SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 4. Flaamilaissyntyisen Arnold van Gennepin teos Les rites de passage julkaistiin Ranskassa v. 1909. Sen englanninnos, The Rites of Passage, ilmestyi USA:ssa v. 1960. Käytän käännöstä ja niin tekevät myös siirtymäriittiteoreetikot ja heidän tulkitsijansa. Teorian perusteos sisältää valtavan määrän kirjallisuudesta poimittuja kollektiivisia ja yksilöllisiä siirtymistapahtumia, jotka van Gennep ryhmittelee karkeasti ja epäsystemaattisesti. Itse hän myöntääkin esittäneensä etnografisen ”sketsin” ilmiöiden suuresta joukosta. Metodiset laiminlyöntinsä hän perustelee motiivillaan osoittaa siirtoseremonioille yhteinen lainalaisuus, jota hän pitää ”löytönään”. Teorian pääteesi on siirtoseremonioiden ”universaali schema”, joka tarkoittaa kaavaa, struktuuria ja prosessia. Sen mukaan kirkon aktissa on 3 diakronista vaihetta: separaatio- eli irtaumavaihe separaatioriitteineen, liminaali- eli välivaihe liminaalisine riitteineen ja inkorporaatio- eli liittymävaihe inkorporaatioriitteineen. Kun tarkastelen schemaa empiriassa, joudun täydentämään ja kritisoimaan teoriaa. Käytän apuna seuraavia siirtymäriittiteoreettisia lähteitä: Chapple and Coon, Principles of Anthropology; Solon Kimball, johdantokirjoitus van Gennepin kirjaan; Max Gluckman ( ed. ) Essays on the Ritual on Social Relations, jossa artikkelit: Max Cluckman, Les rites de Passage ; Meyer Fortes, Ritual and Office in The Tribal Society; Daryl Forde, Death and Succession; Victor Turner, The Three Symbols of Passage in the Ndembu Circumcision Ritual. Merkittäviä ovat Turnerin seuraavat teokset: The Forest of Symbols; Dramas, Fields and Metaphors; The Ritual Process. Glaserin ja Straussin teos Status Passage on sovellutuskelpoinen useassa merkityksessä. Siinä statuksen muutosta tarkastellaan konkreettisesti, annetaan esimerkkejä ja etsitään teoriaan uusia käsitteitä. Symbolien ja symbolisten aktien tulkinnassa käytän apuna Mircea Eliaden kahta teosta: Rites and Symbols of Initiation and Myth and Reality. Analysoidessani papin virkaa, statusta ja rooleja hyödynnän uskontososiologi Max Weberin kahta teosta: The Sociology of Religion ja On Charisma and Institution Building. Eliaden valintaa perustelen sillä, että hän mainitsemissani teemoissa tulee lähelle van Gennepiä; Max Weberin sosiologiaa käyttävät myös van Gennepin kommentaattorit. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen 1174 blogia alla linkki