NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 11. MIKSI USKOVAISET RIITELEVÄT? Erään kirjan mukaan maailmassa on yli 7000 kristillistä kirkkoa ja yhdyskuntaa. Periaatteessa kaikki suunnat katsovat olevansa sitä ainutta oikeata väkeä. Ehkäpä kaikki sittenkin uskovat yhteen ja samaan Jumalaan. Mutta miksi sitten vallitsee valtava hajaannus, joka on juuri päinvastoin kuin Jeesus opetti omiaan? Tähän tilanteeseen on olemassa mitä useampia selityksiä. Itse lähtisin etsimään selitystä ihmisen arkielämästä, johon uskonnollinen elämys, se miltä tuntuu, on yhteydessä. Elämän varrella kasvaessaan ihmislapsi oppii myös uskontonsa. Isä ja äiti ovat tavallisesti lähimmät vaikuttajat lapselle. Heidän välityksellään lapseen tarttuu ja sisäistyy käsitys Jumalasta, Jeesuksesta, armosta ja vaikkapa Jumalan rakkaudesta. Uskonnolliset käsitteet eivät ole ihmiselle vain äännettyjä ja kirjoitettuja kuolleita sanoja, vaan ne sykähdyttävät hänen sieluaan jollakin tavalla. Sana Jumala voi herättää jossakin ihmisessä rakkauden tunteita, jossakin toisessa pelon tunteita, jne.. Lapsi oppii kokemaan Jumalan aina jonkinlaisena Jumalana, samoin Jumalan tahdon. Kun hän kuulee uskonnollisia sanoja, vaikkapa synti ja parannus, hän välttämättömyyden pakosta sovittaa nuo sanat ja niiden merkitykset itseensä ja tekee niistä omat johtopäätökset, kenties toimintamallin koko loppuelämään. Kuten muutkin käsitykset ja asenteet elämästä ja siveellisistä arvoista, pyrkivät uskonnollisetkin mielipiteet vakiintumaan ja kiinteytymään ihmisen sielunelämässä. Myöhemmin hän ei pääse siitä kokonaan irti, millaisesta Jumalasta vanhemmat ovat todistaneet esimerkillään ja opetuksellaan. Uskonnollinen riitely kertoo siitä, että toisessa leirissä ihmiset kokevat asiat eri tavoin kuin toisessa. Samanmieliset, joilla on samanmielisiä kokemuksia, tulevat paremmin toimeen keskenään varsinkin uskonnollisessa yhteisössä, jossa pelataan paljolti tunteilla. Kun vaikutelmat laukeavat päälle ja sisäistyvät, niitä on mahdoton muuttaa perustaltaan. Siksi on helpompi käyttää torjuntaa ulkoryhmäläisiä kohtaan ja säilyttää hengen tasapaino itselle tärkeissä asioissa oman ryhmän sisällä. Outokumpu 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1213 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 10. HYVÄ PAPPI SAARNAA ITSESTÄÄN Papin velvollisuus on puhua Jumalan sanaa, mutta mitä Jumalan sana on? Eikö se ole sitä, minkä kukin ihminen käsittää Jumalan sanaksi? Minusta on mahdotonta käyttää ilmaisuja: Raamattu sanoo, Raamattu todistaa, Raamatun mukaan, koska Raamattu-esine itsessään on vain kirja kirjojen joukossa. Vasta ihmisen käyttäessä ja ymmärtäessä Raamattu-kirja voi tulla välineeksi, jonka voi ymmärtää sisältävän Jumalan antaman sanoman. On oikein sanoa: Paavalin mukaan on niin ja niin, Pietari sanoi että, Johannes kirjoitti että, jne.. Ihmiset ovat todellakin kirjoittaneet Raamatun. Mutta nuo ihmiset ymmärsivät eli uskoivat, että Jumala ilmaisi heidän välityksellään hyvän tahtonsa. Ilman uskoa Jumalaan Raamattu jää vain tavalliseksi kirjaksi ja ihmisten tekeleeksi. Ilman käsitystä siitä, että ihmiset ovat kirjoittaneet Raamatun, jää Raamattu mykäksi ja käsittämättömäksi kirjaksi. Totuudellinen ja auttava lähtökohta on se, että Raamatussa on sekä inhimillinen että jumalallinen luonto, kuten kirkon historiassa jankataan. Edellä sanottu on sovitettavissa saarnaamiseen. Ihmisenä minä puhun ihmisille. En saarnaa puhdasta Jumalan sanaa vaan kokemaani Jumalan sanaa. En saarnaa Jumalan tahtoa sellaisenaan vaan itseni läpäisemää Jumalan tahtoa. En saarnaa Jumalan rakkautta itsessään vaan Jumalan rakkautta sellaisena kuin itse olen sen elänyt todeksi. Jumala kirjoitutti Raamatun ihmisillä. Hän toimi ihmisten kautta. Samalla tavalla hän saarnauttaa yhä tahtonsa ihmisten kautta ja toimii edelleenkin ihmisten välityksellä. Voin vastata vain siitä, minkä käsitän ja koen. Siksi pyydänkin, että Jumala koskettaisi ensin minua itseäni ja vasta sitten menen toiselle puhumaan sen, minkä Jumala minulle on ilmaissut. Rohkenen puhua usein minä-muodossa: minä olen kokenut niin ja niin, minä ymmärrän näin. Tämä ilmaisutapa merkitsee minulle rehellistä lähtökohtaa suhteessa itseeni, ihmisiin ja Jumalaan. Kun saarnaan, puhun sekä itsestäni että Jumalasta, ts. Jumala-suhteestani. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1212 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 9. SAARNA PALJASTAA SAARNAAJAN MIELENTILAN Monta kertaa olen huomannut sen, miten uskonnollinen puhuminen on tunteiden vaihtoa. Uskonto ankkuroituu ihmisessä hänen tunne-elämäänsä. Uskonnon kautta paljastuu pakostakin ihmisen syvät tuntemukset ja käsitykset itsestä, ihmisestä ja maailmasta. Saarnamies paljastaa mielensä liikkeet saarnoissaan, uskova esim. virren veisuussa. Saarnamies puhuu Jumalasta. Se on hänen tehtävänsä, mutta Jumalasta ei kukaan voi puhua sanomatta jotain itsestään. Puhe Jumalasta on aina jossakin määrin puhetta ihmisestä itsestään. Jokaisen saarnaajan on terveellistä tämä muistaa ja varsinkin silloin, kun hän väittää puhuvansa vain Jumalan tahdon. Saarnaaja valitsee tekstin. Se on kannanotto. Joku teksti on häntä lähempänä kuin toinen. Jostakin on aivan mahdoton puhua. Oman uskon laatu määrittelee sen, mikä teksti tuntuu helpolta ja mikä vaikealta. Vaikea teksti on sellainen, johon saarnaaja ei löydä yhteyttä. Helppo on taas sellainen Raamatun kohta, jonka saarnaaja itse elää todeksi eli hän on löytänyt itsensä ja kohdan väliltä yhteyden. Silloin hän voi sanoa: Niin minäkin olen kokenut. Joku puhuja saarnaa lakia. Miksi? Siksi, että hän itse on syyllisyydentuntoinen ja vihaa ihmisiä. Ehkä hän haluaa rangaista itseään ja julmistella toisille. Saarnapönttö antaa sellaiselle ihmiselle oivan tilaisuuden hoidattaa omaa sieluaan. Kuinkahan monelle Jumalan sanan saarnaajalle julistustilanne on näyttö siitä, että hän itse tarvitsee hoitoa ja työnohjausta? Toinen puhuja saarnaa rakastavaa ja lämmintä armoa. Miksi? Siksi, että hän itse on selvillä kehnoudestaan ja janoaa Jumalan hyviä lahjoja. Ts. hänen elämäntilanteensa ja käsityksensä siitä on erilainen kuin lain saarnaajalla. Jumala on yhdenlainen mutta ihmisten Jumala-käsitykset vaihtelevat. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1211 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 8. JEESUS OLI SISÄISESTI VAPAA IHMINEN Kristillisessä uskossa Jeesuksen persoona on a ja o. Ei voi olla oikean julistusta ilman Jeesusta. Siksi jokainen Jumalan puoleen kääntyvä ihminen joutuu paneutumaan kysymykseen, kuka ja millainen Jeesus Nasaretilainen oli ja on. Samat kysymykset joutuu tekemään saarnamies. Olen käsittänyt kristillisen uskon julistukseksi ihmisen vapauttamisesta: Ihminen on jo vapautettu. Vapauttaminen on takana historiassa. Se tapahtui silloin, kun Jeesus oli kuuliainen Isälleen. Usko on sitä, että ihminen elää omassa elämäntilanteessaan todeksi tuon uskonlauseen. Uskossa kasvaminen on yhä enemmän vapaaksi tulemista. Vapauttaakseen ihmiset piti Jeesuksen itse olla vapautettu. Hän olikin Jumalan Poika, ilman syntiä. Hän oli sidottu vain Isänsä tahtoon mutta ei ihmisiin. Hän oli riippumaton siitä, mitä ihmiset häneltä vaativat ja odottivat. Jeesus kesti sen sosiaalisen paineen, joka rajulla tavalla, jopa tappavalla häneen kohdistui. Jeesus tiesi mitä teki. Hänellä oli selkeä ohjelma, jonka hän toteutti. Selkeys ja luottamus Jumalaan ärsytti niitä ihmisiä, jotka olivat ihmisten arvostelun kahleissa. Jeesuksen vapautuneisuus ärsytti erityisesti uskonnollisia johtomiehiä, kirjanoppineita ja fariseuksia. He eivät kestäneet Jeesuksen vahvuutta, sitä, että hän itse uskoi olevansa Jumalan, Isänsä, asialla loppuun asti. Jeesuksen mielipiteissä aikansa ilmiöitä ja henkilöitä vastaan kuvastuu hänen vahvuutensa eli vapautensa. Vapautensa seurauksena Jeesuksella oli tilaa toiselle ihmiselle. Hän rakasti ihmisiä, koska hän rakasti itseään aidolla tavalla. Hän kunnioitti ensin itseään, jopa Jumalan Poikana. Ne ihmiset, jotka käsittivät millä tavalla ihminen voi kasvaa vapauden suuntaan, löysivät häneltä iankaikkisen elämän sanat. Ne taas, joilla oli epätotuuteen perustuva käsitys ihmisen vapauttamisesta, eivät kestäneet Jeesuksen puhetta. He kokivat Jeesuksen vaarallisena uhkana. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1210 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 7. EIKÖ PAPPI SAA TIETÄÄ ASIOITA? Monta kertaa on mieleeni tullut kysymys: Enkö todellakaan saa tietää täällä srk:ssa niistä asioista, joita työllä ja vaivalla pänttäsin päähäni teologisessa tiedekunnassa? Kun esitän jotain kriittistä tai totutusta poikkeavaa, saan palautteen, jonka tulkitsen kielteiseksi kannanotoksi. Kerran yhteisvastuu-juhlassa kerroin diasarjan mukaisesti hindulaisuudesta. Pian isäntämies tokaisi: ” Pappi, ei pidä paikkaansa.” Luultavasti hän käsitti, että minä pappina en saanut puhua siitä, miten hindut uskovat. Minulle se merkitsi, etten tuona hetkenä saanut tietää joistakin asioista tai en ainakaan saanut ajatella ääneen. Huomautin, etten minä väitä mitään, mutta se ei isäntää rauhoittanut. Mitähän seuraisi, jos järjestelmällisesti ujuttaisin saarnoihini uudempia eksegeettisiä tutkimustuloksia ja vaikkapa eräitä filosofisia pohdintoja? Koulutuksen lähtökohta oli kaiken epäileminen ja asettaminen tutkimuksen kohteeksi. Tiedekunta tutkii totuutta. Se ei julistanut sitä. Mutta entäs nyt pappina? Mikä perustelisi sen, että kaikki puheeni ja toimeni olisivat valmista ja pureskeltua? En ole saanut sellaiseen mitään koulutusta ja entäs kiperä kysymys totuudesta? Silläkö totuus minulle avautuu, että toistan sokeasti käskyjä noudattaen kirkon fraaseja? Joillekin uskonryhmille on paha peikko se, että pappi tietää psykologian lainalaisuuksista ja sovittaa niitä keskusteluun. Yleensäkin asioiden tarkastelu ja erittely antaa kielteisen palautteen. Joku piruparka hermostuu, jos hän ei kuule totuttuja sanakäänteitä. Ei ole helppo tuntea olevansa piiriä vastaan, varsinkaan pappina! Kysymys herää: Mitä hyötyä sitten on kaikesta siitä tiedosta ja koulutuksesta, jota hankin kuutena vuotena yliopistossa, jos kerran siitä on vaiettava työssä? Papin työ on siitä ihmeellinen, että hänellä on koulutus mutta toiseen työhön kuin pappina olemiseen. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1209 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 6. POLITIIKALLA JA USKONNOLLA ON SAMA PÄÄMÄÄRÄ Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Poliitikot tekevät päätöksiä ihmisten yhteisistä asioista. Pyrkimyksenä on parantaa oloja ja kehittää yhteiskuntaa. Tämä tavoite näkyy poliittisessa toiminnassa ja pidetyissä puheenvuoroissa. Tiedotusvälineiden kautta tavallinen kansalainen kuulee niistä ratkaisuista, jotka koskevat häntä itseään. Hyvin usein saarnan kirjoittamisen jälkeen avaan TV:n iltauutiset ja kuulostelen, mitä sieltä tulee. Havaitsen, että sieltähän tulee aivan samantapaisia ideoita kuin mitä minä saarnassani otan esille. Minä puhun Jumalan nimissä, mitä joku poliitikko puhuu uskonnottomasti. Minä käytän sanoja syyllisyys, armo, pelastus kuvaamaan pyrkimyksiäni. Syyllisyys merkitsee, että jonkin ihmisen tai ihmisryhmän olisi vielä tarkistettava toimiaan, armo merkitsee, että ihmisellä on mahdollisuus saada anteeksi ja oikeus yrittää uudelleen ja pelastus merkitsee, että ihmisen nykytila voi olla parempi tulevaisuudessa. Puhe Jumalasta saa merkityksensä ihmisen konkreettisessa tilanteessa. Saarnaaja tarkastelee tuota tilannetta ja koettaa löytää siihen selvennystä ja toivoa. Samalla asialla on poliitikko. Uskonto, tässä tapauksessa kristillinen usko, on ihmisen asiaa. Ihmiset pitävät puheita, rukoilevat, laulavat ja kokoontuvat yhteisen uskon äärellä. Kokoontumisella ja toiminnalla on jokin perusteltu ja tunnettu päämäärä. Eikö uskonto olekin yhteisten asioiden hoitamista? En tiedä, onko uskonto enempää tai vähempää kuin politiikan tekeminen. Mutta uskonto on erityislaatuista elämän ilmiöiden tulkintaa. Se lähtee liikkeelle uskosta Jumalaan ja sen päämäärä on Jumala. Mutta mitä eroa on konkreettisessa tilanteessa, kun ihminen perustelee asiat uskonnollisesti tai poliittisesti? Ihminen siinä pohtii, ajattelee ja tarkastelee. Poliittinen päämäärä on auttaa ihmistä. Uskonnossa on sama päämäärä. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1208 blogia

NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 5. KAIPAAN YKSINÄISYYTTÄ Tällä paikkakunnalla olen tunnettu henkilö. Milloin minkin asian yhteydessä saan tietää, että ihmiset ovat nähneet autoni tai vilauksen minusta. Saan kuulla: Olitko se sinä ja mitä sinä siellä teit? Pankissa pankkineiti sanoo päivää pastori ja kaupassa myyjä: mitä pastorille saisi olla. Ihmiset huomaavat pappinsa. Vapaallakin olen pappi. Pään nyökytysten syvyys ja vakavuus kertoo, mikä minkin ihmisen käsitys papista on. Joskus tuntuu: antakaa minun olla jo rauhassa. Joskus lasten ja nuorten huulilta luen: pappi menee, pappi on tuolla. Työntekotilanteissa olen paljon esillä. Kun toiset istuutuvat, minä nousen pitämään heille puhetta. Joillekin ihmisille luultavasti syntyykin käsitys papista sellaisena kuin he ovat hänet nähneet. Papilla on papinpuku, kiiltävät kengät, hän laulaa ja lausuu. Tuntuu siltä, että he huomaamattaan tyrkyttävät odotuksiaan ja vaatimuksiaan. Harvempi kai myöntää, että pappi on tavallinen ihminen. Heiltä puuttuu kokemus niistä tilanteista, joissa papilla olisi mahdollisuus tulla heitä lähelle sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun minulla on kuulijakuntaa, sitä on tavallisesti runsaasti. Joskus tuntuu selittämättömän ahdistavalta seistä monien ihmisten edessä. Huoli pokan pitämisestä ja tilanteen onnistumisesta ahdistaa. Usein pienikin töppäys näkyy. Esim. jumalanpalvelus on sellainen tilanne. Pappi on arvostelun kohteena. Minustakin puhutaan, koska edeltäjiäkin repostellaan ja vielä viidenkin kymmenen vuoden takaa. Joskus on vaikea luottaa ihmisten vilpittömyyteen ja nähdä ilkeässä puheessa jotain hyvää. Joskus vitsien ja piruilun raja on epäselvä. En käsitä, mikä antaa niin monille ihmisille perusteen asettaa papilleen vaatimuksia siitä, millainen hänen pitäisi olla. Töissäkin voi olla hyvin yksin ja yksinäinen. Pako yksinoloon helpottaa ja selkeyttää. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1207 blogia