NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 6. POLITIIKALLA JA USKONNOLLA ON SAMA PÄÄMÄÄRÄ Politiikka on yhteisten asioiden hoitamista. Poliitikot tekevät päätöksiä ihmisten yhteisistä asioista. Pyrkimyksenä on parantaa oloja ja kehittää yhteiskuntaa. Tämä tavoite näkyy poliittisessa toiminnassa ja pidetyissä puheenvuoroissa. Tiedotusvälineiden kautta tavallinen kansalainen kuulee niistä ratkaisuista, jotka koskevat häntä itseään. Hyvin usein saarnan kirjoittamisen jälkeen avaan TV:n iltauutiset ja kuulostelen, mitä sieltä tulee. Havaitsen, että sieltähän tulee aivan samantapaisia ideoita kuin mitä minä saarnassani otan esille. Minä puhun Jumalan nimissä, mitä joku poliitikko puhuu uskonnottomasti. Minä käytän sanoja syyllisyys, armo, pelastus kuvaamaan pyrkimyksiäni. Syyllisyys merkitsee, että jonkin ihmisen tai ihmisryhmän olisi vielä tarkistettava toimiaan, armo merkitsee, että ihmisellä on mahdollisuus saada anteeksi ja oikeus yrittää uudelleen ja pelastus merkitsee, että ihmisen nykytila voi olla parempi tulevaisuudessa. Puhe Jumalasta saa merkityksensä ihmisen konkreettisessa tilanteessa. Saarnaaja tarkastelee tuota tilannetta ja koettaa löytää siihen selvennystä ja toivoa. Samalla asialla on poliitikko. Uskonto, tässä tapauksessa kristillinen usko, on ihmisen asiaa. Ihmiset pitävät puheita, rukoilevat, laulavat ja kokoontuvat yhteisen uskon äärellä. Kokoontumisella ja toiminnalla on jokin perusteltu ja tunnettu päämäärä. Eikö uskonto olekin yhteisten asioiden hoitamista? En tiedä, onko uskonto enempää tai vähempää kuin politiikan tekeminen. Mutta uskonto on erityislaatuista elämän ilmiöiden tulkintaa. Se lähtee liikkeelle uskosta Jumalaan ja sen päämäärä on Jumala. Mutta mitä eroa on konkreettisessa tilanteessa, kun ihminen perustelee asiat uskonnollisesti tai poliittisesti? Ihminen siinä pohtii, ajattelee ja tarkastelee. Poliittinen päämäärä on auttaa ihmistä. Uskonnossa on sama päämäärä. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1208 blogia