NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 7. EIKÖ PAPPI SAA TIETÄÄ ASIOITA? Monta kertaa on mieleeni tullut kysymys: Enkö todellakaan saa tietää täällä srk:ssa niistä asioista, joita työllä ja vaivalla pänttäsin päähäni teologisessa tiedekunnassa? Kun esitän jotain kriittistä tai totutusta poikkeavaa, saan palautteen, jonka tulkitsen kielteiseksi kannanotoksi. Kerran yhteisvastuu-juhlassa kerroin diasarjan mukaisesti hindulaisuudesta. Pian isäntämies tokaisi: ” Pappi, ei pidä paikkaansa.” Luultavasti hän käsitti, että minä pappina en saanut puhua siitä, miten hindut uskovat. Minulle se merkitsi, etten tuona hetkenä saanut tietää joistakin asioista tai en ainakaan saanut ajatella ääneen. Huomautin, etten minä väitä mitään, mutta se ei isäntää rauhoittanut. Mitähän seuraisi, jos järjestelmällisesti ujuttaisin saarnoihini uudempia eksegeettisiä tutkimustuloksia ja vaikkapa eräitä filosofisia pohdintoja? Koulutuksen lähtökohta oli kaiken epäileminen ja asettaminen tutkimuksen kohteeksi. Tiedekunta tutkii totuutta. Se ei julistanut sitä. Mutta entäs nyt pappina? Mikä perustelisi sen, että kaikki puheeni ja toimeni olisivat valmista ja pureskeltua? En ole saanut sellaiseen mitään koulutusta ja entäs kiperä kysymys totuudesta? Silläkö totuus minulle avautuu, että toistan sokeasti käskyjä noudattaen kirkon fraaseja? Joillekin uskonryhmille on paha peikko se, että pappi tietää psykologian lainalaisuuksista ja sovittaa niitä keskusteluun. Yleensäkin asioiden tarkastelu ja erittely antaa kielteisen palautteen. Joku piruparka hermostuu, jos hän ei kuule totuttuja sanakäänteitä. Ei ole helppo tuntea olevansa piiriä vastaan, varsinkaan pappina! Kysymys herää: Mitä hyötyä sitten on kaikesta siitä tiedosta ja koulutuksesta, jota hankin kuutena vuotena yliopistossa, jos kerran siitä on vaiettava työssä? Papin työ on siitä ihmeellinen, että hänellä on koulutus mutta toiseen työhön kuin pappina olemiseen. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1209 blogia