NUORENA PAPPINA KIRJOITETTUA 1970-LUVUN UIMAHARJUSSA 5. KAIPAAN YKSINÄISYYTTÄ Tällä paikkakunnalla olen tunnettu henkilö. Milloin minkin asian yhteydessä saan tietää, että ihmiset ovat nähneet autoni tai vilauksen minusta. Saan kuulla: Olitko se sinä ja mitä sinä siellä teit? Pankissa pankkineiti sanoo päivää pastori ja kaupassa myyjä: mitä pastorille saisi olla. Ihmiset huomaavat pappinsa. Vapaallakin olen pappi. Pään nyökytysten syvyys ja vakavuus kertoo, mikä minkin ihmisen käsitys papista on. Joskus tuntuu: antakaa minun olla jo rauhassa. Joskus lasten ja nuorten huulilta luen: pappi menee, pappi on tuolla. Työntekotilanteissa olen paljon esillä. Kun toiset istuutuvat, minä nousen pitämään heille puhetta. Joillekin ihmisille luultavasti syntyykin käsitys papista sellaisena kuin he ovat hänet nähneet. Papilla on papinpuku, kiiltävät kengät, hän laulaa ja lausuu. Tuntuu siltä, että he huomaamattaan tyrkyttävät odotuksiaan ja vaatimuksiaan. Harvempi kai myöntää, että pappi on tavallinen ihminen. Heiltä puuttuu kokemus niistä tilanteista, joissa papilla olisi mahdollisuus tulla heitä lähelle sellaisena kuin hän todellisuudessa on. Kun minulla on kuulijakuntaa, sitä on tavallisesti runsaasti. Joskus tuntuu selittämättömän ahdistavalta seistä monien ihmisten edessä. Huoli pokan pitämisestä ja tilanteen onnistumisesta ahdistaa. Usein pienikin töppäys näkyy. Esim. jumalanpalvelus on sellainen tilanne. Pappi on arvostelun kohteena. Minustakin puhutaan, koska edeltäjiäkin repostellaan ja vielä viidenkin kymmenen vuoden takaa. Joskus on vaikea luottaa ihmisten vilpittömyyteen ja nähdä ilkeässä puheessa jotain hyvää. Joskus vitsien ja piruilun raja on epäselvä. En käsitä, mikä antaa niin monille ihmisille perusteen asettaa papilleen vaatimuksia siitä, millainen hänen pitäisi olla. Töissäkin voi olla hyvin yksin ja yksinäinen. Pako yksinoloon helpottaa ja selkeyttää. Outokummussa 18.9. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1207 blogia