SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 7. Kenttäaineisto on merkittävintä primäärilähteistöä. Perusaineistoa ovat myös kirkon asiakirjat, joita tarvitsin arvioidessani Kalle Seppäsen asemaa teologian ylioppilaana, tuomiokapitulin ordinaatiokoulutusta ja pappisvihkimysaktia yleisemmällä kuin yksilö- ja hiippakuntatasolla. Hyödyllisiä olivat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen pöytäkirjat kevät- ja syysistuntoineen alkaen vuodesta 1980, tuomiokapitulista saamani 1980-luvun asiakirjat ja raportit, Kirkon lakikirja 1986 ja nykyiset jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kirjat. Sisällysluettelo jakautuu kolmeen osaan: Pääluvussa 2 esittelen teorian. Lähden liikkeelle siirtymisprosessista, määrittelen ja luokittelen siirtymäriitit, esittelen siirtymisprosessin kolmivaiheisen peruskaavan ja tarkastelen viittä siirtymisen tapaa teorian kolmella tasolla: spatiaalisella, sosiaalisella ja spirituaalisella. Alaluvussa tarkastelen papiksi tulemista initiaation näkökulmasta. Kirkon pyhä akti on tyypillinen kutsumusinitiaatio, jossa kirkko vahvistaa omalla kutsullaan sen kutsumuksen, jota pappiskandidaatti kokee subjektiivisesti. Teorian esittelyn jälkeen analysoin pääluvussa 3 papiksi vihkimistä ja papin asemaa kirkon asiakirjoissa. Siirtymäriittiteoreettisesti merkittäviä ovat papin virka, sosiaalinen status ja sosiaaliset roolit. Max Weberin ”persoonallinen karisma” ja ”byrokraattinen karisma” selkeyttävät pappisviran ja papinviran suhteita. Pääluvussa 4 tarkastelen pappiskokelaan empiiristä siirtymistä papin statukseen, virkaan ja rooleihin. Alaluvussa kerron, miten keräsin kenttäaineiston ja perustelen lukuisat rajaukseni. Luku 4.2. jakautuu kolmeen alalukuun, jotka koostuvat siirtymisen kolmesta vaiheesta. Vihittävä siirtyi ensin opiskelijasta kandidaatiksi, sitten kandidaatista ordinaatiokoulutetuksi ja lopuksi hän sai pappisvihkimyksen. Monivaiheisessa ja -vuotisessa siirtymisprosessissa viimeinen akti on huipentumavaihe, jossa pappiskokelas inkorporoituu julkisesti papin virkaan ja statukseen. Uusi tehtävä ja asema näkyvät ammattirooleissa. Pyrin esittämään yhden henkilön statuksen muutoksen tavalla, jolla olisi selitysvoimaa yleisemmälläkin kuin yksilö- ja hiippakuntatasolla. Kirkon aineisto tukee pyrkimystä, koska ordinaatiokoulutus ja varsinkin vihkimysakti on yhdelle vihittävälle ja vihittävän ryhmälle yhdenlainen. Koska siirtymiset ovat pääosin lakisääteisiä, voidaan Kuopion tuomiokapitulin käytännöstä tehdä johtopäätöksiä koko Suomen luterilaiseen kirkkoon. Luvussa 5 kokoan keskeisimmät tutkimustulokset taulukkoon. Tutkielma sisältää 12 kuviota ja 10 taulukkoa. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1177 blogia

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 6. Victor Turner on laajentanut liminaalisuus-käsitettä ja tarkastalee sitä ”communitas”-tilana yhteiskunnassa. Hän soveltaa strukturalismia ja kytkee sen eksistentiaalisiin ja psykoanalyyttisiin yhteyksiin. Solon Kimballin mukaan van Gennepin esittämä siirtymisen malli mainitaan kirjallisuudessa kritiikistä huolimatta ja jotkut sosiologit käyttävät hänen rites de passase -käsitettään. Hän on vaikuttanut myös oppimisteorioihin, sosiaalisiin muutosteorioihin ja modernien yhteisöjen vieraantumisongelmien tutkimiseen. Tutkielman menetelmä on empiirinen osallistuvan havainnoinnin metodi. Seurasin Kalle Seppäsen siirtymistä noin yhden kuukauden ajan; pidin yhteyttä Kuopion hiippakunnan piispaan, Matti Sihvoseen, lähes yhden vuoden ajan; haastattelin häntä helmikuussa, marraskuussa ja joulukuussa 1987; olin puhelin- ja kirjekontaktissa piispaan ja tuomiokapituliin; haastattelin Kalle Seppästä kuukautta ennen vihkimystä hänen kotonaan Hyrynsalmella, jossa tapasin hänen perheensä ja ordinaatiokoulutuksen alkaessa tuomiokapitulissa, vihkimysaamuna Kuopion tuomiokirkossa ja aktin jälkeen piispalassa; siellä haastattelin Seppäsen sisaren sulhaskandidaattia ja Seppäsen vaimoa; tein muistiinpanoja lähes kaikissa tilaisuuksissa; 1. ordinaatiopäivänä olin läsnä vihittävän antaessa tuomiokapitulille raamatunselitysnäytteen ja suorittaessaan julkisen tutkinnon; observoin tilanteita ja otin nauhalle katkelman tuomiokapitulin istunnosta; samana iltana olin mukana tuomiokirkon sakastissa, kun Seppänen tutustui notaarin johdolla vihkimykseen; vihkimyspäivänä havainnoin sakastissa vihkimysaktin taustavalmisteluja; siirryin kirkkosalin puolelle nauhoittamaan, observoimaan, tekemään muistiinpanoja; osallistuin vihkimyksen jälkeiseen ehtoollis-jumalanpalvelukseen, kävin ehtoollisella ja sain uudelta papilta ehtoollisleivän; piispalta sain hänen ordinaatiopuheensa ja Seppäseltä saarnanäytteen ja raamatunselitysnäytteen. Ordinaation jälkeisenä keväänä 1988 matkustin Kuopioon useita kertoja tutkimaan tuomiokirkkoa tarkemmin, tutkin pihaa ja laskeskelin portaiden lukumääriä. Monet tarkennukset syntyivät noiden käyntien tuloksena. Olin läsnä 6.3.1988 tuomiokirkossa, kun piispa Sihvonen vihki kymmenkunta naisteologia pappisvirkaan. Osallistuvan havainnoinnin vaiheita selostan kenttäpäiväkirjassa, jossa päiväkirjamerkintöjen lisäksi on lähetettyjä ja saatuja kirjeitä ja selostuksia. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1176 blogia alla linkki

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 5. Van Gennepin sosiologinen tutkimusote juontaa juurensa ranskalaisesta sosiologikoulusta, johon kuuluivat Emile Durkheim, Henri Hubert ja Marcel Mauss. Hänen puutteellinen eksakti käsitteistönsä ja metaforinen kielensä kuvastaa silloisen sosiologian tasoa. Yhteyksistä evolutionismiin kertoo van Gennepin tapa erottaa toisistaan ”alemman asteiset” ja ”modernit” yhteiskunnat, mutta tekstissään hän kuitenkin käsittelee yksilön statuksen muutosta latteasti, irrallaan yhteiskunnan kehitysasteesta ja struktuureista. Siksi hän päättelee virheellisesti, että ihmisyhteisöjen jäsenet kaikkialla matkaisivat uuteen statukseen yhtä yksinkertaisesti kuin talossa kuljetaan huoneistosta toiseen. Selkeytän siirtymisen ideaa tuomalla teoriaan nykysosiologian käsitteitä ja jaan siirtymiset viiteen luokkaan kolmelle tasolle. Van Gennep kerää etnografista aineistoa mm. aikansa evolutionisteilta ja diffusionisteilta, joiden metodista hän toistuvasti sanoutuu irti. Omien sanojensa mukaan häntä kiinnostaa siirtymäriittien ”funktio” ja ”tarkoitus” siirtoseremonioiden ”dynaamisessa kokonaisuudessa”. Hän puhuu empiirisen tutkimusihanteen puolesta ja etsii ”muotojen moninaisuudesta” schemaa. Ihanteessaan hän esittää esifunktionalistisia korostuksia mutta alkeellisesti ja pelkistetysti. Hän viittaa vain yhteen itse tekemäänsä empiiriseen tutkimukseen, joskaan hän ei sitä hyödynnä teoriassaan. Puutteeksi jää, ettei teorian luoja itse testannut hypoteesejaan. Van Gennepiltä löytyy universaalistava ihmiskuva: Ihminen on aina ja kaikkialla yksilö ja yhteisön jäsen, joka rituaalisessa vuorovaikutuksessaan ja ajattelussaan toistaa universumin rytmisyyttä; siirtymäriiteissään ihminen ”maagis-uskonnollisesti” elvyttää vähentynyttä energiaa ja kulkee yksilöeksistenssissään sosiaalisesti ja symbolisesti ”elämästä kuolemaan” ja ”kuolemasta uuteen elämään”. Käsite passage liittyy ihmiskuvaan. Ihminen on alinomaa matkalla johonkin: kohti uutta asemaa, ikävaihetta, kehitystasoa, virkaa, tehtävää tai kuolemaa. ”Ihmisen elämä” on sarja ”spatiaalisia”, ”sosiaalisia” ja ”spirituaalisia” siirtymiä, jotka tapahtuvat asemasta sen vastakohtaan, esim. seuraavasti: ”profaanista” ”pyhään”, ”oudosta” ”tuttuun”, ”pelottavasta” ”suotuisaan”, ”edellisestä” ”jälkimmäiseen” ja ”kuolemasta” ”elämään”. Siten van Gennepin teoriassa on elementtejä, joita Claude Levi-Strauss kutsuu strukturalistisessa teoriassaan ”binaarisiksi oppositioiksi”. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi 1175 blogia alla linkki

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 4. Flaamilaissyntyisen Arnold van Gennepin teos Les rites de passage julkaistiin Ranskassa v. 1909. Sen englanninnos, The Rites of Passage, ilmestyi USA:ssa v. 1960. Käytän käännöstä ja niin tekevät myös siirtymäriittiteoreetikot ja heidän tulkitsijansa. Teorian perusteos sisältää valtavan määrän kirjallisuudesta poimittuja kollektiivisia ja yksilöllisiä siirtymistapahtumia, jotka van Gennep ryhmittelee karkeasti ja epäsystemaattisesti. Itse hän myöntääkin esittäneensä etnografisen ”sketsin” ilmiöiden suuresta joukosta. Metodiset laiminlyöntinsä hän perustelee motiivillaan osoittaa siirtoseremonioille yhteinen lainalaisuus, jota hän pitää ”löytönään”. Teorian pääteesi on siirtoseremonioiden ”universaali schema”, joka tarkoittaa kaavaa, struktuuria ja prosessia. Sen mukaan kirkon aktissa on 3 diakronista vaihetta: separaatio- eli irtaumavaihe separaatioriitteineen, liminaali- eli välivaihe liminaalisine riitteineen ja inkorporaatio- eli liittymävaihe inkorporaatioriitteineen. Kun tarkastelen schemaa empiriassa, joudun täydentämään ja kritisoimaan teoriaa. Käytän apuna seuraavia siirtymäriittiteoreettisia lähteitä: Chapple and Coon, Principles of Anthropology; Solon Kimball, johdantokirjoitus van Gennepin kirjaan; Max Gluckman ( ed. ) Essays on the Ritual on Social Relations, jossa artikkelit: Max Cluckman, Les rites de Passage ; Meyer Fortes, Ritual and Office in The Tribal Society; Daryl Forde, Death and Succession; Victor Turner, The Three Symbols of Passage in the Ndembu Circumcision Ritual. Merkittäviä ovat Turnerin seuraavat teokset: The Forest of Symbols; Dramas, Fields and Metaphors; The Ritual Process. Glaserin ja Straussin teos Status Passage on sovellutuskelpoinen useassa merkityksessä. Siinä statuksen muutosta tarkastellaan konkreettisesti, annetaan esimerkkejä ja etsitään teoriaan uusia käsitteitä. Symbolien ja symbolisten aktien tulkinnassa käytän apuna Mircea Eliaden kahta teosta: Rites and Symbols of Initiation and Myth and Reality. Analysoidessani papin virkaa, statusta ja rooleja hyödynnän uskontososiologi Max Weberin kahta teosta: The Sociology of Religion ja On Charisma and Institution Building. Eliaden valintaa perustelen sillä, että hän mainitsemissani teemoissa tulee lähelle van Gennepiä; Max Weberin sosiologiaa käyttävät myös van Gennepin kommentaattorit. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1174 blogia alla linkki

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 3. JOHDANTO Tässä opinnäytteessä tutkimusongelmana on Suomen luterilaisen kirkon papiksi vihkiminen, jota selitän Arnold van Gennepin siirtymäriittiteorialla. Kirkon ”pyhän toimituksen” tarkastelu sillä on mielekästä, koska teorian luoja itsekin pitää ”ordinaatiotaan” tyypillisenä siirtymäriittinä. Tutkielman nimessä rajaudun tarkoituksellisesti Van Gennepin ajatteluun. Häneltä löytyy riittävästi selittämisen välineitä ja teorian perusperiaatteet. Tutkielman nimi sisältää teesin: Suomen luterilaisen kirkon papiksi vihkiminen on siirtymisprosessi, jossa pappiskandidaatti siirtyy kokelaan statuksesta papin statukseen. Teesin verifioinnissa on ongelma ainakin neljästä syystä: 1. Van Gennep puhuu niukasti, vain parilla sivulla, kristilliseen sivilisaatioon kuuluvasta katolisesta pappisvihkimyksestä, muista pappisvihkimyksistä ja uskonnollisista spesialisteista neljällä sivulla. 2. Hän ei sano luterilaisesta eikä Suomen luterilaisesta vihkimyksestä yhtään sanaa. 3. Kirkossa papiksi vihkimistä ei määritellä statuksen muutostilanteeksi vaan yhdeksi ”pyhäksi toimitukseksi”, joka ymmärretään teologisesti ja toimitetaan kirkkokäsikirjan mukaisesti. 4. Ainut spesifisti tutkimusaihetta käsittelevä kirja, jonka sain käsiini, on Anders Bäckströmin väitöskirja vuodelta 1983. Sen prosessuaalinen ajattelutapa auttoi selkiinnyttämään empiirisen osan kirjoittamista, mutta silloinkin jouduin soveltamaan hänen ruotsalaisilla teologian ylioppilailla saamiaan tuloksia Suomen tilanteeseen. Van Gennepin eittämien ideoiden kannalta Bäckströmin anti on vähäinen; hän ei edes mainitse van Gennepin nimeä eikä käytä hänen käsitteitään. Sen sijaan näkökulma pappisihanteen ja yhteiskunnan riippuvuussuhteisiin on käyttökelpoinen. Tutkielman aihe kiinnostaa minua henkilökohtaisesti. Pappina olen itsekin käynyt läpi pappisvihkimysprosessin, joka tapahtui vuonna 1975 samassa kirkossa kuin tutkimallani henkilöllä, Kalle Ilmari Seppäsellä. Papintyön ohella olen harrastanut uskontotiedettä ja se on selkeyttänyt ammatti-identiteettiäni ja työnäkyäni. Keskusteltuani tammikuussa 1987 esitutkimuksestani prof. Juha Pentikäisen ja ass. Leo Väyrysen kanssa päädyin aiheeseeni. Outokummussa 30.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1173 blogia alla linkki

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNORD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 2. Empiirinen osallistuvan havainnoinnin metodi tuottaa mm. seuraavat tutkimustulokset: 1. Pappisvihkimyksessä initiandi inkorporoituu papin virkaan, statukseen ja rooleihin. 2. Hän saa persoonalliseen karismaan perustuvan pappisviran ja byrokraattiseen karismaan perustuvan papinviran kirkkoinstituutiossa. Taustalla ovat liminaaliset/ inkorporoivat opinnot yliopistossa, josta hän siirtyy kirkon liminaalisen ordinaatiokoulutuksen kautta kontaktiin piispan ja tuomiokapitulin kanssa. 4. Kontrolli-, valta, - ja auktoriteettiagenttina piispa ja tuomiokapituli päättää pappiskokelaan soveltuvuudesta. 5. Vihkimys on tyypillinen kutsumusinitiaatio, jossa ”koko kirkko” vastaa ”vokaatiollaan” siihen ”kutsumukseen”, jota initiandi itse kokee. 6. Piispa avustajineen pukee vihittävän virkaan, antaa hänelle uuden statuksen oikeudet, velvollisuudet ja virkavastuun. 7. Inkorporoituminen demonstroidaan symbolisin teoin. 8. Vihittävän asemassa symboloituu hänen papin asemansa.” S. 82 Papin velvollisuus on toimia kirkkolain, asetusten, kirkon tunnustuksen ja järjestysmuodon mukaisesti. Hänen on rangaistuna erottava papinvirasta, mikä merkitsee määräaikaista eroa. Jos hänet erotetaan pappisvirasta, on ero lopullinen. Päätös siitä luetaan hänelle ”tuomiokapitulin edessä, pappeuskirja vaaditaan takaisin ja häntä kielletään suorittamasta mitään papillista toimitusta ja käyttämästä pappispuvun merkkejä.” lakiteksti kuvaa osuvasti niitä yhteiskunnan toimenpiteitä, joita se tekee riisuessaan auktoriteettiasemassa olevan henkilön pois asemastaan. Separaation hetkellä tulee esiin papin statuksen keskeissisältö: Hän menettää virkansa oikeudet, velvollisuudet ja virkavastuun; hän joutuu saman instanssin eteen, joka ”koko kirkon nimissä” antoi hänelle vokaation ja vihkimyksen; tuomio luetaan hänelle tuomiokapitulin kokouksessa; häneltä otetaan pois pappeuskirja, työlupa, eikä hän saa enää asunsa puolesta näyttää papilta. Hän siirtyy sekä spirituaalisesti että sosiaalisesti spesiaalista statuksesta yleiseen statukseen, yleiseen pappeuteen, josta hänet vihkimyksessä erotettiin hierarkiassa ylöspäin. Ryhmäasemakin muuttuu: Hän siirtyy papistosta maallikoihin. Spatiaalinen siirtyminen näkyy siinä, kun entinen pappi tilaa muuttoauton ja muuttaa pappilasta pois. S.82 päättyy. Outokummussa 29.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1172 blogia alla linkki

SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 1988 1. Tämän niminen on toisen maisteritutkintoni gradu historiallis-kielitieteellisessä tiedekunnassa, jonka sain päätökseen Outokummun kappalaisena oltuani pappina jo 13 vuotta. Uskontotieteen harrastus kiinnosti minua jo papinkoulussa ja työssä alkoi tulla sen verran haasteita, että halusin saattaa laajennetun HUK:n tutkinnon päätökseen korkeammalla tasolla ja päästä tutkimusaiheella paremmin selville, millaisessa työssä oikeastaan olen. Kopioin tähän blogiini valittuja paloja 179 sivun joukosta, jotka saattavat kiinnostaa lukijaa. Aloitan 2 sivun esilehdeltä, tiivistelmästä ja sitten hyppään s:lle 82, jossa kirjoitusvaiheessa tietämättäni profetoin 18 v:n päässä, v. 2006, tapahtuvaa ulosheittoa papin virasta ja pappeudesta. Sen sivun jälkeen etenen sivujärjestyksessä. Koko työ on luettavissa H:ngin yliopisto/ uskontotieteen jaosto ja HELDAN sivut. TIIVISTELMÄ ”Arnold van Gennep esitti sosiologisen siirtymäriittiteoriansa kirjassa Les rites de passage v.1909. Siihen hän kokosi aikansa etnografisesta kirjallisuudesta laajan esimerkkiaineiston, jolla hän pyrki osoittamaan siirtoseremonioille yhteisen tuntomerkin, ”universaalin scheman”, joka tarkoittaa prosessia, kaavaa ja struktuuria. Usein puhutaan peruskaavasta. Papiksi vihkiminen on yksi siirtoseremonia. Siinä yhteisö siirtää yksilön pirinteellisin menoin sosiaalisesta statuksesta toiseen. Schema tarkoittaa, että kirkon akti jakautuu kolmeen diakroniseen jaksoon, separaatioon eli irtautumiseen, liminaalisuuteen eli välivaiheeseen ja inkorporaatioon eli liittymiseen. Jokaisessa vaiheessa on vastaavat siirtymäriitit. Van Gennepin pelkistävää, luonnostelevaa, yleistävää ja jäykän mekaanista käsitystä on syystä kritisoitu. Teoriassa on aukkoja ja suoranaisia virheitä. Ne johtuvat mm. siitä, että hän ei itse testannut hypoteesejaan empiriassa eikä analysoinut ”ordinaatiotaan” suhteessa yhteiskunnan ja sosiaalisen vuorovaikutuksen kytkentöihin, henkilön virkaan, statukseen ja rooleihin. Hänen kommentaattorinsa täydentävät teoriaa. Siirtymäriittiteorian idea on kuitenkin vakiintunut kirjallisuuteen ja sillä erikoiskäsitteineen on mielekästä tutkia Suomen luterilaisen kirkon aktia. Siten kirkon ”pyhään toimitukseen” saadaan uskontotieteellinen näkökulma: Teologiaa opiskellut liminaalinen pappisinitiandi siirtyy asteittaisesti ”pyhään virkaan” ja papilliseen statukseen. Monivuotisessa siirtymisprosessissa näkyvät spatiaalisen aseman, ryhmäaseman, sosiaalisen aseman ja spirituaalisen aseman muutokset, ja matka kuoleman tilasta ylösnousemuksen tilaan. Outokummussa 29.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1171 blogia alla linkki