SUOMEN LUTERILAISEN KIRKON PAPIKSI VIHKIMINEN ARNOLD VAN GENNEPIN SIIRTYMÄRIITTITEORIAN VALOSSA 7. Kenttäaineisto on merkittävintä primäärilähteistöä. Perusaineistoa ovat myös kirkon asiakirjat, joita tarvitsin arvioidessani Kalle Seppäsen asemaa teologian ylioppilaana, tuomiokapitulin ordinaatiokoulutusta ja pappisvihkimysaktia yleisemmällä kuin yksilö- ja hiippakuntatasolla. Hyödyllisiä olivat kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen pöytäkirjat kevät- ja syysistuntoineen alkaen vuodesta 1980, tuomiokapitulista saamani 1980-luvun asiakirjat ja raportit, Kirkon lakikirja 1986 ja nykyiset jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten kirjat. Sisällysluettelo jakautuu kolmeen osaan: Pääluvussa 2 esittelen teorian. Lähden liikkeelle siirtymisprosessista, määrittelen ja luokittelen siirtymäriitit, esittelen siirtymisprosessin kolmivaiheisen peruskaavan ja tarkastelen viittä siirtymisen tapaa teorian kolmella tasolla: spatiaalisella, sosiaalisella ja spirituaalisella. Alaluvussa tarkastelen papiksi tulemista initiaation näkökulmasta. Kirkon pyhä akti on tyypillinen kutsumusinitiaatio, jossa kirkko vahvistaa omalla kutsullaan sen kutsumuksen, jota pappiskandidaatti kokee subjektiivisesti. Teorian esittelyn jälkeen analysoin pääluvussa 3 papiksi vihkimistä ja papin asemaa kirkon asiakirjoissa. Siirtymäriittiteoreettisesti merkittäviä ovat papin virka, sosiaalinen status ja sosiaaliset roolit. Max Weberin ”persoonallinen karisma” ja ”byrokraattinen karisma” selkeyttävät pappisviran ja papinviran suhteita. Pääluvussa 4 tarkastelen pappiskokelaan empiiristä siirtymistä papin statukseen, virkaan ja rooleihin. Alaluvussa kerron, miten keräsin kenttäaineiston ja perustelen lukuisat rajaukseni. Luku 4.2. jakautuu kolmeen alalukuun, jotka koostuvat siirtymisen kolmesta vaiheesta. Vihittävä siirtyi ensin opiskelijasta kandidaatiksi, sitten kandidaatista ordinaatiokoulutetuksi ja lopuksi hän sai pappisvihkimyksen. Monivaiheisessa ja -vuotisessa siirtymisprosessissa viimeinen akti on huipentumavaihe, jossa pappiskokelas inkorporoituu julkisesti papin virkaan ja statukseen. Uusi tehtävä ja asema näkyvät ammattirooleissa. Pyrin esittämään yhden henkilön statuksen muutoksen tavalla, jolla olisi selitysvoimaa yleisemmälläkin kuin yksilö- ja hiippakuntatasolla. Kirkon aineisto tukee pyrkimystä, koska ordinaatiokoulutus ja varsinkin vihkimysakti on yhdelle vihittävälle ja vihittävän ryhmälle yhdenlainen. Koska siirtymiset ovat pääosin lakisääteisiä, voidaan Kuopion tuomiokapitulin käytännöstä tehdä johtopäätöksiä koko Suomen luterilaiseen kirkkoon. Luvussa 5 kokoan keskeisimmät tutkimustulokset taulukkoon. Tutkielma sisältää 12 kuviota ja 10 taulukkoa. Outokummussa 31.8. -25 Jorma Luostarinen nettihaku: outokummun pappi luostarinen alla linkki 1177 blogia