NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 9. SAARNA PALJASTAA SAARNAAJAN MIELENTILAN Monta kertaa olen huomannut sen, miten uskonnollinen puhuminen on tunteiden vaihtoa. Uskonto ankkuroituu ihmisessä hänen tunne-elämäänsä. Uskonnon kautta paljastuu pakostakin ihmisen syvät tuntemukset ja käsitykset itsestä, ihmisestä ja maailmasta. Saarnamies paljastaa mielensä liikkeet saarnoissaan, uskova esim. virren veisuussa. Saarnamies puhuu Jumalasta. Se on hänen tehtävänsä, mutta Jumalasta ei kukaan voi puhua sanomatta jotain itsestään. Puhe Jumalasta on aina jossakin määrin puhetta ihmisestä itsestään. Jokaisen saarnaajan on terveellistä tämä muistaa ja varsinkin silloin, kun hän väittää puhuvansa vain Jumalan tahdon. Saarnaaja valitsee tekstin. Se on kannanotto. Joku teksti on häntä lähempänä kuin toinen. Jostakin on aivan mahdoton puhua. Oman uskon laatu määrittelee sen, mikä teksti tuntuu helpolta ja mikä vaikealta. Vaikea teksti on sellainen, johon saarnaaja ei löydä yhteyttä. Helppo on taas sellainen Raamatun kohta, jonka saarnaaja itse elää todeksi eli hän on löytänyt itsensä ja kohdan väliltä yhteyden. Silloin hän voi sanoa: Niin minäkin olen kokenut. Joku puhuja saarnaa lakia. Miksi? Siksi, että hän itse on syyllisyydentuntoinen ja vihaa ihmisiä. Ehkä hän haluaa rangaista itseään ja julmistella toisille. Saarnapönttö antaa sellaiselle ihmiselle oivan tilaisuuden hoidattaa omaa sieluaan. Kuinkahan monelle Jumalan sanan saarnaajalle julistustilanne on näyttö siitä, että hän itse tarvitsee hoitoa ja työnohjausta? Toinen puhuja saarnaa rakastavaa ja lämmintä armoa. Miksi? Siksi, että hän itse on selvillä kehnoudestaan ja janoaa Jumalan hyviä lahjoja. Ts. hänen elämäntilanteensa ja käsityksensä siitä on erilainen kuin lain saarnaajalla. Jumala on yhdenlainen mutta ihmisten Jumala-käsitykset vaihtelevat. Outokummussa 19.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1211 blogia