TUNTOJA ENON KIRKOSSA 18.6.2023

Olin sukulaisteni konfirmaatiomessussa. Mieleeni tulvi muistoja laidasta laitaan 40 vuoden takaa. Olinhan

Enon pappina nuorena Jouko Pesosen ja Matti Hakaliston aikaan. Yleisvaikutelma oli toisenlainen

katsoessani nyt itse jo vanhuksena kirkkokansaa: Ennen nuorten juhlassa väki ei mahtunut kirkkoon;

isoisomummoilla oli mustat tai valkeat huivit ja musta mekko päällä uskonhaaransa mukaan; isännät pitivät

kesälläkin mustia saappaita tai lapikkaita tuoksuen aamuisen navetan lehmän maidolle. Pukeutuminen oli

perinteen kaavan mukaan ja farkkupöksyiset tennarinkuluttajat pantiin kuriin pyhillä paikoilla. Kukaan ei uskonut silloin,

että naispapit johtaisivat joskus srk:aa!

Minun aikaan srk:ssa oli voimakas kädenvääntö oikeasta opista ja uskosta. Ei-enolaisena en tuntenut

srk:n perinnettä vaan sorvasin sanaa teologialla, kirjoittelin paikallislehdessä ja väittelin. Silloin jo näin, että

monellakaan uskonryhmällä ja sen kiivailulla ei tulisi olemaan pysyvyyttä, ja niin lienee käynyt. Sama tänään:

Mikä ja millainen meininki 40 v:n päästä, kun ikäluokastani kertoo vain hautakivi!

Enon srk ei tehnyt minusta kanteluita tuomiokapituliin, olihan khra luvannut, että ”sen hoitavat muut” tar-

peensa mukaan. Enossa meni perheellämme muuten mukavasti, mutta minua alkoi askarruttaa enemmän

Jeesuksen tunteminen. Kun tutustuin Enon viran ”sisäänajossa” ja ahdistuksissani Mestariini työnohjauksen, psykoterapian

ja Raamatun lukemisen kautta, vaikeuteni Enon pappina vain lisääntyivät. Hain Outokumpuun kappalaiseksi ja sieltä

srk:n pyynnöstä 25 v:n palveluksen jälkeen tuomiokapituli erotti minut virasta ja papin oikeuksista syytteenä ”tunnustuksen

vastaisuus”.

Kun nuoret käyvät Herran pöytään ja katsovat taivasten valtakunnan ihanuuteen kirkon alttarilla, he eivät voi kuvitella, miten

arkisessa ja usein ongelmallisissa työyhteisöissä työntekijät elävät. Käytyäni Outokummussa 16000 kotikäyntiä ja otettuani 15

kantelua vastaan, olen ilokseni kasvanut kiertokoulun kautta ymmärtämään, mitä kristityt tarkoittavat Jeesuksella. He tarkoittavat

juutalaista arameaa puhuvaa antiikin ajan Jeshuaa 2000 v sitten Palestiinassa. UT:n kirjailijat kokosivat kirjallisista lähteistä ja

suullisista perinteistä kirjakokoelmia Jeshuan jälkeen alkusrk:n käyttöön ja myöhempään ilosanoman levitykseen hellenistisen

Rooman kreikkalaisen alueen pakanoille ( = ei-juutalaisille ). Jo 20 v Jeshuan jälkeen Paavali ensimmäisenä torjui kirjeissään

juutalaisen Jeshuan ja kuvasi häntä Jeesus-sanalla ja platonistisen Rooman valtakunnan kulttuurin filosofisilla käsitteillä, jotta

ihmiset ymmärtäisivät hänen sanomansa. Tuota ymmärtämisen ongelmaa pitäisi käsitellä valtiokirkkomme Enon srk:ssakin ja

etsiä yhteyttä Jeshuan juutalaiseen kansaan. Konfirmaatiotilaisuuden ainut viittaus juutalaisuuteen, josta kristinusko on syntynyt,

oli alttaritaulun yläpuolella oleva heprean teksti, Jumalan nimi Jahwe ( JHWH ). Jahve on Jeshuan taivaallinen Isä tänäkin päivänä.

Kiitos kaikille auttajilleni Enosta alkaen.

Jorma Luostarinen

 

HARTAUSKIRJOITUKSESTA ”LUOTTAMUS”

Ajatukseni lähti ravaamaan khra Satun kirjoituksesta ja Ollin tilanteesta Okun Seudussa 15.6.. Tekee minunkin mieli tehdä vielä jotain, esim. ajatella matkaani lapsuudesta alkaen uskonnon ihmeellisessä maailmassa. Nyt näen jo selkeämmin kristinuskon syntyvaiheisiin ja haluaisin hyödyntää löytöäni toisille. Huomenna voi olla liian myöhäistä!

Khran kirjoitus on lukijalle tuttua papin turinaa. Sitä on helppo kuunnella suuttumatta, koska siinä ei ole mitään yllättävää eikä radikaalisti uutta puhuttelua. Siihen tyyliin on totuttu kuulemaan ja ”rauha srk:ssa”! Minäkin puhuin nuorena pappina niin: lainasin toisten ajatuksia; viittasin uskonnon fraaseihin ja pyörittelin sanaa kuvitellun yleisen ihmis-kuvan näkökulmasta. Lopulta se turhautti. Kun aloin itse ottaa asioista selvää, alkoivat minulle sysätyt vaikeudet kirkkoneuvostolta, srk:laisilta ja hiippakuntahallinnolta sataa niskaani. Järjestelmä vei, ei antanut kuin potkut!

Viimeinen tikki valittajille oli puheeni UT:n juutalaisesta Jeshua Galilealaisesta ja VT:n Israelin Jumalasta, Jahvesta (JHWH). Pitkiksi syytetyt saarnani ja hartauskirjoitukseni olivat käsittämättömiä srk:ssa ja kirkon tuomioistuimessa! Kun aina tuli uusia kanteluita ja syrjintää työnjaossa ja kelpoisuudessani, minun oli pakko mennä perusteisiin, joilla seisoisin johdonmukaisesti loppuun asti. Niin myös tapahtui tähän päivään asti! Nyt kun olen tutkinut joulun jälkeen aiheen mukaisia teoksia 4000 sivua, huomaan, että papin työni ja saarnani perustuivat käsityksiin, joista vallitsee maailmanlaaja teologinen yksimielisyys: En puhunutkaan ”omia mieltymyksiäni”, en ollut ”sairas”, ”väärä” enkä kaikin puolin kelvoton pappi, ”jolla ei voi olla edes ystäviä”.

Satu-papille sanoisin, että lue Raamatun selitysoppeja, esim. Heikki Räisäsen teoksia; Hans Kungin, The Catholic Church ja Ville Mäkipellon &…, Sensuroitu, 2023. Pääset ymmärtämään alkuristittyjä ennen kuin Rooman keisari keksi laitoskirkon 300-luvulla, ja rikastut pappina, jotta voit vastata viranhoidosta ”Jumalan ja ihmisten edessä” - papin valan mukaan. Pääset ymmärtämään tutkimusmatkallasi, että juhlavinkin kirkkolaitos, sen etiikka, piispa, srk , tunnustus ja tuttujen fraasien pyörittely ovat vain myöhempiä rakenteita pakanoiden ( = ei-juutalaisten ) uusissa tilanteissa uusine tulkintoineen eivätkä vie ketään kuolevaista ja syyllistä ihmistä UT:n asiaan sisälle. Pitkän totuuden etsinnän jälkeen löydät itsesi tuhlaajalapsen paikalta – yksin Isän edessä! Raamatun koko sanoma on historian ihmisten tulkintaa elämästä heidän kokemuksessaan. Uskossaan he antavat asioille ja henkilöille merkityksen, esim. Jeshualle ”Kristus”. Ilman uskoa antiikin ajan juutalaiseen historialliseen Jeshuaan ( hellenistien Jeesus) okulaisten polvijärveläisten usko on tyhjä!

Jorma Luostarinen

 

JUMALA VARJELKOON KUNINGAS CHARLESIA!

Näin tervehtivät lontoolaiset prinssiään hänen kruunajaisissaan. Miljoonat ihmiset

seurasivat TV:stä seremoniaa. Tapahtumalla oli painoarvoa. Harvempi miettii asiaa syvemmin, tyydytään pintaan!

Kaksi kirjaa auttaa: Van Gennepin ”Siirtymäriitit” ja Arne Runebergin ”Jesu

korsfästelse i religionshistoriska belysning”. Siirtymäriittiteorian mukaan prinssi Charles siirtyi prinssin sta-

tuksesta, asemasta, kuninkaan statukseen. Hän erkani edellisestä ja liittyi uuteen. Kulttuuritaustamme

mukaan tietyt siirtymiset yhä ritualisoidaan: Kukaan ei loikkaa papiksi tuosta vain; kukaan ei tule aviopuoli-

soksi eikä konfirmoiduksi miten sattuu: Tarvitaan riitti, pyhä toimitus, jossa yhteisö julkisesti

siirtää henkilön asemasta toiseen. Niinpä prinssi Charles oli melko passiivinen toimituksen ajan. Asia

ei ollut hänen vaan yhteisön. Häntä kuljetettiin kulkueessa virkailijoiden mukana maalliselta piha-alueelta pyhälle

alueelle, sisälle kirkkoon, ja lopulta kaikkein pyhimpään, sermien taa, jossa pyhät miehet voitelivat prinssin

kuninkaaksi. Riitti eli toimitus oli mysteerinen salattu akti, sakramentti, avoin vain asiaan vihityille.

Kruunajaiset kokosivat valtavan määrän Raamatun ajan ja tuhansia vuosia vanhempaa Lähi-Idän kulttuurien

symboliaineistoa lippuineen, kulkueineen, asuineen, väreineen, symbolistisine tekoineen, lauluineen, soit-

toineen, asetelmineen ja kuninkaan virkamerkein. Jo 5000 v sitten kansa teki valittunsa kuninkaaksi melko

samoin vaatien häneltä uskollisuutta, oikeudenmukaisuutta, armoa

ja oikeaa uskoa. Kuningas vannoi valan Jumalan nimeen ja kansa pyysi Jumalalta siunausta

kuninkaalle. Piispa Jumalan edustajana painoi 2-kiloisen kultakruunun hallitsijan päähän näyttämään

kuninkaan valtaa, kirkastamaan hänen kunniaansa ja painamaan hänen päähänsä vastuuntuntoa.

Arne Runeberg kertoo uskontohistoriallisessa kirjassaan Raamatun asioista ja uskomuksista tavalla, joka voisi rikastuttaa

kirkon kaavamaista saarnaa. Hän tarkastelee myös Jeesuksen viimeisiä päiviä,

jolloin hänet ”Juutalaisten Kuninkaana” kruunattiin Golgatan paaluun: pilkattuna narri-kuninkaana,

kidutettuna keisarin pilkkaajana, Daavidin poikana, Israelin kuninkaana, Isän Poikana. Toiset

näkivät Jeesuksessa Pelastajan, Israelin lupauksen, Vapahtajan, Jumalan Pojan, itse Jumalan.

Toiset näkivät hänessä rikollisen, joka sai rangaistuksen; toiset näkivät uhrin, riippuen kunkin yhteis-

kunnallisesta asemasta ja elämäntilanteesta. Runebergin mukaan Golgatalla juhlittiin kruunajais-rituaali-näytelmää,

jossa Jeesuksella oli aluksi viattoman rooli ja toisella Barrabaksen rooli. Huonolla tuurilla Jeesus sai lopulta väärän roolin.

Kumpikin olivat ”isän poikia” eli isäkuninkaan poikia, prinssejä: Jeesus alias ” Isän Poikana” ja Barrabas ( arameaa : bar=poika, abba=

isä” ) ”isän poikana”. Kansa huusi kruunajais-näytelmässä ”päästä meille bar abbas”, mikä tarkoitti kumpaakin

tuomittua. Kahta prinssiä ei voitu kruunata kuninkaaksi, toisen piti kuolla. Kuningas Charlesilla ei ollut kilpailijaa. Mutta

tilaisuudessa vaikuttivat kansan ikivanhat uskomukset, onnen odotukset ja sekarorron pelot - ihmisten mielissä,

ainakin kirkkosalin ulkopuolella. Tuhannet poliisit pitivät kansan tunteet kurissa.

Jorma Luostarinen

 

KAKSI KIRKKOREISSUA

Nyt kesällä srk:issa eletään konfirmaatioiden aikaa. Niinpä minäkin sain kutsun naapurisrk:n pyhäkköön

lapsenlapseni juhlaan. Olin aluksi epäröivä, koska mieleeni tuli edellinen kirkkoreissu Okussa 17 v

sitten. Valtiokirkko oli juuri potkaissut minut tarpeettomana pois papin virasta ja papin oikeuksista. Juuri

siksi menin etsimään ehtoolliselta ”apua ylhäältä” ja katsomaan vielä srk:laisia, joiden kodeissa olin käynyt

16000 kertaa. Eräs mummo tuli tilaisuuden lopussa kirkkosalissa sanomaan, että jollakin on asiaa

pastorille. Menin, jolloin hän, kirkkovaltuuston ja johtokuntien jäsen, alkoi kovaan ääneen kaikkien

kuullen mölytä ja luki minut pirusta seuraavaksi. Istuin ja kuuntelin, laitoin käsiäni ristiin. Vielä tuli ryöppyä

päälleni, vaikka srk oli jo tehnyt minut ”tunnustuksenvastaisuudellani” vaarattomaksi loppuelämäkseni!

Nyt 17 v myöhemmin menneen kuva kangasteli kuin eilinen silmissäni, kun lapsenlapseni oli juuri vihitty

konfirmaatiossa maallikkojen yleiseen pappeuteen ja minä syntinen polvistuin Herran pöytään. Minulle

sanottiin: ”Sinun edestäsi annettu, sinun edestäsi vuodatettu”. Iankaikkisen elämän tuoksu oli

laskeutunut silmäkulmaani kyyneleessä!

Mutta yhtä jäin kaipaamaan messun liturgiasta ja papin puheesta: juutalaista, Galilean Jeshuaa 2000 v

sitten, jolloin hän maallikkona rakasti köyhiä, sairaita, sivuun painettuja ihmisiä, joita ei

tarvittu hyvien ihmisten ja ”uskovaisten” maailmassa. Hänen saarnansa oli myrkkyä pastoreille,

neuvostolle, sotilaille, valtiovallalle, laitosuskonnolle, sen hengettömälle kultille, oikeusistuimille, kaikille

virallisen hallinnon edustajille ja yhteiskunnan keinotekoisille instituutioille, joita perusteltiin Jumalalla ja

uskonnolla.

Lattean pieneksi pihinäksi siihen verrattuna oli laitoskirkon perinne painanut naapurisrk:n pakanoiden

( UT:ssa ei-juutalaisten) pramean pyhäkön evankeliumin! Kun sitä tutkii ohi kulissien, voi löytää

kuolevaiselle syylliselle ihmiselle kaukaisen sanoman Jeshuasta ja ihmiselämän tarkoituksen hänen

porukassaan.

Jorma Luostarinen

 

ISKELMÄMESSUSTA

Hevimessu-jupakan jälkeen joku kirjoitti arvioita iskelmämessusta ja jumalanpalveluksesta.

Hyvä niin, uskonasia elää! Minun pappis-aikana vielä muutama vuosi sitten ei moisia menoja oltu edes

keksitty. Ainakin minun piti pitää jumalanpalvelus ja kirkollinen toimitus sanatarkasti kirkkokäsikirjan

mukaan. Srk kävi kirkollista oikeutta siitä, että käytin kirkkokäsikirjan vaihtoehtokohtia ja asetin ehtoollis-

välineet väärään paikkaan alttaripöydällä; kastetilaisuuksissa olin pukeutunut väärin, albaan, joka oli

tuomiokapitulin oma ohje: toimitukset olivat jumalanpalveluksia.

Tänään srk:issa naispappi saarnaa tanssimalla ja rehevät go-go –tytöt tanssivat alttarilla

jumalanpalveluksessa, jotta saataisiin väkeä koolle. Okussa ja Pjärvellä meno on vielä rauhaisaa mutta

uudet palvontamenot repivät perinteellisten uskovaisten sieluja. Totuus on, että perinteellinen kristinusko

ei toimi nykyajan maailmassa: sitä ei ymmärretä uskon juurien mukaan. Raamatun ja käsikirjojen jatkuva

käännöstyö ja modernisointi vievät yhä kauemmas siitä juutalaisesta antiikin ajan uskosta, mistä

ihmiset kirjoittivat Raamattuun muisteluita juutalaisesta Jeshuasta, Jeesuksesta.

Arne Runeberg on kirjoittanut uskontohistoriallisen teoksen Jesu korsfästelse i religionhistoriska belys-

ning ( Jeesuksen ristiinnaulitseminen uskontohistorian valossa ). Luin sen jo töissä ollessani 10 kertaan.

Vaikka ja koska Runeberg ei ole teologi, hän auttoi minua tajuamaan, mikä on ydin varhaisessa

kristinuskossa: ”Usko ja kuuliaisuus Jeesusta kohtaan” ja ”alistuminen Isän tahtoon”. Sitä Runeberg

kutsuu UT:n tarkoittamaksi ”pelastukseksi”. Siihen verrattuna jokainen voi nähdä missä mennään!

Jorma Luostarinen

 

YLÖSNOUSEMUS

Istun haalarit päällä pakkasessa ylösnostaen päätäni

aurinkoon päin toiveessa hieman päivettyä.

Keväinen lintu laulaa pääsiäisen läheisyydestä

muistuttaen minua juutalaisen Jeshuan elämästä,

kuolemasta ja ylösnousemuksen ihmeestä.

Sieltä se kuulemma alkoi kristillinen tarina

Galilean kankailta, Gennesaretin kalapaikoilta.

Tarina ylösnostettiin tuhanteen kertaan tuhanteen

tarpeeseen, srk:ien tilanteeseen, evankeliumikirjoihin,

ja samalla Jeshuan nimi alasnostettiin hellenistien,

pakanoiden, juutalaisten, oppineiden ja vääräoppisten

Jeesukseksi: Sitten jälleen ylösnostettiin taivaan Kristukseksi.

Kun Jeshuan nimikin unohdettiin juutalaisvihassa

aikansa pakanoiden hellenistisessä maailmassa,

hänen oppinsa, rakkautensa ja merkityksensä ylösnostettiin

toisenlaisena elämään kirkoksi sanottuun perinteeseen.

Siihen perinteeseen minäkin kasvoin, kun olin nuori.

En ymmärtänyt siitä mitään, mutta lapsen ja nuoren

tuskallisessa koulussa oli pakko repiä voimaa

ja jaksamista jostakin: Jeesuksen ihmisrakkaudesta.

Tänne asti on kestänyt. Kun ylösnostan itseni vuoteeltani,

ensimmäisenä tuntuvat kivut ja vajavaisuus.

Joka päivä ylösnostan ajatukseni katoavaisuuteen,

omaan ja toisten ihmisten vajavaisuuteen ja keinotekoisuuteen,

josta on äärimmäisen vaikea ylösnostaa selvää järkeä.

On siis vain ylösnoustava uskoon, joka aamu, aina uudelleen,

kuten Raamatun ihmiset kertovat: uskostaan, kokemuksestaan,

Jeesuksen ylösnostavasta mielenlaadusta, rakkaudestaan.

Lintu laulaa vielä kevään koittoa, ylösnousemuksen päivää,

ja naamani alkaa kärventyä. Taivaan laulu helkkää elämää,

antaa merkitystä tähän päivään, kutsuu ylösnousemaan

katoavaisuuden keskellä, minussa, kenties tulevaan päivään.

Jorma Luostarinen

 

ALKU-SRK JA OKUN SRK

Kirkko-talo paikallaan,

kirkko-toiminta ennallaan,

mutt mistäs se alkoikaan?

Huisin matkan ja ajan päässä

syntyi Kirja Jerusalemin

juutalaisessa perinteessä,

hellenistisessä ympäristössä,

kokonaan toisenlaisessa kulttuurissa:

kielessä, olosuhteissa, käsitystavoissa,

joiden aikaan suomalaiset

katselivat Uralin takaa maitaan.

Raamatun kirjoittajat eivät profetoi

mitään Okuun minkä aika tänne toi.

Ihmisten usko VT:n perinteessä siirtyi

Jeesukseen ja usko häneen

monen mutkan ja matkan kautta

Rooman keisarin valtakunnan rekeen.

Alussa ei ollut oppeja, pappeja,

ei mitään pakanoiden (ei-juutalaisten)

luomia virkamiehiä, laitoksia, opin koitoksia.

Alussa kohdattiin Jeshua livenä, alias Jeesus,

joka sykähdytti, herätti, puhutteli

sairaita, köyhiä, maahan painettuja.

Taivasten valtakunta hänessä saapui

maan päälle Pietarille, Paavalille, Marialle,

ja kaikki muu oli roskaa missä Kristus-kaipuu.

Äärettömän kaukana pakanoiden Okussa ollaan:

Srk:ssa juutalainen Jeesus mahdoton,

outo vieras, tuntematon.

Raamatun ihmiset aikanaan alku-srk:n aikaan

pitivät sitä miestä ainoana pelastajanaan.

Jorma Luostarinen

.