JUUTALAINEN JESHUA JA SUOMEN VALTIOKIRKON USKONTOLAITOS 1. ( Tekoälystä muokattu ja kirjoitettu sisään ). Juutalainen Jeshua (Jeesus) ja Suomen valtiokirkko kohtaavat kompleksisuhteessa, jossa yhdistyvät historialliset juuret, teologiset erot ja uskonnonvapaus. 1. Juutalainen Jeshua (Jeesus Nasaretilainen) • Juuret juutalaisuudessa: Kirkon Jeesus oli juutalainen, joka syntyi juutalaiseen perheeseen, noudatti Tooraa ja toimi juutalaisessa kontekstissa. • Jeshua-nimi: Hepreankielinen nimi Jeshua (יֵשׁוּעַ) tarkoittaa Jahve pelastaa, Jahve on pelastus. • Juutalainen käsitys: Juutalaisuudessa Jeesusta ei pidetä Jumalan Poikana, Messiaana eikä hänellä ole asemaa uskonnossa. Juutalaiset uskonoppineet pitävät häntä historiallisena henkilönä mutta eivät uskonnollisena auktoriteettina. 2. Suomen valtiokirkko-uskontolaitos • Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole enää valtiokirkko sanan varsinaisessa merkityksessä. Se asema poistui v 1923. • Erityisasema: Kirkolla on lailla säädetty oikeus kantaa yhteisöveroa ja hoitaa hautaustoimea. • Kristillinen teologia: Luterilainen kirkko opettaa, että Jeesus on Messias ja Jumalan Poika, mikä on ristiriidassa juutalaisen uskon kanssa. • Juuret juutalaisuudessa: Kirkko tunnustaa juutalaisen uskonnon heprealaisen Tanakhin eli Vanhan testamentin kristinuskon juureksi. 3. Suhteiden kehitys • Korvausteologia: Historiallisesti kirkko on opettanut antisemitististä korvausteologiaa UT:n Paavalista alkaen. Sen mukaan kirkko korvaa Israelin Jumalan valittuna kansana. Nykyaikana monet kirkot, myös luterilainen, ovat luopuneet siitä dialogin sijaan. Martti Luther oli innokas antisemitisti 1500-luvun Saksassa, luterilaisuuden äitimaassa. • Juutalais-kristillinen dialogi: Suomen luterilainen kirkko käy vuoropuhelua juutalaisten seurakuntien kanssa pyrkien ymmärtämään yhteisiä juuria. Vaikka Suomen Evankelis-luterilainen kirkko perustaa oppinsa Jeshuaan Jeesuksen nimellä, joka oli juutalainen, sen ja juutalaisten käsitykset Jeshuasta eroavat toisistaan. Valtiokirkon instituutio on muuttunut uskonnonvapauden myötä mutta säilyttää yhä erityisen luterilaisen profiilin suomalaisessa yhteiskunnassa. Okussa 30.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1658 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 2. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, että kirkko ei jatka juutalaisen Jeshuan (Jeesuksen) pyrkimyksiä, on teologinen ja historiallinen näkökulma, joka nousee esiin keskusteltaessa kristinuskon ja sen juutalaisten juurien välisestä jännitteestä. Tämä näkemys perustuu seuraaviin huomioihin: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Monet tutkijat korostavat, että historiallinen Jeshua eli ja opetti juutalaisena. Hänen pyrkimykset liittyivät juutalaisuuden sisäiseen uudistamiseen, Tooran tulkintaan ja Jumalan valtakunnan julistamiseen Israelille. • Irtautuminen juutalaisuudesta: Varhaisen kirkon kehittyessä alkaen Jerusalemin alkuseurakunnasta heti Jeshuan kuoleman jälkeen v 30 kristinusko irtautui juutalaisista tavoista kuten ruokasäädöksistä ja ympärileikkauksesta erityisesti Paavalin vaikutuksesta, jotta uskonto voisi levitä pakanakansojen keskuuteen. Tämä loi lopullisen kuilun Jeshuan juutalaisen perinteen elämäntavan ja kirkon hellenistis-roomalaisen muunnos-kristinuskon välille. • Dogmien kehitys: Kirkon myöhemmin määrittelemät opit kuten kolminaisuusoppi ja Jeesuksen jumaluus 2-luonto-opissa ovat asioita, joita juutalaisuus ei perinteisesti hyväksy. Tästä näkökulmasta katsottuna kirkko muutti Jeshuan juutalaisen sanoman kreikkalais-roomalaisille sopivaksi pakanoiden eli ei-juutalaisten uskonnoksi, joka poikkeaa täysin hänen juutalaisista-juutalaislle tavoitteistaan. Jeshuan historiallisena aikana juutalaisilla oli joillakin tahoilla oikeuksia ja vapauksia Rooman valtakunnassa harjoittaa rauhassa uskontoa mutta kristinuskon levittyä keisarien suhde heihin kiristyi ja 300-luvun Konstantinuksen ajasta alkaen vain hänen yksi ainut valtiokirkkonsa, kristinusko ja kristityt saivat keisari-imperaattori-ylipastorin siunauksen ja edut. • Messiaaniset juutalaiset: On olemassa ryhmiä, kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään uskon Jeesukseen ja juutalaisen elämäntavan. Heidän olemassaolonsa korostaa sitä, että kirkon valtavirta on hylännyt ja vääristänyt sen mistä se lähti liikkeelle. Kristillinen teologia opettaa joillakin tahoilla, että kirkko nimenomaan toteuttaa Jeshuan pyrkimyksiä viemällä hänen sanomaansa "kaikkiin maailman ääriin" ja että hän itse "täytti" lain ja profeettojen odotukset. Kysymys on siis pitkälti siitä käden väännöstä, katsotaanko Jeshuan pyrkimysten olleen sidottuja vain juutalaiseen kontekstiin vai tarkoitettu muuttumaan maailmanlaajuiseksi liikkeeksi kirkon kautta. Tähän mennessä kukaan ei ole päässyt Jeshuan omiin sanoihin, ipsissama vox, tarkistamaan asiaa. ------------------------------------------ ----Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos armolla armotta Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1657 blogia

KIRKOSSA/ KIRKOISSA EI JATKETA JUUTALAISEN JESHUAN PYRKIMYKSIÄ 1. ( Tekoälyn tuotoksesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite, ettei kirkko jatka juutalaisen Jeshuan ( Jeesuksen ) pyrkimyksiä, on teologisesti monimutkainen ja riippuu siitä, miten Jeshuan pyrkimykset ja kirkon tehtävä määritellään. Historiallisesti ja teologisesti aiheesta on erilaisia näkemyksiä. Huomioita: • Historiallinen Jeshua vs. kirkon Jeesus-Kristus: Tutkimuksessa erotetaan usein historian juutalaisessa kontekstissa toiminut Jeshua ja kirkon myöhemmin määrittelemä Jeesus-Kristus -kuva. Jeshua oli juutalainen, joka toimi juutalaisuuden sisällä, kun taas kristillinen kirkko muotoutui myöhemmin roomalais-kreikkalaisessa kulttuuripiirissä. • Teologiset erot: Kirkko painottaa Jeesusta Jumalan Poikana ja Pelastajana, kun taas juutalainen käsitys Jeshuasta ei tunnusta häntä Messiaaksi ja Jumalaksi. Tässä mielessä kirkon teologia eroaa niistä odotuksista, joita muinaisen Israelin kansan historiassa on kuningas-messiaalle asetettu. Esim. Talmudissa ja Todedoth Jeshuassa mainitaan, että hän oli Israelin eksyttäjä, taikuri ja huoran pentu, jonka äiti harjoitti seksiä puuseppien kanssa. • Jatkuvuus ja katkos: Historian tutkimuksesta nähdään, että kirkko on muuttanut instituutioissaan Jeshuan sanoman universaaliksi Jeesus-Kristus-sanomaksi, mikä on vieraannuttanut sen alkuperäisestä juutalaisesta kontekstista. Perinteellisen kirkkolaitoksen puolustajat korostavat, että kirkko jatkaa kristillisellä Jeesuksella juutalaisen Jeshuan opetuksia Jumalan valtakunnasta ja rakkaudesta, vaikka muodot ovat muuttuneet. • Juutalais-kristilliset suhteet: Kirkon historiassa on ollut ja on kirkon teologiassa antisemitistisiä piirteitä, mikä on ristiriidassa Jeshuan pääroolin kanssa UT:ssa. Nykyään globaali kirkko pyrkii joissakin maissa joillakin tahoilla dialogiin juutalaisten delegaatioiden kanssa ja yrittää rakentaa rauhaa, sovintoa ja yhteyttä yhteisiä juuria kunnioittaen. • On olemassa suuntauksia kuten messiaaniset juutalaiset, jotka pyrkivät yhdistämään Jeshuaan uskomisen ja juutalaisen lain (Tooran) noudattamisen. He katsovat jatkavansa juutalaisen Jeshuan pyrkimyksiä. Yhteenvetona voidaan sanoa, että kysymys on tulkinnanvarainen: Instituutiona kirkko on muotoutunut täysin eri asiaksi ja erilaiseksi kuin UT:n Jeshuan alkuperäinen toimintaympäristö ajanlaskun alussa juutalaisella maaperällä Rooman imperiumin maakunta Palestiinassa. Suomen luterilaisessa kirkossa saatetaan pyrkiä joillakin ekumenian alueilla teologisesti keskustelemaan UT:n ajoista ja laitoskirkon omista harhateistä. --------------------------------------- ----–Kuopion tuomiokapitulin Riekkiselle asioista puhuminen on myrkkyä/ pappi vaan ulos kirkon armolla armotta. Okussa 30.3. -26 Jorma Luostarinen/ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1656 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 2. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite heijastaa jännitettä akateemisen raamatuntutkimuksen (eksegetiikka), kirkon perinteen ja opinkäytön välillä. Kriittinen tutkimus asettaa haasteita kirkon vakiintuneille tulkinnoille. 1. Historiallinen totuus vs. laitoksen ja seurakuntien uskonnollinen perinne Eksegetiikka pyrkii selvittämään, mitä kirjoittaja tarkoitti tekstillä omana aikanaan. Tutkijat kyseenalaistavat useiden UT:n kirjeiden perinteiset kirjoittajat kuten Paavalin osittain ja Pietarin, mikä tuntuu kirkollisesta näkökulmasta auktoriteetin horjuttamiselta. 2. Jeesus-kuvan eroavaisuudet • Historiallinen Jeshua: Tutkimus riisuu Jeesuksesta myöhemmät opilliset kerrostumat ja auttaa näkemään hänet juutalaisena toimijana. Jeshua-nimi osoittautuu UT:n Päähenkilön alkuperäiseksi identiteetiksi kuten MT:ssa sanotaankin suoraan. • Kirkon Kristus: Kirkko julistaa Jeesusta UT:n kirjoitusten Jumalan poikana, Messiaana ja alkukirkon kehityttyä valtiokirkoksi yhä enemmän jumalallisuuden suuntaan ja lopulta pysyvästi osana pyhää Kolminaisuutta. Kun eksegetiikka nostaa esiin Jeshuan inhimillisyyden ja historiallisen yhteyden, se on ristiriidassa kirkon perinteeseen rakennettujen oppien kanssa esim. 2-luonto-opissa ja kolminaisuus-opissa ja Mariologiassa. 3. Raamatun virheettömyys ja ristiriidat Eksegeettinen analyysi paljastaa UT:n tekstien välisiä ristiriitoja, korjauksia, muutoksia, pois jättöjä ja lisäyksiä jo niiden kirjoittamisaikana. Samoin tulee esiin historiallisia epätarkkuuksia, nimet ja asiat eivät täsmää, jne... Konservatiivis-kirkollisissa piireissä sellaisesta puhuminen nähdään vakavana uhkana Raamatun pyhyydelle, vaikka liberaaliteologia toisaalta hyödyntää pääsyä tekstien syvempään ymmärtämiseen. 4. Eksegetiikka osana kirkon arkea Suomen luterilaisessa kirkossa: • Pappien koulutus perustuu nimenomaan yliopistolliseen eksegetiikkaan. • Virallisissa raamatun suomennoksissa käytetään uusinta eksegeettistä tietoa. • Jännite syntyy "oppineiden" tutkijoiden ja herätyskristillisten perinne-seurakuntalaisten välillä. Okussa 29.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1655 blogia

KIRKOSSA VIHATAAN UT:N EKSEGEETTISTÄ TIETOA 1. ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). Väite ”kirkko vihaa” UT:n eksegeettistä tietoa kumpuaa akateemisen tutkimuksen ja perinteisen uskonnollisen tulkinnan jännitteestä. Vaikka kirkko moni-ilmiöisenä valtion uskonto-instituutiona hyödyntää eksegetiikkaa, sen tulokset haastavat ihmisiä reagoimaan opillisiin rakenteisiin. 1. Historiallis-kriittinen metodi vs. kirkon dogmatiikka ja tunnustus Eksegetiikka eli raamatunselitysoppi pyrkii ymmärtämään tekstejä niiden alkuperäisen itämais-juutalais-hellenistisen historian yhteydessä. Se tuottaa tietoa, joka on osittain ristiriidassa kirkon vakiintuneiden tulkintojen kanssa: • Kirjoittaja-kirjurit: Tutkimus osoittaa, etteivät kaikki UT:n kirjat ole niiden henkilöiden kirjoittamia, joiden nimiä ne kantavat. • Historiallisuus: Eksegeettinen tutkimus kyseenalaistaa joidenkin Raamatun tapahtumien kuten tiettyjen ihmetekojen ja puheiden historiallisen kirjaimellisuuden. 2. Miksi voidaan perustellusti väittää, että kirkko ”vihaa” kriittistä tietoa? • Uskon horjuminen: Kriittinen tutkimus tuntuu hyökkäykseltä tavallisen seurakuntalaisen uskoa vastaan, jos Raamattua on opetettu erehtymättömänä Jumalan sanana. • Konservatiiviset ryhmät: Kirkon sisällä on ryhmittymiä, jotka korostavat Raamatun arvovaltaa sinänsä tavalla, joka sulkee pois kaiken kriittisen tutkimuksen. Näissä piireissä eksegetiikka nähdään ”uskosta luopumisena”, harhaoppina, eksytyksenä, pirun vehkeilynä, jne.. • Käytännön ristiriita: Pappien koulutukseen kuuluu peruseksegeettinen osaaminen mutta saarnatuolissa heidän odotetaan puhuvan tuttua hengellistä kieltä ilman eksegetiikalla ja vastaavalla sotkemista. Esim. Kuopion tuomiokapituli on herkkä ottamaan vastaan ilkeimpiäkin kanteluja, alkaen papin parrasta, tukasta ja kielimurteesta. 3. Kirkon virallinen suhde tutkimukseen Suomen luterilainen kirkko ei hallintotasoillaan virallisesti vastusta eksegetiikkaa vaan arvostaa sitä pappis-koulutuksen osana, kunhan eksegetiikka pysyy poissa saarnapöntöstä ja papin kirjoituksista. • Teologian ylioppilaat opiskelevat kreikkaa, hepreaa ja latinaa eli tekstien alkukieliä. • Tutkimustieto auttaa pappiskokelaita ymmärtämään esim. UT:n ajan sosiokulttuurista taustaa kuten naisen asemaa mutta seurakuntatyössä papln viisautta on jättää tietämyksen esittely pois kanteluherkkyyden vuoksi. Eksegetiikka saattaa rakentaa pappia mutta Kuopion tuomiokapituli ottaa huomioon vain kanteluiden tekijöiden oikeusturvan ja pappi saa lähteä lätkimään piispa-virka Sihvonen-Riekkisen puolesta. Yhteenvetona: Kyse ei ole ”vihasta” vaan syvästä ristiriidasta, jossa akateeminen rehellisyys kohtaa paikallaan pysyvän uskonnollisen tradition ja identiteetin tarpeet. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1654. blogia

KIRJURIT MUOKKASIVAT RAAMATUN TEKSTIT ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ). On historiallinen ja tekstikriittinen tosiasia, että Raamatun tekstejä on muokattu niiden vuosituhansia kestäneen kopiointiprosessin aikana. Muokkaukset eivät olleet vain vahinkoja vaan kirjurit tarkoituksellisesti sensuroivat, poistivat ja lisäsivät asioita vastaamaan aikansa maailmankuvaa, kansan ja ihmisten uskonnollisia tarpeita. Vanhat tekstit muokattiin uusiksi ja käyttökelpoisiksi, jolloin alkuperäinen ja vanhempi teksti merkityksineen muuttui. Keskeiset muokkaustavat Kirjailija-kirjurit käyttivät useita menetelmiä: • Päivittäminen ja selittäminen: Vanhentuneita paikannimiä tai vaikeita ilmauksia päivitettiin, jotta lukijat ymmärtäisivät tekstin. • Teologiset korjaukset: Tekstiä muutettiin jotta se sopisi vallitsevaan oppiin ja välttäisi esim. Jumalan kuvaamista liian ihmismäisenä. • Yhdenmukaistaminen: Jos kaksi eri kohtaa kertoivat samasta asiasta eri tavoin, kirjurit tekivät niistä yhden tarinan tai ristiriidattoman keskenään. • Liitokset ja poistot: Tarinoihin lisättiin uusia yksityiskohtia kuten Goljatin pituuden kasvattaminen metrillä ja niistä poistettiin hankalia kohtia. Esimerkkejä: • Joosuan kirja: Tutkimus on osoittanut, että Joosuan kirjan eri käsikirjoitukset poikkeavat toisistaan merkittävästi, mikä paljastaa kirjurien tekemät tietoiset muutokset. • Ville Mäkipelto: Suomalainen tutkija on käsitellyt tätä aihetta laajasti väitöskirjassaan ja tietokirjassaan Sensuroitu – Raamatun muutosten vaiettu historia. Hän osoittaa, ettei Raamattu ole yksi muuttumaton teksti vaan dynaaminen kokoelma, joka on kehitetty ehkä satojen kirjoittajien työnä vuosisatojen saatossa. • Käsikirjoitusten puute: Alkuperäisiä Raamatun käsikirjoituksia ei ole säilynyt vaan vanhimmat tunnetut kopiot kuten Kuolleenmeren kääröt ovat jo itsessään pitkän kehityksen tulosta. Raamatun tutkimus eli eksegetiikka pyrkii selvittämään näitä muutoksia vertailemalla eri käsikirjoituksia ja ymmärtämään, miksi tiettyjä valintoja on tehty. Okussa 29.3. -26 Jorma L./ nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1653 blogia

KIRJURIT LOIVAT JUUTALAISEN JESHUAN JA JEESUKSEN ( Tekoälyn tuotteesta muokattu ja kirjoitettu sisään ). Väite "kirjurit loivat juutalaisen Jeshuan ja Jeesuksen" liittyy historialliseen Jeesus-tutkimukseen ja kriittiseen raamatuntutkimukseen, jossa erotetaan toisistaan historiallinen Jeesus (Jeshua) ja uskon Kristus (Jeesus). 1. Historiallinen Jeshua vs. Raamatun Jeesus Tutkijat tekevät eron historiallisen henkilön ja hänestä kirjoitettujen tarinoiden välille: • Jeshua (Yeshua): Galilealainen juutalainen opettaja, joka eli 1. vuosisadalla. Hän puhui arameaa ja noudatti juutalaisia tapoja. • Jeesus: Hahmo, joka muotoutui, kun varhaiset kristilliset kirjoittaja-kirjurit tulkitsivat Jeshuan elämää ja kuolemaa uskonnollisten merkitysten kautta. Siinä prosessissa häneen liitettiin messiaanisia ja jumalallisia piirteitä, jotka eivät olleet osa historiallisen henkilön omaa minäkuvaa. 2. Kirjurien ja tekstien rooli Väite "luomisesta" viittaa siihen, että nykyinen käsitys Jeesuksesta on kirjallinen rakennelma: • Evankeliumien kirjoittajat sekä myöhemmät kopioijat muokkasivat suullista perinnettä palvelemaan omien yhteisöjensä tarpeita. • Teologinen tulkinta: Kirjoittajat käyttivät VT:n ennustuksia osoittamaan Jeesuksen messiaaksi, mikä muutti historiallisen juutalaismiehen yleismaailmalliseksi Pelastajaksi. • Käännösprosessi: Heprealaisesta/aramealaisesta Jeshuasta tehtiin kreikkalainen Iesous ja edelleen latinan kautta Jeesus, joka symboloi siirtymää juutalaiselta maaperältä kreikkalais-roomalaiseen maailmaan. Juutalainen näkökulma Korostetaan kristinuskon Jeesusta nimenomaan kirjoitusten ja teologian luomana hahmona, joka eroaa alkuperäisestä juutalaisesta käyttöyhteydestä: • Juutalaiset oppineet pitävät Jeesusta vääränä messiaana ja korostavat, että kristillinen oppi Jeesuksen jumaluudesta on ristiriidassa juutalaisen monoteismin kanssa. • Tässä katsannossa "kirjurit" (alkuseurakunta) loivat uuden uskonnon irtautumalla Jeesuksen omasta juutalaisesta uskosta. ---------------------------------------------------- -----Yllä oleva on vahvaa tekstiä aiheesta juutalaisesta Jeshuasta pakanakirkon Jeesus-Kristus -----Pappina näin 30 v aikana, että Kuopion tuomiokapitulille ongelma on tabu -----Siellä istui inkvisiittori Riekkinen heittämässä minut ulos UT:n asioiden tietämisestä -----Suomen luterilainen kirkko tekee kaikkensa pimittääkseen tutkimustiedon veronmaksajilta Okussa 28.3. -26 Jorma L. / nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1652 blogia