassa kotia käyntejä ja jaksoi kuunnella ihmisten huolia , hänellä oli aina aikaa vähäosoisille eikä koskaan sanonut pahaa sanna esimiehestään jolla taisi olla paljon peiteltävääomassa elämässään. missähän päin mahtaa tämä pastori vaikuttaa nykysi ? Edelleen paikkakunnalla asuu Kalastelee lähes päivittäin Erä-ja luontokeskuksella Outokummussa :) Eniesänä Okulaisena TYKKÄSIN LUOSTARISESTA t-putos tästä hitaasta koneesta.SORRY paras pappi kautta aikojen Outokummussa. Kansan mies jota ei tarvinnut pokkuroida, kävi kylässä ns tavallisten ihmistenkin luona. Vanhukset pitivät hänestä ja usea halusi nimenomaan Luostarisen siunaamaan sitten kun sen aika on. Outokumpu on niin sisäänlämpiävä paikka ettei siellä hyväksytä erilaisuutta, juorutaan ja pahaa puhutaan toinentoisistaan, hankkisivat elämän eivätkä kyttäisi muiden elämää. Menettivät hyvän papin.En yhtään ihmettele jos Luostarinen ei enää jaksanut henkinen paine oli niin kova Outokumpulaisten ns kerman paskan puhumisen takia Jorma on hyvä ihminen ja hyvä tyyppi. Kyllä on ihmisläheinen tavallista ihmistä ymmärtävä pappi omaa valtavan tietomäärän uskonasioista.

Piispa Riekkinen ja Outokumpu - paljastuuko tapahtumat Joululahja 2007-11-26 16:01:28 Ilmoita Piispa Riekkinen toimittaa piispantarkastuksen Outokummun Evl-seurakunnassa - kertookohan hän ja mitä hän kertoo? Miksi Kuopion tuomiokapituli ei ole tehnyt tiedotetta pastori Luostarisen erottamisesta? Turun tuomiokapituli julkaisi Rankisen tapauksesta tiedotteen ja piti lehdistötilaisuuden. Onko salattavaa vai ovatko erottamisperusteet jopa ihmisoikeuksien vastaisia? Marraskuu * 30.11.2007 Outokummun seurakunnan piispantarkastus Joulukuu * 1.-2.12.2007 Outokummun seurakunnan piispantarkastus 5

ALKUPERÄISEN USKON TUHO Löysin sattumalta VT:n tutkija Antti Laaton artikkelin ”Juutalais-kristityt häviävät”. Siinä on hyvä startti kristitylle, joka kaipaa selkeyttä siihen, mistä usko tulee. Ollessani 30 v:a pappina näin, että mökin mummolla, tavallisella kirkkovieraalla ja hienostuneella Euro-kristityllä ei ole mitään mielenkiintoa ”kirkon uskon” ja ”meidän uskon” pohtimiseen. Turha oli saarnata uskon juurista ihmisille, jotka pitävät uskomistaan tässä ja nyt ainoana totuutena. Papin pienikin lipsuminen tutusta sanamuodosta herättää epäilyksiä papin kutsumuksesta! Antti Laato kirjoittaa: ”Juutalais-kristityt häviävät. Kristillisen kirkon vakavimpiin teologisiin virheisiin kuuluu juutalais-kristittyjen ryhmien "tuhoaminen". Kritiikki Ebioneja vastaan lienee ollut oikeutettu alusta alkaen, mutta Nasaretilaisten savustaminen ulos kirkosta tai heidän pakottaminen pakanakristilliseen muottiin johti siihen, että kristinuskon juuret irtautuivat juutalaisuudesta ja osittain tämän myötä myös Vanhasta testamentista. Ei ole epäilystäkään siitä, etteikö juuri Nasaretilaisten ryhmä olisi edustanut sitä UT:n sallimaa oikeaa juutalais-kristillisyyttä, jonka edustajina olivat ei vähemmän kuin Herran valtuuttamat apostolit Pietari, Jaakob ja Paavali. Juutalaisuudesta kristityksi kääntynyt Epifanius näyttää olevan ensimmäisiä hunsvotteja, joka salli itsellensä laukoa kohtalokkaat kuoliniskut juutalais-kristillisille veljilleen. Toisaalta kristinusko oli saavuttanut merkittävän aseman 300-luvun alussa jKr. Siitä oli tullut Rooman vallan virallinen uskonto. Pakanakristillisyys sai yhä enemmän jalansijaa, ja juutalaisuus koettiin vieraana. Ampuessaan rajusti tykeillään juutalaiskristittyjä vastaan nämä tykit samalla ponnahtelivat taaksepäin ja suistivat kristillisen kirkon oikeasta apostolisesta uskosta monisatavuotiseen dilemmaan. Kristillisellä kirkolla on juutalainen Vapahtaja ja juutalaiset apostolit, mutta ei enää juutalais-kristillisyyttä.” Nämä Laaton toteamukset ovat historiallinen fakta ja löytyvät tuhansista oppikirjoista. Uskomme on siis syntynyt juutalaisuuden sisällä 2000 v:a sitten: Jeesus oli juutalainen mies silloisessa Israelissa; hän liittyi isiensä perintöön ja toimi kaikessa sen mukaan; elettiin juutalaisessa ”hengessä”. Hänen jälkeen hänen nimissään kulkeva usko siirtyi Rooman valtakunnan alueille, sai pakanoiden (= ei-juutalaisten) kulttuureista ja uskonnoista vaikutteita ja samalla menetti ajan myötä yhä enemmän alkuperäistä ”juutalaista henkeä”. Ebionit ja nasaretilaiset elivät alkuajan yhteisöissä sekä juutalaisesta että kristillisestä perinteestä. Ajan myötä oikeaoppisuuden juurtuessa Rooman keisarin komennossa kristilliseen kirkkoon kaikki juutalaisuuteen viittaava karsittiin pois. Jos juutalainen perintö olisi säilynyt uskossamme, meillä olisi paljon rikkaampi ja monipuolisempi uskonto: Meillä olisi juutalaisia tuttuja; ymmärtäisimme heidän uskoaan kiivailematta; arvostaisimme heidän tapojaan ystävällisesti; pyytäisimme heiltä anteeksi tekojamme historiassa; emme loisi eripuraa uskollamme vaan rakastaisimme toisiamme yhteisen Raamatun Jumalan edessä, joka on luonut elämän. Kun me asetumme historian juutalaisen Jeesuksen eteen, paljastumme ja rakenteemme paljastuvat onttoudessaan! Raamatun valossa näemme miten uskon kukkasemme kuihtuu kuihtumistaan ja ikävöi juurillaan lähteensä veteen. Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p 0505512490 Jorma Luostarinen

USKOA SE ON Olen antaumuksella lukenut nyt 54 vuotta myöhemmin 1970-luvun papinkoulun ensimmäisiä kurssikirjoja: Helmer Ringgren, Israels Religion; Ilmari Soisalon-Soininen, Israelin kansan historia ja Aabrahamista Joosefiin; Arne Runeberg, Jesu korsfästelse i religionshistoriska belysning. Tentit menivät läpi, vaikka nykyhetkestä nähtynä en ihan ymmärtänyt, mitä kirjoissa sanottiin. Olin nuori ja loikkasin tiedekuntaan lapsuuden uskonnollisesta kodista. Uskonto oli vielä 1960-luvulla itsestäänselvyys koulussa, rippikoulussa, kaikkialla minne kirkon ääni kuului ja ihmisten arkikeskusteluissa. Yleishenki esim. Kuopion suunnalla oli uskonnollinen fakta: Ihmiset ”kävivät kirkossa”, kirkollisia juhlapäiviä kunnioitettiin ja ”uskonasioita” pidettiin esillä vastustuksesta huolimatta. Kirkon jäsenmäärä hipoi 90 %:a, joten soraäänet vaimenivat vähemmistöön. Lapsuudesta asti minulla ei mennyt kokemuksessani kovin hyvin koulun pihalla ja muissa sosiaalisissa tilanteissa. Koin halua lähteä papinkouluun elämän ratkaisuna. Vaikeuksien jatkuessa myöhemmin tunsin vahvasti, että pappina saan vastauksia kyselyyni ja ”Jumalan porukoissa” elämäni saa täyttymyksen. 30 vuotta hurahti pappina eri seurakunnissa ja vasta nyt 20 eläkevuoden jälkeen näen selvemmin vanhojen kurssikirjojen sanomaa. Aikoinaan niitä lukiessani tulkitsin uskontoa sisäistämäni mallin mukaan ja toteutin sitä pappina: En päässyt irti itsenäiseen ajatteluun, koska kukaan virkaveli ja srk ei sitä tukenut. Helpommalla pääsi, kun toisti sitä mitä muutkin! Polte parempaan totuuteen jatkui koko viranhoidon ajan siihen suuntaan, että ei pappina oleminen voi olla vaan kaavamaista käyntiä, kaavojen käyttöä ja toimimista toisten tekemien mallien mukaan; pitää olla toimitilaa minullekin, jos kerran kirkko ja sen sanoma on niin ihanan iloista ja pelastavaa! Omalla tavallani aidossa kokemuksessani ”tulin uskoon”, kuten sanotaan. Siinä vaiheessa toiset ”heräsivät” ja vaikeuttivat viranhoitoani: kanteluita tuli, ”mentiin henkilökohtaisuuksiin” ja suostuteltiin lähtemään! Kun minä ”heräsin”, ihmisiltä loppui usko! Vanhat oppikirjat kertovat, että kaikissa eri kulttuurien uskonnoissa on kysymys uskosta. Ihmettelen sitä, miten monta miljoonaa sivua on kirjoitettu turhaan kristillisen kirkon 2000-vuotisessa historiassa! Raamatun uskoon on sekoiltu ”kaiken maailman” muita asioita! Ei ole ymmärretty sitä, että jokainen uskovaisten väittely, kirkon oppi, Raamatun tulkinta, rukous ja saarna ei ole mitään enempää kuin ihmisen uskoa! Kaikki esille tuleva usko eri ilmenemismuodoissaan on kulkenut ihmisaivojen läpi: tunteena, tietona, vaikutelmana, yhteisessä uskomisen hetkessä. Kukaan Israelin juutalainen ei pääse uskomistaan enempää Jahveensa; kristitty ei pääse Jeesukseen kuin psyykessään uskomaan. Juutalaisten jokainen pyhä kirja on ihmisten kirjoittama ja kertoo ihmisten uskosta. Jokainen juutalaisuudesta syntynyt kristillinen UT:n kirja on ihmisten kirjoittama ja kertoo ihmisten uskosta! Raamatun teksteissä ihmiset kertovat ihmisistä, jotka kohtasivat Jumalan uskomalla. Kaikki Jumalalta tuleva ”tässä ja nyt” on sekin vain uskoa, ”uskonasiaa”, jonka pilkkaajatkin käsittävät. Israelin kansan 3200-vuotinen historia näyttää, että uskovilla on ollut selkeä ja rakentava merkitys koko kansan elämässä. Kristinuskossa ympäri maailmaa 30000 uskontokunnassa yksityinen ihminen etsii Jumalaa paljolti yksin. Jorma Luostarinen Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi

JUUTALAISUUDESTA KRISTINUSKOON Edessäni on papinkoulun 1. kurssikirja, Raamatun selitysopin eli eksegetiikan Helmer Ringgren, Israels religion, 1965. Oli v 1970 ja sain tentin läpi. Nyt 54 v:a myöhemmin totean, että en ymmärtänyt juutalaisuuden ja oman uskontoni suhteesta mitään. Olin juuttunut kulttuurini uskonoppeihin ainoana ”totuutena ja pelastuksena” ilman kriittistä tarkastelua. Tein papin töitä srk:ssa 30 v:a ja koko ajan valitettiin saarnoista. En voinut kuin hakeutua lähteille, tutkimaan uskoa kirjoista, netistä ja oppimalla kansantason uskoa ”matalissa majoissa” tuhansilla kotikäynneillä virkatehtävien lisäksi. Juutalaisuudesta ja kristinuskosta on kirjoitettu miljoonia sivuja matkan varrella, tässä vain pääpiirteitä. Kristinusko ilmenee tänään tuhansina erilaisina uskontokuntina maailmassa mutta kaikki juontuvat historiallisesti nykyisen Israelin ja lähiympäristön alueille. Uskomme juutalaiset juuret ovat keskeisesti Israelissa 2000 v:a sitten mutta niilläkin on omat juurensa Lähi-Idän ikivanhoissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Jeesus-evankeliumi tulkittiin historiallisen Jeesuksen jälkeen 100 v:n aikana Raamatun käsikirjoituksiin. Hellenismin aatteiden moninaisuudessa alkeellinen usko levisi kreikkalaisen ja latinalaisen maailman kulttuureihin oppikiistojen ja keisarin poliittisten päätösten säestyksellä: syntyi kirkkolaitos, virka, oppi ja ”kristillinen elämä”, jota tekstien ja historiallisten olosuhteiden muuttuessa tulkittiin ja sovellettiin yhä uudelleen. Juutalaisuuden peruslause on: ”Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra ( kristillisen teologian Jahve) on yksi.” Se sulkee pois meidän kolminaisuusopin, Jeesuksen jumalallisen neitseestä syntymisen ja messiaanisuuden. Me sanomme Paavalin perinteen mukaan Jeesusta Kristukseksi eli Voidelluksi, mutta juutalaisuudessa Kristus eli Messias on omaa kansaansa varten tuleva Israelin kuningas, maallinen hallitsija, joka ajaa maasta ulos vieraat vallat, rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen ja maailman juutalaiset saapuvat pyhään kaupunkiin kiittämään Israelin Jumalaa, Jahvea. Puhutaan myös eskatologisesta eli lopunajan Messiaasta. Daavidin suurvaltaa vastaava aika palaa ja onnellinen pelastuksen aika tulee Israeliin. Pakanakansat eli ei-juutalaiset, esim. Suomen luterilaiset, ihmettelevät Herran, Israelin Jumalan tekoja! Raamatun Jumalan toiminta maailmassa alkaa luomisesta. Silloin luotiin aadam eli kaikki ihmiset. Mutta Jumala ”valitsi oman kansansa esikoisekseen, ensimmäiseksi, kaikkien kansojen joukosta” ja vaikuttaa sen kautta ”elämän kuninkaana” maailman historiaan ”ikuisesti”. Jumala teki liiton Nooan, Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa johdattaakseen kansaansa historiassa ”maailman valona pakanoille”, rakastaakseen kansaa, rangaistaakseen sitä ”uppiniskaisuudesta”, ohjatakseen sitä, taistellakseen sen puolesta ja kuoleman kauhujen keskellä armahtaakseen sen ja pelastaakseen jälleen. Israelin kansa on liiton toinen osapuoli ja Jumala on toinen. Liitossa on säännöt: Kun kansa rikkoo sääntöjä ( laki ), sillä on seurauksia. Kun se tekee Jumalan tahdon, se menestyy. Jumala tuomitsee ja siunaa vanhurskaasti, määrää marssitahdin ja Israelin kautta koko maailmassa. Kun me luterilaiset kirkossamme ylpeilemme ”puhtaasta opista”, olemme vain ”sokeita sokeitten taluttajia”: Olemme loputtomasti velkaa Raamatun Jumalan kansalle! Olemme heille kuuluvista pelastavista sanamuodoista ja kokemuksellisista helmistä säveltäneet omat tarinamme itsekkääseen käyttöömme ilman heitä! Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p. 0505512490 Jorma Luostarinen

KATSON KAATIO-SAAREN SUUNTAAN Iän myötä ajatukseni siirtyy 1950-luvun Kuopion Etu-Niiralaan. Asuimme ”Huuhankatu 6:ssa” rivitalon ”nurkissa”. Pihalla oli kaivo ja ”ulkohuussi”. ”Ylätalossa” asui omistaja, jonka pojasta tuli kirurgi. Naapuritontilla asui hevosmies ja hevonen näkyi ikkunasta. Pihan toisella puolella oli ”Osula”-kauppa, jonka bonus-kuitteja keräsin maasta. Kadun toisella puolella oli Jukosen yleinen sauna. Köyhyyden kokeminen viitoitti elämääni. Isällä kalastusliikkeessä oli pieni palkka ja 6-päiväinen työviikko. Äiti ”painoi sarjaa” Tenan tehtaalla ompelijana ”Venäjän kauppaan” Niiralankadulla. Rahan puute oli törmäys, kun jotain piti saada. Äiti oli syntynyt samana päivänä, kun isänsä hukkui Laatokkaan ja isän isä oli kokenut konkurssin taattuaan toisen velan. Siitä jäi sukuun vamma. Se näkyi reaktion muodostus -puolustusmekanismina: Tästä noustaan! ”Henki-reiäksi” tuli tavoite rakentaa ”mökki” Kaatioon ja päästä edes hetkeksi irti ”elämän harmaudesta”. Niinpä haave toteutettiin ”luovimalla”, säästäen, ostaen vanhaa puutavaraa ja kuljettamalla jäitä pitkin kuorma-autolla ”halvemmalla”. Kun ”läksimme kotoa” polkupyörillä, Niiralankadulla oli Turon, Tenan ja Hemmingin vaatetehtaat. Sen ajan uusi ihmetekstiili ”kerni” haisi nenään. Lähellä oli Mustinlampi, jonka vieressä perunamaamme. Ennen rautatiesiltaa oli 2 huoltoasemaa. Isä osti ”pensaa” toiseen peltikanisteriin ja toiseen öljyä. Minä istuin pyörän etutelineessä selkä menosuuntaan. Kädet pidin tangossa, jossa rämisivät kanisterit. Savilahden pohjukassa 5-soratien ja järven välissä oli vanhoja peltoja ja rannassa venelaiturit. Maantieltä kapea hiekkatie lähti Neulaniemeen samasta kohti kuin nykyinen. Heti vasemmalla oli ”matala maja”, jonka pikkupojasta tuli Kuopion teatterin näyttelijä. Matka jatkui asumattomana metsä-taipaleena Neulalahden ”pohjaan”, jossa oli toinen kaupungin köyhien perunamaa ja ”armeijan venelaituri”. Tie päättyi siihen ja jatkui polkuna Terveruukille. Isä laittoi ”fordin puolikkaan” kammella käyntiin ”pensalla” ja jatkoimme matkaa ”petroolilla”. Se oli halvempaa. Eipä tiedetty siihen aikaan Neulamäen nykyisestä Euro-kulttuurista eikä siitä, että Neulalahden pohja oli täynnä sodanjälkeisiä räjähtämättömiä ammuksia. Talvisin pidimme verkkoja siellä. Kesäinen veneemme puksutti ja valkoinen jäähdytysvesi valui Kallaveteen. Vasemmalla Neulalahdella oli leirintäalue, jossa pidettiin ensiapu-kursseja. Laivonsaaren eteläpäässä oli ”taikamökkimme”, jonka kohdalla moottori usein sammui. Matka ”paatilla” oli kuitenkin edistystä siihen verrattuna, kun soudimme tervatulla laholla puuveneellä. Sen pohjasta abloy-lukon avain meni läpi painamalla. Hukanniemi oli matkamme koetus. Edessä oli ”iso selkä”, osa ”Ripattia”. Laineet olivat usein ”hyökypäisiä” ja siksi mentiin suojaan sedän mökille. Nyt jälkikäteen nuo muistot ovat liikuttavia: ”Elämässä päästiin eteenpäin”, ”selvittiin hengissä parempaan elämään”. Omassa lapsen kokemuksessani koin turvallisen venematkan ”luonnon helmassa” läheisteni kanssa asiana, josta oli lyhyt matka Jumala-uskoni syvenemiseen ja sitten papinkouluun! Nykyajan ”luontokato”-, ”ekologia”-,”saastuminen”-sanoja ei ollut vielä keksitty eikä luontoa suojeltu aktiivisesti. Siksi saunan jätevesi valui järveen, saunat olivat jopa veden päällä. Tänään saaremme jatkaa elämää ilman runsaita ”marjamaita”; hennot kasvit, sienet ja eläimet ovat kadonneet; laiturimme on mädäntynyt; sen vieressä ei ui järvitaimen eikä luonnonkuha. Luonnonolijoina meidän pitäisi oppia lapsina näkemään pienissä asioissa koko elämämme kaari. Aikuisen elämä rakentuu tallennettuun kokemukseen matkan varrella ja se siirtyy meissä eteenpäin. Tarinassani ”kurkkasin” elämysmatkaani 65 v:a sitten. maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p. 0505512490 . Jorma Luostarinen