KIRKKO ( TUOMIOKAPITULI ) - KYLMÄN KOVA VALTION USKONTOFIRMA ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja täydennetty ). Kirkkoinstituution rakenteet, perinteet ja virallisuus menevät aidon ja lämpimän kohtaamisen edelle. Sitä on vaikea ulkopuolisten nähdä ja papille tulee vaikeuksia, jos hän lavertelee työoloista kollegoille ja seurakuntalaisille. • Virkamiesmäisyys vs. kutsumus: Pappi saattaa kokea, että hallintotehtävät, kokoukset ja liturgiset säännöt vievät tilaa hengelliseltä työstä ja ihmisten kohtaamisesta. • Hierarkia ja odotukset: Kirkko-organisaation odotukset tietystä käytöksestä ja perinteen säilyttämisestä luovat tunnetta etäisyydestä papin ja seurakuntalaisten välille, riippuen siitä, mitä odotuksia papilla itsellään on. Jos kaipaa rennon vapaata inhimillisyyttä, tulee pettymään. • Yksinäisyys työssä: Vaikka pappi on ihmisten keskellä, rooli "kirkon kasvona" on eristävä, kun työyhteisö ja instituutio ei tue työntekijää. Olin 30 v pappina oman voiman ja uskon varassa. • Muutosvastarinta: Kun kirkko pitäytyy vanhoissa kujeissa eikä salli avoimuutta, se tuntuu kylmältä niille, jotka haluavat elävästi ja persoonallisesti toteuttaa uskoa. Tein 25 v aikana 16000 kotikäyntiä viran päälle Outokummussa ja koin tekeväni jotain arvokasta. Khra ja neuvosto estivät työtä eikä Kuopion tuomiokapituli tukenut. Nauhurit pyörivät vuosikausia tallentamassa saarnojani piispaviralle, jotta saatiin kiinni ja ulos pappisvirasta ”tunnustuksen vastaisuudesta”. Ajatus kirkosta "kylmän muodollisena" papille liittyy perinteisten roolien ja liturgisten tarkkojen vaatimusten paineeseen. Uskovaiset kantelivat tuomiokapituliin parrasta, tukasta, kielimurteesta ja kielsivät nauramisen saarnatessani. Kirkkoneuvosto antoi kullekin mitalin hyvästä työstä. • Roolin muotoilu: Pappisvihkimyksessä papille annetaan stola, joka symboloi Kristuksen iestä. Se luo tarkat raamit toiminnalle. Uskovaiset saavat kiusata ja herjata pappia avoimesti ja Riekkisen pulju Kuopiossa sulki siltä silmänsä: Kirkossa ei tapahdu sellaista! • Historiallinen konteksti: Kirkon toiminta on historiallisesti "koti, uskonto ja isänmaa" -henkeä, mikä korostaa papintyön virallisuutta ja yhteiskunnallisuutta. Sotaveteraanit ja rintamamiehet tekivät ahkerasti kanteluita, kun eivät saaneet vainajan matkaan Naarvan marssia ja muita kirkkokäsikirjan vastaisia lisukkeita. Heille mitali, minulle nootti. • Muuttuva kirkko: Nykypäivän kirkko ja papisto unelmoi uusista tavoista kohdata ihmisiä, sillä perinteinen "kansankirkko"-malli ei vastaa Suomen uskonnollisuutta. Riekkinen vahvistaa firmaansa kauniilla sanataiteella ja ulostii minut kylmästi piispa-attasea-ulosheittäjänä. • Käytännön papintyö: Esim. sairaalapapit ja vankilapapit kohtaavat ihmisiä henkilökohtaisissa erityistilanteissa. Niistä puuttuu kyttäys ja päästään aidon inhimilliseen kohtaamiseen. Okussa 31.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1661 blogia

KUOPION TUOMIOKAPITULI OTTAA VASTAAN KAIKKI ROLLIT PAPPIA VASTAAN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Kuopion tuomiokapituli on Evankelis-luterilaisen kirkon hiippakunnan hallintoelin, jonka tehtävät on määritelty kirkkolaissa. Sen yhtenä juridisena työnä on ottaa vastaan ja käsitellä päätöksineen papeista tehdyt kantelut, hoitaa kirkollista hallintoa, ohjata seurakuntien toimintaa ja taloutta sekä valvoa papistoa hiippakunnan alueella. Se huolehtii piispan johdolla uusien pappien ordinaatiokoulutuksesta, papiksi vihkimisestä ja virkaan asettamisesta. Tuomiokapituli valvoo pappeja työssä ja vapaa-ajalla ja ottaa vastaan seurakunnan tekemät "rollit". Ne suhteutetaan kirkon julkis-oikeudelliseen asemaan, papin valaan ja virka-asemaan kirkkolaitoksessa. Virkamiehenä papilla on oikeudet ja velvollisuudet papin statuksessa. Kapituli-virasto voi erottaa hänet virasta määräajaksi tai lopullisesti, tai viedä häneltä viranhoitoon tarvittavat pappisoikeudet, jolloin hänestä tulee entinen pappi ja maallikko. Keskeiset tavat valvoa ja hallinnoida: • Pappisoikeuksien hallinta: Tuomiokapituli voi antaa papille suullisen huomautuksen, kirjallisen varoituksen tai irtisanoa hänet sopimattoman käytöksen kuten esim.päihtymyksen vuoksi. • Viranhoito ja nimitykset: Kapituli päättää pappien viranhoitomääräyksistä, sijaisuuksista ja myöntää virkavapauksia. • Kurinpidolliset toimet: Jos papin toiminnasta tehdään kantelu esim. sopimattomasta käytöksestä jumalanpalveluksessa, tuomiokapituli tutkii asian ja päättää kollegiaalisesti seuraamuksista. • Pappisvihkimys: Kapituli valmistelee teol. maisterin ordinaatio--koulutuksessa vihkimystä varten ja perehdyttää viran oikeuksiin ja velvollisuuksiin ja hyväksyy sen jälkeen hakijat pappisvirkaan. Kokelas antaa ennen vihkimystä jossakin hiippakunnan kirkossa saarnanäytteen ja pitää kapitulin määräämälle ryhmälle rippikoulutunnin opetusnäytteenä. Tuomiokapitulitalossa on keskusteluja piispan ja asessorien eli kapitulin kokousjäsenten kanssa. ------------------------------------- -----Tein 2. gradun töissä ollessani ”papiksi vihkimisestä Suomen luterilaisessa kirkossa” -----Minusta oli jo silloin tehty useita kanteluita, joita tajusin vasta tutkimukseni aikana -----Vaikka olin ollut vuosia töissä, en käsittänyt realistisesti asemaani laitosisännän renkinä -----Lapsuuden esikuvista olin luonut ihanan unelman pappina olemisesta Jumalan palvelijana -----Kantelut, arvostelut, pilkkaamiset, opiskelu työn ohella palauttivat maan pinnalle yhä uudelleen -----30 v aikana koin 16 kantelua, 16000 kotikäyntiä viran lisäksi ja Riekkisen potkut pappisvirasta -----Outokummussa valitusherkkyys oli alhaalla ja olin hyvien uskovaisten kovuuden armoilla -----Rikokseni oli aluksi parta, tukka, Savon kielimurre ja suutari Rannelan tekemät nahkasaappaat -----Syytteet kelpasivat väärennetyillä nimillä piispavirka Malmivaaralle ja siitä eteenpäin. -----Lopullinen ulostaminen tuli ”kirkon tunnustuksen vastaisista saarnoista”. Okussa 31.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1660 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA SUOMEN VALTIOKIRKON USKONTOLAITOS 2. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Tämä on mielenkiintoinen kerroksellinen rinnastus. Siinä kohtaavat historiallinen henkilö, hengellinen juuri ja moderni instituutio. 1. Historian JUUTALAINEN Jeshua vs. kirkon Kristus • Jeshua: Jeesuksen alkuperäinen hepreankielinen nimi on Jeshua. Hän eli ja opetti juutalaisena juutalaisille, noudatti Tooraa ja osallistui synagogajumalanpalveluksiin. • Luterilainen kirkko: Suomen valtiokirkko perustuu teologisesti oppeihin, jotka muotoutuivat jatkuvan historiallisen muuttamisprosessin aikana satoja vuosia Jeshuan kuoleman jälkeen v 30 Kreikan ja Rooman kulttuuripiireissä keisarillisessa Rooman imperiumissa ja siitä eteenpäin läpi vanhan ajan ja keskiajan aina nykypäiviin asti. Tässä prosessissa juutalainen Galilean Mies länsimaistui ja hänen juutalaiset juurensa jätettiin kirkon teologiassa, liturgiassa, hallinnossa, eetoksessa, jne. antiseemiläisesti pois ja seurattiin UT:n Paavalia, kirkkoisä Augustinusta ja uskon putsaaja Martti Lutheria. 2. Valtionkirkko instituutiona • Suomen kirkolla on erityisasema lainsäädännössä esim. verotusoikeus, mikä tekee siitä osan valtiollista rakennelmaa. • Tämä on jyrkkä kontrasti alkuperäiseen Jeshuaan, joka oli usein napit vastakkain oman aikansa uskonnollisten ja poliittisten valtarakenteiden kuten temppeli-instituution ja Rooman miehitysvallan kanssa. Juutalainen sanhedrin=neuvosto=maan hallitus=yliopisto=korkein oikeus hinkui hänet Golgatan hirteen narrikuninkaana kevätkauden rituaalinäytelmässä purim-juhlan ja saturnalian meiningillä. Jeshua edusti marginaalista am ha ares -köyhää kansaa, kun taas Suomen valtiokirkko edustaa niitä, jotka määräävät rahan arvon valtiossa. • Teologinen jännite • Laki ja armo: Luterilaisuus korostaa eroa "juutalaisen lain" ja "kristillisen armon" välillä. Jeshualle itselleen laki (Toora) oli elämän perusta, jota hän ei tullut kumoamaan vaan täyttämään. Sitä eikä muutakaan Raamatusta halua Kuopion tuomiokapituli nähdä. • Rituaalit: Kirkon sakramentit kaste, ehtoollinen pohjautuvat juutalaiseen perinteeseen ( mikve-pesu, pesah-ateria ) mutta ne on puettu suomalaiseen kansankirkolliseen muotoon, joka tuntuu kaukaiselta 1. vuosisadan Palestiinaan verrattuna. 4. Moderni keskustelu Nykyään kirkon sisällä on herännyt enemmän kiinnostusta Jeesuksen juutalaisuutta kohtaan. On ymmärretty, että ilman "juutalaista Jeshuaa" kristinuskon oppi jää irti juurista. Kriitikot kysyvät, mahtuuko radikaali, vaeltava juutalainen Opettaja enää jäykkään pohjoismaiseen byrokratiaan. Okussa 30.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1659 blogia

JUUTALAINEN JESHUA JA SUOMEN VALTIOKIRKON USKONTOLAITOS 1. ( Tekoälystä muokattu ja kirjoitettu sisään ). Juutalainen Jeshua (Jeesus) ja Suomen valtiokirkko kohtaavat kompleksisuhteessa, jossa yhdistyvät historialliset juuret, teologiset erot ja uskonnonvapaus. 1. Juutalainen Jeshua (Jeesus Nasaretilainen) • Juuret juutalaisuudessa: Kirkon Jeesus oli juutalainen, joka syntyi juutalaiseen perheeseen, noudatti Tooraa ja toimi juutalaisessa kontekstissa. • Jeshua-nimi: Hepreankielinen nimi Jeshua (יֵשׁוּעַ) tarkoittaa Jahve pelastaa, Jahve on pelastus. • Juutalainen käsitys: Juutalaisuudessa Jeesusta ei pidetä Jumalan Poikana, Messiaana eikä hänellä ole asemaa uskonnossa. Juutalaiset uskonoppineet pitävät häntä historiallisena henkilönä mutta eivät uskonnollisena auktoriteettina. 2. Suomen valtiokirkko-uskontolaitos • Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole enää valtiokirkko sanan varsinaisessa merkityksessä. Se asema poistui v 1923. • Erityisasema: Kirkolla on lailla säädetty oikeus kantaa yhteisöveroa ja hoitaa hautaustoimea. • Kristillinen teologia: Luterilainen kirkko opettaa, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika, mikä on ristiriidassa juutalaisen uskon kanssa. • Juuret juutalaisuudessa: Kirkko tunnustaa juutalaisen uskonnon heprealaisen Tanakhin eli Vanhan testamentin kristinuskon juureksi. 3. Suhteiden kehitys • Korvausteologia: Historiallisesti kirkko on opettanut antisemitististä korvausteologiaa UT:n Paavalista alkaen. Sen mukaan kirkko korvaa Israelin Jumalan valittuna kansana. Nykyaikana monet kirkot, myös luterilainen, ovat luopuneet siitä dialogin sijaan. Martti Luther oli innokas antisemitisti 1500-luvun Saksassa, luterilaisuuden äitimaassa. • Juutalais-kristillinen dialogi: Suomen luterilainen kirkko käy vuoropuhelua juutalaisten seurakuntien kanssa pyrkien ymmärtämään yhteisiä juuria. Vaikka Suomen Evankelis-luterilainen kirkko perustaa oppinsa Jeshuaan Jeesuksen nimellä, joka oli juutalainen, sen ja juutalaisten käsitykset Jeshuasta eroavat toisistaan. Valtiokirkon instituutio on muuttunut uskonnonvapauden myötä mutta säilyttää yhä erityisen luterilaisen profiilin suomalaisessa yhteiskunnassa. Okussa 30.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1658 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 2. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, että kirkko ei jatka juutalaisen Jeshuan (Jeesuksen) pyrkimyksiä, on teologinen ja historiallinen näkökulma, joka nousee esiin keskusteltaessa kristinuskon ja sen juutalaisten juurien välisestä jännitteestä. Tämä näkemys perustuu seuraaviin huomioihin: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Monet tutkijat korostavat, että historiallinen Jeshua eli ja opetti juutalaisena. Hänen pyrkimykset liittyivät juutalaisuuden sisäiseen uudistamiseen, Tooran tulkintaan ja Jumalan valtakunnan julistamiseen Israelille. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Varhaisen kirkon kehittyessä alkaen Jerusalemin alkuseurakunnasta heti Jeshuan kuoleman jälkeen v 30 kristinusko irtautui juutalaisista tavoista kuten ruokasäädöksistä ja ympärileikkauksesta erityisesti Paavalin vaikutuksesta, jotta uskonto voisi levitä pakanakansojen keskuuteen. Tämä loi lopullisen kuilun Jeshuan juutalaisen perinteen elämäntavan ja kirkon hellenistis-roomalaisen muunnos-kristinuskon välille. • Dogmien kehitys: Kirkon myöhemmin määrittelemät opit kuten kolminaisuusoppi ja Jeesuksen jumaluus 2-luonto-opissa ovat asioita, joita juutalaisuus ei perinteisesti hyväksy. Tästä näkökulmasta katsottuna kirkko muutti Jeshuan juutalaisen sanoman kreikkalais-roomalaisille sopivaksi pakanoiden eli ei-juutalaisten uskonnoksi, joka poikkeaa täysin hänen juutalaisista-juutalaislle tavoitteistaan. Jeshuan historiallisena aikana juutalaisilla oli joillakin tahoilla oikeuksia ja vapauksia Rooman valtakunnassa harjoittaa rauhassa uskontoa mutta kristinuskon levittyä keisarien suhde heihin kiristyi ja 300-luvun Konstantinuksen ajasta alkaen vain hänen yksi ainut valtiokirkkonsa, kristinusko ja kristityt saivat keisari-imperaattori-ylipastorin siunauksen ja edut. • Messiaaniset juutalaiset: On olemassa ryhmiä, kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään uskon Jeesukseen ja juutalaisen elämäntavan. Heidän olemassaolonsa korostaa sitä, että kirkon valtavirta on hylännyt ja vääristänyt sen mistä se lähti liikkeelle. Kristillinen teologia opettaa joillakin tahoilla, että kirkko nimenomaan toteuttaa Jeshuan pyrkimyksiä viemällä hänen sanomaansa "kaikkiin maailman ääriin" ja että hän itse "täytti" lain ja profeettojen odotukset. Kysymys on siis pitkälti siitä käden väännöstä, katsotaanko Jeshuan pyrkimysten olleen sidottuja vain juutalaiseen kontekstiin vai tarkoitettu muuttumaan maailmanlaajuiseksi liikkeeksi kirkon kautta. Tähän mennessä kukaan ei ole päässyt Jeshuan omiin sanoihin, ipsissama vox, tarkistamaan asiaa. ------------------------------------------ ----Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos armolla armotta Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1657 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 1. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, ettei kirkko jatka juutalaisen Jeshuan ( Jeesuksen ) pyrkimyksiä, on teologisesti monimutkainen ja riippuu siitä, miten Jeshuan pyrkimykset ja kirkon tehtävä määritellään. Historiallisesti ja teologisesti aiheesta on erilaisia näkemyksiä. Huomioita: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Tutkimuksessa erotetaan usein historian juutalaisessa kontekstissa toiminut Jeshua ja kirkon myöhemmin määrittelemä Jeesus-Kristus -kuva. Jeshua oli juutalainen, joka toimi juutalaisuuden sisällä, kun taas kristillinen kirkko muotoutui myöhemmin roomalais-kreikkalaisessa kulttuuripiirissä. • Teologiset erot: Kirkko painottaa Jeesusta Jumalan Poikana ja Pelastajana, kun taas juutalainen käsitys Jeshuasta ei tunnusta häntä Messiaaksi ja Jumalaksi. Tässä mielessä kirkon teologia eroaa niistä odotuksista, joita muinaisen Israelin kansan historiassa on kuningas-messiaalle asetettu. Esim. Talmudissa ja Todedoth Jeshuassa mainitaan, että hän oli Israelin eksyttäjä, taikuri ja huoran pentu, jonka äiti harjoitti seksiä puuseppien kanssa. • Jatkuvuus ja katkos: Historian tutkimuksesta nähdään, että kirkko on muuttanut instituutioissaan Jeshuan sanoman universaaliksi Jeesus-Kristus-sanomaksi, mikä on vieraannuttanut sen alkuperäisestä juutalaisesta kontekstista. Perinteellisen kirkkolaitoksen puolustajat korostavat, että kirkko jatkaa kristillisellä Jeesuksella juutalaisen Jeshuan opetuksia Jumalan valtakunnasta ja rakkaudesta, vaikka muodot ovat muuttuneet. • Juutalais-kristilliset suhteet: Kirkon historiassa on ollut ja on kirkon teologiassa antisemitistisiä piirteitä, mikä on ristiriidassa Jeshuan pääroolin kanssa UT:ssa. Nykyään globaali kirkko pyrkii joissakin maissa joillakin tahoilla dialogiin juutalaisten delegaatioiden kanssa ja yrittää rakentaa rauhaa, sovintoa ja yhteyttä yhteisiä juuria kunnioittaen. • On olemassa suuntauksia kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään Jeshuaan uskomisen ja juutalaisen lain (Tooran) noudattamisen. He katsovat jatkavansa juutalaisen Jeshuan pyrkimyksiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että kysymys on tulkinnanvarainen: Instituutiona kirkko on muotoutunut täysin eri asiaksi ja erilaiseksi kuin UT:n Jeshuan alkuperäinen toimintaympäristö ajanlaskun alussa juutalaisella maaperällä Rooman imperiumin maakunta Palestiinassa. Suomen luterilaisessa kirkossa saatetaan pyrkiä joillakin ekumenian alueilla teologisesti keskustelemaan UT:n ajoista ja laitoskirkon omista harhateistä. --------------------------------------- ----–Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos kirkon armolla armotta. Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1656 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 2. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite heijastaa jännitettä akateemisen raamatuntutkimuksen (eksegetiikka), kirkon perinteen ja opinkäytön välillä. Kriittinen tutkimus asettaa haasteita kirkon vakiintuneille tulkinnoille. 1. Historiallinen totuus vs. laitoksen ja seurakuntien uskonnollinen perinne Eksegetiikka pyrkii selvittämään, mitä kirjoittaja tarkoitti tekstillä omana aikanaan. Tutkijat kyseenalaistavat useiden UT:n kirjeiden perinteiset kirjoittajat kuten Paavalin osittain ja Pietarin, mikä tuntuu kirkollisesta näkökulmasta auktoriteetin horjuttamiselta. 2. Jeesus-kuvan eroavaisuudet • Historiallinen Jeshua: Tutkimus riisuu Jeesuksesta myöhemmät opilliset kerrostumat ja auttaa näkemään hänet juutalaisena toimijana. Jeshua-nimi osoittautuu UT:n Päähenkilön alkuperäiseksi identiteetiksi kuten MT:ssa sanotaankin suoraan. • Kirkon Kristus: Kirkko julistaa Jeesusta UT:n kirjoitusten Jumalan poikana, Messiaana ja alkukirkon kehityttyä valtiokirkoksi yhä enemmän jumalallisuuden suuntaan ja lopulta pysyvästi osana pyhää Kolminaisuutta. Kun eksegetiikka nostaa esiin Jeshuan inhimillisyyden ja historiallisen yhteyden, se on ristiriidassa kirkon perinteeseen rakennettujen oppien kanssa esim. 2-luonto-opissa ja kolminaisuus-opissa ja Mariologiassa. 3. Raamatun virheettömyys ja ristiriidat Eksegeettinen analyysi paljastaa UT:n tekstien välisiä ristiriitoja, korjauksia, muutoksia, pois jättöjä ja lisäyksiä jo niiden kirjoittamisaikana. Samoin tulee esiin historiallisia epätarkkuuksia, nimet ja asiat eivät täsmää, jne... Konservatiivis-kirkollisissa piireissä sellaisesta puhuminen nähdään vakavana uhkana Raamatun pyhyydelle, vaikka liberaaliteologia toisaalta hyödyntää pääsyä tekstien syvempään ymmärtämiseen. 4. Eksegetiikka osana kirkon arkea Suomen luterilaisessa kirkossa: • Pappien koulutus perustuu nimenomaan yliopistolliseen eksegetiikkaan. • Virallisissa raamatun suomennoksissa käytetään uusinta eksegeettistä tietoa. • Jännite syntyy "oppineiden" tutkijoiden ja herätyskristillisten perinne-seurakuntalaisten välillä. Okussa 29.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1655 blogia