JUUTALAISUUDESTA KRISTINUSKOON Edessäni on papinkoulun 1. kurssikirja, Raamatun selitysopin eli eksegetiikan Helmer Ringgren, Israels religion, 1965. Oli v 1970 ja sain tentin läpi. Nyt 54 v:a myöhemmin totean, että en ymmärtänyt juutalaisuuden ja oman uskontoni suhteesta mitään. Olin juuttunut kulttuurini uskonoppeihin ainoana ”totuutena ja pelastuksena” ilman kriittistä tarkastelua. Tein papin töitä srk:ssa 30 v:a ja koko ajan valitettiin saarnoista. En voinut kuin hakeutua lähteille, tutkimaan uskoa kirjoista, netistä ja oppimalla kansantason uskoa ”matalissa majoissa” tuhansilla kotikäynneillä virkatehtävien lisäksi. Juutalaisuudesta ja kristinuskosta on kirjoitettu miljoonia sivuja matkan varrella, tässä vain pääpiirteitä. Kristinusko ilmenee tänään tuhansina erilaisina uskontokuntina maailmassa mutta kaikki juontuvat historiallisesti nykyisen Israelin ja lähiympäristön alueille. Uskomme juutalaiset juuret ovat keskeisesti Israelissa 2000 v:a sitten mutta niilläkin on omat juurensa Lähi-Idän ikivanhoissa uskonnoissa ja kulttuureissa. Jeesus-evankeliumi tulkittiin historiallisen Jeesuksen jälkeen 100 v:n aikana Raamatun käsikirjoituksiin. Hellenismin aatteiden moninaisuudessa alkeellinen usko levisi kreikkalaisen ja latinalaisen maailman kulttuureihin oppikiistojen ja keisarin poliittisten päätösten säestyksellä: syntyi kirkkolaitos, virka, oppi ja ”kristillinen elämä”, jota tekstien ja historiallisten olosuhteiden muuttuessa tulkittiin ja sovellettiin yhä uudelleen. Juutalaisuuden peruslause on: ”Kuule Israel, Herra sinun Jumalasi, Herra ( kristillisen teologian Jahve) on yksi.” Se sulkee pois meidän kolminaisuusopin, Jeesuksen jumalallisen neitseestä syntymisen ja messiaanisuuden. Me sanomme Paavalin perinteen mukaan Jeesusta Kristukseksi eli Voidelluksi, mutta juutalaisuudessa Kristus eli Messias on omaa kansaansa varten tuleva Israelin kuningas, maallinen hallitsija, joka ajaa maasta ulos vieraat vallat, rakentaa Jerusalemin temppelin uudelleen ja maailman juutalaiset saapuvat pyhään kaupunkiin kiittämään Israelin Jumalaa, Jahvea. Puhutaan myös eskatologisesta eli lopunajan Messiaasta. Daavidin suurvaltaa vastaava aika palaa ja onnellinen pelastuksen aika tulee Israeliin. Pakanakansat eli ei-juutalaiset, esim. Suomen luterilaiset, ihmettelevät Herran, Israelin Jumalan tekoja! Raamatun Jumalan toiminta maailmassa alkaa luomisesta. Silloin luotiin aadam eli kaikki ihmiset. Mutta Jumala ”valitsi oman kansansa esikoisekseen, ensimmäiseksi, kaikkien kansojen joukosta” ja vaikuttaa sen kautta ”elämän kuninkaana” maailman historiaan ”ikuisesti”. Jumala teki liiton Nooan, Aabrahamin, Mooseksen ja Daavidin kanssa johdattaakseen kansaansa historiassa ”maailman valona pakanoille”, rakastaakseen kansaa, rangaistaakseen sitä ”uppiniskaisuudesta”, ohjatakseen sitä, taistellakseen sen puolesta ja kuoleman kauhujen keskellä armahtaakseen sen ja pelastaakseen jälleen. Israelin kansa on liiton toinen osapuoli ja Jumala on toinen. Liitossa on säännöt: Kun kansa rikkoo sääntöjä ( laki ), sillä on seurauksia. Kun se tekee Jumalan tahdon, se menestyy. Jumala tuomitsee ja siunaa vanhurskaasti, määrää marssitahdin ja Israelin kautta koko maailmassa. Kun me luterilaiset kirkossamme ylpeilemme ”puhtaasta opista”, olemme vain ”sokeita sokeitten taluttajia”: Olemme loputtomasti velkaa Raamatun Jumalan kansalle! Olemme heille kuuluvista pelastavista sanamuodoista ja kokemuksellisista helmistä säveltäneet omat tarinamme itsekkääseen käyttöömme ilman heitä! Maljasalmentie 2a 83630 Kuusjärvi p. 0505512490 Jorma Luostarinen